Olen ylittänyt omat ekohörhöilyn rajani tänään varsin railakkaasti. Tarinan taustalla on talvikuiva ihoni, joka on muuttunut lähes suomuiseksi. Lauantaina pitäisi esiintyä julkisesti iltapuvussa, ja arvelin että eleganssi saattaisi kärsiä hilseilevistä kyynärpäistä.
Palloilin Ruohonjuuressa ja etsin sopivaa rasvaa. Olin kuullut karitevoin tehokkuudesta, mutta kaupassa valkeni, että se on yksinään todella kiinteää massaa, ja vaikutti hankalalta käyttää. Vierastan luonnonkosmetiikan tuoksuja, enkä oikein löytänyt sopivaa rasvaakaan itselleni. Mutta kotona löysin netistä ohjeen, jonka mukaan karitevoita voisi vaahdottaa, jonka jälkeen sitä olisi miellyttävä levitellä. Ohje ei vaikuttanut liian vaikealta, joten päätin kokeilla.
Ostin siis 200g köntin luomu-karitevoita, ja rupesin töihin. Lohkaisin kattilaan noin 50g massaa ja aloin sulattaa. Yllätyksekseni massa suli todella nopeasti ihan kirkkaaksi öljyksi, vaikka levy oli pienimmällä lämmöllä. Sulatin kaiken ja sitten odottelin, että öljy muuttuu takaisin valkoiseksi, vähän kiinteämmäksi mössöksi. Kirkas sula karitevoi ei kuulemma vatkaannu. Kävi ilmi, että massan täytyy olla aivan viileää, ennen kuin se alkaa kuohkeutua. Mutta kun lämpötila lopulta saatiin kohdalleen, tehosekottimella mössöstä todella tuli kermavaahtomaista vaahtoa. Lisäsin mukaan muutaman tipan eteeristä ruusuöljyä, joka peitti karitevoin ominaistuoksun kokonaan, mutta tuoksui itsessään hyvin miedolle.
Sain siis vaahdon onnistumaan mielestäni hyvin, ja antaumuksella levittelinkin sitä etenkin käsiin, kyynärpäihin ja jalkoihin. Kaikki ei imeytynyt hetkessä, mutta riittävästi kuitenkin, että vaatteet sai puettua päälle. Lopun vaahdon laitoin muovipurkkiin ja kannen päälle. Olin kokeiluun äärimmäisen tyytyväinen, kunnes iltapäivällä huomasin että vaahto oli kovettunut takaisin alkuperäiseen olotilaan. En tiedä mistä se johtui: ehkä purkki ei ollut tarpeeksi tiivis? Tai olikohan valmistusprosessissa vikaa?
Onko joku muu kokeillut vaahdottaa karitevoita? Miten saitte sen pysymään vaahtoisena pidempään?
Ruohonjuuressa on myös pehmeitä karitevoita (esim Lovea) ja L’occitanella on oma, tietenkin kalliimpi.
Kun talvi-iho äityy katastrofaaliseksi, kuten kyynerpääni jo syksyllä tänä vuonna, suuntaan apteekkiin ja ostan Locobase Repairia.
Ostin sellaista Laveran vartalovoita, joka on möyheämmässä muodossa. Mun pitäisi varmaan selvittää, kaipaako ihoni rasvaa vai kosteutta. Varmaan molempia.
En tiedä mikä vaahdon pysyvyydessä on ongelmana sinulla.
Välillä lisäilen kosteuttavaa öljyä joukkoon, jolloin kuohkeus hieman kärsii, mutta rasva on pehmeämpää. Oleellista on lisätä okklusoiva rasva märälle iholle suihkussa, jolloin kosteus jää iholle. Karkkipäivä-blogissa oli sekoitettu tavanomaiseen kosteusvoiteeseen sheavoita, kuulosti helpolta.
Epäilen, että syynä saattoi olla epätiivis säilytysastia. Laitan seuraavaksi vaahdon minigrip-pussiin ja katson mitä sitten tapahtuu.
Kyllä sen kuuluukin kovettua kun jäähtyy, mutta helpompaa kuitenkin käsitellä, kuin ennen vaahdottamista.
Tämä oli uusi tieto! Luulin tehneeni jotain väärin. Tästä vain seuraa se, että en ole varma viitsinkö vaahdotella enempää, jos aine kovettuu joka kerran uudelleen.