Edellisen tekstin kommenteista huomasi saman, mihin olen kiinnittänyt viime aikoina huomiota muutenkin. On syntynyt uusi tapa taulukoida ja luetteloida tavaroita, ei pelkästään vaatteita vaan kaikkea muutakin. Tämä on minusta kiinnostavaa, koska tuntuu että ilmiö on alkanut näkyä vasta viime vuosina. Tai voi tietysti olla, että ruuhkavuosiaan elävät naiset ovat aina listanneet omaisuuttaan, mutta vähän kuitenkin epäilen.
Taulukoinnin motiivit voi jakaa muutamaan eri luokkaan. Yksi on rahankäyttö; oman kuluttamisen hillitseminen, budjetin noudattaminen tai säästäminen. Toinen on erilaiset tavaran vähentämisen projektit: luovutaan tietyssä ajassa tietystä määrästä esineitä, havainnollistetaan itselle erilaisia minimalismiprojekteja tai halutaan ylipäätään pitää kirjaa kodin tavaravirroista. Kolmas lienee se, mihin oma vaatetaulukkoni menee, eli silkka uteliaisuus.
Olen miettinyt, mitä tarkoitusta nämä taulukot palvelevat. En missään nimessä kritisoi ilmiötä, olenhan itsekin liittynyt laskijoiden joukkoon. Mutta miksi tämä on keksitty juuri nyt? Mikä tässä ajassa on sellaista, että tavaroiden laskeminen ja listaaminen on ruvennut tuntumaan tärkeältä? Miksi esimerkiksi minulle oli vielä kymmenen vuotta sitten herttaisen yhdentekevää, montako paria kenkiä omistin, mutta nyt tiedän ihan täsmälleen, että luku pyörii siinä 40 kieppeillä. Sen lisäksi tuo luku herättää minussa kaikenlaisia tunteita.
Väistämättä tulee mieleen, että tavaroiden paljous on yksi syy, mikä listaamiseen innoittaa. Jos omistaa yhdet talvikengät, yhdet kävelykengät, yhdet juhlakengät, sandaalit ja kumisaappaat ei ole mitään tarvetta laskea niiden lukumäärää. Mutta jos pelkästään juhlakenkiä on tuplamäärä, sandaaleja on monet erilaiset ja lenkkareitakin sekä uudet että vanhat, niin kirjanpito tuntuu paljon tärkeämmältä. (Pitäisiköhän tässä kohdassa tunnustaa, että minulla on kahdet kumisaappaat? Pitkävartiset ja varrettomat.) Kun tavaroita on paljon, syntyy tarve hallita niitä. Pysyä jotenkin kärryillä kaikesta mitä omistaa. Saman asian kääntöpuoli on poistettujen laskeminen, se havainnollistaa konkreettisesti miten paljon vähemmän tavaraa on aiempaan verrattuna.
Sitten aloin pohtia, onko tavaroita listattu koskaan aiemmin samalla tarmolla. Tulin ajatelleeksi, että ”ennen vanhaan”, siis vaikkapa pari sataa vuotta sitten vastaavaa kirjanpitoa harrastettiin rikkaissa perheissä. Tosin siitä ei ollut vastuussa tavaroiden omistajat, vaan heidän palveluskuntansa, jonka tehtävänä oli huolehtia omaisuudesta. Taloudenhoitajat, pehtoorit ynnä muut listasivat vaatteita, talouskapineita, eläimiä, ruokaa ja ties mitä. Säilyneet listat ovat tarjonneet äärimmäisen kiintoisaa materiaalia historiantutkimukselle. Mutta nuo listat ovat peräisin talouksista, joissa tavaraa oli niin paljon, että kirjanpito oli tarpeen. Rahvas omisti suunnilleen päällään olevat vaatteet, eikä niitä tarvinnut kirjata minnekään.
Tästä voisi vetää sellaisen johtopäätöksen, että elintaso on kohonnut niin, että tavallistenkin ihmisten on mielekästä laskea tavaroitaan, ei vain hyvin rikkaiden. Tällä kertaa joudumme vaan tekemään sen itse. Taikka sitten suuret tavaramäärät menevät yli ymmärryksen, ja niihin on saatava tolkkua kirjanpidolla. Vai onko kyse siitä, että kun tavaroita on niin paljon ettei niitä enää pysty luettelemaan ulkomuistista suoralta kädeltä, listaaminen tekee tavallaan näkymättömän konkreettiseksi? Tämän kaiken minä omistan, tätä kaikkea hallitsen. Vai onko kyse vain tiedonhankinnasta, jossa talouteen saapuvien ja sieltä poistuvien tavaroiden laskeminen auttaa hahmottamaan, mitä kaikkea sitä oikein omistaakaan.
Mitä mieltä te olette? Miksi näitä listoja tehdään? Miksi juuri nyt? Kertokaa kantanne, kuulisin mielelläni uusia näkökulmia!
Entäs jonkinlainen pyrkimys järkevään todelliseen tarpeeseen (ei haluun) perustuvaan kuluttamiseen ja ekologisuuteen? Voisiko se olla syynä tähän ilmiöön…?
Minimalistin näkökulmasta: listojen tekeminen voi olla alkuun hyvä työkalu, jos haluaa oikeasti ymmärtää, kuinka paljon (turhaakin) jo omistaa ja/tai ostaa. Kaappeihin ja varastoihin tungettu omaisuus konkretisoituu listojen tekemisen myötä. Vähitellen on helpompi alkaa ymmärtää, että paljon vähemmälläkin pärjää.
Tämä (aluksi laskemisen ja listaamisen kautta) vähempään ostamiseen ja omaisuuden määrään pyrkiminen itselleni on tärkeää erityisesti kuluttamisen vähentämisen kannalta, eli nimenomaan ekologisista syistä! Kai se olisi muuten ihan sama, vaikka omistaisi sadat kengät ja ostaisi joka palkasta uuden takin, jonka voisi heittää roskiin kuukauden käytön jälkeen.
Eli TOIVOTTAVASTI listojen teko juuri nyt on seurausta siitä, että ihmiset alkavat nähdä oman kuluttamisensa järjettömyyden ja ovat huolissaan maapallon luonnonvarojen rajallisuudesta!
Kyllä, mietin samaa että listoilla on joku yhteys ekologisuuteen tai pyrkimykseen elää paremmin. En saanut kiinni siitä, mikä yhteys näillä olisi, mutta ilmeisesti listat ovat välillinen seuraus huolestumisesta. Listat toivomat erittäin hyvänä työkaluna, kun jotain pitäisi hahmottaa tarkemmin. Sillä huomiohan kiinnittyy juuri siihen mitä mittaa. JOten tästä näkökulmasta pyrkimys ekologisuuteen varmasti on yksi osasyy.
Minua omien tavaroiden listaamiseen inspiroi uutisointi valmistuneesta opinnäytetyöstä, jossa opiskelija luetteloi ja luokitteli kaikki yksiönsä tavarat. Oletettavasti kyse oli Outi Liusvaaran opinnäytteestä vuodelta 1996. Uteliaisuuttani aloitin silloin itsekin tavaroideni listaamisen, mutta urakka jäi kesken.
Neljä vuotta sitten tuskastuin täysiin vaatekaappeihini ja lähestyin ongelmaa käymällä läpi koko vaatevarastoni ja listaamalla vaatteet Excel-taulukkoon. Taulukko paljasti järkyttävän suuren kokonaismäärän ja toi näkyväksi sen, mitä erityisesti on liikaa. Se auttoi myös tunnistamaan kiertoon laitettavia vaatekappaleita. Siitä lähtien olen ylläpitänyt vaatevarastokirjanpitoa, merkinnyt uudet ja siirtänyt poistamani vaatteet historiaosioon. Kirjanpito on auttanut minua hillitsemään vaatehankintoja. Vaatteisiin vuosittain käyttämäni rahasumma minulla on ollut tiedossa aina, sillä vaatteet ovat olleet oma kategoriansa tulo- ja menoseurannassani teinivuosista alkaen.
Tavaroiden listaaminen on kirjanpitotaipuvaiselle ihmiselle mukavaa puuhastelua, mutta kyllä sen taustalla itse tunnistan sekä tavarapaljouden kyseenalaistamisen että elämänhallinnan tunteen tavoittelun. Sysäys tavaroiden laskemiseen ja listaamiseen tulee monelle varmasti ihan siitä, että asia on esillä somessa ja muutenkin julkisuudessa (esim. Kuningaskuluttajan vaatehaaste).
Olen tehnyt vastaavan harjoituksen omassa vaatekaapissa, mutta en ole pariin vuoteen päivittänyt taulukkoa. On totta, että kirjaamalla kaiken ylös tavaroiden paljous konkretisoituu samalla tavalla kuin jos ne kasaisi läjäksi keskelle lattiaa. Mutta ilman sitä sotkua siis. Varmaan tämä kirjanpito vetoaa sellaisiin ihmisiin, jotka muutenkin tykkäävät luokitella, listata ja seurata omaisuuttaan. Ja varmaan heistäkin juuri niille, joilla on jonkinlainen tunne hallinnan menetyksestä.
Ennenvanhaan peru(n)kirjoissa lueteltiin myös esineet, nykyisin vain poikkeuksellisen arvokkaat tavarat.
Minulla on 2-3 listaa. Pidän listaa turhaksi osoittautuneista ostoksista ja niiden hinnoista. Listaa on pidetty yli 20 vuoden ajan…Liene vähentänyt kummasti turhia ostoksia, eikä ole sitä harhaa, ettenhän minä paljon kuluta.
Toinen listani on kirjat: oli vähän pakko, kun ostin parikin kirjaa niin, että minulla oli niistä 2-3 painosta, eri kansilla. Olin kyllä miettinyt pokkariständillä, että ”joku kolerajuttu minulla kyllä on, onpas se kolera romanttinnen sairaus” ja silti ostin kolmannen kappaleen Marguezin ”Rakkautta koleran aikaan”. Sittemmin tämä on laajentunut leffoihin ja kuunnelmiin.
Kirjoja en ole onnistunut ostamaan tuplana, mutta vaatteita kyllä. Siis en täysin identtisiä, mutta melkein kuitenkin.
Tuossa perunkirjoituksessa on varmaan se, että aiemmin ihmisten omaisuus oli sillä lailla rajallinen, että se oli mahdollista listata esine kerrallaan. Nykyisin listoista tulisi tuhansien esineiden luetteloita. Aivan mahdoton ajatus, eikä siitä varmaan olisi kenellekään mitään hyötyä.
Minulla kodin tavaraliikenteen listaus liittyy varmaan eräänlaiseen kontrollintarpeeseen. Sama tarve innosti varmaankin myös erinäisiin tavarankarsimisprojekteihin n. vuosi sitten, kun muutin (huom. isompaan) asuntoon ja tajusin miten paljon tavaraa pikku yksiöni tilavat seinäkaapit olivat nielleet. Olin järkyttynyt siitä, miten paljon minulla oli sellaista tavaraa, jonka olemassaolon olin unohtanut. Mielestäni en ole koskaan shoppaillut mitenkään liikaa, mutta käyttötarpeet muuttuvat vuosien kuluessa enkä vain ollut luopunut niistä turhaksi tulleista tavaroista. Kyse ei siis ollut siitä, että tavarat eivät olisi mahtuneet minnekään, mutta oli jotenkin ahdistavaa omistaa niin paljon itselleni tarpeettomaksi käynyttä tavaraa. Toinen vahva motiivi tavaroiden karsimiseen ja tavaravirtojen ”kontrollointiin” oli ekologisuus. On hienoa, jos joku välttää uuden tavaran ostamisen sillä, että ostaa tai saa ko. tavaran minulta käytettynä. 🙂
Listat ovat tulleet tähän rinnalle, jotta homma pysyisin kärryillä tavaraprojekteissani ja koska se on kiinnostavaa. Olen muutenkin aina pitänyt listoista! Kirjoitan myös monenlaisia to do -listoja, joskus olen pitänyt ruokapäiväkirjaa ja tietenkin myös kalenteri on tärkeä.
Yhteiskunnallisella tasolla nämä listat kertovat varmaankin elämän hektisyydestä ja tarpeesta kontrolloida omaa elämäänsä, joka muuten ikään kuin ”lähtee käsistä”. Taken tiedä lähteekö, mutta asiat kehittyvät ja muuttuvat niin nopeasti (myös tavaroiden osalta), että listat tuovat ainakin minulle jonkinlaista turvallisuuden tunnetta. 🙂
Minä luulen, että taustalla on jonkinsorttiset elämänhallintaan liittyvät tuntemukset. Elämme enemmän tai vähemmän keskellä kaaosta, joko omaa tai tämän ajan tavara- ja informaatiopaljouden aiheuttamaa, jota ei täysin voi hallita. Ehkäpä listat auttavat luomaan selkeyttä omaan universumiin, tai ainakin tilapäisen tunteen siitä, että hommat on hallinnassa. Ja voi ne toimia myös oppimisen ja oivaltamisen välineinä.Tämä on varmaan myös ns. hahmottamiskysymys, osa tarvitsee asioita kirjallisesti, osa havainnoi visuaalisesti.
Huomaan, että listoilla on kyllä puolensa ja ne havainnollistavat monta asiaa, mutta tiedän samalla että itse niihin tuskin tulen ryhtymään (tarvetta varmaan kyllä olisi). Tämä on luonnekysymys. Tai en näe, mistä ottaisin ajan ja systemaattisuuden niiden tekemiseen ja antaisitko ne enemmän kuin veisivät. Täytyypä silti miettiä asiaa. Varmasti ainakin rahasaralla tulisi monta oivallusta, kun tarkemmin seuraisi mihin se menee. Kaikkihan se useimmiten menee, mutta jos on seuranta tai sitten joku tavoite, niin huomaa kuinka turhaan rahaa heittää.
Mä olen toistaiseksi listannut vain lapselle ostamiani vaatteita ja siinä syynä on jälleenmyynti. Tiedän, milloin vaate on ostettu, mitä olen siitä maksanut ja minkä ikäisenä lapsi on sitä käyttänyt.
Tämän postauksen innoittamana ajattelin, että voisin alkaa listata myös muita tavaroita, mitä ostan. (Syyt lähinnä elämänhallinnalliset.) Olisikohan tätä tarkoitusta varten jotain iPhone-sovellusta olemassa?
Oon nyt parina päivänä etsinyt sovellusta eri hakusanoilla ja nyt löysin Sortly-nimisen sovelluksen. Nopealla vilkaisulla se vaikuttaa juuri sopivalta tähän tarkoitukseen. Pitää vielä testailla enemmän. Myös Keeps-niminen sovellus on vähän saman kaltainen.
Kiitos vinkeistä! Jos joku osoittautuu hyväksi, niin tule raportoimaan.
Tuo lastenvaatteiden listaus kuulostaa äärimmäisen organisoituneelta. Nostan hattua!!