Ilmastomuutos, ja se mitä jokainen voisi sitä hidastaakseen tehdä, on ollut paljon esillä viime viikolla. Tällä viikolla siis näkökulmia tähän aiheeseen.

Riku Rantala, siis yksi niistä lihattoman lokakuun alkuperäisistä lanseeraajista, kirjoittaa siitä, miten nyt on aika myös päättäjien osallistua näihin talkoisiin tosissaan. Saavutetuista eduista luopuminen on todella vaikeaa, jos jokaisen pitäisi tehdä se vain omaa motivaatiotaan käyttäen. Kuka jättää lentämättä, kun se on niin halpaa ja helppoa? Kuka jättää maidon ostamatta, samasta syystä? Mutta näihin asioihin voidaan vaikuttaa poliittisesti, asettamalla esimerkiksi haittaveroja. Olen Rikun kanssa samaa mieltä. On tullut aika, että ilmastoa lämmittävistä valinnoista tehdään minulle merkittävästi vaikeampia. Yritän kyllä itsekin, mutta ei tätä voi yksittäisille kansalaisille jättää. Hei minulla on ehdotus! Voisiko hiilinieluihin sijoittamisesta saada verovähennyksen? Myös yritykset?

Sitten edellisen hengessä tuli sopivasti YLEn artikkeli, jossa todetaan että vegaaninen ruokavalio on tehokkain tapa pienentää ympäristöjalanjälkeä. Alan kallistua sille kannalle, että tämä on se lopullinen tavoite arkielämässä minullakin. Otan pieniä askeleita, mutta hyvä tavoite olisi esimerkiksi se, että ensi kesänä syön jo pääsääntöisesti vegaanisesti. En usko äärimmäisyyksiin, joten jos normaalissa arjessa en söisi juustoja, voisin kyllä muutaman kerran vuodessa herkutella niillä erikoistilanteissa. Ja kalaa aion jatkossakin syödä (ja etanoita, kuten instasta voitte huomata). Olisin siis valtaosan ajasta pescovegaani, kuten eräs lukija totesi. Onko sellaisia olemassa? En tosin 100% ajasta, mutta sanotaan nyt ainakin 85%. Väitän, että sekin olisi jo varsin hyvä suoritus!

Ilta-Sanomat listaa tällä videolla, miten erilaiset arjen toimet vaikuttavat ilmastokuormaamme. (Ääntä ei tarvitse, taustalla on pelkkää musiikkia.) Samassa lehdessä Anna Perhon satiiri osuu aika hyvin ytimeen siinä asiassa, miksi kukaan ei tee asialle mitään. Se on aina ikävää, kun itse pitäisi ruveta.