Törmäsin viikonloppuna haasteeseen, josta en ollut ennen kuullutkaan: 1.3 lähtien kahden viikon ajan pelkästään kotimaista ruokaa. Pienen taustaselvittelyn jälkeen ymmärrän asian niin, että mausteet ja lisäaineet sallitaan ulkomailta, muuten olisi tarkoitus tulla toimeen ruoalla, jonka raaka-aineet ovat kotimaasta peräisin. Eli ei riitä, että esimerkiksi leipomo on suomalainen, vaan lisäksi pitää varmistaa, ovatko leivässä käytetyt jauhotkin suomalaisesta viljasta.
Aloin miettiä, pitäisikö osallistua. Ensimmäiseksi tuli mieleen, että pakkoko tämä tempaus on näin keskellä talvea järjestää! Kaikki hedelmät putoaisivat automaattisesti pois, ja veikkaan että aika suuri osa muistakin vihanneksista. Kun äkkiseltään muistelen lähikaupan valikoimaa, sieltä saa kotimaisia tomaatteja, kotimaista kurkkua sekä kotimaista salaattia ja yrttejä. Mutta entä kukkakaali, parsakaali, paprika, purjo, ynnä muut? Sitten aloin miettiä kalaa. Mikä kala on suomalaista? Lasketaanko Itämerestä kalastettu, vai pitääkö olla kotimaista järvikalaa? Alkaa jo mennä vaikeaksi. Kesällä haaste olisi todella helppo, kun kaikkea tuoretta on torit pullollaan.
Tämän pohdinnan tuloksena päätin, että haaste on liian vaivalloinen toteuttaa kirjaimellisesti, mutta idea kyllä on hauska. Kuten viimeksi kirjoitin, valitsen kyllä kotimaista aina silloin, kun valinta on helppo tehdä. Otan kotimaisen vihanneksen, jos sellainen on tarjolla. Vaikka Ehdoton ehkä -blogissa käytiin keskustelua eri maalaisten tomaattien ilmastovaikutuksesta. Ilmeisesti se espanjalainen olisi sittenkin ekologisempi, vaikka suomalaistakin tuotantoa kehitetään ympäristöystävällisemmäksi. Mutta toisaalta lyön vetoa siitä, että kotimainen on kasvatettu siten, että työntekijöiden olot kestävät tarkastelua. Lisäksi jos nyt on syötävä tomaattia, haluan kuitenkin tukea kotimaista työtä. Osallistun ilmastotalkoisiin mieluummin vaikka lihaa vähentämällä.
Päätin siis osallistua omilla säännöilläni. Testaan 1.-14.3., miten pitkälti saan ruokani ostettua kotimaisena versiona. En aio luopua hedelmistä, koska mielestäni se ei ole tässä yhteydessä kovin järkevää. Jos suomalaista päärynää ei ole saatavilla, miksi olla kokonaan ilman? Tarjolla ei ole korvaavaa tuotetta, joten ulkomaisen päärynän ostaminen ei siis ole mitenkään pois kotimaisesta tuotannosta. En siis aio tieten tahtoen hankaloittaa elämääni, mutta kiinnitän erityistä huomiota ruoan alkuperään. Koetan löytää viljatuotteet, vihannekset, lihan ja maitotuotteet suomalaisina. Jos sattuu vielä luomua, niin sitä parempi.
Teen raportin ensimmäisen viikon sujumisesta ensi lauantaina, ja kerron miten sujui. Onko teistä joku osallistumassa tai osallistunut aiemmin? Suositteko suomalaista ruokakaupassa, vai millä kriteereillä teette valintoja?
Talvella tosiaan hankalampi toteuttaa tuollainen haaste. Meillä ostetaan suomalaista aina kun mahdollista, tosin esim. hilloissa (ekströmsin tuubiversio jossa ei ole marjakökköjä on paras hillo ikinä) ja jogurteissa en ole erityisen tarkka marjojen ja hedelmien alkuperämaasta. Pakastemarjoissa myös ostetaan vain kotimaista. Lihassa mikään muu kuin kotimainen ei ole edes vaihtoehto.
Mutta hedelmissä toimin banaaneja lukuunottamatta niin, että ostamme ensisijaisesti suomalaista ja jos sitä ei ole tarjolla, Euroopassa tuotettua. Vaikka nuo kai tulee muistakin maanosista laivarahtina, joka ei pahimmasta päästä kuljetumuotona ole, silti ajattelen että oma maanosa saa riittää ruokkimaan meidät pääosin.
Tää on varmaan lapsuudenkodin peruja, aina kun mahdolista ostettiin kotimaista, niin ei muuten osaisi toimiakaan.
Minäkin inhoan hilloja, joissa on kokonaisia marjoja. Siksipä surautan sauvasekoittimella hillot sileiksi, elleivät ne sitä valmiiksi ole.
Minäkin käytän vain kotimaisia marjoja, epäilen aina että ulkomaiset eivät ole puhtaita. Samoin yritän aina ostaa suomalaista lihaa. Sen sijaa noissa kasviksissa en ole ollut niin tarkka.
Liha- maito- ja viljatuotteet ostan aina kotimaisina hinnasta riippumatta. Hedelmä- ja vihannesosasto on tosiaan paha, sekä hintojen että valikoiman suhteen. Tomaatit ja kurkut ostan läpi vuoden kotimaisina, mutta vaikka lähi-S-marketissa on tälläkin hetkellä tarjolla kotimaisia omenoita, kyllä eurooppalaiset omenat ja päärynät voittavat. Esim. paprikoissa taas hintaero kotimaisiin on yleensä niin järkyttävä, että en kykene suosimaan suomalaista. Olen Katan linjoilla siinä, että valitsen kuitenkin eurooppalaisia hedelmiä. Juuri eilen käytiin kotona keskustelua siitä, miksi meillä ei ole pitkään aikaan ollut viinirypäleitä, joista sekä mies että lapset pitävät. Syyksi paljastui se, että mina en chileläisiä tai intialaisia rypäleitä halua ostaa. Lapset varmaan lähettävät isän kauppaan, että saavat haluamansa…
Täytyy myöntää, että eurooppalaisuutta en ole osannut ottaa huomioon. Välillä kyllä käy mielessä, että onko mitään järkeä ostaa jotain, mikä on kasvanut vaikkapa Thaimaassa? Että miten paljon energiaa on käytetty siihen, että minä saan jotain kafferilimetin lehtiä. Ilmankin taatusti tulisi toimeen. Mutta en tiedä onko tällaisten pohtiminen kuinka järkevää.