Silloin kun aloitin ostolakon, oli tosi helppoa olla ostamatta uusia vaatteita. Koko vaatekaappi tuntui olevan vajaakäytöllä jo valmiiksi, joten uusien hankkiminen tuntui kaukaiselta ajatukselta. Oli kivaa etsiä omasta kaapista uusia yhdistelmiä ja asukokonaisuuksia, ja miettiä miten saisi vähän pidetyt vaatteet kunnolla käyttöön. Nyt tarkkaavaista ostofilosofiaa on takana jo 2,5 vuotta. Samaan aikaan olen karsinut vanhoja vaatteita runsaasti, antanut ja myynyt pois sellaisia, joille ei enää käyttöä löydy. Kaapissa ei enää ole floppeja, ja kokonaisuus alkaa olla varsin harkittu ja oman maun mukainen.
Mikä siis vaivaa? Uutuuden puute! Pari vuotta sitten ajattelin, että en ikinä tarvitse uusia vaatteita, minullahan on kaappi niitä pullollaan. Tänä keväänä olen havahtunut siihen, että pitkästä aikaa tekee mieli shoppailla, koska haluan jotain uutta. Vanhat vaatteet eivät edes tunnu erityisen kulahtaneilta tai tylsiltä. Mutta uudet vaatteet houkuttelevat, siksi että ne ovat uusia. Tämä nähtiin jo huhtikuussa, jolloin ostin pitkästä aikaa pari sellaista vaatteita, joille ei ollut jotain selkeää, ennalta määriteltyä tarvetta.
Tätä en voinut suorastaan sanoa tarvitsevani, sillä omistin jo ennestään kymmeniä huiveja.
Ilmiö on mielenkiintoinen, enkä osaa selittää sitä. Mistä kumpuaa tarve saada uutta? Olisi helpompi ymmärtää tätä, jos vaatevarasto olisi kovin niukka, uusia vaatteita olisi vaikea saada tai jos omat vaatteet olisivat jotenkin epäkelpoja. Mutta minulla on runsaasti vaatteita, uusien ostaminen ei olisi vaikeaa saatavuuden tai budjetin takia, eikä vanhoissa ole mitään vikaa. En tiedä onko kyse edes vaihtelunhalusta, juuri siksi että mielestäni nykyisissäkin riittää valinnanvaraa. Mutta haluaisin ilahtua uusista vaatteista. Kun tätä tunnetta tarkasti kuuntelee, tunnistan uutuuden halun joukosta myös ostamisen halun. Haluaisin mennä kauppaan, hypistellä ja valikoida. Kaipaan sitä upouuden vaatteen omistamisen riemua! Miten erikoista.
Olen lähdössä alkukesästä matkalle. Olen päättänyt, että matkan aikana mitkään ostorajoitukset eivät ole voimassa. Saan ostaa aivan mitä huvittaa, niin paljon kuin huvittaa. Tiettyjä tarpeita onkin, sillä olen esim. kuluttanut useammat kengät kirjaimellisesti puhki, ja jossain vaiheessa on hankittava uusia. Haluaisin tyylikkään uimapuvun nykyisen superjärkevän tätiuikkarin lisäksi. Kenties siistin, lyhyen kaupunkitakin. Mutta jos sattuu tulemaan vastaan jotain listan ulkopuolelta, annan itselleni luvan ostaa senkin. Tarvitsen breikin tästä ostolakosta ja jatkuvasta järkevyydestä.
Jos kengänpohjat ovat niin puhki, että sisään juttuu kivi jota ei saa pois, ovat ko. kengät varmaankin tulleet käyttöikänsä päähän?
Tosin saattaa käydä niinkin, että kun annan itselleni luvan ostaa mitä vaan, en haluakaan mitään. Nyt tulee samalla testattua, johtuuko tämä yllättävä ostohimo siitä, että olen tarkoituksellisesti jättänyt paljon ostamatta, ja vaikka jotain olisi tehnyt mielikin, olen jättänyt vaatteen kauppaan. Tästä on seurannut vaatekaapin huomattava järkevöityminen, mutta mahdollisesti myös tämä uusien vaatteiden kaipuu. Ehkä nyt käykin käänteisesti niin, että kun estoja ei ole, ei ostaminen houkutelekaan enää niin paljon.
Tunnistatteko tämän uuden tavaran himon? Mistä se johtuu? Oletteko antaneet periksi ja shoppailleet?
Tuttu tunne. Liitän tuon tarpeen trendeihin, joita kuitenkin jossakin määrin seuraa halusi tai ei. Vaikkei erikseen lukisi muotilehtiä, trendit näkyvät katukuvassa, viihteessä, muussakin kuin muotimediassa. Toinen tärkeä on vaihtelunhalu ja uutuudenviehätys. Uuden ostamisen himon voi tyydyttää myös löytämällä vaatekaapista jotain ”uutta” yhdistelmää, kun kausivaatteet tulevat taas käyttöön, sekä vaikka jos saa kierrätettyjä vaatteita. Tosi järkevästä vaatekaapista tekee vähemmän löytöjä.
Jotkut tuntuvat olevan immuuneja tämmöiselle. Havaintojeni mukaan yleensä sellaiset, jotka eivät niin välitä pukeutumisesta. Muita houkuttaa ja vaikka oltaisiin kaappeja järkevöitetty, aina sitä välillä jotakin kuitenkin ostaa. Se on mielestäni ihan ok. Eikö pääasia ole se, että tiedostaa ja harkitsee kuluttamisensa ja ostaa sillä tavalla tarpeeseen että pitää niitä vaatteita mitä hankkii. Eikä vain kerran tai kaksi.
Kyllä, tuo viimeinen lause on juuri se ydin. Sen mukaan olen kyllä suurimmaksi osaksi ostanutkin viime vuosina, ja niitä ostoksia myös käyttänyt. Monia niin paljon, että alkavat olla jo varsin kulahtaneessa kunnossa. Se on tavallaan onni, koska se tavallaan oikeuttaa paremmin ostamaan uutta myös tällaisen ostohimon kourissa. Katsotaan kuinka lomalla käy. Olen menossa paikkaan, jossa mm. on mahdollista käydä outleteissa, ja yritän kyllä päästä niihin. Fiilistelen jo etukäteen, kuinka saan vapaasti shoppailla koko viikon… selvästi tarvitsen taukoa tästä lakosta!
Oi kyllä, tunnistan saman. Mutta kun ostolakon jälkeen olen antanut itselle luvan ostaa uutta, olen huomannut, että sen jälkeen iskee nopeasti pienoinen alavire: eli se ostoilo ei kauaa kestä. Johtunee siitä, että on käynyt läpi karsimisen uuvuttavuuden ja illolla ostettu uutuuskin päätyy takuuvarmasti pian ”vanhaksi”. Oletkohan muuten kokeillut vaatteiden vuokrausta? Siitä saattaisi saada tuon hankinnan tuoman ”hyvän”, mutta et joudu vaivaamaan itseäsi karsimisella ja omistamisella, joka myös ostamisesta välttämättä seuraa. Kaikkea ei voi tietysti vuokrata. Ja eihän ostamistakaan ole pakko välttää. Minullakin on järkevä ja valinnanvaraa sisältävä vaatekaappi, mutta kausien vaihtelut uusine ” löytömahdollisuuksineen” saavat mielen haluamaan aina ja aina vaan uutta, ikäänkuin kausien siirtymäriittinä.
Yritin vuokrata itselleni juhlavaatetta viime joulukuussa, mutta huonolla menestyksellä. Valikoima ei ollut mieleeni, en vain löytänyt sopivaa vaatetta. Kieltämättä hieman häiritsi myös se ”käytetyn vaatteen haju”, joka vuokraamossakin kevyenä leijui. Minusta tuo vuokraussysteemi on aivan mahtava, mikäli oma maku ja vuokraliikkeen valikoima kohtaavat. En valitettavasti ole itse päässyt siihen vielä mukaan.
Mulla kapselivaatekaappi, ja nimenomaan se että laittaa osan mieleisistäkin vaatteista pois silmistä moneksi kuukaudeksi, jopa vuodeksi, on auttanut tähän uuden himoon ihan tosi paljon. Sit kun ne vaatteet taas ”löytää” on ihan onnessaan.
Koen tämän saman löytämisen ilon joka syksy, kun kaivan kesän jälkeen syysvaatteet käyttöön. Jostain syystä kesävaatteiden esilleotto ei tuo tätä samanlaista elämystä. Johtunee siitä, että miellän useat kesävaatteet kauheiksi rämpylöiksi ja rantaräteiksi verrattuna tyylikkäisiin syysvaatteisiin. Minusta on joka syksy aivan ihanaa, kun saa taas alkaa pukeutua syysvaatteisiin, eikä tarvitse väkisin palella ja leikkiä kesää ohuissa kesämekoissa. Tosin viime kesänä ei ainakaan Helsingissä tarvinnut palella 😀 Kesävaatteeni ovat myös vähentyneet kuin itsestään, koska en osta niitä juuri koskaan. Viime kesänä tosin ostin kukallisen maximekon, mutta poistoja tuli huomattavasti enemmän. Käytän niitä samoja kymmenen vuotta vanhoja kesäkotelomekkoja töissä niin kauan kuin mahdun niihin. Ei tosiaankaan tee yhtään mieli panostaa kesävaatteisiin, joten siinä mielessä minun on helppo jatkaa vaatteiden ostolakkoa seuraavat pari kuukautta, koska houkutuksia ei ole. En tarvitse minkään värisiä kesäfarkkujakaan, sillä niitäkin löytyy riittävästi. Valkoisiakin näytti löytyvän viidet, kun järjestelin vaatekaappeja kesäkuntoon. Tosin niitä käytän talvellakin.
Syksyllä on tosiaan enemmän haaveita vaatteiden suhteen kuin ennen kesää. Kesävaatteet ei anna minullekaan samaa fiilistä. Syksyllä onkin sitten ihanaa haaveilla laadukkaasta ajattomasta neuleesta.. suunnitelmissa teettää käsityöammattilainen-ystävälläni mieleinen ja maksaa hänelle käsityöstä. Uusia ostetaan siis täälläkin hyvin harkiten, ystäviltä pengottavaksi saadut isommat satsit kiertävät nopeammin sisään ja takaisin kirppiskiertoon. Niissä ei niin omatuntokaan paina kun eivät ole kauttani uudesta asti kulkeneet, joku muu on tehnyt ostopäätöksen.
Hassua, minulle käy samoin kesävaatteiden kanssa! Ihanaa kaivaa esiin kaikki mekot ja topit. Syksyllä fiilis ei ole yhtään sama. Tämä kausivaatteiden vaihtelu kyllä jossain määrin auttaa tuohon vaihtelunhaluun tai mitä tämä nyt onkaan, mutta tämä on ensimmäinen kerta, kun tällainen ihan selkeä ostohimo on iskenyt.
Mulla taas kriisi ja ostohalu on iskenyt viime vuosina kesällä, hellekeleillä, ja olen pohtinut, mistä se voi johtua. Osittain varmaan siitä, että pari vuotta sitten vaihdoin työpaikkaa ja samalla myös työmatkan liikkumistapaa. Aiempi työpaikkani oli uusi ja hyvin ilmastoitu toimisto ja työmatkat kuljin niinikään ilmastoidussa autossa. Nykyinen työpaikkani sijaitsee vanhassa talossa kivikaupungissa, ja kuljen matkat kävellen, julkisilla ja välillä pyörällä. Aiemmat kesäkelit työvaatteeni ovat liian kuumia ja/tai liikkumista rajoittavia ja toisaalta aiemmat hellevaatteet liian rentoja toimistokäyttöön. Lisäksi kesävaatteiden kausi on lyhyempi, joten ne kestävät hyvinä pitkään, joten niihin ehtii vuosien kuluessa kyllästyä. Saattaisiko olla myös niin, että muoti ja trendit ovat vaihtelevampia ja moninaisempia kesävaatteissa?
Ja asia, mitä en ollenkaan kestä tässä harkitsevammassa vaatteiden hankinnassa on todellisten lempivaatteiden ja kenkien hiutuminen käyttökelvottomiksi!
Lempivaatteet kyllä kuluvat, vaikka niitä huoltaisi hyvin. Kengät menevät puhki ja farkut hiutuvat polvista läpinäkyviksi.
Juuri tuosta syystä minusta ei tule koskaan minimalistia, koska kaikki kuluisi hetkessä loppuun ja käyttökelvottomiksi, koska käyttökertoja per vaate/asuste kertyy lukemattomia määriä, jos muita vaihtoehtoja ei ole. Haluan, että on valinnanvaraa ja näin vaatteet kestävätkin pidempään hyvinä. Minulle ei ole mitenkään itseisarvo, että vaatteita pitäisi olla minimimäärä.
En ole koskaan käsittänyt, että joku ostaa esim. mustat avokkaat, jauhaa ne loppuun jatkuvalla käytöllä ja sitten ostaa uudet samanlaiset, käyttää nekin loppuun jne.
Joillakin on vain yksi käsilaukku, jota he käyttävät kaikkialla ja kaikkiin tarkoituksiin ja vasta sitten kun se hajoaa, niin ostavat uuden tilalle.
Miehillähän on usein juuri tällainen ajattelutapa, että on vain yksi tuote kerrallaan käytössä ja se kulutetaan loppuun käyttökelvottomaksi, heitetään roskiin ja ostetaan uusi vasta sitten. Varsinkin he, joita ei pukeutuminen niinkään kiinnosta, menettelevät näin.
Minusta olisi ahdistavaa, ettei olisi vaihtoehtoja esimerkiksi laukuissa ja kengissä.
Vaatekaapeissani on muutenkin liikaa kaikkea, mm 3 trenssiä, vaikka olen jo myynytkin 2 😀 Kumisaappaita on enää kolmet. Aion nyt sitkeästi purkaa tätä tilannetta käyttämällä vaatteita loppuun ja olemalla jo kolmatta vuotta ostolakossa. Uskon luonnolliseen poistumaan; kun uutta tavaraa ei tule enää sisään, niin pakkohan vaatteiden on lopulta vähentyä niiden kuluessa loppuun. Lisäksi aina kausien vaihtuessa teen säännöllisesti poistoja kirppikselle tai roskiin.
Mulla on edelleen liikaa vaatteita odottamassa päälle mahtumista. Kun käytän niitä, jotka mahtuvat päälle .niin voi että kun ne kulahtavat äkkiä. Nyr oli siis pakko ostaa kolme T-paitaa. Yhtään ei nykyään kiinnostaisi ostaminen , mutta pakko oli. Tarvitsisin selvästi enemmän kaikenlaisia vaatteita. Pukeudun todella tylsästi ja minulla ei ole montaakaan vaatetta josta edes pitäisin. Ihan parasta olisi, että joku tulisi ja veisi kaikki vaatteeni pois ja toisi tilalle kauniita ja toisiinsa sopivia vaatteita riittävän määrän.
Mulle käy enimmäkseen niin, että katon jostain proopuskasta, onko siellä mitään, ja jos rakastun jo vaatteen kuvaan, meen muutaman päivän tai parin viikon päästä kattoon sitä kauppaan. (Okei tässä puhutaan Gudrunista) Jos se tehoaa vielä livenäkin, mukaan lähtee. Koska on ihanaa saada se uusi, ja ihan harkinnan jälkeen. Käytän sitä ensimmäiset viikot jatkuvasti.
En oikeastaan ikinä mene kiertelemään kauppoihin enää, ihan vain katselemaan olisko jotain kivaa, kun tuntuu siltä että pitäis saada ostaa nyt jokin. Aiemmin tein sitäkin, ja juuri vaatteeseen rakastuminen jo kaupassa oli se ratkaiseva. Olen vieläkin rakastunut Gudrunilta 2015 ostamaani villapaitaan. Ja kymmenisen vuotta sitten Jack&Jonesilta ostamiini puuvillaisiin jätti-neulepaitoihin. Ja kaikkiin valkoisiin kangaspaitoihini. 🙂 ja ja ja