Olen viime aikoina tehnyt tällaisia asioita:
- pesin lapsen villakerraston, jossa oli suklaatahroja
- poistin tuntemattoman tahran vanhasta villapaidasta, jotta sen sai kesäteloille
- pesin myös lasten talvikenkiä, jotta ne voi laittaa kesäsäilöön tai myydä syksyllä kirppiksellä
- vein vinttiin vaatteita, jotka ovat liian pieniä esikoiselle mutta liian suuria kuopukselle
- lyhennytin ompelijalla housut, jotka ovat odottaneet sitä jo monta kuukautta
- järjestin eteisen vetolaatikot, joissa lapsilla on hanskat ja pipot
- hankin kuopukselle turvaistuimen, koska hän oli jo yli kaksi kiloa liian painava vanhaan
Tällaisia asioita pitäisi vielä tehdä:
- poistaa eteisen laatikosta omat villahuivit, ja laittaa tilalle lippikset ja pashminat
- järjestää urheiluvaatteiden laatikko, koska nyt kaikki on yhdessä mylläkässä
- käydä läpi talven aikana kertyneet paperit, ja arkistoida osa, poistaa tarpeettomat ja tehdä kotikansio
- pestä tyynyt
- täyttää eräs kaavake ja postittaa se eteenpäin
- pestä jääkaappi ja järjestää pakastin
Jatkan aiheesta huomisessa podcastissa, jossa aion pohtia, miksi on niin kauhean vaikeaa hoitaa asioita HETI, sen sijaan että lykkäisi niitä jonnekin hamaan tulevaisuuteen. Lykkääminen tuntuu usein hyvältä idealta, vaikka oikeasti siinä usein vain vaikeuttaa omaa elämäänsä ja aiheuttaa sotkua kotiin. Mutta palataan asiaan huomenna!
En ole vielä ehtinyt kuunnella tuota podcastia (kuuntelen niitä aina joko siivotessani tai ruokaa laittaessani), mutta tästä listasta juolahti mieleeni, että pitäisi varmaan itsekin tehdä vastaava ihan vain siksi, että näkisi, että olenhan minä jo vaikka mitä tässä saanut aikaiseksi. Usein tekemättömien lista nimittäin mielessä korostuu ja tulee sellainen olo, että olen epäonnistunut, enkä koskaan saa mitään aikaiseksi.