Miten minimalisti järjestää juhlat? Kysyn tätä ihan tosissani. Olen nimittäin huomannut, että monet tavarat ovat sellaisia, jotka on tarkoitettu sosiaaliseen käyttöön. Ajattelen tätä usein keittiössäni. Minulla on aika paljon astioita. Ei mitään hurjaa kokoelmaa muumimukeja tai sekalaisia kirppikseltä huvikseen haalittuja lautasia, mutta ihan käyttöastioita. Voin järjestää kymmenen hengelle monen ruokalajin illallisen, ja astiat riittävät – eikä tämä ole mikään hypoteettinen tilanne, vaan meillä käy ruokavieraita ainakin pari kertaa kuussa. Kuohuviinilaseja on tunnetusti niin paljon, että niitä voi tarpeen tullen lainata naapurille, ja vuosittain järjestän juhlia, joissa ne kaikki ovat yhtä aikaa käytössä. Ostin vastikään 10 kappaletta jälkiruoka-astioita, koska sellaisia, joita voisi pestä koneessa, ei ollut. Tämä olikin muuten viimeinen vakava puute keittiössäni.
Meiltä löytyy myös erinäisiä ruoanvalmistusvälineitä, joita käytetään vain harvakseltaan. On esimerkiksi parsakattila, suklaafondue ja rapuveitsiä. Kun on parsa-aika, kattilaa käytetään viikoittain. Suklaafondue tai rapuveitset voivat olla käyttämättä pidempään, mutta toisaalta on hauskaa, kun sellaiset on olemassa sitten kun tarve vaatii. Pärjäisin varmaan ilmankin, mutta minusta on mukavaa, että kotoa löytyy myös tiettyihin erikoistilanteisiin tarkoitettuja juttuja. En ole kynttiläihmisiä, mutta haluan silti joulupöytään kynttilät pöytään, ja itsenäisyyspäivänä sinivalkoiset ikkunalaudalle. Siksi muutama kynttilänjalka on tarpeen, vaikkei niitä käytetäkään kuin kerran vuodessa.
Näillä ei tee mitään ilman peliseuraa.
En ole kerännyt astiakokoelmaa siksi, että sellainen ”kuuluisi olla”, vaan siksi että meillä järjestetään isoja päivällisiä monta kertaa vuodessa. Minusta on ihanaa, kun iso joukko sukua tai ystäviä istuu saman pöydän ääreen syömään. Toisaalta vieraita ei tarvitse edes olla kovin paljon, ja silti astioita tarvitaan. Esimerkiksi eilen oli tuttavaperhe kylässä (2 aikuista + 2 lasta) ja tarjolla oli niinkin konstailematonta ruokaa kuin nakkeja, ranskiksia ja salaattia. Mutta kun otetaan 8 lautasta, lasia, haarukkaa, veistä sekä lisäksi joukko tarjoilu- ja ruoanlaittoastioita, siitä tulee jo tiskikone täyteen.
Syöminen, ja etenkin yhdessä syöminen on minulle elämän suuria iloja, ja siksi aina ihmettelen minimalisteja, joilla on vain yhden ihmisen astiat. Miten he tekevät vierailleen ruokaa? Mistä se syödään? Tilataanko aina noutoruokaa, joka syödään kertakäyttöastioilta? Kuulostaa vähän epäuskottavalta, joten olen tehnyt sen johtopäätöksen, että vieraiden kestitys ja juhlat eivät kuulu minimalistien harrastuksiin. Tosin ymmärrän elämäntilanteiden erot. Ei minullakaan parikymppisenä opiskelijana ollut tällaista astiamäärää tietenkään, mutta ruokabileitä on aina järjestetty sille määrälle ihmisiä, joka on mahtunut ahtautumaan pöydän ympärille. Pöydänkin koko on vuosien varrella kasvanut.
Mutta astioiden lisäksi on muitakin kodin tavaroita, jotka on oikeastaan tarkoitettu muille kuin itselle. Jos ei ole ylimääräisiä lakanoita tai pyyhkeitä vieraspatjoista puhumattakaan, eivät pidemmän matkan vieraat voi jäädä yöksi, eivätkä lasten kaverit tulla yökylään. Tietysti vieraat voivat tuoda omat lakanat, mutta toisaalta minusta on sekin mukavaa, että vahingossa venähtänyt ilta ei haittaa, vaan sitten vain pedataan patjat lattialle.
On paljon muutakin, joita tarvitaan ensisijaisesti muita ihmisiä varten. Jos on iso pöytä, tarvitaan monta tuolia. Meidän perheessä kukaan ei tarvitse kenkälusikkaa, mutta moni vieras kyllä. Lautapelit ovat hauskimpia porukalla. Pidän myös pienten vieraiden varalta tallessa laatikollista vauvojen leluja ja paria muovilautasta, sillä lähipiiriin kuuluu paljon nuorempiakin lapsia kuin omani. Tai entä sitten parvekkeen jouluvalot? Eiväthän ne oikeastaan edes näy sisälle, mutta minusta on hauskaa koristella parveke ohikulkijoiden iloksi. Etupäässä valoja katselevat ihan muut kuin minä itse, mutta toisaalta minustakin on kiva katsella muiden valoja.
Koska en tunne todellisia minimalisteja oikeastaan lainkaan, joten voi olla että olen ihan väärässä. Mutta minusta tuntuu, että minimalismi sellaisessa muodossa, että kodista tosiaan karsitaan kaikki sellainen, mitä ei akuutisti päivittäin tarvita, sopii parhaiten yksin viihtyville introverteille. Tässä ei sitten ole kyse siitä, että pitäisin jotain elämäntapaa toista parempana. Teen tässä huomiota siitä, millaisia elämäntyylejä erilaisilla tavaramäärillä voi viettää. Minua miellyttää sellainen sosiaalinen elämä, jossa tapaan ystäviä ja sukulaisia nimenomaan meillä kotona, ja toivon että he viihtyvät. Haluan omistaa tavaroita, jotka on tarkoitettu etupäässä muiden kuin itseni käyttöön. Mutta voihan ihmisiä tavata myös kodin ulkopuolella, ja silloin näitä kaikkia tavaroita ei tarvita.
Onko teidän kotona tavaroita muita ihmisiä varten? Ja jos olet minimalisti, järjestätkö juhlia?
Hauskaa pohdintaa. Mä olen henkisesti minimalisti, mutta koska taloudessani asuu muitakin ihmisiä, jotka tulee ottaa huomioon, en voi toteuttaa minimalistista elämää tällä hetkellä. Mutta hyvin pitkälti yritän 😀 Haaveissani mulla on se pieni asunto ja kaapissa lusikka, haarukka, lautanen ja muki. Tuskin tämä kuitenkaan koskaan oikeasti toteutuu.
Meillä ei juurikaan käy vieraita, paitsi lasten kavereita. Joskus kesällä grillaillaan isommalle porukalle, mutta silloin otetaan surutta käyttöön pahvikertsit, jos astiat ei riitä. Esim ruokailuvälineitä meillä on kymmenelle ja vaikka se määrä ei grillijuhlissa kaikille riitä, en suostu hankkimaan lisää, koska määrä riittää meidän arkikäyttöön hyvin.
Mä ymmärrän nuo rapuveitset ja parsakattilat, että ne on kiva olla olemassa silloin, kun niitä tarvitsee. Mutta mulla taas ahdistaa se, jos mun kaappitilaa vie joku sellainen, jota käytetään kerran vuodessa.
Muistelen, että Suomessakin on olemassa sellaisia kerrostaloja, joissa on pienet asunnot ja alakerrassa yhteiskäyttöön iso keittiötila, josta löytyy astiat ja kaikki vempaimet, jos tarvii jotkut juhlat järjestää. Sellainen talo olisi mahtava:)
Tietääkseni Suomessa tosiaan on yhteisöllistä asumista, jossa on käytössä yhteiskeittiö jne. Hauska idea, joskin itse asuisin ehkä mieluummin omillani 🙂 Minusta jokaisen pitää valita kotiinsa ne tavarat, joita kokee tarvitsevansa. Jos isompaa määrää lautasia tarvitaan vain kerran vuodessa, niin sitä varten ei välttämättä tarvitse kaikkea säilyttää, jos ei halua.
Tätä tekstiä oli mielenkiintoista lukea näin minimalistina. Olennaista tässä tuntuu olevan se, että käsittelet minimalismia nimenomaan kulmasta, jossa ”karsitaan kaikki sellainen, mitä ei akuutisti päivittäin tarvita”. 🙂 Käsittääkseni tämä on harvinaisempi lähestymistapa minimalismiin. Esimerkiksi The Minimalists (https://www.theminimalists.com/minimalism/) määrittelee minimalismin näin: ”Minimalism is a tool to rid yourself of life’s excess in favor of focusing on what’s important—so you can find happiness, fulfillment, and freedom.” Tämä on hyvä kiteytys siitä miten myös itse ajattelen minimalismin. Keskiössä ei siis ole tavaroiden määrä, ja mikäli järjestän isoja juhlia ja nautin niistä, on minulla peruste säilyttää suurta määrää astioita. Se ei ole mitenkään ristiriidassa minimalismin kanssa.
”Syöminen, ja etenkin yhdessä syöminen on minulle elämän suuria iloja, ja siksi aina ihmettelen minimalisteja, joilla on vain yhden ihmisen astiat. Miten he tekevät vierailleen ruokaa? Mistä se syödään? Tilataanko aina noutoruokaa, joka syödään kertakäyttöastioilta? Kuulostaa vähän epäuskottavalta, joten olen tehnyt sen johtopäätöksen, että vieraiden kestitys ja juhlat eivät kuulu minimalistien harrastuksiin.”
Omassa ystäväpiirissäni käydään yhdessä ravintoloissa syömässä, ei toisten kotona. Ja tosiaan, kaikilla ei käy vieraita, eivätkä kaikki nauti yhdessä syömisestä. 🙂 Jos näin on, ei ole tarpeen säilyttää suurta määrää astioitakaan. Minimalistin harrastuksiin voi kuitenkin hyvin kuulua vieraiden kestitys ja juhlat, tällöin todennäköisesti astioitakin on enemmän. Minimalismi ei suinkaan tarkoita sitä, että joka ikinen tavararyhmä olisi kodissa vedetty minimiin.
Aloittajan lähestymiskulma on se yleisin miten ihmiset tuntuvat ainakin Suomessa ymmärtävän minimalismin. Eli karsitaan pois kaikki tavarat ja pyritään elämään niin vähällä kuin vain suinkin on mahdollista. Ja kyllä sitä haukkoo henkeä hämmästyksestä kun lukee ihmisistä jotka on niin minimalisteja etteivät omista enää muuta kuin vaatteet päällään ja patjan jolla nukkua. Pienituloisena ja vähävaraisena en ole oikein ole ymmärtänyt tätä minimalismia enkä sitä miksi nimen kaikkien pitäisi ryhtyä minimalistiksi. Luulisi että jokainen saisi olla sellainen kuin haluaa, mutta minimalismia tuputetaan yhtä innokkaasti kuin hihhulit kristinuskoa. Välillä meinaa korvat kiehua kun itsellä ei ole muutenkaan paljon tavaroita ja silti saa kuulla muilta että minun pitäisi tai tulisi vähentää ja karsia kun heidän mielestää tavaraa on hurjasti. Ärsyttävintä on ollut se että kun minulla on pieni kirjahylly johon kerään kirjoja, sillä tykkään lukea, niin useampi isännöitsijä on verrannut minua sen takia himohamstraajaan ja slloin on parikertaa meinannut itsellä keittää yli. Varsinkin silloin kun minulle on tultu sanomaan että minun pitäisi hankkiutua eroon kirjoista ja kirjahyllystä kun ei sellaista muillakaan enää ole.
Ei kaikkien pidä ruveta minimalisteiksi, en minä ainakaan ole niin väittänyt. Päinvastoin, tavarataidot tarkoittavat sitä, että omistaa juuri itselleen sopivan määrän tavaraa, ja se voi olla paljon tai vähän. Sitä mieltä kyllä olen, että minimalismi on ihan hyvää vastapainoa sille armottomalle markkinointivyörylle, minkä kohtaamme päivittäin.
Mutta eikö tavaroiden karsiminen kuitenkin ole olennainen osa minimalismia? Jos ajatellaan, että hankkiutuu eroon vain kaikesta turhasta, niin sitten minäkin olen kai minimalisti, vaikka minulla on kaapit ja komerot täynnä tavaraa! Ne vain eivät ole minulle turhia. Entä jos rakastaa tavaroiden omistamista, niin voiko silti olla minimalisti? En siis tiedä, mutta olisi hauskaa kuulla tästä lisää pohdintaa!
En ole minimalisti, mutta tunnen omat tarpeeni, tapani laittaa ruokaa jne ja ne ovat olleet aika muuttumattomia, tai ainakin ideoiden tasolla jo kotona asuttaessa. Kaupunkiin muuttaessa ihmettelin sitä, että ihmiset eivät juuri enää kyläile tai syö toistensa kotona, vaan aina tavataan kahvilassa tai jossain ravintolassa. Minimalisti siis voi kestitä ystäviään muulla kuin kotona. Minimalisti ei missään tapauksessa ole synonyymi sanalle introvertti.
Minusta oli tulla astiafriikki, joskus opintojen loppuvaiheessa – muistan haikailleeni sekä kuulalaakeroitua kaulinta, sipulikeittoastioita jne, ja laskin millaisille illallisille astiani riittävät. Sitten tajusin, että ruuan laatu ei välttämättä korreloi keittiötavaroiden määrällä. Kun on muutamat olennaisimmat astiat sekä leipomis- ja ruuanlaittovälineet, saa ihan hyvää aikaan, tarjoiluastioita voi sen sijaan käyttää luovasti. (Olen käyttänyt kartiolaseja, pieniä, marjajälkiruokien ja pannacotta:n tarjoulussa.) Oma ruuanlaitto- ja leivontavälinelista sisältää 33 tavaraa, ja sillä saa kaiken kahvista racletteen ja jäädykkeisiin. On ollut 12 ruokailijan + 5 ruokalajin illallisia.
Lautasille ja aterimille on kaavakin olemassa, oliko se niin,että 2 x taloudessa asuvien henkilöiden määrä plus 2. Eli nelihenkinen perhe tarvitsee 10 lautasta, puurokulhoa jne. Suht sama kaava kai käy esim. liinavaatteille, joissa on pieni vierasvara. Sen lisäksi viinilasit ja perintöaromilasit, jotka ovat kyllä ekstraa nykytilanteessa. Isoimmat juhlat on menty vuokra-astioilla, vaikka syötävät on tehty itse.
Toisekseen, luin jostain, olikohan jonkun viinilasin valmistajan (Riedel?), että rypäleet ovat kehittyneet niin, ettei kuohuviinilaseja oikeastaan tarvita: nykyään sampanjat ja kuoharit ovat parhaimmillaan ihan tavallisesta (makea)viinilasista. Tulppaanimalli ei itse asiassa ole hyvä. Minulle on tarjottu oikeaa samppanjaa kartiolasista, mutta pyysin saada ohutreunaisen lasin ja maku ym. oli ihan eri.
Parsat tulevat muuten parhaiten uunissa. Napsauta puinen osa pois, kuori, jos tarpeen, levitä parsat uunipannulle, pirskottele vähän oliiviöljyä, suolaa & pippria ja kypsennä 175 asteessa n. 15 minuuttia. Ei tarvitse erikoiskattilaa. Ohje: Satu Koivisto ex Maku-lehden päätoimittaja.
Hauska tuo laskukaava, meillä on juuri täsmälleen tuo määrä lautasia ja aterimia. Sitten on 6+6 lautasta eri sarjasta, jotka sain kerran lahjaksi. Niitäkin käytetään, mutta olen kyllä ajatellut hankkia noita varsinaisia lautasia vielä 2kpl jokaista, jolloin astiasto olisi kahdelletoista. Liinavaatteita en ole laskenut, mutta niitä on se määrä mikä on, ja pois heitetään sitä mukaa kuin menevät puhki. Uusia liinavaatteita ei ole juuri tarvinnut ostella.
Samppanjalaseista sen verran, että niitä löytyy monessa eri koossa ja muodossa… ja kaikkia käytetään.
Itse koen olevani minimalisti, vaikka kaapissani on 12 hengen astiasto ja sama määrä jälkiruokakulhoja. Minimalismin tarkoitus ei minun näkemyksen mukaan ole omistaa mahdollisimman vähän, vaan omistaa itselle tarkoituksenmukaisia tavaroita itselle sopiva määrä.
Meillä syödään yhdessä usein, siksi paljon astioita. Meillä luetaankin paljon, mutta kirjoja ei omisteta, koska ne voi lainata kirjastosta. Yövieraita meillä ei usein käy, joten ei ole älytöntä vierasvaraa peitoissa tai lakanoissa. Jne.
Itse koen, että tavaroiden laskeminen ja äärimmilleen vähentäminen on jollain lailla tavarakeskeistä sekin. Tiedän, koska olen senkin kokeillut. Sieltä palasin kultaiselle keskitielle, jossa omistan tarpeellista ja itselle merkityksellistä, mutta en juuri muuta. Tavoitteena helppous ja arjen sujuvuus, ei asketismi.
Tätä en ymmärrä kirjojen osalta ollenkaan! Ja kyllä kirjallisuutta harrastavilla usein ja kirjallisuuden ammattilaisilla aina on kirjoja kotona.
Jokaisella omat tärkeät juttunsa 😊 Lastenkirjoja on jonkin verran, ja niitä luetaan ahkerasti.
Aikuisten kirjoja ei ole, koska harvoin luetaan samaa kirjaa kahdesti. Koen, että yhden lukukerran vuoksi ei kannata kirjaa omistaa.
Olen kuitenkin lukenut tänä vuonna 60 kirjaa ja osin kirjallisuus liittyy työhönikin. En silti koe tärkeäksi sitä, että kirjat ovat minun hyllyssä, kun ne ovat tarjolla läheisessä kirjastossa joka päivä 7-21.
Mutta kuten todettu, jokaisella tärkeät juttunsa ja niihin kannattaa jokaisen panostaa 😊
Mielestäni kirjastossa ei aina ole niitä kirjoja, joita tarvitsee. Hiljattain Berliinin lähdön alla halusin tarkistaa pari asiaa Jörn Donnerin Berliini-kirjasta, oli kätevää kun se oli hyllyssä. Minulla on myös piano ja nuotteja, vaikka soitan vain muutaman kerran kuukaudessa…
Aina? Kuka niin määrää? Meillä löytyy kaksi (minä ja tytär) todella intohimoista lukijaa, mutta silti kirjoja on vähän. Kirjastoa käytetään parhaimmillaan pari kertaa viikossa. Lapsi hankkii itselleen jotkut lempparit omaksi, koska lukee niitä uudelleen, mutta itse en koskaan lue kirjaa toista kertaa, joten en hanki niitä omaksi.
Olisiko sitten niin, että minimalistilla ei ole ekstraa? Arki sujuu tietyllä määrällä tavaraa, ja se mikä menee yli, on minimalistille tarpeetonta? Minusta tämä on kiinnostavaa pohdintaa, sillä vaikuttaa siltä, että minimalismia on moneen lähtöön. Itse olen ymmärtänyt että minimalismi pyrkii nimenomaan mahdollisimman vähäiseen omistamiseen, mutta olen ilmeisesti tässä ollut väärässä.
En pidä itseäni varsinaisena minimalistina, enkä oikein edes tiedä, mitä minimalismi oikeasti on (kuka tietää?), mutta pyrin siihen, ettei kaapeissani lojuisi turhaa tavaraa. Meillä on neljän hengen perheessä noin 12 settiä astioita, eli matalat lautaset, syvät lautaset, asetit, mukit, ruokailuvälineet ja kahviastiasto. Yksi perheenjäsen on kokki, ja ruokaa tehdään paljon itselle ja myös muille. Mitään ihmeellisiä ruuanvalmistusvempaimia ei ole, ravut ja osterit saa kyllä syötyä ilman juuri siihen tarkoitukseen tehtyjä veitsiäkin, ja parsat voi kiehauttaa kattilassa. Emme juuri juo viinejä, joten ei meillä ole viinilasikokoelmaa pölyttymässä kaapissa.
Noin 3 kertaa vuodessa tulee tarvetta kestitä isompaa porukkaa, noin 20 henkilöä, ja silloin olen pyytänyt reilusti astioita lainaksi joltain vieraalta. Ja käsittääkseni myös martat lainaavat astiastoja tarvittaessa.
Itse en säilyttele kaapeissani mitään ylimääräistä vierasviihdykettä. Esim. legot ja lelut on laitettu kiertoon heti, kun omat lapset ei enää niillä leikkineet. Minusta olisi erikoista säilyttää kodissani esim. legoja siltä varalta, että joskus sattuisi tulemaan joku lapsivieras kylään, joka saattaisi leikkiä niillä.
Pyyhkeitä ja lakanoita on liikaakin, niitä tuppaa vaan kertymään, koska esim. lapset saivat jostain syystä nuorempana tosi paljon pyyhkeitä lahjaksi. Laskin juuri, että meillä on 20 isoa froteepyyhettä, ja pärjäisimme helposti 8:lla. Ja puuvillapyyhe kestää käyttöä helposti 20 – 30 vuotta, joten minun tuskin tarvitsee enää elinaikanani ostaa ollenkaan pyyhkeitä.
Minusta yövieraat eivät ole mikään ongelma. Jos nyt ei lakanoita sattuisi olemaan, niin varmaan vieras voi käyttää vaikka pöytäliinaa tai vanhaa verhoa lakanana, tai nukkua makuupussissa tai vaikka pelkällä huovalla.
En oikein usko siihen , että vieraiden viihtyminen olisi siitä kiinni, kuinka paljon tavaraa kodissa on. Ainakaan itse en mene kylään sen takia, että siellä on viimeisen päälle vempeleet ja astiat, vaan ihan vaan tapaamaan ihmisiä.
Eivät meille vieraat varmaankaan siksi tule, että meillä olisi jotain erityisiä tavaroita. Mutta minusta se lisää viihtyisyyttä, että pikkulapsillekin löytyy leluja, sillä heitä käy meillä säännöllisesti. Se lelulaatikko voi tarjota aikuisille mukavan rauhallisen teehetken, kun lapsi leikkii itselleen uusilla leluilla, eikä tarvitse viihdyttäjää. Mutta tämä siis siksi, että meillä niitä lapsivieraita käy. En minäkään ehkä säilyttäisi tällaista määrää, jos leikkijöitä kävisi harvemmin kuin kerran vuodessa.
Minimalismi on paljon muuta kuin extremeä ja uskoisin, että vain harvalla on ne yhdet astiat =). Minimalismi määritellään usein aivan väärin. Monet minimalistit ovat perheellisiä ja heilläkin on sukulaisia ja ystäviä. Meillä on 4 hengen perhe. Meillä on 10 mukia, 10 kahvi/leipälautasta, 8 matalaa ja 5 syvää ruokalautasta. Meillä ei ole laseja/viinilaseja. Ruokapöytämme ympärille mahtuu 8 henkeä syömään, joten normaaleihin läheisten kahvitteluihin ja ruokahetkiin tämä on sopia määrä. Isompiin juhliin olen lainannut astioita, kuoharilaseja ja tuoleja äidiltäni. Jos äitiä ei olisi, voisin hyvin lainata astioita esim. astialainaamosta.
Vietämme sosiaalista elämää ja meillä käy ystäviä kahvittelemassa ja syömässä. Emme juurikaan harrasta kahviloita ja ravintoloita. Meillä on jonkin verran – totta kai – tarjoiluastioita, mutta yleismäärällisesti aika vähän. En ole koskaan kokenut, että astioiden vähempi määrä olisi este kutsua ystäviä kylään ja juhlia. Meillä ei myöskään ole ylimääräisiä pyyhkeitä, lakanoita ja vieraspatjoja. Läheiset asuvat lähellä eikä yöpymiselle ole tarvetta. Joskus joku lasten kaveri jää yökylään, mutta erillisten vieraslakanoiden ja -patjojen puute ei ole sekään koskaan ollut ongelma.
Tarkoitan vieraslakanoilla sellaista määrää lakanoita, että niistä riittää vieraillekin. Eli meilläkään ei ole mitään erillisiä vieraslakanoita, vaan kaikkia käytetään itse, mutta lukumäärä riittää useammalle. Juuri luin, kuinka joku määritteli itselleen sopivaksi määräksi yhden lakanan, peiton ja tyynynliinan. Ne pestään aamulla ja pedataan illalla takaisin. TÄmä olisi minulle aivan liian pieni määrä, vaikka asuisin yksin, ihan jo laiskuuden vuoksi 🙂 En ikinä saisi samana päivänä pestyä ja pedattua…
Meillä on jokaiselle 2 kylpypyyhettä, 2 tyynyliinaa, 2 pussilakanaa jne. Jonkun kaapista löytyy aina puhdas setti satunnaiselle yövieraalle. Minulle 3. setti tarkoittaisi vierasvaraa =) Joillekin minimalismi tarkoittaa askeettisesti elämistä, mutta suurimmalle osalle ei. Mielestäni se ei kuitenkaan tarkoita, että kaapit ovat täynnä tavaraa. Mielestäni minimalismi on elämäntapa, jossa luovutaan turhasta tavarakuormasta ja turhasta henkisestä kuormasta ja keskitytään enemmän siihen, mikä on itselle oikeasti tärkeää. Jokainen määrittelee itse edellä mainitut asiat. Blogissa becomingminimalist.com oli vähän aikaa sitten postaus ”minimalism means..” Ehkä tämä valaisee hieman asiaa, jos jaksat lukea.
Tähän väliin on pakko kommentoida 🙂 Meidän 9-henkisessä perheessä on jokaiselle yhdet lakanat plus kaikille yhteisenä vara/vieraslakanoina kahdet lakanat. Tämä on mielestäni sopiva määrä. Teen juuri niin, että pesun jälkeen takaisin sänkyyn samat lakanat. Pyykkiä ei kerry eikä tarvitse viikata lakanoita kaappiin, kun vetasee ne suoraksi kuivausrummun jälkeen ja sänkyyn. Tavallaan helpottaa lakananvaihtorumbaa, kun yksi vaihe jää kokonaan pois. Toki ymmärrän, ettei tämä tyyli sovi kaikille, mutta minusta tämä on toimiva tapa. On myös ihana saada sänkyyn aina ne juuri pestyt ja raikkaat lakanat eikä kaapissa hautuneet. Kaappitilaakaan ei kauheasti lakanoille tarvita, vaikka suuri perhe meillä onkin. Juu ja olen minimalisti ollut lapsesta saakka.
Mielestäni blogisti puhuu asiaa. Mutta kommentit ovat osin aika ikäviä, tuomitsevia. Silloin tällöin järjestän ”juhlia” ja päivällisiä ja on kiva, kun löytyy se parempi astiasto, vanhemmilta perittyjä laseja. Meillä on tilava keittiö, joten säilytys ei ole ongelma.
Minulle kävi eilen niin, että laitoin lakanat pyykkiin ja, hups, huomasin, ettei ollutkaan yhtään aluslakanaa puhtaana 😂. Yksi pussilakana siis aluslakanaksi! Minulla on kolme settiä plus yksi varasetti itselleni eli monta, mutta tällä kertaa onneksi.
Lisään keskusteluun vieraslakanoista ja patjoista sellaisen seikan kuin hajuste- ja eläinallergiat. Koen itseni minimalistiksi, en halua omistaa turhaa enkä turhaa volyymia asioissa. Olemme sosiaalinen pikkuperhe ja lähisuku asuu kaukana. Itselle on se 3 settiä petaukseen per henkilö, hyväksi havaittu määrä, mutta meillä on erilliset vieraslakanat. Vieraslakanoita on neljän setti. Tämä siksi, että olemme hajusteeton perhe ja allergiaperhe ja läheisillä on hyvin voimakkaista pyykkiaineista, hajuvesistä, tuoksukynttilöistä kissoihin ns. tuliaisia tarjolla. Eivät muuten lähde voimakkaan hajuisella pyykki- ja huuhteluaineella käsitellyn yöpäaidan tuoksut tuuletuksen, 60-95 asteisen pyykkäyksen ja etikkahuuhtelun jälkeenkään yhdessä pesussa. Samasta syystä meillä on vierastäkit/huovat ja tyynyt ja tyynyjen kuoria (vetskarillinen paksumpi kuori) sekä iso kevytpetari (sängynsuoja kulmakuminauhoin) yhteen sänkypariin. Näin omat petivaatteemme ja sänkymme säilyvät tuoksuttomina ja allergiavapaina. Samoin astioita on 12 sarja sekä jokusia tarvittuja lisiä. Erikoislaseja jäi jokuset eniten käytetyt ja monikäyttöiset. Loput lahjaksi saadut myin kirpparihinnalla niitä käyttävälle ystävälle. Lautasia meillä käytetään paljon syvien ja kulhojen kansina tähteillä jne. Kelmua ei käytetä ollenkaan ja foliotakin vähän näin verrokiksi. Kirjoja meillä on kaksi perushyllyä joista yksi hyllyrivi pelkkiä keittokirjoja joita rakastan selailla ja tuumata. Myös neulekirjoja löytyy useampi. Ja suosikkiromaaneihini palaan uudelleen ja haluan niiden jotka jo hyllyssä ovat siellä olevan. Pystyisin varmasti karsimaan kirjoja entisestään, mutta pääosin en halua ja ystävän poistoista haalin juuri lisää. Pois laitan luettuani, jos on perushyvä tai alaspäin. Elämyskirjat lisään hyllyyni ja toisinaan vanhoja elämyksiä poistuu viimeistään uuden lukemisen myötä. Myös 1000-3000 palapelejä sekä pelejä on useampia. Palapelejä teen itse uudelleen ja uudelleen ja saanpa usein seuraakin myös niihin. Seurapelit viihdyttävät kaikkia. Kaikki mitä on paljon, niitä käytetään paljon. Tilaa vie myös pienapuvälineet yhden meistä sairauden vuoksi. Siltikin elämän aikana näkemäni haitarin valossa meillä on tavaraa kohtuudella. Ja kierrätämme paljon eli hankinnatkin ovat usein kierrosta käyttövaatteet mukaanlukien. Vaatteista hajusteita on helpompi pestä pois, karvat rullata irti sopivassa tilassa josta eivät leviä ja tuulettaa pitkälti lasitetulla parvekkeella tai etikkakylvettää ennen pesua. Joskin vahvimman tuoksuiset jää sinne kirpparille tai kaverille. Minimalismi on mielestäni vastavoima osta-osta kulttuurille ja sille, että aivan kaikki tulisi omistaa ja omistaminen toisi aina isompaa ja isompaa onnea. Se on oman elämän helpottamista ja yksinkertaostamista. Sitä, että tavarat mahtuvat paikoilleen ja kotona mahtuu olemaan ja siivoamaan helposti ja nopeasti. Sitä, että ostotilanteessa valitsee mieluista, kestävää ja siten ekologista. Minimalismi on kulutuskulttuurin hillitsemistä. Minimlismi on materialismin hillitsemistä. Minimalismi on luonnon kunnioittamista. Minimalismi on sen muistamista mikä on tärkeintä itselle ja yleensäkin. Läheiset, ympäröivä luonto ja sen jäljellä oleva puhtaus. Näin sen itse koen. Minimalismi on tekijänsä näköinen, juuri sopiva hänelle helpottaakseen arkea. Minimalismi on sitä, että omistaminen ei tunnu taakalle.