Huomasin, että olen jättänyt heinäkuun vaateostokset raportoimatta. Se on helppo tehdä: kesäkuun shoppailureissun vastapainoksi en ostanut heinäkuussa lainkaan vaatteita, kenkiä tai asusteita. Täydellisiä nollakuukausia on nyt kaksi kuluneista kahdeksasta.
Elokuussa tein seuraavat hankinnat:
- kevyet kaupunkilenkkarit
- 3 paria urheilusukkia
Lenkkariostoksiin vaikutti se, että puoliso yllytti. Hänellä ei ole mitään ostorajoitteita ja hän on hyvä shoppailemaan. Hän huomasi keskustassa maahantuojan outletin, ja siellä hyvin edullisia urheiluvaatteita. Jos olisin ollut yksin liikkeellä, kengät olisivat jääneet ostamatta. Mutta nyt kun kotijoukot kannustivat, ostin sitten parilla kympillä kivat ja kevyet lenkkarit syksyksi. Näistä on vähän huono omatunto kyllä. Eivät olleet mitenkään välttämättömät.
Sen sijaan urheilusukista en kanna syyllisyyttä. Minulla oli ennestään yhdet pitkävartiset urheilusukat, jotka olivat peräisin jostain 90-luvulta. Veikkaan että käyttökertoja on tullut tuhansia. Nämä vanhat sukat ovat juuri menossa puhki, ja elastaani on varresta aika päivää sitten kulahtanut pois. Kolme paria asiallisia mustia urheilusukkia oli järkevä ja tarpeellinen hankinta.
Tällaiset ne ovat, aika kivat minusta!
Mitähän tästä kesästä nyt sanoisi? Kesäkuussa shoppailin sydämeni kyllyydestä, ja tietoisesti jätin kaikki rajoitukset pois. Heinäkuussa en ostanut mitään, ja elokuu oli maltillinen välimuoto, joka sisälsi sekä järkevän täydennyksen että kivan mutta ei välttämättömän heräteostoksen. Laidasta laitaan on siis liikuttu. Jostain syystä uusien tavaroiden halu ei ole kokonaan laantunut, vaikka annoinkin itselleni luvan kesäkuussa hurvitella. Tällä hetkellä kiinnostus kohdistuu kuitenkin kirppiksiin, epäilemättä lievän ostokrapulan takia edelleen. Olen jotenkin selittänyt itselleni, että käytettyjen vaatteiden ostaminen ei ole niin suuri synti. Mutta jos en tarvitse, miksi ostaisin?
Ja tässä heti esimerkki: Löysin viime viikolla nettikirppikseltä Marimekon repun, jota olen ihaillut kuvissa. Se olisi edullinen, siistissä kunnossa ja minusta aika ihana. Tarvetta sille ei tosin ole. Minulla on hyvä, tyylikäs ja toimiva reppu. Mutta tämä olisi eri värinen ja tosi kiva ja käytetty ja vielä hyvään hintaankin – ihan hyväksyttävä ostos siis, eikö niin? Vaiko sittenkin turhake? Meneekö maailma pilalle, jos ostan käytetyn tavaran, jota luultavasti käyttäisin monia vuosia, mutta jota en välttämättä tarvitse?
Mitä te sanotte? Ostaisinko repun vai en?
Täällä myös kirppareita kolutaan säännöllisesti, harvoin itselleni sieltä mitään kotiutan, mutta lapsille senkin edestä. En näe mitään järkeä ostaa kaupasta uutta niin kauan kuin käytettynä saa hyväkuntoista, toki alusvaatteet ja sukat lähtevät uusina matkaan. Mistä aasinsiltana ihmettelenkin, ostaako joku oikeasti lapsille käytettyjä alusvaatteita, niitä kun paljon näkyy kirpparilla, välillä vieläpä aivan loppuunkäytetyn näköisinä. Kukaan aikuinen tuskin ostaa toisen käyttämiä alusvaatteita, joten miksi lapset ovat poikkeus?
Mitä tuohon repun pohdintaasi tulee, niin itse kyllä sen ostaisin, muutaman kerran jäänyt harmittamaan kun on käytettynä tullut ihana juttu vastaan, mutten ole kuitenkaan ostanut. Joten peukku ostamisen puolesta, vaikka ei nyt niin tarpeellinen hankinta olekaan. Iloa varmasti tuosta tulee pitkän aikaa.
Lähipiirille olen lahjoittanut lasten alusvaatteita ja sukkia. Vastaanottaja on tietysti itse katsonut, että haluaako hän ne omalle lapselleen ottaa, ja tietysti perheen sisällä myös alusvaatteet kiertävät isommalta lapselta pienemmälle, jos ovat siistissä kunnossa. Mutta en minäkään ostaisi niitä käytettynä. Fida kyllä kuulemma ottaa hyväkuntoisia aikuisten alusvaatteita vastaan, joten ilmeisesti niille on menekkiä.
Sitä reppua kyllä havittelen. Ehkä pitää ajatella, että pelastan sen itselleni!
Repun ostamisen pohdinta: voi myös ajatella, että jos ei hanki itselleen ekstra-reppua, niin joku muu ihminen saattaa olla ostamatta uutta jos saa käytettynä tarvitsemansa kapineen. Eli jos ei varaa itselleen enempää kuin tarvitsee, muillekin riittää paremmin.
Mutta totta kai on parempi vaihtelunhaluun hankkia käytetty reppu kuin uusi.
Tämäkin on hyvä näkökulma!
Ihanaa lukea pohdintojasi. Minä lopetin kaikkien listojen tekemisen ja se on ollut vapauttavaa. En seuraa ostojani enkä poistuvia. Tosin mietin yksi päivä, että minimalistipelin pelaaminen voisi olla hauskaa, kun poistin kodista pientä tavaraa, kuten kuumemittarin, heijastimia, pieniä taskulamppuja. Kaikkea sellaista, jotka mahtuvat kaappeihin, mutta poistuvista tuli kuitenkin kasa. Turhaa ja peräti rikkinäisiä löytyi, mutta yritin kierrättää ne mahdollisimman hyvin. Minäkään en osta käytettyjä alusvaatteita, mutta olen myynyt lasten alushousuja ja sukkia kirppiksellä. Ne ovat olleet hyväkuntoisia ja tosi halpoja, mutta menneet pöydästä tosi nopeasti. Minusta se on hyvä. Voihan ne pestä kuumassa ja sairaaloissakin käytetään. Luulisin, että joku ei osta periaatteessa uutta ja toisaalta, jos on useita lapsia, niin alusvaatteet ja sukat maksavat aika paljon. Päätin keväällä, että en mene enää ikinä kirppikselle myymään, mutta niinpä tänään varasin pöydän itselleni ja olen jo hinnoitellut pari kestokastillista vastetta. Jospa sitten en toisi mitään kotiin takaisin, mutta kuitenkin tuon, toivotonta , huoh!
Minulle tämä listasysteemi tuntuu sopivan. Tosin poistoista en pidä kirjaa, koska kävi ilmi että niiden taso pysyy jatkuvasti samana, joten en nähnyt kirjaamisessa enää mieltä. Ostojen seuraaminen on tarpeellinen muistutus itselle, sillä olen mestari ”unohtelemaan” kaikenlaista, jollen pidä kirjaa, ja siitä alkaa itsepetos. Minulla on menossa Fidalle aika iso kassillinen minimalismipelin poistoja, koska haluan päästä niistä vain reippaasti eroon. Olen ajatellut, että jos siellä on joku kiva vaate, voin ostaa, mutta vain tarpeeseen.
Minulle tuli ekana mieleen että miksi olet selaillut nettikirppiksellä reppuja jos et sellaista tarvitse? 🙂
Tämähän on erinomainen kysymys! Sanoisin että löytämisen odotus – siis se että selaa kirppiksen sivuja sillä ajatuksella, teenkö tällä kertaa JUST SEN PARHAAN löydön. Se on tämä keräilijä-metsästäjän aivokemia.
Se varmaan selittää 😀 Lueskelen tässä muuten blogia taaksepäin ja sinulla oli heinäkuussa postaus Kööpenhaminan shoppailuista. Unohtuiko se tästä vai mitähän tapahtui?
Apua! Kirjanpitoni ei ollut ajantasalla. Miten noloa! Mutta hyvä että muistutit. Olisin täysin jo unohtanut tuon terapiashoppailupyrähdyksen Köpiksessä. Taisi olla sen verran traumaattinen reissu, että ehdin jo unohtaa mitään edes ostaneeni! Vaikka hyvät ostokset olivat, kaikkea on pidetty, eikä edelleenkään kaduta. Mutta voi hyvänen aika, mitä sekoilua. Tässä sen näkee, miksi kirjanpito on niin tärkeää, jos yhtään haluaa olla kartalla siitä mitä on ostanut. Eli täytyy tehdä korjaava postaus heti maanantaina. Kiitos!