Olen internetin myötä päässyt hieman sisään kirpputorien maailmaan. Olen perinteisten kirpputorien suhteen tosi huono, sekä myyjänä että ostajana. En saa mitään kaupaksi, enkä löydä mitään ostettavaa. Kaikki näyttää vain tosi nuhjuiselta ja epäkiinnostavalta. Mutta sitten liityin erääseen facebookin kierrätysryhmään, ja olen oppinut kaikenlaista.
Etenkin ostajana netti on avannut ihan uuden maailman. Ensinnäkin selaaminen on helppoa, kun epäkiinnostavat voi ohittaa yhdellä vilauksella. Kiinnostavaa tavaraa voi tutkia tarkemmin ja tarvittaessa kysellä lisätietoja. En ole juurikaan ostanut vaatteita kirppikseltä, ennen kuin löysin tämän facebook-version. Olen myös oppinut erottamaan, kenen myyjän tavaroita kannattaa seurata ja kenellä ei ole koskaan mitään kiinnostavaa.
Myymisessä taas on oma vaivansa, enkä ole edelleenkään siinä kovin aktiivinen tai hyvä. Olen kuitenkin huomannut, että olennaisinta kummaltakin kannalta on hinnoittelu. Ainakin itse olen liikkeellä sillä idealla, että kirppikseltä ostetaan halpaa. Tavara tai vaate voi olla hienokin, mutta jos sen hinta on liian lähellä uutta vastaavaa tuotetta, en näe pointtia ostaa käytettyä. Tämä ei taida olla kaikista ekologisin ajatus, mutta näin aivoni vain toimivat. Sen sijaan uudenveroinen mutta halpa saa huomioni helposti.
Tästä johtuen ihmettelen välillä monia myyjiä, jotka pitävät hintaa sellaisilla tavaroilla, joiden arvo on omasta mielestäni käytettynä nolla. Siis että niillä voi olla käyttöarvo, mutta itse en olisi valmis maksamaan ko. tavaroista mitään. Voisin ehkä ottaa vastaan ilmaiseksi mutta en maksaa. Toisaalta tuollainen kauppapaikka on lahjomaton, ja kysyntä ja tarjonta saavat hinnat kohdalleen väistämättä. Välillä naurattaa, miten pienestä voi olla kyse. Myin lasten haalaria ensin kympillä, eikä ketään kiinnostunut. Sen sijaan hinnan pudottua 8 euroon ostaja löytyi välittömästi. Olen huomannut saman myös silloin, kun itse olen ostajana. On oikeastaan aika jännä huomata, miten selkeä käsitys itsellänikin lopulta on siitä, mikä on minkäkin arvoista.
Olen myös huomannut, miten kirpputorikin voi tuottaa mielihaluja. Sitä näkee hauskoja esineitä hirveän halvalla, ja usein ensimmäinen ajatus on, että tuossapa vasta löytö, kannattaisi ostaa. Vaikka oikeasti ei tarvitse sitä mihinkään. Olen toistaiseksi onnistunut vastustamaan näitä impulsseja, mutta ne ovat selvästi olemassa. (Onneksi olen vastustanut. Muuten meillä olisi nyt tarpeettomia kulhoja ja ties mitä.)
Mutta oman kokemuksen myötä voin nykyisin ymmärtää, miksi kirppikset voivat olla jollekin vaarallinen paikka shoppailla. Toisaalta ymmärrän myös sitä, miksi kirppiksillä ei mene ns. hyväkään tavara kaupaksi. En minäkään osta sellaista mitä en tarvitse, joten jos minulla on myynnissä hieno esine, mutta ohikulkijoilla ei ole sille käyttöä, miksi he ostaisivat? Jos haluaa hankkia suurimman osan tavaroistaan tai vaatteistaan käytettyinä, se vaatii paljon enemmän vaivannäköä ja aikaa, kuin uutena ostaminen. Pitää kytätä, milloin sopiva tavara tulee myyntiin, ja siihen menee aikaa.
Paria asiaa jaksan kuitenkin ihmetellä: miksi ihmeessä ihmiset kauppaavat likaisia ja ryppyisiä vaatteita ja tekstiileitä? Ymmärrän, että esim. kengissä voi olla kulumia, ja jos tavara on käytetty, siinä on käytön jälkiä. Mutta tosi usein näkee kuvia ryppyisistä vaatteista, tai myyjä sanoo että tätä ei ole pesty, ostaja pesköön itse. En IKINÄ ostaisi mitään likaista, eikä ryppyiset vaatteet kiinnosta, vaikka olisivat mitä merkkiä. Ihan maalaisjärjellä kuvittelisin, että puhtaat, silitetyt vaatteet houkuttelevat ihmisiä enemmän kuin nuhjuiset.
Toisaalta hämmästelen, kuinka paljon myynnissä on käyttämättömiä vaatteita, joissa on edelleen laput kiinni. Ilmeisesti ihmiset myyvät virheostoksiaan. Tuo lappuineen kaappiin sullominen on sellaista toimintaa, jota on tosi vaikea kuvitella. Mutta toisaalta minä inhoan shoppailua, enkä ikinä osta vahingossa mitään, koska en vahingossa päädy mihinkään kauppaankaan.
Tästä voi muuten rivien välistä lukea, että en osallistu tänä vuonna siivouspäivään myymällä mitään. Siitä on aivan liikaa vaivaa eikä kukaan osta mitään kuitenkaan. Sen sijaan tätä nettikirppistelyä aion jatkaa tasaiseen tahtiin. Entäs te muut? Houkuttaako siivouspäivä (seuraava on 23.5.-15), suositteko nettikirppiksiä vai kenties jotain muuta tapaa?
Olen vienyt viimeiset kolme vuotta kerran vuodessa itsepalvelukirppikselle tavaraa. Kohta taitaa olla viimeinen kerta hetkeen, koska nyt on tarkoitus kerätä iso määrä tavaraa kirppukselle ja heittää myymättä jääneet kierrätykseen. Ylimääräistä tavaraa kun ei enää tule kuin todella harvoin.
Olen huono ostamaan kirppikseltä vaatteita. Kaikkea muuta olen kyllä ostanut. Liityin vähän aikaan sitten facebookissa kahteen kirppisryhmään ja kaksi ostosta olen sieltä jo tehnyt. Hinnoissa on sielläkin todella paljon eroa, ja myös niissä tavaroissa. On laatua ja roskaa.
En ole koskaan kokeillut itsepalvelukirppistä. Suhtaudun niihin epäluuloisesti – tosin tämä voi olla pelkkä ennakkoluulo. Ehkä se johtuu siitä, että osaa itse ostaa sellaisilta mitään. Tiedän ihmisiä, jotka ovat kirppiksillä kuin kala vedessä ja löytävät heti kaiken ostamisen arvoisen. Mutta minun on aina vaikea hahmottaa, mikä on arvokasta ja mikä ei, kun kaikki on yhdessä läjässä.
Minä möin viime keväänä itsepalvelukirpparilla meille kaikenlaista tarpeetonta koti- ja sisustustavaraa sain niistä noin 700 € – siis oikein hyvin ottaen huomioon, että olin valmis myös lahjoittamaan kaiken jonnekin, että pääsin niistä vaan eroon.
Kirpparit on minulle aarrepaikkoja, usein ei löydy mitään ja joskus taas ihania helmiä. Mulle onkin kehittynyt jo ihan kirpparihaukan silmä, bongaan heti hyvät jutut. Ja joskus tulee ihan fiilis, että nyt pitää mennä ja sitten siellä onkin juuri jotain kauan kaivattua odottamassa, myös siis vainu on kunnossa 🙂 Mutta, asialla on myös toinen puoli. Koska kaikki on useimmiten tosi halpaa, ostokynnys on herkästi matala, jopa kuoppa. Siksi tulee haalittua turhaa tavaraa, jollei pidä varaansa. Usein jätän jonkun ostamatta pariksi päiväksi ja jos vielä muistan sen ja se on jäljellä, on se sitten vasta minua varten.
Mä olen useinkin myynyt itsepalvelukirppiksellä, yksin tai yhdessä jonkun kanssa ja jo vuosien ajan. Aina olen jäänyt voitolle, joskus paljonkin. Mutta mulla onkin hyvää ja siistiä tavaraa edullisesti myynnissä, ja käyn päivittäin järjestämässä kirppispöydän. Kukaanhan ei tosiaan mitään sotkuista läjää jaksa penkoa. Vaivannäköä se siis vaatii, ja jos nimenomaan työmäärää katsoo, niin eihän siitä pääse minkäänlaisille tuntipalkoille. Mä kuitenkin tykkään kirppistelystä ja opiskelijana ja työttömänä ollessa sille on myös ollut aikaa.
Siivouspäivään en ole osallistunut. Siinä on vaivannäköön nähden liian suuri riski siitä, etteivät tavarat mene kaupaksi. En jaksa myöskään kierrellä siivouspäivänä ostamassa mitään, koska siellä on useimmiten eniten tarjolla jotain mitä en tarvitse (esim. lastenvaatteita) tai jos olisikin jotain mulle sopivaa vaatetta niin ei yleensä pysty sovittamaan, enkä osta sikaa säkissä.
Aiemmin myös ostin itsepalvelukirppikseltä säännöllisesti jotain, mutta nykyään en enää jaksa niillä juurikaan penkoa, koska liikkeellä on niin paljon huonolaatuista tavaraa – joskus vieläpä hirveillä hinnoilla. Kirjoja tulee joskus ostettua, mutta niissäkin pyörivät myynnissä useimmiten ne samat kirjakerhokirjat, joita saa halutessaan ilmaiseksi mistä tahansa kirjanvaihtohyllystä.
Käytettyä ja erityisesti käytettyjä vaatteita ostaessa mä suosinkin nykyään second hand -liikkeitä, SPR:n Konttia, UFFia ja nettikirppiksiä, joissa kaikissa tavarat on luokiteltu osastoittain ja usein hyvin siististi esille, joten niitä jaksaa katsellakin. Huuto.netistäkin olen harvakseltaan ostanut jotain. Hinnat ovat tietysti usein kovempia, mutta olen valmis maksamaan vähän ekstraa siististä esillepanosta, huolittelusta ja mahdollisesta hyväntekeväisyydestä. Sitä paitsi aina välillä on tarjouskampanjoita.
Nykyään mulla on tavaramäärä aika hyvin hallinnassa ja niinpä en enää ole muutamaan vuoteen myynyt itsepalvelukirppiksellä. Nettikirppiksellä sen sijaan kylläkin, koska sinne voi laittaa myyntiin yksittäisiäkin tavaroita. Samoin Huuto.nettiä käytin joskus. Kaikki on mennyt näissä ainakin toistaiseksi hyvin, kohdalle ei ole osunut huijareita tai oharientekijöitä. Kyllä noissa silti kannattaa olla aika tarkat pelisäännöt, ja esim. prepaid-liittymä pelkästään kaupantekoa varten voi olla hyvä olemassa. (Yhdelle läheiselle ihmiselle joku alkoi lähettää ahdistavia häirikköviestejä ongittuaan hänen numeronsa nettikirppikseltä ja läheinen joutui vaihtamaan puhelinnumeronsa. Siksi käyttää nykyään kaupanteossa prepaidia.)
Olen myös lahjoittanut pois muutamia ylimääräisiä tavaroita erityisesti Konttiin, ja järjestänyt tuttujen kanssa tavaranvaihtopäivän aina silloin tällöin. Näitä ja nettikirppistelyä suosin varmasti jatkossakin, sellaista turhan tavaran määrää mulle tuskin enää kertyykään, että kannattaisi ottaa pöytä itsepalvelukirppiseltä. Ainakin toivon niin. 🙂
(Oho, tulipa kirjoitettua novelli.)
Itse asiassa jos tässä meidän lähellä olisi itsepalvelukirppis, niin saattaisin hyvinkin olla siellä myymässä. Tarkemmin ajatellen nimittäin yksi syy on, että sitä varten pitäisi lähteä jonnekin erikseen, eikä ajatus houkuttele. Huutonetistä tai tori.fi mulla taas ei ole mitään kokemusta, en ole ostanut enkä myynyt. Suljettu facebook-ryhmä tuntuu minulle sopivan turvalliselta alustalta 🙂
Tällä hetkellä laitan yleensä tavarat suoraan kierrätykseen joko FIDAan tai SPRn kirppikselle. Joskus vien tuohon paikalliseen second hand liikkeeseen jotakin myyntiin, jos siis on parempaa/arvokkaampaa tavaraa, jonka myymistä kannattaa yleensä edes yrittää.Tavara mitä laitan pois ei ole yleensä niin hyväkuntoista että kannattaisi nähdä vaivaa.
Huonekaluja, astioita ja jotain harrastustavaraa olen ostanut ja myynyt Tori nettipalvelun kautta. Mitään pientä kamaa siellä ei kannata oikein myydä, mutta joskus sieltä tekee löytöjä… jos esim. huonekalujen ostamista harkitsen katson yleensä aina ensin sieltä.
FB kirppiksiin en ole tutustunut, kun olen tälläinen vanhanaikainen käpy ja en ole vielä lärvikirjaan liittynyt….
Niin ja sitä paitsi… meidän kierrätyssysteemit alkaa olla lähipiirissä jo lähes ”vitsi”. Meillä on nimittäin todella paljon muilta saatua käytettyä tavaraa käytössä.
Olemme saaneet lahjoituksena mm. 8 hengen ruokapöydän , 4 (antiikki) ruokapöydän tuolia (loput 4 tuolia on peruja vanhemmiltani), 2 nojatuolia, pianon, 2 aurinkotuolia, kaasugrillin, tarjoilupöydän(ulkokäyttöön), ulkokalusteita ja nyt viimeksi 3kk sitten ystävä antoi meille koiran pitovaikeuksien takia. Tässä nyt suurimmat, muutakin on, mutta tuntuu siltä, että meiltä aina kysytään ”Tarvitsetteko ?” jos jollakulla on ylimääräistä tavaraa tarjolla. =)
Minä olen FB:ssä vain tuon kirppiksen takia. Tosin huomaan, että hirveästi ei viitsi nähdä vaivaa myymisen takia, vaan muutaman euron jutut laittaa mieluummin suoraan eteenpäin ilmaiseksi.
Mä ajattelin osallistua nyt Siivouspivään ekaa kertaa. Paikallisessa facebook-kirppisryhmässä ollaan puuhattu yhteistä myyntipaikkaa melko keskeiselle paikalle, joten uskallan lähteä mukaan kokeilemaan. Lisäks mulla on myyntiin menossa paljon lastenvaatteita ja kun toi kirppisryhmä on pääasiassa lastenvaatekirppis, niin toivon, että sitä kautta ostajiakin löytyisi. Mutta mulla on takaportti 🙂 se mikä ei nyt mene kaupaksi, niin vien päivän päätteeksi SPR:n Konttiin tai paikaliselle Hope-yhdistykselle (en ole vielä päättänyt kummalle), eli joka tapauksessa pääsen tavarasta eroon!
Noista Facebook kirpuista mulla on se kokemus, että ohareita tehdään paljon. Eli varaillaan huvinvuoksi jotain juttua mitä ei oikeasti tarvita ja sitten säädetään hakuaikojen kanssa eikä kuitenkaan koskaan vaivauduta paikalle. Raivostuttavaa. Siksi en useinkaan itse jaksa alkaa myymään sitä kautta tavaraa, jotain olen itse ostanut.
Mullakin on kokemuksia ohareista. Juuri samaa kuin mitä kirjoitit. Se on todella ärsyttävää! TOisaalta olen saanut myytyä sellaisia tavaroita, joista olisi muuten ollut hyvin vaikea päästä eroon, joten kokemuksia on sekä puolesta että vastaan.
Nettikirppikset ja -kierrätysryhmät ovat todella mielenkiintoinen ”maailma” : )
Itse liityin muutamaan facebook-kierrätysryhmään muuton yhteydessä, kun tarvitsin pari huonekalua ja halusin myös ylimääräisistä tavaroistani (esim. uuteen asuntoon sopimattomista huonekaluista) eroon. Itseäni ahdistaa nykyajan kulutuskulttuuri ja se, että tavaroita ei välttämättä arvosteta kovin paljoa, joten haluan omalta osaltani vaikuttaa siihen, että tavaroiden käyttöikä pitenisi (sekä omien että muiden). Lisäksi kierrätysryhmät elävöittävät mukavasti kaupunkikulttuuria ja on mukava tavata sitä kautta ihmisiä, joita ei muuten tapaisi. Vähän niin kuin kirppiksilläkin.
Minua kuitenkin häiritsee esim. juuri se, että ihmiset kauppaavat kierrätysryhmissä virheostoksiaan. Olen jopa miettinyt, että ostavatko jotkut henkilöt nyt entistä harkitsemattomammin uusia tavaroita, kun ajattelevat, että niistä pääsee sitten helposti eroon kierrätysryhmien kautta. Ja jotkut taas ostavat kierrätysryhmistä ns. hyvällä omatunnolla sellaisia tavaroita, joita eivät ostaisi uusina, mutta kierrätetyn tavaran ostaminen tuntuu niin kovin ekologiselta teolta (vaikka se olisikin lähestulkoon käyttämätön). Olen siis hieman ahdistuneena pohtinut sitä, että johtaako kierrätyksen ”helppous” kaikista hyvistä aikeista huolimatta kuitenkin siihen, että ihmiset ostavat entistä enemmän tavaraa?
Joudun usein muistuttamaan itseäni siitä, että kierrätys ei ole ekologista, jos se ei vähennä uuden tavaran ostamista (omalla tai muiden kohdalla). Siksi pyrin välttämään sellaisten tavaroiden ostamista, joissa on vielä ”laput kiinni” tms. En myöskään halua tukea sellaista kierrätyskulttuuria, jossa ihmiset olettavat kirpparitavaroiden olevan käytännössä uusia eikä käytettyjä (mutta kuitenkin täysin käyttökelpoisia) tavaroita enää haluta ostaa. Mutta ymmärrän toki, että ihmisillä on muitakin kannustimia nettikirppiksillä shoppailuun kuin ekologisuus. : )
Hyvää pohdintaa. Luulen että yksi houkutus on kuitenkin hinta. Eli ekologisuuden lisäksi kirppiksiltä haetaan jotain, mihin ei uutena olisi varaa. Toisaalta joskus voi tehdä todellisia löytöjä. Minä ostin FB-ryhmästä ruokapöydän, jollaisia ei nykyisin valmisteta. Eli ainoa mahdollisuuskin oli saada käytettynä. Sitten kävi hyvä tuuri ja oikea tuli vastaan. Taustalla ei kuitenkaan ollut ekologisuus, vaan himoitsin vain juuri sitä tietynlaista pöytää olohuoneeseen. Kirpparit varmaan siis vetävät porukkaa mukaan todella erilaisista lähtökohdista.
FB-kirppiksistä ja nettikirppiksistä muuten vielä, että ohareita estääkseni olen ottanut sen periaatteen, että se on nouto meitä kotoa ja käteismaksu, tai maksu etukäteen tilille ja sit postitan. En lähde tapaamaan ketään minnekään roudaten tavaroita, kun kerran on mahdollisuus että toinen tekeekin oharit. Ellen sitten ole itse vaikka kokoustamassa jossain kahvilassa ja toiselle sopii noutaa tavara sieltä tiettyyn aikaan. Tämäkin vain jos myytävä/pois annettava tavara on pieni.
Itse olen ostanut/hakenut ilmaiseksi fb-ryhmän kautta erityisesti tarvikkeita kissalle. Nämä kaupat ja lahjoitukset ovat sujuneet oikein hyvin, vain kerran sain muun tavaran ohessa peitteen, joka haisi niin voimakkaasti huuhteluaineelle, että mun piti heittää se pois, kun perusteellinen tuuletus, etikkaliotus ja pari pesuakaan eivät auttaneet. Onneksi en ollut maksanut siitä.
Hyviä vinkkejä kaikille. Olen itse käynyt vielä niin vähän kauppaa että olen säästynyt pahimmilta, mutta olen jo huomannut että ihmisillä on teoriassa enemmän haluja ostaa tavaroita kuin käytännössä.
ihmettelen itsekin tuota ”ei ole pesty ja silitetty” lausahdusta. jos ei vaatteita ja tekstiilejä viitsi huoltaa edes myyntiä varten, ties miten niitä on kohdeltu ja lojuutettu ennen myyntiä.
No niinpä. Ja musta se suurin mysteeri on, eikö hinta kannattaisi maksimoida hoitamalla tavara mahdollisimman hyvään kuntoon? Itse vien kaikki vaatteet secondhand-liikkeeseen hajusteettomana pestyinä ja silitettynä, vaikka olisi mikä nilkkasukka kyseessä. Tämä siksi, että mitä parempikuntoiselta vaate vaikuttaa, sitä enemmän siitä voi logiikallani pyytää.
Olisin vähän eri mieltä siitä, että käytetyn tavaran ostamiseen menee paljon aikaa. Tai ehkä olen vain vuosien aikana tottunut siihen, että yleensä ei löydä sitä mitä etsii, eikä ainakaan heti. Mutta ainakin sesongin ulkopuolista tavaraa sekä tavanomaisia tavaroita/vaatteita löytää aika helposti ja nopeasti.
Eri kauppapaikoista sitten, nykyisin jaksan oikeastaan käydä vaan Kontissa ym. paikoissa missä tavarat on valmiiksi sortattu. Tai katson nettikirppiksiltä hakusanalla. Haluan vain tietää onko hakemaani tuotetta kaupan ja millaisia.
Mutta sepä siinä on, että kun ei heti löydä mitä etsii, joutuu kyttäämään ja siihen menee aikaa. Eli vähän joka päivä pitää käydä tsekkaamassa onko tullut myyntiin sitä tiettyä juttua.