Olen täällä valittanut sekä muovista että liiallisista leluista. Eniten tietysti inhoan niiden yhdistelmää, eli muovisia leluja. Lelujen karsiminen lapsen läsnäollessa on kuitenkin tuhoon tuomittu yritys, joten se on tehtävä kierosti päiväuniaikaan.
Leluja vai roskia?
Tässä ensimmäinen pieni läjä, joka löysi tiensä roskiin. Se koostui lähinnä mäkkärin ilmaislahjoista ja pääsiäismunien sisällöistä. Toistaiseksi näitä ei ole kaivattu. Ärsyttävästi missään näissä ei sanottu, minkä koodin muovista oli kyse. Piti siis arvata miten nämä lajitellaan. Sama ongelma on muovileluissa yleisesti. Niissä ei tavallisesti ole mitään merkintöjä.
Kiero äiti on siis tyytyväinen karsittuaan lapsen lelukoppaa harvemmaksi. Luulen että seuraava satsi on vuorossa ensi viikolla, kunhan jälleen sopiva tilaisuus ilmaantuu.
Tuttua niin tuttua… Kolmen tytön kokemuksella (16,13 ja 9) voin kertoa, että tätä ”salaraivaamista” saa tehdä ainakin tuonne 10 vuoden paremmalle puolelle. Sen jälkeen lapsen/nuoren tuntuu olevan helpompaa luopua tavaroista.
Ja myös lelujen ”sisääntulo” vähenee tuossa vaiheessa, sen jälkeen seuraa sitten kosmetiikka, vaatteet ja muut ”tyttöjen jutut”.
Mä teen yleensä pari kertaa vuodessa isomman raivauksen, jolloin ainakin rikkinäiset lelut ja muut härpäkkeet lentää roskikseen. Tuossa pääsiäisen allahan tein raivausta nuorimman tytön huoneessa ja sieltä tuli raivattua useampi kassillinen kaikenlaista ”roskaa”. Ja aina nähdessäni jotain sellasita, joka ei ole enää käyttökelpoista siivoan tavaran roskikseen, kukaan ei ole perään huudellut…
Eipä ole täälläkään kukaan noita leluja kaipaillut, ja tuskin tulee jatkossakaan niitä muistamaan. Toisaalta tuo mitä kerrot lasten iästä, kertoo minusta siitä miten lapsetkin kiintyvät tavaroihinsa. Ihan samaa luopumisen tuskaa kuin aikuisillakin!