Olen lähes koko tammikuun onnistunut vähentämään ruokahävikkiä. Olen tästä todella iloinen ja tyytyväinen. Suurin syy on katse kaappiin -rutiini, jonka olen ottanut käyttöön. Se tarkoittaa sitä, että joka aamu joskus aamupalan jälkeen avaan jääkaapin, ja tarkastelen sen sisältöä ajatuksen kanssa. Tämän yksinkertaisen toimenpiteen tarkoitus on pysyä täysin tietoisena siitä, mitä ruokia meillä on ja mitä puuttuu. Erityistä huomiota kiinnitän niihin ruokiin, jotka ovat menossa vanhaksi. Jos huomaan jotain, joka pitäisi syödä pois, mietin samassa yhteydessä milloin se syödään ja missä muodossa.
Tämä päivittäinen tuokio on todella vähentänyt ruokahävikkiä. Voi olla että muisti pettää koska en ole kirjoittanut ylös mitään, mutta yleisvaikutelma on, ettei tammikuun aikana ole juuri tullut hävikkiä. Muistan vain pari tapausta, joissa hävikki olisi täysin ollut estettävissä: puoli deslilitraa ruokakermaa ehti pilaantua käytön puutteessa, ja kolme tai neljä punajuurta olivat saaneet pintaansa hometta. Sen sijaan muita kasviksia ei ole tarvinnut heittää pois. Myöskään ruoantähteitä ei ole ehtinyt mennä pilalle.
Arvelin aluksi, että noin kuukauden jälkeen varmaan alkaa riittää, että silloin tällöin vilkaisee jääkaappiin. Ei se siltä kuitenkaan ainakaan vielä vaikuta. Päinvastoin, tämä kerran päivässä keskittyminen tuntuu auttavan ruokasuunnittelua muutenkin. Parasta olisi, jos saisin vaikka kuukauden ruokalistan etukäteen suunniteltua, mutta en ole vielä jaksanut istua alas sitä kirjoittamaan. Jatkan siis tällä uudella systeemillä, se näyttää toimivan oikein hyvin.
Meillä on muuten lanseerattu kasvisruokapäivä. Se on perjantai. Ainakin kerran viikossa teen siis jotain kasvisruokaa. Kalaa syömme muutenkin varmaan enemmän kuin ihmiset keskimäärin, mutta päätin painottaa sitäkin entisestään. Toisin sanoen otin tietoisesti agendalle tehdä kalaruokaa ainakin kerran, mutta mielellään useampia kertoja viikossa.
Pieni muutos toimintatavoissa voi aiheuttaa ison vaikutuksen. Näinkin yksinkertainen asia, kuin jääkaapin tarkastelu kerran päivässä voi vähentää ruokajätettä merkittävästi. Yhdessä sovittu kasvisruokapäivä on hyvä askel kohti kasvispainotteisempaa ruokavaliota. Minulla toimii tällainen askel kerrallaan -asenne. Iso kertarysäys jää yleensä lyhytaikaiseksi, mutta näin pienet uudistukset ovat paremmin hallittavissa. Ajattelen niin, että kun yksi kasvispäivä on vakiintunut sellaiseksi rutiiniksi, ettei kukaan perjantaina edes odota saavansa jotain muuta, kasvisruan lisääminen arkimenuhun muuttuu entistä helpommaksi. Tällä lailla perheen ravitsemustottumuksetkin liukuvat toivottavasti entistä lähemmäs yleisiä suosituksia.
Paaston aika muuten lähestyy! Ajattelin tänä vuonna taas toteuttaa jonkunlaisen paaston. Harkitsen jopa sokerilakkoa, tai jotain muuta tervellistä ruokaan liittyvää paastoa. En ole vielä päättänyt, mutta kenties tällä kertaa jotain hyvinkin perinteistä.
Tuo ruokalista kuulostaa hyvältä, jos sitä ei seuraa orjallisesti. Nimittäin, aina ei voi ennakoida sitä, mitä jää yli ja mitä pitää käyttää pois ensin, ettei hävikkiä synny. Minulla n noin viikon jakoissa suunnitelmaa, että ensin syödään ruokaa x, raaka-aineista jää yli y, josta tehdään toinen ruoka y….Järjestys ei ole sidottu päiviin, koska muutoksia tulee, erityisesti siksi, että joskus tulee syötyä muualla kuin kotona – ja hmm – joskus mennään vain pelkillä lämpimillä voileivillä, mutta tuohon järjestykseen on helppo palata seuraavana päivänä.
Minusta tuo jääkaapin tarkistus on hyvä yhdistää kauppalistan tekoon.
Olen aiemmin karsastanut sellaista, että maanantai on pastapäivä, tiistaina syödään kalaa, keskiviikkona lihaa, torstaina kasviksia jne. Se on tuntunut tosi rajoittavalta. Mutta nyt olen alkanut nähdä sellaisessa tiettyä ideaa. Jos esimerkiksi kasvisruoka ei ole automaattisesti vaihtoehto, niin valintoja ja ostoksia helpottaa, kun on itsensä kanssa sopinut että tietty päivä on aina kasvisruokaa. Silloin siihen tulee valmistauduttua, tarvikkeet hankittua ja ruoka tehtyä. Tässä mielessä olen ruvennut miettimään, että ennalta lukkoonlyödyt kala- ja kasvispäivät helpottavat ruoanlaittoa.
Minulla on kuukaudeksi ruokalista, joka kylläkin joustaa. Tämä helpottaa erityisesti kaupassa käyntiä. Kasvisruokaa koitan tehdä kerran viikossa (aloitin vuoden alussa). Inhoan kasvisruokia, joten aika usein jauheliha vain korvataan soijarouheella. Tein pitsaa, ja oli oikein hyvää. Itse en makueroa huomannut. Ruokahävikkiä koitan vähentää, ärsyttää, kun lapset eivät koskaan saa syötyä lautasta tyhjäksi, vaikka kuinka pieniä annoksia laittaisi.. Kalaa pitäisi syödä enemmän. Harmi vaan, kun se on niin kallista.
Meillä soijarouhe sai todella negatiivisen vastaanoton, joten täytyy keksiä muitakin ruokia 🙂 Nyt on helpottanut, kun nuoriso saa itse päättää mitä kasvisruokaa tehdään, joten ei ainakaan tule yllätyksiä.
Kalaa on aika eri hintaisia laatuja, olen huomannut. Yksi hyvä ja yleensä aina edullinen kala on kampela. Se on hyvänmakuista ja sitä saa kalatiskeiltä valmiiksi ruodottomina fileinä. Kilohinta on selvästi halvempi kuin vaikka lohessa, kuhasta puhumattakaan. Olen myös miettinyt, että pakastekala on myös kalaa, pakasteena saa myös fileitä, ei pelkästään kalapuikkoja. En ole niitä itse hirveästi harrastanut, mutta olen miettinyt että niitä pitäisi oikeastaan oppia hyödyntämään, niin ei olisi aina sen varassa jaksaako lähteä halliin tai isoon kauppaan hakemaan tuoretta kalaa.