No niin, sain lukijalta aiheellista palautetta liittyen aiempaan raporttiini loppukesän ostoksista. Minähän väitin siellä sujuvasti, että heinäkuu oli nollakuukausi. EI OLLUT. Valehtelin hyvässä uskossa, sillä ennen kuin asiasta huomautettiin, en vaan oikeasti muistanut. Minähän harrastin perinteistä terapiashoppailua heinäkuussa Kööpenhaminassa, ja ostin Uniqlosta koko kassillisen vaatteita.
Tämä, rakkaat lukijat, on se syy, miksi vaatekirjanpito on niin tärkeä. Tästä johtuu se, miksi aiemmin kuvittelin, että en osta juuri lainkaan vaatteita, enkä ainakaan käytä niihin rahaa. Olen valtavan taitava unohtelemaan aktiivisesti omia ostoksiani. Sitten väitän vilpittömästi, että en ole ostanut mitään. Oikeasti pitäisi sanoa, että en muista ostaneeni mitään. Nuo heinäkuun ostokset puuttuivat kirjanpidosta, koska olin vähän kuormittuneessa tilassa muutenkin (siksi myös terapiashoppailu). Lisäsin ne nyt sinne, ja muistutin itseäni, että on aiheellista merkitä ostokset aina samantien. Muuten käy näin. Näköjään edes tämä julkinen raportointi ei takaa sitä, että muistaisin ostokset vielä kuukauden päästä.
Tämä on jo kertaalleen ollut esillä. Terapiaostos heinäkuulta.
Minulla on muuten radikaali suunnitelma tätä syksyä ajatellen. Päätin etten mene yhteenkään alennusmyyntiin enkä ystävämyyntiin. En nyt kesän shoppailuiden jäljiltä tarvitse yhtään mitään ”uutta kivaa”. (Yöpaidan aion edelleen ostaa, jos tulee vastaan kaunis, sekä alusvaatteita poistettujen tilalle.) Alkukesästä vaivannut ostohimo on selvästi palannut, haluan vain tehdä löytöjä, säästää ostamalla halpaa ja ihastella näitä mahtavia ostoksia, joita ei siis ole tulossa. Huomasin, että syksyn alepäivärumba alkaa lähestyä, ja sehän on yleensä ollut minulle se kompastuskivi. Olen aina selittänyt kaikki ostokset edullisilla hinnoilla, mutta päätin tänä syksynä tehdä poikkeuksen. En mene, en osta.
Olisi kyllä kiinnostavaa selvittää, mitä tämä ostohimo nyt on oikein iskenyt. Alunperin olin todella motivoitunut vähentämään ostoksia, ja sain hyvän fiiliksen siitä, etten ostanut mitään. Nyt on tilanne jotenkin kääntynyt päälaelleen, ja haluaisin takaisin ”metsästämään” kaupoille. Johonkin tällaiseen tämä eniten liittyykin, ei niinkään siihen, että aidosti kaipaisin uusia vaatteita. Niitähän minulla riittää. Sen sijaan kaipaan sitä etsimisen ja löytämisen tuomaa huumaa. Pitäisi suunnata tämä löytämisen ilo omaan kaappiin!
Minulla viimeisetkin shoppailuhimot hyytyivät ainakin hetkeksi, sillä nykyisessä asunnossa on walk-in-vaatehuone ja kaikki vaatteet ovat koko ajan nähtävissä tangoilla ja hyllyillä, mitään ei ole laatikoissa, kaappien perillä, varastossa tms. Vaatteita näyttää olevan riittävästi kahdesta muutosta ja karsinnasta huolimatta… Parempi siis shoppailla ensin omasta kaapista! Nyt ovat myös astiat paremmin nähtävillä keittiön kaapeissa, joten sama koskee niitä! Kirjojen osalta ”ostolakko” tuntuu olevan kaikkein vaikeinta!
Jep, jep ja jep.
Olisipa minullakin tuollainen vaatehuone! Olisi kyllä ihanaa!
Mä kans haluaisin shopauttaa hiukan, mutta en vaan pysty kun on niin paljon ihan hyviä vaatteita jo kotona. Ja onneksi Gudrunin sekä kesä- että syyskatalogi ei tarjoneet mitään ”välttämätöntä”…
Loistava tilanne! (Onneksi Helsingissä ei ole Uniqloa, toivottavasti ei tulekaan. Ostaisin sieltä jotain joka kuukausi.)
Varmaan tulee jossain vaiheessa… 😄
Minulle tulee silloin tällöin – ehkä parin-kolmen kuukauden välein – ostohimo. En voi käsittää mistä tämä johtuu. Tarvin kyllä eri asioita, nytkin ostoslistalla on esim. arkineule, en vain ole löytänyt sopivaa, mutta ostohimolla ei ole mitään tekemistä tarpeen kanssa.
Ostohimo on sellainen, että haluttaisi vain ostaa jotain. Olen jo oppinut käsittelemään tätä himoa ja kun se iskee, menen ostamaan vaikka sukat. Tai jotain remonttitarviketta, mitä nyt kulloinkin sattuu tarvimaan. Tai deodoranttia. Tai erikoiskahvin. En juuri käy kahviloissa, joten erikoiskahvi on ostohimon hillintään hyvä ostos; Se ei ole ns. jokapäiväinen ostos kuten vaikkapa leipä, siitä saa makunautinnon, mutta siitä ei kerry kotiin tavaraa, on aika tuhlausta maksaa kahvikupillisesta 3,5€, mutta rahamääränä tuo on niin pieni, että tämä ostos ei haittaa eikä harmita. Vaatekauppoihin en ostohimon iskiessä mene ollenkaan. Jos menisin, tulisi kotiin kassit täynnä vaatteita, joita en oikeasti tarvitse.
Meillä alkaa kohta remontti ja oikein toivon, että ostohimo iskee tässä kuukauden sisään kunnolla, sillä silloin menen ostamaan kaikki remontissa tarvittavat asiat: vessanpytyn, vessan lamput, maalia, listoja jne.
Mutta sitä minä en ymmärrä, että mikä tämä ostohimo on, mistä se johtuu ja miksi se iskee epäsäännällisen säännöllisesti. Ei auta kuin jatkaa tätä sen suitsimista, olen mielestäni päässyt jo pitkälle kun olen tiedostanut tämän asian ja jotenkin hallitsen tätä ilmiötä.
Juuri pääsin kehumasta kuinka ei ole yhtään ostohimoa. Onkohan se tämä syksyn saapuminen, kun ihan vähän kurkkasin Stockan neuleita netistä ja heti löytyi ihana à 295,-… Mulla on se lisähaaste, että Stocka on pienen kävelymatkan päässä. Eilen katselin Finnish Design Shopista yhtä maljakkoa. Ja kun niitä neuleita ja maljakoita on! 😂 Molemmat ovat toki laadukkaita ja pitkäikäisiä tuotteita, enkä koskaan osta sillä mielellä, että myyn/kierrätän joskus pois. Taidankin tästä siirtyä vaatehuoneeseen inventoimaan syysneuleita, jospa järki palaisi äkkiäpäähän! 😄
Minun ostohimoni ei ole sellaista, että kun näen jonkun kauniin tavaran, se pitää saada. Ostohimo iskee kotona, pitää päästä ostamaan, jotain, käytännössä ihan mitä vain. Ostohimo hiipii ja voimistuu, se ei koskaa iske yhtäkkiä. Ostohimo ei mene päivässä ohi jos on ostamatta, mutta muutamassa saattaa mennä. Jos menee ostamaan, vaikka niitä remonttitarpeita, ostohimo menee heti ohi. Olen jo useita kertoja ollut ostamatta, vaikka ostohimo on iskenyt, eli olen niskan päällä. Ennen, kun shoppailin (nykyään en shoppaile ollenkaan), ostohimoa ei ollut tai en ainakaan muista olleen.
Mulla aivan eri asia on nuo, että näen jonkun kivan asian ja haluttaisi ostaa se. Näitä kivojen asioiden näkemisestä seuraavia ostohaluja on minun helpompi hallita. Joskus annan periksi, usein en. Riippuu tavarasta jonka näen. Tällaisessa tilanteessa riittää järkeily: tarvinko tavaraa, onko kotona jo vastaava, tuleeko tavaraa käytettyä tai tekeekö se muuten iloiseksi. Ostohimossa ei järkeily auta, sillä ostohalun kohteena ei ole joku tietty tavara. Silloin pitää vain kärsiä tai vinguttaa korttia eli tuhlata turhuuksiin. Ehkä ostohimo on tosiaan liityksissä aivokemiaan, pitää kokeilla ensikerralla saada dopamiinipurske jostain muusta ja katsoa miten käy.
Kiinnostavaa, ja mukava kuulla että muitakin vaivaa ostohimo. Siis se on juuri tuo tunne, että tekee mieli ostaa! Olen yhdistänyt sen omassa päässä jotenkin siihen löytöjen tekemiseen ja dopamiiniin. Olen aika vahvasti serotoniinilla toimiva, mutta välillä tekee mieli sitä dopamiinitärskyä, ja sen saa helposti ostamalla.
Eikös ole hyvä niin kuin annepa sanoi, että ollaan tiedostettu asia. Päätin, että pysynkin tänään kotona, mutta ”sain” tilata Marks&Spenceriltä kahdet pakolliset sammarit (laihduin viime talvena sairauden vuoksi ja nyt silloin ostetut housut ovat liian pieniä). Lisäksi tietysti huomioin, että kohta niihin tullee tullit päälle eli saatoin jopa säästää! 😄 Jos nyt ihan rehellisiä ollaan, niin yksi kasmirneulekin tulee, mutta silti koko satsi tuli paljon halvemmaksi kuin Stockan neule. Eli tarpeellista ja tarpeetonta on päivän saldo.
Olen huomannut, että vaatteiden osalta suurempi ostotarve tai ostohintaindeksi iskee purskeittain parin vuoden välein. Välillä se iskee hellevaatteiden osalta, välillä talven työvaatteiden ja välillä esim farkkujen, kenkien tai alusvaatteiden osalta. Mä luulen, että se liittyy paitsi tarpeeseen, niin myös vaihtelunhaluun. Tunnen tyylini ihan hyvin, ja kaapistani löytyy kuranttia vaatetta varmaan kymmenenkin vuoden takaa, mutta välillä tekee mieli jotain uutta, erilaista tai eri väristä, tai löytyy uusi lempimerkki. Joskus vain tulee vastaan jotain vastustamatonta. 🙂