Pienistä puroista kasvaa isoja virtoja, vai miten se sanonta nyt meni? Huomaan, että meillä ei ole kovin isoja esineitä, joista pitäisi luopua, mutta sellaista pientä turhaa sälää putkahtelee esiin monista laatikoista ja kaapeista. Uusin taloudesta poistunut esine on tässä:
jälleen yksi turha tavara
Tämä löytyi keittiön laatikosta. Se on muovia, kooltaan pieni, noin 6cm korkea pikari. Siinä on ollut jälkiruoka-annos, jonka olen ostanut kaupasta. Olen tuolloin säästänyt astian sillä ajatuksella, että siinä voi joskus säilyttää jotain. Kun otin pikarin käteeni, tuo sama ajatus tuli taas mieleen. Sitten aloin tosissani pohtia, mitä tuolla oikein voi tehdä. Siinä voisi ehkä säilyttää hammastikkuja? Tai ehkä klemmareita työpöydällä? Totta kyllä, mutta tosiasia on myös se, etten oikeasti tarvitse hammastikuille tai klemmareille mitään säilytysastiaa. Niillä on jo sellaiset. Joten tämä astia meni roskikseen, tarkemmin sanottuna energiajätteen sekaan, sillä se oli elintarvikemuovista valmistettu.
Toinen roskiin mennyt tavara oli yksi pariton musta sukka, jonka löysin sukkalaatikosta (kuvamateriaalia ei ole, mutta te kyllä tiedätte miltä mustat sukat näyttävät.) En tällä kertaa säästänyt sitä edes kenkien kiillotusta varten, sillä kyseessä oli niin läpeensä keinokuituinen ällötys, että materiaaliin koskeminenkin inhotti. Olin jo jonkin aikaa sitten heivannut kaikki vastaavat roskiin, en tiedä miten tämä yksi oli säästynyt sillä kierroksella. Tai oikeastaan tiedän – se oli piiloutunut äärimmäisen sekaisen sukkalaatikkoni uumeniin, enkä vain ollut huomannut sitä. Mutta sekin laatikko on nyt raivattu! Täytyy muuttaa tuota blogin esittelytekstiä pikapuoliin. Palaan aiheeseen myöhemmin.
Olen huomannut, että muidenkin lukijoiden blogeissa raivataan. Tuloksista voi vapaasti tulla kehuskelemaan tuonne kommenttiosastolle!
Mä sain just pari päivää sitten tilaa vessan kaappeihin, heitin menemään mm. ainakin 5 vuotta vanhan aurinkorasvan… Mies on ollut sitä mieltä, ettei sitä saa heittää roskiin, mut nyt en kysynyt. Tuskinpa se sitä koskaan kaipaa.
Kauheasti tekisi mieli siivota vaatekaapit, mutta näin raskauden lopulla mun mielestä se ei kannata. Imetysaikana mun on tullut usein käytettyä kaiken maailman kummallisiakin vaatteita (ainakin alun pahimman kotonamöllötys-puklu-ajan), ne voin laittaa kiertoon sit, kun olen varma, etten niitä enää tarvi. Samoin vasta muutaman kuukauden päästä tietää, onko jotkut vaatteet (lähinnä housut lantion leviämisen takia) jääneet pysyvästi pieniksi. Tai oikeastaan puseroiden ja mekkojen kohdalla tietää vasta sitten, kun imetyskin on loppunut. No, kunhan vauva syntyy, niin käyn läpi ensin kaikki äitiysvaatteet ja säästän niistä vaan parhaat, kun ei tiedetä, vieläkö niille tulee käyttöä. Sitten keväämmällä voisi tehdä muille vaatteille inventaariota… Pahimpaan siivoushimoon kävin sukkalaatikon läpi. Heitin pois n. 5 paria sukkia, jotka on joko vähän liian pieniä tai sitten niin lörppiä, ettei ne pysy kunnolla jalassa. Ja tästä olen ylpeä: sukkahousulaatikosta ei löytynyt yhtään paria rikkinäisiä sukkiksia! Jossain sentään vallitsee järjestys 🙂