Haluaisin tällä hetkellä noin 458 uutta rutiinia elämääni. Rakastan rutiineja. Niiden avulla voi nimittäin lopettaa muistamisen ja sellaisen ajattelun, joka vie ärsyttävästi kaistaa paljon mielenkiintoisempien asioiden ajattelemiselta. Paras rutiini on minusta sellainen, jonka tekee automaattiohjauksella, ilman että sen aloittaminen tai loppuun saattaminen vaatii sen kummempaa ryhtymistä. Tekee vaan, ja valmista tulee. Ja samalla tulee tietysti hoidettua kaikki tärkeät asiatkin.
Rutiinien ongelmana on se, että ne eivät valitettavasti synny sormia napsauttamalla. Rutiinin opettelu vie aikaa, sillä mikään toiminta ei muutu automaattiseksi yhden kerran jälkeen. Mitä uudempi asia, sitä enemmän tarvitaan toistoja. Se taas nimenomaan vie sitä aivokapasiteettia, muistamista ja keskittymistä, eli juuri sitä mitä en haluaisi tehdä. En osaa sanoa, kuinka monta kertaa jokin asia pitäisi toistaa, että siitä muodostuu rutiini, eikä sitä muuten oikeasti tiedä kukaan muukaan. Jos olette joskus kuulleet, että jotain pitäisi tehdä 30 kertaa, kyseessä on väärin tulkittu tutkimus. Alunperin kyseessä oli kauneusleikkauksien jälkivaikutuksia koskeva tutkimus, jossa uusiin piirteisiin tottuminen vei keskimäärin kolmekymmentä peiliinkatsomiskertaa. Jollain ihmeellisellä tavalla tästä (luultavasti media) veti hieman mutkat suoriksi, ja 30 kertaa laajennettiin koskemaan kaikenlaisia uusia tottumuksia.
Juuri tällä hetkellä olen vähän turhautunut siihen, ettei hommat oikein rullaa. Pahinta on, että kirjoittamisrutiini on kateissa, mutta sen lisäksi haluaisin hirveän mielelläni automatisoida muunkin elämäni. Esimerkiksi liikunnan harrastamisen, terveelliset ruokavalinnat, papereiden arkistoimisen, jalkapohjien rasvaamisen (otin vinkeistänne vaarin), tavaroiden paikoilleen laittamisen ja sen sellaiset asiat. Olisi niin kivaa, kun ei tarvitsisi joka kerran ruveta tekemään mitään, vaan kaikki sujuisi kuin itsestään. Toisaalta tiedän, että jos nyt yrittäisin ruveta toteuttamaan noita kaikkia edellämainittuja säännöllisesti, systeemini ylikuormittuisi parissa päivässä ja koko paketti kaatuisi omaan mahdottomuuteensa.
Mitä tässä sitten pitäisi tehdä? Jostain pitää aloittaa. Olen aloittanut liikuntaprojektin, joka kaikessa yksinkertaisuudessaan on sellainen, että olen sitoutunut punnertamaan 10 kertaa joka päivä. Jos menen lenkille, ei tarvitse punnertaa. Tämän projektin aloitin muistaakseni 19.5., ja noin kolmea päivää lukuunottamatta olen pysynyt tavoitteessani. Kyseessä on minimaalisin askel, jonka keksin, ja valitsin sen juuri siksi. Halusin ottaa tavoitteeksi jotain niin helppoa ja yksinkertaista, että siinä epäonnistuminen olisi jokseenkin mahdotonta. En yritä yhtään enempää vielä. Mutta näiden kuluneiden viikkojen aikana olen huomannut, että muutos on mahdollinen. Päivittäinen rutiini on mahdollista luoda, jos sen tekee itselleen mahdollisimman helpoksi. Jos olisin ottanut vaikkapa viisi erilaista jumppaliikettä repertuaariin heti kättelyssä, veikkaan että olisin jo lopettanut. Mutta nyt tämä pienen pieni muutos arjessa on alkanut muuttua sen verran automaattiseksi, että harkitsen jo toisenkin lihaskuntoliikkeen lisäämistä.
Seuraavaksi voisin kenties lisätä sen jalkojen rasvaamisen. Eihän siihenkään lopulta niin kauan mene, ja sitä paitsi minulla on muutamia jämäpurkkeja loppuun käytettävinä. Voisin ottaa tavoitteeksi, että olen kuluttanut heinäkuun loppuun mennessä kaikki ylimääräiset rasvat loppuun. Siinä sivussa ehkä saisin pehmeät kantapäätkin? Luulen, että tähän kyllä pitää ottaa puhelimen muistutus avuksi, muuten unohdan parissa päivässä mitä olin tekemässä.
Mitä te ajattelette rutiineista? Hyviä, kammottavia, hyödyllisiä, turhia? Mikä on mielestänne paras rutiini, jonka ihminen voi opetella?
Mulla on ihan sama tilanne! Mutta minäkin oon onnistunut rakentamaan pienen liikuntarutiinin (hyppynarulla hyppely)! Mulla on pieni vihko johon tilannetta seuraan. Mahtavaa kun 50 hyppyä/päivä -metodilla sai kerrytettyä ensimmäisen tonnin… se on vähän kuin säästämistä. (Aloitin 25 hypystä ja korotin kun tapa alkoi sujua. Nykyään teen varovasti ylimääräsiä hyppyjä ja mietin uskaltaisinko vähän taas nostaa tasoa.)
Oikeastaan aloitin rutiinien kanssa vieläkin pienemmästä. Siirrän yhtä pientä esinettä joka päivä (tähän ei nyt mahdu koko selitys, mihin tämä siirtäminen liittyy). Hermostuin vaan kerran, että miten joka rutiini muka voi kaatua johonkin muistamattomuuteen tai henkisiin ”tunteiluhankaluuksiin”. Vaikka olis miten huono päivä, mä näen sen esineen ja siirrän sitä, piste. Sen ympärille oon rakentanut muita tekemisiä, mutta tärkeintä on tehdä tuo siirto, eli jos ei huvita niitä muita tehdä niin ei ole vakavaa. Tosin yleensä kyllä huvittaa heti kun on sitä esinettä siirtänyt, vaikka kuinka olisi antanutkin itselleen luvan lintsata…
Hyppelyrutiinin opettelin pihalla käyntien yhteyteen. Oon päättänyt, mitkä syyt sallitaan lintsaussyiksi ja mitkä ei. Se on auttanut aika paljon: satoi tai tuuli, löydän kyllä paikan, missä hyppiä. Sen sijaan nuhassa voi lintsata ettei sairastu pahemmin. Ehkä tästä vois olla hyötyä sullekin tapojen opettelussa? Vois itselleen sanoa että tämä ajatus, joka mieleen tuli, ei nyt käy perusteeksi, kun aiemmin niin kerran päätettiin.
Mielestäni parhaat rutiinit, jotka ihminen voi opetella, on a) kirjanpito omista rutiineistaan (jotenkin inspiroivasti, vaikka rajaa alueen ruutuvihosta jonka haluaa saada täyteen rukseja), ja b) inbox-systeemi omille ajatuksilleen ja papereilleen ja sen viikottainen läpikäynti. Tässä b:ssä mulla on vielä opettelemista, kerään kyllä hajanaisia ajatuksia ja tehtäviä listoiksi, mutta kaikkien läpikäynti viikoittain tuntuu mahdottomalta! Oon kuitenkin tyytyväinen, että oon onnistunut monta viikkoa putkeen määrittelemään sen viikon tärkeimmän tehtävän ja hieman suunnittelemaan tulevaa.
Mut siis, jos mä kaikista ihmisistä ja kaikkien näiden vuosien jälkeen näytän viimein pystyvän siihen, pystyt säkin!!! Mun inspiraationa on olleet mun soitto-oppilaat, joista moni on onnistunut saamaan harjoittelurutiinia elämäänsä. Ajattelin, että jos kerran osaan neuvoa muitakin asiassa niin kaiken logiikan mukaan osaan neuvoa itsellenikin. Asian ydin on, että 1) määrätyssä tilanteessa 2) tekee määrättyä tapaa 3) saavuttaakseen nimeämänsä välitavoitteen.
Tähän loppuun kiteytyy lähes kaikki olennainen!
Onpa kiinnostavaa! Tuo kirjanpito tai seuranta on tosi olennaista minullekin. ”Sitä tekee mitä mittaa”. Inbox-systeemi mulla on työn alla. Siinä olen päässyt jo siihen pisteeseen, että paperit löytää tiensä yhteen ja samaan paikkaan, mikä on jo iso askel kaaoksen hallinnassa. Seuraava iso askel on, että boxin tyhjentämisestä tulee rutiini. Siis että joka viikko samaan aikaan otan jokaisen paperin käteeni, ja mietin mitä sille pitää tehdä, SEKÄ teen vaaditut toimenpiteet. Tätä opettelen edelleen, mutta jos saan sen automatisoitua, niin silloin ollaan jo pitkällä.
Mä luulen, että lähes tärkeimmät rutiinit, mitä on, on hammaspesu aamuin illoin ja käsipesu tietyissä tilanteissa. 😀
Itse tarvisin elämääni tällä hetkellä ehkä eniten sitä liikuntarutiinia.
Nuo onkin helppoja noudattaa, koska niitä treenataan ihan vauvasta asti. Olisinpa opetellut yhtä hyvän paperienhallinta- ja liikuntarutiinit yhtä nuoresta, niin ei olisi elämässä ongelmia 🙂
Voi, minä rakastan rutiineja! En siksi, että minulla olisi jokin pakonomainen tarve suorittaa tai saada tehdä asioita aina samalla tavalla, vaan koska olen huithapeli ja juuri rutiineja noudattamalla itselle vapautuu viime kädessä enemmän aikaa ihan päivätasolla. Kun asioiden hoitamiselle on varattu sille kaikkein näppärimmin sopiva aika päivästä, sen voi (ideaalimaailmassa) hoitaa keskeytyksettä eikä se levittele lonkeroitaan kaikkeen vapaa-aikaan. Ennen kaikkea näillä rutiineilla yritän taltuttaa ruuhkavuosia, että saisin työni edes puolisäällisesti hoidettua mutta että olisin silti läsnä lapselleni työ- ja hoitopäivien jälkeen.
Minulla on aikamoisia keskittymisvaikeuksia ja olen se tyyppi joka unohtaa matkalla kylppäriin mitä perillä piti tehdä ja päätyy tekemään jotain ihan muuta. Tai se, joka vie ulko-oveen nojaamaan roskapussin mutta unohtaa ottaa sen kuitekin ulos mennessä mukaansa. Aivan ehdotonta uuden rutiinin luomiseksi minulle on jonkunlainen näköärsyke asiasta. Tästä syystä meillä ajelehtii työtasoilla ja pöydillä loputtomasti tavaraa, sillä käsityöt jäävät kesken elleivät ne ole näkösällä, en muista rasvata jalkojani ellei tuubi ole yöpöydällä, enkä todellakaan muista viedä (tai lukea) kirjaston kirjoja elleivät ne ole pöydällä odottamassa. Minulla poissa silmistä on todellakin poissa mielestä.
Taklaan tätä kylmästi listoilla. Minulla on kalenterin lisäksi siivoustaulukot, ruuanlaittotaulukot, kiireettömät to-do-listat, lastenvaate-excelit, you name it. Listat ovat tietyllä tapaa esirutiineja, asian ei tapahdu vielä itsestään, mutta ainoa vaiva sen alulle saattamisessa on lukea se listasta (listalla on luonnollisesti myös kohta ”tee seuraavan päivän lista”). Ainoa muistettava rutiini onkin oikeastaan vaan se, että muistaa lukea sitä itse kirjoittamansa suunnitelmaa. Ja jossain vaiheessa päivittäiset toiminnot (”pyöräytä tiskikone joka ilta”) alkavat toivottavasti muodostaa tietynlaisen rutiinin. Minä kerään joka ilta lapselta jääneet lelut ja käynnistän tiskikoneen sillä välin, kun mies pesee naperon hampaita,
Näin auki kirjoitettuna tämä kuulostaa todella anaaliselta, mutta ei tämä käytännössä niin tarkkaa tietenkään ole. Hyvät raamit tällä saa kuitenkin kiireen ja häsellyksen taltuttamiseen.
Ihan sama juttu täällä! Mä unohtaisin ottaa pääni messiin, jos se ei olisi minussa kiinni. Voi rutiinit KUIVAHARJAUS, naamapesu + aurinkosuoja/kosteutus, (meikki.) Seuraavaksi mä tarvitsen tuon jalkojenhoitorutiinin myös.. nimim. elämäni kavioeläimenä. Ja niin, ”X päivää rutiinia Y putkeen” -kirjanpito kalenterinnurkassa auttaa vaikeimmissa myös. Jos on jo 23 päivää onnistunut vaikka meditoimaan putkeen, on huomattavasti kivempaa vaan tehdä sitä sen 10 minuuttia kuin aloittaa taas merkinnät ykkösestä.
Mitähän ois ne parhaat rutiinit.. Mainittu käsien- ja hampaidenpesu on kyllä loistava huomio edelliseltä. Ja just täältä napattu tiskikonerutiini (ahh!) Mutta ehkä mä kaikista eniten kiitän vanhana itseäni siitä, että olen vuosien saatossa vähä vähältä ulos-rutinoinut itseni sohvaperunasta liikunnalliseksi. Siihen mä sain alkusysäyksen, kun aloitin kansantanssin (niiin ihanaa! Ja ne ihmiset ja se yhteisö..!), ja vähän sen jälkeen pyysin tietäviä kavereita tekemään saliohjelman, että pääsen selkäkivuista. Ne pisti mut tekemään vapailla painoilla ja mistään tietämättömänä muistan vaan sanoneeni, että ”tää on älyttömän kivaa. Tätä mä alan harrastamaan”, ja silleen musta tuli vahingossa voimanostajaharrastaja ja sen seurauksena lähti päässä ja elämässä moni muukin homma loksahtelemaan paremmalle paikalle. Nyt tuntuu uusia harrastuksia tulevan ovista ja ikkunoista.. viime viikolla aloitin puolivahingossa taekwondon (lapsen kanssa sama tunti, aistin leviämispotentiaalia..) ja vuosi sitten joogan.
Mutta ehkä mun vinkki liikunnan aloittamiseen on kuluneisuudessaan se, että pitää vaan avoimesti kokeilemalla löytää juttu, josta aidosti pitää, ja tehdä ilon ja kautta vähitellen, eikä just raskaiden lopputavoitteiden (”Rantakuntoon! Uusi elämä!”). Sekin voi auttaa, että vätystyksen hetkellä ihan muistuttaa itselleen, että ”Mä menen nyt kuitenkin kävelylle koska mä *saan*. Se on aikas upea lahja, että mun terveys sallii mun tehdä niin.” Ainakaan mulla ei hommat niin paljon vastaan, kun mä käännän ne noin. Jenni, sun 10 punnerrusta ja/tai lenkki päivässä kuulostaa tosi hyvältä alulta!
Äh, miten mun kommentista lähti alusta iso pala? No, se oli se, että mietin uusille rutiineille luontevimman paikan päivästä ja yleensä liitän sen jo sujuvaan rutiinirimssuun. Saatan jopa kirjoittaa listan muistilapulle Google Keepiin, etten vaan unohda. Se muistuttuu oikeana hetkenä ja yleensä parin päivän päästä lapun voi poistaa tarpeettomana. Nyt on työn alla kuivaharjauksen tekeminen ja olen liittänyt sen aamun vessarutiineihin siihen kohtaa, jossa muutkin harjaukset tehdään (hampaat ja hiukset.) Jos se jää tässä kohtaa tekemättä, en yleensä saa itseäni asialle myöhemmin päivästä.
tuo on kyllä hyvä näkökulma, että SAA tehdä jotain. Se olisi hyvä pitää mielessä useamminkin. Olen ihan ihmeellisen pitkään jatkanut tätä 10 punnerrusta päivässä, mutta salaisuus on siinä että se vie niin vähän aikaa, että en oikeasti pysty keksimään yhtään hyvää syytä olla tekemättä. Joten sitten se on vähän kuin pakko tehdä. Olen nyt vähitellen liittänyt siihen pari muuta, yhtä lyhyttä harjoitusta mukaan, ja voi olla että näistä lopulta kehittyy loppuiäksi kestävä liikuntarutiini. Näkisin että 10 punnerrusta päivässä seuraavat 20 vuotta on ihan hyvä suunnitelma.
”Siinä sivussa ehkä saisin pehmeät kantapäätkin? Luulen, että tähän kyllä pitää ottaa puhelimen muistutus avuksi, muuten unohdan parissa päivässä mitä olin tekemässä.”
Jos ei ole joku super-ihminen, niin 40 sekuntia ennen nukkumaanmenoa on se ainoa aika…
… eli riippuen illan kännitilasta tarviiko sitä muistutusta…
Myös täällä yksi joka rakastaa rutiineja…mutta ei vaan saa niitä aina tehtyä.
Otin nyt itse Google keepin muistilista käyttöön, koitan sen avulla saada aamu ja iltarutiinit haltuun …taas jälleen kerran. Katsotaan miten onnistuu.
Google keep on minulle tuntematon, mutta täällä on sitä niin monta kertaa mainittu, että täytyy varmasti tutustua mistä on kyse. Mitä se siis tekee?
Se on vain ihan simppeli muistilappuohjelma, jolla voi tehdä peruslappuja ja lisäksi täppäyslistoja, ja laittaa ohjelman muistuttamaan lapuista ajan tai paikan mukaan. Appi toimii eri alustoilla ja selaimella (keep.google.com). Rutiineissa mä tykkään peruslapuista, kun niiden sisältö tulee ainakin Androidilla suoraan näkyviin notifikaatioihin.
Bonus: puolison kanssa jaettu kauppa-checklist on mainio! Ei tarvitse soitella ja viestitellä, mitä kaupasta pitikään tuoda. Asiat tarvitsee listata vain kerran ja kaupassa kiertäessä voi sitä mukaa täpätä yliviivatuksi listalta, jolloin rivit painuu pohjalle (Ticked items). Ennen kauppareissua on kätevää vilkaista yliviivatut ja napsia ne taas aktiiviseksi listalle. Mulla on tapana päivittää lista saman tien, kun huomaan jonkin olevan loppumassa.
Ja täällä se, joka inhoaa rutiineja – ja sen kyllä huomaa. Jotain sentään yritän. Tiskikonerutiini on käytössä melkein aina eli se tyhjennetään melko heti pesun jälkeen, että kaaosta ei pääse tulemaan keittiöön. Siihen motivoi nyt keittiön uudet valot, koska astiat nyt todella kiiltävät kaapeissa!
Sellainen rutiini mulle on tullut, että työpäivänä puhelut puhutaan seisaallaan ja yleensä vielä kävellen taloa ympäri ja juodaan samalla vettä. Tuo vähän tasapainoa liialle istumiselle.
Tuo puhelurutiini on hyvä! Siinä tulee jaloiteltua ja samalla tehtyä töitä kuitenkin. Uskon, että pienillä valinnoilla voi parantaa kuntoaan ja elämänlaatua paljonkin, jos niihin vain osaa kiinnittää huomiota. Kuten vaikka se että kävelee aina yhden pysäkin pidemmälle tai ottaa omat eväät mukaan. Juuri luin yhdestä blogista, miten sen kirjoittaja teki koko viikon lounaat sunnuntaina ja otti sitten maanantaina valmista ruokaa töihin mukaan. En tiedä miten ruoka säilyy koko viikon, mutta hyvä idea mielestäni kyllä.