Tämän viikon hakusanat ovat pyörineen tavaroiden karsimisen ympärillä. Olisiko niin, että lähestyvä joulu saa ihmiset havahtumaan tavaran paljouteen? Joku ihmetteli mm. ”tavaran karsiminen pidänkö siitä”. Omasta puolestani voin vastata myöntävästi, mutta ehkä kaikki eivät nauti siitä samalla tavalla.
Varsinainen kysymys kuuluu: ”miten puhdistan lieden likaisen levyn” Vastaus löytyy mm. täältä, jossa vertailen Marttojen ohjeita omiin menetelmiini. Jos kyseessä on perinteinen liesi (ei keraaminen tai induktioliesi), niin vanha kunnon Pata pata toimii edelleen. Todellinen ihmeaine on kuitenkin Finnmaidin uuni + grilli puhtaaksi -tuote! Se on geelimäinen uuninpuhdistusaine, joka liottaa myös levyjen ympärille palaneet tiukimmatkin liat. Tuotetta levitetään likaiseen kohtaan, annetaan vaikuttaa ja pyyhitään pois. Erittäin riittoisa ja halpa aine. Mutta kyseessä on myös kova myrkky, joten käsineet ovat tarpeen, eikä geeliä pidä missään nimessä päästää minnekään muualle kuin uunin pinnalle. Se nimittäin vie maalinkin seinästä. Säilytettävä ehdottomasti lasten ulottumattomissa. Yleensä suosin mahdollisimman myrkyttömiä aineita, mutta todella likaiseen uuniin tai hellan putsaamisessa eivät luomutuotteet tehoa. Finnmaid ei ole toistaiseksi jättänyt koskaan pulaan.
Onko tuo Finnmaid kovinkin haisevaa, tuleeko siitä pää helposti kipeäksi? Erityisesti kiinnostaa onko siinä liuottimen hajua, siitä tulee migreeni kertalaakista.
Juuri nyt aine on minulta loppu, joten en päässyt haistelemaan. Mutta mielestäni haju on melko mieto, esim. tolu haisee voimakkaammalle. Täysin hajuton se ei taida olla, mutta ei pahimmasta päästä ollenkaan. Se myydään ilman muovikäärettä, joten korkin voi avata ja putelia voi vaivihkaa nuuhkaista kaupassa.
Sokeripala on uskomattoman tehokas väline juuri sen levyjen ympärille kerääntyneen karstan putsaamiseen. Tosin nopsaan kuluva, koska likaista aluetta pitää kastella ja sokeri tietysti sulaa veteen. Mutta suosittelen kokeilemaan jos ei ole jo kokeillut, tehokas, hajuton ja myrkytön vaihtoehto!
Totta, tämän vinkin olin täysin unohtanut! En ole koskaan itse kokeillut, mutta monet kyllä vannovat sokeripalan toimivan. Joten uskottava se varmasti on! Ei varmasti haise eikä ole vaarallinen.
Mäkin olin ollut jollain lailla tietoinen asiasta jo vuosia ennen kuin sain aikaiseksi kokeilla. Kokeiluun piti varustautua ensin pihistämällä kahvilasta pari sokeripalaa, kröhöm… Mutta nyt olen ihan käännynnäinen ja jopa sijoittanut omiin sokeripaloihin :). Toimii myös karstoittuneisiin uunivuokiin yms.
Naureskelin täällä noihin sokeripaloihin sijoittamiselle 😀 Mutta tosiaan, koska tuo Finnmaid on minulta loppu, pitääkin kokeilla sokeria uuninpohjalle, jonne on kärtsännyt jotain. Siis miten se oikeasti toimii, pitääkö tahra tai sokeri kastella, vai rapsutetaanko kuivana?
Rapsuttelu tuntuu vaativan jotain liukastetta, joten olen kastellut tahraa, aika niukasti. Sokeripalahan sulaa alta aikayksikön jos sen kastelee suoraan. Sulaa se tälläkin metodilla aika nopeasti… Mutta tuskin pystyt kuivallakaan sokeripalalla vahingoittamaan uunipellin tai hellan pintaa, joten siitä vaan vapautuneesti kokeilemaan :).
Kromattuja pakoputkia prätkissä putsataan juurikin sokerinpaloilla, joten ei ole paha naarmuttamaan.
Silmällähän sen näkee, jos kovasti skraadua tulee…
Jaahas, taas oppii uutta. Prätkien putsaaminen ei kuulu ydinosaamiseeeni.