Olen käyttänyt kuluneella viikolla paljon aikaa siihen, että olen organisoinut, suunnitellut ja valmistellut alkavaa kevättä. En tehnyt uuden vuoden lupauksia, mutta olen miettinyt muulla tavalla, millaista haluaisin elämäni olevan, mihin haluan käyttää aikaa ja mihin en. Etenkin jälkimmäisestä näkökulmasta on hyötyä. Usein sitä miettii vain, mitä kaikkea haluaisi lisää, mutta ei aina niinkään sitä, mitä haluaisi pois tai vähemmän. Minä haluan mm. vähemmän mainoksia ja ylipäätään häiriötekijöitä, joten olenkin nyt alkuvuodesta karsinut runsaasti digiasioita.
Myyjä haluaa sähköpostiosoitteesi
Nykyisin kaikki, jotka myyvät jotain, haluavat sähköpostiosoitteesi. Se johtuu siitä, että henkilökohtainen markkinointi on paljon tehokkaampaa kuin yleiset mainokset. Jos saat omalla nimellä kohdistetun markkinointiviestin, on huomattavasti todennäköistä, että luet ja kenties reagoit jollain tavalla. Myyjän viesti menee paremmin perille. Sen vuoksi lähes kaikki palveluntarjoajat houkuttelevat asiakkaita nettisivuillaan jollain ilmaisella asialla, jonka saat sähköpostiisi, kun vain annat osoitteen. Isoilla firmoilla se on yleensä alennus seuraavasta ostoksesta, yksityisyrittäjät puolestaan tarjoavat muistilistoja, e-kirjoja, vinkkipaketteja ynnä muuta helposti sähköisesti lähetettävää. Joka kerran, kun sähköpostiosoitteensa antaa, antaa myös luvan lähettää myöhemmin muutakin markkinointipostia, eli käytännössä päädyt aina lähettäjän sähköpostilistalle. Näin uutiskirjeitä alkaa kertyä kuin huomaamatta, kunnes niitä tulee lukuisia päivässä.
Minäkin olen tilaillut näitä kaikenlaisia ilmaisia juttua vuosien varrella ja haalinut aleprosentteja, jotka valitettavasti ovat kertakäyttöisiä. Tämän vuoden alusta lähtien olen kuitenkin jokaisen markkinointikirjeen kohdalla miettinyt, ilahduttaako se minua, tai tuoko se mitään tärkeää uutta tietoa. Lähes sataprosenttisesti vastaus on ollut ei. Niinpä olen klikkaillut itseni pois jo ainakin kymmeneltä listalta. Joukossa on niin bloggaajia, siivoustarvikeliikkeitä kuin liikuntapalvelujakin. Tammikuu on erinomainen aika tehdä tämä, sillä vuoden alussa aktivoituvat aivan kaikki, ja uutiskirjeitä tipahtelee tiuhaan tahtiin.
Puhelinmyynnin esto on helppo tehdä
Tein myös uudelleen ns. ”puhelin-robinsonin”. Tämä käsittämätön nimi tarkoittaa sitä, että ihminen voi estää sen, ettei saa suoramyyntipuheluja. Kielto on voimassa kolme vuotta kerrallaan, jonka jälkeen se pitää uusia. Tämä on helppoa: soita numeroon 0600 13404 ma-pe klo 8-18. Numerossa vastaa automaatti, joka kysyy haluatko tehdä suoramyyntikiellon. Vastaa puhelimeen selkeästi KYLLÄ, ja homma on hoidettu. Aikaa tähän menee alle minuutti.
Minulla on ollut kielto voimassa, ja sen loppumisen kyllä huomasi. Aloin saada useamman myyntipuhelun viikossa, ja kun kerran kysyin, miksi juuri minulle soitetaan, myyjä vastasi että ”no kun se on tässä järjestelmässä”. Enää en ole järjestelmässä, ja saan nauttia siitä, ettei kukaan yritä kaupata minulle puhelimessa mitään. Lisää tietoa palvelusta saa täältä. Samalla sivulla on tietoa myös paperisen suorapostin kieltämisestä.
Sosiaalisen median karsiminen
Samaan kriittiseen tapaan olen käynyt läpi myös sosiaalisessa mediassa seuraamiani juttuja. Facebook-ryhmiä, instagram-tilejä ynnä muita seurattavia kertyy kuin huomaamatta. Olen itse liittynyt moniin ryhmiin joskus monta vuotta sitten, kun jokin asia on kiinnostanut. Mutta kun elämäntilanne muuttuu, moni näistä ryhmistä on käynyt tarpeettomaksi. Lopulta huomaa seuraavansa asioita ja ihmisiä, jotka eivät enää tuota mitään sen kummempaa iloa. Siksi olen haravoinut myös ryhmiä joihin kuulun, ja poistunut kokonaan muutamalta, sekä piilottanut näkymästä sellaisia, joita en välitä seurata aktiivisesti, mutta joita pidän muuten vielä hyödyllisinä.
Instagramista pidän, vaikka aluneperäin epäilin koko median tarpeellisuutta. Mutta myös sen sisältöä kannattaa raivata ajoittain. Varsinkin julkisuuden henkilöt, yritykset ynnä muut ”epäpersoonalliset” tilit ovat sellaisia, että jos sisältö ei kiinnosta, on helppo klikata itsensä pois seuraamasta. Joskus seuraamisen lopettaminen kokonaan voi kuitenkin olla sosiaalisesti vaikeaa. Ihmiset tulkitsevat helposti, että jos joku lopettaa sosiaalisen mediakanavani seuraamisen, hänellä täytyy olla jotain minua vastaan. Näissä tilanteissa voi tyytyä siihen, että vain mykistää epätoivotun kanavan. Näennäeisesti seuraa edelleen, mutta päivitykset eivät näy omalla ruudulla, eikä vastapuoli saa koskaan tietää. Tätä menetelmää olen käyttänyt myös, ja sekin toimii.
Olemme sellaisen informaatiopommituksen kohteena joka tapauksessa, että ainakin omalta osaltani tämä harjoitus on ollut erittäin tarpeellinen ja tervetullut. En halua kuormittua sellaisista asioista, jotka eivät oikeasti ole minulle tärkeitä. Diginurkkia on onneksi aika helppo raivata, sillä usein se onnistuu yhdellä tai kahdella klikkauksella.
Kuka muu raivaa sähköisesti?
Olen tehnyt suoramarkkinointikiellon muistaakseni väestörekisterijärjestelmään. Siellä voi myös määritellä, mihin muihin tarkoituksiin tietoja voi antaa. Se on pysyvä ja toimii, ellei sittten itse jakele yhteystietojaan holtittomasti.
Minäkin olen tehnyt kiellon, että osoitettani ei saa jakaa esim. AKE:n kautta. Se toimii hyvin, paitsi katsastuskutsut jäivät tulematta, ja unohdin katsastaa autoni. Sitten poliisi pysäytti ja nuhteli.
Minulla on käytössä useampikin sähköpostiosoite, joista yksi on varattu nimenomaan ostosten tekoon, epävirallisiin rekisteröitymisiin yms. joista alkaa välittömästi seurata spämmiä ja mainospostia. Se ei kuitenkaan haittaa, sillä en varsinaisesti seuraa tätä sähköpostia, koska sinne ei tule koskaan mitään tärkeää mitä en osaisi odottaa (kuten vaikka tilatut liput tapahtumiin). Käyn vain noutamassa sieltä lipputilaukseni yms. Erityisen tärkeänä pidän että työsähköpostiini ei pompi mitään ei-työhön liittyvää, ihan samaa digiselkeyttä ja ajanhallintaa ajatellen.
Tämä on toimiva strategia myös, jota käytän itsekin. Mutta siitä huolimatta laitan välillä aina helppouden vuoksi oman osoitteeni, kun en jaksa etsiä jotain tiettyä sieltä toisesta, ja sitten noita uutiskirjeitä kertyy. Lisäksi olen poistunut nyt sellaisilta listoilta, jotka alunperin aidosti kiinnostivat, mutta nyt eivät enää.
Mulla on erikseen postilaatikko, jonne vilkaisen ehkä kerran parissa viikossa. En anna oikeaa nimelläni olevaa mailia kellekään satunnaishupsuttajalle. Höpölaatikkoon menee myös tilattujen lippujen pdf:t ja muu puoliasiallinen. Muu digihommeli taitaa olla myös ihan hyvin hallinnassa. Mikään ei ainakaan ahista.
Jos ei ahista, ei ole ongelmaa 🙂 Mulla tuli vahvasti sellainen olo, että haluan huomattavasti vähemmän meiliä kuin ennen, vaikka ei sitä mitenkään massiivista määrää tule nytkään. Olen karsinut myös podcasteja, kun huomasin että alkoi tulla huono omatunto etten ehtinyt kuunnella niitä mitä olin tilannut. Sitten tajusin että se on ihan hupsua, järkevämpää on raivata podcast-tilauksista turhat pois. Eihän ne maailmasta katoa, jos joskus päättäisin sittenkin kuunnella niitä.
Meillä myös tehty vuoden alun digisiivous. Tosiaan, robinsonien lisäksi tietojensa luovutus kannattaa tehdä ”sylttytehtailla” eli väestötietojärjestelmässä ja Traficomissa. Siitä uutisoidaan aina ajoittain, mutta ihmiset eivät silti tunnu oikein tietävän, että noillekin tahoille yhteystietojen myynti on miljoonabisnes. Uskomatonta, mutta toistaiseksi täysin laillista.
Traficomiin tehty kielto on vielä hyvä siitäkin syystä, etteivät ulkopuoliset pysty selvittämään ajoneuvon omistajaa pelkästä rekkarista. Jos siis autosi seisoo jossain lentoparkissa, rosvot eivät saa tietää, missä on mahdollisesti kämppä tyhjillään.
Ostoslakkoakin aiomme jatkaa yhä edelleen. Vain ruoka, lääkkeet, bensa ym. välttämättömyydet. Turhaksi käynyttä tavaraa on lahjoitettu ja myyty. Myynnissä tuntuu kuitenkin näkyvän, että moni muukin yrittää hankkiutua roinasta eroon. Mutta pääasia, että ryhtiliike jatkuu diginä ja irl. 🙂
Kyllä, tuonne väestötietojärjestelmään kannattaa myös tehdä osoitteenluovutuskiellot, jos ei halua suoramarkkinointipostia. Olen tehnyt myös nämä itselleni ja perheelleni jo vuosia sitten, ja näissä on se hyvä puoli että kielto ei vanhene. Epämääräistä mainospostia tulee todella vähän, ja kuten sanoit, osoitetiedot ovat vähän paremmassa turvassa. Luonnollisesti suosittelen tätä myös kaikille, mutta se ei tullut tässä yhteydessä nyt mieleen, koska on jatkuvasti voimassa. Robinson vanheni juuri ennen joulua, joten nyt oli hyvä hetki uusia se 🙂
Meillä kävi auton kanssa vähän samanlainen käpy, kun olimme tehneet tietoluovutuskiellot samaten jo vuosia sitten, ja aiemmin katsastuskonttorien mainostulva muistutti katsastustarpeesta. Päivitimme automme, ja kun sitä ei melko uutena tarvinnut muutamaan vuoteen katsastaa, päivämäärä meni vähän pitkäksi mainostulvan loppumisen vuoksi. No, huomasimme sen sitten onneksi muussa yhteydessä ja asia hoitui. Nykyään sitten muistutus kalenterissa. 🙂
Juu olen digiraivannut!
Mainoksia tulee jonkun verran, monta päivässä, mutta gmail yleensä laittaa ne automaattisesti Tarjoukset-osioon, josta käyn ne deletoimassa silloin kun muistan. Muutama mainos tippuu myös inboxiin mutten ole kokenut hankalaksi poistaa niitä kerran päivässä tai harvemmin.
Digiraivaamiseni olen kohdistanut hiljattain siihen, että olen tuhonnut vanhoja meilejä. Kaikkea sitä onkin säilyttänyt erikseen nimetyissä kansioissa, esim kaikki meilit vanhoista nettitilauksista (pitää muka olla jokainen nettikauppa josta olen tilannut, jossain listalla että muistan mistä kannattaa tilata ja mistä ei, tai jos sattuu tarvitsemaan vanhoja tilausvahvisuksia/lähetysvahvistuksia myöhemmin – mihin??), vanhoja meilejä etäisten ystävien kanssa käydyistä kirjeenvaihdoista (mihin hittoon niitä tarvitsee?? ikäänkuin lukisin niitä useinkin jälkikäteen, kun kuulumiset on jo vaihdettu), ruokaohjeita (olen tainnut pyöreät 0 kertaa käyttää meileissä olevia ruokaohjeita), jne.
Kyllä helpottaa turhien meilien(kin) tuhoaminen.
Tämä inboksin raivaus on urakka, joka tuntuu tällä hetkellä täysin ylitsepääsemättömältä. Haluan tehdä asialle jotain, mutta en toistaiseksi kykene muuhun, kuin poistamaan ajoittain parikymmentä vanhaa meiliä. Joku systeemi tähän on oltava, mulla on tuhansia meilejä tallessa, ja suurin osa varmasti aivan turhaan.