Kumpi on ekologisempi, muovikassi vai kangaskassi? Vai olisiko paras vaihtoehto sittenkin paperikassi? Olen tätä asiaa miettinyt, ja olen myös aktiivisesti pyrkinyt välttämään muovikasseja. Toisaalta tänä keväänä uutisoitiin tutkimuksesta, jonka mukaan elinkaariajattelun näkökulmasta ekologisin kauppakassi onkin kierrätysmuovista tehty muovikassi, eikä suinkaan kangaskassi. Ja sitten on otettava vielä huomioon sekin, mistä materiaalista kangaskassi on tehty. Puuvillan viljely vie hirveästi vettä, mutta entä jos kassi onkin valmistettu tekokuidusta, siis oikeastaan muovista. Miten asia silloin on?
Viime kädessä tulen kuitenkin siihen tulokseen, että kauppakassivalinnat ovat isossa mittakaavassa ja etenkin Suomessa melko yhdentekeviä, ainakin ympäristönäkökulmasta. Esimerkiksi itse tiedän, että paljon isompi vaikutus on niillä ruuilla joita kassissani kannan, kuin sillä, mistä materiaalista se kassi on tehty. Vältän kyllä muovikasseja edelleen, mutta en ahdistu, vaikka välillä pitäisikin ostaa sellainen. Nimittäin ostamani muovikassi ei päädy roskaksi Itämereen, ei millään. Sen sijaan jossain muualla kassivalinnalla voi olla isokin merkitys, riippuen siitä, millaiset kierrätysmahdollisuudet paikassa on. Johtopäätökseni onkin, että muovikassien välttämisen hyödyt vaihtelevat ajasta, paikasta ja kontekstista riippuen. Tämä aihe kuitenkin kirvoitti ajatuksia siinä määrin, että podcast kestää tällä kertaa noin 20 minuuttia.
Podcastin voi kuunnella suoraan tästä alta, taikka tilata puhelimeensa iTunesin tai Acastin kautta. Kaikki aiemmat podcast-jaksot löytyvät täältä. Siellä uusin on aina ylimpänä, ensimmäinen jakso taas sivun alimpana.
Podcast: Play in new window | Download
Subscribe: RSS
Miksi nämä vertailut ja keskustelut on aina puuvillakassi vastaan kertakäyttöinen muovikassi? Meillä on käytössä vuosia sitten kaupasta ostetut kestomuovikassit, ne on järkevän malliset ja tukevat, kestää kosteutta ja ovat kestäviä. Kaupan ns kertakäyttöisten muovikassien käyttöä roskapusseina en näe järkevänä jo hinnan suhteen. Uuden puuvillakassin ostoa en hyväksy, ostan vaatteetkin käytettynä lähes kaikki. Eri asia sitten jos joku vaikka ompelee kierrätys kankaasta kauppakassin itselleen.
Siitä olen samaa mieltä että Suomessa tämä on hassun suureksi paisunut aihe ja ilmastonmuutoksen hidastamisessa pieni asia. Keskityttäisiin mielummin siihen mitä sinne ostoskassiin kerätään (lihan syönnin lopettaminen), ruokahävikin minimoimiseen ja siihen millä sinne kauppaan mennään (yksityisautoilun vähentämiseen) ja yleiseen kulutuksen minimoimiseen.
Luulen että syy on siinä, että niitä on vertailtu noissa tutkimuksissa. En ole nähnyt missään tutkimusta, jossa olisi mietitty muovista tehdyn kestokassin ekologisuutta. TÄmä aihe sen sijaan on varmaankin saanut paljon tilaa siksi, että muovikassi on niin helppo juttu arjessa. Ei tarvitse varsinaisesti luopua mistään. Sen sijaan autoilun vähentäminen tai lihan jättäminen ruokavalioista on jo niin isoja muutoksia, että niiden tekeminen vaatii aikamoista motivaatiota ja uuden opettelua.
Niinpä, sehän on se tämän ihmiskunnan ongelma, ei haluta luopua mistään vaikka maapallo ja ihmiskunta vetelee viimeisiään. Tuntuu niin turhauttavalta nämä näpertelyt pienien, sinänsä merkityksettömien asioiden kanssa, tuohan ne ehkä hyvää mieltä että ihminen tekee jotain, mutta onko se vain isompien asioiden turruttamista pois mielestä. Valitettavasti tätä kassiasiaa pohtimalla ei pelasteta maailmaa meidän lapsille, siihen tarvitaan paljon isompia tekoja.
Siihen tarvitaan poliittista tahtoa, maailmanlaajuisesti.
Ei lytätä myöskään niitä jotka välttävät muovikassia – mielestäni heille / meille se on osa sellaista ajattelua ja käyttäytymistä jossa ylipäätään vältetään muovia, ja se taas on osa asennetta joka haluaa varjella maapalloa, meriä, ilmastoa, luontoa, ehkä jopa ihmisiä.
Minusta on hyvä koko ajan pitää takaraivossa näitä, ei kuitenkaan eturaivossa.
Käytän useimmiten ohuita kestokasseja, jotka lienee valmistettu ’nailonista’. Minulla on myös samasta aineesta reppu, joka on ihana! Kaikki ’mahtuvat tulitikkulaatikkoon’. Jos ei ole kassia mukana, ostan joskus paperikassin, no, muovisen jos sataa.
Kestokasseista kestävin on ollut Alkon laukku – kylläkin myös paksuin, pienin ja tilaavievin. Paras design vaikka onkin oma mainoksensa. Huonoin – rikki! – on ollut Ikean kantoapu: reikiä aika pian, design Ikean tapaan kasi miikka. Plussaa isohko koko ja ohuus, menee pieneen tilaan.
Inhoan myöskin apteekin pieniä muovipusseja – joko pyydän isomman samalla, tai kieltäydyn tästä oikeasti kertakäyttöisestä esineestä.
Kuitenkin:
Itämeren muovijätteestä on lukemani mukaan suurin osa peräisin ns Keski-Suomesta (Ei maakunta 😫 🤔?). Mitenköhän se tapahtuu? Sisävesiveneily? Sisävesikalastajat? Mökkiläiset? 4H-nuoret ainakin keräävät ja kierrättävät maatilojen muovijätettä kuten heinäpaalien suojakuoria.
Onkohan tätä tutkittu enempää?
Maapallon meret, ilmasto – ja luonto ylipäätään – on meidän mielissämme. Omassa arjessa, tieteen- ja taiteentekijöiden kannustamisessa, poliitikoiden muistuttamisessa. Heillehän voi kirjoittaa. 📝
Tänään: Pihvitön perjantai. (Tosin muutkin päiväni ovat, joten lisään ’hiilettömän, huolettoman’.)
Maanantaisin muistutan ministereitä…
Yritän pitää näitä takaraivossa päivittäin.
Terveisin Ilma
Kiitos viisaasta kommentista. Kyllä minäkin edelleen vältän muovikasseja, kuten tuossa juttelenkin. Mutta ymmärrän sen valinnan pienuuden, joten en enää ahdistu, vaikka välillä ostankin sellaisen. Minua kiinnostaa tuo Itämeren muovijäte. Miten se voi olla peräisin Keski-Suomesta? Taannoin Vuosaaren rantaa huuhtoutui mystistä muovijätettä, joka oli selvästi peräisin jostain rakennustyömaalta tai vastaavasta. Joten voiko kyse olla tällaisesta? Näen kyllä päivittäin HElsingin rannoilla, että roskia on vedessä. En vain oikein ymmärrä, kuka niitä sinne heittää? Siis pudottaako joku tosiaan tyhjän karkkipussin veneen laidan yli? VAi mistä ne oikein tulevat.
Ne tulee vaikka siitä, kun maailman suurin ristelyalus dumppaa kaikki jätöksensä mereen Helsingin edustalla. Tai Helsinki pumppaa jätevettä mereen ilman vedenpuhdistuslaitosta.
Mun oli pakko tarkistaa tämä fakta, ja totta se on. Olen ihmeissäni.
Ja noissa tutkimuksissakin todetaan, että lopulta se on pisara meressä, millaista kassia käyttä kauppareissulla. Tärkeämpää olisi, ettei siellä kaupassa käydä usein sekä sinne mentäisiiin vaikka kävellen, pyöräillen tai julkisilla. Ja se, että ruokaa ei osta turhaan.
Minua hiertää muovikassin ja kestokassin vertaukset siksi, että ei kai muovipusseista luopuminen ilman muuta johda uuden kestokassin ostamiseen? Varmaan suurimmalla osalla Suomalaisista on kaikenlaisia kasseja, reppuja ja laukkuja ennestäänkin, ja monet tuunailevat vanhoista kankaista.
Olen samassa käsityksessä. Meillä on kymmeniä kestokasseja, eikä niitä puuvillakasseja ole itse ostettu. Niitä on tullut lahjoina ja kylkiäisinä. Olemme ostaneet sellaiset kovasta muovista tehdyt kestokassit (2kpl), joita säilytetään autossa, ja joihin pakataan ruuat, kun käydään ”isossa kaupassa”. Tasapohjainen malli + muovi materiaalina on kyllä todella kestävä ja kätevä, kuten joku tuolla aiemmin jo totesi.
Minä aion jatkossakin välttää muovikasseja: käytän kangaskassia vuodelta 1999 ja pari uutta uudempaa, jotka ovat päätyneet meille ostoksen yhteydessä. Ja käyn edelleen kaupassa kerran viikossa autolla ja ehkä kerran viikossa täydentämässä työmatkan yhteydessä, jonka teen julkisilla ja kävellen. Olen huomannut, että tällä taktiikalla ostokset pysyy pienempinä ja varsinkin heräteostokset jää kuin että kävisin monta kertaa viikossa kaupassa kävellen. 🙂
Itämeren tilasta on tavallisen suomalaisen turha ainakaan pohjattomasti syyllistyä. Manitut risteilyalukset ovat yksi syy, lisäksi Itämeren rannalla on muitakin maita kuin Suomi. Tuulten (ja myrskyjen) mukana myös roskaa päätyy mereen. Linnut kaivelevat usein roskiksia ruokaa etsiessään, joten sitäkin kautta roskia päätyy tuulten vietäväksi.
Muovikassien ostamista kannattaa minusta edelleen välttää, jos kassia käytetään kerran ja sitten se päätyy roskapussiksi. Välillä tulee minunkin ostettua muovikassi enkä siitä syyllisty.
Yleistäen sanottuna Etelä-Euroopassa, Afrikassa, Aasiassa jne. lomaillessa (tai asuessa) muovikassien välttäminen on suurempi juttu, kun näissä maissa jätehuolto on usein surkea ja toisaalta kertakäyttökulttuuri suosittua. Olen esim. ollut kymmenisen vuotta sitten Kreetalla, jossa roskia heitettiin maahan muuten tunnelmallisella näköalapaikalla meren rannalla eikä niitä sieltä siivottu kaupunginkaan toimesta. Aasiassa palvelukulttuuri asettaa omat haasteensa, esim. ostosten pakkaamista itse omaan kassiin pidetään töykeänä. Hygieniasyistä ravintolat myös suosivat pillejä jne. Yleistä on myös myydä kioskissa vaikka yksittäisiä banaaneja muoviin pakattuna yms.
Olen lukenut, että jotkut Afrikan maat ovat kieltäneet muovipussit kokonaan. Tämä on ymmärrettävää silloin, kun maasta puuttuu jätteiden lajitteluun vaadittava infrastruktuuri. Minusta on oikein hyvä, että Suomessakin muovikassit ovat muuttunueet maksullisiksi, sillä on turhaa tyrkyttää niitä, jos niille ei todellista tarvetta ole. Yli 90% ajasta kieltäydyn kassista, koska melkein aina on oma mukana. Mutta kuten sanottu, en ahdistu, jos joskus sellaisen ostan, koska tiedän materiaalin päätyvän kiertoon eikä luontoon.
Valitettavasti keskittyminen ei nyt riitä sisäistämään kommentteja enkä myöskään ole kuunnellut jokaista podcastiasi, joten voin toistaa jonku muun sanomaa jo:
Suomi on näyttänyt muille maille mallia (koulutus, äitiyspakkaus….) useammassakin asiassa ja itse näen tämän muovipussien välttelyn samanlaisena esimerkin antamisena. Ehkä joku toinenkin maa ottaa kopin enemmin tai myöhemmin ja vähentää myös muovipussien käyttöä tai laittaa ne maksulliseksi tms.
En siis ajattele, että mie pelastan maailman (oikeasti saattohoidan sitä, ansainnee sen…) enkä myöskään ajattele että mun valinnat pelastaa jonku eläimen tukehtumiselta, vaan enemmin näen itseni yhtenä esimerkin antajana. Ehkä joku turisti on jo hoksannu mun ja muiden kangas/kestokasseista että ”hei vau! Tuoha on kätevää! Oma kassi!” Tai ehkä ei.
Luotan kuitenkin esimerkin voimaan, sekä pienissä että isoissa asioissa.
Hyvä pointti!