Huomenna voi vaihtoehtoisesti viettää joko Älä osta mitään -päivää taikka sitten Mustaa Perjantaita, eli amerikkalaisittain Black Fridayta. Käsittääkseni ensimmäinen on syntynyt vastavoimaksi jälkimmäiselle. Kiitospäivän jälkeisessä ostomaniassa ei kieltämättä olekaan hirveästi järkeä. Huomasin sähköpostiin tulleesta mainoksesta, että myös Suomessa on merkkejä siitä, että tätä perinnettä aletaan ujuttaa myös meille.
Älä osta mitään -päivä on ihan hauska idea, mutta haluaisin kehittää sitä edelleen. Esimerkisi Älä osta mitään turhaa -päivä olisi minusta vielä parempi. Tai miten olisi Älä osta tavaraa -päivä? Pelkästään ostamisen kieltäminen on turhan yksinkertaista, eikä yhden päivän lakko muuta mitään, jos se vain lykkää ostohetkeä seuraavaan päivään. Sen sijaan olisi hyödyllistä herätellä ihmisiä tiedostamaan mitä he oikein ostavat ja miksi. Shoppailu voi olla tapa, sijaistoiminto, palkinto tai yritys hoitaa huonoa oloa. Minimalismin Ilo pohtii esimerkiksi tuota jälkimmäistä juuri tänään. On eri asia ostaa itselleen vaikkapa uusi vaate siksi, että on ollut niin rankka päivä, kuin ostaa uusi vaate siksi, että sattuu sellaisen tarvitsemaan.
Mutta eihän meistä kukaan ole täydellinen. Olen itsekin sortunut turhuuksiin aina välillä, eikä tässäkään tarvitse mennä äärimmäisyyksiin. Silti etenkin alennusmyynneissä on aiheellista pitää pää kylmänä. Ostanko siksi, että oikeasti tavaralle olisi jotain käyttöä, vai siksi että se sattuu olemaan myynnissä niin halvalla? Haluanko todella sen mitä olen ostamassa, vai havittelenko ostamisella jotain ihan muuta? Selasin äsken parin amerikkalaisen nettikaupan sivuja. Yhdessä oli alennusmyynnit jo alkaneet, etuajassa. Vastaan tuli muutamia ”ohhoh, onpas halpaa” -tuotteita, mutta asiaa hetken pohdittuani en keksinyt niille todellista tarvetta. Saavat jäädä jonkun muun ostettaviksi.
Voikin olla, että huomenna kuitenkin vietän päiväni ostamatta mitään. Entä te? Vietättekö Älä osta mitään -päivää?
LISÄYS: Lukaisin juuri tuon pari vuotta vanhan kirjoitukseni samasta aiheesta. Nauratti. Olenpas ollut kipakalla päällä! Mutta tässä huomaa myös sen, miten ajatukset kehittyvät ajan myötä. Perusidea on edelleen sama (ostamatta jättämisessä ei ole hirveästi hyötyä, jos kokonaiskulutuksen määrä ei laske), mutta huomaan tulleeni vielä kriittisemmäksi shoppailun suhteen. Mutta täytyy sanoa, että eivät nuo tuolloin ostetut vaatteet ole hukkaan menneet, sillä kaikki ovat käytössä edelleen. Juuri eilen hain yhden mekon pesulasta, jotta voin panna sen päälleni jouluna.
Minulla ei tule vietettyä ÄOM-päivää huomenna. Jääkaappi alkaa olla niin tyhjä että pakko on raahautua ruokakauppaan ja hakea jotain syötävää. Ja kun tänään ei kauppaan pääse niin se on pakko jättää huomiselle. Vastapainoksi ajattelin sitten viettää Älä Osta Mitään viikonloppua ja olla koko viikonlopun ostamatta mitään.
Näinköhän ruokaa lasketaan mukaan, kun sitä ilman ei ihminen pärjää… Toisaalta ÄOM viikonloppu kompensoi kyllä mainioisti yhdet ruokaostokset!
Mun mielestä nää tällaiset ”ehdottomuus-päivät” on kaikkinensa aika hölmöjä juttuja… Mä en ainakaan vietä mitään tuollasta ”älä osta mitään”-päivää. Olen muutenkin sellanen, että ostan harkiten ja vain tarpeeseen, ja jos joskus harvoin jotain kivaa ostan vähän turhuudenkin puolelta, niin se ei mua tai mun kotia kaaokseen saata. Eli jos se turhuus-ostos nyt sitten osuu vaikka jollekin tollaselle päivälle, niin en kanna siitä minkäänlaista huonoa omatuntoa. =) Kyllä ne osto- ja kulutuskuviot pitää olla tasapainossa ihan joka päivä, tollaset ”puhdistan omaatuntoa enkä osta just nyt kyseisenä teemapäivänä mitään”-tyyliset suoritukset on ihan yhtä tyhjän kanssa, jos muuten ostokäyttäytyminen on ihan kaoottista ja älytöntä.
Teemapäivien hyvä puoli on, että ne voivat herätellä sellaisia ihmisiä, jotka eivät normaalisti asiaan kiinnitä huomiota. Mutta olet oikeassa siinä, että kokonaiskulutushan sen ratkaisee, yksi päivä ei vielä vuositasolla tee muutosta.
En vietä… kun en oikeastaan muulloinkaan osta mitään turhaa. 😉
Jos haluaa rajoittaa omaa osteluaan, niin itse olen hyväksi tavaksi huomannut sen, että laittaa johonkin ylös oman ”tarpeensa” (esim. puhelimen muistioon) ja sitten sieltä listalta ostaa sitä mukaa kun rahavarat antavat periksi tai kun tulee sopiva tarjous vastaan. Monta kertaa olen huomannut, että tarve on kadonnut ja ilmankin hankintaa on tullut ihan hyvin toimeen…
Erittäin hyvä vinkki. Tätä kannattaa soveltaa. Minulle käy usein samalla tavalla siksi, että en joko viitsi tai pääse kaupoille tavaraa etsimään. Sitten jossain vaiheessa huomaa, että hyvin on tosiaan mennyt ilmankin 🙂
Minä yritän joka viikko esim. ostoskeskuksessa käydessäni viettää itseni kanssa tällaista ”Älä osta mitään” -päivää. Se vain on vaikeaa, koska pohjimmiltani olen lohtushoppailija. Näen ihanan neuleen, se on alennuksessa, se varmasti näyttäisi minun päälläni yhtä kivalta kuin mallinukella, on ollut rankka viikko, neule on pehmoinen… Kyllä siinä aikamoinen vääntö on, että lähden kaupasta tyhjin käsin. Vaikka minulla on monta neuletta. On kiva kun pysyy samoissa mitoissa vuodesta toiseen mutta toisaalta se tarkoittaa sitä, ettei ikinä tarvitse uusia vaatteita, kun eihän hyvälaatuiset vaatteet aikuisella ihmisellä varsinaisesti kulu. Ja minä satun tykkäämään vaatteista… No, onneksi harvemmin on ylimääräistä rahaa esim. vaatteisiin koska suurin osa tuloista menee perheen tarpeisiin.
Tottahan tuokin on, että jos ei ikinä tarvitse uusia vaatteita niin jossain vaiheessa alkaa kyllästyttää. Ei kai siinä lohtushoppailussakaan mitään pahaa ole, jos sitä ei harrasta alvariinsa. Olen tällainen kohtuullisuuden kannattaja kaikessa. TOisaalta kyllä jos oikeasti tykkä jostain vaatteesta, sitä jaksaa pitää vuodesta toiseen – tai siis näin minulla. Mutta tiedän kyllä niitäkin, jotka mieluummin vaihtaa tiheään eikä huono laatu silloin heitä haittaakaan.