Tasan vuosi sitten päätin selvittää paljonko meidän perheessä tulee tekstiilijätettä vuodessa. Sitouduin vuoden ajan punnitsemaan grammalleen kaikki roskiin heittämäni vaatteet ja tekstiilit. Käytin tähän tarkoituksen keittiövaakaa. Lyhykäisyydessään säännöt olivat tällaiset:
- Punnitsen kaiken tekstiilin, mikä menee kirjaimellisesti roskikseen.
- Jätteeksi ei lasketa sellaista tekstiiliä, jonka toimitan esim. Fidalle tai Finlaysonin keräykseen.
- Mukana on kaikki mahdolliset tekstiilit, eli vaatteet, kodin tekstiilit ja matot.
- Mukaan ei lasketa kenkiä, vaikka niissä olisi tekstiiliä.
- Mukana laskuissa on minun, kahden lapseni sekä kodin yhteiset tekstiilit. Puoliso heitti tietysti myös vuoden aikana vaatteita roskiin, mutta hänen vaatteensa eivät ole mukana tässä projektissa.
Projekti sujui hämmästyttävän hyvin. Olen jokseenkin varma siitä, että kirjanpitoni on lähes aukoton. On mahdollista, että siellä on joku yksittäinen rätti jäänyt punnitsematta, mutta kokonaisuudessaan sanoisin että tilastoni kertoo perheeni tuottaman tekstiilijätemäärän todella täsmällisesti.
Paljonko tekstiilijätettä siis näillä säännöillä tuli? Vastaus on tässä: 4,383 kiloa. Siis neljä kiloa, 383 grammaa.
Mitä meni roskiin?
Ylivoimaisesti eniten heitin pois rikkinäisiä vaatteita. Puhki menneistä sukkia, sukkahousuja ja legginssejä, kulahtaneita alusvaatteita, moneen kertaan revenneitä toppahousuja. Monet näistä vaatteista oli myös kertaalleen korjattu, kuten paikattu polvet, ja sitten kun vaate lopulta jäi liian pieneksi, se päätyi roskikseen loppuun käytettynä. Pari yksittäistä vaatetta meni roskikseen matkoilla ollessa, koska niille tapahtui jotain peruuttamatonta, esim. joku oksensi päälle. Kotona ne olisi tietysti pesty, mutta noissa tilanteissa puhdistus ei ollut järkevästi ajatellen mahdollista.
Vaatteiden lisäksi heitin vuoden aikana pois muutamia sekalaisia tekstiileitä, kuten yhden rikkinäisen pesupussin, yhden vanhan nilkkatuen josta elastaani oli kuolettunut sekä sykemittarin vyön samasta syystä. Kodin tekstiilejä en koskaan heitä suoraa päätä, vaan kierrätän ne ensin räteiksi. Osan räteistä pesen käytön jälkeen, mutta sellaiset millä on siivottu jotain oikein likaista, heitän käytön jälkeen pois. Roskiin meni vuoden aikana kolme tiskirättiä ja monta siivousrättiä, mutta niiden yhteispaino oli vain parisataa grammaa. Ei siis mikään iso osa kokonaisuudesta. Sen sijaan kaksi poistettua kylppärinmattoa painoi yhteensä 1,3kg.
Ehkä suurin kysymysmerkki on vanha eteisen kuramatto, joka meni roskiin remontin yhteydessä. Se oli kooltaan monta neliötä, mutta en tiedä onko se varsinaisesti tekstiiliä, eikä se siksi ole tässä tilastossa mukana. Matossa oli paksu, vettä läpäisemätön kumipohja, sekä keinokuituinen pinta. Se ei ole mielestäni tekstiili siinä mielessä, että sitä ei esimerkiksi voinut pestä koneessa, eikä se myöskään käyttäytynyt kuten tekstiili, eli sitä ei esim. voinut taitella. Minusta tämä matto oli enemmän samantyyppinen rajatapaus kuin kengät, jotka jätin myös tästä projektista pois juuri siksi, että iso osa kenkien materiaalista on jotain muuta kuin tekstiiliä, ja pelkän kankaan määrää olisi ollut hyvin vaikea arvioida purkamatta koko kenkää osiin. Tuo eteisen matto oli kuitenkin iso ja painava, ja jos se laskettaisiin mukaan, se painaisi monta kiloa. En pysty painoa kovin hyvin arvioimaan, mutta arvelisin, että sen paino olisi ollut noin 8-10 kg, josta kuitenkin vain noin puolet varsinaista tekstiilimateriaalia. Matto palveli melkein viisi vuotta jokapäiväisessä käytössä eteisen lattialla, missä sen tehtävä oli siepata kaikki kura ja kuona itseensä. Pesetin sen kerran, mutta neljän vuoden jälkeen oli selvää, että matosta oli tullut kestolikainen. Remontin myötä se muuttui muutenkin tarpeettomaksi ja lopulta se hyödynnettiin vielä lattian suojauksessa, kun seiniä piikattiin ja maalattiin. Matosta otettiin siis kaikki mahdollinen hyöty irti, joten sen päätyminen sekajätteeseen ei ole ongelma. Mutta on tietenkin eri asia, onko vuoden kokonaismäärä jätettä reilut 4kg vai 14kg.
Entäs kierrätys?
Tuo reilut 4kg jätettä oli kaikkineen sellaista, että sitä ei olisi voinut kierrättää. Ensinnäkin suurin osa vaatteista oli sukkia, legginssejä ja alusvaatteita, joissa on mukana elastaania. Ymmärrykseni mukaan elastaania sisältäviä tekstiileitä ei voi hyödyntää oikein millään tavalla. Niinpä näiden vaatteiden kuskaaminen johonkin erilliseen tekstiilikeräykseen olisi ollut ajanhukkaa. Puhdasta puuvillaa oli tuosta määrästä taas niin vähän, että en usko ekologiselta kannalta olevan mitään eroa sille, kuskataanko vajaa kilo puuvilla jonnekin eroteltavaksi muista materiaaleista, vai laitetaanko se palamaan energiaksi. Etenkin kun kyse on hyvin likaisista tekstiileistä (rätit).
Mikään näistä poistetuista tekstiileistä ei myöskään ollut enää kierrätyskelpoista jollenkin toiselle käyttöön. Vuotava kurahanska on oikeasti käyttökelvoton vaate. Mikään vaatteista ei ollut sellainen, että sitä kukaan haluaisi tai edes voisi enää uudestaan käyttää. Niinpä on selvää, että yritän aina käyttää kaikki tekstiilit niin loppuun kuin mahdollista. Esimerkiksi ne pari kylppärin mattoa olivat vielä rikkinäisinäkin käyttökelpoiset avoimella parvekkeella. Siellä ne sitten kastuivat ja likaantuivat puolen vuoden aikana niin huonoon kuntoon, ettei niistä ollut enää hyötyä missään muualla.
Reilut 4kg tekstiilijätettä vuodessa. Miten siis meni?
Aloitin punnitusprojektin siksi, että taannoisessa YLEn uutisessa kerrottiin suomalaisten tuottavan noin 13kg tekstiilijätettä vuodessa. En voinut uskoa, että se pitäisi omalla kohdallani paikkaansa. Tämä 12 kuukauden seuranta todistaa, että olin oikeassa. Vaikka mukaan laskettaisiin tuo mattokin, ei henkilökohtaisen tekstiilijätteen määrä ylitä 13 kiloa, sillä tässähän oli mukana myös kahden lapsen roskiin menneet vaatteet, sekä koko perheen käyttämät tekstiilit. Lisäksi isoja mattoja laitetaan roskiin hyvin harvoin. Muistelen, että tätä ennen olen saattanut laittaa roskikseen yhden isomman maton koko elämäni aikana. Nuo aiemmin mainitut kylppärinmatot ovat niin pieniä, että ne voi huoleti pestä pyykkikoneessa.
Johtopäätökseni on, että edelleen ihmettelen, miten kummassa tuota jätettä voi ihmisiltä tulla niin paljon! Laitetaanko roskikseen siis ehjiä ja käyttökelpoisia vaatteita? Tai sellaisia kodintekstiilejä, jotka voisi hyvin hyödyntää vielä siivousrätteinä ynnä muussa käytössä. En tiedä, vähentääkö omaa tekstiilijätemäärääni tämä vimma käyttää kaikki kirjaimellisesti käyttökelvottomiksi. Teen sen kuitenkin siksi, että silloin tekstiilien heittäminen poltettavaksi tuntuu perustellulta ja oikealta ratkaisulta.
Olen toki vuoden aikana luopunut isosta määrästä vaatteita, mutta ne olen myynyt, antanut ystäville tai sukulaisille tai vienyt Fidalle. Esimerkiksi lastenvaatteita on lähtenyt huushollista kirjaimellisesti kassikaupalla, mutta vastaanottaja on seulonut ne kaikki läpi, ja valinnut mieluisensa omaan käyttöön. Fidalle en ole lahjoittanut mitään, mitä en olisi voinut pukea päälleni itse, jos vain koko, väri tai käyttötarkoitus olisi ollut sopiva. On myös merkillepantavaa, että vuoden aikana ei ole mennyt roskiin ainuttakaan neuletta, hametta, mekkoa, housuja tai muuta päällysvaatetta. Sellaisia vaatteita on lähes mahdoton käyttää loppuun. Tämä kokeilu vahvistaa siis entisestään sitä ajatusta, että vaatteita pitäisi ostaa paljon vähemmän kuin nykyisin, sillä vanhat eivät kulu. Samoin käytetyn vaatteen ostaminen tai vaatteiden vuokraaminen tuntuu tämän kokeilun valossa erittäin järkevältä.
Lopetan tekstiilijätteraporttini tähän, mutta kirjoitan varmasti aiheesta jatkossakin. En kuitenkaan viitsi enää punnita jokaista rikkinäistä sukkaa, koska nyt tiedän, millä tasolla tekstiilijätemäärät vuodessa meillä ovat. Vanhat raportit löytyvät tekstiilijäte -tunnisteella.
Miten paljon arveletta teillä tulevan tekstiilijätettä vuodessa? Mitä te sille teette?
