Roskan ja tarpeellisen ero

Tein taannoin instatililläni pienen äänestyksen. Kysyin, onko tämä teidän mielestänne roska:

pahvilaatikko

Tämä on niin siisti että eihän tällaista voi laittaa roskiin!

Lopputulos oli kutakuinkin tasan. Noin puolet oli sitä mieltä, että oli se roska, puolet taas piti säästämistä järkevänä. Minä kuulun jälkimmäiseen ryhmään. Tällainen siisti, valkoinen pahvilaatikko on minusta aivan vastustamaton. Sitä voi käyttää vaikka mihin: askarteluun, tilanjakajana piironginlaatikossa, väliaikaisena tarjottimena, legojen lajitteluun, kaikenlaisen pikkutavaran säilyttämiseen… Ei, tämän heittäminen roskiin tuntuisi tuhlaukselta.

Sen sijaan tämä on minunkin mielestäni roska:

pahvilaatikko

Tämä on melko selvästi roska, koska tämä on ruma.

Tosin tällaisiakin olen ajoittain säästänyt, mutta vähemmän. Miksi tämä laatikko ei sitten ole samalla tavalla säästämisen arvoinen, kuin tuo edellinen? Suurin syy on ulkonäkö. Säästän mieluiten niin siistejä laatikoita, että niitä voisi tosiaan käyttää päivittäisessä säilytyksessä. Rakastan Applen pakkauksia, jotka ovat laadukkaita, kauniita, kestäviä ja sopivan kokoisia. Minulla on kampauspöydän laatikossa lukuisia vanhoja puhelinten myyntikoteloita, joihin saan kätevästi lajiteltua siveltimet, huulipunat ja muut omiin lokeroihinsa. Mutta tällainen tavallinen ruskea laatikko, jossa on vielä paljon teippiä ja tarroja, ei houkuttele samalla tavalla. Tästä pystyn luopumaan aika helposti. Tosin tämäkin olisi kyllä hyvän kokoinen, mutta päätin että en kuitenkaan tarvitse sitä.

Minulla on erityinen heikkous siistien pahvilaatikoiden suhteen. Niitä pitää aina olla sopivasti varastossa, koska niitä tarvitaan säännöllisesti. En mielelläni osta säilytystä varten uusia laatikoita, ainakaan mitään muovista. Aiemmin hankin kaikenlaista tällaista esimerkiksi Ikeasta, mutta miksi ostaa uutta, kun kotiin tulee jatkuvasti täydellisesti säilytykseen kelpaavia laatikoita? Tuossa valkoisessa laatikossa oli seinäkello, jonka ostin lastenhuoneen seinälle. Tässä ruskeassa puolestaan tuli edellisen postauksen kuvassa näkyvä kosmetiikkatilaus.

Kun pelasin minimalismipeliä, raivasin nurkista pois paljon tätä jälkimmäistä ryhmää. Tavaroita, joita olin säästänyt varmuuden vuoksi, mutta joiden kohdalla tulin myöhemmin siihen tulokseen, että säästäminen ei ole tarpeen. Ehkä minussa vaikuttaa jokin historian hämäristä asti säilynyt geeni, joka ohjaa säilyttämään kaikenlaista varmuuden vuoksi. Ajattelen tätä sekä ekologisuuden että säästäväisyyden kautta: olisi tuhlausta lähteä ostamaan uutta, jos kotiin tulee vastaavaa tavaraa ilmaiseksikin. On tässä varmaan myös nollahukka-ajattelua taustalla, minulle tulee hyvä mieli kun voin käyttää jotain tavaraa luovasti uudestaan, sen sijaan että heittäisin sen pois.

Ja nyt sitten kyselen, että tiedättekö mistä puhun? Onko kenelläkään muulla pahvilaatikkohierarkiaa? Tai lajitteletteko erikseen siistit muovikassit ja paperikassit jne.?

Ps. Dokumentoin Instagramiin näitä arkisia tavarapulmia sekä kevennyksenä kauniita maisemia, seuraa jos haluat päästä mukaan äänestämään ym.

Koko koti kuntoon: muovikassit ja pahvilaatikot

Edellinen viikko oli erittäin tehokas. Sain työhuonetta raivattua merkittävästi. Meiltä poistui iso kasa tavaraa, vein tarpeettomia vinttiin ja organisoin uudelleen kuutioittain tavaraa. Tämän seurauksena työhuoneen lattia näkyy jo, nuorison tuottamaa taidetta on arkistoitu runsaasti ja koko huoneen yleisilme on (lattian paljastumisen myötä) muuttunut todella erilaiseksi. Aion tällä viikolla vielä vaihtaa sinne verhot!

Työhuoneen raivaamisesta alkoi ketjureaktio, jonka seurauksena jäi vapaaksi monta erinäköistä laatikkoa.

IMG_3068-2

Tuolla noiden välissä lymyilee vielä yksi pienempi laatikko. Kun tiivistin tavaroita fiksummin ja karsin turhaa välistä, näitä ei enää tarvittukaan alkuperäisessä tarkoituksessa. Tästä sain idean, että yksi kotien laiminlyötyjä organisoinnin alueita on kaikenlaiseen säilyttämiseen tarkoitetut jutut. Vilkaisu tiskipöydän alla olevaan kaappiin paljasti, että muovipussikokoelmamme oli alkanut elää omaa elämäänsä, ja sillä oli selvästi tavoitteena valloittaa koko keittiö.

Tämän pitkän selostuksen kiteytys on tämä: viikon projektina on järjestää muovipussit, pahvilaatikot, korit ja muut säilytysesineet, jotka eivät ole juuri nyt aktiivisessa käytössä. Minulla on tapana säästellä kaikenlaisia laatikoita, usein ihan vain varmuuden vuoksi. Tämä harjoitus on hyvä myös siksi, että huomaan että välillä tulee säästellyksi aivan turhaa tavaraa. Onnistuin mm. jo luopumaan postin lähetyslaatikosta, jota olin säästellyt monta vuotta. Sille ei tullut käyttöä, joten päätin että saa mennä. Mikäli teillä on yhtään samaa taipumusta ihanien laatikoiden ja kaikkien mahdollisten muovipussien säilyttelyyn, lähtekään mukaan. Paitsi tietenkin jos ne ovat jo täydellisessä järjestyksessä…

Arki palaa

Tulin pitäneeksi spontaanin blogiloman viime viikolla. Keskityin kaikkeen mukavaan kesätekemiseen, kuten reissaamiseen, juhlimiseen, ystävien tapaamiseen ja rentoon oleiluun. Nyt on maanantai, lomasta on enää rippeet jäljellä, ja blogi alkaa taas päivittyä. Kerronkin heti alkuun uutisen, olemme äänittämässä uutta Irti turhasta -podcastia Katrin kanssa! Tosin sen valmistumiseen menee vielä hetki, sillä meidän aikataulujen yhteensovittelu ei ole ihan helppoa. Mutta tulossa se on.

Minulle vuodessa on tavallaan kaksi alkua: uusi vuosi ja lukuvuoden alku. Jälkimmäinen on itse asiassa vielä vahvemmin uusien projektien ja tavoitteiden aikaa kuin vuodenvaihde, ja niinpä olen nytkin täynnä kaikenlaisia ideoita oman elämäni kehittämiseksi. Muistelen puoli vuotta sitten vannoneeni, että nyt alan panostaa kasviksiin ruokavaliossa, ja tietenkään se ei ole toteutunut. Mutta joka aamu armo uus’ – joten otetaanpa uusi yritys alkaen elokuun alusta. Nythän on satokausikin parhaillaan, joten siitä ei ainakaan pitäisi jäädä kiinni.

Olen järjestellyt loman aikana kotia uusiksi, ja raivaamista on luvassa. Uusi (tai siis minulle uusi, monille varmaan vanha) idea on hyödyntää kenkälaatikoita tilanjakajina hyllyillä. Olen karsastanut kenkälaatikoita niiden epäyhtenäisen ulkoasun vuoksi, eikä minusta ole askartelemaan yhtenäisiä päällysteitä niihin. Mutta komeron hyllyillä asialla ei ole niin väliä. Pari avointa laatikkoa on tehnyt ihmeitä epämääräisille tavarapinoille. Mullistavaa, eikö totta 😉 Kenkälaatikoiden lisäksi myös ruokakaupasta saatavat hedelmien muoviset myyntilaatikot ovat osoittauneet hyviksi. Tämän seurauksena olen voinut oikeuttaa pätevännäköisten pahvi- ja muovilaatikoiden säästelyn. Pistin ne sisäkkäin yhdelle hyllylle. Sieltä käyn sitten ensimmäisenä katsomassa, kun jossain tarvitaan pientä säilytyslaatikkoa jollekin sälälle.

Sivusilmällä olen myös seuraillut muovipusseja. Kun luin, että joku pärjää oikeasti ilman kaupan muovikasseja roskapusseina, olin todella ihmeissäni. Mutta nyt kun asiaan on alkanut kiinnittää huomiota, alan ymmärtää miten se on mahdollista. Etenkin elintarvikkeiden mukana tulee paljon erilaisia pakkauksia, jotka voisivat toimittaa roskapussin virkaa. Leipäpusseja, hedelmäpusseja, muovirasioita – kaikenlaista, joissa voisi kuskata roskia ulos. Yhtä kätevää se ei tosin olisi, mutta kylläkin mahdollista. En ole vielä valmis siirtymään tähän systeemiin, mutta jossain vaiheessa voisin miettiä miten tuota kaikkea pakkausmateriaalia voisi hyödyntää vielä järkevämmin.

Tässä siis päällimmäiset kuulumiset. Muutakin on, mutta jätetään seuraaviin postauksiin. Miten teidän kesä on mennyt?

Omppulaatikko

Olen ennenkin maininnut, että minulla on vaikeuksia luopua hyvistä pahvilaatikoista. Niitä kun voi aina tarvita. Nyt Marie Kondoa (anteeksi, taas ollaan tässä aiheessa) lukiessa törmäsin hänellä sellaiseen ajatukseen, että kätevin säilytystarvike on kenkälaatikko. Niihin voi kuulemma säilöä mitä vaan siistisi. Ehkäpä niinkin, vaikka kenkälaatikot eivät mielestäni yleisesti ottaen ole niin kauniita, että haluaisin niitä säästellä muuhun kuin kenkien säilyttämiseen. Mutta toisena hyvänä ideana Marie mainitsee Applen pahvilaatikot, ja siinä hän on kyllä oikeassa. Katsokaa nyt tätä:

imageJouduin ostamaan uuden johdon tietokoneeseen, ja johto kaikkine tilpehööreineen oli pakattu tällaiseen pahvilaatikkoon. Se on kooltaan noin 20 x 20 cm. Eihän tällaista voi heittää pois! En vielä tiedä mitä tänne laittaisin, mutta jotain ihan varmasti. Laatikko on suorastaan kaunis. Olisi tuhlausta panna se roskiin. Ehkäpä laitan sen pöydänkulmalle, jonne kertyy erinäisiä latausjohtoja, ja alan pitää niitä tässä laatikossa. Vanha totuus nimittäin on, että kaikki näyttää paremmalta kun sen asettaa tarjottimelle. Varmasti kaikki näyttää paremmalta myös kauniissa valkoisessa pahvilaatikossa.

Ihana loota

Kun nyt jemmaamisesta puhutaan, niin voin kertoa mikä on se oma heikko kohtani. Pahvilaatikot. Minun on vaikea vastustaa ehjiä, käyttökelpoisia pahvilaatikoita. En tiedä mistä tämäkin idea on peräisin, mutta pahvilaatikkojen houkutus on yksi syy siihen, miksi työhuoneessa on edelleen Kasa.

Tyhjien pahvilaatikoiden poisheittäminen tuntuu aina tuhlaukselta. Niissä voi periaatteessa säilyttää mitä vain, ja ainahan nyt hyvälle pahvilaatikolle löytyy käyttöä. Joskus. Juuri tällä hetkellä taistelen postista peräisin olevan pakkauslaatikon kanssa. Siinä tuli meille yksi joululahja. Laatikosta näkee, että se on jo kertaalleen kierrätetty, mutta ei siinä edelleenkään mitään vikaa ole, hiukan vain kuluneen näköinen. En ole pystynyt heittämään kyseistä laatikkoa pois. Se nököttää siinä kasassa odottamassa, että pystyn tekemään jonkin päätöksen.

Olen antanut periksi tälle niin paljon, että olen säästänyt suurimman osan astioittemme alkuperäispakkauksista. Niitä on käytetty kaksi kertaa, molemmat muuttoja. Laatikot vievät vintistä ainakin yhden kuution säilytystilaa. Olen kuitenkin opetellut heittämään pois kaikenlaisia sekalaisia laatikoita, joita tulee esimerkiksi silloin, kun tilaa jotain netin kautta kotiinsa. Tämä vaatii itsekuria, sillä joka kerran tulee mieleen että tässäkin olisi hyvä laatikko johonkin. Mutta kuinka monta tyhjää pahvilaatikkoa ihminen tarvitsee? Ja toisekseen, missä niitä tyhjiä laatikoita sitten säilyttelisi? On ollut pakko todeta, että isoille pahvilaatikoille on tarvetta harvoin. Jos jemmaa pari sellaista jonnekin, on jo erittäin hyvin varustautunut kaikenlaisia säilytystilanteita varten.

Nyt pitäisi keksiä sille postin laatikolle joku säilytyspaikka. Tuntuu että en voi heittää sitä pois, koska joku on sen ihan rahalla postista joskus ostanut. En voi tuhota oikeasti rahan arvoista tavaraa. Ja saattaahan sitä vielä tarvita. Vaikka ensi jouluna.

Mitä te jemmaatte?