Avainsana-arkisto: ostolakko

Jokin on muuttunut

Julkaistu , kirjoittanut
4

Eilen tajusin, että viiden vuoden harjoittelun jälkeen asenteeni ja suhtautumiseni vaateshoppailuun on muuttunut pysyvästi. Olin Helsinki Outletissa, ja ihan järkevällä asialla, nimittäin joululahjaostoksilla. Kävin samalla kurkkimassa vaatekauppoja. Koska shoppailuni on koko vuoden ollut hyvin maltillista, ajattelin että jotain voisin vaikka ostaakin, jos tulisi sopivasti vastaan.

Mutta mitä on tapahtunut? Tunnistin vaatteita, jotka viisi vuotta sitten olisin luultavasti ostanut ”hyvinä löytöinä”, mutta tällä kertaa niiden houkutus oli jotenkin hiipunut. Hypistelin  halpoja huppareita, jollaisen entisessä elämässä olisin varmasti ostanut, koska vaate oli kiva ja halpa. Mutta nyt muistin heti ne hupparit jotka on omistin, enkä oikeasti edes harkinnut näitä uusia. Sovitin Bossin neulemekkoa, joka maksoi neljäkymppiä, alkuperäinen hinta lähemmäs 300€. Mutta se oli päällä ruma, joten palautin mekon takaisin rekkiin. Pisimpään mietin 70% alennuksessa olevia pellavatunikoita. Niissä oli periaatteessa kaikki kohdallaan; malli, väri ja hinta. Mutta sitten mietin, miksi ostaisin kesävaatteita marraskuussa. Sovittelin ja mallasin, ja kun sinänsä hyvästä vaatteesta ei kuitenkaan tullut vau-efektiä, palautin nekin paikoilleen.

Ostos viime vuodelta. Tälle on tullut runsaasti käyttöä. 

Kun tulin ilman ostoksia kotiin, tajusin että nyt on ajatusmaailma muuttunut. Hinta on aina ollut minulle tärkeä ostokriteeri. Olen aina rakastanut alennuksia ja alelöytöjä. Kääntöpuolena on ollut se, että hyvin usein halpa hinta on saanut tekemään kompromissin jonkun muun ominaisuuden suhteen. Mutta viisi vuotta raatorehellistä vaateseurantaa on avannut silmät sille, että nämä kompromissit eivät toimi. Juuri niistä halvimmista kompromissivaatteista tulee niitä, joista pian haluaa eroon. Samalla muuttuu osaksi vaatteiden ylituotanto-ongelmaa.

Olen ollut hyvin taitava keksimään järkiperusteluja omille vaateostoksilleni. Sen sijaan, että olisin ollut 100% rehellinen itselleni ja myöntänyt, että ostin jotain siksi että se oli halpa ja että teki mieli jotain uutta, olen selittänyt ostoksia parhain päin: tätä väriä ei kaapista löytynyt, tällaista vaatetta voisi hyvin käyttää tilaisuudessa X. Olen sujuvasti jättänyt itselleni mainitsematta, että sitä väriä ei löydy, koska näytän siinä kalpealta, eikä niitä kuviteltuja tilaisuuksia koskaan tule.

Olen nyt viisi vuotta seurannut sukkaparin tarkkuudella ostamieni vaatteiden määrää. Viimeiset neljä vuotta olen harjoitellut ostamatta jättämistä. Nyt, neljännen vuoden lopussa näyttää siltä, että ajatusmaailmani ja toimintatapani ovat vihdoin pysyvästi muuttuneet. Ostolakkoilu on vähentänyt ostamieni vaatteiden määrää heti ensimmäisestä ostolakkovuodesta alkaen, mutta olen jättänyt ostamatta paljolti tietoisen päätöksen vuoksi. Mieli on tehnyt kuten ennenkin, mutta en ole silti ostanut, koska olen halunnut noudattaa kohtuutta. Mutta nyt tuntui ensimmäisen kerran siltä, että ostamatta jättäminen ei ollut vain tietoinen päätös, vaan ostamisen halukin oli poissa. En voi sanoa muuta, kuin että tässä näkee, miten hidasta oman ajatusmaailman muuttaminen voi olla.

Tätä vaateostojen vähennysprojektia on moni seurannut täällä yhtä kauan kuin minäkin olen sitä harrastanut. Onko teistä kukaan huomannut samanlaista tai jotain muuta muutosta ajatusmaailmassaan?

PS: Marraskuussa en ostanut yhtään uutta vaatetta. 

Lokakuun järkevät ostokset

Julkaistu , kirjoittanut
8

Vaatekirjanpitoni kertoo, että lokakuussa ostin kaksi vaatetta. Ostin ensinnäkin harmaat sormikkaat, koska halusin nahkahanskikkaiden tilalle mukavammat tavalliset sormikkaat. Sitten ostin untuvatakin.

Jälkimmäinen ostos oli sellainen, josta olen haaveillut pidempään mutta joka ei ollut aktiivisesti haussa. Päädyin mainoksen perässä Joutsenen verkkokauppaan varastontyhjennysmyyntiin ostamaan vuodevaatteita. En aluksi edes katsonut takkeja, mutta päätin lopulta kuitenkin vilkaista. Suurin osa takeista oli väärää kokoa tai malliltaan sellaista, mitä en tarvitse. Sitten toiseksi viimeisenä tuotteena tuli vastaan takki, jollaisen hankkimista olin harkinnut jo pidempään, oikein kunnon alennuksessa, sillä takkia oli tarjolla enää yhdessä värissä ja koossa.

Kyseessä on pitkä kevytuntuvatakki, jossa on vyö ja valtava huppu. Sellainen, jonka helma ylettää hameiden ja mekkojen päälle, joka on kevyt kantaa ja pukea ja joka ei hätkähdä pientä räntäsadetta. Olen pitkään ihaillut anopin pitkää untuvatakkia, joka ylettää melkein nilkkoihin asti. Minulla on yksi pitkä villakangastakki, mutta se ei ole paras vaihtoehto loskaisille ja märille säille, koska pelkään helman kuraantuvan piloille. Sen sijaan tällainen sileä keinokuitu ei loskasta hätkähdä. Vaikka takki onkin ”kevyt” untuvaa, se vaikuttaa niin lämpimältä, että jää liian viileäksi ehkä ainoastaan kovimmilla paukkupakkasilla. Näille nykyisille talville se pärjää erinomaisesti. Joutsenen untuvatakit ovat kestäneet käyttöä erinomaisesti. Uskallan arvioida myös tälle takille pitkää ikää ja runsasta käyttöä.

Vilkaisin tämän vuoden vaatekirjanpitoa, ja vaikka nollakuukausia ei ole, niin vaatteiden kokonaismäärä on todella maltillinen. Suurin osa vuoden ostoksista on alusvaatteita ja sukkia, siis sellaisia käyttövaatteita jotka todella kuluvat käytössä loppuun. Tällaisia takin kaltaisia monivuotisia hankintoja on vain murto-osa. Kun seuraan kirjanpitoani, muiden kuin noiden kuluvien käyttövaatteiden osuus on jatkuvasti pienentynyt. Olen siis muutamassa vuodessa todella muuttanut ostotottumuksiani merkittävästi erilaisiksi kuin ennen.

Olen muuten huomannut, että vaatekaapissani olisi karsimisen varaa. Siellä on vaatteita, joita en ole pitänyt pitkiin aikoihin, ja tarkemmin katsottuna niissä on jokin hyvä syy miksi ei ole tullut pidettyä. Väärän koon ja väärän värin lisäksi on muitakin syitä: hankalasti pestävä tai silitettävä vaate, sellainen josta aina näkyy läpi, tai sellainen joka salakavalasti aina hiertää jostakin. Käyn lähinnä debattia itseni kanssa siitä, jaksanko myydä vai pitäisikö kaikki viedä suoraan Fidalle, jossa siinäkin on oma vaivansa.

Täyden vaatekaapin ongelma

Julkaistu , kirjoittanut
10

Tajusin, että vaatekaapissani vallitsee tällä hetkellä tyypillinen 20/80 -sääntö. Noin 20% vaatteista on käytössä 80% ajasta. Valitsen melkein aina mukavimpia ja helpoimpia vaatteita, mitä kaapista löytyy. Niitä, joissa näyttää aina hyvältä, ja jotka eivät sen kummemmin purista eivätkä kiristä. On niin helppoa vain vetää päällensä jokin luottoasu. Täytyy sanoa, että enpä ole tänä kesänä juuri haastanut itseäni pukeutumisasioissa.

Asialla on sellainen kääntöpuoli, että etenkin kesävaatteissa on monta vaatekappaletta, jota en ole tänä kesänä käyttänyt vielä kertaakaan. En siis yhden ainutta kertaa, vaikka vaatteet ovat kivoja, sopivan kokoisia ja säähän sopivia. En ole esimerkiksi pukeutunut hameisiin. Niitä olisi tarjolla sekä pitkiä että lyhyempiä, mutta tänä kesänä olen lähinnä valinnut sortseja. Niitä omistan kolmet, ja niitä olen sentään käyttänyt.

Luulen, että tämä poikkeuksellinen aika vaikuttaa myös siihen, millaisia vaatteita pidämme. Esimerkiksi kesämekoille on yleensä aina tullut käyttöä, kun olemme lähteneet kesälomalla matkalle. Kreikan helteissä mekkoja on kulunut yksi päivässä, ja viikossa on käyttöä jo monelle. Mutta tänä kesänä kun matkailu ei ollut millään lailla vaihtoehto, mekot ovat paria ravintolailtaa lukuunottamatta jääneet kaappiin. Siinäpä tuli toinenkin syy mainittua; ei ole ollut juhlia, illanistujaisia tai muitakaan tapahtumia, joihin olisi ollut tarvetta pukeutua  paremmin.

Tästä seuraa se, että shoppailusta on tullut mahdotonta. Sehän on tietysti hyvä asia niin oman talouden kuin maapallon kestokyvynkin kannalta, mutta jostain syystä ilmassa on myös pettymystä. Olen käynyt Helsinki Outletissa pari kertaa, mutta purkanut shoppailuhimojani ensisijaisesti lastenvaatteisiin. Kirppiksillä, joista omien sääntöjeni mukaan saisin ostaa ilman stressiä mitä vain, ei tilanne ole sen parempi. Seuraamalleni Facebook-kirppikselle on joku ruvennut listaamaan tosi kivoja vaatteita, kuten leveitä pellavahousuja. Olen odottanut, että hinta laskee mielestäni halvalle tasolle, mutta sitten tajusin, ettei ostamisessa olisi silti mitään järkeä. Mihin tarvitsen kamelinvärisiä pellavahousuja, kun kaapissa on jo siniset ja valkoiset, joista jälkimmäisiä en ole tänä kesänä käyttänyt vielä kertaakaan?

Jonkinlainen saturaatiopiste on selvästi vaatevarastoni osalta saavutettu. Ei ole mitään järkeä hankkia uutta, jos vanhojakaan ei ehdi pitää. Eikä niissä vanhoissa edes ole mitään vikaa. En halua kasata isoa kassia kierrätykseen vain siksi, että saisin siten syyn täyttää kaappia uudestaan. Monta kertaa on siis täytynyt kaupoilla todeta, että vaikka olisi kiva vaate, en osta, koska jotain samanlaista löytyy jo. Edes halpa hinta ei ole saanut ostamaan, sillä en vain pysty perustelemaan, miksi tarvitsisin neljännen tai viidennen kappaleen jotain tiettyä vaatetta.

Aloinkin tässä miettiä, että pitäähän näistä vaatteista nauttia, kun niitä kerran on. Päätin järjestää itselleni jonkinlaisen pukeutumishaasteen, jonka tarkoitus on saada vaatevaraston koko potentiaali käyttöön. Perehdyn hieman aiheeseen, ja palaan asiaan tällä kanavalla. Tai kiinnostaisiko teitä lukijoita tällainen haaste?

Heinäkuun vaateostot

Julkaistu , kirjoittanut
18

Tässä kuussa täytyy raportoida vielä osa kesäkuunkin ostoksista. Tein edellisen raportin pari päivää ennen kuun loppua, ja sitten kuitenkin ostin vielä viimeisenä päivänä alusvaatteita. Kesäkuun ostokset siis täällä, mutta lisäksi ostin alusvaatteita; 2 alushousut sekä rintaliivit.

Heinäkuussa tein kaksi ostosta

  • pellavaiset kesähousut
  • tennarit

Ostin nuo housut 70% alennuksella. Malli oli itselleni epätyypillinen, sillä housuissa oli kuminauhavyötärö ja alaspäin kapenevat lahkeet. Yleensä ostan housuja, joissa on sileä vyötärö ja suorat tai levenevät lahkeet. Yllätyksekseni nämä uudet housut olivatkin aivan täydelliset! Välillä kannattaa näköjään sovittaa myös sellaisia vaatteita, jotka eivät näyt ”omalta jutulta”. Saattaa kokea positiivisen yllätyksen. Toisaalta voi käydä myös päinvastoin, mutta siinähän ei mitään vahinkoa tapahdu.

Uudet kengät, toivottavasti kestävät.

Tennarit ostin korvaamaan vuosi sitten ostamani kaupunkilenkkarit. Ostin silloin halvat, ja ei olisi pitänyt. Ne nimittäin alkavat nyt hajota. Pitäisi aina muistaa, että jos uuden vaatteen tai jalkineen hinta on hirmuisen halpa, ei voi odottaa että vaate kestäisi ehjänä kovin kauan, ainakaan jos käyttöä on säännöllisesti. Nämä uudet ovat toivottavasti huomattavasti pitkäikäisemmät.

Nyt kun vuosi on jo ylin puolessa välissä, näyttää siltä että tämän vuoden ostokset painottuvat vahvasti ns. välttämättömyyksiin. Sukkia, sukkahousuja, alusvaatteita on aika paljon, mutta muita vaatteita vain vähän. Pariin kertaan olisi tehnyt mieli shoppailla oikein kunnolla, mutta kun katson kaappiin, muistan aina, että en oikeastaan tarvitse juuri mitään. Sitten tulee pieni pettymys, koska uuden saaminen on mukavaa, mutta toisaalta olen kyllä tyytyväinen nykyisiinkin vaatteisiin. Tässä kuussa myös vein pitkästä aikaa muutaman vaatteen ja yhdet kengät Fidalle. Pussi oli pieni, mutta pieni määrä vaatteita kuitenkin lähti kiertoon.

Tässä kuun vaihteessa on aina sellainen olo, että NYT kyllä tulee nollakuukausi, kun mitään ei tarvitse. Sitten kuitenkin aina jotain tulee vastaan tai tarpeita ilmenee sittenkin. Oikeasti en kyllä nytkään tarvitse yhtään mitään. Otan siis tavoitteeksi vuoden toisen nollakuukauden. Edellinen oli maaliskuussa.

Miten teillä meni? Onko kukaan enää edes mukana?

Kesäkuun kirppislöydöt

Julkaistu , kirjoittanut
4

Kesäkuussa ostin kaiken taloyhtiön pihakirppikseltä. Saldo näyttää tältä:

  • 2 kesäiset farkut
  • rihkamakoruja (saatu)

Myynnissä oli paljonkin kivoja vaatteita ihmisillä, mutta lopulta ostin itselleni naapurin vanhat farkut. Ne olivat kahdet samanlaiset, mutta eri väriset; mintunvihreät ja hailakan vaaleanpunaiset. Sekä koko että malli sattuivat sopimaan täydellisesti, ja 3 euroa kappaleelta tuntui sopuhinnalta. Nämä eivät ole oikeastaan varsinaista farkkukangasta, vaan jotain kevyempää ja hyvin joustavaa. Ostin aiemmin keväällä punaiset farkut kirppikseltä myös, mutta en ole pitänyt niitä vielä kertaakaan. Ne tuntuvat jotenkin turhan tiukoilta, vaikka sovitin ne ennen ostamista. Nämä sen sijaan olivat kuin minulle tehty. Olen pitänyt molempia värejä, ja kunhan ilmat taas hieman viilenevät pidän niitä lisää.

Eikö olekin kesäiset värit!

Samalta kirppikseltä esikoinen sai lahjaksi toiselta naapurilta valtaisan kasan rihkamakoruja. Niitä oli niin paljon, että lapsi pyysi auliisti minuakin valitsemaan sieltä muutaman korun itselleni. Joukossa oli kaikkea mahdollista itse askarrelluista helminauhoista hiussolkiin, strassikaulanauhoihin ja mitä erilaisimpiin rannerenkaisiin. Osa oli peräisin ehkä pääsiäismunasta, mutta osa oli selvästi ”oikeita” koruja. Valitsin yhden pitkän kaulakorun, joka oli punottu metallista ja pienistä helmistä, sekä kolme erilaista rannekorua. Nämä korut tulevat myös käyttöön vähitellen. Tällaisia pukukoruja hankin mielelläni käytettyinä. Valikoimaa riittää, ja hinnat ovat yleensä kohdallaan. Tällä kertaa saalis oli peräti ilmainen. Kiinnostaisiko korukokoelmani? Voisin esitellä sen täällä. En käytä kuviollisia kankaita, vaan tuon vaatteisiin väriä ja yksityiskohtia koruja vaihtelemalla. Siksi pidän siitä, että korut ovat aika isoja, värikkäitä ja selkeitä.

Kaikki muu on rihkamaa, mutta tuo ylin rannerengas saattaa olla oikeista kivistä tehty. Mukana lienee lasiakin, mutta ainakin ametistit näyttävt aidoilta.

Viimeiseksi sain kaveriltani pienen Marimekon pussukan. Tämä nyt ei ole vaate eikä oikeastaan asustekaan, mutta listataan mukaan. Tämä on vanha, en tiedä miltä vuosikymmeneltä, mutta olisiko värin ja kuosin perusteella ehkä 90-luvulta? Pussukka on todella siisti, ja se on juuri sopivan kokoinen käsilaukkuun sisäpussukaksi. Sinne voi laittaa mitä tahansa pientä tavaraa, jonka ei halua seilaavan laukun pohjalla irrallaan. Kaveri olisi antanut sen lapsille leikkiin, mutta nappasin sen itselleni. Tällä kertaa toisen roskasta tuli todellakin toisen aarre! Virheetöntä vintage-Marimekkoa ei pidä päästää käsistään.

Tunnistaako joku, miten vanhaa tuotantoa tämä on? Sisältä pussukka on punaista muovia, eli jonkinlaiseksi meikkipussiksi se on ehkä alunperin suuniteltu. Koko noin 20×20 cm. 

Tämän kuun ostokset tulivat erittäin halvoiksi, ja lisäksi kaikki oli käytettyä. Olen näistä kaikista tosi iloinen. Myönnän, että shoppailuhammasta on vähän kolottanut alennusmyyntien alettua, mutta en ole edes käynyt kaupoissa. Kuten jo kerroin aiemmin, olen edelleen menestyksekkäästi ohittanut sen turmiollisen ystävämyynnin, enkä ole muutenkaan ostanut mitään turhaa. Kuten tammikuussa päätin, haluan ohjata ostamistani entistä enemmän käytettyjen vaatteiden suuntaan, joten tämä kuukausi meni kuin oppikirjasta.

Miten teidän kuukausi on mennyt?

Toukokuun (epäonniset) leggins-ostokset

Lainaus

Julkaistu , kirjoittanut
7

Kuukausi ehti vaihtua, joten jälleen on vaateraportin aika. Tämän kuun ostokset

  • Wolfordin ja Voguen legginsit
  • Wolfordin sukkahousut
  • Rintaliivit
  • Lyhythihainen neule Uniqlosta

Näiden lisäksi ostin kaksi kasvomaskia ja sain lahjaksi kesäisen punoskassin. Nämä jälkimmäiset menevät enemmän asusteosastolle, mutta listaan ne tähän kuitenkin.

Kerroinkin jo aiemmin, että yritykseni hankkia legginsejä epäonnistui surkeasti. Lopputulos ei vain ollut sitä mitä olin ajatellut. Sain paljon hyviä vinkkejä tuon edellisen postauksen kommenteissa siitä, miten legginsit saa toimimaan erilaisten asujen kanssa. Tunnustan, että en ole kovin toiveikas, että se kohdallani onnistuisi. En uskalla lähteä ostelemaan enempää näitä, koska pelkään että lopputulos on läjä erilaisia legginsejä eikä mitään päällepantavaa. Nuo toukokuun ostokset eivät kuitenkaan mene hukkaan siinä mielessä, että syksymmällä niille tulee hameiden alla käyttöä. Ostin legginsien kanssa samassa yhteydessä laadukkaat, paksut sukkahousut, jotka myös tulevat käyttöön syksyllä.

Rintaliivit oli järkiostos tarpeeseen. Omistin aiemmin vain yhdet ns. t-paitaliivit (ihonväriset, sileät, ei pitsejä tai hörhelöitä), joten tarvitsin kiertoon ainakin toiset lisää. Täytyy myöntää, että ostos ei ollut mikään erityisen elämyksellinen, vaan sellainen sukkahousujen kaltainen perusvaate, joita on välttämätöntä hankkia säännöllisesti. Voin kertoa, että olin valmis ostamaan myös kauniimmat ja koristeellisemmat alusvaatteet, mutta Stockalla ei ollut sopivaa kokoa. Pidän kauniista alusvaatteista, mutta niiden ostaminen on hirveän työlästä. Täytyy palata erikoisliikkeisiin, jossa ei sentään itse tarvitse hakea jokaista uutta kokoa, vaan joku tuo ne valmiiksi sovituskoppiin.

Pusero ja kassi olivat molemmat Uniqlosta. Puoliso tilasi lapsille kesävaatteita, ja kysyi haluanko minäkin samalla vaivalla jotain. Ostin mustan puuvillaisen neulepaidan, jota olen käyttänyt paljon (linkistä voi kurkata millainen se on, ei ole affilinkki). Uniqlon vaatteiden tapaan tämäkin on supermiellyttävä päällä. Se menee ns. siististä puserosta farkkujen kanssa. Kassi oli puolison idea, se kuului Marimekon ja Uniqlon yhteiseen mallistoon. Kyse on kyllä vähän sellaisesta unelmakassista, jonne pakataan piknik-viltti, kylmä roseeviini ja macarons-leivoksia, ja sitten suunnataan puolivarjoisalle nurmikolle ystävien kanssa nauttimaan kesästä. En tiedä, onko tällaiselle iltapäivälle minkäänlaisia realistisia mahdollisuuksia tänä kesänä, mutta onpahan nyt kassi sitä varten odottamassa.

Tähän loppuun on vielä kerrottava henkilökohtaisesta voitosta. Kirjasin tammikuussa suuntaviivat tämän vuoden vaateostoille, ja ensimmäinen kohta kuului näin:

  • EN MENE KERTAAKAAN SIIHEN YSTÄVÄMYYNTIIN MISSÄ AINA SEKOAN

En ole mennyt, ja tästä suorituksesta olen erittäin ylpeä. Olen jo kahdesti ohittanut liikkeen oven, nähnyt kyltin että nyt olisi taas halpoja vaatteita tarjolla, ja silti jatkanut matkaa. Tämä, kuten tammikuussa ennakoin, on vähentänyt virheostosten määrää merkittävästi. Voin kertoa, että kummallakin kerralla olen hidastanut oven kohdalla, käynyt sisäistä debattia itseni kanssa, mutta onnistunut pysymään alkuperäisessä päätöksessäni. Annan itselleni aplodit tästä suorituksesta. Ellen olisi tehnyt tietoista ja julkista päätöstä alkuvuodesta, olisin varmaan ostanut sieltä jotain riepuja, jotka olisivat pian matkalla kirpputorille. Ja nyt kun olen jo kahdesti tämän välttänyt, loppuvuosi menee luultavasti helpommin

Miten teidän toukokuu sujui?

Huhtikuun vaateostokset

Julkaistu , kirjoittanut
4

Meinasin unohtaa tämän raportin kokokaan. Huhtikuussa ostin yhteensä viisi vaatetta:

  • sukkahousut
  • Tam-Silkin t-paidan
  • Tam-Silkin legginssit
  • Rintaliivit
  • Neulemekon

Näiden lisäksi ostin vielä yhdet legginssit, mutta palautin ne saman tien, koska koko oli väärä.

Sitten analyysiä ostoksista. Oikeastaan näistä kaikki muut ovat alusvaatteita, paitsi tuo mekko, josta kohta enemmän. Sukkikset ovat käyttötavaraa, ja ostin yhden parin alesta varastoon. Olen kantapään kautta oppinut, että kaapissa on aina aiheellista olla yksi avaamaton pari ohuita ihonvärisiä sukkahousuja. Yleensä virheettömiä sukkahousuja ei nimittäin löydy silloin, kuin niitä eniten tarvitsisi. Mutta jos on aina yksi iskemätön paketti odottamassa, ei ikinä tule sukkahousukriisiä ennen juhlia.

Mietin kuukausi sitten, että ehkäpä sittenkin mustat siistit legginsit voisivat olla hyvä lisä vaatevarastooni. Sain vinkin Tam-Silkin bambukuituisista vaatteista, ja tilasin suoraa päätä itselleni sekä legginssit että yhden t-paidan. Bambu on mielestäni ihanista ihanin materiaali, ja tuntui tosi kivalta tukea yritystä, jonka tuotanto on kotimaassa. Molemmat tuotteet ovatkin tosi hyviä, materiaali pehmoista ja työn jälki laadukasta. Mutta valitettavasti ostamani legginssit ovat pikemminkin kalsarit. Kokeilin pitää niitä mekon alla yhden päivän, mutta totesin, että vaikutelma ei ollut se, mikä minulla oli ollut mielessä. Ostamani vaatteet sopivat erinomaisesti välikerrokseksi ulkoiluvaatteiden alle, mutta eivät päiväkäyttöön. Ostos oli siis hyvä, mutta ei vastanut sitä mitä toivoin. Tilasin myös hullulta päiviltä  legginssit, mutta palautin ne sopimattomina. On vaikea ostaa housuja sovittamatta, tämä tuli taas todetuksi. Legginssien metsästys jatkuu, luulen että seuraavaksi tutustun Piruetin valikoimmaan. Olen nyt oppinut, että haluan saumattomat, napakat legginssit, joissa ei ole mitään urheiluun viittaavia tekstejä tai somisteita.

Huhtikuun hairahdus

Mekko oli ainoa karanteenihairahdus, oikein klassinen alennusmyyntiostos, jossa eniten houkuttelee hinta ja se, että tekee mieli ostaa uutta. Se on kyllä hyvä mekko, miellyttävää ohutta viskoosineuletta, ja oikein hyvä minulle arkikäyttöön. Eikä maksanut paljon. Eri asia on, tarvitsenko sitä välttämättä? No en tietenkään. Ei se mikään välttämätön ostos ollut, vaan juuri sellainen tunnepohjaisesti tehty shoppailupäätös, jossa itse ostaminen on se juttu, eikä niinkään se, että jotain oikeaa tarvetta olisi. Onneksi sentään ostin tällaisen oikeasti käyttökelpoisen vaatteen, enkä jotain ystävämyyntihairahdusta, joka myöhemmin päätyisi kirppikselle. Tämä on jo tullut käyttöön, ja tulee jatkossakin.

Lopuksi ostin loppukuusta rintaliivit, jotka kuitenkin olivat järkiperäinen tarvehankinta. Lueskelin äskettännettikeskustelua, jossa pohdittiin, mikä olisi sopiva määrä rintsikoita. Epäilen, että keskusteluun osallistui runsaasti minimalisteja, koska suuri osa vastasi että kolmet riittää; siis yhdet pesussa, yhdet pidossa ja yhdet kaapissa odottamassa. Täytyy sanoa, että  kolmet olisivat minulle äärimmäinen minimi, jolla varmaan tulisin toimeen jos olisi aivan pakko mutta jos ei ole pakko, omistan mieluummin moninkertaisen määrän. Ja siitä päästäänkin siihen, että olen oikein ajatuksen kanssa menossa ostamaan uusia alusvaatteita peräti tänään! Aion ostaa useammat, oikein tarkoituksella. Istuvat, kauniit alusvaatteet ovat modernin hyvinvoinnin kulmakivi, jota en aio ostolakolla murentaa.

Maaliskuussa en shoppaillut

Julkaistu , kirjoittanut
20

Maaliskuu on takana ja on vaatteiden ostoraportin aika. Lyhyestä virsi kaunis – en ostanut mitään. Helmikuussa ostin sen verran paljon, että olin muutenkin päättänyt, että nyt pysytään pois kaupoista. Sitten iski vakava kehotus pysyä kotona, joten en edes päässyt kauppoihin tai kirppiksille. Tavaratalojen alepäivät siirrettiin verkkoon, eikä halpoja vaatteita päässyt kauppaan hypistelemään, eikä heräteostoja tullut. Näin ollen maaliskuun ostamattomuus ei tuottanut vaikeuksia.

Nyt olen kuitenkin huomannut, että yhdelle uudelle vaatteelle voisi kyllä olla käyttöä. Nimittäin legginseille. En omista yhtäkään paria. Muistelen että yläasteella oli muotia pukea värikkäät  trikoolegginsit revittyjen löysien farkkujen alle talvisin. Minulla oli sinisenkirjavat Ellokselta tilatut trikoot, mutta sittemmin en ole legginsejä hankkinut. Hameiden ja mekkojen alla olen pitänyt tarvittaessa sukkahousuja, ja muut housut ovat sitten erikseen.

Mutta minulla on sellainen ongelma, että en tykkää pitää sukkahousuja sisällä. En ylipäätään tykkää sukkahousuista liiemmin, mutta pidän kyllä mekoista. Koska olen päättänyt pukeutua kunnollisiin vaatteisiin arkisin myös kotikaranteenissa, kaikki mekot ovat jääneet pitämättä, sillä en siedä niitä sukkahousuja. Kunnolliset vaatteet tarkoittavat siis sellaisia vaatteita, joissa voisin lähteä myös ulos ovesta milloin tahansa. Verkkarit on varattu viikonloppuihin. Toisaalta haluan pukeutua mukavasti, joten piukimmat farkutkaan eivät ole houkutelleet. Ratkaisuna voisi siis olla mukavat mutta siistit legginsit, joita voisin pitää mekkojen alla. Näyttäisin asialliselta, mutta ei tarvitsisi tinkiä mukavuudesta.

Mitä mieltä olette, olisivatko legginsit hyvä hankinta? Onko vinkkejä kestävistä merkeistä, jotka eivät ihan heti kulahtaisi ja nyppyyntyisi? Huono laatu käy hermoille. Ostin helmikuussa Glitteristä 2€ maksavan hiuspannan, koska en päässyt ajoissa kampaajalle ja halusin tukan pois silmiltä. Panta vähän ritisi käytössä epäilyttävästi, mutta pidin sitä pari viikkoa. Eilen meinasin laittaa sen päähäni, mutta se räksähti poikki. Toisin sanoen se kesti käyttöä noin kuukauden, mutta käyttökertoja ehkä parikymmentä. Aivan tolkutonta tuollainen. Mitä tästä opimme? Älä osta muovipantaa. Joten jos meinaan ostaa legginssit, haluaisin sellaiset, jotka eivät kulahda ekassa pesussa käyttökelvottomiksi.

Miten meni maaliskuu?

Ostolakko muuttui juuri helpoksi!

Julkaistu , kirjoittanut
18

Tällä kauhealla epidemialla on ollut myös yllättäviä positiivisia seurauksia. Sekä Sokos että Stockmann ovat siirtäneet keväiset alepäivänsä nettiin, jotta ihmiset eivät tungeksisi tavarataloissa. Herttoniemen kauppakeskuksen avajaiset pidettiin, mutta siitä seurasi julkista paheksuntaa ja pormestarin henkilökohtainen nuhtelu kauppakeskuksen johtajalle.

Nyt jos koskaan on helppoa harjoitella ostolakkoa. Ensinnäkin meidän kaikkien tulisi pysytellä kotioloissa ja kulkea kaupungilla mahdollisimman vähän. Shoppailureissut tulisi jättää nyt tekemättä, etenkin jos kuuluu riskiryhmiin tai on yhtään flunssan oireita. Toiseksi ostolakon ylläpitäminen on paljon helpompaa, kuin esimerkiksi näitä alepäiviä ei tavarataloissa järjestetä. Mielestäni niiden peruminen oli erittäin vastuullista molemmilta yrityksiltä, ja vaikka en ostaisi mitään, molempien profiili nousi kyllä silmissäni.

Kolmanneksi – mitä ihmettä varten shoppailisi, kun kuitenkin olemme vain kotona? Uusia vaateostoksia, meikkivärejä tai asusteita ei oikein voi perustella tarpeella, kun kukaan ei käy missään. Minusta kuulostaa vähän kaukaahaetulta, että videopalaveriin pitäisi ostaa uusia vaatteita. Osa meistä joutuu tietysti menemään työpaikoilleen edelleen, mutta suurimman osan pitää nyt vain pysyä kiltisti kotona. Kun myös juhlat, konsertit ja muut viihdetapahtumat on peruttu, millä ihmeellä niitä uusia vaatteita itselleen perustelisi?

Minulle alepäivät ovat aina olleet kompastuskivi vaatteiden ostolakon suhteen, ja määräsinkin jo tammikuussa itseni jäähylle niiden suhteen. Nyt tuota lupausta on yksinkertaista noudattaa. En osta alepäivien nettikaupoista mitään vaatteita, vaikka pari houkuttelevaa mekkoa siellä olisikin. Se on kuin ostaisi sian säkissä, sillä materiaalia ei pääse tunnustelemaan, mallia sovittamaan eikä väri yleensä ole luonnossa sama kuin kuvassa. Tämä meni nyt tänä keväänä äärimmäisen helposti. Toisaalta moraalia kohottaakseni olen päättänyt kotioloissakin pukeutua siististi. Mukavasti, mutta siististi. Kotipukeutumisen kohentaminen on ollut tavoitteena jo pitkään, ja nyt on oivallinen tilaisuus nähdä, mihin vaatekaappini oikein venyykään.

Pakko on paras muusa, sanotaan, ja nyt on vähän pakko olla shoppailematta. Nettikaupat toki toimivat, mutta niihinkään ei ole pakko mennä. Jos kaipaa lisämotivaatiota, voi vaikka laskea, paljonko säästää rahaa karanteenin aikana, kun jättää kaikki heräteostokset tekemättä. Tai voi haastaa itsensä ”kaappishoppailuun” – siis tutkailemaan vaatevarastoaan tarkemmin, että millaista kaikkea sieltä oikeasti löytyykään. Olen lukenut, että henkistä hyvinvointia poikkeustilanteessa parantaa paitsi rutiinit, myös se, että esimerkiksi pukeutuu ”oikeisiin vaatteisiin” joka päivä, vaikka ei ihmisten ilmoille menisikään. Mikä onkaan motivaatiosi, pysytään kaikki kotona, ja osallistutaan siten omalta osalta tämän taudin nujertamiseen.

Kuinka monelle maaliskuusta on tulossa nollakuukausi?

Helmikuun vaateostot

Julkaistu , kirjoittanut
4

Välillä vaateostoksille on pitänyt hakea perusteluja varsin kaukaa, mutta helmikuussa ei niin tarvinnut tehdä. Samaan tapaan kuin totesin, ettei kosmetiikan ostolakossa ole järkeä, jos ei enää pysty laittamaan tukkaansa, totesin että samanlainen kitkuttelu vaatteiden suhteen on yhtä hölmöä. Ostin helmikuussa nämä vaatteet:

  • 3 urheiluliivit
  • 2 sormikkaat (paketissa oli kahdet)
  • bambusukkikset
  • talvikengät (Sorel Caribou)
  • urheilutrikoot
  • housut (kirppikseltä)

Vietin pitkään melko liikkumatonta elämää. En ehtinyt enkä jaksanut käydä lenkillä tai harrastaa muuta liikuntaa. Niinpä urheiluvaatevalikoima oli tosi huono, kunnes vuonna 2018 ostin vihdoin pari urheilupaitaa ja parit juoksuhousut, ja niillä olenkin sitten urheillut siitä lähtien. Viime vuonna hankin vielä urheilusukkia, mutta nyt oli pakko täydentää varastoa kunnollisilla urheiluliiveillä. Omistin aiemmin yhdet oikean kokoiset, nyt ostin kahdet juoksuun soveltuvat ja yhdet kevyemmät, jotka sopivat painonnostoon. Ostin myös sormikkaita, jotka voin pitää juostessa. Olen sinnitellyt pari vuotta esikoiselta näpistämilläni sormikkailla, mutta ne ovat minulle liian pienet. Pitkät trikoot olivat hyvässä alennuksessa, ja omistin ennalta yhdet. Kahdet juoksutrikoot on mielestäni edelleen kohtuullisuutta.

Järkevien hankintojen lista jatkuu. Kävin ostamassa paksut sadan denierin bambusukkahousut, kun ennen hiihtolomaa tajusin, ettei kaapissa ollut enää yhtään ehjää paria. Voguen bambusukkikset ovat mukavimmat mitkä tiedän, ja lämpimät. Urheilukauppa myi hätäpäissään talvitavaroita alennuksella, ja käytin tilaisuutta hyväkseni ostamalla itselleni Sorelin lämpimät mutta vedenpitävät talvisaappaat. Olen haaveillut näistä vuosia. Helsingissä ei tänä vuonna käyttöä ole ollut, mutta koska kyläilemme pohjoisessa monta kertaa vuodessa, nämäkin pääsivät heti hiihtolomalla kovaan käyttöön. Olen ostanut Sorelin legendaarisia talvikenkiä lapsille, ja puoliso on aina kehunut omiaan, mutta en ole raaskinut ostaa itselleni. Paitsi nyt, kun ne olivat alennuksessa (80€), päätin että antaa mennä. Siinä on kunnon talvisaappaat lopuksi elämää, eikä enää mene lumi nilkasta sisälle.

Lempiväriset housut!

Kaikki em. hankinnat olivat mielestän tarpeellisia, ja ne paikkasivat selkeitä puutteita vaatevarastossa. Joukossa on kuitenkin yksi heräteostos: punaiset farkkumalliset keväthousut, jotka ostin kirppikseltä. Olin hakemassa omia myymättä jääneitä vaatteita pois, kun silmäni sattuivat punaisiin Tommy HIlfigerin housuihin. Punainen on lempivärini, ja HIlfigerin housut ovat usein malliltaan minulle sopivia. Kun koko vaikutti sellaiselta, että se saattaisi sopia, päätin sovittaa housut äkkiä kaiken varalta. Yllätyksekseni ne istuivat hienosti, joten ostin ne saman tein, hinta 12 euroa.

Ehkä muistatte, että alkuvuodesta päätin, että ostolakko ei koske samassa mittakaavassa käytettyjä vaatteita. Siksi nuo housut ovat ihan ok. Kirjoitin tammikuussa näin:

”Haluan kuitenkin opetella hyödyntämään käytettyjen vaatteiden markkinoita huomattavasti paremmin kuin ennen. En ole tässä ollenkaan taitava, ja jotta ostolakko ei haittaisi uuden opettelua, olen päättänyt, että jos vaate on käytetty, sen ostaminen on ok. Toki tässäkin pätee tuo viimeinen kohta, eli että tyhmiä ostoksia pitää välttää.”

Oli muuten ylipäätään hyvä idea lukea vuoden alussa kirjoittamani teksti, jossa määrittelin suuntaviivat tämän vuoden vaateostoille. Olen toistaiseksi onnistunut noudattamaan omia ohjeitani, ja aion pysytellä ”kaidalla tiellä” jatkossakin. En ole käynyt ystävämyynneissä enkä alennusmyynneissä, en ole ostanut tyhmiä heräteostoksia. Isojen kauppojen alepäivät lähestyvät, mutta sääntöjen mukaan ne kuuluu kiertää kaukaa.  Pirteistä, punaisista, second hand -housuista tuli hyvä mieli, ja koen onnistuneeni, kun löysin käytettynä uudenveroiset housut, jotka todella tulevat arkivaatteeksi, kunhan kevät tästä aavistuksen vielä lämpenee.

Miten teidän helmikuu on mennyt?