Kausiraivausta ja kesän minimalismipeli?

Oletteko raivanneet tai järjestäneet kotia kesäkuussa? Minä olen, suorastaan urakalla. Ensinnäkin järjestin koko vaatekaappini, vaihdoin viimein talvivaatteet kesäisiin ja kävin läpi joka hyllyn. Ei ollut pieni urakka, mutta äärettömän tyydyttävä kylläkin. Suorissa pinoissa odottavat vaatteet ovat kutsuvia. On vielä muutamia paikkoja, jotka kaipaavat organisoimista ja ehkä poistojakin: urheiluvaatteet on yksi, ja eteisen piirongin laatikot toinen. Jälkimmäisessä on pipoja ja hanskoja, ja tällä hetkellä hyvin talvisia tamineita edelleen. Voisi tehdä tilaa lippiksille ja aurinkolaseille. Kampauspöydänlaatikot järjestin myös.

Vielä isompi urakka oli lasten lelujen läpikäyminen. Tällä kertaa ei tarvinnut tehdä salasiivousta, vaan nuoriso osallistui raivaamiseen ihan itse. Hämmästyttävä ja elähyttävä kokemus! Ainakin muovikassillinen ihan silkkaa roinaa meni suoraan roskiin. Esikoinen suostui myös luopumaan käpykokoelmastaan, vain yksi lomamatkalta tuotu jättikäpy säästettiin. Iso kassillinen vanhoja pelejä ja palapelejä toimitettiin ilahduttamaan pientä serkkua. Lastenhuoneen kirjahylly odottaa vielä raivaamista. Pitäisi myös keksiä jokin patenttisysteemi kaikkia askartelutarvikkeita varten. Ne leviävät aina ympäri pöytää, eikä siinä lopulta mahdu enää tekemään mitään. Hyviä ideoita otetaan vastaan!

Näiden lisäksi olen uusintanut viherkasveja, joista heitin muutaman suoraan roskiin (ötököitä) ja ostin uusia tilalle. Uudet olen vaihtanut isompiin ruukkuihin. Parveke on aivan surkeassa tilassa, en ole tehnyt siellä mitään, en istuttanut mitään enkä muutenkaan laittanut sitä mitenkään. Asialle on tehtävä jotain, koko parveke menee ihan hukkaan, jos siellä ei viitsi oleskella.

Minusta tällainen järjestäminen (paitsi tuo parveke, sitä en saa aikaiseksi) on yleisesti ottaen tosi mukavaa. Vaatii sen vaivannäön että jaksaa ruveta, mutta varsinainen tavaroiden järjestäminen ja karsiminen on hauskaa. Pidän siitä, että järjestämisen jälkeen pieni pala maailmaa on jälleen jämptissä ojennuksessa. Myös se, että tietää ettei kaapeissa ole ylimääräistä tavaraa, on mukavaa. Ja sitten on ihanaa avata kaappi tai laatikko, ja nähdä se kaunis järjestys.

Kun vuosi sitten pelasin minimalismipeliä aktiivisesti koko kuukauden, ja onnistuin poistamaan kodistamme yli 500 konkreettista asiaa, kuului jälkeenpäin kritiikkiä. Että helppoahan se on, jos ensin hilloaa kaikenlaisia roskia, ja sitten heittää ne kerralla pois. Mutta väitin silloin ja väitän tiukasti edelleen, että osa omaisuudesta muuttuu roskaksi huomaamatta. Mistä sitä voi tietää, millä sekunnilla vanhoista sukista on elastaani lötsähtänyt? Jos ei ole pariin vuoteen ollut käyttöä, ja sitten ne ottaa esiin siivouksen yhteydessä, vetää jalkaansa ja toteaa käyttökelvottomiksi, niin silloin kyseessä on roska. Tavara on ollut oletettavasti käyttökelpoinen siihen hetkeen saakka, kunnes tajuaa ettei se enää olekaan. Tällaista kertyy kaappeihin huomaamatta, ja kunnon raivaus poistaa kunnollisten tavaroiden joukosta nämä huonot.

Olenkin tässä miettinyt, josko aloittaisin uuden minimalismipelin. Tällä kertaa en ajatellut noudattaa sitä sääntöä, että tavaroita olisi poistettava yhtä monta, kuin mitä päivän numero olisi. Viime syksynä siis poistin 4. päivänä neljä tavaraa ja 18. päivänä 18 tavaraa jne. Tänä kesänä voisin ottaa tavoitteeksi yksi päivässä. Jos poistettavaa löytyisi enemmän, niin mikäpä siinä, mutta tämän peli pelattaisiin ilman sen kummempia suorituspaineita. Taukoakin voisi välillä pitää. Kyseessä olisi siis jonkinlainen kevyt teema kesäloman ajalle, jolloin tavoitteena olisi käydä kotia vähitellen läpi ja poistaa aina ylimääräistä, mitä tulisi vastaan. Voisin dokumentoida poistoja tänne ja instagramiin (minut löytää sieltä nimellä @arkijarki, tervetuloa seuraamaan). Lähtisikö joku kaveriksi?

Mistä tunnistaa roskan?

Romujen määrä on loputon.

Kun kerroin, millaista oli pelata minimalismipeliä, minua hämmästytti eniten roskan määrä, joka kodista löytyi. Se on tuntunut hämmästyttävän myös muita. Olen kuullut käytännössä kahdenlaisia kommentteja: Joko ihmetellään, että miten voi niin paljon olla roskaa, tai sitten  kuulija puuskahtaa, että heiltä löytyisi varmasti yhtä paljon. Asia jota olen minimalismipelin jälkeen miettinyt, on tämä: mistä sen roskan oikein tunnistaisi? Miten voisi estää, ettei kotiin kertyisi niin paljon roskia?

Sanalla ”roska” on vähän paha kaiku. Ensimmäisenä tulee mieleen kaatopaikat ja sekajäte. Mutta jos tavaraa ei voi lahjoittaa, myydä tai käyttää, eikö se silloin ole roska? Lähden siitä, että kaikki roskat lajitellaan. Mutta lasinkeräykseen laitettu lasipurkki on roska siinä missä tyhjä jugurttitölkkikin. Paperinkeräykseen lajiteltu paperi on roskaa, samoin kuin tyhjä paristo.

Roskat ovat taitavia piiloutumaan

Väitän, että meillä kaikilla on kotona roskia, joita emme vain ole huomanneet. Ne ovat tällaisia: toimimattomia kyniä, rikkinäisiä ”vara”sukkahousuja, käyttöohjeita tavaroille, joita ei enää ole, vanhentuneita ruokia. Ne eivät pistä silmiin, vaan ne sulautuvat tarpeellisten ja toimivien tavaroiden joukkoon ihan muina miehinä. Tällaiset roskat erottaa vasta, kun tekee lähitarkastelua. Tai sitten ne huomaa vahingossa, kun kynällä ei voikaan kirjoittaa tai aamiaisella huomaakin leivän homehtuneen (näin kävi minulle tänä aamuna). Mutta juuri tällaisille roskille minimalismipelin kaltaiset projektit ovat loistavia.

Lykätty päätös muuttuu roskaksi

Etkö tiedä mitä tavaralle pitäisi tehdä? No, laitetaan talteen, saattaahan sitä tarvita. Tällä lailla minä olen kerryttänyt paljon roskaa kotiini. Kovin usein nimittäin käy niin, että säästetty tavara unohtuu, hautautuu ja muuttuu samalla tarpeettomaksi. Minulla on suuri heikkous mm. kenkälaatikoiden ja muiden pätevien säilytyslaatikoiden suhteen. Niitähän voi aina tarvita. Mutta rajansa kaikella, en oikeasti tarvitse enempää, kuin minkä helposti voin säilyttää. Siinä vaiheessa kun tyhjät laatikot alkavat kasaantua kaikkien hyllyjen päälle ja niitä on monta sisäkkäin, tiedän että liika on liikaa. Ylimääräiset voi heittää pois – siis lajitella pahvinkeräykseen. Eli roskiin.

Säästän tunteitani ja samalla roskia

Minimalismipelin aikana heitin pois valtavan määrän paperitavaraa, jota en ollut aiemmin poistanut tunnesyistä. Onnittelu- ja joulukortteja, lasten piirustuksia, matkamuistoja. Näitä oli kertynyt vähän samasta syystä kuin noita muitakin lykättyjä päätöksiä. Olin säästänyt, koska pois heittäminen oli tuntunut liian työläältä. Siis henkisesti. Usein käy kuitenkin niin, että tunnelataus laimenee ajan kuluessa. Kuten podcastissa sanoin, haluaisin nähdä sen vanhemman, joka systemaattisesti kieltäytyy ottamasta vastaan mitään päiväkotien askarteluja, koska tietää niiden lopulta päätyvän roskiin! Minä en ainakaan siihen kykene. Enkä ole aina kyennyt heittämään niitä joulukorttejakaan pois heti Loppiaisena. Mutta jos sitä ei tee silloin, ne samat kortit tulevat sitten vastaan Juhannuksena tai ehkä muutaman vuoden päästä, ja sillä välillä niistä on jo tullut roskia.

Aina löytyy roskia, mutta ei se haittaa

Johtopäätökseni on tämä: roskien perässä on mahdotonta pysyä. En millään pysty huomaamaan sitä hetkeä, jolloin jokin tietty tavara muuttuu tarpeellisesta roskaksi. Eilen illalla leipä oli ok, mutta tänään se oli jo homeessa. Viime viikolla tämä kynä toimi, nyt siitä ei enää tule mustetta. Enkä pysty määrittelemään, kuinka monta päivää vanhaa postikorttia pitää säilyttää, että voisin heittää sen pois ilman tunnontuskia. Mutta ei hätää! Tämä on normaalia. Minimalismipelin myötä tajusin, että on normaalia, että meillä kaikilla on roskia, joihin ei vain ole tullut kiinnitetyksi huomiota. Se ei haittaa, jos kuitenkin aika ajoin katsahtaa ympärilleen, ja raivaa turhaa pois. Pelaa tätä peliä tai jotain muuta. Minusta vanha kunnon kevät- tai joulusiivous on tässä mielessä tosi hyvä perinne, sillä niiden yhteydessä tulee raivattua vähän tarkemmin, kuin tavallisen viikkosiivouksen yhteydessä.

Oletteko huomanneet samaa ilmiötä? Tuleeko teille ”salaroskaa”?

Viikon vinkit: Minimalismipeliä, Muji Suomeen sekä kirjahyllyn paluu

MeNaiset innostui kokemuksistani minimalismipelistä, ja haastatteli minua viime viikolla.  500 tavaran poistaminen kotoa olikin kieltämättä aika yllättävää!

Kaikkien järjestäjien taivas aukeaa marraskuussa Kamppiin, kun japanilainen Muji saapuu Suomeen. Mujissa myydään kaikkea mahdollista kodin organisoimiseen liittyvää tavaraa, vaatteita, kodin pienesineitä ja ainakin Japanissa näin liikkeessä myös pientä syötävää, kuten myslipatukoita, mausteita ja sen sellaista. Tavarat ovat eleettömän tyylikkäitä, käteviä, eivätkä kovin kalliita, jos eivät superhalpojakaan. Moni on ihastunut Mujiin, mutta vaikka miten ihanista tavaroista olisi kyse, ei niitä kannata ostaa jos ei tarvitse.  Tässä Taloussanomien jutussa avataan vähän tarkemmin sitä, millainen Kampin liikkeestä on tulossa (Iso! Ja sieltä saa ruokaa!) ja mikä koko homman idea oikein on. Kyllä minäkin sinne suuntaan, kunhan liike aukeaa. Sitten pitää vaan pitää tolkku mukana, ettei hamstraa kaikkea pientä ihanaa, mitä ei oikeasti tarvitse.

Tiesittekö, että kirjahyllyt ovat palanneet muotiin? Tiukan konmarittamisen jälkeen kirjahyllyt ovat päässeet takaisin sisustuselementiksi. Tosin minusta vaikuttaa siltä, että se miltä kirjahylly näyttää on vähintään yhtä tärkeää kuin se, mitä se sisältää. Tämä on vähän vieras ajatus, mutta näin nämä muodit muuttuvat. (Deko)

**********************

Tällä viikolla en valitettavasti ehtinyt äänittämään podcastia ns. oikeiden töiden takia, mutta viime viikolla juttelin siitä, miten luodaan uusia rutiineja.

Oli myös pakko tunnustaa, että loppukesän vaateostosraportti oli pielessä. Olin autuaasti unohtanut, että heinäkuu EI ollut nollakuukausi, vaikka niin väitin. Tässä kootut selitykset, miten näin pääsi käymään.

Kuinka heitin pois 500 tavaraa yhden kuukauden aikana

Otsikko on uskomaton, mutta se on totta. Pelasin minimalismipeliä koko elokuun ajan. Ensimmäisenä päivänä poistin yhden tavaran, toisena kaksi, ja viimeisenä päinä poistin 31 tavaraa. 1+2+3+4 … +30+31=496. Mutta oikeasti poistettuja tavaroita oli enemmän, koska  esimerkiksi nippu piirustuksia kattoi päivän 25, vaikka oikeasti siinä nipussa oli enemmän kuin 25 paperia. Todellisuudessa meiltä poistui kuukauden aikana yli 500 fyysistä esinettä. Hulluinta on se, että loppua ei näy. Edelleen on poistettavaa.

Mitä tavaroita heitin pois?

Valtaosa tuosta viidestäsadasta tavarasta meni roskiin. Tämä oli aika jysäyttävä havainto. Esimerkiksi lastenhuoneesta lähti kilotolkulla paperia, vihkoja, toimimattomia tusseja ynnä muuta roinaa. Heitin menemään useamman viherkasvin, jotka olivat joko kuolleita tai kuihtumisen partaalla. Myös tekstiilijätettä syntyi: heitin pois rikkinäisiä kenkiä, sukkia ja alusvaatteita. Enimmäkseen raivasin kuitenkin sellaista ihmeellistä arkipäivän kuonaa: kenkälaatikoita, tarpeettomia käyttöohjeita, vuosikausia vanhoja joulukortteja ja suklaapupuja vuosien takaa. Osa tavaroista meni kuitenkin kierrätykseen. Yhden kasvin annoin pois, vaatteita, kenkiä ja kodintavaroita meni Fidalle kassillinen, lapsi vei vanhoja sarjakuvalehtiä kouluun monta kymmentä kappaletta ja lähes kaikki lastenvaatteet pääsevät käyttöön.

Miten löysin niin paljon poistettavaa?

Poistoja ei tarvinnut juuri etsiä. Riitti, kun avasi laatikon ja alkoi karsia. Kävin kotia läpi systemaattisesti: kylpyhuoneenkaapit, meikit, keittiön kaapit, leluhylly, lehtikori, kenkähylly, sekalaisten tavaroiden laatikko, parvekkeen säilytysarkku. Aina kun kohdisti huomion tiettyyn kokonaisuuteen, sieltä yleensä löytyi jotain poistettavaa. Esimerkiksi lääkekaapista löytyi kaikenlaista vanhentunutta. Varsinainen aarreaitta oli parveke, jossa päällisin puolin ei ole paljon mitään. Mutta säilytysarkkuun oli kertynyt vuosien varrella hirveä määrä ihmeellistä roinaa, jolle ei ollut mitään käyttöä. Siis narunpätkiä, rikkinäisiä kukkaruukkuja ja muuta täysin käyttökelvotonta tavaraa. Sama ilmiö toistui melkein joka huoneessa. Vähiten roinaa löytyi ehkä vähän yllättäen keittiöstä. Siellä tuntuu kaikki olevan tarpeellista ja käytössä.

Tiesin myös ennalta, että parista ”romulaatikosta” löytyy helposti poistettavaa. Meillä kaikilla on varmaan joku sellainen paikka, jonne tulee heitettyä kaikkea ylimääräistä, jolle ei juuri sillä hetkellä ole paikkaa. Noista tavaroista tulee muutamassa vuodessa roskia, jos niitä ei käytä. Näistä laatikoista oli hyvin helppoa kasata 10 tai 20 sekalaista tavaraa poistoiksi.

Jäikö mitään karsimatta?

En voi oikein itsekään uskoa tätä, mutta nuo 500 tavaraa tulivat helposti täyteen, vaikka en edes koskenut vanhoihin valokuviin tai omiin papereihini, enkä käynyt vintillä tai kellarissa. Jos alkaisin niitä käydä läpi, voisin varmaan vetää uuden minimalismikuukauden tähän yhtä kyytiä, ja poistaa toiset 500 kpl silkkaa paperitavaraa, vintin sisällöstä puhumattakaan. Muutaman tavaran kohdalla iski se perinteinen ”tätä voi vielä käyttää” -syndrooma, joten siinä mielessä jotain jäi kyllä karsimatta. Poistan nämä, kunhan saan neuvottelut itseni kanssa valmiiksi. Keräsin turhia tavaroita yhteen paikkaan kuukauden aikana, josta sitten valikoin päivän poistot. Hulluinta on, että sinne jäi niitä vieläkin. En enää muistanut viimeisenä päivänä, että minulla oli sellainen jemma, sillä poistettavaa löytyi muutenkin.

Mikä hämmästytti eniten?

Vaikka 500 tavaraa kuulostaa todella paljolta, ei tuon määrän poistumista huomaa oikeastaan mistään. Kun en raivannut huonekaluja enkä isoja astioita enkä muutakaan kookasta, tilaa ei tullut juuri enempää kuin ennenkään. Moni poistoista oli myös rikkinäisiä tavaroita, jotka korvasin uudella. En tiedä oliko tämän täysin pelin hengen mukaista, mutta kun esim. vaaka hajosi, laskin sen poistoksi vaikka ostinkin seuraavana päivänä uuden.

Eniten hämmästytti kuitenkin roskan määrä. Valtaosa tavaroista meni suoraa tietä roskikseen (tietenkin lajiteltuna oikein). Teen tästä muutaman johtopäätöksen: Ensinnäkin roskaa tulee vähän kuin itsestään. Usein kyse on tavaroista, joiden suhteen ei ole osannut tehdä päätöstä aiemmin. Siksi ne on säästetty, mutta myöhemmin käy ilmi, ettei säästämiselle olekaan mitään syytä. Silloin tavarasta tulee roska. Lapsen kerhovihko on tuntunut kevään viimeisenä päivänä tärkeältä, ja olisi ollut suorastaan kylmäveristä heittää kevätjuhlista tullessa kaikki paperitavara suoraan roskiin. Mutta syyskuun kynnyksellä nuo samat piirustukset ja vihkot eivät enää tunnukaan tärkeiltä, vaan ne ovat muuttuneet ärsyttäväksi roinaksi. Paljon meni roskiin myös sellaista ”tätä voi vielä tarvita” -tavaraa, jota ei siis koskaan ole tarvittu. Huomasin myös, että moni roska oli vähän kuin tiedossa, mutta en vain ollut saanut aikaiseksi tarttua asiaan. Paljon poistui siis sellaista, mitä vain en ollut saanut heitetyksi aikaisemmin.

Entä nyt?

Opin tästä sen, että roskan määrä on loputon. Pitää olla todella skarppina, jos haluaa ettei kodissa ole ylimääräistä roskaa. Pitää olla valmis käymään säännöllisesti vanhoja tavaroitaan läpi. Siksi jokin päivittäinen siistimisrutiini on hyvä, sillä silloin tulee kerättyä ne ilmiselvät roskat pois pyörimästä. On myös hyvä idea ajoittain käydä systemaattisesti läpi myös sellaisia säilytyspaikkoja, joita ei päivittäin käytä. Esimerkiksi se parvekelaatikko oli saanut olla omissa oloissaan vuosikausia. Ei siitä sisällön sekamelskasta ollut haittaa, paitsi silloin kun arkkua piti siirrellä, se oli painava. Mutta nyt on iloa siitä, että sisältö on järjestyksessä eikä sisällä roinaa. Kukaan muu meidän perheessä ei ikinä sinne edes katso, mutta minulle tuo hallinnan tunnetta elämään, kun tiedän sen olevan järjestyksessä.

En tiedä onko meillä vain jotenkin tavallista enemmän roinaa, vai onko muilla sama tilanne? Mutta epäilen, että moni pystyisi helposti poistamaan saman verran tavaraa kodistaan – etenkin jos perheessä on pieniä lapsia. Se lasten mukana tuleva roinan määrä on ihan käsittämätön. Tosin ainakin puolet (siis noin 250 tavaraa) oli ihan omia juttuja. Suosittelen kokeilemaan.

Arkijärki-podcast 79: Liikaa tavaraa!

Voitteko kuvitella: olen tässä kuussa poistanut jo yli 250 tavaraa meiltä minimalismipelin seurauksena. Olen järkyttynyt. Tässä podcastissa pohdin, miten tämä ylipäätään on mahdollista, millaisia tavaroita olen poistanut ja muutenkin että mitä ihmettä.

Minut löytää instasta nimellä @Arkijärki. Jos projektin eteneminen kiinnostaa, laitan stooreihin joka päivä kuvia ja selostuksia siitä, mitä olen raivannut.

Podcastin kesto noin 20 minuuttia. Voit tilata podcastin esim. iTunesista tai Acastin kautta.

Arkijärki: blogi ja podcast

Kumman paljon karsittavaa

Kuten viime viikolla kerroin, olen elokuun ajan pelannut ”minimalismipeliä”. Siinä on tarkoituksena poistaa joka päivää yhtä monta tavaraa, kuin mikä on päivän numero – 2. päivänä kaksi tavaraa, 14. päivänä 14 tavaraa ja niin edelleen. Olen määritellyt itselleni omat säännöt, jotka voi lukea tästä edellisestä postauksesta.

Pelihän on aluksi helppo, sillä kuka vaan löytää nopeasti yksi, kaksi tai kolme tavaraa, joista voi luopua. Sitten se käy vaikeammaksi, sillä muutamassa päivässä ollaan jo siinä pisteessä, että kodista on poistunut yli kymmenen esinettä. Tässä vaiheessa ajattelin, että ei minulla enää ole mitään karsittavaa. Olin väärässä.

Kirjoitan tätä 14.8., ja vielä ei loppua näy. Esimerkiksi eilisen, tämän päivän ja huomisen poistot koostuvat vanhoista Aku Ankoista. Lapsi kuskasi niitä kouluun noin 45 kappaletta, jossa lehdet pääsevät välituntilukemiseksi muidenkin lasten iloksi. Omat lehtivarastot ovat myös huvenneet tämän projektin aikana. Minulla on lehdille olohuoneessa oma paikka, ja sieltä harventui kymmenen kappaletta ihan silkkaa roskaa: mainoslehtiä, vanhoja lehtileikkeitä ja muita sellaisia papereita, joita kukaan ei kaivannut. Pari päivää sitten kävin läpi sellaista sälälaatikkoa, joka pitäisi muutenkin siivota. Koskematta mihinkään muuhun karsin sieltä aikamoisen nipun vanhentuneita kanta-asiakaskortteja ja leimojenkeräyslappuja.

Tässä osa siitä pinosta, joka päätyi koululle muiden luettavaksi.

Olenkin alkanut katsoa kotia uusin silmin. Näköjään karsittavaa löytyy yllin kyllin, kun alkaa käydä säilytystiloja ja huoneita järjestelmällisesti läpi. Esimerkiksi lääkekaapista löytyi pussillinen vanhentuneita lääkkeitä, jotka palautin apteekkiin. Lastenvaatelaatikot ovat takuuvarma karsintakohde, jonne en vielä ole ehtinyt edetä. Enkä edes tiedä, mitä kaikkea työhuoneesta oikeastaan löytyykään. Olen siis huomannut, että karsittavaa löytyy kummasti, kun vain katsoo vähän tarkemmin.

Tämä havainto tukee sitä Tavarataitojen ajatusta, että raivaaminen on prosessi ei projekti. Tarkoitan sillä sitä, että kodissa täytyy jatkuvasti karsia, jos haluaa ettei tavaraa kerry liikaa. Yksittäinen iso raivausprojekti, joka alkaa ja päättyy johonkin, on kyllä tehokas, mutta se ei tuo lopullista ratkaisua. Suurin osa tämän pelin aikana poistamistani tavaroista on ollut sellaisia, että niiden tuottamaa iloa ei ole tarvinnut lainkaan tunnustella. Vanhentunut lääke on vaarallista jätettä, eikä sellaisen suhteen tarvitse minkäänlaista pohdintatuokiota tai tunnustelua, pitäisikö se säästää vai ei. Lääke on myös vanhentunut kaapissa ihan itsestään. Viime vuonna se on ollut vielä käyttökelpoinen, tänä vuonna päiväys oli mennyt umpeen. Tämä on hyvä esimerkki siitä, että karsittavaa syntyy jatkuvasti, ja siksi on hyödyllistä raivata säännöllisesti.

Seuraavaksi käännän katseen kohti työhuonetta, ja voin melkein vannoa, että siellä riittää karsittavaa. Juuri tällaisia tavaroita ja papereita, jotka ovat ehkä vuosi (tai ehkä viisi vuotta…) sitten olleet vielä tärkeitä, mutta nyt eivät enää ole. Muistutuksena vielä, että päivitän pelin edistymistä arkijarki.netin instagram-tilille. Jos päivittäiset poistot kiinnostavat, kannattaa seurata stoorejani, jonne päivittäin lataan kuvia ja vähän selityksiäkin kaikista poistetuista tavaroista.

Minimalismipelissä mukana

Päätin pelata ensimmäistä kertaa elämässäni minimalismipeliä. Sitä kuulemma pelataan elokuussa, ja vaikka lähdin mukaan hieman myöhässä – vasta 4.8. – olen nyt aktiivisesti mukana. Tästä pelistä on varmaan monia eri versioita, mutta omat sääntöni ovat tässä:

  • Tavoite on poistaa 1. päivä yksi tavara, 2. päivä kaksi tavaraa, 3. päivä kolme tavaraa jne.
  • Tätä jatketaan niin kauan kuin poistettavaa löytyy.
  • Tavaraksi lasketaan mikä tahansa sellainen asia, jota olen tarkoituksella säästänyt.
    • Esimerkki: lattialla lojuva paperilappu ei ole tässä merkityksessä tavara. Sen sijaan ruma postikortti, jota on säästetty vuosia, on tavara.
  • Postaan kuvat instagramin stooreihin päivittäin lyhyen kuvauksen kera
  • HUOM: vaikka jonain päivänä poistettavia tavaroita ei olisikaan tarpeeksi montaa, jatkan peliä silti, mikäli seuraavalle päivälle keksin lisää poistettavaa.

Kuten sanottu, aloitin vasta pari päivää sitten. Aloitin vähän vahingossa käymällä ompelulaatikon läpi. Sieltä löytyi heti kymmenkunta ihmeellistä pientä tavaraa, jolle ei ollut enää mitään käyttöä. Olin säästellyt haalareitten jalkalenkkejä, virahtaneita hiuslenksuja ja muuta vastaavaa. Heitin pois myös joskus pikkulapsena saamani uintimerkin. Sen tärkeys ja muistoarvo olivat tässä vuosien varrella jo ehtineet hälvetä.

(TÄSSÄ PITI OLLA KUVA, MUTTA ATK EI OLLUT YHTEISTYÖSSÄ)

Tämä minimalismipeli on sillä lailla höpsö, että en tietenkään pelaa tätä niin, että joka päivä alkaisin tyhjästä miettiä, mitähän tänään poistaisin. Sen sijaan raivasin parin päivän aikana tuon mainitun ompelulaatikon lisäksi myös kampauspöydän laatikot ja pari muuta laatikkoa, ja otin sieltä talteen sellaisia tavaroita, jotka ovat muuttuneet roskiksi tai tarpeettomiksi. Kasasin ne kaikki yhteen kassiin (joka myös kuuluu poistoihin) odottamaan sitä, että otan sieltä joka päivä oikean määrän tavaroita kuvattavaksi ja heitettäväksi. En tiedä onko tämä alkuperäisen pelin idean mukaista, mutta sovelsin sääntöjä itselle sopiviksi.

Mielenkiintoista nähdä mitä kaikkea heitettävää löytyy. Jos haluatte nähdä kaikki mitä heitän, minut löytää instagramista nimellä arkijärki.

Pelaatteko tekin tätä peliä parhaillaan?