Avainsana-arkisto: lastenvaatteet

Koko koti kuntoon: lastenvaatteet

Julkaistu , kirjoittanut
11

Tämän viikon raivausurakka on sellainen, että osaa se koskettaa, osaa taas ei. Jos teillä ei asu pikkulapsia, joiden vaatteita pitäisi raivata, tämän viikon voi vapaasti käyttää ulkovarastojen, autotallien ja vinttikomeroiden raivaamiseen – siis sellaisten tilojen, joihin minä en tule tämän haasteen aikana puuttumaan. Jos taas huusholliin kuuluu naperoita, jotka eivät vielä itse selviä vaatteiden siivouksesta, tulkaa mukaan.

Lastenvaatteissa pätee kokemukseni mukaan aika lailla samat ongelmat kuin aikuisten vaatteissakin, paitsi että lastenvaatteet jäävät säännöllisesti pieniksi ja niitä täytyy sen tähden uusia. Tästä johtuen kaapissa on oltava aina myös niitä isompia vaatteita odottamassa sitä hetkeä, jolloin edellinen koko jää pieneksi ja tarvitaankin jo seuraavaa. Muuten lastenvaatteissa huomaa saman minkä aikuistenkin; jotkut vaatteet ovat mieluisempia kuin muut, ja kaapissa on aina niitä, joita ei ole niin tullut pidetyksi. Ne mieluisat vaatteet taas menevät helposti sotkuun, ainakin jos nuoriso (etenkin alle kouluikäinen nuoriso) saa itse hääräillä vaatteidensa parissa.

Tällä kierroksella minulla on kolme tavoitetta: ensinnäkin poistaa liian pienet vaatteet kaapista, ja joko LAITTAA ROSKIIN tai odottamaan asianmukaista kierrätystä. Toiseksi järjestää käyttövaatteet Marie Kondon oppien mukaan. Tämän olen tehnyt ennenkin mutta nyt on taas aika suoristaa pinot. Kolmanneksi pitää käydä läpi ne odottamassa olevat vaatteet, ja selvittää mitä siellä on ja järjestää myös ne edellä mainitulla systeemillä. Jostain syystä tämä laatikko on aina sekaisin, joten operaatio on tarpeellinen. Samalla tulee otettua käyttöön siellä odottavia vaatteita, koska en varmaan taaskaan muista mikä kaikkea olen säilönyt.

Katsaus viime viikon projektista tulee tänne piakkoin. Onko lastenvaatteiden raivaajia mukana?

KonMari käytännössä

Julkaistu , kirjoittanut
28

Kaikenlaista kannattaa kokeilla. Päätin, että testaan KonMari-menetelmää ja järjestän ja viikkaan vaatteeni uudella tavalla. Nyt kokeilua on takana pari viikkoa ja voin jakaa tuloksia.

Viikkauksen periaatteena on se, että vaatteista ei tehdä pinoja, vaan rivejä tai jonoja. Vaatteet asetellaan siis pystyyn ja vierekkäin, ei päällekäin. Tämä luonnollisesti toimii ainoastaan laatikoissa, sillä vaatejonot tarvitsevat hieman tukea, vaikka periaatteena onkin että viikattu vaate pysyy itsekseen pystyssä. Avohyllyllä se on kuitenkin pidemmän päälle mahdotonta. Tässä siis ensimmäinen huono puoli. Jos laatikoita ei ole, tämä ei toimi. Toisaalta jos laatikoita on, systeemi on erittäin hyvä.

Vaatteet viikataan näin: Ensin vaate taitellaan niin, että syntyy suorakaide. Esimerkiksi housut taitetaan lahkeet päällekäin pituusssuunnassa. Paidoista tehdään suorakaide kääntämällä hihat piiloon tavalla tai toisella. Kun on saatu suorakaide, sitä aletaan ”kääriä kokoon”, eli taitellaan lyhyitä reunoja keskelle päin, kunnes saadaan sopivan kokoinen siisti paketti. Kun paketti laitetaan pöydälle sileä puoli ylöspäin, sen pitäisi pysyä itsekseen pystyssä (suurin piirtein, en ne kaikki pysy vaikka olisikin oikeaoppisesti taiteltu). Hämmästyttävän usein tämä kuitenkin onnistuu.

IMG_0153

T-paidat rivissä. Suorakaidetta taitellaan pienemmäksi, kunnes korkeus vastaa laatikon korkeutta.

 

Menetelmän edut: On totta, että vaatteet vievät vähemmän tilaa tällä tavalla. Laatikkoon tulee yllättäen uutta tilaa, vaikka vaatemäärä pysyy samana. On myös todella kätevää, kun näkee kaiken kerralla. Yhdellä silmäyksellä on selvää, onko vaate laatikossa vai ei. Järjestystä on hyvin helppo ylläpitää, kun mitään ei tarvitse nostaa pois tieltä ja laittaa takaisin. Etenkin lastenvaatteet kannattaa taitella näin. Systeemi on kuin tehty pienille lapsille, jotka haluavat itse valita vaatteensa.

IMG_0152

Tässä ei siis ole kaksi pinoa, vaan laatikko on kuvattu ylhäältä päin joten kuvassa on kaksi jonoa.

Tiettyjä ongelmia syntyy siitä, että kaikki vaatteet eivät tietenkään sovellu viikattaviksi näin. Liukkaat kankaat eivät pysy kasassa, sama vika myös hyvin ohuissa vaatteissa. Parhaiten menetelmä toimii puuvillan ja trikoiden kanssa. Myös alustopit, sukat ym. pienet vaatekappaleet voi taitella näin materiaalista huolimatta. Marie Kondo listaa itsekin vaatteita, jotka kannattaa mieluummin ripustaa. En muista mikä kaikkea siihen kuului, mutta käytännössä asia selviää ihan maalaisjärjellä.

IMG_0155

Vaatekaapin ylemmille hyllyille suosittelen edelleen pinoja näkyvyyssyistä. 

Yksi kyseenalainen seikka on vaatteiden rypistyminen. Marien mukaan moninkertaiset taitokset eivät haittaa, jos vaatteita ei tunge liian tiukkaan, eli mikäli ne eivät pääse litistymään. En ole ihan vielä päättänyt miten asia on. Ainakaan lastenvaatteissa en ole huomannut eroa, omien kohdalla tarkkailen vielä tilannetta. Kuten aiemmin totesin, avohyllyt eivät ole tähän tarkoitukseen soveltuvia, mutta jos hyllylle laittaa erillisen laatikon, sitten tämä taas toimii. Viikkasin neuleet yhteen Ikean erilliseen säilytyslaatikkoon, jonka laitoin hyllylle. Näyttää siistiltä ja toistaseksi toimii ihan ok.

Yhteenvetona totean, että kyllä tässä tietty taika on. Lastenvaatteiden säilytykseen menetelmä on tullut jäädäkseen. Omien vaatteiden osalta t-paidoille ja muille trikoille tämä toimii hyvin. Samoin rypistymättömille urheiluvaatteille. Sukkiani en jaksa ruveta taittelemaan sen kummemmin, mutta sukkahousut pysyvät siistissä järjestyksessä tällä lailla käärittyinä.

Onko joku muukin innostunut KonMari-menetelmästä?

Tänä vuonna raivataan

Julkaistu , kirjoittanut
21

Olen kuullut, että tammikuu on vuoden vilkkainta raivausaikaa. Ilmeisesti silloin yhdistyy uuden vuoden tuoma tarmokkuus joulun tuomiin tavaroihin, ja tästä seuraa hirveä vimma raivata kaappeihin tilaa. Meillä pysyi tavaramäärä joulusta huolimatta varsin kohtuullisena, mutta kieltämättä omaisuuden karsiminen houkuttelisi. Haluan taas ottaa askeleen kohti sellaista tietoisen omistamisen tilaa, että osaisin luetella tavarani ulkomuistista.

Suurin projekti tänä vuonna on työhuone. Meillä on pikkuinen työhuone, siinä on pinta-alaa muutama neliö. Virallisesti huoneen tarkoitus on toimia työtilana, kierrätyspisteenä ja kodinhoitotilana, sekä säilytyspaikkana harvemmin tarvittaville tavaroille – kuten nyt vaikka sille pomppupatjalle. Sieltä löytyy kirjoituspyötä, silityslauta, pari lattialla seisovaa pientä hyllykköä, sekä muutama hylly seinillä. Tämä kaikki sinne järkevästi aseteltuna mahtuisikin, mutta tilannetta haittaa keskella lattiaa oleva Kasa. Kasan korkeus nousee ja laskee pitkin vuotta, mutta en muista milloin sitä ei olisi ollut. Kasassa on kaikenlaista tavaraa väliaikaissijoituksessa: kierrätyskamppeita, vaatesäilytyslaatikoita, roskia… Mitä vaan isompaa, mikä on pitänyt laittaa jonnekin. Kun lattialla on yksi laatikko, sen päälle on helppoa pinota toinen, sitten kolmas ja kolmannen päälle voi vielä laittaa muovikassillisen jotain. Sen jälkeen Kasa onkin jo valmis, ja ainoastaan sen koostumus vaihtelee.

image

Tässä se on, sensuroimaton kuva siitä, mitä Kasa juuri tällä hetkellä näyttää. Aika pysäyttävää ajatella, että suurin osa noista laatikoista ja nyssyköistä sisältää vaatteita, jotka ovat joko menossa tai tulossa. Sitten on kirpparille menossa olevaa tavaraa sekä sekalaista roinaa. Tuo postin laatikko on tyhjä. En osaa päättää pitäisikö se säästää vai ei. Ei oikein ole paikkaa, mutta se on toisaalta ihan käyttökelponen. Taka-alalla näkyy harmaa pussi, joka lienee tarpeeton. Kiinnittäkää huomiota myös klassiseen sisustuselementtiin, rakennustikkaisiin.

Kasahuone Työhuone ei kuitenkaan tällaisenaan toimi. Minua inhottaa sen sotkuisuus, ja koska siellä todella myös työskennellään, viihtyisyyden parantaminen olisi olennaista. Haluan että huoneesta tulee taas oikea huone, eikä mikään järkyttävä varastohässäkkä. Tällä hetkellä urakka tuntuu tosi työläältä, mutta jostain on aloitettava. En edes kuvittele selvittäväni tätä yhdellä kertaa. Ensinnäkään en jaksa, eikä minulla ole riittävästi yhtenäistä aikaa. Parissa tunnissa ei nimittäin päästä kuin hiukan alkuun, arvioisin, että kaikkineen tähän menee sellainen 10 tuntia tehoasta työaikaa. Nimittäin Kasan lisäksi setvittävänä on taas kilotolkulla paperia, vanhoja arkistoja, sekä kierrätykseen lähteviä vaatteita. Ja ties mitä.

Tämä on raivausprojekteista isoin. Tämän lisäksi aion organisoida keittiötä hieman uudelleen, mikä vaatii hieman hyllyjen siirtelyä kaappien sisällä ja tavaroiden vaihtamista uusille paikoille. Tämä liittyy tuoho ruokahävikin vähentämiseen, mutta ei ole ykkösprioriteetti. Tavoite on saada se joskus tässä kevään aikana hoidettua. Pahan optimismiharhan vallassa kuvittelen myös käyväni vihdoin kirjahyllyn läpi, ja karsivani sieltä tarpeettomat pois. Vaan otetaanpa asia kerrallaan. Noudatan nyt omaa oppiani ja otan päivän kerrallaan. Eli puretaan Kasaa, siivotaan työhuonetta ja sitten karsitaan kirjoja, jos tilaisuus tulee.

Millaisia projekteja teillä on tälle vuodelle suunnitteilla?

Viikon vinkit (sähköä, kurahousuja) ja haaste!

Julkaistu , kirjoittanut
2

Iltalehti ei mielestäni kuulu huippujournalismin etujoukkoihin, mutta tämä on hyvä ja tietopitoinen artikkeli kodin sähkölaitteista. Jutussa käydään läpi perusasioita sähköturvallisuuteen liittyen sekä kerrotaan millaiset sähkölaitteet ovat paloalttiita. Mikä pysäytti minut, oli kuitenkin tieto siitä, miten käytety paristot pitäisi säilyttää. Minulla ne ovat juurikin sikin sokin yhdessä pussissa. Oikea tapa on teipata päät, ja laittaa ne lasipurkkiin. Tästä seuraakin pitkästä aikaa haaste:

Kierrätystä odottavien patterien turvallinen säilytys.

Etsi patterit, teippaa päät maalarinteipillä ja tyrkkää purkkiin. Jos ei sopivaa lasipurkkia ole saatavilla, pistä asia muistilistalle ja seuraavan kerran kun hillopurkki tai oliivipurkki tyhjenee,  pese se ja ota sen jälkeen käyttöön. Patterit kuuluvat ongelmajätteisiin, joten niitä ei sovi heittää muun jätteen sekaan. Minä teen tämän jutun tänään, kuka lähtee mukaan?

Samassa aihepiirissä pysytään: Ledit valtaavat alaa muilta lampuilta. Ne ovat energiatehokkaita, kestäviä eivätkä kuumene. Tämän olen itsekin huomannut. Vaihdoin yhden valaisimen halogeenin tilalle ledin, ja olen tyytyväinen etenkin siihen ettei lamppu enää kuumene. Jos se vielä kestää kymmenen vuotta käyttöä, voin olla tyytyväinen.

Lopuksi vielä juttu eri aihepiiristä, joka kuitenkin sopii ajankohtaan erinomaisesti. YLE nimittäin kysyy, pesetkö lapsen kuravaatteita turhaan? Jos niitä ei pese, ne alkavat haista ja  pahimmillaan homehtua. Jos pesee liikaa, kangas menee pilalle. Niin että yrittäkää nyt sitten näillä keleillä taiteilla sen mukaan, mikä on sopiva tahti…

Onko tavara likaa vai läskiä?

Julkaistu , kirjoittanut
20

Kaikki alkoi HS:n kolumnista, jossa toimittaja Roosa Murto kritisoi voimakkaasti nykyistä kirpputorikulttuuria. Sen jälkeen luin Hallittu hysteria -blogista erinomaisen vastineen kyseiselle kirjoitukselle. Sittemmin keskusteluun ovat liittyneet ainakin Pitsikirjan Rinna sekä  Saara Ehdoton ehkä -blogista. Olen itse pohtinut tuota alkuperäistä tekstiä sekä näitä vastauksia koko viikon. Seuraavaksi oma puheenvuoroni.

Hesarin toimittaja hyökkäsi ensisijaisesti sellaista vastuutonta kuluttamista kohtaan, joka muistuttaa jonkinlaista tavarabulimiaa; ensin ostellaan hurjia määriä kaikenlaista tavaraa, jotka sitten pikapuoliin sylkäistään kirpputorille, jotta kaappeihin tulisi taas tilaa uudelle. Teistä en mene takuuseen mutta ainakin minusta on päivän selvää, ettei tuollainen ole fiksua, kestävää tai kannustettavaa toimintaa. Kolumnissa on kuitenkin yksi iso ongelma, ja se on siinä, että Roosa Murto kohtelee kaikenlaista raivaamista yhtenä ja samana. On aivan eri asia tyrkätä kirppikselle edellisellä viikolla tehtyjä virhehankintoja, kuin raivata asuntoaan vuosien tavarakerrostumista tavoitteena yksinkertaisempi elämä, selkeämpi koti ja tietoisempi omistaminen.

Ajatelkaa vaikka reippaasti ylipainoista ihmistä, joka päättää lopulta ruveta laihikselle ja opetella terveemmät elämäntavat. Olisiko fiksua sanoa hänelle, että laihduttaminen on vähintäänkin arveluttavaa, koska silloinhan kaikki ylimääräiset syödyt kalorit menevät ihan hukkaan? Tai että elä nyt sitten niiden läskiesi kanssa, koska olet ne itse hankkinutkin? Esimerkki on kärjistetty, mutta vähän tällaisen kuvan kolumnista sai, läskien tilalla vain tavarat. Vastustan kertakäyttökulutusta, mutta en pidä siitä että tavaroiden raivaamisesta kirjoitetaan noin syyllistävään sävyyn. Murto peräänkuuluttaa tavaroiden arvostamista. Minulle turhista luopuminen on juuri sitä – haluan todellakin arvostaa jokaista esinettä jonka omistan. Jos emme arvostaisi raivaamiamme tavaroita ollenkaan, nehän olisi yksinkertaisinta laittaa suoraan roskiin. Kirppismyyntihän on pikemminkin työlästä kuin helppoa. Kyllä se kertoo minusta tavaran arvostuksesta.

Kolumni osui ehkä vähän tahattomasti yhteen aikamme dilemmaan: Tavarat ovat pahasta – tavarat ovat välttämättömiä. Tämä kiteytyy esimerkiksi lastenvaatteissa, joista joku noissa linkkaamissani teksteissä kirjoittikin. Kasvava lapsi tarvitsee jatkuvasti uutta, mutta vaatteet ovat käytössä vain vähän aikaa. Välttämättömyys muuttuu ongelmaksi pahimmillaan muutamassa kuukaudessa. Ja muutenkin. Elämäntilanteet muuttuvat ja tarpeet vaihtuvat. Olisi upeaa, jos voisimme pullahtaa lapsuudenkodista maailmalle mukana matkalaukullinen vaatteita, joita pidettäisiin siihen saakka kunnes kangas on kulunut puhki. Valitettavasti  tämä skenaario oli relevantti viimeksi noin sata vuotta sitten.

Tavara on tosiaan vähän kuin läskiä. Siinä vaiheessa kun joku on aloittanut laihiksen, on aivan turhaa ruveta moittimaan edes itseään siitä, että on joskus syönyt liikaa. Tärkeämpää on keskittyä opettelemaan uusia, terveempiä elämäntapoja. Jos yhtäkkiä havahtuu siihen että tavaroita on liikaa, kyllä niistä saa hankkiutua eroon vaikka kirppareilla. Kunhan samalla opettelee hankkimaan uutta tiedostamalla paremmin, mitä on tekemässä. Valitsee kestävää ja mahdollisuuksien mukaan eettistä. Miettii jo ostovaiheessa millainen tavaran elinkaari on, ja miten siitä voi päästä eroon. Harkitsee, onko kyseessä todellinen tarve vai täyttääkö ostaminen jotain muuta tarvetta kuin tavaran puutetta.

”Minusta se, että väki hamstraa ja dumppaa pois kilokaupalla tavaraa, ei ole upeaa. Se on piittaamatonta ja typerää.”, Murto kirjoittaa. Olen tästä ihan samaa mieltä. Hamstraamisessa ei ole mitään järkeä. Mutta mielestäni on silti ihan oikein opettaa lapsille tavaranhallintataitoja, eikä siitä Ikean kassista täynnä kirppistavaraa pidä kantaa huonoa omaatuntoa. Voi olla, että Murto ei ole itse vielä ollut siinä tilanteessa, että kotiin on kertynyt ylimääräistä. Mutta mitä vanhempi ihminen, sitä todennäköisemmin nurkista löytyy yhtä jos toista tarpeetonta. Ei ole rikos havitella ympärilleen lisää tilaa luopumalla tarpeettomasta. 

Kausimylläystä

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Viimeistään tänä aamuna kävi selväksi, että on taas aika kierrättää vaatteita säilytystiloista toiseen. Kaipasin aamulla kovasti talvikenkiäni, kun liukastelin lumen peittämillä kaduilla. Tämän päivän ohjelmanumero onkin ottaa lämpimät kengät esiin, ja pakata välikausikengät kevättä odottamaan. Yhdet lenkkarit tosin jätän vielä kenkähyllyyn, koska tuskin tuo lumi vielä maahan jää. Jos aiotte tehdä saman, suosittelen huoltotoimenpiteitä ennen pakkaamista. Keväällä on mukavampaa kun kantalaput on ehjät ja pinta lankattu.

Samaa linjaa noudatellen hain eilen pesulasta trenssin, joka matkaa tänään suoraan pesulan pukupussissa vintille. Alas tuon lämpimän villakangastakin ja paksun untuvatakin. Niillä pärjään tästä eteenpäin. Isompi projekti on huivien peseminen ja asusteinventaario. Täytyy kaivella laatikoita ja katsoa millaisia talvihattuja minulla olikaan, ja onko hansikkaista puutetta. Isot pashminat ja muut lämpimät huivit puolestaan kaipaavat pesua. Harkitsen hieman, veisinkö koko läjän vain suoraan pesulaan, vai jaksaisinko ruveta itse niitä käsin pesemään. Voi olla, että jaksankin.

Takkeja vaihtaessa nappasin yhden hupparin pois pidosta ja vien sen vaatekeräykseen kun seuraavan kerran kuljen laatikon ohi. Ystävälle lahjoitin puolestaan kohtuullisen kokoisen kasan äitiysvaatteita, joista toivottavasti on vielä iloa. Toimitin myös ison kassillisen pieneksi jääneitä lastenvaatteita kirppikselle, vaikka myönnän että samalla retkellä ostin kuopukselle pari ”uutta” vaatetta samaiselta kirppikseltä. (Täytyy muuten todeta, että vaikka Polarn o Pyretin design ei aina täysin miellytä silmääni, laatu noissa vaatteissa on kyllä hyvä. Ainakin sisävaatteet tuntuvat pitävän värinsä ja muotonsa pesusta ja kulutuksesta huolimatta.)

Vaatteiden kokonaismäärä on silti viime aikoina vähentynyt, mitä ei välttämättä tosin huomaa muuten, kuin että työhuoneessa on taas vähän enemmän tilaa kuin ennen. Työhuone nimittäin toimii myös asuntomme kierrätyskeskuksena, jossa on jatkuvasti eri osoitteisiin lähteviä vaatteita.

Arkiraportti

Julkaistu , kirjoittanut
4

Koska teillä lukijoilla on yleensä hyviä vinkkejä, olen erään lukijan kehotuksesta testannut tiskikoneen eko-toimintoa. Havaitsin, että sepäs tosiaan pesee vähintään yhtä hyvin ellei jopa paremmin kuin ns. tavallinen pesu. Kestää tosin lähemmäs kolme tuntia, mutta eipä sillä niin väliä. Nykyisin säästän siis konetta käyttäessä jotain, jäi vähän epäselväksi mitä, mutta energiaa kai ainakin. Olen myös pyrkinyt noudattamaan oppimaani tiskikonerutiinia, ja se on kyllä hyvä. Muutaman kerran on käynyt niin, että kone on unohtunut laittaa päälle illalla, ja silloin aamulla kyllä harmittaa. Menee jotenkin koko systeemi ihan pois raiteiltaan. Tämä on tapa josta en enää hevin luovu.

Entäpä ruokabudjetti? Nyt ollaan kuun puolessa välissä, ja käteistä on jäljellä 215€. Jos olen tarkkana kuin porkkana, tuon pitäisi kyllä riittää loppukuuksi. Olen juuri äskettäin käynyt ostamassa maitoa ja sellaista, ja pakastimessa on mukavasti ruokia myös, joten vaikuttaa siltä että onnistun haasteessani. Olin oikeastaan hiukan yllättynyt, että rahaa oli vielä noin paljon jäljellä, koska alkukuusta sitä tuntui menevän hirveää vauhtia. Suurin poikkeus aiempaan lienee se, että leivon nykyään melkein kaiken leivän itse. (Ja uudemmille lukijoille tiedoksi, että tässä on tapahtunut syksyn aikana radikaali muutos entiseen verrattuna!) Ostan ruisleipää jonkin verran mutta olen tehnyt tässä kuussa jo monet sämpylät, ja ne ovat kyllä tosi hyviä. Samalla olen saanut käytettyä maustekaapista vanhoja siemeniä pois. Samoin jääkaappia ja kuivakaappia on tullut vilkuiltua ihan eri silmin, kun budjetin myötä on jotenkin konkretisoitunut se, että ruoan heittäminen roskiin on samalla rahan heittämistä roskiin. Näköjään tämä oli se motiivi, jonka tarvitsin.

En ole saanut lisättyä päivään sellaista säännöllistä muutaman minuutin järjestelyhetkeä. Luontevin aika olisi illalla, mutta en vaan jaksa. Siinä vaiheessa kun jälkikasvu on saatu untenmaille, on suoraan sanottuna ollut mielekkäämpää tarttua kirjaan kuin siellä täällä vaeltavaan sälään. Tosin jos asia olisi toisin, saattaisin olla hieman huolissani elämäni prioriteeteista… Haaveeni siitä, että heräisin aamulla ihanassa järjestyksessä olevaan kotiin, on edelleen pelkkä haave. Tätä täytyy kuitenkin edelleen miettiä.

Ai niin. Viimeinen päivitys liittyy niihin haiseviin lastenvaatteisiin. Tilasin samasta paikasta pari kertaa uudestaan, ja kummallakaan jälkimmäisellä kerralla hajua ei ollut lainkaan. Merkillistä, mutta tämän perusteella on mahdollista että se alkuperäinen haju oli tosiaan pakkauksista peräisin. Ne haisevat vaatteet ovat myös palautuneet normaaleiksi parin pesukerran jälkeen. Mystinen juttu, mutta olen iloinen ettei kyseistä nettikauppaa tarvinnut hylätä tämän vuoksi.

Itselle uutta, lapselle vanhaa?

Julkaistu , kirjoittanut
10

Kirppispäivän jälkeen pohdiskelin täällä, miksi (omasta mielestäni) varsin huonokuntoisetkin lastenvaatteet käyvät kaupaksi, mutta uutta vastaavat naisten merkkivaatteet eivät. Mielestäni tästä voi tehdä vain yhden loogisen johtopäätöksen: samat ihmiset, jotka ovat valmiita ostamaan lapselleen käytettyjä vaatteita, eivät halua itse pitää sellaisia. Vaikuttaa siltä, että ihmisillä on eri standardit vaatteille, joita he pukevat lapsilleen sekä vaatteille, joita he itse panevat päälleen. Onko tämä loogista? Mielestäni ei.

Lastenvaatteissa on tietenkin se ero, että niitä usein pidetään ihan eri olosuhteissa kuin aikuisten vaatteita. Olen itsekin ostanut esikoiselle halvalla siistejä joskin kuluneita haalareita siihen tarkoitukseen, ettei niitä tarvitse hiukkaakaan varoa ulkona remutessa. Eli tarkoituskin on ollut hankkia vaate, jonka voi hyvällä omallatunnolla heittää kauden jälkeen roskikseen. Aikuisilla ei tämän tyyppisiä tarpeita hirveästi ole, vaan mökkivaatteet sun muut löytyvät yleensä omasta takaa.

Mutta entä kaikki muut? Kirppiksillä näkee nyppyyntyneitä ja (siis minun mielestäni) kulahtaneita lastenvaatteita, jotka kuitenkin käyvät kaupaksi. Ihmettelen tässä siis sitä, miksi oman lapsen voi pukea nuhjuisesti mutta itseään ei. Ja jottei jäisi epäselväksi, minusta on siis todella hienoa, että käytetyille lastenvaatteille löytyy ottajia, niin että vaatteet tulevat todella käytetyksi loppuun saakka, mikä vähentää tarvetta tuottaa kokonaan uusia. En missään nimessä kritisoi niitä, jotka ostavat käytettyä, sillä kuten sanottu teen sitä itsekin.

Ihmettelyni kohdistuu lähinnä siihen, miksi sitten naisten uutta vastaavat merkkivaatteet eivät käy kaupaksi. Lastenvaatelogiikalla niiden pitäisi käydä. Miksi aikuiset haluavat kuitenkin nimenomaan uuden, eikä samanlaista käytettyä murto-osalla hinnasta? Tämä askarruttaa minua, koska itselläni on samat laatukriteerit sekä omille kierrätysvaatteille että lasten kierrätysvaatteille. En osta lapselle vaatetta, jollaista en pukisi itse päälleni.

Onko siis kyse esimerkiksi muodista? Tai jostain psykologisesta jutusta – tiedän ihmisiä joita inhottaa käytetyt vaatteet olivatpa ne miten hyvässä kunnossa tahansa. Vai onko uusien ja käytettyjen lastenvaatteiden välinen hintaero suhteessa isompi kuin aikuisten vaatteiden? Eli onko niin että uuden aikuisten vaatteen saa samalla hinnalla kuin käytetyn mutta uutta lastenvaatetta ei? (Mielestäni tämä ei ainakaan ole hyvä syy, koska lastenvaatteiden hintahaitari on todella laaja.) Vai jostain muusta? Tiedättekö te?

 

Viikon saldoja ja siivousta

Julkaistu , kirjoittanut
4

Arvatkaa mitä, osallistuin taas siivouspäivään. Myin kokonaista kolme asiaa ja annoin pois yhdet kengät. Toisaalta ostin itse pari juttua, joten lähes tulkoon plus miinus nolla -tilanne. Tein päätöksen että nyt noille ylijäämätavaroille on oikeasti tehtävä jotain konkreettista. Koska kaikki on nyt pesty ja silitetty, päätin että otan kaikista kuvat yhdellä kertaa. Sitten pistän ne netissä myyntiin. Se mitä jää myymättä, pakataan yhteen pahvilaatikkoon ja myydään keväällä Hietsun kirpparilla.

Huomasin, että siivouspäivä toimi näköjään hyvin Helsingin keskustassa ja Kalliossa. Mutta yhtään reunemmalle ei riittänyt ihmisiä enää. Olen edelleen sitä mieltä, että Siivouspäivä on liian usein. Myyjiä on enemmän kuin ostajia, homma ei vaan oikein toimi. Toisaalta en lakkaa hämmästelemästä, mitä kaikkea ihmiset myyvät ja ostavat. Bongasin yhden myyjän, jolta ostin keväällä pari mekkoa. Sama myyjä myi nyt samoja vaatteita, joita hänellä oli rekissä viimeksikin. Toisaalta esimerkiksi lastenvaatteissa kaupaksi menee todella käytetyn näköiset ja nuhjaantuneet vaattet (etenkin ulkovaatteet), mutta aikuisten vaatteissa aivan priima merkkivaatekaan ei käy kaupaksi. Osaako joku selittää tätä logiikkaa minulle?

Ruokapuolella kulutus on jäänyt selvästi pienemmäksi kuin viime viikolla. En ole laskenut kaikkea yhteen, mutta monta kymppiä pienempi ruokalasku tuli tällä viikolla. Veikkaan, että yksi syy oli se ettei tänä viikonloppuna käynyt vieraita. Olen ruvennut harkitsemaan perinteisten, huokeiden ruhon osien ostamista lihakaupasta. Niskaa, kieltä, jne… En osaa vielä valmistaa niitä, mutta yrittää voisin. Tein myös leipää toistamiseen, tällä kertaa ryyditin taikinaa spelttijauholla. Hyvää tuli nytkin! Vaikuttaa siltä, että leivän leipominen on tullut jäädäkseen. Kukapa olisi uskonut.

Lopuksi viikon poistot. Heitin tänään kaksi tavaraa roskikseen: puhkikulutetut kengät sekä rikkinäisen sateenvarjon. Varjo ei enää pysynyt auki, joten sitä oli mahdoton käyttää. Annoin toisen sateenvarjon ystävälle, joka lähti ulos kaatosateeseen käytyään meillä kylässä. Lisäksi annoin aika paljon vauvanvaatteita pois. On muuten kumma, miten vaikea niistäkin on luopua, vaikkei käyttöä enää kerta kaikkiaan ole. Ne pienet bodyt sitovat vain itseensä niin paljon tunnetta, että saan todella taistella itseni kanssa, etten säästäisi jokaikistä pikkusukkaa, joka joskus jonkun lapseni jalassa on ollut.

Ensi viikolla on luvassa enemmän postauksia. Olen kuunnellut hirveän inspiroivaa podcastia viime ajat, ja haluan jakaa niitä oivalluksia teidänkin kanssa. Tällä viikolla tullut yllättävä työkeikka vain ajoi bloggaamisen edelle. Kun unimäärä on varsin rajoitettu, täytyy välillä vähän priorisoida.

Vaaterumbaa, -sambaa ja -jenkkaa

Julkaistu , kirjoittanut
1

Olin unohtanut, miten nopeasti vauvat kasvavat. Nehän kasvaa monta senttiä parissa kuukaudessa! Juu, ei pitäisi olla uutinen, mutta olipa nyt kuitenkin päässyt unohtumaan muutamassa vuodessa. Joka tapauksessa tämä johtaa jatkuvaan lastenvaaterumbaan. Oman lisänsä tuo kauden vaihtuminen kesästä syksyyn ja talveen, mikä tarkoittaa karsimista ja pakkaamista myös isomman lapsen vaatevarastossa sekä tietysti omassa myös.

Tuntuu, että parin viime viikon aikana olen vähän väliä siirrellyt lastenvaatteita paikasta toiseen. Vauvan pienimmät vaatteet ovat jo jääneet pieniksi, joten niitä on siirretty pois laatikosta. Tilalle on etsitty uusia isompia, esikoisen peruja suurin osa. Pieneksi jääneet olen jakanut kahteen paikkaan. Äitiyspakkauksen laatikkoon säilön muutamia merkityksellisimpiä vaatekertoja muistoiksi ja menneisyyden aarteiksi. Loput taas pinotaan kierrätettäviksi ja myyntiin. Isommista vaatteista on taas karsittu jo ennen käyttöönottoa muutama kulahtanut pois – en silloin ensimmäisellä kierroksella jaksanut lajitella juuri mitään vaan koin helpoimmaksi vain säästää kaiken.

Isomman lapsen kaapista on pitänyt noukkia pois kesävaatteita ja kesän aikana pieneksi jääneitä sukkia ynnä muuta. Nekin on lajiteltava kahteen, niihin jotka haluan säästää kuopuksen pidettäviksi ja niihin jotka voi kierrättää eteenpäin. Jotain täysin loppuunpidettyä olen heittänyt suoraan roskikseenkin. Sitten näille kaikille vaatteille on pitänyt keksiä järkevä säilytyspaikka. Se on vaatinut erinäisten säilytyslaatikoiden tyhjentämistä ja uudelleen täyttämistä. Nyt näyttää siltä, että kaikkiin mahdollisiin ryhmiin kuuluvilla lastenvaatteilla on kuitenkin oma paikkansa. Se helpottaa jatkossa, kun ei tarvitse jatkuvati miettiä, mihin mitäkin laittaisi.

Nyt pitäisi vielä käydä oma vaatekaappi läpi samalla periaatteella. Hellevaatteet pois, ja syksyisempää tilalle. Kroppa ei ole vielä ihan samoissa mitoissa kuin vuosi sitten, joten oman haasteensa tuo sekin. Toisaalta osa tähän välivaiheeseen hankituista vaatteista on jo jäänyt liian isoiksi, joten ne pitäisi kierrättää eteenpäin. Olen vakavasti harkinnut Siivouspäivään osallistumista, vaikka keväällä urputinkin aiheesta. Josko kuitenkin kävisi vielä kerran kokeilemassa, olisiko vaatteille menekkiä. Onko kukaan saanut siellä hyviä, erittäin siistejä vaatteita kaupaksi?