Avainsana-arkisto: Elektroniikka

Viikon vinkit: korjattavat koneet, leipäpussiongelma ja vaatehaaste

Julkaistu , kirjoittanut
2

Tällä viikolla uutisissa kerrottiin, että EU ryhtyy vaatimaan kodinkoneilta korjattavuutta. Siis sitä, ettei rikkoontuneen tilalle pitäisi aina ostaa uutta, vaan että laitteen korjaamisen pitäisi olla aina mahdollista. Myös vanhenemaan suunnitellut laitteet kielletteäisiin. Tämän uuden toimintatavan pitäisi tulla voimaan parin vuoden päästä. (Iltalehti)

Olen usein miettinyt, että sellaiset ikkunalliset paperipussit ovat älyttömiä. Niissä on kahta materiaalia, joka tekee kierrättämisestä hankalaa. Sitten opin, että osa noista pusseista onkin biojätekelpoisia läpinäkyvästä osasta huolimatta! Tarkalleen ottaen S-ryhmän pussit ovat biohajoavia. Mutta jotta asia ei olisi liian yksinkertainen, Lidlin ja K-ryhmän pussit eivät kelpaa biojätteisiin. Miten turhauttavaa! Eli jos ostat leivät Alepasta tai Prismasta, pussi kelpaa kierrätykseen mutta K-kaupan pussit pitää laittaa sekajätteeseen. Jos kerran voidaan yksimielisesti lopettaa niiden pienten muovipussien tyrkyttäminen joka paikassa, niin eikö nyt voitaisi systemaattisesti siirtyä näissäkin yhtenäiseen käytäntöön. Hei Lidl ja Kesko! Milloin teidän pussit muuttuvat biojätekelpoisiksi?!

Loppuun erään nuoren naisen vaatepohdintoja. Tiedostavana itseään pitävä ihminen havahtuu jälleen kerran vaatteiden paljouteen, ja keksii itselleen vaatehaasteen: Max 2 vaateostoa kuukaudessa, saldoa ei saa siirtää seuraavalle kuulle, hintakattoa ei ole mutta halpa ostos ei oikeuta ostamaan enempää. Haasteeseen ei kuulu sukat, alusvaatteet ja urheiluvaatteet. Tarkastelin viime vuoden ostokirjanpitoa, ja totesin että jos ostoista lasketaan pois nuo edellämainitut, kokonaismäärä olisi mahtunut kirkkaasti näiden sääntöjen mahdollistamaan ostomäärään. Mutta ostin yleensä kerralla enemmän vaatteita, ja sitten vastapainona en moneen kuukauteen ostanut mitään. Sanoisinkin, että tehokkain tapa vähentää ostettujen vaatteiden määrää, on pyrkiä mahdollisimman moneen nollakuukauteen. (uusimuusa.fi)

MeNaiset Tavarataidot
MeNaiset haastatteli minua tämän viikon lehteen.

Tällä viikolla kirjoitin blogiin vain yhden jutun: arvostelin Netflixillä pyörivän Marie Kondon siivousohjelman. Ilahduin positiivisesti siitä, että Marielle ei tuntunut olevan ongelma poiketa omista säännöistään tarpeen vaatiessa.

Lisäksi tällä viikolla MeNaiset haastatteli minua sekä nettilehteen että printtilehteen siitä, miten vaatteet lahjoitetaan oikeaoppisesti. Nettilehden juttu luettavissa täällä.

Viikon podcastissa juttelen siitä, miten lastenhuoneen lelukaaosta voisi yrittää hallita.

Viikon vinkit: SER-jätteiden kierrätys, nopea joulusiivous ja huvittavat sisustuselementit

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Olen viime viikkoina noukkinut valaisimia ja jopa rikkaimurin sekä metalli- että sekajäteastioista taloyhtiön roskakatoksesta. Se, että sähköromua yritetään dumpata muun jätteen joukkoon, ärsyttää minua aivan suunnattomasti. Tämä YLEn juttu ghanalaisista romupihoista, joissa ihmiset purkavat länsimaista tuotua elektroniikkaa henkensä kaupalla, pitäisi selittää riittävän selvästi, miksi elektroniikkajäte pitää aina kierrättää asianmukaisesti. Jos sähkö- ja elektroniikkaromunsa vie niille tarkoitettuun lailliseen keräykseen, ne puretaan turvallisesti. Jos hylkää roinansa jonnekin tienposkeen, ei voi tietää, minne laite lopulta päätyy. Mahdollisesti laittomasti Ghanaan. Kumman tavan valitset?

Martat osaavat keskittyä olennaiseen. Jos joulusiivous on tekemättä, Martoilta löytyy nopean joulusiivouksen ohje. Hauskaa siinä on se, että käytännössä lista on aivan sama, minkä minäkin kirjoitin eilen. Omalla listalla oli lakanoiden ja pyyhkeiden vaihtaminen, mutta puuttui pölyjen pyyhkiminen. Muuten olen näköjään varsin samalla linjalla Marttojen kanssa, mikä ei kyllä yllätä lainkaan.

Törmäsin tähän vanhaan juttuun mutta se nauratti, joten laitan tähän loppukevennykseksi: ”sisustuselementit”, jotka siivotaan aina piiloon, kun pitäisi ottaa edustavia valokuvia. Nämä kuvat edustavat kokemukseni mukaan todellisuutta aidoimmillaan. Kenen keittiönpöytä ei joskus hautautuisi kaikenlaisen epämääräisen sekatavaran alle? Ja kukapa ei olisi taistellut sähköjohtojen kanssa, jotka solmiutuvat keskenään pöydän alla. Joskus on hauska nähdä, että muilla on ihan samat ongelmat.

Aina hukassa mutta ei enää!

Julkaistu , kirjoittanut
5

Ostin taannoiselta New Yorkin matkaltani Applen langattomat nappikuulokkeet. Käytän kuulokkeita jatkuvasti, ja hajotin niitä aiemmin samaa tahtia. Minulla oli yleensä vähintään kahdet käytössä yhtä aikaa; yhdet käsilaukussa ja yhdet kotona, mahdollisesti vielä kolmannet repussa. Mutta kuulokkeet eivät kestä kovaa käyttöä, niiden pää alkaa vääntyä, johto rispaantua ja lopulta niistä ei kuulu mitään. En edes tiedä kuinka monet kuulokkeet olen muutaman viime vuoden aikana kuluttanut loppuun. Nämä uudet langattomat kuulokkeet ovat mahtavat. Ne sopivat korviini mukavasti, pysyvät päässä normaalissa liikkeessä ilman ongelmia, niissä on mikrofoni ja mikä parasta – koska niissä ei ole johtoa, en pysty rikkomaan niitä.

Niin pienet, että häviävät helposti.

Mutta pian kävi ilmi, että näissäkin kuulokkeissa oli yksi ongelma, nimittäin niiden katoaminen. Joko hukassa olivat itse kuulokkeet, tai sitten niiden latauskotelo, tai pahimmillaan molemmat. Tämä oli tietysti hankalaa sen vuoksi, että tarvitsen kuulokkeita jatkuvasti, mutta erityisen kiusallista siitä syystä, että kestän todella huonosti sitä, että en tiedä, missä tavarani ovat. Tarkemmin sanottuna sekoan, jos en löydä jotain noin viidessä minuutissa siitä, kun huomaan sen hävinneen. Tätä ominaisuutta ei nyt tässä yhteydessä tarvitse analysoida sen tarkemmin, mutta sanotaan niin, että tämä on yksi suurimmista syistä sille, miksi haluan ylläpitää järjestystä kotona. En siedä sitä, että tavarat ovat hukassa.

Eikä tämä kotelokaan ole tämän suurempi.

Pian totesin, että tälle on tultava loppu. Minun täytyy varmuudella tietää, missä kuulokkeet ja niiden kotelo ovat, muutoin joudun kerran päivässä ravaamaan raivopäänä ympäri asuntoa niitä etsien. En kaipaa ylimääräistä adrenaliinia elämääni lainkaan. Piti siis päättää, missä on kuulokkeiden paikka, ja sitten systemaattisesti palauttaa ne sinne jokaisen käytön jälkeen, ilman poikkeuksia. Päädyin tähän:

Aina kun kuulokkeet eivät ole korvissani, niiden paikka on latauskotelossa. Latauskotelon paikka puolestaan on aina kiinni tietokoneessani, johon kotelo yhdistetään johdolla. Jos lähden pois kotoa, otan kuulokkeet mukaan kotelossaan. Kun palaan kotiin, kotelo palautetaan johdon päähän välittömästi.

Tämä systeemi on niin aukoton, kuin mahdollista. Kuulokkeilla on korvien ulkopuolella vain yksi paikka: niiden oma kotelo, jossa kuulokkeet myös latautuvat. Kotelo taas ei pääse häviämään, sillä se on aina johdolla kiinni tietokoneessa. Tietokone on niin iso tavara, että sitä ei tule epähuomiossa laskeneeksi kädestään sellaiseen paikkaan, mitä ei millään muistaisi jälkeenpäin. Sen sijaan pieni latauskotelo oli aivan liian helppo jättää jonkun hyllyn kulmalle, ja unohtaa siihen. Jos olen kaupungilla, kuulokkeet eivät katoa käsilaukkuun, koska laitan ne aina takaisin koteloon. Ja kun kotelon palauttaa takaisin kiinni tietokoneeseen heti kun se on mahdollista, ei tarvitse jälkikäteen miettiä, mikä laukku on viimeksi ollut mukana. Bonuksena sekä laturissa että kuulokkeissa on aina virtaa. (Tämäkin on tärkeää, koska minulla ei tunnetusti ole koskaan akku puhelimesta loppu.)

Ilman muistikirjaa ja kuulokkeita en lähde juuri minnekään.

Tämän rutiinin opettelemiseen meni muutama päivä. Nyt se on muuttunut automaattiseksi, eivätkä kuulokkeet ole olleet hukassa kertaakaan sen jälkeen, kun tein säilytyspaikasta päätöksen. Joillekin tavaroille on kodissa automaattinen paikka. Hammasharja on siellä, missä pestään hampaita. Lautaset pidetään keittiössä. Kengät löytyvät yleensä eteisestä. Tällaisten omien paikkojen ylläpitäminen on helppoa, kun esineen säilytyspaikka on loogisesti siellä, missä niitä käytetään. Sen sijaan tavarat, joita kuljetetaan mukana, ovat vaikeampia, hyvänä esimerkkinä kännykkä, avaimet tai lompakko. Olen näiden kuulokkeiden myötä miettinyt, että joskus täytyy vain päättää, missä on tavaran paikka, ja sitten pakottaa itsensä opettelemaan uusi rutiini. Tässä tapauksessa se onnistui, koska kyse oli niin tärkeästä asiasta. Palkinto siitä, että kuulokkeita ei tarvitse etsiä, on niin iso, että jaksan noudattaa rutiinia systemaattisesti. Mutta veikkaan vähän, että jos ongelma ei ole suuri, samanlaista motivaatiota ei välttämättä löydy.

Millaisia paikkoja olette päättäneet tavaroille? Onko niistä helppo pitää kiinni, vai ovatko kamppeet aina hukassa?

Imurin päätepiste: Sortti-asema

Julkaistu , kirjoittanut
9

Eilen kävin Sortti-asemalla. Tarkoitus oli viedä tiensä päähän tullut pölynimuri sinne, mutta kun kurkistin kierrätyslaatikkoon, huomasin että vietävää on enemmänkin. Imurin lisäksi pakkasin autoon parikymmentä energiasäästölamppua ja loisteputkea, kourallisen paristoja, muutamia ongelmajätteeseen lukeutuvia kemikaaleja sekä ison kassillisen epämääräistä elektroniikkajätettä. Onko meidän perhe poikkeus, vai kertyykö sitä teillekin paljon? Asemalle lähti rikkinäisiä leluja, rikkinäinen palovaroitin, rikkinäinen työkalu, ikivanha puhelin, hajonneita kuulokkeita, tarpeettomia johtoja ja latureita…

Sorttiasemien ainoa huono puoli on se, että niihin pitää mennä autolla, mikä toisaalta on kyllä ihan ymmärrettävää. Ison lajittelukeskuksen sijoittaminen keskustaan olisi varmaan aika hankalaa. Mitään muuta valitettavaa ei olekaan. Kaikki nuo yllä luetellut roskat sai jättää sinne ilmaiseksi. On tosi mukavaa ajatella, että ne hävitetään vastuullisesti ja oikein. HSY:n kierrätysautot muuten lähtevät taas kierroksilleen. Tarkat aikataulut löytyvät täältä, mutta lyhyesti sanottuna Espoon Tapiola on ensimmäinen pysäkki 3.4., Helsingissä ja Vantaalla kierrokset alkavat 24.5. ja Kirkkonummi on vuorossa kesäkuussa.

Noita energiasäästölamppuja oli kertynyt. Niitä ostettiin ennen kuin ledit valtasivat markkinat. Sinänsä niiden kierrätyksessä ei ole eroa, sillä HSY:n ohjeiden mukaan myös ledit kuuluvat joko SER-keräyksiin tai vaaralliseen jätteeseen. Elektroniikkajätettä taas tuntuu kertyvän salavihkaa, kunnes yhtäkkiä huomaa sitä olevan kokonainen kassillinen. Kenelläpä ei olisi niitä epämääräisiä johtoja ja muita osia laitteisiin, joita ei enää ole vuosikausiin ollut olemassa.

Minulla on käytössä yksi iso laatikko kaikelle näille tällaisille erikoiskierrätystä vaativille jätelajeille. Suunnilleen vuoden verran menee siihen, että laatikko on täynnä. Niinpä keräysauto kerran vuodessa on ollut sopiva tahti. Olisin nytkin odottanut sinne asti, ellei pölynimuri olisi vienyt liikaa tilaa, ja halusin sen pois jaloista. Imurin letku menee sekajätteen joukkoon koska se on muovia. Putki taas menee metallinkeräykseen. Pölypussin ja suodattimen poistin myös ennen kierrättämistä, ja ne menevät myös sekajätteeseen. Onneksi sain myös jäljelle jääneet pölypussit lahjoitettua eteenpäin. Täytyy sanoa, että tämä pölynimuri eli pitkän ja hyödyllisen elämän, eikä siitä jäänyt juuri mitään jäljelle. On suoraan sanottuna hauskaa kokea vaihteeksi onnistumista jossain ympäristöasiassa!

Parhaat kännykkävinkit arkeen

Julkaistu , kirjoittanut
9

En ole mikään kännykkävelho, mutta minulla on käytössä pari kikkaa, jotka helpottavat puhelimen käyttöä.

Kuten ennenkin olen kirjoittanut, varautuminen kaikkeen kattaa sen, ettei kännykästä saa loppua akku. Tätä edistää se, että autossa on yksi puhelimen laturi, jota ei siirretä sieltä koskaan pois. Joissakin autoissa on valmis usb-pistoke, meidän autossa tarvitaan pieni välikappale, joka laitetaan kiinni tupakansytyttimeen. Jos autossa käyttää navigointia puhelimen kautta, puhelin kannattaa pitää latauksessa koko ajan, sillä navigointi kuluttaa akkua paljon. Sama koskee musiikin kuuntelua ja muutakin aktiivista puhelimen käyttöä ajaessa. Varsinkin pidemmillä matkoilla laitan puhelimen automaattisesti latautumaan, jos akussa on alle 90% jäljellä.

En enää muista mistä opin tämän vinkin, mutta älypuhelin latautuu nopeimmin siten, että siitä sulkee kaikki taustalla toimivat ohjelmat ja sen jälkeen laittaa virransäästötilaan. Jos latausaikaa ei ole paljon, tämä vinkki ottaa tehot irti siitäkin vähästä ajasta, joka on käytettävissä. Yleensä teen näin joka tapauksessa, sillä hei – jos puhelimen voi ladata nopeammin tai hitaammin, miksi lataisin hitaammin? 🙂

Kolmas vinkki liittyy latureihin. Mielestäni niitä kannattaa olla useampi, jos vain mahdollista. Minusta on myös kätevää, että latureita pidetään (ja siten siis puhelin ladataan) aina samassa paikassa. Tämä johtaa siihen, ettei latureita koskaan tarvitse etsiä kun on lähdössä johonkin. Sitten kun palaa kotiin, laturi palautetaan samaan paikkaan. Meillä nämä kaksi asiaa ovat johtaneet siihen, että laturi ei ole oikeastaan koskaan hukassa. Vaikka yksi laturi olisikin otettu reissuun mukaan, toinen löytyy edelleen sieltä mistä pitääkin.

Sama epäminimalistinen suhtautuminen toimii kuulokkeiden suhteen. Käytän itse pieniä nappikuulokkeita, ja hyödynnän kaikki mahdolliset hetket siihen, että kuuntelen joko äänikirjoja tai podcasteja. Kuulokkeita kannattaa siis myös olla monet, jottei niitäkään tarvitse etsiä. Tällä hetkellä niitä taitaa olla kahdet tai kolmet, mutta voisi olla useammatkin. Yhdet voisi löytyä aina yöpöydältä, yhdet keittiön tasolta laturin vierestä ja yhdet eteisen piirongin päältä. Sitten voisi olla vielä parit, jotta käsilaukusta löytyisi myös automaattisesti. Tällä tavalla ei koskaan tarvitsisi etsiä niitä ja tuskailla kiireessä kun ei löydy.

Nämä ovat parhaat vinkkini kännykälle. Mitkä ovat teidän parhaat kikkakolmoset, joilla kännykän käyttö nopeutuu tai helpottuu?

Viikon vinkit: sähkölaitteista parempia, liikaa vaatteita ja tankkausohjeita

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Nyt on hyvä uutinen: EU haluaa eroon sähkölaitteiden kertakäyttökulttuurista. Toisin sanoen uudet vaatimukset eivät keskity vain energiansäästöön, vaan myös siihen, että laitteet ovat kestävämpiä ja korjattavissa. Muutos tapahtuu hitaasti, mutta suunta on täsmälleen oikea! Tulin tästä uutisesta aidosti iloiseksi.

Mistä tiedät, että omistat liikaa vaatteita? Asian voi tarkistaa tästä listasta. Hiukan kevyempi juttu, mutta ihan hyviä pointteja. Jos kaapista löytyy runsaasti vaatteita joita ei ole kertaakaan pitänyt, eikä edes lappuja irrotettu, niin silloin voi kyllä miettiä mitä ihmetta varten ne on alunperinkään hankkinut. (nainen.com)

Tiesitkö, että talvella auton tankki kannattaa pitää mahdollisimman täytenä? Tämän ja muitakin tankkaamiseen liittyviä fiksuja juttuja voi lukea tästä artikkelista. (mtv.fi)

Kollektiivista raivausta

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Taloyhtiön talkoissa raivattiin viime viikolla vinttejä ja kellareita. On uskomatonta, miten paljon tavaraa kertyy yleisiin tiloihin, eikä kukaan tunnu tietävän mistä tai miten ne ovat sinne ilmestyneet. Kokonainen roskalava tuli lähes täyteen pelkästään sellaisista kamoista, joita keräiltiin porukalla yhteisistä käytävistä.

Sen lisäksi, että lava täyttyi laudanpätkistä, huonekalujen raadoista ja ihan silkasta roskasta, täytyy paikalle tilata myös ongelmajätteiden kuljetus. Bongasin mikroaaltouunin, pönttötolkulla epämääräisiä maalieja ja muita kemikaaleja, vanhan jääkaapin, television ja tietokoneen. Näitä ei voi laittaa tavalliselle roskalavalle, joten täytyy sopia talkkarin kanssa, miten näistä sähköromuista hankkiudutaan eroon.

Yleisten tilojen tukkiminen omilla roinilla on minusta tosi tylsää. Yhteiset tilat toimivat vain, jos kaikki noudattavat samoja sääntöjä. Siksi on todella turhauttavaa, että isossa ja usein pienemmissäkin taloyhtiöissä on niitä ihmisiä, jotka kuvittelevat etteivät yhteiset pelisäännöt koske heitä. Koska eihän se haittaa, jos tähän nurkkaan laitan tämän vanhan hyllynrähjän tai roudaan roskiskatokseen jotain mikä sinne ei kuulu, eihän se haittaa? Mutta kyllä se haittaa. Se on epäsiistiä, häiritsee muita ja oikeasti kyse on vapaamatkustamisesta. Taloyhtiö maksaa roskien kuljetukset, talkoolaiset kantavat roinat lavalle, joku muu kuskaa ne pois. Hirveän kätevää – ei tarvitse itse tehdä mitään. Samalla se on systeemin väärinkäyttöä.

Omakotiasumisen ja taloyhtiössä asumisen erot kiteytyvät tuossa. Taloyhtiössä on pakko kestää niitä muita ihmisiä, niiden typeriä ideoita ja piittaamattomuutta. Toisaalta taloyhtiössä joku muu hoitaa kerran vuodessa roskalavan takapihalle, jolloin esimerkiksi niistä vanhoista rojuista pääsee helposti eroon. Omassa talossa ei tarvitse stressata muista kuin naapureista (vaikka tiedän että kyllä nekin voivat hermoille käydä), mutta kääntöpuolena on se, että joutuu itse hoitamaan kaiken huollon ja ylläpidon. Molemmissa on puolensa.

Minulla on onni asua taloyhtiössä, jossa enemmistö asukkaista onneksi yrittää toimia niin, ettei muille tulisi ylimääräistä vaivaa. Uskon myös, että kun yhteiset tilat pidetään talkoilla kunnossa, ne eivät kerää puoleensa niin paljon roinaakaan. Kellarissa on yksi alue, joka on sellainen puoliksi yleinen, puoliksi yksityinen. Sinne on vuosien varrella kertynyt aika paljon roinaa myös huoltoyhtiön jäljiltä. Kun se saadaan pikkuhiljaa raivattua kuntoon, tila saadaan siistiksi ja hyötykäyttöön, eikä se varmasti sen jälkeen vedä roinaa enää puoleensa samaan tahtiin. Uskon vankasti porttiteoriaan tässä roina-asiassa.

Viikon vinkit: puhelimen lataus, siivousguruja ja uusi laki

Julkaistu , kirjoittanut
4

Miten sinä lataat puhelimesi? Nuoremmat sukupolvet eivät ehkä edes muista aikaa, jolloin asiansa osaava ihminen antoi välillä puhelimensa akun kulua aivan loppuun. Nykyiset älypuhelimet toimivat toisin. YLEn jutussa asiantuntuja sanoo, ettei akun tarvitse olla täynnä, vaan vähempikin riittää. Mutta minulla on päähänpinttymä siitä, että akku pitää ladata aina täyteen jos mahdollista. Nimittäin eihän sitä tiedä, milloin seuraava lataus on mahdollinen, joten akun kesto pitää aina maksimoida. Vähän sama asia, kuin että tilillä pitää aina olla tietty summa rahaa, koska eihän sitä tiedä milloin seuraava katastrofi iskee.

Me Naiset listaa siivousgurujen parhaat vinkit, joilla koti saadaan pysymään järjestyksessä. Naistenlehtien raivausjutut ovat yleensä heppoisia, mutta tällä kertaa mukaan on onnistuttu valitsemaan olennaisia juttuja. Olen täysin samaa mieltä siitä, että ahtaus ei välttämättä kerro tilanpuutteesta, vaan siitä että tavaraa on liikaa.

Ensi vuoden alusta lähtien laki muuttuu niin, että kaatopaikoille ei enää saa viedä vaatteita. Ainakin pääkaupunkiseudulla tämä ei silti tarkoita sitä, etteikö vatteita voisi laittaa roskikseen, koska roskat menevät jätteenpolttolaitokseen eivätkä kaatopaikalle. Minua kiinnostaisi kuitenkin tietää, mitä tämä tarkoittaa käytännössä niillä paikkakunnilla, joilla vastaavaa systeemiä ei ole? Vaatteiden kierrätystä peräänkuulutetaan tässäkin jutussa, mutta kuten ennenkin on todettu, keinoja ja kanavia ei ole kovin paljon. Mitä kuluttajan siis pitäisi tehdä? (Tekniikka ja talous)

Viikon vinkit: ruokaa, hamstraamista, varkauksia ja bonuksena Kävele naiselle ammatti

Julkaistu , kirjoittanut
1

YLEn artikkelissa on haastateltu Marttoja, jotka muistuttavat että kuivaruoka ei yleensä ole pilaantunutta, vaikka pakkauksen päiväys olisi jo takana päin. Pasta, riisi ynnä muut vastaavat säilyvät jopa vuosia parasta ennen -päiväyksen jälkeen. Älä heitä ruokaa roskiin, ennen kuin olet haistanut ja maistanut onko se kunnossa.

Ilta-Sanomissa oli juttu hamstraajista. Siinä muistutetaan, että kyse on sairaudesta, eikä pakko-oireisesta toiminnasta pääse eroon siten, että joku vaan kärräisi roinat roskiin. Jutussa peräänkuulutetaan empatiaa, ja se on hyvä muistaa muutenkin aina, kun auttaa jota kuta raivaamaan kamojaan.

Pääkaupunkiseudun lajittelupisteistä on varastettu autolasteittain tavaraa.(HS) Minua kiinnostaisi tietää, mihin ne varastetut romut ovat päätyneet? Mikä on ollut motiivi? USAssa asuessani jätevarkaudet olivat aika ajoin uutisissa. Mutta siellä tilanne oli selkeämpi, koska jätteistä maksettiin. Jos joku kävi omin luvin tyhjentämässä talojen roskiksia, tiesi että jäte päätyy lopulta samaan paikkaan, siis jätekeräyslaitokseen, jossa siitä maksettiin.

Tämän viikon ekstravinkki poikkeaa totutusta. Kun minulta pyydettiin, voisinko kirjoittaa blogissani Kävele naiselle ammatti -tempauksesta joka järjestetään tänään 13.9., vastasin että ilman muuta. Mutta sitten en keksinyt mitään järkevää yhteyttä näihin asioihin, joista yleensä kirjoitan. Niinpä tein tästä viikon bonus-vinkin, koska asia on sekä hyvä että tärkeä. Kävele naiselle ammatti on Naisten Pankin järjestämä tempaus, jolla kerätään rahaa kehitysyhteistyöhön. Naisten Pankki on puolestaan Kirkon ulkomaanavun alainen organisaatio, joka kohdistaa apunsa nimenomaan naisille kehitysmaissa. Apu on hyvin konkreettista. Naisten Pankin kautta esimerkiksi afrikkalaiset naiset ovat saaneet ompelukoneita, jotka mahdollistavat työnteon ja oman rahan tienaamisen. Taikka jossain toisaalla sen avulla naiset voivat perustaa osuuskuntia, jotka myyvät riisiä eteenpäin. Naiset saavat käytännönläheistä koulutusta, jonka avulla he pärjäävät paremmin, eivätkä  esimerkiksi tule huijatuiksi.

On vanha totuus, että ihmisiä on tehokkainta auttaa siellä missä he ovat. Tämä on ruohonjuuritason kehitystyötä, joka tuo täsmäapua sinne, missä sitä tarvitaan. Toinen vanha totuus on, että naisten auttaminen auttaa myös lapsia ja vähitellen koko yhteisöä. Jos olet miettinyt, mikä olisi hyvä kohde hyväntekeväisyydelle, aloita vaikka tästä. Tunnen ihmisiä, jotka ovat itse nähneet, miten apu menee perille. Luotan siihen, että tämän organisaation toiminnasta on käytännön hyötyä.

Viikon vinkit: likaiset kännykät, automatkailua ja paloturvallisuutta

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Puhdistatko kännykkääsi säännöllisesti? Likaisessa puhelimessa viihtyy koko joukko ällöjä bakteereita. (YLE)

Kesällä reissataan paljon. Tässä artikkelissa seikkaperäiset ohjeet siitä, miten auto pakataan turvallisesti. Kannattaa muistaa, että irrallaan autossa olevat tavarat (sekä matkustajat) jatkavat matkaa edelleen matkaa vaikka auto pysähtyisi äkisti. Turvavyö voi suojata kolarilta, mutta ei siltä että jotain lentää tavaratilasta niskaan.

Paristojen teippaamisesta on puhuttu täällä aiemminkin, mutta tässä artikkelissa käydään hyvin läpi paristoihin liittyviä riskejä ja turvallista säilytystä esimerkkien kera. (Tekniikan maailma) Samaa aihetta sivuten: Suomeen saapuu paljon piraattituotteita, joiden turvallisuudessa on puutteita, esimerkiksi tulipalon riski. (HS)