Mikä nyt on kallista

Paljonko voi maksaa kivasta vaatteesta?

Tätä kysymystä ja muutenkin vaatteiden ostamista pohdittiin Saaran kirjoituksessa äskettäin. Olen huomannut, että blogimaailmassa suhtautuminen siihen, mitä kaikki maksaa, vaihtelee tosi paljon. On muotiblogeja, joissa mikä vaan voi maksaa mitä vaan, eikä vakiolukijat siitä hätkähdä. Sitten on vastakkainen maailma, jossa tavoitellaan minimalismia, ja vaatteet ostetaan mieluiten käytettyinä ja puoli-ilmaiseksi.

Mistähän johtuu, että jos blogissa puhutaan vastuullisesta kuluttamisesta tai karsimisesta, tuntuu siltä, että on myös hyve käyttää mahdollisimman vähän rahaa? Vaatteen hinta ei kerro mitään siitä, miten hyvin se sopii ostajalleen tai miten järkevästä hankinnasta on kyse. Ostosta harkitessa hinnalla on merkitystä vain siinä suhteessa, onko vaatteeseen varaa vai ei. Jos ostoksen pystyy maksamaan käteisellä, eikä kyseinen summa ole pois mistään perustarpeista, kuten asumisesta, ruuasta tai muusta vastaavasta, hinta on sopiva. Sopiva siis siinä merkityksessä, että ostajalla on siihen järkevästi katsottuna varaa.

Tämä on tietenkin eri asia sen kanssa, mitä itse kukin on valmis jostain maksamaan. Jos joku on sitä mieltä periaatteesta, että kengät eivät saa maksaa 60 euroa enempää, on kyse ihan eri asiasta kuin jos tilillä olevat rahat riittävät korkeintaan 60 euron kenkiin. Jonkinlaisia itse asetettuja rajoja lienee meillä kaikilla. En itse näe hirveästi järkeä panostaa tuhansia euroja mihinkään vaatteeseen, vaikka sellaisia maailmasta löytyykin. Mutta en näe myöskään järkeä rajoittaa budjettiani keinotekoisesti, jos siihen ei ole muuta syytä. Laatua ja/tai kotimaista saa aika harvoin kovin halvalla.

Oma kulutukseni on vaatteiden osalta harkittua. Ostan harvoin ja vähän, ja pidän vaatteitani vuosikausia. Tästä johtuen en ole katsonut tarpeelliseksi asettaa itselleni vaatebudjettia. En käytä luottokortteja tai osamaksuja, joten ostan vain sellaista, johon rahani riittävät. Palasin äsken viime tammikuun pohdintoihin, joissa harkitsin vaateostojen seuraamista. En ole sitä tehnyt, enkä tehnyt suunnitelmaa siitä, mitä tänä vuonna pitäisi ostaa. Olisi ehkä kannattanut, käytössäni olisi silloin dataa arvailujen sijasta. En siis osaa sanoa paljonko rahaa on mennyt enkä muista montako vaatekappaletta olen ostanut. Mutta kaappiin ei ole tullut tungosta eikä tilille miinusta.

Palaan siis alkuperäiseen mietteeseeni, miksi tiedostavan kuluttajan pitäisi olla säästäväinen ja pärjätä mahdollisimman pienillä summilla. Ei tarvitse. Näkisin asian melkein päinvastoin – jos kalliilla saa jotain, mikä kestää käytössä vuosikausia, hinta muuttuu peräti järkeväksi. Mieluummin kerralla hyvä kuin monet halvalla sinne päin, on minun mottoni. Liekö taustalla jokin sitkeään juurtunut protestanttinen etiikka vai perisuomalainen vaatimattomuus, mutta tunnistan tästä huolimatta Saarankin mainitseman epämääräisen nolouden tunteen, jos julkisesti (eli blogissa) pitäisi tunnustaa käyttäneensä johonkin vaatteeseen kolminumeroisen summan. Jostain syystä kalliit vaatteet ovat epäilyttäviä, olipa ostos muuten miten järkevä tahansa. Osaako joku selittää, mistä tämäkin voisi johtua? Onko se sitä, että kyseessä on vaatteet – että kehtaa panostaa omaan ulkonäköönsä niin paljon? Että onhan se aika turhamaista. Vai onko se pelkoa siitä, että jos kertoo ostaneensa jotain kalliimpaa, pidetään heti rikkaana leuhkana? Vai jotain muuta?

No juu. Kaiken tämän perimmäinen ajatus oli kuitenkin se, että ostakaa ihmiset juuri sellaisia ja sen hintaisia vaatteita, kuin teille sopii. Vaateostoksissa hinta on vain yksi osa kokonaisuudesta.

Perfektionismin parempi puoli

Minulla on tapana tavoitella täydellisyyttä. Nouseeko lausunnosta niskakarvat pystyyn? Perfektionismilla on vähän paha kaiku. Siitä tulee mieleen sellaiset takakireät, onnettomat tyypit jotka hampaat narskuen suorittavat elämää ja tavoittelevat jotain mahdotonta, ja sitten morkkaavat itseään kun eivät sitä saavuta. Onneksi tuo kuvaus sopii minuun ainoastaan silloin, kun olen todella nälkäinen. (Alhainen verensokeri saa ihmisen sekaisin.) Haluaisin tässä tuoda esiin sen paremman puolen perfektionismista.

En harrasta sisustamista siinä mielessä, että hankkisin kotiin jatkuvasti uutta, järjestelisin sivupöydille kauniita asetelmia tai juoksisin trendimattojen perässä. Mutta olen kyllä tarkka siitä, millaisia huonekaluja meille kelpuutan. Sanoisin, että vain täydellisiä. Juuri nyt tämä on mahdollista, sillä meiltä ei oikeastaan puutu enää mitään. Se tahtoo sanoa, että huusholli toimii hyvin juuri tällä varustuksella. Siksi mikään hankinta ei ole aikakriittinen.

Kiireessä tai rajatussa ajassa on kokemukseni mukaan mahdotonta löytää täydellistä, etenkin jos täytettävänä on paljon erilaisia kriteereitä. On sattuman kauppaa, onko juuri tuolla hetkellä tarjolla olevassa valikoimassa juuri täsmälleen sellaista, mitä haetaan. Tämä koskee tietysti kaikkea muutakin kuin pelkkiä huonekaluja. Useimmille lienee tuttu se tilanne, että muutaman päivän päästä jo joku tilaisuus, johon tarvitsisi juuri tietynlaisen vaatteet. Eikä sellaisia luultavasti juuri silloin ole saatavissa, joten ihmekö tuo, jos tunnelma hieman kiristyy.

Kiireettömyys on rennon perfektionismin salaisuus. Olen suunnitellut hankkivani jossain vaiheessa yhden käytävämaton, mutta en tiedä milloin sopiva tulee vastaan. En aktiivisesti etsiskele, voin odottaa oikeaa vaikka kuinka monta vuotta. Olohuoneeseen hankittiin viime syksynä uusi jalkalamppu. Sen hankkimista oli harkittu noin neljä vuotta. Siinä ajan kuluessa mietittiin monia eri vaihtoehtoja, ja sitten kun huonekaluliikkeessä sattui alennusmyynti, ostimme uuden lampun.

Vaikka itse asiassa tuonkin lampun todellinen odotusaika oli reippaasti kymmenen vuotta. Nimittäin silloin kun ensimmäiseen yhteiseen olohuoneeseen ostettiin lamppuja, meillä oli varaa vain Ikeaan. Ikean lamppu palvelikin hienosti, mutta vuosien varrella ollaan päästy opiskelijabudjetista eteenpäin, ja oli mahdollista investoida lamppuun, jonka kanssa aion elää lopun ikäni. Tämä jos mikä on pitkän tähtäimen perfektionismia. Eikä tästä tule stressiä.

Tällainen verkkainen täydellisyyden tavoittelu on minulle luontaista. Joskus on tiennyt hankkivansa ”riittävän hyvän” väliaikaisen ratkaisun, kuten vaikka sen Ikean lampun, mutta toisaalta jos väliaika kestää sen 15 vuotta, ei voi mielestäni puhua holtittomasta shoppailusta. Suunnittelen siis kaikessa rauhassa mitä haluan, ja sitten yhtä rauhallisesti alan katsella, milloin sellainen tulisi vastaan. Kun prosessi on tällainen hidas ja harkittu, voi tehdä nopeita ostopäätöksiä, eikä silti tule huteja.

Mikä on teidän suhteenne täydellisyyteen, kun puhutaan kodista ja sisustamisesta?

Pikainen vaatepäivitys

Muistelen, että ajattelin vuoden alussa pitää kirjaa vaateostoksistani ja budjetista. Tämä projekti on hieman päässyt unohtumaan, mutta palasi jälleen mieleeni kun ostin hameen. Olen yrittänyt vaivata päätäni, mutta en pysty muistamaan mitään muita vaateostoksia tältä vuodelta, siis tammikuusta 2015 lähtien. Olen kuitenkin saanut lahjaksi huivin ja puseron sekä villasukat, joten yhdessä hameen kanssa tänä vuonna uusia vaatteita on kertynyt neljä kappaletta.

Hame oli kirpputorilöytö. Olen ensimmäistä kertaa elämässäni päässyt tähän kirpparitouhuun sisälle seuraamalla aktiivisesti erästä nettikirppistä. Tähän saakka kirppikset eivät ole houkutelleet, koska en ylipäätään jaksa käydä kaupoissa, ja kirpputoreilla se selaaminen ja plärääminen vie vielä enemmän aikaa. Mutta tämä nettihomma on helppoa! Sen kuin vain selailee kuvia, ja yhdellä vilkaisulla näkee kiinnostaako vai ei. Sitten voi sielä tarjota, tai odotella että hinta putoaa entisestään.

Tämä hame maksoi 25€, se on käytännössä uusi, ja ns. merkkivaate. Kyseinen hame on juuri nyt päälläni, ostin sen työvaatteeksi. Lisäksi minulla on samalla nettipalstalla kiikarissa yhdet kengät ja housut. Käyn tällä viikolla sovittamassa ne, ja jos ovat hyviä, maksan niistä yhteensä 60€. Olen tajunnut, että näiltä second hand -markkinoilta on mahdollista todella saada hyvälaatuisia vaatteita hyvin halvalla, jos on tiedossa mitä on hakemassa. Sekä hame, että nuo mahdollisesti hankittavat housut ja kengät ovat kaikki omalla ostoslistallani. Ne täyttävät vaatekaapissa vallitsevia puutteita.

Hameen lisäksi pesetin erään toisen hameen, mikä maksoi noin 15€. Tähän mennessä vaatteisiin on siis kulunut tänä vuonna yhteensä 35€. Toistaiseksi budjetti kuulostaa hyvin kohtuulliselta. Täsmennyksenä siis vielä se, että tämä budjetti kattaa kaikki vaateostokset alusvaatteita ja urheiluvaatteita myöten. Mitenkäs te muut olette pysyneet budjeteissanne?

Vaateasioita vuoden alkuun

Olen viime päivät vaivannut päätäni vaatteilla. Kiinnostuneena olen lukenut erilaisia raportteja vuoden vaateostoksista ja -budjeteista, ja miettinyt miten voisin soveltaa samaa omassa elämässäni. Esimerkiksi tämä budjettikysymys: voin rehellisesti sanoa, että en osaisi tältä istumalta kertoa, paljonko käytin viime vuonna vaatteisiin rahaa.

Pohdiskelin tätä ääneen ja törmäsin mielenkiintoiseen asiaan. Kun kerroin budjettiajatuksesta ystävilleni, kaksi eri ihmistä kysyi, miksi tekisin niin. Molemmat ihmettelivät, mikä tarve minulla on seurata vaatemenojani, kun en muutenkaan tuhlaile tai shoppaile holtittomasti, enkä joudu ostamaan vaatteita viimeisillä rahoillani. Hämmästelin itse tätä hämmästelyä – tarvitseeko ihmisellä olla varsinainen ongelma, ennen kuin kulutuksen seuraaminen olisi tarpeellista? Oma motiivini on sama kuin syksyllä ruokamenojen kanssa. Haluan olla tietoisempi omista valinnoistani. Minusta olisi hyvä, että ymmärtäisin oman kulutukseni suuruusluokkia, vaikka eläisinkin kohtuullisesti.

Näiden pohdintojen seurauksena olen yrittänyt palauttaa mieleen, mitä vaatteita ostin viime vuonna. Koska en pitänyt kirjaa, olen muistin varassa enkä uskalla luvata että lista on täydellinen.

  1. Arelalizzan kashmirvillaiset irtohihat. Kuulostaa erikoiselta, mutta yksi parhaista vaateinvestoinneista ikinä. Ostin ne alesta.
  2. Alusvaatteita (normaalihintaisia)
  3. Alustoppi (samoin)
  4. Sukkia ja sukkahousuja. Olen nykyisin vannoutunut bambukuidun kannattaja sukka-asioissa, joten 7 paria sukkia ja kahdet tai kolmet sukkikset maksoivat yhteensä reilun 100€ vaikka käytinkin näihinkin 10% -alekuponkia. Toisaalta tänä vuonna ei luultavasti tarvita uusia ollenkaan.
  5. Kaksi kevytuntuvatakkia. Toinen oli ns. turha, mutta ei se paljoa kaduta vieläkään. Ja nämäkin olivat alessa.
  6. Kolmet farkut. Näistä kahdet olivat ns. äitiysmallia, ja olen jo myynyt ne eteenpäin. Yhdet alesta, kahdet normaalihinnalla eli kalliilla.
  7. 4 (äitiys/imetys) mekkoa, joista kaksi kirppikseltä ja kaksi uutena. Yksi osoittautui virheostokseksi (onneksi oli toinen kirppislöydöistä) ja on kirppispinossa. Kolme muuta aktiivikäytössä.
  8. T-paitoja (odotus/imetys) kymmenkunta. Alesta mahdollisuuksien mukaan mutta osa täydellä hinnalla.
  9. Pari metykseen sopivaa neuletta. Alesta nämäkin.
  10. Pari yöpaitaa ja pyjama, täydellä hinnalla molemmat.

Näiden lisäksi vaihdatin talvikenkiin vetoketjut suutarilla ja muokkautin yhdet uudet tavalliset rintaliivit imetysmallisiksi (kyllä! sekin on mahdollista!). Pesetin yhden mekon pesulassa ja ostin kankaan juhlavaatteeseen, jonka äitini ompeli. Sain vuoden aikana lahjaksi oloasun ja villahuivin, jotka  molemmat ovat kovassa käytössä.

Nuo kaikki muistan, on mahdollista että joukosta puuttuu joku vaate, mutta tuossa on valtaosa vuoden vaatehankinnoista. Viime vuosi oli poikkeuksellinen, koska tarvitsin koko vuoden erilaisia odotukseen ja imetykseen sopivia vaatteita. En ostanut ”tavallisia” vaatteita juuri lainkaan, ja näiden muiden käyttöikä on verrattain lyhyt. Tänä vuonna täytyy siis varautua joka tapauksessa uusimaan osa vaatteista puolessa välissä vuotta.

Määrällisesti vaatteita tuli aika paljon. Toisaalta olen myös hankkiutunut melkein yhtä suuresta määrästä eroon. Myin kahdet farkut ja lahjoitin tuttavalle kaikki muut eli aikamoisen pinon odotusvaatteita. Kappalemääräisesti kiertoon lähti varmaan noin 10 vaatetta. Roskikseen asti kului jokunen sukkapari sekä parit sukkahousut, ja tarpeeton ja vanha toppatakki lähti kierrätykseen. Lisäksi olen lahjoittanut muutaman pieneksi jääneen vaatteen ystävälle, joka on kätevästi samoissa mitoissa kuin minä muutama vuosi sitten.

Mitä kaikki maksoi? Korjaus- ja pesulakulut olivat yhteensä noin 100€. Sen sijaan vaatteet tulivat lopulta aika kalliiksi. Luulisin että todellisuus hipoo 2000 euroa kaikkineen päivineen. (Mutta puolustaudun tällä erikoisella vuodella, jossa on erikoisia tarpeita. Yrittäkää itse ostaa laadukkaita imetysvaatteita halvalla. Ei onnistu.) Toisaalta tiedän että laadukkaat vaatteet voi myydä järkevällä hinnalla eteenpäin vielä tämän vuoden aikana, jolloin tulee tasoitusta.

Epäonnistunteita tai tarpeettomia ostoksia oli se yksi mekko (20€) ja toinen takeista, joka maksoi vajaan satasen, en muista enää tarkalleen, noin 60-80€. Eli vaikka olisin jättänyt nämä ostamatta, kokonaisbudjetti ei olisi siitä hirveästi pienentynyt. Tai siis, on tietenkin makuasia kuinka monta sukkaparia, alustoppia tai t-paitaa ihminen tarvitsee, mutta ei nyt ruveta saivartelemaan siitä. Tämän hetkinen käyttövaatevarasto täyttäisi P333-säännöt kirkkaasti, paitsi että näillä samoilla mennään jo seitsemättä kuukautta. Joten en ala tuskittelemaan näistä määristä yhtään. Mielestäni vaatteita on käytössä itselleni sopiva määrä.

Seuraavaksi haluan ennakoida, mitä vaatetarpeita tänä vuonna on tulossa sekä mahdollisesti arvioida niihin kuluvaa rahaa etukäteen. Mutta se jää seuraavaan postaukseen, tämäkin venähti jo pitkäksi. Kertokaa tekin, millaisia strategioita teillä on vaatevarastojenne suhteen? Pidättekö kirjaa ostoksista? Entä onko budjettia käytössä? Kaikki kiinnostaa!

Arkisia asioita

Sain vihdoin parvekkeen siivottua ja laitettua jouluvalokuntoon. Torilla oli havaittavissa mielenkiintoista hintajoustoa parvekekukkien suhteen. Kun marraskuun alkupuolella kyselin hopealangan hintaa, se oli kolme euroa. Nyt kun kauppiaalla oli enää viimeiset jäljellä, hinta oli pudonnut kahteen euroon ja lopulta sain kuusi kappaletta kympillä. Hyvä diili sinänsä, hän pääsi eroon viimeisistä ja minä sain halvalla parvekekukat.

Siivosin samalla lasittamattoman parvekkeemme talvikuntoon. Lakaisin roskat ja roinat lattialta ja peitin yhden harvakantisen tarvikelaatikon. Laitoin parvekelaatikot kuntoon ja asensin jouluvalot. En harrasta kilpavarustelua naapureiden kanssa, mutta kieltämättä olin pannut merkille että monilla meidän talossa oli valot tuikkineet jo pari viikkoa. No, nyt vihdoin meilläkin. Nyt on enää ongelmana oksennukseen sotkeutunut matto (lapsiperheen riemuja), jonka olen sijoittanut parvekkeelle hajuhaittoja estämään. Maton voi pestä mutta se ei mahdu koneeseen, joten se odottelee nyt ulkona sitä hetkeä, että saan aikaiseksi sen pesemisen pesutuvassa.

Marraskuusta täytyy todeta myös, että en seurannut ruokabudjettia. Lokakuun kokeilu osoitti, että jos haluan niin pystynyt menemään aika vähällä. Mutta tosiasia on, että rahojen seuraaminen aiheutti stressiä. Motivaatio lopahti, ja olenkin mennyt marraskuun kuitteja erikseen seuraamatta. Arvelen budjetin silti pysyneen kohtuullisena, sillä kulutustottumukset ovat ehtineet muokkautua syksyn aikana. Vertailen hintoja kaupassa paljon enemmän kuin ennen, leivon enemmän ja ostan enää harvoin muovipusseja. Harkitsen ottaisinko joulukuulle arkiruokabudjetin käteisellä, ja ostaisin sitten herkut sen ulkopuolelta.

Sen sijaan olen todella raivannut kotona pitkästä aikaa. Työhuoneemme on jatkuvassa muutostilassa, sillä siellä säilytetään monenlaista kierrätystä odottavaa tavaraa. Olen palauttanut lainassa olleita tavaroita, organisoinut kirppikselle meneviä, vienyt laatikoita roskiin ja järjestänyt hyllyjä siellä sun täällä. Tämä kaikki on parantanut kodin viihtyisyyttä roimasti. Jatkan aiheesta ensi viikolla.

Lopuksi raportti huuhteluaineesta. Näköjään liotus + kaksi pesukertaa tuntuu vievän hajua aika tehokkaasti. Olen liottanut sekä etikassa että soodassa. Ensin pesin vaatteita omina erinään ja nyt vähitellen muun pyykin seassa. Kaikista vaatteista ei haju ole vielä ihan kokonaan haihtunut, mutta todella paljon parempaan suuntaan ollaan menossa. Tuntuu hullulta pestä puhdasta pyykkiä, mutta minkäs teet.

Lokakuun ruokabudjetti: lopputulos

Lokakuuta on vielä yksi päivä jäljellä, mutta raportoin jo nyt miten budjetin kanssa kävi. Lähtötilanne oli siis se, että seurattuani ruokamenojamme muutaman viikon, päätin että lokakuussa ruokakauppaan pitäisi riittää 400€. Se oli jonkin verran vähemmän, kuin mitä edeltävän seurannan mukaan meillä meni kuukaudessa ruokaan rahaa. Syöjiä on yleensä kaksi aikuista ja yksi lapsi, mutta kuun aikana kävi myös ruokavieraita välillä isommallakin joukolla. Välillä me taas söimme muualla. Ravintolaruokailuja ei tähän budjettiin laskettu mukaan, mutta niitä kertyi muutama kappale. Sen sijaan ruokakaupasta ostettiin samalla rahalla myös wc-paperia, pesuaineita ym. tarvikkeita, ainoastaan vaipat jätin tämän ulkopuolelle.

Entä miten kävi? No aika hyvin. Tätä kirjoittaessa on 30.10. ja rahaa on budjetista jäljellä muutamia euroja. Tulos ei kuitenkaan ole euron tarkka. Heti kuun alussa tuli yksi iso ostosreissu (70€) maksettua kortilla. Sen jälkeen nostin käteistä 330€, jotta pysyisin koko ajan kärryillä rahanmenosta. Tämä systeemi oli erittäin hyvä, sillä ostosten suuruus konkretisoitui heti kassalla. Toisaalta siinä myös näki jatkuvasti, miten rahaa kuun aikana kului. Ainoa ongelma on siinä, että tämä toimii täydellisesti vain silloin, jos perheessä vain yksi aikuinen tekee ruokaostoksia. Puoliso kävi viikonloppuna kaupassa, ei muistanut säästää kuittia, eikä muistanut myöskään loppusummaa enää kovin tarkasti. Valistunut arvaus on, että rahaa meni noin 50€. Minulla puolestaan on tällä hetkellä käteistä jäljellä yksi 50€ seteli, sekä muutamia euroja kolikoina.

Tästä voi silti päätellä, että pysyin budjetissa yllättävän täsmällisesti. Jos huomenna pitäisi ostaa vaikka maitoa ja jugurttia, niihin olisi vielä rahaa. Olen aika tyytyväinen suoritukseen! Etenkin kun tässä oli tosiaan haastetta aiemman kuluseurannan perusteella.

Mikä auttoi pysymään budjetissa? Olen tätä miettinyt ja listaan tähän niitä asioita, joiden arvelen vaikuttaneen. En osaa sanoa miten suuri osuus on milläkin, joten nämä tulevat sekalaisessa järjestyksessä:

Leivoin suurimman osan leivästä itse. Ostin ruisleipää ajoittain, mutta leivoin joka viikko sämpylöitä. Jauhot ja muut ainekset maksavat murto-osan siitä mitä valmis leipä. Tämä on taatusti yksi isoimmista säästöistä. Ostin myös paljon kaupan merkkejä, kuten Rainbowta. Hintavertailu osoittautui mielenkiintoiseksi. Esimerkiksi halpismerkin luomujuusto oli selvästi halvempaa kuin Valion tavallinen. Hyvä esimerkki siitä, että luomusta ei välttämättä tarvitse tinkiä vaikka säästeliäämmin ostaisikin. Sen sijaan isoista brändeistä voi joutua luopumaan. En myöskään käyttänyt rahaa muovipusseihin lainkaan. Pieni, mutta pidemmän päälle merkittävä yksityiskohta.

Suunnittelin ruokia etukäteen. Kävin kaupassa varsin harkitusti, jotta en joutuisi tekemään pikapäätöksiä. Niitäkin toki kuukauteen mahtui, mutta ei kovin montaa kertaa. Suunnittelussa oli myös se etu, että kaappeja tuli tyhjennettyä järkevästi. Koska hävikki olisi suoraan roskiin heitettyä rahaa, suunnittelin ruoat sen pohjalta, mitä meillä oli valmiina. Jälleen näitä päivänselviä oivalluksia, mutta jotenkin tämäkin asia konkretisoitui vasta budjettihaasteen edessä. Yritin usein valita kahdesta yhtä hyvästä vaihtoehdosta halvemman. Esimerkiksi ostin tuoretta kampelaa lohen sijasta, ja possun ulkofilettä sisäfileen sijaan.

En pihistellyt ruokien suhteen. Ostin niitä ruokia mitä halusinkin, mutta en antanut jokaiselle mieliteolle ja impulssille periksi. Tykkään tuorepuristetuista mehuista, mutta en tässä kuussa ostanut niitä. Ostin luomua etenkin silloin, kun investointi tuntui järkevältä. Esimerkiksi luomujauhot saattavat maksaa euron tai pari enemmän per pussi, mutta siitä huolimatta yksittäisen sämpylän hinta jää hyvin pieneksi. Tässä kohdassa tuo säästö olisi ollut marginaalinen, ja tuntui järkevämmältä säästää saman verran jostain muualta, esimerkiksi tiskiainetableteissa.

Toisaalta kuukauteen mahtui myös yllättävää herkuttelua. Päädyin ruokamessuille, ja ostin puoli kiloa parmesaania ja ison purkin kreikkalaisia oliiveja. Ne ovat keittiössämme perusraaka-aineita, joten tuhlasin huoletta. Sen sijaan ne ihanat italialaiset nougatit eivät olleet välttämättömiä – mutta käytin niihin silti 15 euroa, eikä se rehellisesti sanottuna harmita ollenkaan. Jos olisin jättänyt ne ostamatta, laihikseni olisi saattanut edistyä paremmin ja budjettini olisi nyt saman verran plussalla, mutta haluan myös nauttia elämästä ilman turhaa stressiä.

Tämän kokeilun perusteella näyttää kuitenkin siltä, että 400€ on ihan sopiva budjetti normaaliin kuukauteen. Vähemmälläkin pärjäisi jos oikein rupeaisi pihistelemään. Näillä puheilla kuitenkin päätin että marraskuun budjetti on sama. Marraskuulle voisin ottaa uusia ruokaan liittyviä tavoitteita, mutta en vielä ole päättänyt mitä ne ovat.

Arkiraportti

Koska teillä lukijoilla on yleensä hyviä vinkkejä, olen erään lukijan kehotuksesta testannut tiskikoneen eko-toimintoa. Havaitsin, että sepäs tosiaan pesee vähintään yhtä hyvin ellei jopa paremmin kuin ns. tavallinen pesu. Kestää tosin lähemmäs kolme tuntia, mutta eipä sillä niin väliä. Nykyisin säästän siis konetta käyttäessä jotain, jäi vähän epäselväksi mitä, mutta energiaa kai ainakin. Olen myös pyrkinyt noudattamaan oppimaani tiskikonerutiinia, ja se on kyllä hyvä. Muutaman kerran on käynyt niin, että kone on unohtunut laittaa päälle illalla, ja silloin aamulla kyllä harmittaa. Menee jotenkin koko systeemi ihan pois raiteiltaan. Tämä on tapa josta en enää hevin luovu.

Entäpä ruokabudjetti? Nyt ollaan kuun puolessa välissä, ja käteistä on jäljellä 215€. Jos olen tarkkana kuin porkkana, tuon pitäisi kyllä riittää loppukuuksi. Olen juuri äskettäin käynyt ostamassa maitoa ja sellaista, ja pakastimessa on mukavasti ruokia myös, joten vaikuttaa siltä että onnistun haasteessani. Olin oikeastaan hiukan yllättynyt, että rahaa oli vielä noin paljon jäljellä, koska alkukuusta sitä tuntui menevän hirveää vauhtia. Suurin poikkeus aiempaan lienee se, että leivon nykyään melkein kaiken leivän itse. (Ja uudemmille lukijoille tiedoksi, että tässä on tapahtunut syksyn aikana radikaali muutos entiseen verrattuna!) Ostan ruisleipää jonkin verran mutta olen tehnyt tässä kuussa jo monet sämpylät, ja ne ovat kyllä tosi hyviä. Samalla olen saanut käytettyä maustekaapista vanhoja siemeniä pois. Samoin jääkaappia ja kuivakaappia on tullut vilkuiltua ihan eri silmin, kun budjetin myötä on jotenkin konkretisoitunut se, että ruoan heittäminen roskiin on samalla rahan heittämistä roskiin. Näköjään tämä oli se motiivi, jonka tarvitsin.

En ole saanut lisättyä päivään sellaista säännöllistä muutaman minuutin järjestelyhetkeä. Luontevin aika olisi illalla, mutta en vaan jaksa. Siinä vaiheessa kun jälkikasvu on saatu untenmaille, on suoraan sanottuna ollut mielekkäämpää tarttua kirjaan kuin siellä täällä vaeltavaan sälään. Tosin jos asia olisi toisin, saattaisin olla hieman huolissani elämäni prioriteeteista… Haaveeni siitä, että heräisin aamulla ihanassa järjestyksessä olevaan kotiin, on edelleen pelkkä haave. Tätä täytyy kuitenkin edelleen miettiä.

Ai niin. Viimeinen päivitys liittyy niihin haiseviin lastenvaatteisiin. Tilasin samasta paikasta pari kertaa uudestaan, ja kummallakaan jälkimmäisellä kerralla hajua ei ollut lainkaan. Merkillistä, mutta tämän perusteella on mahdollista että se alkuperäinen haju oli tosiaan pakkauksista peräisin. Ne haisevat vaatteet ovat myös palautuneet normaaleiksi parin pesukerran jälkeen. Mystinen juttu, mutta olen iloinen ettei kyseistä nettikauppaa tarvinnut hylätä tämän vuoksi.

Ei ole helppoa pysyä budjetissa

Kyllä huomaa, etten ole kovin harjaantunut vielä tällaisessa harkitussa ruokaostosten tekemisessä. Kokeilu alkoi 1.10., ja tänään 4.10. budjetista on käytetty n. 120€. Eli neljässä päivässä jo reilut 20€ enemmän kuin tälle viikolle oli suunniteltu.

Mutta täytyy vähän selittää. Ensinnäkin tälle viikolle osui ns. ”iso kauppa”, eli sellainen ostoskerta, jolloin täydennettiin kaikki perusvarastot. Mukana oli myös pesuaineita, tiskiainetta, kilotolkulla jauhoja ynnä muuta. Näistä tuli iso lasku kerralla, mutta toisaalta nuo varastot kestävät laskujeni mukaan pitkälle marraskuun puolelle, joten tältä osin laskun pitäisi tasaantua loppukuuta kohden.

Sitten on ne vieraat tänään. Päätin tehdä makaronilaatikkoa, salaattia ja omenapaistosta. Omenia on omasta takaa, ja pöydän ääressä on lukuisia lapsia ja allergikkoja, joten se ohjasi valintoja aika paljon. Loppujen lopuksi en usko että tämä hetkauttaa budjettia kovin pahasti.

Maustekaapin siivous puolestaan johti siihen, että havaitsin sisällössä myös puutteita. Olen ostanut täydennystä, ja siinä ohessa onnistuin TAAS ostamaan tuplana kanelia. Olin kaupassa ja muistin vain että kaneli on loppu. Paitsi että sitä oli jo ostettu kertaalleen lisää. Argh. Mindfulnessin tuominen ruokaostoksiin tuntuu olevan todella vaikeaa. Rahallisesti hävisin 1,22€, joten siitä ei ole kyse, vaan periaatteesta. Näistä mausteista tuli muuten samanlaista kertalisää rahanmenoon kuin pesuaineistakin. Korianterivarastoa ei tarvitse hetkeen täydentää, mutta juuri nyt se omalta osaltaa lisää ruokalaskua.

Olen kuitenkin ollut myös tarkkana valintojen suhteen. Ostin juuri tuoretta kampelaa ja laitoin pakastimeen odottamaan ensi viikkoa. Kilohinta 18€, lohi olisi maksanut 25€. Kampela on myös nahatonta, joten kaikki on syötävää, toisin kuin lohessa jossa aina maksaa siitä nahasta myös. Maitohyllyllä syynäsin halvimman litrahinnan. Ostin perussalaattia enkä mitään tammenlehvää. En koe näiden valintojen kohdalla tehneeni minkäänlaista kompromissa laadun tai maun suhteen. Sitten ostin myös kikherneitä, koska haluan kokeilla niiden valmistusta. En osaa sanoa mitä ne maksoivat, tosin lähikaupassa ei ollut juuri vaihtoehtojakaan. Ostin kuivia, jotka pitää itse liottaa ja keittää. En tiedä olisiko säilyke ollut halvempi, mutta pahvipakkaushoukutteli enemmän.

Sitten kiinnostavia kysymyksiä jatkosta: ensi viikolla on Hullut päivät. Olen pohtinut, pitäisikö käydä Herkussa ostamassa enemmän sellaisia tuotteita, jotka ovat selkeästi halvempia kuin normaalisti. Vai romahduttaako se tämän tavoitebudjetin aivan täysin? Toisaalta pakastimesta niistä sitten riittäisi taas pidemmäksi aikaa. Onkohan tämä kuukausibudjetointi liian lyhyt aika, jos tilanne tasottuu vasta marraskuun puolella? Vai johtuuko tämä ennakoitua vilkkaampi rahanmeno nyt siitä, että en ole ennen tällaista tehnyt, ja siksi täydennän nyt varastoja joita ei ole ollut. Mielenkiintoiseksi menee.

Lokakuun ruokabudjetti

Lokakuu alkoi ja samalla alkoi mielenkiintoinen testi. Tämä on siis ensimmäinen kerta koskaan, kun teen minkäänlaista ruokarahoihin liittyvää suunnittelua. Taustalla on viisi viikkoa kestänyt seurantajakso, jonka tuloksena selvisi että ruokaan menee reilu satanen viikossa. Koska olen kilpailuhenkinen ihminen, päätin heti yrittää tuon summan alittamista. Kilpailen siis nerokkaasti itseäni vastaan, mutta väliäkö tuolla. Samat kiksit siitä saa kuitenkin.

Säännöt ovat seuraavat:

  • Tavoitteena on, että lokakuun viimeinen päivä rahaa on kulunut ruokaan ja päivittäistarvikkeisiin korkeintaan 400€
  • Pakastimen ja jääkaapin sisältöä saa vapaasti hyödyntää. En ole täyttänyt niitä tätä projektia silmällä pitäen, eli tilanne on ns. normaali.

Jotta pysyisin kärryillä rahanmenosta, olen tänään nostanut 350€ käteistä (50€ on varaus korttiostoksille, niitä on tällä viikolla tulossa.) Näen siis jatkuvasti paljonko rahaa on jäljellä, eikä tarvitse säästellä kuitteja. Lompakkoni sattuu olemaan tähän tarkoitukseen täydellinen, sillä siinä kaksi lokeroa kolikoille ja kaksi seteleille. Ruokarahat on helppo pitää erillään muista rahoista.

Nyt muuten tajusin, että tästä tulee ekstrahaasteellinen juttu. Meille on tulossa lauantaina 6 ihmistä syömään. Täytyypä hieman miettiä, onnistuuko tuolla budjetilla. Ehkä, jos pihistelen seuraavan viikon tosi tiukalla budjetilla? Vai pitäisikö varata tuolle vierailulle vähän ylimääräistä budjettiin vai meneekö se silloin huijaamisen puolelle?

Tästä muuten seuraa se, että ruokahävikkiä ei saa tapahtua. Muuten käy kalliiksi. Ehkä tämä onkin se systeemi, jolla vihdoinkin saan hävikin kuriin? Toivottavasti ainakin. Hyvät päätökset eivät ole sillä saralla riittävästi auttaneet. Haasteellista tulee siis olemaan, koska olen itse virittänyt budjetin nyt normaalia tiukemmalle. Toisaalta samalla erittäin mielenkiintoista. Raportoin tässä kuun aikana miten sujuu ja kuun lopussa nähdään onnistuiko.

Viikon saldoja ja siivousta

Arvatkaa mitä, osallistuin taas siivouspäivään. Myin kokonaista kolme asiaa ja annoin pois yhdet kengät. Toisaalta ostin itse pari juttua, joten lähes tulkoon plus miinus nolla -tilanne. Tein päätöksen että nyt noille ylijäämätavaroille on oikeasti tehtävä jotain konkreettista. Koska kaikki on nyt pesty ja silitetty, päätin että otan kaikista kuvat yhdellä kertaa. Sitten pistän ne netissä myyntiin. Se mitä jää myymättä, pakataan yhteen pahvilaatikkoon ja myydään keväällä Hietsun kirpparilla.

Huomasin, että siivouspäivä toimi näköjään hyvin Helsingin keskustassa ja Kalliossa. Mutta yhtään reunemmalle ei riittänyt ihmisiä enää. Olen edelleen sitä mieltä, että Siivouspäivä on liian usein. Myyjiä on enemmän kuin ostajia, homma ei vaan oikein toimi. Toisaalta en lakkaa hämmästelemästä, mitä kaikkea ihmiset myyvät ja ostavat. Bongasin yhden myyjän, jolta ostin keväällä pari mekkoa. Sama myyjä myi nyt samoja vaatteita, joita hänellä oli rekissä viimeksikin. Toisaalta esimerkiksi lastenvaatteissa kaupaksi menee todella käytetyn näköiset ja nuhjaantuneet vaattet (etenkin ulkovaatteet), mutta aikuisten vaatteissa aivan priima merkkivaatekaan ei käy kaupaksi. Osaako joku selittää tätä logiikkaa minulle?

Ruokapuolella kulutus on jäänyt selvästi pienemmäksi kuin viime viikolla. En ole laskenut kaikkea yhteen, mutta monta kymppiä pienempi ruokalasku tuli tällä viikolla. Veikkaan, että yksi syy oli se ettei tänä viikonloppuna käynyt vieraita. Olen ruvennut harkitsemaan perinteisten, huokeiden ruhon osien ostamista lihakaupasta. Niskaa, kieltä, jne… En osaa vielä valmistaa niitä, mutta yrittää voisin. Tein myös leipää toistamiseen, tällä kertaa ryyditin taikinaa spelttijauholla. Hyvää tuli nytkin! Vaikuttaa siltä, että leivän leipominen on tullut jäädäkseen. Kukapa olisi uskonut.

Lopuksi viikon poistot. Heitin tänään kaksi tavaraa roskikseen: puhkikulutetut kengät sekä rikkinäisen sateenvarjon. Varjo ei enää pysynyt auki, joten sitä oli mahdoton käyttää. Annoin toisen sateenvarjon ystävälle, joka lähti ulos kaatosateeseen käytyään meillä kylässä. Lisäksi annoin aika paljon vauvanvaatteita pois. On muuten kumma, miten vaikea niistäkin on luopua, vaikkei käyttöä enää kerta kaikkiaan ole. Ne pienet bodyt sitovat vain itseensä niin paljon tunnetta, että saan todella taistella itseni kanssa, etten säästäisi jokaikistä pikkusukkaa, joka joskus jonkun lapseni jalassa on ollut.

Ensi viikolla on luvassa enemmän postauksia. Olen kuunnellut hirveän inspiroivaa podcastia viime ajat, ja haluan jakaa niitä oivalluksia teidänkin kanssa. Tällä viikolla tullut yllättävä työkeikka vain ajoi bloggaamisen edelle. Kun unimäärä on varsin rajoitettu, täytyy välillä vähän priorisoida.