Mittani on täynnä, toimintaa!

Julkaistu , kirjoittanut
6

Olen kurkkuani myöten täynnä ammattiautoilijoita, jotka ajavat päin punaisia, eivät piittaa suojateistä tai muuten vaarantavat jalankulkijat liikenteessä. Mittani tuli täyteen viime viikolla. Muutaman päivän sisällä todistin itse vierestä monta vaarallista tilannetta.

Ensin seurasin sivusta, kun valo-ohjatussa neljän tien risteyksessä neljä autoa ajoi peräjälkeen päin samoja punaisia. Näistä kaksi oli takseja.

Sen jälkeen olin toisaalla ylittämässä pienempää katua suojatietä pitkin. Jonon ensimmäinen oli pysähtynyt odottamaan. Takaa kurvasi Postin jakeluauto, joka koukkasi jalkakäytävän kautta edessä odottavan ohitse ja kääntyi oikealle. Meitä oli suojatietä samaan aikaan ylittämässä useampi aikuinen ja monta lasta.

Perjantaina olin itse jäädä bussin alle, joka ajoi päin punaisia suoraan suojatielle, vain kiilatakseen pysäkin kautta henkilöautojen eteen seuraaviin punaisiin. Tämä manööveri voitti matkaa noin 10 metriä, ja koska päätepysäkki oli tästä seuraava, luulisin sen nopeuttaneen matka-aikaa noin 2 sekuntia.

Eilen olin jälleen suojatiellä, kun oikealta tuleva taksi ei pysähtynyt eikä hidastanut, vaan koukkasi pyöräilevän lapsen ohitse niin, että lapsi oli jäädä alle. Jälleen kerran jalankulkijoiden odottaminen olisi pidentänyt matka-aikaa parilla sekunnilla.

En hyväksy enää ainuttakaan ammattiautoilijaa, joka kiilailee, kaahailee, ajaa päin punaisia ja ylipäätään suhtautuu piittaamattomasti jalankulkijoihin. Yksityisiin kuskeihin on vaikea vaikuttaa, mutta ammattilaisten luulisi tuntevan liikennesäännöt. Samoin luulisi asian kiinnostavan myös heidän työnantajiaan. Olen aloittanut yhden ihmisen kampanjan, mutta toivon, että mahdollisimman moni liittyy joukkoon: valitan joka ikisestä ammatikseen autoilevasta törttöilijästä, jonka näen.

Lähetin palautetta HSL:lle punaisia päin ajaneesta bussikuskista. Kerroin paikan, ajan ja linjan numeron. Ilmoitin haluavani saada vastauksen – vielä ei ole kuulunut mitään. Eilen lähetin taksista palautetta Taksitarkastajalle, ja sain tänä aamuna vastauksen. Tee sinäkin samoin. Ajattelen niin, että jos riittävän iso massa ihmisiä ei enää katsele tällaista toimintaa läpi sormiensa, kulttuuri alkaa vähitellen muuttua. Palautteen jättäminen on helppoa.

Ilmoitelkaa muiden kaupunkien vastaavia yhteystietoja kommenteissa, lisään niitä sieltä tähän listaan.

Lopuksi haluan vielä sanoa, että olen aina ajellut runsaasti taksilla, ja käytän joukkoliikennettä viikoittain. Arvostan suomalaisia takseja kovasti, ne ovat siistejä ja kuskit keskimäärin luotettavia verrattuna moniin kokemuksiin muualla maailmassa. Arvostan toimivaa joukkoliikennettä ja sitä, että kuski useimmiten tervehtii, kun nousen kyytiin. Tämä ei siis ole hyökkäys kaikkia jakeluautojen ajajia, bussikuskeja ja taksiautoilijoita kohtaan. Tämä on hyökkäys piittaamattomuutta ja hällä väliä -asennetta kohtaan. Arvostan jokaista ammattilaista, joka tekee työnsä hyvin ja ammattitaidolla. Edellämainittujen kuljettajien ammattitaitoon kuuluu osata ajaa niin, ettei kenenkään henki vaarannu.

Koko koti kuntoon: kylppärit ja vessat

Julkaistu , kirjoittanut
8

Ah, keittiö on organisoitu. Tosin niitä kirppistavaroita ei ole vielä laitettu kirppikselle, mutta uudelleen järjestetyt laatikot ja hyllyt ovat kyllä parantaneet käyttömukavuutta merkittävästi.  Tällä viikolla tavoitteenani on raivata kylppäri ja vessat.

Meillä on kylpyhuone, jossa on vain suihku, peilikaappi ja pesukone ja sitten kaksi erillistä vessaa. Ns. pikkuvessassa on vain lähes tyhjä peilikaappi, mutta toisessa on lisäksi jaloillaan seisova kaappi, jossa mm. kaikki lääkkeet. Säilytystilaa ei siis ole kovin paljon määrällisesti, mutta se mikä on, on sotkussa. Olen 1,5 vuotta sitten raivannut kylppärin kaapin perusteellisemmin, mutta sen jälkeen tilanne on taas päässyt ryöstäytymään käsistä. Jos rehellisiä ollaan, nuo peilikaapit olivat yksi niistä alkuperäisistä syistä, miksi koko tähän hommaan edes rupesin. Nyt en jaksa odottaa enää hetkeäkään, vaan raivaan ne seuraavaksi.

Päätin sisällyttää tähän kokonaisuuteen vielä pari muuta juttua: toinen on suihkussa olevat hyllyt/muut säilytystilat, toinen on lääkekaappi. Suihkuun kertyy tyhjiä puteleita sun muuta roinaa herkästi, joten käyn läpi kaikki mahdolliset tavarat, jotka noista tiloista löytyy. Suosittelen tätä kaikille niille myös, jotka tahoillaan ottavat osaa haasteeseen! Lääkekaappi puolestaan on hyvä päivittää suunnilleen kerran vuodessa, ja koska meidän lääkekaappi sijaitsee toisessa vessassa, se on loogisesti mukana tässä kokonaisuudessa. Olennaista on haalia kaikki vanhentuneet lääkkeet ja palauttaa ne apteekkiin. Samalla voi täydentää puuttuvia juttuja. Olen tätä osaa jo aloitellutkin, kirjoitan lääkekaapista erikseen vielä.

Ennakoin, että vastaan tulee erinäisiä jämäpurkkeja, jotka on syytä käyttää ensimmäiseksi pois. Uskon myös, että kylppärin kaapeista tulee vastaan ihan silkkaa roskaa, joka on vain jäänyt sinne pyörimään. Luultavasti raivattavaa ei ehkä ole painossa mitattuna paljon, mutta veikkaan että erinäistä pientä sälää kertyy reilusti. Aion raivata tilan per päivä, eli aikaa tähän pitäisi mennä minulta yhteensä kolme päivää. Jos olet minimalisti, tämä homma on nopeasti hoidettu. Jos taas olet ”tavallinen”, arvelen että raivattavaa riittää muillakin kuin minulla. Kuka on mukana?

Viikon vinkit: sähkökatkoja, rokotuksia ja jatkojohtoja

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Tälle viikolle sattui muutama napakka linkki turvallisuuteen liittyen.

Martoilla on hyvät ja tiiviit ohjeet, mitä tehdä pakastimelle jos sattuu tulemaa pitempi sähkökatko.

Ovatko rokotuksesi ajan tasalla? Hesarissa kerrotaan, mistä asiaa voi selvitellä, ja miten toimia jos aikuisen rokotussuojassa on puutteita.

Jatkojohtojen ketjuttaminen on turvallisuusriski, samoin pölyä keräävät johtoniput ja sähkölaitteet. Meillä on yksi jatkojohto ns. vakituisessa käytössä, mutta siinä on vain yksi laite kiinni. Mielestäni tämä on hallittu riski. (Talouselämä)

Järkevämpää järjestystä keittiössä

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Olen saanut oman haasteeni keittiöosuuden valmiiksi. Tavaroita, jotka lähtevät kiertoon:

  1. salaattikulho
  2. Tupperwaren kermavaahtosekoitin
  3. keraaminen tarjoiluastia/ taide-esine
  4. nippu ruokalappuja

Suoraan roskikseen heitin kourallisen parittomia purkinkansia ja kuivahtaneita lasipurkkien kumitiivisteitä. Lisäksi roskiin joutui myös vanha alumiininen mehumaija. Tämä oli peräisin 50-luvulta, ja niin hapettunut että siinä jo arvelutti keittää mitään. Kirppikseltä löytyi uutta vastaava teräksinen muutamalla kympillä, joten vanha sai mennä. Lisäksi laatikoista ja kaapeista löytyi jonkin verran pieniä esineitä, jotka eivät oikeastaan kuulu keittiöön ollenkaan, kuten lasten leluja. Ne palautin oikeaan osoitteeseen.

Suurin uudistus on uudelleenorganisointi, joka olisi pitänyt tehdä jo kauan sitten. Minulla on yksi tosi iso vetolaatikko, se on 100cm leveä ja syvä kuin mikä. Sinne mahtuu aivan uskomaton määrä tavaraa, ja tätä ominaisuutta on todella hyödynnetty aikojen saatossa. Jos jollekin tavaralle ei ole löytynyt fiksua paikkaa, olen sommitellut sen muun roinan jatkeeksi tuohon megalootaan. Sen seurauksena laatikko oli muuttunut todella epämiellyttäväksi käyttää. Mutta tämän raivausprojektin seurauksena laatikossa vallitsee nyt uusi, toimiva järjestys.

Tiivistin toisessa kaapissa pöytäliinat kahden hyllyn sijaan yhdelle. Sain tällä tavalla alimmaisen hyllyn tyhjäksi, ja sinne järjestelin kaikki leivontavälineet, eli kakkuvuoat, kaulimet ja leivonta-alustan. Samassa kaapissa pidän ylempänä jauhoja ja muita leivontatarvikkeita, joten paikka oli erinomaisen looginen. Alin hylly ei kuitenkaan sovellu ruoka-aineiden säilyttämiseen, koska sinne ei näe kunnolla. Sen sijaan kakkuja leivon niin harvoin, ettei haittaa vaikka vuokia varten pitäisi vähän kyykistellä. Kaikki samaan sarjaan kuuluvat tavarat ovat nyt yhdessä, ja voin jälleen kerran ihmetellä, miksi en ole tullut ajatelleeksi tätä aiemmin.

Hankalan mallisten vuokien myötä megalaatikosta vapautui paljon tilaa. Aloin heti miettiä, voisiko jossain muualla tehdä samanlaista tiivistämistä. Jos alimmat hyllyt ovat hankalia, niin niin ovat ylähyllytkin. Pienen tutkailun jälkeen huomasin, että tiskikaapin ylin hylly oli selvästi vajaakäytössä. Hetki uudelleenjärjestelyä, ja yllättäen täydeltä vaikuttaneesta tiskikaapista löytyikin tyhjää tilaa. Jemmasin ylös hillopurkkeja, joita harvemmin tarvitaan ja järjestelin kaikki maljakot loogisesti vierekkäin. Otin vielä kaapista pois saviastian, joka sopii paremmin kukkaruukun alle kuin ruokailuun. Tämän jälkeen sekä tiskikaappiin että suureen vetolaatikkoon oli tullut niin paljon lisää tilaa, että sain niihin tasoilta pois kaikenlaista tavaraa, kuten kastelukannun ynnä muuta. Kaappien järjestely toi siis lisää tilaa myös työtasolle, eikä tarvinnut sulloa mitään.

Tämä harjoitus oli siis erittäin hyödyllinen. Kaikki on nyt käytännöllisemmin järjestetty ja tuntuu että tilaa on enemmän kuin ennen vaikka mitään ei varsinaisesti ole vielä poistettu. Nuo kolme kirppikselle menevää esinettä nostin väliaikaiseen säilöön kaapin päälle pois tieltä. Edellisestä keittiön järjestelystä olikin aikaa, joten nyt olen tilanteeseen hyvin tyytyväinen. Eikä haittaa jos joku vieras aukoo keittiössä kaappeja. Kaikki on ojennuksessa!

Listaihmisiä

Julkaistu , kirjoittanut
15

Kaiken organisoinnin ja suunnittelun perusyksikkö on lista. Rakastan listoja! Niiden tehtävä on vähän sama kuin rutiineiden, eli vapauttaa aivoista tilaa jollekin muulle. Ilman listoja en pysyisi mitenkään tehtävieni tasalla. En muistaisi kenelle pitää soittaa, mitä pitää ostaa kaupasta tai mistä olin ajatellut kirjoittaa blogiin. Ideoita tulee ja menee, asiat pulpahtelevat mieleen omalla sumealla logiikallaan, ja jollei niitä kirjoita muistiin, on ihan tuurista kiinni milloin asian muistaa seuraavan kerran. Kun asiat ovat ylhäällä, voi ottaa käsittelyyn yhden kerrallaan ja samalla tietää, että ne muut pysyvät hyvässä tallessa ja odottavat siellä vuoroaan.

Kuten eilen sanoin, tällä hetkellä projekteja ja velvollisuuksia on siinä määrin, että piti tehdä todellinen megalista. Merkkasin sinne kaikki mahdolliset asiat, mitkä pitäisi hoitaa tässä muutaman viikon sisällä. Pääkohtia tuli yli 20, ja niiden lisäksi vielä lukuisia alakohtia. Esimerkiksi pääkohta on kirppari, ja alakohtina kaikki ne tavarat, jotka sinne aion viedä. Ylipäätään kaikenlainen suunnittelu alkaa minulla aina listan kirjoittamisella. Istun rauhassa alas, ja alan miettiä. Sitten kirjoitan rungon, jota täydennän sitä mukaa kun asioita tulee mieleen. Jos yritän tai joudun organisoimaan jotain ilman tätä listaamisvaihetta, olen jokseenkin hukassa, ja jatkuvassa stressissä siitä, olenko muistanut kaiken.

Yleisesti ottaen kannattaa kuitenkin käyttää monia listoja yhtä aikaa, etteivät asiat mene sekaisin. Jos ajatellaan esimerkiksi juhlien järjestämistä, käytän ainakin kolmea eri listaa. Vieraslistan avulla mietin, ketä haluan kutsua ja pysyn ajan tasalla siitä, ketkä ovat tulossa, ja keitä kutsutaan jos joku ei pääse. Kauppalista kertoo mitä aiotaan tarjota ja mitä muuta pitää ostaa kaupasta. Tehtävälista puolestaan pitää muistissa muut valmistelut, kuten esimerkiksi siivoukset, kutsujen lähettämiset, koristelut, muut hankinnat ja selvitettävät asiat. Sitten jos tarkaksi menee, on vielä aikataulu(lista), johon olen etukäteen miettinyt ja kirjoittanut missä järjestyksessä ja mihin aikaan pitää mitkäkin asiat tehdä. Toinen järkevä tapa erotella asioita toisistaan on niiden kiireellisyys. Esimerkiksi samalle listalle ei mielestäni kannata lisätä asioita, joista osa on tehtävä saman viikon aikana, mutta osa vasta ensi talvena.

Listan hyvä puoli on myös se, että ikävätkin asiat pysyvät aktiivisena mielessä. Itselläni on taipumus vältellä ikäviä juttuja viimeiseen asti, mutta jos ko. tehtävä lukee päivittäin konsultoitavan listan ylimpänä, sen välttely muodostuu paljon hankalammaksi. Aktiivisen unohtelun sijaan tulee helpommin tartuttua toimeen, ja sitten saa pyyhkiä yli koko homman. Ja siitä vasta hyvä olo tuleekin! On muuten jännä, että mieluiten tekisin listat paperille käsin. Käsin kirjoittaminen saa aivot toimimaan paremmin jostain syystä, mutta käytännön sanelemana käytän silti useimmiten puhelinta muistiinpanovälineenä. Sen paras puoli on siinä, että se kulkee aina mukana ja listat on helppo ottaa esille.

Onko lukijoissa listaihmisiä? Sähköinen vai paperi? Entä hyväksi havaittuja vinkkejä?

Koko koti kuntoon: loput keittiöstä

Julkaistu , kirjoittanut
6

Alkuun raporttia omasta kodista: viime viikolla päätin kesken viikkoa lähteä maalle lasten kanssa, ja niinpä tehokasta järjestelyaikaa olikin vain ma-ke. Siinä ajassa sain laatikot kuntoon, mutta tasot jäivät rästiin tälle viikolle. Laatikot on nyt organisoitu, imuroitu ja pyyhitty, joten siltä osin asiat ovat kunnossa. Raivattavaa löytyi yksi salaattikulho, jonka laitan myyntiin kirppikselle. Se on design-lasia, mutta meille hankala ja tarpeeton. Vastaavista pyydetään näköjään noin 20€ huutonetissä, joten sillä hinnalla ajattelin lähteä liikkeelle.

Sitten tuli vastaan ikean muoviset salaattiottimet. Ne ovat täysin tarpeettomat, koska meillä on parempia ja kauniimpiakin useampia. Mutta toisaalta ne eivät vie tilaa ollenkaan, ja joskus niitä on käytetty piknikeillä ja pihajuhlissa, joissa on hyvä olla sellaisia astioita, joiden hajoaminen tai  häviäminen ei ole ongelma. Koska rahallinen arvo on nolla, päätin jättää ottimet laatikkoon, kun ei niistä ole siellä varsinaista haittaakaan. Tässä kohtaa minimalisti varmaan heittäisi ne vaikka roskikseen, mieluummin kuin pitäisi ”tilaa viemässä”, mutta näen että niiden käyttöarvo on suurempi kuin se vaiva, joka kierrättämisestä tulisi. Karsiminen on kannatettavaa, mutta välillä mukavuus voittaa.

Sitten varsinaiseen asiaan. Tällä viikolla raivataan loput astiat keittiöstä. Minun kohdallani se tarkoittaa myös niitä tasoja, koska en ehtinyt raivata niitä viime viikolla. Sen lisäksi käyn läpi astiakaapit, eli lautaset, lasit, kattilat ja kulhot, ja koitan tehdä kaappeihin tilaa. Tiedän jo valmiiksi, että kirpparitavaraa tulee löytymään. Käyttöastioiden suhteen tilanne on oikein hyvä, mutta muutosta toiseen olen kuljettanut mukana astioita, joille ei oikeasti ole mitään käyttöä. Ne salaattiottimet on sentään silloin tällöin otettu esiin, mutta entäpä tarjoiluastia, jota ei ole käytetty kahteenkymmeneen vuoteen? Aika päästää irti, sanoisin.

Eli jos olette mukana, tällä viikolla siis käydään läpi loput keittiön kaapeista/laatikoista/muista säilytystiloista, niin että turhat raivataan pois ja loput järjestetään fiksusti. Ensi viikolla siirrytään muihin huoneisiin, olen ajatellut vessoja ja kylppäreitä. Ja muuten, meinaan ladata tänne kuvamateriaalia keittiön raivauksesta tällä viikolla! Pitkästä aikaa 🙂 Uusi ruokajärki-viikko on tulossa myös, samoin päivitykset edellisiin. Elämä tuntuu tällä hetkellä hirveän hektiseltä, mutta toivan että kaikki asettuu uomiinsa pian, ja että saan nämä päivitykset kirittyä kiinni. Onko tämä vain minun elämässä, vai aiheuttaako syksy muillekin samanlaista hässäkkää?

S-ryhmän Kauppakassi-palvelu testissä

Julkaistu , kirjoittanut
8

Olen hankkinut S-etukortin. Mitäpä ei ihminen tekisi bloginsa eteen? Täytyy sanoa, että kortin sai todella helposti ja vaivattomasti S-pankista, joka oli ruokakaupan yhteydessä. Olen tähän saakka periaatteesta vastustanut osuuskaupan ylivaltaa ja pitänyt puljun brändejä epäkiinnostavina, mutta nyt annoin periksi. Joku ABC houkuttelee edelleen ihan yhtä vähän kuin ennenkin, mutta ehkä kortista ei ole haittaa. Alunperin motiivina oli se, että sillä saa alennusta Prisman kotiinkuljetuksesta, mutta sitten kävi ilmi, ettei havittelemani Prisma kuljeta meidän postinumeroalueelle. Hmpf. Piti siis testata Alepan vastaavaa palvelua.

Verrattuna K-ryhmän vastaavaan nettisivuun, S-ryhmän sivu oli noin sata kertaa toimivampi. Tuotteita pystyi hakemaan, rajaamaan ja selaamaan yksinkertaisesti ja helposti. Testasin asiakaspalvelu-chattia, jossa vastaus tuli viipymättä. Nettisivujen käyttökokemus oli kaikin puolin todella hyvä.

Hinta sen sijaan oli yli kaksinkertainen Cittariin verrattuna. On tietysti otettava huomioon, että Cittarilla oli kampanja käynnissä, ja tällä kertaa halusin toimituksen samana päivänä, mutta silti. Äsken tarkistin, että Cittarin keskiviikko-kampanjaa on venytetty lokakuun loppuun saakka, joten se kyllä houkuttelee tilaamaan. Toisaalta tavaroiden valikoimisen helppous puhuu Alepan puolesta. Valikoima oli S-ryhmällä ihan ok. Aika paljon sellaisia tuotteita jäi puuttumaan, joita olisin halunnut, mutta niin jäi K-ryhmän palvelussa myös. Prisma pystyisi tarjoamaan suunnilleen kaiken mitä haluan, mutta siinä taas kotiinkuljetus ei onnistu. Täydellistä palvelua ei taida ollakaan.

Tavarat tuotiin annetun ajan sisällä, joskin tällä kertaa siellä viimeisen vartin sisällä. Lähetti oli reipas, hymyilevä ja ystävällinen, eli toista maata siihen Cittarin äänettömään ja ilmeettömään henkilöön verrattuna. Mutta viilit olivat menneet kuljetuksessa kumoon, mistä iso miinus. Cittarin viilit olivat kauniisti ojennuksessa oikein päin. Eilisessä lähetyksessä oli myös pakattu pyykinpesuaineet omiin pikkupusseihinsa. Periaatteessa hyväksyn tämän varotoimena, vaikka en pakatessa sitä tekisikään. Mutta pikkupussit oli vedetty umpisolmuun, ja niitä auki värkätessä kävi mielessä, miten pienistä asioista asiakaskokemus syntyy. Vetosolmu olisi pelastanut tilanteen positiivisen puolelle.

Yhden kokemuksen perusteella palvelut ovat täysin tasoissa. Hinta puoltaa selvästi enemmän K-ryhmä puolelle, mutta helpot ja toimivat nettisivut kallistavat vaakaa S-ryhmän suuntaan. En siis toistaiseksi julista kumpaakaan voittajaksi, vaan testailen lisää molempia. Palaan siis asiaan jonkin ajan päästä, kun olen saanut molemmista lisää kokemusta.

Mindfulness vastaan rutiinit

Julkaistu , kirjoittanut
8

Olin viikonloppuna opettelemassa mindfulnessia, eli hyväksyvää tietoista läsnäoloa. Toisin sanoen eräänlaista meditaatiota, jossa avainsana on se läsnäolo hetkessä. Kurssi oli ensimmäinen kosketukseni mihinkään tällaiseen, ja osoittautui ennakkoluuloista huolimatta erittäin antoisaksi. Eräs kotitehtävä oli keskittyä johonkin arkiseen suoritukseen täysipainoisesti, siten että on todella läsnä siinä mitä on tekemässä. Tarkoitus oli keskittää ajatukset mahdollisimman tarkasti käsillä olevaan tehtävään, kuten syömiseen, kävelemiseen tai muuhun tavalliseen asiaan.

Valitsin hampaiden pesun. Yritin keskittyä tarkasti vain siihen miten harjasin hampaitani. Tunnustelin hammastahnan makua suussa, kiinnitin huomiota siihen, miltä kaakelit tuntuivat paljaissa jalkapohjissa, ja aina kun ajatus meinasi harhautua johonkin muuhun, palautin sen takaisin käsillä olevaan tehtävään.

Kokemus poikkesi varsin paljon normaalista tavasta pestä hampaat. Yleensä suhtaudun hampaiden pesuun siten, että se on yksi niistä hetkistä jolloin voi tehdä jotain muutakin yhtä aikaa. Nuorempana yleensä luin kirjaa, nykyisin aika usein kuuntelen podcastia tai äänikirjaa. Kun päivässä on rajallisesti hetkiä jolloin kukaan ei häiritse, alkaa suhtautua luovasti erilaisiin tilanteisiin. Harjaamiseen keskittyessäni päähäni pälkähti kuitenkin ajatus, että hetkeen keskittyminen on tavallaan rutiinien vastakohta. (Pohdin ajatusta tietenkin pidemmälle vasta harjoituksen jälkeen, kuten asiaan kuuluu.)

Olen kehittänyt paljon rutiineja, joiden tarkoitus on nimenomaan vapauttaa ajattelusta. Yritän järjestää monet asiat sillä tavalla, että ne hoituvat autopilotti päällä. Se vapauttaa ajattelemaan samalla kaikkea ihan muuta, tai vaikka kuuntelemaan jotain. Silloin esimerkiksi pyykkien ripustamiseen käytetty aika ei tunnu niin hukkaan heitetyltä. Mutta kurssin jälkeen jäin miettimään, pitäisikö välillä sittenkin vain keskittyä siihen mitä on tekemässä, eikä harrastaa sellaista moniajoa, joka minulla nyt on tapana.

Pari päivää tätä asiaa mietittyäni olen tullut siihen tulokseen, että ehkä pitäisi – joskus. Mutta ei koko aikaa. Eihän tästä tule mitään, jos rupeaisin keskittymään kaikkiin arjen töihin niin intensiivisesti, etten voisi ajatella mitään muuta sitä tehdessä. Ensinnäkin kodinhoidon vauhti putoaisi puoleen ja toiseksi tulisin hulluksi. Mutta silloin tällöin, sanotaan nyt esimerkiksi kerran viikossa, voisi ihan hyvin tehdä jostakin pienestä arkisesta askareesta mindfulness-harjoituksen. Olisihan sekin tavallaan tuollaisen aivottoman tekemisen hyödyntämistä. Tämä toisi kieltämättä uuden merkityksen sille ajatukselle, että esimerkiksi siivoaminen on meditatiivista 🙂

Koko koti kuntoon: keittiön laatikot ja tasot

Julkaistu , kirjoittanut
4

Jatketaan keittiön parissa. Nyt kun ruuat ovat järjestyksessä, on loogista jatkaa astioiden parissa. Ajattelin, että seuraavaksi käyn läpi kettiön vetolaatikot sekä tasot. Heti pitää täsmentää, että meillä on kaikki alakaapit vetolaatikoita. Mutta tarkoitan nyt niitä ”perinteisiä” laatikoita, joissa pidetään kauhat ja kapustat, leivinpaperit ynnä muut. Soveltakaa omassa keittiössänne kuten parhaaksi katsotte. Ne loput astiat (lautaset, lasit, jne.) käytään läpi ensi viikolla. Etukäteen arvioin, että raivattavaa ei näistä laatikoista löydy, mutta järjestettävää kyllä.

Toinen kohde on tasot. Minä aion ottaa lukuun työtasot, kaappien päälliset sekä pari keittokirjahyllyä, jotka keittiössä on. Näitä on siis aika paljon. Haluan tarkastella kriittisesti, pidänkö esillä tarpeellisia tavaroita. Epäilen, että joukosta paljastuu sellaista, joka on pöydällä vain tottumuksesta. Tämän viikon haasteena on siis aika iso kokonaisuus omassa keittiössä, mutta tämä varmaan vaihtelee keittiön koon ja tyypin mukaan.

Pahoittelen, että postaus tulee näin viiveellä. Vieraileva vatsatauti ei ole vieläkään täysin poistunut, ja lisäksi vietin kuluneen viikonlopun äärimmäisen kiehtovalla mindfulness-kurssilla. Siitä lisää myöhemmin, mutta kurssi vei molempina päivinä niin monta tuntia, ettei kirjoittamiselle jäänyt aikaa. Seuraavaksi vastaan kaikkiin kommentteihin, ja huomenna takaisin normaaliin rytmiin.

Toinen viikko Ruokajärkeä

Julkaistu , kirjoittanut
18

Tänään ei viikon vinkkejä, mutta rapottia ruokasuunnittelun onnistumisesta. Toisen viikon suunnitelma epäonnistui aivan täydellisesti. Olin suunnitellut viisi eri ruokaa, mutta valmistin niistä vain yhden ja senkin eri päivänä kuin oli tarkoitus.

Maanataina piti tehdä paistettua riisiä, mutta viikonlopun ruokaa oli niin paljon jäljellä, että söimme edelleen sitä. Tiistaina ostin kalaa ja jauhelihaa loppuviikkoa varten, mutta me söimme edelleen jämiä – nimittäin eri jämiä, joita löysin jääkaapista. Keskiviikkona tein kalaa, ja siitä tuli tosi hyvää. Sitä riitti myös torstaille, joten keitto jäi tekemättä. Perjantaina perheeseen saapui mahatauti, joten nuudelit jäi laittamatta. Tai oikeastaan oli meillä nuudeleita ja jauhelihaa, mutta ei todellakaan sillä reseptillä kuin oli tarkoitus.

Olen tyytyväinen siihen, että viikon kalaruoka tuli kuitenkin laitettua. Toisaalta se, että olin hankkinut raaka-aineita ajoissa, helpotti tilannetta loppuviikosta, vaikka reseptit vaihtuivatkin lennossa. Huomaan myös, että jos puoliso käy kaupassa, hän ostaa aina esimerkiksi lihaa paljon enemmän kuin minä. Se on tavallaan ärsyttävää, koska niitä jämiä on sitten aivan liikaa, ja suunnitelma menee sekaisin.

Joskus tämä on tämmöistä. Ensi viikolla uuteen nousuun!