Koko koti kuntoon: vaatteet, osa 1

Koska pääsin eteisen kanssa niin hyvään vauhtiin, päätin että jatketaan vaatteiden parissa. Koska keskiverto vaatekaappi sisältää helposti satoja vaatekappaleita ja lukuisia eri vaateryhmiä, jaan tämän kahteen tai kolmeen osaan. Ainakaan minulla ei aika eikä hermot kestäisi sitä, että ihan koko vaatekaappi käytäisiin läpi kerralla.

Aloitan loogisesi pohjalta: tämän viikon teemana on alusvaatteet ja sukat, ja heitetään mukaan vielä yöpuvutkin. Jostain syystä nämä vaateryhmät pitävät usein sisällään varsinaisia rääsyjä. Varmaankin johtuen siitä, että kun nämä vaatteet jäävät kirjaimellisesti muiden vaatteiden alle, niiden ulkonäköön ei kiinnitä niin paljon huomiota. Nyt onkin oikea aika ottaa jälleen Marie Kondon opit käyttöön ja harkita, onko siitä reikäsukasta todella iloa vai ei.

Voin kertoa että otin viime viikolla jo pienen varaslähdön nakkaamalla yhdet kulahtaneet alushousut roskiin. Alusvaatteita ja sukkia ei varmaan kukaan kuvittele kierrättävänsä tai säästävänsä askartelutarpeiksi, joten roskis on näille se oikea osoite. Useimmilla meistä lienee niin paljon alushousuja, että rikkinäisistä voi ihan hyvin luopua. Sama koskee sukkia ja sukkiksia. Minä säästelin aiemmin sukkahousuja, jotka olivat vain ”vähän” rikki, mutta jokunen vuosi sitten päätin, että olen ehjien sukkisten arvoinen. Vaikka se silmäpako ei saappaan alta mihinkään näkyisikään, siitä tuli itselle homssuinen olo. Sitäpaitsi Suomessa ei ikinä tiedä, milloin päätyy sisätiloihin, joissa kuuluu ottaa kengät pois.

Kuka lähtee mukaan?

Eteisen raivaus kondoillen

Sain kommenteista inspiraation soveltaa eteisen raivaamisessa kondo-menetelmää. Piirongin viidestä laatikosta kaksi on minuna, kaksi puolison ja yksi yhteinen. Omissa laatikoissa säilytän hanskoja, pipoja ja kaulahuiveja. Tein kaiken täysin oikeaoppisesti, ja tyhjensin laatikko kerrallaan kaiken lattialle. Sitten otin asusteen kerrallaan käteen, ja mietin ilahduttaako se minua.

Tämä oli täsmälleen oikea menetelmä tähän työhön. Kolmet ällöttävät akryylikäsineet lensivät suoraan roskiin. Edellisen kirjoituksen voimaannuttamana en jäänyt edes teoriassa miettimään, josko joku muu kuin minä ei pitäisikään niitä ällöttävinä. Nyppyiset, keinokuituiset sormikkaat – vai KÄYTETYT, nyppyiset keinokuituiset sormikkaat…? Juu ei. Näitäkin olin säästellyt muutaman vuoden, vaikka inhosin niiden tuntua käsissä. Karsin joukosta myös kahdet nahkakäsineet, jotka olivat minulle liian pienet, ne kierrätän jollekin pienempikätiselle. Yksi huivi oli myös aikansa elänyt, laitan sen Uffin keräykseen.

Hatuista ei löytynyt ikäviä yllätyksiä. Yksi hattu taas oli sellainen, että muistelen pitäneeni sitä ehkä kymmenen vuotta sitten viimeksi. Mutta sepä ilahduttaa minua edelleen! Sai siis jäädä, ja ehkä pääsee ensi talvena käyttöönkin. Kyllä tässä kondoilussa on oma järkensä. Tuokin hattu olisi monia muita raivaajia seuraten pitänyt heittää pois. Sitten olisin jäänyt sitä kaipaamaan.

Mutta sitten löytyi ilahduttavaa, mutta tällä hetkellä käyttökelvotonta tavaraa. Pipo joka pitää pestä. Ummehtunut pashmina. Kahdet käsineet, joista on peukku puhki. Pipo on helposti hoidettu pesukoneessa, pashmina täytyy varmaan viedä pesulaan tai yrittää pestä varovaisesti käsin. Mutta minulla ei ole sormikkaiden paikkaamiseen tarvittavia tarvikkeita. Pitäisi olla paksua puuvillalankaa ja/tai villalankaa, parsinneula ja se sellainen pyöreäpäinen jutska, jonka päälle sormikkaan voi pingottaa (jos tunnistatte esineen ja tiedätte nimen, niin kertokaa). Näiden hankkimiseen menee hetki aikaa, mutta en haluaisi heittää noita hansikkaita poiskaan, koska todellakin tykkään niistä molemmista.

Organisoinnin osalta päätin siirtää vain kesällä käytössä olevat lippikset talvisäilöön, sekä paksuimmat rukkaset samaan ylähyllyn laatikkoon lasketteluvaatteiden kanssa. Näin tulee väljyyttä laatikkoon, eikä se enää pursuile ylitse. Ongin nimittäin laatikon takaa kaulurin ja kaksi hansikasta, jotka olivat pudonneet sinne takareunan yli. Luulin jo hukanneeni ne lopullisesti. Tässä hyvä vinkki hanskoja hukanneelle: tarkista laatikon takaa.

Lopulta raivasin vielä kaikki laskutilat. Katuliidut päätyivät ulkolelujen kanssa samaan kassiin. Piirongin päälle jäi lopulta vain kalenteri, kynä, yksi kannellinen purkki pikkusälää ja sen päällä kangaskassit kauppareissuja varten. Koska olin raivannut yhteisten tavaroiden laatikon roskista ynnä muusta, sain sinne piiloon niitä tavaroita, jotka aiemmin majailivat piirongin päällä, kuten sakset, heijastimia jne. Organisoin laatikon vielä niin, että heijastimet ovat yhdessä purkissa ja muu sälä toisessa, jolloin laatikko pysyy paremmin järjestyksessä kun pikkuesineet eivät leviä ympäriinsä.

Tämän viikon haaste on siis menestyksellä saatu hoidettua! Samalla olen päässyt hyvin roskiin heittämisen makuun. Projekti jatkuu huomenna.

Roskiin heittämisen vaikeus ja ihanuus

Tavarasta ei ole helppoa päästää irti. Minulle yksi iso kynnys roskiin heittämiselle on se, josko tätä kuitenkin joku jossain vielä tarvtsisi. Että voisihan tätä vielä käyttää, ehkä, jossain. Tämän logiikan seurauksena työhuoneeseen alkaa kertyä tavaraa. Sinne nimittäin päätyvät kaikki ne asiat, joille ei enää ole käyttöä eikä tarvetta, mutta joiden lopullista sijoituspaikkaa ei ole vielä päätetty. Kun näin käy tarpeeksi kauan, nurkkaan kasvaa sellainen keko roinaa, että ovesta hädin tuskin mahtuu sisälle.

Tänään päätin tarttua roinakasaan konkreettisesti, ja heitin läjän tavaraa roskiin. Noin vain, taloyhtiön sekajäteastiaan, ja virnuilin vielä tyytyväisenä matkalla. Sen jälkeen mietin, että miksi tuohonkin päätökseen meni niin kauan. Roskiin lensi vanha, möykkyinen ja tahrainen tyyny, käytetyt mutta lopultakin vääränkokoiset sukkahousut, lapsen kolme kesää käytössä olleet sortsit, jotka olivat jo hajalla, sekä kangaslaukku joka värjääntyi pesussa pilalle.

Kaikkien näiden kohdalla olin jahkaillut vaikka kuinka kauan, voisiko niitä sittenkin jotenkin hyötykierrättää. Ehkäpä olisi voinutkin. Joku kadonneiden koirien kennel olisi ehkä voinut ottaa tyynyn. Sortsit olisi ehkä voinut vielä säästää kuopukselle rymyhousuiksi. Olisin itse voinut kitkutella sukkahousujen kanssa niin kauan, kunnes ne kuluisivat puhki. Ja ehkä joku hupsu hipsteri olisi saattanut pitää käsilaukkuani käyttökelpoisena. Mutta sitten palataan realiteettien pariin, ja todetaan että oikeasti minulla ei riitä aika, energia eikä motivaatio siihen, että olisin alkanut etsiä noille jokaiselle tavaralle hyödyllistä loppusijoituspaikkaa. En tiedä ainuttakaan karanneiden koirien kenneliä, en olisi kuitenkaan koskaan pitänyt sukkahousuja jotka olivat kokoajan putoamaisillaan, kuopukselta ei puutu vaatteita, ja todennäköisyys sille, että joku haluaa värjääntyneen joskin ehjän käsilaukun on hyvin pieni.

Luin äsken Paikka kaikelle -blogista hyvän kirjoituksen siitä, miten ihmisten into lahjoittaa tavaroitaan pakolaisille, vaikuttaa välillä enemmän siltä, että pakolaiset nähdään loistavana tilaisuutena hankkiutua roinasta eroon. Ihmisten auttamishalu tuntuu kumpuavan välillä varsin itsekkäistä lähtökohdista, eikä niinkään siitä että aidosti haluttaisiin auttaa. Niinpä esimerkiksi vaatelahjoitusten joukossa tulee mukana runsaasti silkkaa lumppua.

Mutta arvatkaa mitä, ymmärrän täysin, mitä noita vajaita hotellisampoita ja karmeita kasarivaatteita ”lahjoittavien” ihmisten päässä liikkuu. Se logiikka on juuri sama, mikä meinaa estää minua heittämästä vanhaa tyynyä roskiin. Jos tavara on kerran teoriassa käyttökelpoinen, sen roskikseen laittaminen on haaskuuta. Viis siitä, ettei sitä käytännössä kukaan halua käyttää. Mutta jos joku pakenee sotaa henkensä kaupalla, sillähän ei ole mukana mitään, joten aivan varmasti sellainen ihminen ilahtuu ihan mistä tahansa, vaikka siitä kämäisestä hotellisampoopullosta, josta on puolet jo käytetty. Mutta eihän se niin ole. Ihmisillä on oikeus arvokkuuteen, etenkin kun sitä parempaakin lahjoitettavaa varmasti löytyisi.

No niin. En siis tietenkään dumppaa roiniani kenenkään niskaan, mutta yritin tuossa edellä havainnollistaa, miten pystyn kyllä helposti ymmärtämään, jos joku niin tekee. Mutta kuulkaa – välillä roskis on täsmälleen oikea paikka! Joskus tavara on vain käyttökelvoton, vaikka se periaatteessa olisikin vielä ehjä. Mutta on myös muita syitä, jotka tekevät tavarasta käyttökelvottoman. Aina ei ole mahdollista kierrättää. Pahinta on, jos ei pysty heittämään tavaroitaan pois, vaan jemmaa niitä kotona vuodesta toiseen ja samalla vielä kokee syyllisyyttä siitä, ettei ole saanut heitettyä niitä pois tai otettua uudelleen hyötykäyttöön. Tämä vain pitäisi muistaa aina itsekin.

Onko teistä vaikeaa heittää tavaraa roskiin?

Mitä kuuluu rutiineille?

Olen täällä pitkin vuotta kertonut kehittelemistäni rutiineista. Osa niistä on solahtanut automaattiseksi osaksi arkea. Osan kanssa taas on tehtävä töitä edelleen. Tiskikonerutiini toimii noin 85% ajasta. Yleensä muistan laittaa koneen päälle illalla. Joskus, jos tiskejä on todella vähän, jätän koneen käynnistämättä, ja laitan päälle vasta seuraavana päivänä. Samoin pyykkirutiini toimii lähes sataprosenttisesti. Pyykkikone pyörähtää päälle heti aamusta, ja puhtaat viikataan kaappiin.

Paperirutiini onnahtelee enemmän. Teoriassa systeemi on loistava: kaikki viralliset, toimintaa vaativat paperit laitetaan aina samaan lokeroon. Kerran viikossa kaikki käydään läpi, arkistoidaan tai heitetään pois. Tyhjä lokero odottaa jälleen seuraavan viikon postia. Mikään lasku ei jää maksamatta eikä yksikään paperi häviä. Käytännössä tämä toimi muutaman viikon juuri näin. Sen jälkeen aloin lipsua. En käynyt läpi lokeroa joka viikko, ja toisaalta en laittanut sinne kertyneitä papereita oikeaan paikkaan, vaan jätin ne sinne väliaikaissäilytykseen, mistä siis ennen pitkää muodostui pitkäaikaissäilytys.

Siinä mielessä paperirutiini toimi ja toimii edelleen, että paperit eivät ole hukassa, sillä nyt laitan kaikki siihen yhteen ja samaan paikkaan. Olin lykännyt papereiden läpikäymistä monta viikkoa, mutta tällä viikolla sain sen jälleen tehtyä. Arkistoin myös kaikki helpot paperit, mutta lokero ei tullut tyhjäksi. Pitäisi nimittäin perustaa yksi uusi kansio, ja karhuta vakuutusyhtiöltä kuluja takaisin. Ei mitään ylitsepääsemätöntä, mutta sellaista ärsyttävää, tylsää, rupeamista vaativaa työtä. Jonka siis mieluummin lykkää johonkin muuhun hetkeen. Mutta tiedän että eihän tämä näin tule toimimaan. Nuo jutut ovat edessä halusi tai ei, tämä on vain pään laittamista pensaaseen.

Lopuksi ruokarutiineista. Olen päivittänyt viime viikon, kuluvan viikon ja ensi viikon ruokalistat. Viime viikko oli erikoinen. Suunnittelu oli jäänyt tekemättä ja sitten vielä tulimme kipeäksi. Kävi niin, että söimme pakastimesta koko viikon valmiita ruokia. Kokemus oli vapauttava. Nyt täytyy tosin täydentää ruokavarastoja, mutta oli todella helpottavaa, ettei kertaakaan tullut sellaista tilannetta, ettei olisi ollut mitään syötävää. Etukäteen suunnitellut listat kyllä helpottavat elämään aivan älyttömästi. Se suunnittelu vain on työlästä, miten onkin niin vaikea keksiä mitä syötäisiin? Kummallinen asia. Olen myös oppinut, että välillä suunnitelmaan voi jättää ”jämäpäiviä”, eli tarkoituksella syödään alkuviikosta jääneitä ruokia.

Vähän huomaamatta on myös muodostunut uusi ruokakaupparutiini. Koska Citymarketilla on edelleen se halpa keskiviikkotarjous kuljetusmaksujen osalta, olen päättänyt hyödyntää sitä niin kauan kuin riittää. Tilaan kerran viikossa suurimman osan ruoasta suoraan kotiin, ja samassa kyydissä tulevat vessapaperit, pesuaineet ynnä muut isot hankalat paketit. Olen oppinut tilaamaan tarpeeksi kerralla. Kuvittelin ettei jääkaappiin mahdu, mutta kun Cittari kerran vahingossa tuplasi tilaukseni, huomasin että 12 maitoa ja 24 viiliä mahtuu ihan hyvin, ja kaikki muu vielä lisäksi. Tämä rutiini on säästänyt minulta paljon ylimääräisiä kauppareissuja ja pähkäilyä.

Koko koti kuntoon: eteinen

Tässäpä yksi kodin ongelmakohdista. Eteinen on ainakin meillä hankala. Se on kauttakulkutila, jossa on kuitenkin säilytettävä runsaasti tavaraa, ja lisäksi tavarat vaihtuvat vuoden aikana. Tilassa säilytellään monenlaisia ja usealle ihmiselle kuuluvia tavaroita, mutta säilytystilat ovat niukat. Tämän viikon haasteena on eteisen raivaus.

Meillä eteisessä säilytystilat koostuvat naulakoista, kenkähyllyistä sekä yhdestä piirongista. Aloitin eilen raivaamisen kengistä. Kävin läpi omat ja lasten kengät, hoidin nahkakengät ja siirsin sandaalit ja kevyet kesäkengät talvisäilytykseen. Seuraavaksi pitäisi tehdä takeille sama operaatio, jotta naulakko väljentyisi. Piironki sisältää hattuja, hanskoja ja huiveja, enkä ole ajatuksella raivannut sitä aikoihin. Käyn tällä viikolla sen viisi laatikkoa läpi, ja vaikka en mitään poistaisikaan, järjestän ainakin kaikki niin, että vaatteet löytyvät kun niitä tarvitsee.

Sitten on vielä yksi ongelmakohta, nimittäin laskutilat. Kyseisen piirongin päällä kuuluisi olla kalenteri, kynä sekä yksi säilytyspurkki. Voitte arvata, että tilanne ei ole ihan sellainen. Piirongin ohi tulee kuljettua kymmeniä kertoja päivässä, ja sen päälle on helppo laskea käsistään mitä tahansa ”väliaikaisesti”. Muutaman päivän päästä ne tavarat ovat siinä edelleen.

Tämän viikon tavoitteena on siis saada meidän eteinen taas väljäksi ja toimivaksi ja siirtää tarpeettomat tavarat sieltä pois. Kenkähyllyille on myös kertynyt epämääräisiä nyssyköitä, ja vaikka niistä ei varsinaisesti haittaa, eivät ne kovin esteettisiäkään ole.

Missä tilassa teidän muiden eteiset ovat?

Koko koti kuntoon: auto

Tämän viikon tehtävä ei koske kaikkia lukijoita. Mutta monilla on auto, niin myös meillä. Tämän viikon tai pikemminkin viikonlopun haasteeseen on kaksi syytä: ensinnäkin halusin tähän väliin jotain vähän kevyempää, sillä kaappien raivaaminen on aika kovaa työtä. Toiseksi meidän auto muistuttaa tällä hetkellä vähän liikaa pyörillä kulkevaa roskista, joten sen siistiminen on erittäin paikallaan. Auto ei tietenkään suoranaisesti ole osa kotia, mutta koska siellä vietetään usein aika paljon aikaa, sisällytän sen tähän projektiin mukaan. Sitä paitsi matkustusmukavuus paranee merkittävästi, kun aika ajoin tyhjentää roinat pois.

Tällä kertaa oma tavoitteeni on tyhjentää auto roskapusseista, käytetyistä nenäliinoista, karkkipapereista ynnä muista, mutta jos innostut, niin samalla voi myös tarkistaa, onko autossa kaikki tarpeellinen mukana. Meillä on kahdet eri kamat autossa, esim. lapiota ei kuljeteta mukana ennen kuin sataa lunta. Samoin talveksi on eri pesunesteet kuin kesäksi. Näitä vaihdetaan kyytiin sään mukaan.

Yritän olla niin reipas, että saisin auton vielä imuroituakin, mutta tosiaan jo roskien poistaminen parantaa viihtyisyyttä merkittävästi. Pesu saa jäädä toiseen kertaan.

Kylppärinkaapit viimeinkin järjestyksessä

Huh mikä homma. Jotenkin ajattelin etukäteen, että nuo vessat ja kylpyhuoneet hoitaa käden käänteessä. Mutta en todellakaan tajunnut, kuinka paljon säilytystilaa kertyykään, kun alkaa järjestelmällisesti käydä jokaista kaappia ja laatikkoa läpi.

Havaitsin, että minulla on ihmeellinen taipumus säilöä roskia, etenkin eri tuotteiden pakkauksia. Tyhjiä lääkepakkauksia ja kosmetiikkapakkauksia löytyi vähän joka kaapista. Kyse on jälleen kerran lykätystä päätöksenteosta. Ostin vastikään kasvojenhoitotuotteita, jotka oli pakattu todella kauniisiin pahvipakkauksiin. Olen ottanut tuotteet esiin ja käyttöön, mutta pakkaukset ovat tuntuneet liian sieviltä suoraan roskikseen heitettäviksi. Niinpä olen vain ”laittanut ne johonkin”, eli laskenut kädestäni johonkin puolinäkyvään paikkaan. Mitään jatkokäyttöajatusta noihin laatikoihin ei toki liity, mutta ei vain ole raaskinut laittaa heti roskiinkaan. Älytöntä toimintaa, jos asiaa yhtään tarkemmin ajattelee. Kovetin sydämeni ja keräsin ne kaikki pahvinkeräykseen.

Olen myös koonnut aika ison kassillisen vanhaksi menneitä lääkkeitä, jotka ovat menossa apteekkiin. Antibioottikuurien jämiä, ikivanhoja silmätippoja ja ties mitä. Yleisesti ottaen en ole käsikaupasta ostettavien lääkkeiden kanssa niin tarkka – en usko, että vuoden vanha hydrokortisoni olisi erityisen vaarallista. Samoin voin hyvin itse käyttää itse ibuprofeenia, jonka päiväys on jo takanapäin, enkä ole huomannut eroa tehossa. Mutta lasten lääkkeiden kanssa olen tarkkana. En halua yhtään joutua arvailemaan, onko vaikuttavaa ainetta oikea määrä vai ei.

Noiden lisäksi kaapeista löytyi jämäpulloja, kuten ennakoinkin. Ärsyttävimmät ovat pari kynsilakkapulloa, joista yritän saada viimeiset tipat kaivettua. Sitten on jokunen muukin tuote, josta haluaisin kiihkeästi päästä eroon, mutta sieluni ei siedä heittää hyvää tavaraa roskiin. Vai pitäisikö tehdä poikkeus? Meneekö tämä ”hyvää ei saa hukata” -mentaliteetti jo vähän liian pitkälle? Minähän olen siis ihminen, joka leikkaa hammastahnatuubit auki, jotta saisin viimeisetkin tahnat sieltä ulos. Ehkä voisi välillä olla vapauttavaa vain heittää jonkun epäsopivan tuotteen jämät roskikseen, sen sijaan että hilloaisi niitä vuositolkulla kaapissa.

Kokonaisuudessaan olen kyllä jälleen kerran tyytyväinen, että tuli tämäkin raivaus tehtyä. Kun roskat otti pois ja jäljelle jääneet tavarat järjesti uudelleen, tuloksena oli yllättäen tyhjiä hyllyjä kaapissa, joka alunperin oli ihan täynnä. Muutenkin on hyvä tarkastella ajoittain kriittisin silmin, minne on tavaransa laittanut. Tuntui esimerkiksi järkevältä siirtää kynsilakanpoistoaine samaan kaappiin kynsilakkojen kanssa, sen sijaan että säilyttäisi niitä eri huoneissa. Taikka viedä laastarit lääkekaappiin, eikä säilyttää niitä yhdessä hammasharjojen kanssa.

Laitan tämän viikon haasteen tänä iltana tai huomenna, vaikka viikko onkin jo näin pitkällä. Mutta se on sen verran pieni, että pitäisi luonnistua viikonlopun aikana.

Täydellisiä kiharoita tavoitellessa

Minusta tuntuu, että ne naiset joilla on suora tukka, ihailevat kiharoita, ja luonnonkiharalla siunatut puolestaan haaveilevat suorasta tukasta. Itse kuulun suoratukkaisiin ja luonnollisesti olen myöhäisestä teini-iästä lähtien etsinyt keinoa, jolla saisin mieleiseni kiharat. Prosessiin kuuluu erinäisiä permanenttikokeiluja sekä runsaasti sähkökäyttöisiä laitteita, joilla toivottua tulosta on tavoiteltu kotikonstein.

Setvin hieman varastojani ja löysin kotoani kaksi erilaista kiharrinta sekä kahdet erilaiset lämpörullat. Näiden lisäksi on erikokoisia papiljotteja. Aloin samalla miettiä, että tässä ei suinkaan ole kaikki välineet, joilla koskaan olen kiharoita taiteillut. Käytössä oli aikoinaan suoristusrauta, mutta en koskaan oppinut käyttämään sitä kunnolla, joten annoin sen pois parin vuoden jälkeen. Nykyisten papiljottien lisäksi muistan runsaan määrän tarrarullia (missähän nekin nyt ovat? Ehkä jossain vintillä?) sekä kaikenlaisia ”pötkylöitä”, joiden ympärille hiuksia kierrettiin. Niiden kohtaloa en enää muista, ovatkohan päätyneet roskikseen jossain raivausinnossa. Päälle voi vielä laskea kiharoiden hoitoon ja muodostamiseen tarkoitetut aineet sekä ainakin yhden kamman, jonka olen ostanut nimenomaan kiharoiden aukomista varten.

Tästä seurasi kaksi johtopäätöstä. Ensinnäkin nykyisestäkin määrästä on varaa karsia, joten lahjoitin toiset lämpörullista pois. Ne ovat varsin tilaa vieviä ja hankalasti säilytettäviä pöniköitä, ja kun nyt tulin kesällä hankkineeksi jälleen uudet (siis käytetyt, mutta minulle uudenlaiset minulle), niin vanhat saavat mennä. En edes ole käyttänyt niitä vuosikausiin. Toiseksi aloin miettiä, paljonkohan olen elämäni aikana laittanut rahaa kiharoiden tavoitteluun? En oikeastaan halua edes tietää, summa on kuitenkin jotain älytöntä. Ja hulluinta on, että aivan taatusti jossain on joku kiharapää, joka haaveilee juuri tällaisista suorista hiuksista, jotka kasvavat päästäni ihan itsestään. Hullua, sanon minä!

Loppukanettina totean, että nykyisillä kihartimilla ja systeemeillä onnistun useimmiten saamaan sellaiset kiharat kuin haluan – tosin en jaksa niitä väkertää kovin usein. Mutta onhan se ihan kiva tietää, että kotoa löytyy arsenaali ties mitä laitteita, joilla pitäisi saada tiukkaa säkkärää tai löysiä laineita, jos vain jaksaa nähdä sen vaivan.

Viikon vinkit: ruokaa, hamstraamista, varkauksia ja bonuksena Kävele naiselle ammatti

YLEn artikkelissa on haastateltu Marttoja, jotka muistuttavat että kuivaruoka ei yleensä ole pilaantunutta, vaikka pakkauksen päiväys olisi jo takana päin. Pasta, riisi ynnä muut vastaavat säilyvät jopa vuosia parasta ennen -päiväyksen jälkeen. Älä heitä ruokaa roskiin, ennen kuin olet haistanut ja maistanut onko se kunnossa.

Ilta-Sanomissa oli juttu hamstraajista. Siinä muistutetaan, että kyse on sairaudesta, eikä pakko-oireisesta toiminnasta pääse eroon siten, että joku vaan kärräisi roinat roskiin. Jutussa peräänkuulutetaan empatiaa, ja se on hyvä muistaa muutenkin aina, kun auttaa jota kuta raivaamaan kamojaan.

Pääkaupunkiseudun lajittelupisteistä on varastettu autolasteittain tavaraa.(HS) Minua kiinnostaisi tietää, mihin ne varastetut romut ovat päätyneet? Mikä on ollut motiivi? USAssa asuessani jätevarkaudet olivat aika ajoin uutisissa. Mutta siellä tilanne oli selkeämpi, koska jätteistä maksettiin. Jos joku kävi omin luvin tyhjentämässä talojen roskiksia, tiesi että jäte päätyy lopulta samaan paikkaan, siis jätekeräyslaitokseen, jossa siitä maksettiin.

Tämän viikon ekstravinkki poikkeaa totutusta. Kun minulta pyydettiin, voisinko kirjoittaa blogissani Kävele naiselle ammatti -tempauksesta joka järjestetään tänään 13.9., vastasin että ilman muuta. Mutta sitten en keksinyt mitään järkevää yhteyttä näihin asioihin, joista yleensä kirjoitan. Niinpä tein tästä viikon bonus-vinkin, koska asia on sekä hyvä että tärkeä. Kävele naiselle ammatti on Naisten Pankin järjestämä tempaus, jolla kerätään rahaa kehitysyhteistyöhön. Naisten Pankki on puolestaan Kirkon ulkomaanavun alainen organisaatio, joka kohdistaa apunsa nimenomaan naisille kehitysmaissa. Apu on hyvin konkreettista. Naisten Pankin kautta esimerkiksi afrikkalaiset naiset ovat saaneet ompelukoneita, jotka mahdollistavat työnteon ja oman rahan tienaamisen. Taikka jossain toisaalla sen avulla naiset voivat perustaa osuuskuntia, jotka myyvät riisiä eteenpäin. Naiset saavat käytännönläheistä koulutusta, jonka avulla he pärjäävät paremmin, eivätkä  esimerkiksi tule huijatuiksi.

On vanha totuus, että ihmisiä on tehokkainta auttaa siellä missä he ovat. Tämä on ruohonjuuritason kehitystyötä, joka tuo täsmäapua sinne, missä sitä tarvitaan. Toinen vanha totuus on, että naisten auttaminen auttaa myös lapsia ja vähitellen koko yhteisöä. Jos olet miettinyt, mikä olisi hyvä kohde hyväntekeväisyydelle, aloita vaikka tästä. Tunnen ihmisiä, jotka ovat itse nähneet, miten apu menee perille. Luotan siihen, että tämän organisaation toiminnasta on käytännön hyötyä.

Lisää kokemuksia kotiinkuljetuksesta

Olen jatkanut ruokakaupan kotiinkuljetusten käyttämistä, ja testaillut nyt yhteensä kolme kertaa Citymarketin palvelua. Viime viikolla mokasin, ja jouduin maksamaan turhan paljon kuljetuksesta, sillä olin tilaukseni kanssa liian myöhässä. Toisaalta jos olisin ollut supernopea, olisin onnistunut saamaan ruoat vielä samana päivänä, mutta luotin liikaa siihen, että pari tuntia sinne tai tänne ei tunnu missään.

Eilen sain sitten uuden kuorman, ja tällä kertaa moka oli toimittajan puolella. Olin aloittanut tilauksen edellisestä virheestä oppineena hyvissä ajoin, jotta sain varmasti haluamani toimitusajan. Olin myöhemmin kirjautunut uudelleen sisään, ja täydentänyt listan loppuun. Siinä vaiheessa kun tavarat tulivat, kävi ilmi että tilauksia olikin kaksi. Ensimmäinen tilaus sellaisenaan, sekä täydennys omanaan. Muuten hyvä, mutta ekan tilauksen tuotteet olivat tässä jälkimmäisessä edelleen mukana. Sain siis yllättäen neljän maitolitran sijasta kahdeksan litraa, ja niin edelleen.

Soitin samantien asiakaspalveluun, jossa oikein asiallinen henkilö rupesi selvittämään ongelmaa. Lopputulos oli kannaltani todella hyvä, sain hyvityksen niistä tuplana tulleista ostoksista, eikä niitä tultu hakemaan pois. Ei siis todellakaan mitään valittamista, vaikka tilausohjelma ilmeisesti olikin tökkinyt. Tai voihan olla että minäkin olin onnistunut jotenkin säheltämään. Jatkossa kuulemma kannattaa olla turhia muokkailematta, ja vain tehdä tilaus yhdellä kerralla valmiiksi.

Jos nyt haluaa kritiikkiä antaa, niin noissa nettisivuissa olisi pientä kehittämisen varaa – luulisin että tilaukset olisi mahdollista lukita esim. 2h ennen kuin keräily alkaa, niin ettei tällaisia sekaannuksia pääse syntymään. (Keskon arvio oli, että luultavasti tavarat olivat jo keräilyssä kun aloin muokata listaa.) Samoin poistaisin ne ”suosituimmat tuotteet”, jotka peittävät omat hakutulokset, ne ovat ärsyttäviä. Sen sijaan nyt, kun olen oppinut käyttämään nettisivuja paremmin, olen löytänyt tuotevalikoimista sellaisia juttuja, joita en aluksi löytänyt. Ilmeisesti osaan hakea niitä nyt paremmin.

Kaiken kaikkiaan Keskon asiakaspalvelusta tuli sellainen fiilis, että he todella haluavat pitää minut asiakkaana jatkossakin, ja tällaisilla ratkaisuilla se kyllä onnistuu. Hassuna yksityiskohtana edellisessäkin tilauksessa oli jotain liikaa – pieni suklaapatukka, jota en ollut tilannut ollenkaan. Jäi epäselväksi, oliko se kampanjatuote vai keräilijän virhe. Toisaalta jos tätä menoa jatkuu, Citymarketin ruokatilaukset alkavat käydä suorastaan edullisiksi….

Arvelin etukäteen, että S-ryhmän systeemi toimisi lopulta paremmin, mutta nyt olen hieman kallistumassa K-ryhmän puoleen. Jos vaan Prisma ulottaisi kotiinkuljetuksen meille saakka, niin siinä voisi olla vakava kilpailija, mutta toistaiseksi Cittari menee kuitenkin niukasti edelle.