Miten saisin muovinkeräyksen toimimaan?

Julkaistu , kirjoittanut
46

Meidän lähistöllä on HSY:n muovinkeräyslaatikko. Siinä taisi aiemmin olla tekstiilikeräys, mutta kun vaatteita leviteltiin pitkin puistoa ja niitä käytiin laatikoista jatkuvasti dyykkaamassa, keräys lopetettiin. Tai siis oletan, että syy oli tämä. Mutta nyt sinne voisi viedä kotitalouksissa syntyvän muovijätteen.

Pohdin pitkään, mikä järki on muovin keräämisessä. Sekajäte viedään taloyhtiön roskiksesta suureen polttolaitokseen, jossa siitä tulee energiaa. Mietiskelin, että mikä järki on erotella muovit sekajätteestä, jos ne kuitenkin päätyvät samaan osoitteeseen. Enpä olisi voinut olla pahemmin metsässä, sillä selvitin asiaa ja muovia ei suinkaan polteta. Se käytetään uudelleen ja siitä tehdään uutta muovia. Nyt iski dilemma. Tämä on juuri se, miten haluaisin yhteiskunnan toimivan. Haluan, että materiaalit käytetään uudelleen jos suinkin mahdollista. Haluaisin itse osallistua tähän aktiivisesti. Mutta kun jäteastia ei ole omalla takapihalla, osallistumisen kynnys nousee huomattavasti.

Luulen että muovin lajittelu omaan roskikseensa ei olisi iso ongelma. Meillä erotellaan jo metalli, lasi, palautuspullot, paperi, pahvi, ongelmajäte ja biojäte. Muu menee sekajätteeseen, mutta käytännössä jotain muuta kuin muovia edustaa vaipat, jotka taas käytännön syistä erottuvat muovijätteestä lähes itsestään. Vaipparoskikset ovat nimittäin siellä missä vaippoja vaihdetaan, ja kaikkien muiden roskien roskis on keittiössä. Vaippojen lisäksi varsinaista sekajätettä edustavat satunnaisesti tyhjenevät lasiset kosmetiikkapakkaukset, käärepaperit ja muu pakkausmateriaali. Sitä paitsi vaippojen käyttö jatkuu perheessämme enää vähän aikaa, joten sen jälkeen sekajätteen määrä putoaisi alle puoleen.

Mikä tässä sitten on ongelma? No se kuljetusmatka. Reilu sata metriä ei vaikuta ylitsepääsemättömältä, mutta käytännössä se hankaloittaisi arkea aika paljon. En yleensä koskaan lähde ulko-ovesta yksin, puhumattakaan että olisin tyhjin käsin. Mukana on aina yksi tai kaksi lasta, rattaat, polkupyörä, käsilaukku, muita roskapusseja. Tämän kombon kanssa ylimääräinen kierros jäteastialle, joka on vielä ihan eri suunnnassa kuin mihin olemme yleensä menossa, tuntuu hankalalta. Jos asuisin yksin, ei tätä pohdintaa edes tarvitsisi käydä, vaan lajittelisin muovia intoa puhkuen.

Haluaisin kuitenkin kokeilla, voisiko tätä saada toimimaan käytännössä ilman suhteetonta vaivanlisäystä arjessa. Voisin miettiä ainakin seuraavia ratkaisuja:

  • Muoviroskien pakkaaminen tiiviimmin roskapussiin, jolloin keittiön jäteastiaan mahtuisi enemmän ja pussia tarvitsisi viedä harvemmin. Tämä saattaa itse asiassa olla avainasemassa. Ajatus jokapäiväisestä kierroksesta tuntuu työläältä ja aikaa vievältä, mutta jos tarvetta olisi vain parille kerralle, voisin jo harkita.
  • Ehkä voisin yrittää miettiä, voisiko pakkausmateriaalia vähentää jo kaupassa, ja suosia irtomyyntiä entistä enemmän. Tosin tässä tulee taas yksi hankaluus vastaan, sillä lähikauppa ei ole mikään irtomyynnin edelläkävijä, ja torille ja halliin on erikseen lähdettävä = eli tulee taas sitä lisävaivaa.
  • Kehittää roskisrutiini, eli jokin samanlainen systeemi kuin pyykin ja tiskin kanssa, jolloin tietyt hommat hoidetaan automaattisesti tietyllä tavalla joka päivä. Rutiinin tarkoitus olisi saada homma rullaamaan kaiken muun arjen ohessa niin, ettei se tuntuisi vaivalta.
  • BONUS: Kirjoitan HSY:lle, ja pyydän mitä kauneimmin heitä tuomaan muovikeräyksen meidän takapihalle. Jos kerran ennen oli mahdollista kerätä erikseen energiajätettä ja sekajätettä, eikö onnistuisi myös muovijätteen ja sekajätteen erottelu jo roskakatoksessa?

Mutta en jätä tätä tähän. Olen jo oppinut, että teillä lukijoilla on yleensä luovia ja toimivia ratkaisuja kaikkiin elämäni ongelmiin 🙂 Joten kertokaa ihmeessä miten te toimisitte? Onko kukaan samassa tilanteessa? Tai omakotitaloasujat – miten te olette organisoineet lasin ym.  kierrätyksen, oletan että niitä ei haeta kotiportilta kuten sekajätettä? Onko joku onnistunut peräti ilman autoa…?

Miten vatsataudista selvitään

Julkaistu , kirjoittanut
8

Okei, otsikko on hitusen harhaanjohtava, sillä en aio jaella mitään lääketieteellisiä kikkakolmosia pikaisen paranemisen takaamiseksi. Sen sijaan seuraavaksi kerron systeemistä, jolla lapsiperheissä pysyy oksupyykki aisoissa. Koska kaikki parhaat jutut on aina lainattu muilta, en tietenkään ole keksinyt tätä itse. Luin alkuperäiseen vinkin  muistaakseni Valeäiti-blogista, mutta olen nyt testannut sitä käytännössä ja jatkokehittänyt edelleen. (Yritin löytää alkuperäistä tekstiä, mutta koska ei ole mitään muistikuvaa milloin olisin tekstin lukenut, se oli aikamoista hakuammuntaa eikä tuottanut tulosta.)

Kuten useimmat pienten lasten vanhemmat lienevät havainneet, lapsilla on taipumus oksennella keskellä yötä. Jos joku osaa selittää, miksi leikki-ikäisten vatsataudin alku sijoittuu aina nukkumaanmenon jälkeiseen aikaan, niin tehköön sen kommenteissa! Tämä on mysteeri, jota olen ihmetellyt esikoisen ensimmäisestä oksutaudista lähtien. Tästä seuraa joka tapauksessa se, että sänky ja petivaatteet ovat pahimmassa sotkuvaarassa. Kun ensimmäinen purskaus on havaittu, lapsi puhdistettu ja tärveltyneet lakanat riivitty pois sängystä, saattaa tulla mieleen pedata uudet lakanat. Mutta ei! Älkää tehkö sitä. Tehkää näin:

  1. Peitä patja kylpypyyhkeellä. Jos kyse on pinnasängystä, yksi pyyhe riittää koko sängyn matkalle. Jos sänky on isompi, peitä pyyhkeillä pääpuoli.
  2. Lisää pyyhekerroksia, ainakin kolme kpl mutta enemmänkin voi latoa.
  3. Laita lapsi pyyhkeille nukkumaan ja odota seuraavaa oksennusta.
  4. Jos lapsi on pieni, älä nosta häntä oksennuksen tullessa pois pinnasängystä, koska silloin oksennusta vain lentelee ympäriinsä matkalla kylppäriin. Sen sijaan anna oksentaa pyyhkeen päälle omassa sängyssä. Jos lapsi on isompi niin siinä tapauksessa vati sängyn vieressä voi auttaa.
  5. Vie lapsi pesulle.
  6. Kuori likaantunut pyyhe sängystä pois. Laita puhdas lapsi takaisin puhtaan pyyhkeen päälle nukkumaan.
  7. Suihkuttele likaisesta pyyhkeestä käsisuihkulla kiinteät möhnät suoraan vessanpönttöön. Jos tilanne on kriittinen, tämän vaiheen yli voi hypätä ja siirtyä suoraan kohtaan 8.
  8. Heitä märkä pyyhe parvekkeelle/pihalle pois haisemasta. Sen voi hakea sieltä pyykkiin aamullakin.
  9. Jos kohta 8 ei ole mahdollista, pyyhkeitä voi tunkea myös suoraan pesukoneeseen, jonka voi laittaa päälle ensimmäisenä aamulla. Jos hajuhaitta on kaamea, ripottele soodaa sinne missä haisee.
  10. Toista kohdat 3-9 niin monta kertaa kuin on tarpeen. Lisää tarvittaessa uusia puhtaita pyyhekerroksia.

Tämän systeemin ehdoton etu on se, että se minimoi lakanoiden kanssa säätämisen keskellä yötä. Sen sijaan voi maksimoida sen vähäisen tarjolla olevan uniajan sekä itselleen että muille taikka keskittyä muihin pelastustoimenpiteisiin. Pyyhkeet eivät mene muutamassa tunnissa miksenkään, ja ne voi aina pestä vähintään 60 asteen pesussa. Lautasellinen soodaa pitää myös makuuhuoneen ilmaston yllättävän raikkaana, mikä tekee tilanteesta paljon siedettävämmän kaikille osapuolille.

Tämä toimintamalli helpottaa huoltojoukkojen elämää silloin, kun potilas ei vielä itse osaa tai pääse omin avuin yöllä vessaan, ei osaa tähdätä oksujaan ämpäriin tai joka ei ylipäätään herää siihen, että mahatauti alkoi.

Oletteko kokeilleet? Onko muita hyviä vinkkejä mahataudista selviämiseen?

Yllättävä poisto

Julkaistu , kirjoittanut
1

Kun raivasin vaatteitani, kaapista lähti muutakin kuin tekstiilejä. Arvatkaa mikä on helpoin keino tehdä lisää tilaa? Poistaa kaapista tyhjät, tarpeettomat henkarit. Siinä roikkuvien vaatteiden kaapissa on ollut todella ahdasta, eikä ihme. Vaatteiden lisäksi olin säilönyt siellä noin 15 ylimääräistä henkaria. Nehän vie yksinään jo ainakin 20cm tangosta, etenkin kun kaikki olivat tuollaisia kookkaita, ei mitään metallirimpuloita. Äärimmäisen epäkäytännöllistä tilankäyttöä mielestäni.

IMG_3628

En oikein tiedä, miten tuo määrä sinne kaappiin on päätynyt. En ole tietoisesti laittanut sinne tyhjiä säilytykseen. Enkä ole mielestäni poistanut vaatteita niin, että henkarit olisivat jääneet. Tämä on näköjään näitä mystisiä tavarailmiöitä, joissa materia lisääntyy ilman selitystä. Samaa sarjaa kuin käsilaukutkin – ainakin minä voin löytää veskasta ihan mitä tahansa, ilman pienintäkään havaintoa siitä, miten tavara on sinne joutunut. No, ainakin siellä on nyt selvästi väljempää!

Muuten se mekko, jonka mainitsin eilen. Sen saa ehkä sittenkin korjattua käyttökuntoon. Hah! Epäröinti kannatti. Ehkä siitä tulee sittenkin se lempimekkoni, josta haaveilin ostohetkellä.

Vaatekarsinnan vaikeudesta

Julkaistu , kirjoittanut
9

Hienosti järjestäytynyt komero inspiroi minua raivaamaan myös vaatekaappia. (Aloitin eilen, mutta nyt projekti on hetken tauolla, sillä sairastuin johonkin hirveään mahataudin ja influenssan välimuotoon ja olen muuttunut reporangaksi.) Tavoitteena oli raakata käyttövaatteiden joukosta pois kaikki turhat vaatteet. Siis ne, mitä ei ikinä laita päälleen, vaan joita hautoo siellä muiden joukossa vuodessa toiseen erilaisista epärationaalisista syistä.

Nämä epärationaaliset syyt tekevät karsimisesta ajoittain aika hankalaa. Otetaan esimerkiksi mekko, joka on ostettu 8 vuotta sitten, ja jota olen pitänyt kerran. Olen pitkään miettinyt sen myymistä, koska ei ole todennäköistä että se yllättäen muuttuisikin minulle sopivaksi. Otin sen ulos kaapista, ja sitten alkoi epärationaalinen pähkäily. Mitä jos sittenkin vielä jotenkin saisin sen toimivaksi? Ihana mekko, en millään raatsi laittaa pois, ei se mitään vaikka en ikinä pidä sitä kuitenkaan. Hirveä luopumisen tuska. Sama koski montaa muutakin vaatetta, joita yhdisti se, että olen joskus kauan sitten käyttänyt niitä kerran tai pari, mutta en enää moneen vuoteen.

Noiden vaatteiden poistamista vaikeutti selvästi se, että ne olivat virheettömiä, uuden veroisia. Vähän nukkaantuneet tai muuten väsähtäneen näköiset vaatteet oli helpompi poistaa. NIiden kohdalla taas aloin jälleen pohtia lopullista sijoituspaikkaa. Luin juuri YLEn nettisivuilta jutun, jossa hyväntekeväisyysoarganisaation työntekijä kertoi, että ilmaiseksi lahjoitetaan entistä huonompikuntoista vaatetta. Että hyvät myydään, ja huonot heitetään hyväntekeväisyyteen. Tästä seurasi tietenkin se, että aloin syynätä vaatteitani sillä silmällä. Ovatko ne liian nyppyisiä? Ovatko lahkeet liian kuluneet? Kehtaako näitä antaa? Pitäisikö nämä sittenkin vain käyttää itse loppuun jossain mökillä? Mutta miten paljon mökilläkään tarvitsee vaihtovaatteita?

Reipas ja ronski pakkaisi kaikki kaapista poistetut vaatteet sekä kengät yhteen kassiin ja kuskaisi Fidalle tai kierrätyskeskukseen ja keskittyisi sen jälkeen vaatekaapissa vallitsevaan ihanaan väljyyteen. Ylianalysointiin taipuva tyyppi alkaa kelailla näitä yllämainittuja ongelmia, kokee tilanteen liian vaikeaksi ja jättää koko homman kesken. Lopputulos on se, että kaapista poistetut vaatteet vain vaihtavat paikkaa ja tukkivat tiloja jatkossa jossain muualla.

Tuo jälkimmäinen skenaario olisi täydellinen epäonnistuminen. Nyt täytyy olla tiukkana itseni kanssa, etten syyllisty tuollaiseen kiertelyyn ja itsepetokseen. Olen vaatekirjanpitoni mukaan ostanut tai saanut tänä vuonna jo kymmenkunta uutta vaatetta (sukat ja alusvaatteet poislukien), joten saman verran olisi kyllä aiheellista poistaa vanhojen joukosta.  Aika hyvän saldon sainkin: mekkoja, puseroita, ainakin yhdet housut ja useat rikkinäiset farkut, kahdet kengät ja yksi takki, joka saa siirtyä palvelemaan mökkikäytössä. Kun vain saan päätetyksi mihin ne loput menevät. Päätin että annan itselleni nyt viikon aikaa ratkaista tämä ongelma. Ei se VOI olla niin vaikeaa.

Kärsiikö kukaan muu tällaisesta ylianalysoimisesta? Vai lähtevätkö vaatteet vips vips kiertoon vain ilman sen kummempaa murehtimista?

Viikon vinkit (ja kysymys): vastaisku Kondolle, rikkoutuvat kodinkoneet sekä järkeä siivoukseen

Julkaistu , kirjoittanut
9

Ensin tärkeä kysymys: mitkä olivatkaan niitä paikkoja, joihin voi Helsingissä viedä farkkuja uusiokäyttömateriaaliksi? Tiedän, että joku teistä lukijoista on jo kertaalleen vinkannut tästä mahdollisuudesta täällä, mutta en millään löydä oikeaa kommenttia. Jos tiedät vastauksen, kerro kommenteissa! Lähdössä olisi peräti neljät farkut, jotka ovat niin reikäiset ettei niitä kannata ruveta korjaamaan. Haluaisin ne hyötykäyttöön mieluummin kuin poltettaviksi. Mutta jos en keksi mitään fiksua niin sitten ne menevät roskiin.

Sitten viikon vinkkeihin. Vastaisku Konmarille! Tässäpä virkistävä näkökulma: älä heitä pois, vaan laita säilöön ja käytä myöhemmin. Tällä hetkellä äärimmäisen epätrendikäs ajatus. Kierrätyskeskuksen kehitysjohtaja Tuovi Kurttio haastaa reippaasti Kondo-filosofian ja kritisoi muitakin raivausideoita. (Helsingin Uutiset)

Kiinnostava artikkeli kodinkoneiden käyttöiästä: tutkimuksen mukaan kodinkoneet eivät rikkoudu herkemmin kuin aiemmin siksi, että valmistajat tekisivät niistä tahallaan huonompia. Koneita ei yritetä tehdä kestämään ikuisesti, mutta yhtälö on monimutkaisempi, kuin miltä ensivilkaisulta vaikuttaa. Lisäksi ihmiset haluavat uutta uuden vuoksi – miksi siis tehdä laite joka kestäisi 20 vuotta, jos kuluttaja kuitenkin haluaa viiden vuoden päästä uuden mallin vaikka entinen toimii. Miettikää nyt vaikka televisioita tai kännyköitä. Kiinnostavaa asiaa, suosittelen. (YLE)

Tästä olen samaa mieltä: desinfioivia siivousaineita ei tarvita tavallisessa kodissa mihinkään. Päinvastoin, jos kaikki bakteerit katoavat ympäriltä, ympäristö muuttuu epäterveelliseksi. Tässä artikkelissa haastatellaan siivousaineista väitellyttä tohtoria, joka puhuu puhtaiden tiskirättien, höyrypesurien ja arkijärjen puolesta. Virkistävää luettavaa. (YLE)

Komero kuntoon, on kevät!

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Meillä on perinteinen komero: Siinä on noin neliömetrin kokoinen pohja, tanko katonrajassa, syvät hyllyt toisella sivulla. Koska asumme vanhassa talossa, pohjaratkaisu ei ole täydellisen suoraviivainen, vaan tässäkin komerossa on sellainen ”salamutka”, eli hyllyt jatkuvat erikoisella tavalla seinän väliin. Säilytystilaa on siis enemmän kuin miltä näyttää, mutta kääntöpuolena on se, että tuonne mutkan taakse ei näe, ja sinne sekä mahtuu että unohtuu vaikka mitä. Komero toimii lisäksi siivouskaappina, sen lattialla säilytetään pölynimuria ja hyllyillä kaikkia muita siivousvälineitä.

Rakastan tuota komeroa, koska pystyn siellä säilyttämään runsaasti tarpeellista mutta sekalaista tavaraa, joka vie paljon tilaa mutta jonka haluaa olevan helposti käsillä. Esimerkiksi lahjapakkausmateriaaleja, kausikoristeita, matkalaukkuja, jatkojohtoja, työkaluja, varalamppuja, kynttilöitä, kukkaruukkuja ynnä muuta. Komeron kirous on siinä, että sinne on äärimmäisen helppo heittää mitä tahansa, jonka haluaa käsistään pois. Myös sellaisia tavaroita, joilla ei oikeastaan ole omaa paikkaa. Yleensä sitä paikkaa ei myöskään siinä pysähdy miettimään, ja esineen laskee siihen mihin se nyt sattuu sopimaan, eli jonkun hyllyn reunalle. Lopputulos on nopeasti karmea kaaos.

Koska itsekurini ei näköjään riitä siihen, että keskittyisin aina kun jotain komeroon vien, joudun raivaamaan sen perusteellisesti noin kerran vuodessa. Siinä vaiheessa kaaos on yleensä päässyt niin sietämättömäksi, että mitään ei löydä mutta kamaa putoaa päähän jos jotain yrittää etsiä. Oikeita töitä vältellessäni tartuin tähän toimeen viime viikolla. Klassinen ”hylly kerrallaan tyhjäksi, inventaario, ja takaisin järkevään järjestykseen” -menetelmä ei petä. On myös hyödyllistä kyseenalaistaa omat vanhat järjestykset. Nimittäin se olemassaoleva ratkaisu ei välttämättä ole optimaalisin. Uudelleen järjestelyllä ja silkan roinan poistamisella sain komeroon mahtumaan paljon uutta, ja silti kaikki on siististi ja kaikkeen pääsee käsiksi.

Suosittelen, että jos komerossa on avohyllyt, samanlaiset tavarat vangitaan hyllyillä omiin koreihin tai laatikoihin. Irtonaisen tavaran määrä kannattaa pitää mahdollisimman pienenä. Tämä helpottaa sekä löytämistä, järjestyksen säilymistä että säilytystilan maksimointia. Minulla on käytössä sekä muovikoreja että -laatikoita, mutta lisäksi myös vanhoja kenkälaatikoita. Jos laatikosta ei näe läpi, kirjoita kylkeen kissan kokoisilla kirjaimilla mitä siellä on. Muovilaatikot kannattaa ehdottomasti hankkia läpinäkyvinä.

Roskiin meni:

  1. Vanha kylpyharja. Olin säilyttänyt tätä nyt noin 10 vuotta turhaan.
  2. Epämääräisiä muovipakkauksia, joita olin säästellyt varmuuden vuoksi.
  3. Tyhjiä elektroniikkalaitteiden laatikoita. Nämä veivät ylettömästi tilaa, ja säilyttivät kirjaimellisesti tyhjää. Suoraan pahvinkeräykseen.
  4. Vaatepuun pehmustimia, jotka eivät toimi.
  5. Kankaan riekaleita, jäljellä rievuiksi revitystä tyynynliinasta, loppuunkäytetty taikasienen jämä, vanhoja hammasharjoja.
  6. Lattialle unohtunut pari vuotta sitten talvisäilöön pantu amarylliksen sipuli, mennyt pilalle.
  7. Askartelumateriaalien silppuja, muuta epämääräistä roskaa
  8. Tarpeettomia käyttöohjeita.

Lisäksi nakkasin auton takakonttiin kesäajan lasinpesunestettä, jota oli pieni liru pussin pohjalla. Kun tyhjennän sen auton säiliöön, pääsen pussistakin eroon. Löysin yhden parittoman ruokapöydän tabletin, joka on jonkinlaisista puutikuista punottu. Siirsin sen parvekkeelle, sen päälle voi kesällä laittaa kukkaruukkuja.

Koska hyllyille tuli tyhjää, pystyin nostamaan lattialta tavaroita pois. Sain myös imuroitua komeron lattian, edellisestä kerrasta olikin …hmmm, ehkä pari vuotta. Eipä tuo imuroimaton lattia nyt mikään valtava hygieniariski ole, mutta kiva kuitenkin tietää, että nyt se on siisti. Lisäksi siirsin komeroon uusia tavaroita muualta asunnosta, koska nyt niille on siellä tilaa.

Tietenkin vastaan tuli myös kaikenlaista, minkä olemassaoloa en enää edes muistanut: kauniita rasioita, kynäteline, kynttilänjalka. Se on sen kummallisen hyllymutkan ominaisuus. Olen säilyttänyt noita tällä hetkellä täysin tarpeettomia esineitä sillä ajatuksella, että niille kenties myöhemmin löytyy käyttöä. Periaatteessa olisin voinut heittää roskiin tai kierrättää jotenkin muuten, mutta rehellisesti sanottuna siitä on liikaa vaivaa. Koska noille tavaroille on meillä tilaa, voin samantien säästääkin ne. Sitten kun jossain vaiheessa joku prinsessa tarvitsee aarrelaatikkoa, voin taikoa komerosta esiin sellaisen. Aivan kaikkea ei ole tarpeen karsia, jos tilaa on. Mutta roskasta ja tyhjän säilömisestä kannattaa luopua.

Selvästi tässä on jonkinlaista kevätsiivouksen tuntua ilmassa. Se on varmaan huhtikuun armoton valo, joka saa talvenkotoisan kodin näyttämään täysin laiminlyödyltä. Oletteko huomanneet samaa? Iskeekö muille komeronsiivousvimma näihin aikoihin?

Ngäääh, Stockmann…!

Julkaistu , kirjoittanut
14

Okei, olen ollut viime aikoina aika hiljaa tästä entisen lempikauppani ongelmista. Mutta nyt oli kyllä niin käsittämätöntä tötöilyä taas että ei voi ymmärtää. Huomasitteko huhtkuun kantis-vihkon? Siinä mainostettiin isosti pääsiäisen aukioloaikoja ja kehuttiin reseptejä pääsiäispöytään. No hienoa, mutta pääsiäinen oli tänä vuonna jo maaliskuussa. Siinä vaiheessa kun vihko kolahti postiluukusta, kaikki oli jo takanapäin.

Minulla on vain yksi kysymys: MIKSI? En pysty ymmärtämään tällaista. Siis onko siellä joku toistaitoinen kopioinut viime vuoden tekstit suoraan tämän vuoden vihkoon? Ei ei ei. En kerta kaikkiaan pysty ymmärtämään, miten tuollainen on edes mahdollista. Pienen pieni mahdollisuus on, että posti olisi tuonut vihkon liian myöhään. Mutta voiko postikaan myöhästyä yli viikkoa? Olin paikalla kun se vihko saapui. Silloin oli jo huhtikuu. Jotta tästä markkinoinnista olisi ollut mitään iloa, vihkon olisi pitänyt saapua hyvissä ajoin ennen pääsiäistä, siis tänä vuonna joskus maaliskuun puolessa välissä.

Tänä aamuna yritin klikata Hullujen päivien tuotteen ostoskoriin tasan kello 7.00, jolloin se tuli myyntiin. Tuote oli kuulemma jo loppuunmyyty. Olen kuullut että muillakin on ollut ongelmia nettikaupan kanssa. Koska Stockan nettikauppa on kuuluisa lähinnä siitä, että se ei oikein toimi, tämä ei sinänsä yllättänyt, vaikka hiukan harmittikin etten saanut haluamaani tuotetta ostettua. Mutta tuo päivämääräsekoilu kantis-vihkossa menee yli ymmärryksen.

Firman toimitusjohtaja lähti uutisten mukaan äskettäin muualle, ja uutta etsitään. Nyt kun isot saneeraukset on tehty, voisiko seuraava tj käynnistää yrityksessä jonkinlaisen ”prosessit kuntoon” -kampanjan, jotta tällaiset yksinkertaiset asiat kuten kalenterin tarkistus saataisiin hoidettua, ennen kuin mainos menee painoon? Rakenteelliset muutokset ovat tietenkin tärkeitä, mutta kun kyse on tavaratalosta, asiakaskokemus on kuitenkin siinä ytimessä, tuleeko kauppaan asiakkaita vai ei.

Kausimullistus

Julkaistu , kirjoittanut
2

On harhaa kuvitella, että talvi vaihtuisi kevääksi ihan itsestään. Oikeasti se vaatii kaikenlaista työtä. Olen tarttunut toimeen, ja pessyt ja pakannut suurimman osan talvivaatteista laatikoihin. Saman tein talvikengille (ja nyt olen ongelmissa, sillä en omista kunnollisia välikauden kenkiä, hmph.) Tänään vein kaksi toppatakkia pesulaan. Parhaillani käyn pään sisäistä keskustelua siitä, pitäisikö luistimet teroittaa nyt, vai pystynkö hoitamaan homman syksyllä ilman stressiä. Toisin sanoen lykkäänkö vaivannäköä puolella vuodella, vai tsemppaanko ja teen nyt. Jos antaisin neuvoja jollekin toiselle, kehottaisin tekemään sen nyt. Mutta todellisuudessa laiskuus taitaa voittaa.

Oli muuten hauskaa kuunnella A Slob Comes Clean -podcastia, ja todeta että kausivaaterumbaa tanssitaan myös Texasissa. Kuka olisi uskonut! Tämä ei olekaan suomalainen ilmiö, kuten kuvittelin. Dana perusteli vaatteiden vaihtoa sillä, että lapsilla olisi kaapissa asianmukaista puettavaa, eikä kukaan yrittäisi vahingossa lähteä villapaidassa kouluun, kun ulkona on +20 astetta, tai pukeutuisi liian kevyesti kylmänä aikana. Tämä oli mielenkiintoinen näkökulma, koska itse liitän kausivaatteet nimenomaan ulkovaatteisiin ja jalkineisiin. Esimerkiksi talvikengät ovat isoja ja vievät paljon tilaa, joten minusta on aina ollut loogista siirtää ne pois eteisestä, kun käyttökausi loppuu. Mutta näköjään syitä on enemmänkin kuin olen kuvitellut.

Tuntuu myös siltä, että nyt kun aprillipäiväkin on ohitettu, voisi olla ihan hyvä hetki poistaa havut ja kanervat parvekkeelta. Tein tänä vuonna hyvän päätöksen, ja hankin joulun alla muoviset havut. Mitä te teette sellaisille keväisin? Pitäisikö ne jotenkin pestä? Jouluvalot sain sentään jo joskus maaliskuussa otettua pois. Varmaan aiheellista olisi heittää roskikseen myös se vedellä täytetty maitotölkki,joka lojuu parvekkeen lattialla, ja josta piti joskus tammikuussa tulla jäätiili. Älköön kukaan tämän tunnustuksen jälkeen koskaan kuvitelko, että meillä olisi jotenkin täydellistä. Ei ole. Olen jo hankkinut multaa parvekelaatikoita varten, mutta kesäkukkien aika taitaa tulla vasta Vapun jälkeen.

Vein kierrätysautolle vuoden aikana kertyneet paristot, energiansäästölamput ja elektroniikkaromun. Kun seurasin mitä ihmiset autoille kantoivat, elektroniikkajäte oli ehdotomasti ykkösenä. Puolessa tunnissa oli kuorma-auton lavalle kertynyt polveen asti ulottuva kerros kaikenlaisia rikkinäisiä laitteita. Meidän osuutemme oli rikkinäiset kuulokeet, rikkinäiset jouluvalot ja yksi epämääräinen härpäke, joka joskus oli ollut lelu. Kakkosena tuli ongelmajätteiden auto, jonne tänä vuonna näytti kertyvän etenkin simahtaneita sähköhammasharjoja sekä erinäisiä maaleja ynnä muita pönttöjä. Tämä HSY:n palvelu on ihan mahtava, mutta minua jää aina askarruttamaan, mitä niille jätteille tämän jälkeen tapahtuu. Mitä sille sähköromulle esimerkiksi tehdään? Täytyy ruveta selvittämään.

Kiirettä on siis pitänyt, kun on omin käsin pitänyt saada kevättä aikaiseksi. Miten teillä, onko sama meininki?

HSY:n autot lähtevät liikkeelle tänään

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Jälleen on se aika keväästä, kun HSY:n kierrätysautot lähtevät liikkeelle pääkaupunkiseudulla. Helsingissä ja Espoossa lähtöpäivä on tänään. Vantaalla autot kulkevat 25.4. lähtien ja Kirkkonummella starttipäivä on 24.5.

Autoille voi viedä vaarallista jätettä, metalliromua sekä sähkö- ja elektroniikkaromua. Katso tarkemmat ohjeet täältä. Tarkat pysähdysajat puolestaan löytyvät täältä. Tämä mahdollisuus kannattaa hyödyntää, ainakin minulla on energiasäästölamppuja ja paristoja, sekä muuta pientä romua, josta mieluusti hankkiudun eroon.

 

Viikon vinkit: tolkkua ruokakeskusteluun, sukkavinkki ja Konmaria

Julkaistu , kirjoittanut
6

Aamulehdessä haastatellaan ravitsemusterapeutti Reijo Laatikaista, joka kertoo mm. sen, onko vuorisuola terveellisempää kuin pöytäsuola, tai että ovatko einekset pahinta terveydelle. Laatikaisella on ilahduttavan järkevää sanottavaa. Olen seurannut hänen asiantuntevaa blogiansa myös pidemmän aikaa, ja suosittelen sitä kaikille, jotka ovat kiinnostuneita ravintoon liittyvästä tutkimustiedosta. Laatikainen kääntää tieteelliset tutkimukset selkokielelle ja edustaa muutenkin kaikenkaikkiaan tervejärkistä tahoa ravintokeskustelussa. Hän myös osoittaa, miten median tavalla käsitellä erilaisia aiheita on vaikutusta siihen, mitä asioista ajattelemme. Oletteko esimerkiksi huomanneet, että usein lehdessä on vastakkain tieteellinen tutkimus tai niihin perustuva näkemys, ja sitten yksilön kokemus vastakkaisesta. Nämä asiat esitetään rinnakkain aivan kuin niillä olisi sama painoarvo. Vaikka itseasiassa kyse on samasta, kuin että ulkona olisi -10 astetta pakkasta, ja toppatakkikansan keskellä kulkee yksi tyyppi t-paidassa ja vakuuttaa että ei täällä mitään pakkasta voi olla, koska minä en palele.

Tunnustan, että kokeilin tätä sukkien viikkausniksiä. (linkin takaa pitää vielä klikata videota) Kyllä niistä kieltämättä tulee hauskoja siistejä paketteja. Eri asia on, jaksaisiko tähän keskittyä joka kerta. (MTV)

Blogin tilastoista näen, että Konmari-artikkelit ovat todella suosittuja. Joten tässäpä jälleen yksi: täällä Ilana Aalto kertoo oman näkemyksensä aiheesta. (Iltasanomat)