Viikon vinkit: sähkölaitteista parempia, liikaa vaatteita ja tankkausohjeita

Nyt on hyvä uutinen: EU haluaa eroon sähkölaitteiden kertakäyttökulttuurista. Toisin sanoen uudet vaatimukset eivät keskity vain energiansäästöön, vaan myös siihen, että laitteet ovat kestävämpiä ja korjattavissa. Muutos tapahtuu hitaasti, mutta suunta on täsmälleen oikea! Tulin tästä uutisesta aidosti iloiseksi.

Mistä tiedät, että omistat liikaa vaatteita? Asian voi tarkistaa tästä listasta. Hiukan kevyempi juttu, mutta ihan hyviä pointteja. Jos kaapista löytyy runsaasti vaatteita joita ei ole kertaakaan pitänyt, eikä edes lappuja irrotettu, niin silloin voi kyllä miettiä mitä ihmetta varten ne on alunperinkään hankkinut. (nainen.com)

Tiesitkö, että talvella auton tankki kannattaa pitää mahdollisimman täytenä? Tämän ja muitakin tankkaamiseen liittyviä fiksuja juttuja voi lukea tästä artikkelista. (mtv.fi)

Hei! Uusi podcast!

Yllätimme itsemmekin ja saimme uuden podcastin editoitua ja kuunneltavaksi! (Tämähän on äänitetty maaliskuussa… mutta tässä on ollut välissä kaikenlaista.) Tällä kertaa aiheen lastenvaatteet, joihin liittyvä organisoiminen on jatkuvaa työtä lapsiperheissä. Tai siltä se ainakin meistä tuntuu. Tässä podcastissa lähestytään aihetta erityisesti siitä näkökulmasta, millaista käytännön tekemistä vaatii, että lapsella on päivittäin puhtaat ja sopivat vaatteet, millaisia haasteita erilaiset hoitopaikat tuovat vaaterumbaan ja miten varautua siihen, että kaapista löytyy oikean kokoiset kumpparit silloin kuin niitä tarvitaan. Tämä jakso tarjoaa siis kiinnostavinta sisältöä lapsiperhearkea eläville.

Kaikki podastit löytyvät osoitteesta irtiturhasta.net. Uusimman jakson voi kuunnella siellä, tai tuosta alhaalta. Olemme myös jo merkinneet uuden jakson äänitysajan ensi viikolle, joten ehkä, ehkä, seuraavaan jaksoon ei mene yhtä kauan. Sillä kertaa myös aihepiirit muita kuin lapsiin liittyviä.

Roskien tuottamisen tuska

Olen tullut siihen tulokseen, että me suomalaiset olemme niin innokkaita kierrättäjiä, että välillä tuntuu olevan vaikea hyväksyä sitä, että joskus tavara on vain roska. Tämä näkyy esimerkiksi siten, että kierrätyskeskuksiin ja muihin kohteisiin lahjoitetaan tavaraa, joka ei oikeasti enää kelpaa käyttöön. Minusta tuntuu, että aivan erityisesti tämä koskee vaatteita.

Käytetyt vaatteet ovat aikamme ongelma. Olettaisin että menneinä vuosina kaikki käytettiin ja käännettiin niin perusteellisesti, että lopulta kankaasta ei tosiaan ollut enää mihinkään. Mutta nykyisin on paljon epämääräisempää. Ei ole pakko pitää viimeiseen hiutuvaan saumaan asti mitään, ja toisaalta on vaikea määritellä, milloin vaate muuttuu roskaksi ja milloin se olisi vielä käyttökelpoinen.

Olen itse painiskellut saman ongelman äärellä monta kertaa. Olen yrittänyt kehittää jonkinlaiset suuntaviivat itselleni, jotka määrittelisivät sen, missä se roskan raja menee. Jos vaate on puuvillatrikoota tai muuta imukykyistä materiaalia, säästän sen rättinä. Viime viikonloppuna pesin uunin, ja siinä tarvitsin rättejä runsaasti (uuni oli aika karseassa kunnossa, koska sinne räjähti muuan pataruoka päivää aiemmin). Käytin moskan pyyhkimiseen vanhan yöpaidan, joka oli virahtanut muodottomaksi ja siksi poistettu käytöstä. Leikkasin sen muutamaksi kappaleeksi ja pyyhittyäni yhdellä, heitin sen aina roskiin. Vaate tuli todellakin käytettyä loppuun, eikä likaisten rättien heittäminen roskiin kirpaissut ollenkaan.

Yritän tarkastella lahjoitettavat tarkasti: ei reikiä, napit ja nepparit tallella, ehjä vetoketju, ei nyppyjä, ei tahroja. Jos nuo eivät toteudu, ei voi lahjoittaa. Jos korjattava asia on pieni, teen sen ja lahjoitan sitten. Älkää hyvät ihmiset lahjoittako pikkuviallisia vaatteita, jotka voisi helposti korjata itse. Nimittäin todennäköisesti lahjoituskohteessa ei ole henkilökuntaa, joka joutaisi virheitä korjaamaan. Ja kun ilmaiseksi saa ehjänkin, kuka ottaisi paidan, josta puuttuu nappi?

Nyt odottaa kuitenkin pari kassillista sellaisia vaatteita, jotka aion viedä jonkun vaateketjun keräykseen huomenna, kun lähden liikkeelle. Nuo keräykseen menevät ovat sellaisia, että ne on tosiaan pidetty puhki, lastenvaatteet ovat kiertäneet vähintään kahdella, usein kolmellakin lapsella. Kyllä ne ovat ihan täysin palvelleita, ja niistä saa hyvällä omalla tunnolla hankkiutua eroon. Olen niitä hautonut kuukausia, juuri tuosta jätteen tuottamisen pelosta johtuen. Nyt on kuitenkin niin, että minä en käytä farkkusortseja, eikä sille talvitakille, jonka vetoketju on peruuttamattomasti hajalla, ole mitään järkevää käyttöä. Toimitan siis nämä vaatteet keräykseen. Toivon, että ne jatkojalostetaan vaikka sitten autonpenkkien pehmusteiksi tai muuksi. Ymmärrän, että niistä ei ole enää käytettäviksi, mutta toivon että esim. puuvillakuitu voitaisiin noiden keräysten ansioista vielä erotella johokin hyötykäyttöön. Jos ei, niin ainakin olen yrittänyt.

Tämän operaation seurauksena työhuoneen lattialta poistuu iso kasa pusseja ja nyssäköitä, ja huone saadaan taas järkevämpään käyttöön. Tämä roskien tuottamisen tuska on aiheuttanut nimittäin sen, että hyvää tilaa on käytetty lähinnä varastona, vaikka muutakin tarvetta olisi. Vaikka nykyään on tosi tärkeää, että kaikki tekevät osansa myös kierrättämisen ja lajittelun osalta, halvaantuminen asian edessä ei ole hyvä vaihtoehto sekään. Olen varmasti täällä joskus noita vaatekeräyksiä kritisoinut. Kritiikki on kohdistunut siihen, että ne antavat kenties vähän turhan ruusuisen kuvan siitä, mihin niitä vaatteita käytetään. Mutta jos tiedostaa, että jatkokäyttö tarkoittaa, että vaate esim. revitään johonkin jatkokäyttöön, niin silloin se on ok. Tai voi olla, että se poltetaan. Tiedostan tämän, mutta koska parempaakaan vaihtoehtoa ei ole, vien noihin keräyksiin.

Tulipas pitkä paasaus. Kirjoitan tästä aiheesta jonkin verran kirjassakin, ehkä siksi aihe on niin pinnalla. Pääasia kuitenkin on, että vihdoin pääsen noista turhista vaatteista EROON, eivätkä ne enää tuki kotia. Muilla samoja ongelmia?

Rutiinit retuperällä

On se kyllä niin että jotta tämä kodinhoito pyörisi jouhevasti, ihmisellä pitää olla rutiineja. Sen huomaa etenkin nyt, kun niitä ei ole pitänyt yllä. Kuten alkusyksystä kerroin, olen jättänyt kaiken ylimääräisen pois ohjelmasta ja käyttänyt saman ajan kirjoittamiseen. Ensin jaksoin ylläpitää tiski- ym. systeemeitä, mutta viimeisinä viikkoina kirjoitusurakka kävi niin intensiiviseksi, että päädyin hoitamaan vain ehdottoman minimin kotitöistä. Nyt kun kirja on taitossa, olen ruvennut taas palauttelemaan rempalle jääneitä rutiineita paikoilleen.

Tässä huomaa, että olen säätänyt omat rutiinini sellaisiksi, että arjessa tarvitsisi käyttää mahdollisimman vähän vaivaa mihinkään perusylläpitoon. Jos sitä ei ole tehnyt, menee monta päivää, ennen kuin homma pyörii taas kuin itsestään. Sitä ennen saa paiskoa töitä reilusti, koska on niin paljon kirittävää. Tämän näkee mm. pyykkikorissa, joka pursuilee jatkuvasti yli laitojen. Jos pesen normaaliin tapaan yhden koneellisen päivässä, tilanne pysyy hyvin hallinnassa. Jos jätän esimerkiksi neljä päivää väliin ja lisätään siihen vielä lakanoiden vaihto, pyykkikoneelle on jonoa (tämä on siis akuutti tilanne juuri nyt).

Niinä päivinä, jolloin jaksoin huolehtia tiskikoneen illalla päälle ja aamulla tyhjäksi, keittiö säilyi siedettävässä kunnossa, vaikkei muuta olisi tehnyt. Mutta lisätäänpä pakettiin 10 ihmisen illalliset ja laiskuutta koneen kanssa, ja tiskivuori kukistuu vasta kolme päivää juhlien jälkeen. Enkä viitsi nyt edes mennä siihen, kuinka huonolla tolalla ruokahuolto on ollut. Ruokajätettä on tullut aivan turhaan, johtuen suunnittelun ja toteutuksen puutteesta. Tuleva kirjailija on nimittäin elänyt teellä ja kekseillä, ja muu perhe miten kuten kasaan raavituilla ateroilla. Enkä todellakaan ole jaksanut kehitellä maukkauta kasvisruokia, vaikka ehkä kaupassa vielä ajattelin jotain sen suuntaista. Luojan kiitos meillä käy pari kertaa kuussa siivooja, koska sitä edellisenä iltana on joutunut järjestämään kaiken paikalleen. Muuten täällä ei enää erottaisi lattiaa lelujen ja vaatteiden alta.

Mitä tästä opimme? Rutiineista kannattaa pitää kynsin ja hampain kiinni vaikka mikä olisi. Olen nyt jälkikäteen varma, että oikeasti olisin ehtinyt tyhjentää tiskikoneen ja täyttää pyykkikoneen joka päivä, vaikka tuntuikin siltä ettei se ole mahdollista. Aivan taatusti olisin voinut tinkiä jostain muusta, vaikka sitten netissä surffailusta muutaman minuutin, ja käyttää sen noiden rutiinien ylläpitoon. Aion muuten vähitellen palata silittämisen ja mankeloimisen pariin. Ne nimittäin saavat liinavaatteet mahtumaan huomattavasti pienempään tilaan!

Tilannekatsaus ja viikon vinkit:lajittelutesti, jääkaapin järjestys ja joulustressi

En tainnut päivittää blogia viime viikolla kertaakaan. Tähän on erinomainen syy: kirjoitin näppis sauhuten kirjan viimeistä versiota, joka tulikin lopulta torstaina valmiiksi. Välittömästi sen jälkeen sairastuin oikein kunnon flunssaan ja sain silmätulehduksen vielä päälle. Viimeinen editointivaihe oli todellan intensiivinen. Aloitin yleensä kuudelta aamulla, ja useimpina iltoina jatkoin puoleen yöhön asti. Ilmeisesti tauti pysyi poissa adrenaliinin voimalla, mutta kun paineet hellitti, niin kaikki pöpöt hyökkäisivät yhtä aikaa kimppuun.

Nyt teksti on kuitenkin valmis, mikä on tavallaan helpottavaa ja tavallaan kauheaa. Olen varma, että oikolukuvaiheessa löydän sieltä vielä jotain, jonka olisin sittenkin halunnut sanoa toisin, tai huomaan että olen unohtanut kirjoittaa jotain olennaista. Toisaalta yhtä aikaa on sellainen olo, että tämän paremmaksi ei teksti enää muutu, vaikka miten hioisin. Enkä kyllä juuri nyt edes jaksaisi kirjoittaa yhtään mitään, sen verran tehokkaasti on mehut puristettu viime viikon aikana.

Tästä seuraa kuitenkin se, että nyt alkavalla viikolla aikaa ja energiaa riittää jälleem blogillekin. Tässä lyhyesti ja ytimekkäästi viikon vinkit, muita aiheta jälleen parin päivän päästä.

Testaa oletko mestarilajittelija: mihin kuuluvat kumisaappaat, entä hajuvesipullot? (YLE)

Tässä listassa on ihan hyviä ohjeita jääkaapin organisoimiseksi. (MTV)

Nyt on se aika vuodesta, kun joulu alkaa stressata osaa kansakunnasta. Jos kuulut stressaajiin, tämä lista on tehty sinulle. (MTV)

Viikon vinkit: muovikassien vähennys, kodin lämmitystä ja kynttilöitä

Kirja etenee ja deadline lähestyy hurjaa vauhtia. Enää muutama päivä aikaa hioa tekstin sisältöä, sen jälkeen on jäljellä enää oikoluku. Kiirettä siis pitää, mutta valmista tulee vääjäämättä.

Tässä kuitenkin lukuvinkkejä tälle viikolle, vaikka en juurikaan ole ehtinyt blogia päivittää.

Monet isot kauppaketjut, kuten SOK ja Tokmanni ovat ottaneet tavoitteeksi saada ihmiset vähentämään muovikassien käyttöä. Yksi seuraus on, että muovikassit muuttuvat maksullisiksi myös sellaisissa kaupoissa, joista ne on aiemmin saanut ilmaiseksi. Tämä on luultavasti hyvä strategia, sillä ihmisillä on taipumus ottaa ilomielin vastaan mitä vain, mikä on ilmaista. Ehdottaisin myös, että ruokakaupoissa kassin hintaa nostettaisiin reilusti. Jos kassi maksaisi 2€, se motivoisi kummasti ottamaan oman kassin mukaan. Epäilen että näin radikaaleihin toimiin ei vielä ruveta, mutta jään mielenkiinnolla odottamaan, miten vähennystaivoite alkaa näkyä kaupoissa. (YLE)

Muutamia vinkkejä siitä, miten matot ja huonekalut vaikuttavat kodin lämmitykseen. Ajankohtaista nyt, kun talvi tuntuu tulleen. Tosin minä en vaihda talviverhoja. Se voisi olla viisasta mutta tämä on taas niitä ohjeita, että ei sovi minulle. (IS)

Vuodenaikaan liittyy myös kynttilät. Tässä kivassa listassa on eritelty kaikki kynttilämateriaalit hyvine ja huonoine puolineen. Kiinnostavaa lukemista kynttiläihmisille. (Etelä-Suomen Sanomat)

Raivaamisen järjestys, ja onko sillä väliä?

Olen viime aikoina seurannut kiivasta keskustelua siitä, missä järjestyksessä koti kannattaisi raivata. Konmarin nimeen vannovat haluavat noudattaa Marien lanseeraamaa järjestystä, ja sitten ihmiset jotka eivät ole systeemissä niin sisällä, ovat aloittaneet kuka mistäkin. Keskustelupalstoilla välillä kipinät sinkoilevat kun nämä koulukunnat törmäilevät toisiinsa.

Luonnollisesti minullakin on vakaa näkemys asiasta. En suoraan sanottuna usko, että järjestyksellä olisi mitään väliä, etenkään psykologisesta näkökulmasta. Sen sijaan käytännöllisestä näkökulmasta katsottuna asialla on merkitystä. Jos joku kysyisi minulta, ehdottaisin esimerkiksi tällaisia asioita:

Aloita helposta kohdasta. Jos raivattavana on paljon omaisuutta, motivaatiota parantaa, kun saa nopeasti tulosta aikaiseksi. Helppo voi tarkoittaa pientä, rajattua aluetta, vaikka yhtä hyllyä, tai sitten helppoa kategoriaa, kuten vaikka omaa sukkalaatikkoa.

Aloita näkyvästä paikasta. Jos raivaa ensimmäisenä jotain sellaista, mikä on näkyvissä, tulokset motivoivat jatkamaan. Tämän takia en välttämättä suosittele aloittamaan sieltä ulkovaraston peränurkasta, vaikka esimerkiksi jotkut ammattijärjestäjät neuvovat niin tekemään. Siinä on takana logiikka, että varastoista raivataan turhat pois, jotta sinne tulisi tilaa säilyttää tarpeellisempaa tavara, kun siirrytään kodin sisätiloihin. Mutta varastosta aloittamisen riski on siinä, että ensin huhkii tuntitolkulla, ja silti mitään muutosta ei näy missään. Kodissa on yhtä sekavaa kuin ennenkin. Se jos mikä on epärohkaisevaa. Siksi minusta kannattaa aloittaa paikasta, jonka näkee päivittäin.

Viimeinen neuvo koskee ihmisiä, jotka eivät asu yksin. Aika usein muu perhe ei välttämättä ole niin innolla mukana raivausoperaatiossa. Sen takia kannattaa aloittaa sellaisesta paikasta, joka saa olla muulta perheeltä rauhassa. Tässä suhteessa omat vaatteet on hyvä aloituskohde, koska niistä voi päättää aivan itse, eikä ole todennäköistä että muut perheen jäsenet tulisivat heti sekoittamaan uuden järjestyksen. Näinkin voi tietysti käydä, mutta pienemmällä todennäköisyydellä, kuin jokin yhteiskäytössä oleva paikka.

Kas näin. Käytännöllisyys ennen kaikkea. Minusta raivaamisesta ei pidä tehdä ollenkaan vaikeaa. Sen sijaan jos siihen rupeaa, kannattaa tehdä sillä systeemillä, jonka kokee itselleen fiksuimmaksi. Erilaisista oppaista voi saada inspiraatiota, mutta mihinkään ei kannata juuttua, jos systeemi ei tunnu omasta mielestä loogiselta, ei näihin minunkaan ohjeisiin.

Viikon vinkit: viikkosiivousta, turkiksia ja kirjojen kierrätystä

Täällä taas Martat puhuvat arkijärkeä: liikaa tavaraa – sotkua – pölyä ja likaa – sisäilmaongelmia. Kun siivoaa suunnilleen kerran viikossa ei tule ongelmia, kysykää vaikka Martoilta. (YLE)

Tässä puolestaan pohdittavaa sarjassa ”mikä onkaan ekologista”: turkis vai tekoturkis. Turkistuotannossa on paljon eettisiä ongelmia, kuten melkein missä tahansa eläinten kasvatuksessa. Mutta tekoturkiksessa on sitten muita ympäristöongelmia, jotka eivät ole ihan pieniä nekään. Ilmeisesti kunnon ihminen on ilman mitään turkista, tai hankkii omansa käytettynä, olipa kyseessä sitten eläin- tai muoviperäinen vaate. (Ilta-Sanomat)

Kierrätyskeskus laati viisi kirjankierrättäjän nyrkkisääntöä. Jos kirjahyllyn tyhjennys on ajankohtaista, kurkatkaapa nämä. (hel.fi)

Kirjoitan, mutta en juuri nyt blogia

Nyt on kuulkaa hektinen vaihe menossa. Päivät vähenevät ja deadline lähestyy sellaista vauhtia, että blogi jää hetkeksi väistämättä harvemmalle päivitystahdille. Kirjoitan siis kone sauhuten joka päivä, mutta niitä tekstejä pääsette lukemaan vasta tammikuussa. Kuten alkusyksystä vannoin, en ole viime aikoina tehnyt juuri muuta. En ole silittänyt, mankeloinut enkä vältellyt eineksiä. Parvekekukat ovat saman kuin heinäkuussa, mistä voinette päätellä niiden kunnon tällä hetkellä. Lohdutan itseäni sillä, että tuollainen hylätty asumus -teemahan sopii nyt hyvin tähän halloween-aikaan.

Jos kuitenkin kaipaatte lukemista, suosittelen Hesarin tämän päiväistä artikkelia sivuilla C2-3. Jutussa näytti olevan maksumuuri, eli voi olla että jos et ole tilaaja, sitä ei pääse lukemaan. Artikkelissa kierrätyskeskuksen työntekijä yrittää herätellä ihmisiä miettimään, kuka on se ihminen, joka sinun vanhoja tavaroitasi todella haluaisi käyttää. Tämä on  erinomainen huomio! Itsekin mietin usein, että kyllä tätä joku vielä voi käyttää – mutta en ole pysähtynyt miettimään, että siis tarkalleen ottaen kuka. Jos minä en halua, niin miksi joku muu haluaisi?

Konmarin ongelma on se, että siinä painotetaan niin kovasti ilahduttamista. Mutta mitä jos kaiken ei tarvitsisi ilahduttaa sydänjuuria myöten? Säästetään se vähän ruma pyyhe, käytetään reikäiseksi, ja sitten kun sillä on vielä pesty lattia ja auton vanteet, heitetään roskiin hyvällä omalla tunnolla. Sen jälkeen ostetaan uusi, jos tarve vaatii. En sano, että kaikki mahdolliset ahdistavat tavarat pitäisi säästää, mutta oikeasti tätä voisi välillä miettiä enemmänkin. En ehdi tämän enempää tähän nyt paneutua, mutta sanonpa vaan, että mielenkiintoinen näkökulma! Argumentteja löytyy varmasti sekä puolesta että vastaan.

PS. Viikon vinkit ilmestyy sunnuntaina ihan normaalisti. Siihen saakka voi olla hiljaista 🙂

Viikon vinkit: vaatekauppa mullistuu, säilyviä ruokia ja ilmanlaatua

Olen seurannut kiinnostavaa uutisointia siitä, mitä on tapahtunut vaatekaupalle. Ensin uutisoitiin, että suomalainen vaatekauppa on lyhyessä ajassa menettänyt 500 miljoonaa euroa. Uutisointi on kuitenkin mielestäni harhaanjohtavaa. Jutussa mainitaan, että naiset ovat lopettaneet ostamasta vaatteita, mutta jutusta käy ilmi että eihän se pidä paikkaansa. Vaatteet ostetaan vaan ihan muualta kuin vaatekaupoista. Tähän epäloogisuuteen tarttuu tämä kolumni, jossa pohditaan että onko se ostaminen sittenkään loppunut vai ei. Jos käytettyjen vaatteiden markkinat ovat kehittymässä, niin voisin tarjoilla bisnes-idean: miksei vaateliikkeet voisi avata samanlaisia kierrätyspisteitä kuin IKEA, jossa otetaan vastaan ja myydään uudelleen firman vanhoja huonekaluja. Jos ikealaadulla tämä on mahdollista, niin miksei sama toimisi merkkivaatteilla?  (molemmat jutut IS)

Jos olet joskus aprikoinut miten vanhaa ruokaa voi syödä, tässä luetellaan 9 ruoka-ainetta jotka säilyvät pitkään. Käytännössä listalta voi päätellä, että monet kuivat ja rasvattomat elintarvikkeet säilyvät, samoin yllättäen myös monet makeat. (MeNaiset)

Talouselämä listaa tyypillisiä sisäilman heikentäjiä suomalaisessa kodissa. Listalla mainitaan mm. kynttilät, suitsukkeet, eläinpöly jne. Yllättäen myös siivousaineet. Tästä olisi kiinnostavaa tietää lisää, valitettavasti juttu eri kerro, onko siivousaineella väliä, vai ovatko esim. ekotuotteet parempia. Toisaalta luulisin, että perinteiset saippua, sooda ja etikka tuskin saavat pahaa aikaan.