Tennareiden valkaisu

Julkaistu , kirjoittanut
6

Minulla on valkoiset kangastennarit. Valkoisuus on tosin ollut viime aikoina lähinnä katsojan silmässä, todellinen väri oli pikemminkin harmaankirjava. Päätin kokeilla kenkien valkaisemista ja kerron tässä samalla miten sujui. Ensimmäinen kuva on lähtötilanne, nauhat irrotettuina. Kuten näkyy, osumaa ovat ottaneet:

img_0547

 

Nauhat oli helpointa valkaista. Otin ne irti, laitoin purkkiin ja kloritea ja vettä perään suhteessa 50/50. Vuorokauden liottamisen jälkeen pesupussiin ja normaalin valkoisen pyykin sekaan. Puhdasta tuli.

Kengät olivat hankalammat. Ensimmäiseksi kokeilin netistä oppimaani sooda-tiskiaine -seosta. Ei ollut mainittavaa vaikutusta. Sen jälkeen päätin siirtyä suoraan kloriteen. Kastelin rätin kloritessa ja hankasin sillä valkoisia kohtia. En uskaltanut uittaa kenkiä suoraan valkaisuaineessa, koska pelkäsin noiden pinkkien osien muuttuvan laikukkaiksi. Klorite tehosi parhaiden kumisiin pohjiin, kenkien reunat puhdistuivat uudenveroisiksi. Pinta vaaleni myös, mutta ei niin paljoa kuin olisin kuvitellut. Koska tämäkään käsittely ei tuonut toivottua tulosta, kokeilin vielä perinteistä valkopesujauhetta. Tein siitä veden kanssa mössöä, jota hankasi vanhalla hammasharjalla kenkien pintaan. Harjaaminen tuntui auttavan jonkin verran. Lopuksi huuhtelin lämpimällä vedellä huolellisesti. Tässä lopputulos:

img_0590

Ovathan nämä puhtaammat kuin ennen, mutta täytyy sanoa että olin vähän pettynyt lopputulokseen. Olin jotenkin kuvitellut, että kengät olisi voinut saada pesemällä vitivalkoisiksi jälleen.

Jälkeenpäin ajatellen kenkiä olisi varmaan pitänyt liottaa ihan kunnolla veden alla. En kuitenkaan uskaltanut, koska olin lukenut että liimaukset voivat pettää. Samasta syystä en laittanut tennareita pesukoneeseen, vaikka Marttojen ohjeen mukaan sen olisi voinut tehdä.  Nämä eivät ole enää ihan upouudet, joten seuraavalla kerralla taidan kokeilla liottamista ja pesukonetta, liimausten irtoamisen uhalla.

Oletteko puhdistaneet kangastennareita? Mitkä menetelmät ovat tehonneet parhaiten? Kaikki vinkit jakoon!

Tarjotin, vuoka ja mitä näitä nyt on

Julkaistu , kirjoittanut
12

Minun on pitänyt pitkään esitellä erästä luovaa ratkaisua keittiössä. Säilytän moninaisia pulloja lieden vieressä: öljyjä, etikoita, suolaa, soijaa jne. Olen vuosien varrella kokeillut monia tapoja järjestää pullot siististi. Aluksi kokeilin korkealaitaista koria. Se oli yleisvaikutelmalta siisti, mutta pullot eivät pysyneet kunnolla pystyssä. Sen jälkeen käytössä oli vuosikausia iso pyöreä tarjotin. Tarjotin näytti tosi hienolta, samoin kaikki pullot sen päällä. Mutta jossain vaiheessa pyöreä muoto alkoi käydä hankalaksi, tuntui että laskutilaa menee sen takia hukkaan. Viimeinen tikki oli, kun puoliso hankki pienen kahvikoneen, jolle piti raivata paikka.

En halunnut laittaa öljyjä ja etikoita suoraan pöytätasolle. Pelkäsin että ne tekevät renkaita puupintaan, ja tosiaalta ”irrallaan” oleskelevat esineet näyttävät aina hiukan epäsiisteiltä. Tarjottimella kaikki näyttää hallitulta ja suunnitellulta. Valitettavasti sopivaa tarjotinta ei kotoa löytynyt. Sen sijaan löytyi matala uunivuoka.

img_0561

Olen kerran saanut vuoan kylkiäisenä. Se on jotain Arabian sarjaa, ehkä Kokoa tai 24h:ta tai Teemaa. Matala laita on mielestäni ollut epäkäytännöllinen. Olen muistaakseni kerran tehnyt jälkiruokaa tässä vuoassa. Muuten se on ollut kaapissa ja lähinnä tiellä, mutta en ole heittänyt poiskaan – lähes käyttämätön vuoka pinon alimmaisena ei ole vienyt niin paljon tilaa, että olisi kannattanut ruveta näkemään vaivaa sen poistamiseksi.

Tarjottimen puutteessa vuoka sai uuden elämän. Nyt se palvelee pullojen alustana ja pärjää hommassa mielestäni aivan kelvollisesti. Luulisin, ettei satunnainen ohikulkija edes tajua, että kyseessä on uunivuoka eikä tarjotin. Tuo aiemmin yhdentekevä astia on ruvennut ilahduttamaan minua! Mitenkäs kunnon marittajat suhtautuvat tähän? Jos olisin ottanut vuoan laatikosta ja kysellyt itseltäni, ilahduttaako se minua, olisin vastannut ei. Sitten se olisi pitänyt sääntöjen mukaan poistaa. Mutta nyt sama astia on muuttunut jos ei suorastaan korvaamattomaksi, niin ainakin tosi käteväksi. Ei missään nimessä poistettavaksi.

Onko joku muu ”väärinkäyttänyt” astioitaan yhtä menestyksellä?

viikon vinkit: lajittelua, roskien roudaamista ja kierrätyshuonekaluja

Julkaistu , kirjoittanut
4

Tässäpä yksi lempiaiheistani: miten voidaan odottaa, että kansalainen lajittelee kaikki jätteensä, kun niille ei ole kunnon paikkaa kotona? Lajittelusta on tosiaan feng shui kaukana. Jos jakeita tarvitaan kymmenkunta, tiskipöydän alakaappi ei riitä alkuunkaan. Valmista ratkaisua tähän ei ole, mutta jotenkin asia pitäisi ottaa asuntoja suunnitellessa huomioon. (YLE)

Jätteiden roudaaminen maasta toiseen ei kuulosta järkevältä. Jätteiden tuottajavastuusta on seurannut erikoinen tilanne, kun Rinki Oy ei ota vastaan muuta kuin pakkausjätettä. Kun keräys ei ole kuntien vastuulla, jätettä kuljetetaan sinne, mistä siitä saa parhaan hinnan. Lasin tapauksessa siis Englantiin. Suomessakin olisi kysyntää, mutta ilmeisesti ei kilpailukykyistä hintaa. (YLE; MTV)

Muistatteko Ikean kokeilun kierrätyshuonekaluista? Homma toimii niin hyvin että kokeilu jatkuu edelleen. Tämä on mielenkiintoista. Itse en olisi uskonut, että Ikean huonekaluista riittää kierrätettävää, mutta ilmeisesti olin väärässä. Onko teistä kukaan sattunut käymään paikan päällä, millaista tavaraa siellä on? Tai vienyt itse jotain uudelleen myytäväksi?

Vähempi on parempi?

Julkaistu , kirjoittanut
25

Lisää vaatepohdintoja. Kun luen teidän kommentteja, monilla tuntuu olevan jokin henkilökohtainen vaateraja tai -tavoite, joka pyörii jossakin sadan vaatteen tienoilla. Osaatteko kertoa miksi näin? Mistä tuo (tai joku muu) lukumäärä tulee? Tämä on minusta kiinnostava kysymys. Täsmennetään vielä, että kun minä lasken vaatteita, lasken ihan kaikki vaatteet mukaan, siis kumisaappaista ja villahousuista lähtien. Eli en ajattele niin, että 100 + urheiluvaatteet + juhlapuvut + alusvaatteet jne., vaan oletan että 100 sisältää nuo kaikki.

Olen tässä omia ostoksia ja poistoja seuratessa miettinyt paljon sitä, onko minulla liikaa vaatteita. Sata vaatetta tuntuu ilmaan heitettynä niin isolta määrältä vaatteita, että totta kai sillä voisi kuvitella pärjäävän paremmin kuin hyvin. Mutta minulla on monta sataa vaatetta, tiedän sen vaikka en niitä kaikkia edes laskisi. Tämän voi helposti päätellä, kun rupeaa miettimään eri vaatekategorioita, niistä kertyy yhteensä iso määrä. Esimerkiksi takit: toppatakki, kaksi villakangastakkia (pitkä ja lyhyt), pari kevyempää tikkitakkia, nahkatakki, kuoritakki ulkoiluun, pari hupparia, juoksutakki, kaksi trenssiä, sadetakki sekä vielä muitakin. Johan noista tulee äkkiä 15 vaatetta. Samalla tavalla löytyy ainakin 15 paria sukkia, saman verran sukkahousuja, t-paitoja… Kun alkaa samalla logiikalla luettelemaan joka ikisen vaatteen, niin sata eri riitä kuin alkuun. Jos kengät lasketaan mukaan, ei ole enää toivon hiventäkään.

Mutta tässä on sellainen juttu, että näille kaikille vaatteille on tilaa ja paikka kaapissa. Ainoat, jotka vievät vähän liikaa tilaa, ovat juuri nuo takit. Voisin parista sellaisesta luopua. Mutta tilanne ei ole takkienkaan suhteen mahdoton, koska meillä on mahdollisuus säilyttää väärän kauden takkeja vintillä. Kun laitan kesämekot laatikkoon ylähyllylle, talvimekot mahtuvat roikkumaan mukavan väljästi, ja sama päinvastoin. Kenkätilanne on myös hallinnassa, vaikka määrä ehkä kuulosta hurjalta. Säilytän kenkiä laatikoissa, joista näen mitä niissä on sisällä. Kahdet kengät mahtuvat yhteen laatikkoon. Osa on vaatekaapin lattialla siisteissä pinoissa, osa taas eteisessä hyllyllä, joka on sijoitettu lähemmäs katonrajaa. Niitä ei siis pyöri pitkin poikin lattioilla. Vaihdan kenkiä laatikosta käyttöön sesongin mukaan. Juhlakengät ovat aina omissa laatikoissaan samassa kaapissa kuin muutkin juhlavaatteet. Identtisiä laatikoita on helppo pinota päällekäin.

Kun luen kuvauksia funktionaalisista, minimalismia hipovista vaatevarastoista, joita täydennetään suunnitelmallisesti ja järkevästi, tunnen oloni välillä vähän huithapeliksi. Vaatevarastoni on ylitsepursuileva noihin harkittuihin kapselikaappeihin verrattuna, enkä edes halua vähentää vaatteita kovin pieneen määrään. Silti tuntuu siltä että hyvän ihmisen ehkä kuuluisi niin tehdä. Mutta toisaalta ajattelen niin, että koska vaatteet mahtuvat niille varattuun tilaan siististi, mitään ongelmaa ei oikeastaan ole. Mikähän tässä ajassa on, että kaikenlainen kontrolli tuntuu olevan sellaisen hyvän ihmisen merkki?

Mitä olen oppinut kirppisvaatteista

Julkaistu , kirjoittanut
21

Tästä tulee näköjään varsinainen vaatetusviikko tekstien osalta. Mutta kun kommenteissa käydään niin hyvää keskustelua, että näitä ideoita tulee jatkuvasti lisää! Niin että mennään nyt tämä viikko vaateaiheiden parissa.

Kun vein vaatteitani myyntiin, mietin samalla mitä olen oppinut kirppisvaatteista. Olen aiemmin ostanut käytettyjä aika harvakseltaan. Syynä on ollut se, etten ole kovin paljon kierrellyt kirpputoreilla, ja toiseksi se, että on aivan tuurista kiinni, mitä sieltä on sattunut löytymään. Muutama vuosi sitten löysin netin Facebook-kirpparit. Innostuin sitä kautta myymään omia vaatteitani, ja samalla aloin tehdä löytöjä omaan kaappiin. Välillä tuntui, että listalle tuli koko ajan myyntiin kaikkea ihanaa, ja tosi halvalla.

Nyt olen kuitenkin myymässä monia noista löydöistä. Olen oppinut, että nettikirppikset eivät kuitenkaan ole minua varten. En voi ostaa kunnolla sovittamatta. Olen näitä ostoksia saanut kyllä sovittaa, mutta kun myyjä seisoo vieressä, siinä on paine toimia eikä jahkailla. Kaupassa voi pyöriä pukukopissa vaikka kuinka kauan ja pähkäillä rauhassa. Ostin esimerkiksi vähän liian isot kengät. Ne olivat jalassa siinä hetkessä ihan ok, mutta oikeasti – jos korkeakorkoiset saappaat ovat numeroa liian isot, ei niitä tule pidetyksi. Nyt en saa niitä enää uudestaan kaupaksi, joten kierrätyskeskus tekee voittoa ja minä tappiota. Tyhmästä päästä kärsii mm. lompakko.

Olen myös huomannut, että hyvä kuva herättää ostohalut. Kun vaate on nätisti esillä ja hyvin valaistu, se alkaa vaikuttaa houkuttelevalta. Sitä alkaa kuvitella pitävänsä kaikenlaisia vaatteita, kun ne näyttävät kuvissa niin hyviltä ja ovat vielä edullisia. Yksi tällainen hame päätyi uudelleen myyntiin. Hyvä hame edelleen, mutta ei minulle. Toivottavasti sekin löytää uuden kodin, ja minä saisin samalla vähän hutiostosten tappioita paikattua.

Mitä olen siis oppinut? Lähinnä sen, että nettikirppikset eivät sovi minulle ostopaikkana. Sen sijaan tavallista vaatekauppaa muistuttava second hand -liike tuntuu toimivan. Siellä vaatteet ovat väljemmin, koon ja mallin mukaan lajiteltuna. Sovitustilaa on tarpeeksi ja valikoimakin valmiiksi sellainen, mikä minua kiinnostaa. Perinteiset kirppikset eivät houkuttele, koska en vaan jaksa sitä setvimistä. Minulla ei ole niin harjaantunut silmä, että suoraan näkisin mitä kannattaa edes katsoa lähempää, joten penkominen on työlästä.

Tämä onkin kiinnostavaa, koska olisin valmis ostamaan käytettyä enemmän, jos ostokokemus muistuttaisi enemmän perinteistä kauppaa. Minua houkuttelee käytetyissä vaatteissa nimenomaan löytöjen tekeminen – se, että saan käsiini jotain todella hyväkuntoista mutta murto-osalla uuden hinnasta. Toisaalta tässä on taas se aivojen nyrjähtämisvaara, kun alkaa miettiä että sehän tarkoittaa sitä, että joku on shoppaillut ”turhaan” ja nyt minä autan häntä jatkamaan samaa toimintaa ostamalla käytettyä. Mutta ehkä teen asioista liian monimutkaisia jos lähden tuolla analysoinnin tasolle? Tein kuitenkin ihan ekologisen valinnan ostamalla mekon käytettynä enkä uutena.

Olisi kiva kuulla kokemuksia teiltä, jotka ostatte paljon käytettyjä vaatteita. Miten löydätte sopivia ja kivoja? Mitä olette oppineet käytettyjen markkinoilla toimiessa?

Tarinoita kerrostumien takana

Julkaistu , kirjoittanut
7

Nämä vaatepohdinnat ovat kiinnostavia. Olen lukenut kommenttejanne suurella mielenkiinnolla, ja pohtinut lisää näitä kerrostumia ja vaatteista eroon pääsemisen vaikeutta. Sain ensimmäisen erän vaatteita ulos talosta eilen. Vein second hand -liikkeeseen omia vanhoja vaatteitani, joista myyntiin hyväksyttiin kaikki muut paitsi yhdet kengät ja kahdet housut. Housut ovat hankalia, niitä on vaikeampi sovittaa ja istuvuus on tuurista kiinni. Siksi ne liikkuvat kuulemma huonosti. Mietin jaksaisinko yrittää itse myydä noita jossain, vai laittaisinko suoraan kierrätyskeskukseen.

Tässä on hyvä esimerkki siitä, että vaikka kuinka ostaa laadukasta ja hyvää, silti voi olla että ikuiseksi tarkoitettu vaate päätyy kierrätykseen. Nämä housut ovat suomalaista merkkiä, malliltaan suorat, toiset ovat mustat ja toiset ruskeat. Kummatkin ovat painavaa, upeasti laskeutuvaa kangasta, siis sellaiset niinsanotut toimistohousut, jotka sopivat minkä tahansa neuleen tai jakun kanssa. Laadukasta kangasta, hyvää työtä ja virheettömässä kunnossa. Miksi eivät ole enää käytössä? Koska ovat jääneet pieniksi. Nämä ovat ajalta ennen lapsia, ja on vain realismia todeta, että vyötärönympärys ei koskaan tule palaamaan noihin mittoihin. Olin tuolloin kokoa yleensä S/36, joistakin merkeistä meni jopa koko 34. Ei muuten mene enää. Sitä paitsi vaikka ne vielä mahtuisivatkin, ei minulla olisi niille nykyisin käyttöä, kun en vietä aikaani toimistossa tai tee asiakastyötä, joka vaatisi jakkupukua. Niinpä nyt on parit hyvät housut ilman omistajaa. Toivottavasti joku laiheliini löytäisi ne itselleen.

Sitten on hyvä kysymys, miksi nuo ovat edelleen roikkuneet kaapissa, vaikka käyttöä ei ole ollut moneen vuoteen? Tämä onkin monimutkaisempi juttu. Ihan aluksi säästin housut, koska esikoista odottaessa ei ollut mitään käsitystä, miten vartalo muuttuu tai ei muutu. Samaan aikaan suunnittelin vielä palaavani vanhaan työhön aika pian takaisin. Mutta elämä ei mene aina alkuperäisten suunnitelmien mukaan, joten housuille ei heti tullutkaan käyttöä. Jos olisin ollut aivan skarppina, niin tässä kohdassa olisi epäilemättä ollut oikea hetki luopua. Horjahdin kuitenkin vanhaan ansaan: Tämähän on hyvä tavara! Saatan vielä tarvita. Tuntui epäloogiselta laittaa pois noita vaatteita, koska tilanteethan saattaisi pian taas muuttua. Näiden kerrostumien taustalla on siis selvästi sitä, etten ole tunnistanut sitä oikeaa hetkeä, jolloin vaatteista kannattaisi luopua.

Sitten kun se otollinen hetki on mennyt ohi, vaate unohtuu ja jää jonnekin takariviin tai laatikkoon. Lisäksi huomaan että alan yllättävän helposti miettiä, että kun kerran olen säästänyt housut jo x vuotta, ei niitä enää kannata laittaa pois, koska sitten monen vuoden säilyttely olisi mennyt hukkaan. Tiedättekö tätä tunnetta? Sitä on vähän vaikea selittää, mutta kyse on samasta asiasta, kun jotain tuhoon tuomittua projektia jatkaa kaikesta huolimatta, koska siihen on jo investoinut niin paljon, eikä halua tehdä tappiota.

Tässä on purettuna se kuvio, joka omassa kaapissa on toistunut monta kertaa. On aika vaikeaa tunnistaa se hetki, jolloin vaatteista olisi aika luopua. Ainakin minusta tuntuu, että vuosi on liian lyhyt aika nähdä, onko jollekin vaatteelle vielä käyttöä vai ei. Toisaalta välillä vaatteisiin kyllästyy, mutta sitten niistä innostuu uudelleen, kun pitää vähän taukoa välissä. Paitsi että aina niin ei käy, ja siinä sitten jää taas joku vaate kaappiin pyörimään. Pitäisi ehkä ottaa tavaksi kerran vuodessa käydä ihan kaikki vaatteet läpi, sovittaa ne päälle ja miettiä onko realistista, että käyttöä vielä tulisi. Eli soveltaa vähän samaa ideaa kuin papereiden suhteen siinä sunnuntailaatikossa.

Sentimentaalisia vaatekerrostumia

Julkaistu , kirjoittanut
37

Edellisen kirjoituksen kommenteissa ihmeteltiin, että miten paljon ihmisellä oikein voi olla vaatteita, että niistä riittää tuollaiseen rumbaan. Oikein hyvä kysymys, johon tarjoilen seuraavaksi yhden vastauksen.

Ensinnäkin – onhan niitä vaatteita paljon. Olen päätellyt, että täällä on paljon lukijoita, jotka pystyvät toteuttamaan elämässään aidosti varsin minimalistista ja järkevää vaatevarastoa. Sellaista kapselipuvustoa, josta löytyy aina sopiva kaikkiin tilanteisiin, eikä ylimääräisiä toisaalta ole. Ihailen tällaista aidosti! Oman kaapin tilanne on kuitenkin toinen, ja kokemukseni mukaan tämä oma tilanteeni on varsin tyypillinen monille muillekin.

Vaatteita on paljon, mutta se johtuu siitä, että kaapissa on monenlaisia kerrostumia. Otetaan vaikkapa housut. Aktiivisessa käytössä on neljät farkkutyyppiset housut (äskettäin niitä oli kahdet mutta ostin juuri kahdet lisää). Niiden lisäksi on kolmet sellaiset farkut, jotka ovat sopivia mutta joita käytän harvemmin. Seitsemät housut, ei kuulosta pahalta vai mitä? Mutta se on vain osa totuudesta. Sitten on yhdet farkut, jotka mahtuvat melkein, mutta eivät ihan, mutta en ole vielä menettänyt toivoa sen suhteen että ehkä ensi kesänä ne mahtuvat taas loistavasti. Sitten on ihanat keltaiset farkut, joissa vain valitettavasti on ikitahroja lahkeissa, joten en voi käyttää niitä kuin jossain pihalla. Mutta ne on niin ihanat että en voi luopuakaan. Sitä paitsi elättelen niidenkin suhteen toivoa, että löydän vielä keinon, jolla tahrat lähtevät. Sitten on muutamia villakangashousuja, jotka eivät tämänhetkisessä elämäntilanteessa ole kovin käteviä, mutta kuka nyt hyvistä housuista luopuisi. Sitten on vielä kaikki kesähousut erikseen. Saattaa siellä olla vielä sellaisiakin, joita en nyt vain muistanut tähän hätään.

Edellisestä listauksesta huomaa, että onhan niitä housuja kertynyt. Sama koskee kaikkia muitakin vaatelajeja. Aktiivikäytössä on melko maltillinen määrä, mutta lisäksi on kerrostumia. Ja niitä sitten riittääkin. Kun kroppa on lasten myötä viime vuosina ollut milloin minkäkin kokoinen, kaapista löytyy monenlaista kokoa. Nyt olen karsinut pois sellaisia monia vuosia vanhoja vaatteita, joiden suhteen on ollut pakko todeta, että koko tai malli ei tule enää koskaan sopimaan. Näitä muuten löytyy myös ihan joka kategoriasta, poislukien kengät, jotka ihme kyllä ovat kaikki sopivia.

Epäsopivia vaatteita on myös tullut korvattua uusilla, mutta vanhoista ei ole tullut hankkiuduttua eroon. Ja ainakin minulla on ihan rehellisiä virheostoksia – sinänsä sopivia hyviä vaatteita, jotka eivät vain syystä tai toisesta kuitenkaan toimi. Ostin esimerkiksi kirpputorilta tyylikkään kynähameen pari vuotta sitten. Olen käyttänyt sitä kerran. En vain ole kynähametyyppiä, vaikka kuvittelin että olisin. Se on aivan liian hankalakäyttöinen siihen arkeen, jota elän. Olen oppinut, että todellisuudessa valitsen aina hameen, jossa pystyn juoksemaan.

Olen myös säilytellyt todella vanhoja vaatteita, joita en ole raatsinut syystä tai toisesta laittaa pois, vaikka aihetta olisi ollut. Nyt puhutaan siis vaatteista, jotka olen saanut ehkä joskus lukiossa. Kuinka moni teistä oikeasti pitää vaatteita, jotka on hankittu 20 vuotta sitten? Villasukkia ei lasketa. Kun vaatetta ei ole ehtinyt käyttää loppuun, se on tullut säästetyksi, koska kuten sanottu, mitä sitä hyvää vaatetta heittämään. Mutta sitten muoti, olemus ja elämäntilanteet ovat muuttuneet, eikä entinen lempivaate enää ole käyttökelpoinen. Näitä olen nyt vähitellen ruvennut myös karsimaan. Paitsi että on siellä joukossa muutama niin sentimentaalinen tekstiili, että ne aion säästää vaikkei niille enää ikinä tule olemaan käyttöä. Kuten vaikka puku, jossa pääsin ylioppilaaksi, promootioasu, hääpuku alusvaatteineen yms. Minusta on ihanaa, kun esimerkiksi suvun naiset ovat säästäneet hääpukunsa, vaikkei niillä mitään teekään. Ehkä järjestän niistä näyttelyn jälkipolville kultahääpäivänä, tai jotain.

Koska vaatteista on vaikea päästä fiksusti eroon, niitä on kertynyt kaappiin enemmän kuin tarvetta on. Yritän nyt oikeasti saada tarpeettomat pois, mutta se vaatii lajittelua. On rikkinäisiä, jotka aion toimittaa jonkun ketjun keräykseen. On myyntikelpoisia, jotka olisi tuhlausta laittaa ilmaiseksi eteenpäin. Sitten on vielä niitä, joiden paikka lienee kierrätyskeskuksessa tai Fidalla, siis vaatteita joiden myyntiarvo on niin pieni, ettei sen takia kannata nähdä vaivaa, mutta kun vaate on ehjä ja hyvä, niin roskis olisi väärä paikka.

Tässä siis pitkä vastaus siihen, miten paljon niitä vaatteita oikein voi olla. Taannoin kun ystäväni apuna raivasin hänen vaatevarastoaan ulkomaille muuttoa varten, sieltä löytyi täsmälleen samat kerrostumat kuin minultakin Jos siellä on joku sellainen lukija, joka tunnisti itsensä tästä kuvauksesta, niin sanokaa nyt ihmeessä hep kommenttiosastolla. Muuten jään siihen uskoon, että kaikilla muilla on homma hanskassa, paitsi minulla. Ja te, jotka oikeasti olette onnistuneet kapselipuvuston hankkimaan, miten se käytännössä tapahtui? Missä vaiheessa hankkiuduitte eroon niistä nuoruusvuosien aarteista?

Kahdeksan kategoriaa käytettyjä vaatteita

Julkaistu , kirjoittanut
14

Puuh, nyt täytyy hieman vetää henkeä. Olen kirjoittanut kirjaa kaiken vapaa-ajan viimeiset pari viikkoa ja lähetin sen eilen kustannustoimittajalleni. Sanonpa vaan, että jos olen joskus erehtynyt luulemaan, että kirjojen kirjoittaminen olisi jotenkin helppoa, niin otan sanani takaisin. Sairaan vaikeaa, jos minulta kysytään.

Nyt on kuitenkin parin päivän hengähdystauko, mikä tulee tarpeeseen. Aivoista ei hetkeen irtoa yhtään uutta ideaa, joten aion rentoutua tekemällä kaikkia niitä kotitöitä, joita olen menestyksellä lyönyt laimin viime aikoina. Olen pitänyt sanani, enkä ole silittänyt tai tehnyt mitään muutakaan ylimääräistä. Olimme viikonloppuna pois kotoa, ja näköjään sinä aikana parvekkeen viimeisetkin kukkaset ovat paleltuneet kuoliaiksi. Parvekkeen voisi nyt ottaa haltuun, mutta pienemmässä mittakaavassa kuin ennen. Jos laittaisi vaikka kolme kanervaa, eikä 15 kappaletta kuten yleensä. Ne menisivät jonnekin marraskuun alkuun asti, ja sitten voisikin jo vaihtaa havut ja jouluvalot. Meillä on muuten muoviset havuköynnökset. Erinomainen investointi pari vuotta sitten.

Täytyy sanoa, että ajatus kotitöiden tekemisestä tuntuu tällä hetkellä todella rauhoittavalta. Pyykin peseminen ja lapsen vaatelaatikoiden raivaus kuulostaa juuri sopivan epähaasteelliselta. Olen viime viikot tehnyt töitä pelkästään ajattelemalla, joten suhtaudun jopa työhuoneessa odottavaan vaaterumbaan miellyttävällä odotuksella. Työtä jossa ei tarvitse ajatella! Ihanaa vaihtelua.

Voi tosin olla, että muutaman päivän päästä avaan koneen taas enemmän kuin mielellään. Se vaaterumba on nimittäin aika mittava. Koska päätin etten tuhlaa aikaa mihinkään epäolennaiseen, olen vain heitellyt sinne yhteen kasaan vaatteita, jotka eivät nyt ole käytössä: liian pieniä, kirppikselle meneviä, rikkinäisiä, väärää kautta edustavia. Siellä on omia vaatteita, puolison vaatteita ja lastenvaatteita. Nyt pitäisi käydä ne kaikki yksi kerrallaan läpi, ja lajitella oikeisiin paikkoihin. Ei muuten käy ihan käden käänteessä. Katsokaa nyt tätä listaa, miten ne pitää lajitella:

  1. heti myyntiin menevät omat vaatteet ja kengät
  2. myöhemmin syksyllä myyntiin menevät lastenvaatteet ja kengät
  3. ensi kesänä myyntiin menevät lastenvaatteet ja kengät
  4. ensimmäiseltä lapselta toiselle säästettävät vaatteet ja kengät
  5. rikkinäiset pussilakanat Finnlaysonin keräykseen
  6. kaikki rikkinäiset korjauskelvottomat Lindexin keräykseen
  7. muut, jotka pitää toimittaa esim. kierrätyskeskukseen
  8. muutama yksittäinen vaate, jotka haluan säästää muinaismuistoiksi

Kahdeksan erilaista kategoriaa! Tämä todellinen laajuus selvisi itsellenikin tätä listaa kirjoittaessa. Lajittelun lisäksi ne täytyisi myös toimittaa oikeisiin osoitteisiin. Joskus otan vielä aikaa, paljonko kuussa menee tunteja vaatehuoltoon. Veikkaan, että käytän ainakin pari vuorokautta kuukaudessa siihen, että järjestelen säästettäviä ja kierrätettäviä ja puhtaita ja likaisia ja omia ja muiden vaatteita edestakaisin. Missä kohdassa tästä tuli tällainen työmaa?!

…Löytyykö kohtalotovereita?

Viikon vinkit: vaatelakko, kotivara ja halparuokahaaste

Julkaistu , kirjoittanut
3

On kiinnostavaa lukea tätä juttua, jossa toimittaja oli lakannut ostamasta uusia vaatteita. Tämän sinänsä hienon päätöksen seuraus oli yllättävä – nimittäin maaninen kirppistely. Jutussa mainitaan myös mielenkiintoinen seikka: monille kierrätys tarkoittaa vain vanhasta eroon pääsemistä, ei tavaran hankkimista käytettynä. Kaiken kaikkiaan mielenkiintoinen juttu, suosittelen. (HS)

Tässä jutussa puolestaan annetaan kattavat ohjeet siitä, millainen kotivara pitäisi olla poikkeustilanteiden varalta. Tästähän on ollut keskustelua täällä blogissakin. Ruuan lisäksi pitäisi olla etenkin vettä, sekä paristoja, tulitikkuja ja muuta tärkeää. Haluaisin järjestää tämän asian kuntoon, mutta se vaatisi oman aikansa. Jää ensi vuoden puolelle. (Helsingin uutiset)

Seurasin todella kiinnostuneena syyskuun halparuokahaastetta, jossa oli tarkoitus selvitä 3,5 euron päiväbudjetilla kuukauden ajan. Tuohon hintaan piti saada aikaiseksi päivän kaikki aterian koko perheelle. Tässä jutussa haasteen alullepanijat kertovat, miten kuukausi sujui, ja miten sen toteuttaminen oli mahdollista. Tunnustan, että tuo on niin pieni summa, että äkkiseltään en ymmärrä, miten sillä nelihenkinen perhe eläisi, mutta näköjään se on aivan mahdollista. Tiukkaa suunnittelua ja tarkkaavaisuutta se kyllä vaatii. Jokin tässä haasteessa inspiroi, ja haluaisin kokeilla jotain vastaavaa. Oliko teistä kukaan mukana?

Roskien lajittelusta kokemuksia?

Julkaistu , kirjoittanut
32

Meidän roskiskaappi siinä tiskipöydän alla muuttui viikonloppuna täydelliseksi. Sen jälkeen kun olen ruvennut lajittelemaan muoviroskat erilleen, olen kohdannut hankaluuksia. Kaapissa ei nimittäin oikein riittänyt paikkoja kaikille. Siellä oli isoin astia muoville, yksi pieni biojätteelle ja toinen pieni lasille ja metallille. Sitten tarvittiin vielä sekajäte, mutta sille ei ollut paikkaa.

Keräsin sekajätettä ensin pieniin paperikasseihin, jotka pysyivät itsekseen pystyssä. Systeemi ei kuitenkaan ollut kovin kätevä, eikä niitä pussejakaan ollut loputtomasti. Muovikassi irrallaan ei toimi, kuten varmaan voitte arvata. Sitten muistelin, että meillä saattaisi olla vintillä yksi ylimääräinen roska-astia. Löysin sen ja olin riemuissani. Samalla ihmettelin, mistähän se oli meille joutunut… mutta samapa tuo. Pahaksi onneksi tämä astia oli liian iso. Vaikka kääntelin astioita millä tavoilla, ne eivät kerta kaikkiaan suostuneet mahtumaan. Hyvä idea ei siis toiminut. Mutta sitten löytyi yllättävä ratkaisu. Olin eräänä päivänä mummilla kylässä. Laitoin jotain roskikseen, ja tajusin että hänellä oli kaksi sievää pientä roska-astiaa, ja lisäksi jäi vielä ylimääräistä tilaakin. Seuraavalla kerralla otin oman ylimääräisen astian mukaan. Se mahtui mummin kaappiin loistavasti, vaihdoin siis yhden pienen astian häneltä omaan vähän isompaan. Nyt meillä on neljä jäteastiaa, jotka mahtuvat nätisti niille varattuun tilaan.

Tämä johti pohdiskelemaan, millaisia lajittelusuorituksia kansalaisilta nykyisin odotetaan. Meillä on siis neljässä astiassa viisi eri jätelajia: muovi, sekajäte, biojäte, metallit ja lasi. Siivouskaapissa on paperikassi, jonne keräyspaperi kerätään. Työhuoneessa puolestaan on sellainen Ikean neljän laatikon hylly (olisiko merkiltän Lack? Niitä joita on kaikilla), jonne kerätään palautuspullot, kartonki, ongelmajätteet ja elektroniikkaromu. Tämä tekee yhteensä 10 erilaista jaetta. Se on aikamoinen määrä. Noista lajikkeista kuusi voi viedä takapihan roskiskatokseen. Neljä muuta täytyy toimittaa kodin ulkopuolelle: pullot kauppaan, patterit vien yleensä läheiseen sähköliikkeeseen, ongelma- ja elektroniikkaromut olen palauttanut kerran vuodessa, kun HSY:n keräysautot kiertävä keväisin.

Roskien lajittelu on hyvä asia. Mutta yleisesti ottaen asuntojen roskia varten varatut tilat ovat auttamattoman pienet. Meillä tämä toimii työhuoneen ansiosta, mutta kun mietin edellisiä asuntoja, esimerkiksi sitä opiskeluaikojen yksiötä tai sitä seurannutta vuokrakaksiota, niin eihän niissä ollut mitään mahdollisuutta lajitella juuri mitään. Luulen, että moni periaatteessa motivoitunut jättää lajittelematta, koska asunto ei anna siihen kunnolla mahdollisuutta.

Epäilen, että jälleen kerran en ole ainoa joka tätä asiaa tuskailee. Aihe kiinnostaa myös kirjani kannalta. Haluaisinkin kuulla teidän kokemuksia tästä aiheesta! Miten teillä on ratkaistu tämä asia? Millaisia ongelmia lajittelu tuonut arkeen? Ja etenkin parannusehdotuksia. Miten asuntoja pitäisi parantaa, jätteiden keräystä muuttaa tai mitä tahansa luovia ideoita, joiden avulla tämä homma saataisiin toimivammaksi!