Viikon vinkit 5/2013: sähkökatko, puhdas pesukone sekä säilytysratkaisuja

YLEn nettisivuilla oli tällä viikolla monta artikkelia, jotka liittyivät suoraan Arkijärjen aihepiireihin:

Sopivasti viime viikon teemaan liittyen tässä on hyvä kirjoitus siitä, miten varautua ja miten toimia kun sähkökatko yllättää. Ainakaan ei kannata soittaa sähköyhtiöön, koska siellä on varmasti kiirettä muutenkin. (YLE)

Kodinsähköasioiden piirissä pysytään edelleen: suomalaisissa kodeissa on sisustajan mielestä liian vähän valoa. (YLE)

Pyykkikone on mahdollista pitää hajuttomana, jos vain huoltaa sitä oikein. Olennaista on käyttää säännöllisesti myös kuumimpia ohjelmia, jotta liat lähtevät myös koneesta. Itse pesen lakanat ja pyyhkeet 60 asteessa, mutta aina ajoittain käytän myös kuuminta 90 asteen ohjelmaa.  (YLE)

Isyyspakkaus-blogi havainnollistaa, miten vanhoja kaappeja ja komeroita on remontissa uudistettu nykyaikaisemmiksi ja toimivammiksi.

 

Kummallista

Sitä tässä vaan ihmettelen, miten on mahdollista, että eteisestä löytyy edelleen kuusenneulasia? Meillä sentään imuroidaan useamman kerran viikossa.

Imuroin eteisen alkuviikosta, jolloin myös pesin lattian. Tänään imuroin uudelleen, ja taas löytyi neulasia. Paljonko vetoa, että pieniä vihreitä tikkuja ryömii yön aikana jostain lattialistan välistä esiin, ja asettuu keskelle mattoa?

Karsiminen jatkuu, pienin askelin

Pienistä puroista kasvaa isoja virtoja, vai miten se sanonta nyt meni? Huomaan, että meillä ei ole kovin isoja esineitä, joista pitäisi luopua, mutta sellaista pientä turhaa sälää putkahtelee esiin monista laatikoista ja kaapeista. Uusin taloudesta poistunut esine on tässä:

jälleen yksi turha tavara

jälleen yksi turha tavara

 

Tämä löytyi keittiön laatikosta. Se on muovia, kooltaan pieni, noin 6cm korkea pikari. Siinä on ollut jälkiruoka-annos, jonka olen ostanut kaupasta. Olen tuolloin säästänyt astian sillä ajatuksella, että siinä voi joskus säilyttää jotain. Kun otin pikarin käteeni, tuo sama ajatus tuli taas mieleen. Sitten aloin tosissani pohtia, mitä tuolla oikein voi tehdä. Siinä voisi ehkä säilyttää hammastikkuja? Tai ehkä klemmareita työpöydällä? Totta kyllä, mutta tosiasia on myös se, etten oikeasti tarvitse hammastikuille tai klemmareille mitään säilytysastiaa. Niillä on jo sellaiset. Joten tämä astia meni roskikseen, tarkemmin sanottuna energiajätteen sekaan, sillä se oli elintarvikemuovista valmistettu.

Toinen roskiin mennyt tavara oli yksi pariton musta sukka, jonka löysin sukkalaatikosta (kuvamateriaalia ei ole, mutta te kyllä tiedätte miltä mustat sukat näyttävät.) En tällä kertaa säästänyt sitä edes kenkien kiillotusta varten, sillä kyseessä oli niin läpeensä keinokuituinen ällötys, että materiaaliin koskeminenkin inhotti. Olin jo jonkin aikaa sitten heivannut kaikki vastaavat roskiin, en tiedä miten tämä yksi oli säästynyt sillä kierroksella. Tai oikeastaan tiedän – se oli piiloutunut äärimmäisen sekaisen sukkalaatikkoni uumeniin, enkä vain ollut huomannut sitä. Mutta sekin laatikko on nyt raivattu! Täytyy muuttaa tuota blogin esittelytekstiä pikapuoliin. Palaan aiheeseen myöhemmin.

Olen huomannut, että muidenkin lukijoiden blogeissa raivataan. Tuloksista voi vapaasti tulla kehuskelemaan tuonne kommenttiosastolle!

Suosittelen sokeria

Testasin tänään lukijoilta saadun vinkin, ja se toimi täydellisesti! Kiitos! Joskus syksymmällä harmittelin sitä, että uunin pohjaan oli palanut kiinni jotain, mitä en saanut normaaleilla puhdistusaineilla ja menetelmillä irti. Sitten kommenttiosastolla parikin lukijaa ehdotti, että kokeilisin rapsuttaa pinttyneitä likoja irti sokeripalalla. Kuulemma tehokas ja ekologinen keino.

Olin toki ennenkin kuullut, että sokeripaloilla voi raaputtaa puhtaaksi perinteisten keittolevyjen reunoja. Suhtauduin vinkkiin terveellä epäluulolla, mutta koska uuni oli joulun jäljiltä entistä pahemmassa kunnossa, päätin antaa sille mahdollisuuden. Pesin ensin uunin pohjan Ecoverilla, ja pyyhin kostealla pesuaineen pois. Mukana lähti etupäässä rasvaa ja ehkä joku pienempi musta läiskäkin, mutta suurin osa pohjan tahroista pysyi Ecoverista huolimatta tiukasti kiinni.

Sen jälkeen otin sokeripalan kauniiseen käteen, ja aloin rapsuttaa. Ja katso! Kymmenen minuutin ja kolmen sokeripalan jälkeen kaikki tahrat olivat kadonneet. Pohjasta irtosivat jopa ne kaikista pahimmin kiinnipalaneet mustat alueet, joita yritin syksyllä jynssätä ties millä sienellä ja aineella. Nopeaa, helppoa, eikä pohjaan jäänyt naarmun naarmua! Olen äärimmäisen positiivisesti yllättynyt. Sokeripala mustuu ja murenee hangatessa, joten silloin tällöin pyyhkäisin muruset ja liat pois, ja pari kertaa oli tarpeen vaihtaa sokeripalaa. Huomasin, että palan pitää olla kuiva, mutta jos tahraa on muutaman kerran pyyhitty kostealla, se ilmeisesti pehmiää ja alkaa irrota helpommin. Mutta liika vesi sulattaa sokerin, joten läträäminen ei kannata.

Lämmin kiitos siis vinkin antaneille lukijoille! Suosittelen tästä eteenpäin sokeria kaikille, joiden liedessä on itsepintaista likaa.

Hätätilanteisiin varautumisesta

Luettuani ensimmäiset kommentit Kulutusjuhlan sivuilta, spontaani (tunnepohjainen) reaktio oli hetkellinen paniikki – apua, en ole varautunut hätätilanteisiin!! Sitten onneksi järki alkoi taas toimia ja pysytyin tarkastelemaan asiaa vähän rationaalisemmin.  Periaatteessa kaikki varautuminen on ok. Itse haluan kuitenkin tarkastella asiaa riskien ja todennäköisyyksien näkökulmasta.

Ensinnäkin on otettava huomioon, missä asuu. Suomea ei onneksi uhkaa tsunamit tai maanjäristykset, mutta kaupungissa varautuminen on ihan erilaista kuin maalla tai vaikka mökillä. Esimerkiksi mökillä on mielestäni järkevää varautua pitempiin sähkökatkoksiin ja siihen, että kulkuyhteydet katkeavat. Olen asunut vuoden kaupungissa, jossa ison maanjäristyksen riski oli arkipäivää. Silloin kotona oli aina varastossa vettä, mukana kuljetettavaa ruokaa ja suljettavia muovipusseja siltä varalta, että viemäriverkko tuhoutuu. Suomen olosuhteissa taas on vaikea visioida realistista skenaariota sille, että viemäri lakkaisi yhtäkkiä toimimasta, joten tämänkaltainen varautuminen on turhaa.

Todennäköisimmät poikkeustilanteet ovat täällä paljon arkisempia: sähkökatkoja, mahdollisia kaasuvuotoja, tulipaloja jne. Niitä varten ei tarvitse ylläpitää monen viikon säilykevarastoja. Suurin katastrofi, jonka riski on vielä jollain tasolla realistinen, on ydinonnettomuus. Siltä suojaudutaan sisätiloihin, ja silloin on oltava puhdasta vettä. Tai tarkemmin sanottuna on oltava valmius varastoida puhdasta vettä, sillä ei se laskeuma ihan välittömästi vielä ehdi saastuttaa. On myös hyvä olla joditabletteja, mutta niitäkään ei saa syödä ilman viranomaisten ohjetta, muuten voi mennä pieleen. Myös ikkunoiden ja ilmanvaihtokanavien tiivistämisestä on hyötyä. Jääkaapissa, pakastimessa ja säilykepurkeissa oleva ruoka on suojassa, muun voi pakata tiiviisti muovipusseihin.

Summa summarum: Kaupungissa asuvana katson, että kotona on patterilla toimiva radio, taskulamppuja, paristoja, leveää maalarinteippiä yms. sekä astioita, joihin vettä voi tarpeen vaatiessa valuttaa. Voisin myös tarkistaa joditablettien päiväyksen, ja hankkia uusia jos ovat menneet vanhaksi. Tämän lisäksi luotan siihen, että normaalisti varustettu kuivakaappi, jääkaappi ja täpötäysi pakastin pitävät perheen hengissä ainakin viikon, mutta todellisuudessa varmaan pidempäänkin.

On lisäksi muistettava, että monet hätätilanteet eivät suinkaan iske kuin salama kirkkaalta taivaalta. Myrskyistä varoitetaan hyvissä ajoin, eikä yleislakko taatusti ala yhtäkkiä yhdessä yössä. Uhkiin on siis mahdollista varautua enemmän silloin, kun ne alkavat näyttää todennäköisemmiltä. Jos taas Helsingin keskelle putoaa ydinpommi, parin viikon ruokavarastot lienevät jokseenkin turhia. Näin ollen keskittäisin huomion arkisiin asioihin, jotka kuitenkin lisäävät turvallisuutta merkittävästi: toimiviin palovaroittimiin, säännölliseen nuohoukseen, sähkölaitteiden ja koneiden kuntoon, auton huoltoon jne. Niistä huolehtiminen voi säästää ihmishenkiä paljon tehokkaammin, kuin kaapin täyttäminen säilykkeillä.

Lopuksi vielä linkkejä viranomaisten ohjeisiin:

Viikon vinkit 4/2012: Tavarataivas, HBO ja taito joka korvaa tavaran

Mielenkiintoinen suomalainen dokumentti Tavarataivas käsittelee omistamista ja omaisuutta. Siinä nuori mies päättää laittaa kaikki tavaransa varastoon vaatteita myöten, ja antaa itselleen luvan hakea sieltä yhden tavaran päivässä. MeNaisten haastattelussa hän väittää tulleensa onnellisemmaksi ilman tavaraa. Lähestymistapa on aika radikaali, mutta vuosi ilman omaisuutta opettaa varmasti yhtä jos toista, niin itsestään kuin muistakin.

Netflixin kanssa kilpaileva HBO aiheutti varmasti alkuun monelle pettymyksen jokseenkin erikoisilla käyttäjäehdoilla. Nyt firma on ottanut lusikan kauniiseen käteen, ja tarjolla on myös kuukausitilaus ja lyhyempi irtisanomisaika. (YLE)

Jos haluaa vähentää tavaroitaan, voi luopua ainakin sipsipussinsulkijoista, jos opettelee tämän tekniikan. Kokeilin itse, ja kyllä se toimii, joskin vaatii aluksi hieman harjoittelua. (MTV3) HUOM! Linkki korjattu!

Jämäruokaviikko

Päivitin juuri tuonne yläpalkkiin viime viikon ruokalistan. Tämä viikko meni lähes pelkkiä jämiä syödessä. Tein maanantaina ruokaa, ja sitten ystävä toi ison satsin itse tehtyä ruokaa myös, ja yhdessä nämä ruoat riittivät torstaihin asti. Perjantaina reipastuin ja tein uuden ruuan – tällä kertaa lohiriisilaatikkoa, jota on kehuttu pitkin poikin blogeja. Kuulemma ruoka on lasten superherkkua, jota menee nirsoimmallekin kersalle lautanen toisensa perään. No, ei mene meillä. Aikuiset tykkäsivät laatikosta kovasti, mutta lapsi nyrpisti nenäänsä ja halusi karjalanpiirakoita.

Tarkoitus oli suunnitella menneelle viikolle kunnon ruokalista, mutta kun jo maanantaina oli selvää, että ruokaa riittää melkein koko viikoksi, en viitsinyt vaivautua. Mutta huomenna on armo uus, kuten sanotaan. Joten mahdollisesti saan ensi viikon listat ajoissa nettiin. Toivoa sopii 🙂

Mitä kannattaa hamstrata / hätätilavarasto?

Kiitos edellisen postauksen aiheuttaman keskustelun, olen nyt pohdiskellut tätä varastointiasiaa enemmänkin. Olen analysoinut muutamia tilanteita, jolloin varastoon ostaminen on ihan perusteltua:

  • Jos kyseessä on tuote, jota on vaikea löytää, kannattaa ehkä kerralla ostaa myös varakappale.
  • Netistä ostettaessa voi tulla edullisemmaksi ostaa isompi määrä kerralla, etenkin jos kyse on kulutustavarasta.
  • Jos säilytystilaa on tarpeeksi, varastoon kannattaa ostaa sellaista käyttötavaraa, joka varmasti tulee käytettyä muutaman kuukauden sisällä.
  • Jos vastaan tulee erityisen edullinen tarjous, voi jopa harkita hamstraavansa.

Hamstraamisessa neuvoisin kuitenkin omasta kokemuksestani varovaisuuteen ja tarkkaan harkintaan. Jos lempikäsisaippua on tarjolla hullun halvalla, sitä ehkä kannattaa ostaa 10 putelia kerralla. Todennäköisyys sille, että ne tulevat ajan mittaan käytettyä on varsin suuri. Mutta kerran haksahdin itse hamstraamaan valokuva-albumeita – erittäin typerä liike. Kuinka monta albumia ihminen tarvitsee, vaikka olisi kuinka halpaa? Albumeja on edelleen käyttämättöminä vintissä.

Sen sijaan tuota ensimmäistä kohtaa kannattaa harkita, ainakin jos tavara ei vie hirveästi tilaa. Meillä on mm. eräs valaisin, johon tarvitaan erikoiskokoinen halogeenilamppu. Kun lamppu ensimmäisen kerran meni rikki, uutta sai etsiä kissojen koirien kanssa. Kun lopulta löysin oikeanlaisen, ostin niitä samantien kaksi, jotta seuraavan kerran säästyn samalta vaivalta.

****

Täysin uusi ajatus tuli vastaan Kulutusjuhla.fi -sivulla, jonne edellinen kirjoitukseni oli linkattu. Sinne oli tullut kommentteja, että helppous on kivaa, mutta oikeasti joka taloudessa pitäisi olla kunnon varastot yllättävien katastrofien varalle. Myönnän, että tämä ajatus ei ollut edes käväissyt mielessä, kun varastoista kirjoitin.

Nyt seuraa uusi kysymys, johon toivon rehellisiä vastauksia: oletteko te kaikki muut varautuneet viikkoja kestävien sähkökatkojen, yleislakon tai vielä jonkun kamalamman katastrofin varalle? Onko teillä kuivamuonaa, kynttilöitä, paristolla toimivia radioita ja kaikkea muuta henkiinjäämisvarusteistoa jossakin jemmassa? Jos kaikki vastaavat kyllä, niin sitten kuulisin mielelläni miten olette homman organisoineet, ja miten pidätte huolta siitä, etteivät esim. ruoat mene huonoksi jne. Mikä on olennaista? Mitä pitäisi hankkia? Vai onko tuo Suomessa vähän hätävarjelun liioittelua – täällä ei kuitenkaan ole vaaraa maanjäristyksistä tai tulivuorenpurkauksista. Olenko sinisilmäinen hömelö, vai kuulunko sittenkin enemmistöön?

 

Varalla varmuuden vuoksi

Ostatteko te asioita varastoon? Varmuuden vuoksi, pahan päivän varalle, tai siksi ettei jonkun asian takia vaan viitsi lähteä usein kauppaan? Olen pohdiskellut tätä kysymystä eri näkökulmista pidemmän aikaa. Onko tehokkaampaa, ettei kodissa säilytellä mitään ylimääräistä, vaan tavaroita ostetaan vain silloin kun niitä tarvitaan? Vai onko käytännöllisempää pitää varalla tiettyjä asioita, jottei niiden loppuessa tarvitse heti rynnätä kauppaan?

Tämä pohdiskelu taisi lähteä liikkeelle, kun luin jotain minimalismi-blogia. Minimalisti tuskin säilyttelee ylimääräisiä pesuaineita tai vessapapereita nurkissaan. (Vai säilyttääkö? Minimalistien kommentteja otetaan ilolla vastaan!)  Aloin miettiä tätä omankin blogin näkökulmasta: Jos tavoitteena on tavaroiden karsiminen, niin eikö varmuuden vuoksi säilytellyt tavarat ole karsimisen kanssa ristiriidassa? Mutta minulla kyllä on varastoja, enkä aio niistä luopua.

Yritän aina järjestää niin, että arkielämän kannalta olennaiset tavarat eivät pääse kovin helposti loppumaan. Tämä tarkoittaa, että esim. vessapaperia, talouspaperia, käsisaippuaa ja monia ruoka-aineita on aina kaapissa odottamassa. Niitä myös hankitaan lisää ennen kuin edelliset loppuvat. Yritän tällä tehdä elämästä mahdollisimman helppoa ja mukavaa. On jokseenkin ärsyttävää huomata, että jauhot on loppu juuri silloin kun päähän pälkähtää leipoa, puhumattakaan siitä että sampoo tai tiskiaine loppuu kriittisellä hetkellä. Inhoan myös sitä, että joutuisin lähtemään kylmään ja pakkaseen hakemaan vain yhtä tiettyä tavaraa, jota ei juuri sillä hetkellä löydy kaapista. Viimeisin havainto on, että varalamppuja pitäisi kyllä olla jossain. Hehkulamppuja olen hamstrannut yhtä vanhaa valaisinta varten, mutta näköjään niitä energiasäästölamppujakin pitäisi olla jossain varalla.

Arkitarvikkeiden säilyttely lienee aika tavallista eikä sitä tarvitse paljoa perustella. Mutta entäs kaikki muut ”varmuuden vuoksi” ostetut tavarat? Kun olin lapsi, asuimme rivitalossa, jossa joka perheessä oli suunnilleen saman ikäisiä lapsia. Niinpä syntymäpäiviä vietettiin monet vuodessa. Muistan, kuinka koskaan ei tarvinnut lähteä ostamaan lahjaa kenellekään, sillä äidilläni oli yksi salaperäinen yläkaappi, josta tuntui löytyvän tilaisuuteen kuin tilaisuuteen sopiva vieminen. Arvelen, että hän osti sopivia pikkulahjoja aina, kun niitä tuli hyvällä hinnalla vastaan, riippumatta siitä, oliko juuri sillä hetkellä tiedossa mitään juhlia tai ei. Sitten kun synttärit taas tulivat, kaapissa oli hyvin valinnanvaraa, eikä koskaan tarvinnut hötkyillä kauppaan viime hetkellä.

Tässä olisi se ideaali – että kaikkea olisi riittävästi, tarpeeseen, mutta ei liikaa. Että kaapista löytyisi varalamppu tarvittaessa, mutta etten toisaalta säilyttelisi varmuuden vuoksi sellaisia tavaroita, joita ei koskaan tarvita. Miten lukijakunta on ratkaissut tämän asian? Mitä teillä on varmuuden vuoksi? Onko teillä varastoja? Vai pärjäättekö ilman? Ostatteko koskaan tarjouksesta jotain kulutustavaraa vain siksi, että sitä olisi kaapissa pahan päivän varalle?

Lisää karsimista

Tähän mennessä olen heittänyt pois tai kierrättänyt seuraavat esineet:

  1. Useampi kassillinen vaatteita
  2. Ällöttävä kylpyharja
  3. Keittokirjoja
  4. Tuikkukuppi
  5. Vekotin

Ilokseni huomasin, että taloyhtiön kierrätyshyllyyn viedyistä keittokirjoista kaksi oli lähtenyt jonkun matkaan. Toivottavasti niistä on iloa uudelle omistajalleen. Hyödynsin jälleen samaa hyllyä, ja vein sinne tällä kertaa tuikkukupin. Minä en tunnetusti ole kynttiläihmisiä, joten tämä kippo on jäänyt käyttämättä jo monta vuotta. WP_000557

Kuvan värit eivät ole kohdallaan, oikeasti kuppi on ruskea, ja siinä on turkooseja raitoja. Siis miellyttävän näköinen, tässä kuvassa se näyttää aika luotaantyöntävältä. Tämän lienen saanut kenties tuparilahjaksi johonkin aikaisempaan asuntoon vuosia sitten. Nyt sen aika oli siirtyä muualle.

Viimeisin löytö kuuluu jälleen turhakkeiden sarjaan. Olen ostanut sen Tukholmasta, muistaakseni Åhlensilta, mahdollisesti vuonna -98. En tiedä miksi tätä kutsutaan:

WP_000558

 

Tämä on sellainen kuivaharjausväline, jonka on tarkoitus vilkastuttaa verenkiertoa ja kiinteyttää ihoa. Edellisen kerran tätä on käytetty mahdollisesti vuonna -99. On varsin kyseenalaista, onko tästä ikinä ollut mitään hyötyä. Kauneudenhoitorutiinini ovat jo vuosikausia olleet niin pelkistetyt, että en todellakaan jaksa alkaa harjailemaan koipiani. Hyvä kun muistan laittaa iltaisin rasvaa naamaan. En keksi tälle mitään järkevää uusiokäyttöä, eikä tällaista esinettä voi oikein kierrättääkään, joten tämä menee roskikseen.

Vaatteita lukuunottamatta näitä kaikkia esineitä yhdistää monta asiaa: ne on hankittu tai saatu kauan sitten, niitä ei ole käytetty moneen vuoteen, niitä on säilytelty vanhasta muistista ilman mitään suurempaa syytä ja niihin ei liity ertyistä tunnesidettä. Ilmeisesti olen pitänyt niitä vain omistamisen ilosta? Yksittäiset esineet ovat minimaalinen osuus koko omaisuudesta, mutta tulee hyvä mieli kun heittää jotain aivan tarpeetonta pois. Tulee jotenkin kepeä olo.