Viikon vinkit 3/2013: hammastahnaa, kukkamultaa ja kauniita purkkeja

Julkaistu , kirjoittanut
2

Blogi on palannut normaaliin aikatauluun ja niinpä viikon vinkit näkyvät myös oikeana päivänä. Tällä viikolla liikutaan pitkin harppauksin aihepiiristä toiseen.

Hammastahnalla voi kuulemma tehdä vaikka mitä. Huhujen mukaan se valkaisee, puhdistaa, irrottaa tahroja ja kuivattaa finnejä. En ole itse kokeillut edellämainituista kuin tuota finnien kuivattamista (minkä suhteen tahna kyllä toimii ainakin jossain määrin), mutta tässä artikkelissa annetaan pitkä lista erilaisia tapoja hammatahnan uusiokäyttöön. Arkijärki ei ota vastuuta siitä, toimivatko nämä toivotulla tavalla… (MTV3)

Seuraavassa artikkelissa keskitytään oikeanlaisen kukkamullan valintaan. Eri kasvit vaativat erilaista kasvualustaa. Itse olen käyttänyt lähinnä sitä merkkiä, mitä lähikaupasta on sattunut löytymään, paitsi orkideoille tietenkin sitä haketta. Mutta siltä varalta että joku multapeukalo haluaa hifistellä, ohjeet löytyvät täältä. (MTV3)

Tässä artikkelissa annetaan vinkkejä pienten tavaroiden säilytysratkaisuille. Olen samaa mieltä siitä, että kaikenlainen sälä kannattaa lajitella ja purkittaa, jos haluaa löytää etsimänsä jatkossakin. Olennaisinta on kuitenkin säilytysratkaisun toimivuus. Usein tarvittavan tavaran pitää olla helposti saatavilla, ei syvällä pussinpohjalla tai monimutkaisen kansimekanismin takana. Joskus on järkevää, että purkki on läpinäkyvä, joskus taas on tarkoituskin, että säilytysratkaisu piilottaa tavarat sisäänsä. Tästä voisi oikeastaan tehdä  oman postauksenkin, aihehan on aika mielenkiintoinen! (Voice)

Ruokalista jälkikäteen

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Päivitin viime viikon ruoat äsken tuonne omalle sivulleen. Oli varsin kalapainotteinen viikko, ja joka päivä en tehnyt kahta ruokaa, sen sijaan syötiin sushia pariinkin otteeseen. Tämä ei ole mikään normaalikäytäntö, mutta viime viikko ei ollut ihan normaali viikkokaan.

Olen huomannut, että vaikka etukäteissuunnittelu jäisi vähäiselle, niin nykyisin mietin silti ruokia etukäteen paljon enemmän kuin ennen. Siitäkin on apua entiseen verrattuna, vaikka  toimivinta olisi edelleen suunnitella koko viikon ruoat etukäteen. Huomaan että homma horjahtelee vielä myös määrien suhteen. Usein teen isomman annoksen kuin etukäteen osaan arvioida, ja sitten joku suunniteltu ruoka jää pois. Tässä pitäisi pakastinta opetella edelleen käyttämään tehokkaammin.

Jääkaappi on palautunut normaaliin olotilaan joulun jälkeen. Olen edelleen hyvin tyytyväinen tekemääni järjestykseen, ja jos jotain on mennyt vahingossa väärälle hyllylle, huomaan että heti tulee ongelmia. Mutta jos järjestystä ei päästä lipsumaan, ruoat tulevat käytettyä ajoissa ja kaikki löytyy omilta paikoiltaan.

Josko tällä viikolla saisin suunnitelman tehtyä jo huomenna, jolloin pääsisin taas nauttimaan helposta elämästä. Tsemppaan!

Lumi- ja pakkaspesua

Julkaistu , kirjoittanut
4

Juttua muokattu 21.2.2018

Nyt on erinomainen aika ottaa ilo irti ennätyspakkasista ja puhtaasta lumesta. Pakkanen tappaa tehokkaasti koita ja pölypunkkeja. Kotilieden mukaan pölypunkit kuolevat -18 asteessa vuorokaudessa, sitä kylmemmässä jopa muutamassa tunnissa. Uskoisin, että käsittely tehoaa, vaikka pakkasta olisi pari astetta vähemmänkin, etenkin jo vaatteita on mahdollista pitää esim. parvekkeella tarpeeksi pitkään. Pölypunkkeja ei taida Suomesta enää kovin usein löytyä, mutta pakkanen tehoaa myös luteisiin. Jos epäilet, että lomapaikan hotellihuoneessa oli luteita, laita matkalaukku sisältöineen ulos pakkaseen muutamaksi tunniksi. Selvittelin asiaa, ja useampien lähteiden mukaan luteet kuolevat muutamassa tunnissa, kun pakkasta on vähintään -15 astetta.

Pakkaskylvystä hyötyvät kaikki villavaatteet, vuodevaatteet, ryijyt ynnä muut hankalasti puhdistettavat tekstiilit. Myös pehmoeläimet, koristetyynyt jne. voi viedä korissa ulos pakastumaan. Tai vaihtoehtoisesti ne voi ripustaa pyykkinarulle tai asetella pyykkitelineen päälle. Muista puistella huolellisesti, ennen kuin tuot sisälle.

Jos maasta löytyy lisäksi puhdasta pakkaslunta, voi matoille antaa lumipesun. Tämä toimii etenkin sellaisten mattojen kohdalla, joita ei voi muuten pestä kunnolla, esimerkiksi käsinsolmitut itämaiset matot. Oma menetelmäni on ollut tällainen.

  1. Imuroi matto sisällä huolelliseti.
  2. Vie matto ulos, mutta jätä se ensin viilentymään. Jos lämpimän maton laittaa lumelle, lumi tarttuu siihen tosi tiukasti.
  3. Levitä matto lumelle. Ripota lunta päälle, ja harjaa pois. Käsittele molemmat puolet.
  4. Nosta mattotelineelle ja tamppaa kaikki lumi mahdollisimman tarkasti pois. Vaihtoehtoisesti koko lumipesun voi tehdä mattotelineellä.
  5. Vie matto sisälle, mutta muista että se on pesun jälkeen vähän aikaa hieman kostea.

Kokemuksesta tiedän, että lumipesu kannattaa tehdä vain mahdollisimman kovalla pakkasella, sillä mitä lämpimämpi ilma, sitä raskaampaa lumen käsittely on. Kuiva pakkaslumi irtoaa matosta helpoimmin ja kastelee sitä vähiten. Lumipesu kirkastaa värit ja raikastaa koko maton. Siinä myös helposti näkee miten paljon matosta irtoaa pölyä ja likaa! Juuri vastikään puhdistimme mattoja mökillä, ja näennäisen siistit ja puhtaat matot jättivät jälkeensä hyvin harmaata lunta. Sen verran työlästä lumipesu on, ihan jokaista räsymattoa en viitsi hangelle raahata. Hyvä vinkki on myös rekrytoida kaveri mukaan, sillä vähän kosteiden mattojen käsittely ja nostelu on raskasta.

Viikon vinkit 2/2013: WC-pönttöjä, luomuruokaa ja tutkivaa journalismia

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Pahoittelen viivettä ja taukoa päivityksissä. Viikonloppuna tuli erinäisiä elämän käänteitä, jotka estivät postaamisen. Mutta nyt taas kaikki hyvin, ja viikonlopun linkkivinkit tässä, olkaa hyvä!

Savon Sanomat on selvittänyt, mikä tukkii vessanpönttöjä eniten. Vastaus on niinkin pieni esine, kuin vanupuikko. Roskis vessassa on siis erittäin hyvä idea.

Helsinkiin on syntynyt paljon luomu- ja lähiruokaan keskittyneitä ruokakauppoja, mutta kaikkiin ei välttämättä riitä asiakkaita. (Helsingin Uutiset) Jutussa mainittu Anton & Anton on kauppa, jossa käyn muutaman kerran kuukaudessa. Sieltä saa kaikenlaista mielenkiintoista, mutta toisaalta valikoimasta puuttuu monia tuotteita, joita jääkaapissamme yleensä on. Vaikka mielelläni tukisin kauppaa enemmänkin, käytännön syistä Alepa vie usein voiton.

Lopuksi linkkaan tähän artikkelin, joka ilmestyi jo hyvissä ajoin ennen joulua. Tätä Sanna Ukkolan kirjoitusta on siteerattu ja linkitetty ahkerasti etenkin muotiblogien puolella, mutta nostan sen esiin koska aihe on kiinnostava. Ukkola selvitti, millaisia kytköksiä toimittajilla on mainostajiin. Kävi ilmi, että esimerkiksi naistenlehdissä mainostajat sanelevat sisältöä varsin suoraviivaisesti. Mielenkiintoista on, ettei se päätoimittajan mielestä ole ongelma. Yhteys toimitetun sisällön ja isojen mainostajien välillä ei taida yllättää, mutta artikkeli on hyvä muistutus siitä, että lukijan on syytä suhtautua lehtienkin sisältöön kriittisesti. Sanoisin, että mitä kiiltävämpi kansi, sitä suuremmalla varauksella kannattaa ”testivoittajiin” suhtautua.

Minimaalinen aika

Julkaistu , kirjoittanut
2

Google on vilkastunut joulun jälkeen. Blogiin tullaan jälleen mitä erilaisimmilla hakusanoilla. Yksi herätti mielenkiintoni: ”minimaalinen aika siivoukseen”. En voi tietää, mitä tietoa hakija on oikeasti etsinyt, mutta itse tulkitsin tämän niin, että miten voisi käyttää mahdollisimman vähän aikaa siivoamiseen. Mielenkiintoinen kysymys! Kehittelin muutamia ideoita siivousajan minimalisoimiseksi:

  1. Älä sotke. Jos kaikki tavarat laittaisi aina suoraan omille paikoilleen, järjestelemistä tulisi äärimmäisen vähän. Myös varsinaista likaamista voisi välttää riisumalla aina kengät, suojaamalla pöydän tableteilla jne. 
  2. Panosta kunnon siivousvälineisiin ja -aineisiin. Niillä tulee puhdasta tehokkaimmin.
  3. Siivoa joka päivä vähäsen. Esim. 10 minuuttia riittää vaihtoehtoisesti vessan pesuun, parin huoneen imuroimiseen tai keittiön siistimiseen. 10 minuuttia on puolestaan hyvin pieni osa vuorokaudesta, joten sitä voisi sanoa minimaaliseksi ajaksi. Toisaalta jos joka päivä siivoaa 10 minuuttia, isoa siivousta ei tarvitse tehdä kovinkaan usein.

Viime kädessähän kaikki riippuu lopulta omista siisteysstandardeista. Mitä matalammat tavoitteet, sitä vähemmän menee aikaa. Elämä on valintoja… 🙂

Muita hyviä vinkkejä siivousajan kutistamiseksi?

Karsinta on alkanut

Julkaistu , kirjoittanut
4

Tavaroiden karsiminen, jota pohdiskelin vähän aikaa sitten, on alkanut melkein huomaamatta. Ensimmäiseksi kuskasin kierrätyslaatikkoon monta muovikassillista vaatteita. Mies kävi joululomalla oman kaappinsa läpi, ja karsi kuluneimmasta päästä paitoja pois. Lisäksi pari kassillista oli sellaisia lastenvaatteita, joilla ei enää ole mitään jälleenmyyntiarvoa. Lähinnä sellaisia jo kertaalleen käytettynä ostettuja vaatteita, jotka olivat edelleen ehjiä mutta kuluneita.

Katselin keittokirjahyllyä myös sillä silmällä, ja löysin kolme poistettavaa kirjaa. Poistokriteerinä oli se, että niistä ei ole tietääkseni koskaan kokattu mitään. En ole ihan varma, miten kyseiset kirjat olivat meille alunperin edes päätyneet. Yksi oli perintönä saatu, mutta kahdesta muusta ei ole mitään muistikuvaa. Vein kirjat taloyhtiön kierrätyshyllyyn, toivottavasti joku löytää ne vielä käyttöön.

Kolmas esine ei ole vielä ns. poistunut rakennuksesta, mutta se on seuraavana listalla. Kyseessä on ikivanha kylpyharja. Tiedättehän – sellainen pitkävartinen harja, jolla pestään selkää. Tämä kyseinen kappale on kokonaan muovia, ja se on lähes 20 vuotta vanha. Sen lisäksi se on sillä lailla epämääräisesti likainen, ettei sitä ole tehnyt mieli käyttää moneen vuoteen. Tästä huolimatta harja on asunut meidän kylppärissä kaiken tämän ajan, vaikka edellisestä käyttökerrasta on oikeasti vuosia. Kaiken kukkuraksi harjalle on olemassa uudempi kaksoiskappale, joka on puuvartinen, luonnonharjaksinen ja puhdas. Tarvitseeko tätä enempää perustella? Tätä kirjoittaessa en voi muuta kuin ihmetellä, miksi se harja ylipäätään on edelleen olemassa. Nyt taistelen enää sen asian kanssa, laitanko sen suoraan roskikseen, vai voisiko harja tehdä viimeisen palveluksen jossain siivoushommassa, jonka jälkeen sen voisi hyvällä omalla tunnolla heivata loppuun palvelleena.

Päätin juuri, että jos en ole viikonlopun aikana keksinyt sille jotain järkevää loppukäyttöä, heitän sen maanataina roskiin ilman muita mutinoita.

Uusi ruokalista netissä

Julkaistu , kirjoittanut
3

Tämän viikon ruokalista on nyt nähtävillä täällä. Lisään sinne tulevien viikkojen listat sitä mukaa kun ehdin niitä kirjoittaa. Olen lukenut joululomalla keittokirjoja ja saanut pari uuttakin, ja niistä on tullut uutta inspiraatiota.

Kysymys: kiinnostaako ketään reseptit? Minä en todellakaan ole mikään huippukokki, mutta välillä pohdin, haluaisitteko nähdä mitä tuo kotiruoka käytännössä tarkoittaa? Mitään ruokablogia tästä ei kyllä tule, ainoastaan ehkä satunnainen resepti siellä täällä.

Joulu paketissa

Julkaistu , kirjoittanut
2

Kuusi on kärrätty ulos, kaikki koristeet kuskattu takaisin vinttiin ja tammikuu palaa normaaleihin rutiineihin huomenna tänään. Joulun pakkaaminen ei ole lempipuuhaani. Kaikkea pientä sälää on levinnyt ympäri asuntoa, ja puolet niistäkin on särkyviä. Salaiset aseeni ovat talouspaperi ja alkuperäispakkaukset.

Olen säästänyt kaikkien kuusenkoristeiden alkuperäiset laatikot, kuusenjalkaa myöten. Niihin pakattuna pallot pysyvät sekä ehjinä että järjestyksessä. Fyllaan kaikki ylimääräiset kolot talouspaperilla, joka on sopivan pehmeää ja mukautuvaa. Hopeanauhat ja tähden sujautan minigrip-pusseihin, jotta ne eivät tummuisi. En ole ihan varma, tummuisivatko nämä nykyiset nauhat samalla tavalla kuin ennen, mutta ainakin kaikki on pysynyt kauniin kirkkaina tähän asti. Joulukoristeet pakataan pahvilaatikoihin, joissa lukee päällä mitä niissä on. Vintissä ne kaikki majailevat samassa kaapissa. Sinne olen vienyt myös joulupaperit ja lahjapussit.

Vaikka joulu onkin kiva, olen oikeastaan jo iloinen, että tavallinen arki alkaa. Tykkään saada normaalit siivous- ja pyykkäysrutiinit kohdilleen. Sama koskee ruokasuunnittelua. Jääkaappi on ollut niin täynnä, että hieno järjestys on mennyt vähän sekaisin. Olen syönyt niin monta vihreää kuulaa, että seuraavan kerran niitä kaipaa varmaan vasta ensi jouluna. Tänään päästään vielä viikonlopun jämillä, mutta uusi ruokasuunnitelma täytyy tehdä pikapuoliin. Viime viikko puuttuu netistä, koska suunnitelmaa ei ollut. Söimme joka toinen päivä kylässä, ravintolassa tai edellisten päivien tähteitä jääkaapista, joten suunnitelman tekeminen ei tuntunut tarpeelliselta.

Viikon vinkit 1/2013: kierrätysihme, tehokkaat huonekasvit ja palveluvertailua

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Vuoden ensimmäiset linkkivinkit ovat sekalaista sakkia. Toisin kuin olisi voinut odottaa, media ei olekaan pullollaan ohjeita turhan karsimiseksi heti uuden vuoden alkuun. Olisiko niin, että karsiminen ja siivoaminen kulkevat käsi kädessä, ja siksi jutut painottuivat joulua edeltävään aikaan?

Aamulehti kertoo miehestä, joka pärjäsi koko viime vuoden yhdellä ainoalla jätesäkillä. Hän kierrätti kaiken mahdollisen, eikä todellista jätettä jäänyt lopulta kuin sen yhden säkillisen verran. Minusta tämä on rohkaiseva esimerkki siitä, miten kaikki on mahdollista, jos vain jaksaa tsempata. Dailymailin alkuperäinen juttu englanniksi täällä.

MTV3 neuvoo, mitkä ruukkukasvit puhdistavat huoneilmaa parhaiten. Tämä on aihe, joka kiinnostaisi minua enemmänkin. Jos tätä juttua uskoo, kasveja pitäisi olla suunnilleen yksi jokaista 10 neliötä kohden. Se tarkoittaisi sitä, että ainakin meillä on vähän liian vähän kasveja.

Jos olet pohdiskellut, kannattaisiko ottaa ennemmin Netflix vai Viaplay, tämä artikkeli vertailee molempia palveluja erittäin perusteellisesti. (Afterdawn)

Jotkut uudemmat lukijat ehkä ihmettelevät, miksi linkitän jatkuvasti näihin nettielokuvapalveluja käsitteleviin uutisiin. Syy on se, että maailman muuttuessa entistä digitaalisemmaksi, tarve omistaa fyysisiä esineitä vähenee. Ei tarvitse enää DVD-kokoelmaa, kun minkä tahansa elokuvan voi katsoa suoraan netistä. Nämä palvelut eivät ainakaan vielä ole täydellisiä (noh, se amerikkalainen versio Netflixistä oli kieltämättä aika lähellä), mutta kehitystä tapahtuu jatkuvasti.

Hermanni, jolle kävi huonosti

Julkaistu , kirjoittanut
2

Sain viime viikolla odottamattoman lahjan, jonka nimi oli Hermanni. Hermanni osoittautui pieneksi pakasterasialliseksi litkua, joka puolestaan paljastui hiivataikinan juureksi. Ei ruisleipäjuureksi, vaan jonkinlaisen sokerikakun juureksi. Mukana tuli A4-sivun verran ohjeita, miten Hermannia piti hoitaa. Se ei ollut ihan yksinkertaista, Hermannia piti ruokkia, hämmennellä ja valvoa kymmenen päivän ajan. Sen jälkeen taikina jaettiin osiin, ja yksi niistä valmistettiin loppuun asti kakuksi. Muut osat piti jakaa kavereille eteenpäin ohjeiden kera. Systeemi oli sama kuin ennen vanhaan ketjukirjeissä, paitsi tällä kertaa ei lähetetty kirjeitä vaan kiikutettiin taikinaa ovelta toiselle.

Sanoin jo ovella naapurille, joka Hermannin toi, että tämä ei taida olla minun juttuni. Ensinnäkään en ole mikään jauhopeukalo, toiseksi en hirveästi tykkää kakuista ja kolmanneksi Hermannin pitäminen hengissä vaikutti tosi työläältä. Laiton Hermannin hyllylle odottamaan ja ajattelin paneutua asiaan tarkemmin seuraavana päivänä (meillä oli juuri vieraita kun Hermanni saapui). Tuskastelin asiaa illan – en oikeastaan innostunut taikinahommasta ollenkaan, mutta olisiko hirveän epäkohteliasta heittää se suoraan roskiin? Onneksi luonto päätti asian nopeasti minun puolestani. Ilman asianmukaista hoitoa Hermanni muuttui vuorokaudessa melko erikoisen näköiseksi, ja lähes pulppusi ulos purkistaan. Ilmeisesti se alkoi käydä. Silläkin uhalla, että ystävyyteni taikinan tuoneen naapurin kanssa vaarantuu, heitin Hermannin pois. Tuli heti helpottuneempi olo.

Olen kovasti selittänyt, miten syötävät ja juotavat lahjat ovat aina hyviä, mutta tämän episodin jälkeen pitää vähän täsmentää: valmiit syötävät ja juotavat ovat hyviä. Sen sijaan tässä tuli todistettua, että ei ehkä kannata antaa lahjaksi projekteja, ainakaan yllätyksenä. Ne eivät välttämättä tuota iloa vaan enemmän stressiä. Jos lahjan saajan tuntee tosi hyvin, niin sitten tietysti voi antaa mitä vaan, jos tietää saajan siitä ilahtuvat. Tulin juuri ajatelleeksi, että tästä samasta syystä ruukkukasvit ovat mielestäni vähän arveluttavia tuliaisia, sillä nekin vaativat jatkuvaa hoitoa. Sitten siitä tulee vain huono omatunto, jos lahjakasvin onnistuukin kuihduttamaan vääränlaisella hoidolla.

Onko kukaan muu tutustunut Hermanniin? Ja kenties saanut sen pysymään hengissä? Meidän Hermannille kävi huonosti.