Minä en ymmärrä muodista mitään

Julkaistu , kirjoittanut
8

Voin tunnustaa: en tiedä mikä on tämän kauden muotiväri. En tiedä mitkä merkit ovat nyt trendikkäitä. Hieman pinnistelemällä osaan luetella vaatetyylejä, joiden kuvittelen olevan tällä hetkellä muodikkaita, mutta ne perustuvat siihen, mitä näen lehdissä ja ihmisten päällä kaupungilla. Asian todellisesta laidasta minulla ei ole hajuakaan. Olen muodin suhteen täysin pimennossa.

Tämä ei kuitenkaan tarkoita, ettenkö olisi kiinnostunut vaatteista. Minulla on aika selkeä käsitys siitä, minkämalliset vaatteet sopivat minulle, mistä materiaaleista pidän ja miten niitä hoidetaan. Noin 10 vuotta sitten kävin värianalyysissä, enkä sen jälkeen ole tehnyt virheostoksia värin puitteissa. (Tiedän, että moni pitää sitä huuhaanaa, mutta väitän toista.) Olen melko kiinnostunut myös kosmetiikasta, ihonhoidosta, kampauksista ja muista naistenlehtien vakiosisällöistä, mutta luen aiheeseenliittyviä lehtiä tai blogeja hyvin rajatusti, ja ostan uutta kosmetiikkaa lähinnä silloin kuin vanha loppuu.

Olen aina yhtä hämmästynyt, kun kuulen jonkun valittelevan, ettei voi pitää tiettyä vaatetta koska se ei ole muodissa. Ihmettelen itsekseni, mitä väliä sillä on? Yhtä paljon ihmettelen niitä tapauksia, joissa jokin tietty muotivaate on saatava, olipa se miten hankala, epäkäytännöllinen tai itselle sopimaton tahansa. Lähinnä noissa tapauksissa hämmästyttää, miksi kukaan antaisi jonkun muun määritellä, miksi joku vaate olisi parempi kuin toinen.

Muodin tehtävä on edistää myyntiä – luoda ihmisille tarpeita, joita heillä ei aiemmin ole ollut. Muoti on myös tapa erottua, kuulua joukkoon ja ilmaista omaa sosiaalista statusta. Muotia on yhtä aikaa monenlaista, sillä valtamuodin (lue kansainväliset vaateketjut) lisäksi eri alakulttuureilla on omat muotinsa. Se käy helposti ilmi, kun lukaisee muutamia niin sanottuja ”muotiblogeja”, joiden päähenkilöt pukeutuvat varsin erilaisilla tyyleillä.

Muoti on itsessään mielestäni aika tarpeetonta ja yhdentekevää, etenkin nykymaailmassa jossa kaikki voivat näyttää miltä huvittaa. Vihreä tukka ei taida hätkäyttää enää ketään, tatuointeja löytyy kaikista ikä- ja yhteiskuntaryhmistä ja nettikauppojen kautta kaiken maailman tyylit – niin tavalliset kuin tavattomatkin – ovat kenen tahansa saatavilla. Kun lehdessä kerrotaan, mikä on tänä keväänä muotia, se tarkoittaa oikeastaan vain sitä, millaisia vaatteita kauppoihin on valittu. Ajatus siitä, että se jotenkin velvoittaisi ostamaan uutta tai ”päivittämään vaatekaappia” on absurdi. Pitäisikö minun ostaa uusia vaatteita vain siksi, että sisäänostajat ovat innostuneet keltaisista housuista tai sinisistä paidoista monta kuukautta sitten? Älkää nyt naurattako. Minun pitää ostaa uusia vaatteita silloin kun itse haluan, eikä siihen ole muulla maailmalla mitäänt sanomista.

Niinpä tästä kaikesta johtuen on aika hämmästyttävää, että on vielä olemassa muotia. Vai onko? Minä en tosiaankaan tiedä.

Viikon vinkit 11/2013: arkiruokaa, huonoa mainontaa ja remontteja

Julkaistu , kirjoittanut
4

Suomalaisten arkiruoat on selvitetty. Listaa oli mielenkiintoista lukea ja verrata omiin ruokalistoihin. Yhtäläisyyksiä löytyi, sillä toki meilläkin syödään lihapullia (nro 2) ja uunilohta (nro 3) varsin usein. Sen sijaan erojakin on – esimerkiksi hernekeittoa en tee koskaan (koska en tykkää yhtään) eikä ykkösenä komeilevaa makaroonilaatikkoakaan juuri näy. (YLE)

Kuten viime viikolla totesin, aleviikkojen aika on käsillä. Kuluneella viikolla oli Sembalot Leppävaaran ostoskeskuksessa. Mainostoimisto ei tällä kertaa ihan onnistunut – bongasin ainakin kaksi osuvaa ja kriittistä analyysiä mainoskatalogista. Kemikaalikimara kiinnittää aiheellisesti huomiota siihen, että kehotukset ekologisuuteen (”laita mainos paperikeräykseen”) tuntuvat melko naurettavilta, kun ensin on kymmenien sivujen voimin kannustettu shoppailemaan kaikkea mahdollista. Valeäiti-blogissa puolestaan analysoidaan mainoksen ulkoasu tyhjentävästi muutamalla rivillä, eikä minulla ole siihen oikeastaan mitään lisättävää. Kukapa nyt ei juoksisi 10% alennusten perässä hikipisarat pärskyen.

Taloussanomien mukaan remontti saattaa nostaa myytään asunnon hintaa, mutta pitää olla tarkkana, mitä ja miten remontoi. Muuten hinnannousu ei kata kustannuksia. Toisaalta moni haluaa remontoida asunnon juuri oman mielensä mukaan, joten vastalaitetut tapetit saattavat silti mennä heti uusiksi. Olennainen kiteytyy hyvin kiinteistövälittäjän kommenttiin, että ”Tärkeintä on hyvä sijainti ja tunne, että asunnosta saa pikkuvaivalla sopivan kodin.”.

Turhaa tavaraa aina vaan

Julkaistu , kirjoittanut
1

Kun saa jonkun kaapin siivotuksi, tulee tosi hyvä mieli. Tavarat päätyvät omille paikoilleen, roskat joutuvat roskikseen ja tarpeettomat tavarat pannaan kierrätykseen. Sitten on vähän aikaa sellainen illuusio, että meillä ei ole ylimääräistä tavaraa. Painottaisin sanaa illuusio, koska sehän ei pidä paikkaansa.

Sen keittiön kaameimman kaapin jälkeen olen ollut viime viikot tällaisessa hyvänolon tilassa. Se tyssäsi kuitenkin pari päivää sitten. Meillä on yksi todella iso vaatekaappi, ja sen alahyllyllä on pahvilaatikoita, joissa säilytetään lähinnä talvivaatteita – toppahousuja, lasketteluhanskoja ja sen sellaisia. Aloin tuossa sitten huvikseni aukoa laatikoita ja tarkastella mitä niissä oikein oli. Kävi ilmi että kaikenlaista, mistä ei ollut mitään muistikuvaa.

Toppavaatteiden seasta löytyi nahkainen pussukka, sellainen pieni käsilaukku. Samoin mustat puuvillaiset pitsihansikkaat, joita en muista käyttäneeni kertaakaan. Tai ehkä sittenkin olen, joskus hullulla 90-luvulla? Toivoa sopii, että en kuitenkaan. Lisäksi vastaan tuli kaksi kaulaliinaa, jotka oli ilmeisesti säilötty pahvilaatikkoon siksi, että ne eivät väriltään sopineet minkään takin kanssa. Kuin myös miehelle kuuluva takki, jota en ole kertaakaan nähnyt hänen päällään.

Tuli vähäksi aikaa pieni epätoivo. Eikö tämä roina lopu koskaan? Miksi ihmeessä olen säästänyt ja muuttanut vuodesta toiseen tavaroita, joita ei ole käytetty vuosikausiin? Millä logiikalla toppavaatteiden sekaan on päätynyt käsilaukkuja ja pitsihansikkaita? Epätoivon hälvettyä aloin miettiä, miten tässä kiteytyy tavaranhallinnan vaikeus. Minä karsin jatkuvasti, suhtaudun tavaroihin aika rationaalisesti ja ennen kaikkea pyrin vähentämään turhaa – ja siitä huolimatta löydän tämän tästä jotain kummallista kaappieni kätköistä. Millainen tilanne olisi 15 vuoden päästä, jollen ollenkaan tekisi tätä karsimista? Tai jos meillä vaikka olisi omakotitalo, jonne mahtuisi moninkertainen määrä omaisuutta? Ei ole ihme, että ihmisille tulee tunne, että he hukkuvat roinaan.

Siirsin käsilaukun samaan paikkaan muiden käsilaukkujen kanssa. Olin itse asiassa iloinen sen löytymisestä, koska sille on käyttöä. En vaan muistanut koko pussukan olemassaoloa. Pitsihansikkaat menevät kirpputorille, ellei joku lapsihenkilö sitä ennen halua niitä leikkeihinsä. Takille ei tapahtunut mitään, mutta meinaan aloittaa neuvottelut sen poistamiseksi tästä huushollista. Kaulaliinat pestään, ja viedään kirppikselle tai kierrätykseen. Mitä tästä voi todeta? Taistelu jatkuu.

Pääkaupunkiseutu huomio!

Julkaistu , kirjoittanut
4

Huhti-toukokuussa kiertää pääkaupunkiseudulla jälleen jätehuollon kierrätysautot, joihin voi viedä metalliromua, sähkö- ja elektroniikkaromua sekä vaarallista jätettä. Autot lähtevät liikkeelle heti pääsiäisen jälkeen, joten nyt on noin kuukausi aikaa käydä varastot läpi, ja koota yhteen paikkaan kaikki sellainen romu jota autot ottavat vastaan. Nyt on esimerkiksi oivallinen tilaisuus päästä eroon rikkinäisistä pienkoneista, kuten kahvinkeittimistä, hiustenkuivaajista yms.

Tarkemmat tiedot autojen aikatauluista ja säännöistä löytyvät HSY:n sivuilta.

Viime vuonna heräsin tähän mahdollisuuteen liian myöhään, joten siksi varoitan nyt hyvissä ajoin. Itselläni on ainakin energiasäästölamppuja, loisteputkia, vanhoja pannuja ja muuta sellaista pientä roskaa, jota ei voi panna sekajätteen mukaan. Toisaalta paria lamppua varten ei viitsi lähteä ajamaan toiselle puolella kaupunkia, joten keräysauto on tällaiselle roskalle loistava vaihtoehto. Aion koota yhteen kassiin kaikki ongelmalliset jätteet, ja viedä ne sitten kerralla. Sitä varten täytyy vähän penkoa kaappeja, sillä epäilen, että erinäistä romua on päässyt piiloutumaan ehjien joukkoon.

 

Miten varustaa auto?

Julkaistu , kirjoittanut
9

Aloin pohtia, millainen varustus autossa pitäisi olla, jotta matkanteko olisi sekä mukavaa että turvallista. Onneksi käännyin itseäni viisaampien puoleen, sillä opin jälleen uutta. Kun puhun tässä varusteista, tarkoitan sellaisia tavaroita kuten heijastinliivit ja taskulamppu. En nyt ota kantaa tehtaalla asennettaviin lisävarusteisiin, kuten vaikkapa vakionopeuden säädin ym. Käsittelen nyt siis niitä tavaroita, jotka jokainen voi itse hankkia autoonsa ihan tavallisista kaupoista.

Onnettomuuksien varalta autoon kannattaa printata pelastuskortti. Se antaa kullanarvoista tietoa pelastushenkilöstölle ja nopeuttaa pelastustoimia merkittävästi. Pelastuskortissa kerrotaan esimerkiksi, missä airbagit sijaitsevat, tai missä hybridiautoissa menee sähköjohtoja, joissa voi olla korkea jännite. Aiheesta voi lukea lisää tästä Savon Sanomien artikkelista. Oman auton pelastuskortin voi puolestaan etsiä täältä. Pelastuskortti oli minulle ennestään tuntematon juttu, mutta asiaan perehdyttyäni aion ehdottomasti printata sellaisen omaan autooni.

Muita tarvikkeita isompien ja pienempien onnettomuuksien varalta:

  • ensiapulaukku
  • heijastinliivit – etenkin jos auto hyytyy pimeässä maantien varteen
  • peitto/ylimääräinen takki tms – samasta syystä kuin edellinen
  • taskulamppu
  • hanskat

Tässä maassa talvea ei voi olla ottamatta huomioon. Olennaisimmat talvivarusteet ovat:

  • varrellinen lumiharja, jonka toisessa päässä raaputusosa
  • kunnon lumilapio

Kuulostaa itsestäänselvyyksiltä, mutta useamman kerran olen ikkunasta katsellut, kuinka huonosti varustautuneet kuskit yrittävät potkiskella lunta pois renkaiden edestä tai rapsuttavat ikkunoita jollain onnettomalla mainosraapalla. Minulla on autossa tukeva alumiinilapio, joka on kevyt ja kestävä, mutta joka kieltämättä vie jonkin verran tilaa takakontissa. Tämä lapio menee ainakin pieneen tilaan ja olen kuullut tästä kehuja. Olen vakavasti harkinnut myös hiekkapussin kuljettamista talvella takakontissa. Olen pari kertaa juuttunut parkkiruutuun hankalissa keliolosuhteissa, ja ilman apua en olisi päässyt liikkelle. Pari kourallista hiekoitushiekkaa renkaiden alla olisi kyllä noissa tilanteissa saattanut pelastaa, ellei ystävällisiä ohikulkijoita olisi sattunut paikalle.

Sitten on runsaasti sellaista pientä tavaraa, joka lisää lähinnä matkustusmukavuutta. Seuraava lista on todella kattava, sillä olen koonnut sinne eri puolilta saatuja ideoita. En tarkoita, että jokaisessa autossa pitäisi olla kaikki tämä (omassani ei suinkaan ole). Tarkoitus on, että tästä voi saada ideoita, jotka sopivat kunkin omaan käyttöön.

  • parkkikiekko (varsinkin sellainen, jolla voi myös raaputtaa ikkunoita)
  • navigaattori
  • hedelmäpusseja (roskapusseiksi, jos autossa esim. syödään eväitä)
  • pieni purkki pehmopaperia tai paperinenäliinoja
  • kynä
  • muistilehtiö
  • kolikoita (parkkimittariin, ostoskärryihin jne.)
  • puhelimen autolaturi
  • mittanauha (etenkin jos silloin tällöin vieraillaan huonekaluliikkeissä, tehdään juuri remonttia tms…)
  • mikrokuituliina (pintojen pyyhkimiseen, lasit puhdistuvat paremmin esim. ikkunanpesunesteellä ja talouspaperilla, sanovat asiantuntijat)
  • harsoja/riepuja (esim. meillä on lapsi, joka välillä voi pahoin autossa. Harsot ovat silloin aivan korvaamattomia.)
  • rengaspainemittari
  • alkometri (normaalisti säilytetään kotona, mutta tietyissä tilanteissa järkevä paikka on autossa; esim. pidemmällä reissulla)
  • sateenvarjo
  • aurinkolasit
  • kuormansidontaliinat
  • vanha viltti/lakana/tms suojaamista varten (jos kuskataan esim. eläimiä taikka pölyistä tai kuraista kamaa)
  • pienet ja säilyvät eväät, esim. energiapatukoita, pillimehu, rusinoita tms. (etenkin pitkille matkoille)
  • kartta

Näiden lisäksi on vielä koko joukko papereita, jotka joko pitää tai kannattaa aina kuljettaa mukana. Suosittelen irtopapereille muovitaskua.

  • jo aiemmin mainittu pelastuskortti (kuljettajan aurinkolippaan kiinnitettynä)
  • rekisteriotteen tekninen osa (ilmoitusosa kuuluu säilyttää kotona)
  • käyttöohjekirja
  • huoltokirja
  • vakuutusyhtiön vahinkoilmoituslomake sekä mahdollinen palvelunumero (lomake kannattaa printata valmiiksi netistä esimerkiksi tästä tai oman vakuutusyhtiön sivuilta)

Varusteita kertyy moneen lähtöön. Kaikki eivät suinkaan ole välttämättömiä, mutta monet noista lisäävät turvallisuutta ja mukavuutta merkittävästi. Esimerkiksi meidän autosta on puuttunut pelastuskortti, ja heijastinliivit menivät heti ostoslistalle. Oma kysymyksensä on, missä kaikki tavarat autossa säilytetään, mutta siitä ehkä oma postaus joskus myöhemmin.

Viikon vinkit 10/2013: sälekaihtimien puhdistus, asiakastietojen keräystä ja kiinalainen kananmunaniksi

Julkaistu , kirjoittanut
2

Sälekaihtimien puhdistus aiheuttaa päänvaivaa joka vuosi. Olen itse pyyhkinyt niitä mikrokuituliinalla, mutta kieltämättä en ole jaksanut tehdä kovin huolellista työtä. Siivousfriikki listaa erilaisia metodeja kevyestä pölyhuiskuttelusta vesipesuun asti. Jos joku on näitä tai muita kokeillut, olisi kiva kuulla, millaista jälkeä tuli.

Kuningaskuluttaja-ohjelmassa selvitettiin, mitä kaikkea K- ja S-ryhmät tietävät kanta-asiakkaistaan. Toisin sanoen millaisia tietoja bonuskorttien käytöstä kerätään. Tulokset olivat mielenkiintoisia. Pieni yllätys oli, että kohdennettua mainontaa tehdään melko vähän, enemmän tietojen perusteella kehitetään kauppojen valikoimaa. (YLE)

En tiedä onko tämä niksi kovinkaan usein tarpeen, mutta keksintö on niin ällistyttävä, ettei kiinankielinen video haittaa: näin saat keltuaiset erilleen valkuaisista (MTV3)

Tiesittekö, että omat puhelut saa aina äänittää, ja se on ihan laillista? (Aamulehti)

Ruokajärki on muuttanut elämääni

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Viime viikolla jätin ihan silkkaa laiskuuttani ruokasuunnittelun tekemättä viikonloppuna. Siitä huolimatta viikon ruokahommat menivät yllättävän kivuttomasti. Söimme ihan fiksuja ruokia, yhtenä päivänä oli kalaa, eikä jääkaappiin jäänyt pyörimään mitään. Enkä alkanut panikoida ruokakaupassa. Mistä tuo kaikki johtui?

Olen varma, että tästä jo syksyllä alkaneesta ruokajärki-projektista. Koska olen miettinyt ruokalistoja jo monta kuukautta, mieleen tuli ihan järkeviä ruokia ilman keittokirjojakin. Vaikka en tehnyt koko viikon listaa kerralla, mietin kuitenkin ruokia pari päivää eteenpäin, ja ennen kuin menin kauppaan. Tiedostin jo kauppaan mennessä, milloin oli seuraava kauppapäivä tiedossa, eli kuinka paljon piti kerralla ostaa. Kaiken tämän vuoksi en ahdistunut hyllyjen välissä, vaan toimin ihan rationaalisesti.

Myönnetään että kanasuikaleet ja jauheliha eivät ole luovimmasta päästä, mutta tekemällä pitsan sain fiksusti käytettyä jauhelihakastikkeen pois jääkaapista. No, toki meillä syötiin pitsaa edelliselläkin viikolla, kun kylässä oli pieniä vieraita, mutta ehkä se juuri siitä syystä muistui mieleen nytkin. Salaatteja en jaksanut väsäillä erikseen, kunhan pilkoin kurkkua ja tomaattia suoraan lautaselle. Kulunut ruokaviikko ei siis ollut mitenkään ihmeellinen, mutta järkevä ja kohtuullisen monipuolinen. Toisaalta tästä huomasi, että etukäteissuunnittelu monipuolistaa ruokalistaa ja tulee kokeiltua kaikenlaista uutta.

Viikko sitten huomasin, että jääkaapin järjestys oli päässyt lipsahtamaan epäjärjestyksen puolelle. Katselin sitä aikani, mutta kun ei se tuntunut itsekseen korjaantuvan, ryhdistäydyin  eräänä päivänä ja nakkelin kaikki taas omille paikoilleen. Olen huomannut, että tiukka järjestys jääkaapissa on edellytys sille, ettei ruokahävikkiä tule. Kaapin hyllyillä on edelleen laput, mitä minnekin kuuluu. Vaikka periaatteessa tiedän, mikä se järjestys on, laput toimivat hyvänä motivaattorina todella palauttaa kaikki paikoilleen. Eilen innostuin vielä imuroimaan kuivakaapista muruset pois. Siellä on nyt vähän tyhjempää kuin yleensä, joten oli helppo imuroida. Mutta helpoksi sen teki myös kaapissa vallitseva järjestys.

Huomasin, että olen kaikesta huolimatta oppinut uusia rutiineja. Välillä ruokalistoja rustatessa on ollut sellainen tunne, että miksi tämä on aina vaan yhtä työlästä. Toisaalta olen opetellut muuttamaan toimintatapoja, joiden mukaan olen elänyt ainakin 15 vuotta. Ei voine odottaa, että uudet tavat tarttuisivat parissa viikossa. Parasta on kuitenkin huomata, että nyt neljän tai viiden kuukauden jälkeen jotain on jo mennyt selkäytimeen, ja homma toimii jo osittain omalla painollaan. Jes! Harjoittelu ei siis ole mennyt hukkaan!

Mankelointi on mahtavaa

Julkaistu , kirjoittanut
8

Meidän taloyhtiömme pesutuvassa on mankeli. Se on sähkökäyttöinen ja isokokoinen masina, ja taatusti valmistettu hyvän matkaa viime vuosituhannen puolella. Olen opetellut käyttämään sitä kuluneen vuoden aikana, ja tullut yksinkertaiseen tulokseen: mankelointi on mahtavaa.

Mankeloimalla lakanat ja pöytäliinat saa ihanan sileäksi, mikä miellyttää sekä silmää että ihoa. Sen lisäksi mankeloinnilla on myös muita käytännön hyötyjä. Mankelointi ja silittäminen vähentävät tekstiilipölyä merkittävästi. Puolueettomia lukuja ei nopealla etsimisellä löytynyt, mutta UPOn nettisivujen mukaan mankelointi vähentää huonepölyä jopa 60-kertaisesti. En tiedä onko tätä tieteellisesti edes tutkittu, mutta arkikokemus kertoo samaa – pöly vähenee. Totta on myös se, että tekstiilit pysyvät puhtaina pidempään, sillä mankelointi sulkee pesussa avautuneiden kuitujen suomut, eikä lika pääse tarttumaan yhtä hyvin sileään pintaan.

Hämmästyttävintä mielestäni on, miten pieneen tilaan mankeloidut lakanat menevät. Tilantarve kutistuu merkittävästi. Tässä on kuvattu ylhäältä päin kassillinen suoraan pyykistä tulleita lakanoita. Olen juuri ja juuri saanut tungettua ne tähän kassiin.

Mankeloimattomat liinavaatteet

Mankeloimattomat liinavaatteet

Samat lakanat mankeloituina

Samat lakanat mankeloituina

Tässä alemmassa kuvassa on sama satsi samassa kassissa mankeloinnin jälkeen. Katsokaa mikä ero! Ylemmässä lakanat on todella pitänyt tunkea, ja alemmassa tilaa olisi vielä yhdelle ylimääräiselle. Sama lakanahylly  on siis mankeloinnin jälkeen huomattavasti väljempi.

Mankelointi ei ole vaikeaa, minulla se alkoi sujua parin treenikerran jälkeen. Olennaista on, ettei yritä mankeloida kuivia lakanoita. Olen kokeillut, ei toimi. En yleensä pääse pesutupaan heti silloin, kun lakanat olisivat vielä sopivan kosteita (koska pesen pyykin kotona enkä pesutuvassa), mutta sumutan ne yltä päältä vähän ennen mankeloinnin aloittamista, ja se riittää ihan hyvin. Pesutuvassa on sellainen teline, jonka avulla isonkin pussilakanan saa taiteltua ja vedettyä siististi yksin.  Marttojen sivuilta löytyy selkeät ohjeet sekä silitystä että mankelointia varten.

Jos teillä on mahdollisuus kokeilla mankelointia, suosittelen lämpimästi. Kaiken muun lisäksi mankelointi on rauhoittavaa puuhaa, siitä tulee jotenkin meditoiva fiilis. Pelkkiä hyötyjä siis.

Hajatelmia

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Työn alla on monia pitempiä kirjoituksen aiheita. Kerään niihin parhaillaan materiaalia ja pohdin näkökulmia. Ne ovat vielä kesken tai vasta idea-asteella, mutta tässä vähän ennakkoa siitä mitä mielessä pyörii.

  • Auton varustelu. Katastrofipostausta kirjoittaessa kaksi eri ihmistä huomautti, että Suomen sääolosuhteissa auton asianmukainen varustus on vähintää yhtä tärkeää, kuin kodin varustelukin. On paljon todennäköisempää että auto menee rikki maantiellä, kuin että tapahtuisi esim. jokin iso luonnonmullistus. Niinpä olen kerännyt tietoa ja konsultoinut asiasta enemmän tietäviä, ja tulossa on aiheeseen liittyvä kirjoitus lähitulevaisuudessa.
  • Tulen päivä päivältä tietoisemmaksi siitä, että en pidä muovista. Ilmankaan ei voi olla, mutta ainakin haluaisin vähentää muovia elämästäni. Ennen kuin kirjoitan enemmän, pitää kuitenkin perehtyä sen terveyshaittoihin vähän enemmän.
  • Minimalismin Ilo -blogissa pohditaan, voiko yhtä aikaa olla minimalisti ja tykätä muodista. Minulle tuli heti spontaanisti mieleen postaus otsikolla ”Minä en ymmärrä muodista mitään”. En tosin ole minimalistikaan. Olen siis aivan pihalla 🙂
  • Olen katsellut YLEn Areenalta Kukkaron herraksi -ohjelmaa, jossa talousneuvoja auttaa pahasti velkaantuneita ja raha-asiansa sotkeneita ihmisiä. Aihe on aika kiinnostava, ja tarinat varsin kirjavia. Monilla on taustalla todellisia ongelmia, kuten päihteitä tai peliongelmaa. Mutta päällimmäisenä nousee jatkuvasti mieleen, missä tavallista taloudenpitoa pitäisi opettaa? Kotona? Vai koulussa? Kysymys on vähän samantapainen kuin se, missä tavaranhallintaa pitäisi opetella.
  • Tavaranhallintaan liittyen: juttelin kaverin kanssa siitä, millaisia nyrkkisääntöjä tai perustietoja pitäisi tätä varten kehittää. Eli mikä voisi olla tavaranhallinnan lautasmalli? Tai joku muu. Tämä on edelleen jatkoa sille Anne Te Velde-Luoman haastattelusta kummunneille ideoille. Jos roinan raivaaminen yhtään kiinnostaa, kuunnelkaa toki.

Onko lukijoilla mielessä muita hyviä ideoita, joista olisi kiinnostavaa lukea?

 

Mitä meiltä löytyy

Julkaistu , kirjoittanut
2

Iltalehdessä pari ammattiraivaajaa listasi 10 tavararyhmää, joita suomalaisten koteihin kertyy. Tässä vertailu omaan kotiini. Iltalehden teksti kursiivilla, omat kommentit perässä.

1. Maljakot. Maljakkojen määrästä päätellen monessa kodissa on runsaasti leikkokukkia joka pöydällä ympäri vuoden. – On meillä aika monta maljakkoa, mutta usein on myös kukkia pöydillä. Voisin mahdollisesti luopua muutamasta jos olisi pakko, mutta koska ei ole, en luovu. Maljakkoja on eri kokoisia ja näköisiä, sillä erilaiset kukat tarvitsevat erilaisen maljakon. Suurin osa maljakoistani on sitäpaitsi kaunista lasimuotoilua, ja siksi vitriinikaapissa jatkuvasti esillä. Lasken ne samaan sarjaan kuin taulut ja tietyt huonekalut.

2. Kukkaruukut. Täyttävät keittiön alakaapin suurimman osan vuotta. – Kukkaruukkujakin on, mutta ei keittiön alakaapissa. Niitä on kahdessa paikassa: parvekkeen laatikossa ja isoja ruukkuja on yksi laatikko vintillä (muistaakseni). Parvekeruukkuihin istutetaan keväisin parvekekukkia. Vintillä olevia voisi karsia (muistaakseni). Mutta en sanoisi, että kukkaruukut ovat mikään onglma.

3. Mausteet. Vanhentuneita maustepusseja ja purkkeja säilytetään huolellisesti, vaikka maku on mennyttä. – Tämä piti vielä puoli vuotta sitten paikkansa, mutta sittemin olen siivonnut maustehyllystä vanhat mausteet pois. Toisaalta mausteita voi usein käyttää vaikka päiväys olisikin mennyt. Mielestäni on fiksuinta maistaa ensin, ja heittää pois vasta sitten.

4. Siivouksen puhdistusaineet. Kaupassa ostaja ei muista, onko kotona ikkunanpesuainetta. Kotoa löytyy kolme samanlaista pulloa. – Tämä ei pidä meillä alkuunkaan paikkaansa. Tiedän ihan tarkkaan, onko meillä ikkunanpesuainetta vai ei, samoin kuin kaikki muutkin pesuaineet.

5. Isot, tyhjät pahvilaatikot. Vanhoja kahvinkeittimen tai television pakkauslaatikoita seisoo varastossa tyhjillään. – Säästän sellaiset laatikot, joita uskon käytettävän uudelleen esim. muutossa. Tästä syystä meillä on tallessa runsaasti astioiden alkuperäispakkauksia ja vastaavia. Ne ovat kaapin päällä vintissä, eli ne eivät vie ylimääräistä tilaa. Lisäksi on muutama oikea pahvinen muuttolaatikko tallessa, sillä ne ovat käypää tavaraa edelleen ja niitä on käytetty monta kertaa. Mutta periaatteesta en säästä satunnaisia pahvilaatikoita varmuuden vuoksi.

6. Paperiset servietit. Kulmistaan kurtistuneita joulu-, pääsiäis- ja kesäaiheisia paperiliinoja on runsaasti, mutta koskaan niitä ei muisteta käyttää. – Hah! Meidän huushollista ei tällä hetkellä löydy ainuttakaan paperista serviettiä. Kaikki ovat lopussa. Kankaisia on kyllä. Paperisista käytän vain niitä Ikean valkoisia, koska ne menevät kaikkiin kattauksiin ja hinta-laatu -suhde on hyvä.

7. Kynttilät. Saatu lahjaksi ja ostettu tarjouksesta. Ei raskita käyttää. – Raskisin kyllä käyttää, jos vain muistasin ja viitsisin. Mutta kun en ole kynttiläihmisiä. On tuikkuja ja kruunukynttilöitä, ja aika maltillisesti molempia. Tosin sekin määrä riittää todennäköisesti vuosiksi eteenpäin. Sitten on kaksi paksua pöytäkynttilää, jotka lienevät lahjaksi saatuja. Ne voisi oikeastaan viedä mökille ja polttaa siellä pihalyhdyssä, tai viedä kierrätyshyllyyn.

8. Muovirasiat. Säästetty pakastamista ja eväiden kuljetusta varten. – Oletan, että tällä tarkoitetaan muita kuin varsinaisia pakasterasioita ja ostettuja säilytysrasioita. No näitähän sieltä keittiön kauhukaapista löytyi, mutta niitä ei ole enää.

9. Lahjaksi saadut pöytäliinat. Ei sovi sisustukseen, mutta lahjan antaja ehkä pahastuisi, jos liina ei löydy kaapista. – Tätä en voi allekirjoittaa, sillä pidän kaikista pöytäliinoistani, samoin kuin maljakoista. Niitä kaikkia myös käytetään, harvakseltaan mutta kuitenkin. Eikä niitä ole liikaa.

10. Muovikassit. Säilytetään varmuuden vuoksi. – Näyttäkää minulle se suomalainen koti, jossa ei ole yhtäkään muovikassia! Totta kai niitä on, ja vielä koon mukaan lajiteltuna. Niitä ei säilytetä varmuuden vuoksi, vaan käytetään roskapusseina ja muuhun kuljettamiseen ja säilytykseen. Tuntuisi täysin älyttömältä ostaa muovipussi, joka heitetään käytön jälkeen roskikseen. Pyrin välttämään muovipussien ostamista ylipäätään, mutta en heitä pois hyvää käyttökelpoista muovikassia, ennen kuin se on tungettu täyteen roskia.

Tästä testistä tuli aika vähän pisteitä, mikä on tällä kertaa vain hyvä asia. Tosin aika helposti, sillä toisin kuin Iltalehti väitti, tämä lista on vain osatotuus. Mielestäni lista kertoo ensisijaisesti siitä, ketkä ammattiraivaajia apunaan käyttävät. En tunne yhtäkään opiskelijaa tai vastavalmistunutta, jonka kaapit pursuisivat kukkaruukkuja, pöytäliinoja tai serviettejä. Nämä ovat myös leimallisesti ”naisten tavaroita”, jos sallitte pienen yleistyksen. Kyse ei siis oikeasti ole mistään joka kodin tavaraläjistä, kuten Iltalehti otsikoi, vaan tietyn ihmisryhmän tavarakertymistä.