Uskomatonta sössimistä TAAS, Stockmann

Stockmann. Nyt TODELLAKIN menee hermot. Miten vaikeaa on saada stockmann.com toimimaan kunnolla? Netti on pullollaan toimivia nettikauppoja. Tiedän koska olen asioinut niissä. Ainoastaan Stockmannilla olen kohdannut tällaisia ongelmia. Olen juuri menettänyt toivon teidän suhteen. En usko, että enää koskaan ostan mitään nettikaupastanne. Tumpelointinne on jo jotain niin uskomatonta, että jatkossa vien rahani muualle.

Pääsiäisalennuksen ansiosta innostuin shoppailemaan lapselle kevätvaatteita. Klikkasin kaikki ostoskoriin. Rekisteröidyin kanta-asiakaskortillani. Maksoin ostokset Stockan omalla luottokortilla. Sähköpostissa tulleen tilausvahvistuksen summa näytti kumman korkealta. Tarkistin asian, ja kaikki alennukset olivat jääneet saamatta. Kaikki tuotteet oli myyty normaalihinnalla. Asiakaspalvelu on luonnollisesti pyhänä suljettu, joten pääsen selvittämään asiaa vasta huomenna.

En käsitä mitä minun olisi pitänyt tehdä toisin saadakseni alennukset? Jos kortin rekisteröinti ennen maksamista ja saman kortin käyttö maksaessa ei riitä, systeemi on HUONO. No jaa, kuten huomaatte se on huono muutenkin. En nyt edes urputa verkkokaupan muista kömpelyyksistä. Edellytän ainoastaan, että minulta velotetaan oikea summa rahaa. Mutta se tuntuu tälle firmalle olevan mahdottomuus, joten minulle jää aika vähän vaihtoehtoja. Menen muualle. En kerta kaikkiaan jaksa jokaisen ostokerran jälkeen selvitellä asiakaspalvelun kanssa, mikä summa minulta olisi oikesti pitänyt velottaa. Aivan liian työlästä. Voitte sieltä Stockalta ottaa minuun sitten yhteyttä, kun olette saaneet systeeminne toimimaan niin, että ne palvelevat asiakkaita. Siihen saakka en suosittele asioimista kanssanne kenellekään.

 

Viikon vinkit 13/2013: johtokaaos, chiliä ja pyykkiä

Tällä viikolla sekalaisia linkkejä. Muistitteko kääntää kellot? Koko kesäaika on mielestäni ärsyttävää venkslausta, josta ei todellisuudessa ole muuta kuin harmia. No, ei auta muu kuin sopeutua.

Tässä artikkelissa on järkeviä vinkkejä kodin johtokaaoksen hallintaan. On totta että puhelimenkin mukana tulee monen monta johtoa, mutta niitä ei välttämättä muista laittaa pois samalla kun puhelin vaihtuu. Sitten laatikoista löytyy johtoja, joiden käyttötarkoitus on epäselvä. (MTV3)

Chilin polte lähtee käsistä saippuaa paremmin öljyllä. (MTV3)

Iltasanomat referoi artikkelia, joka oikeastaan ilmestyi Hesarissa pari viikkoa sitten. Siinä käsitellään pyykinpesua. Alkuperäisessä jutussa oli paljon hyvää asiaa, joista tähän on tiivistetty vain muutama asia. Olennaista kuitenkin on, että tutustuu pyykkikoneensa ohjelmiin kunnolla, jotta saisi sen tehoista parhaan hyödyn irti. Lisäksi energiatehokkaat koneet käyttävät paljon vähemmän vettä kuin ennen, joten pesuaineen annostelussa on oltava tarkkana.

 

Ruokasuunnittelu kun arki menee vaikeaksi

Tässä on nyt sairasteltu yli kaksi viikkoa. On ollut helppo huomata, että silloin ei ruokasuunnittelu – tai ruokajärki muutenkaan – oikein toimi. Kun joku perheestä oksentelee tai viruu kuumeessa, ei arkiruokien suunnittelu ole todellakaan asioiden kärkipäässä.

Toisaalta ne, jotka eivät ole sairaina, hyötyisivät kyllä kunnollisesta ruoasta, joka valmistuisi helposti ja vaivattomasti. Toisin sanoen siitä, että pakastimesta löytyisi viikoksi vararuokia. Tällä hetkellä meiltä ei löydy, sillä pakastimen täyttö on jäänyt sattuman varaan. Siellä on kyllä raakaa lihaa, mehuja ja marjoja, sekä ehkä joku satunnainen jäätelö, mutta ei valmiita annoksia kanakeittoa tai jauhelihakastiketta.

Tämä epäkohta täytyy korjata tässä kevään aikana. Mietin mitä ruokia olisi helppo pakastaa, ja sitten suunnittelen niitä meidän ruokalistalle mutta isompina annoksina. Ylimääräiset pistän pakkaseen. Oletan, että pakastinvarastoa täytyy ylläpitää syömällä sieltä vanhimmasta päästä ja tekemällä samassa tahdissa uutta lisää. Harkitsen myös tiettyjen puolivalmisteiden varastoimista pakkaseen pahan päivän varalle: perunasipulisekoitus on esimerkiksi kokemukseni mukaan kätevä pohja monelle uuniruualle. Samoin olen oppinut pakastamaan leipää tuoreena.

Ongelmana on pakastimen pienuus. Se on vain jääkaapin alla oleva pieni kaappi, ei mikään kaikennielevä arkkupakastin. Mutta varmasti tällekin asialle löytyy joku ratkaisu. Niinpä käännyn jälleen teidän puoleenne: mitä teidän pakkasesta löytyy aina? Mitä ruokia on helpointa pakastaa?

Poistoja

On jälleen aika karsia. Tällä kertaa lähtee pari tavaraa suoraan roskikseen. Toinen tuhoutui käytössä, toinen oli alunperinkin tavaraksi naamioitunut roska.

Eilen kävi selväksi, että pesupallot eivät kestä kuumuutta. Pesin valkoista lakanapyykkiä 90° pesussa nestemäistä pesuainetta käyttäen. Annostelin pesuaineen palloon, mutta kun nostin pyykkejä kuivumaan kävi ilmi, että koneeseen oli jäänyt toinenkin pesupallo. Ja se näytti tältä:

"pallo"

Aivan lytyssä. Pallo oli lyttääntynyt niin pahasti, ettei sitä saanut sormin oiottua. Onko joku muu törmännyt vastaavaan ilmiöön? Ilmeisesti pesuaine pitää kuumissa pesuissa annostella jatkossa asiaankuuluvaan lokeroon. Toisaalta onko vähän omituista, että pesukoneeseen tarkoitettu pallo ei kestä pesua?

Toinen roskiin lentänyt esine oli eräänä talvisena aamuna pyytämättä ja yllättäen ilmestynyt automme tuulilasiin. Kyseessä oli epämääräisesti jääraappaa muistuttava muoviläystäke, joku mainos. Toisin sanoen joku on teettänyt muovilipareen, joka suurella todennäköisyydellä heitetään suoraan roskikseen, ja sitten ujuttanut sen pahaa-aavistamattoman ihmisen yksityisalueelle, ja kaiken päälle tämä joku yrittää vielä samassa yhteydessä mainostaa jotain, mitä en todellakaan tahdo. Ärsyttävää, piittaamatonta ja epäekologista. Vähemmästäkin menee hermot!

Aloin juuri tutkia kyseistä jätettä tarkemmin, en ole aiemmin uhrannut sille tarkempaa silmäystä. Näyttäisi siltä, että kaiken takana on automerkki Nissan, joka on helmikuussa mainostanut jotain malliaan ja koeajoa. Hei Nissan! Onko siistiä käyttää aikaa, rahaa ja luonnonvaroja tavaraan, joka ärsyttää ja joka heitetään roskiin? Tässäpä jälleen kerran esimerkki markkinoinnista, joka ei varsinaisesti paranna brändimielikuvaa.

(Nyt varmaan joku henkilö alkaa huudella, että tämä oli mahtava mainos, koska autosta puuttui jääskraba. Mutta siinä tapauksessa oletan, että olet etelä-eurooppalainen turisti, joka ei ole tottunut pohjoisiin sääolosuhteisiin…)

Kevätsiivous

Tekeekö kukaan enää kevätsiivousta? Minulla on käsitys kahdesta isosta ”vuosisiivouksesta”, joista toinen ajoittuu joulun alle, ja toinen epämääräisesti jonnekin keväälle. Kevätsiivous on näistä jotenkin hämärämpi käsite. On epäselvää milloin se kuuluisi tehdä, mitä silloin kuuluisi siivota ja miksi kevätsiivous pitäisi ylipäätään tehdä.

Toisaalta olen huomannut, että kevätauringolla on näköjään taipumus osua kaikenlaiseen likaan, jonka olemassaoloa ei ole talven pimeydessä niin huomannut. Ikkunat näyttävät suoraan sanottuna järkyttäviltä. Huonekalujen alla vilistää pölypalloja, vaikka muka koko ajan imuroidaan. Sormenjälkiä kaikilla lasipinnoilla. Vinossa olevia tauluja. Todellakin, tätä listaa katsoessa kevätsiivouksen juju taisi juuri selvitä.

Tässähän suorastaan innostuu. Mullanvaihto on jo ensi viikolle suunniteltu, mutta nyt tulee mieleen muitakin samantyyppisiä projekteja, jotka vaatisivat vähän ryhtymistä. Olen jo pitkään suunnitellut peseväni vuodevaatteet, ainakin tyynyt. Ikkunoista tuskin näkee läpi, mutta niitä ei kyllä kannata pestä ennen kuin kevät on kunnolla edennyt. Ja lattiatkin pitäisi pestä…

Kyllä tästä projektin saisi. Mutta jotenkin tuntuu, että sellainen parin kuukauden ajalle venytetty kevätsiivous olisi hauskempi, kuin yhden viikonlopun rysäys. Sitäpaitsi olen juuri buukannut isohkot bileet kesäkuun puoleen väliin, joten siinäpä oivallinen takaraja kaikelle.  Tosin eivät ne vieraat käy tyynyjen puhtaustilaa tarkistamassa, mutta kaikenlaiset määräajat auttavat minua saamaan aikaiseksi.

Tämä oli hauska postaus, sillä kirjoittaessa valkeni, mistä on kyse. Aloitin ihmetellen ja päädyin suunnitelmaan. Ei hullumpi tulos!

Viherpeukalo keskellä kämmentä

Havahduin siihen, että maaliskuu vaihtuu huhtikuuksi viikon päästä. Ei uskoisi kun katsoo ikkunasta ulos – kaikkialla näkyy vain lunta, meri on jäässä ja plussa-asteista ei ole mittarissa näkynyt. Nyt lienee silti oikea aika ryhtyä ruljanssiin, jota sanotaan multien vaihtamiseksi. Viime vuonna en jaksanut siihen ruveta, joten tänä vuonna lienee pakko, mikäli haluan että kasviparkani sinnittelevät elossa jatkossakin.

En ole erityinen viherpeukalo, mutta tykkään huonekasveista, leikkokukista ja siitä että parvekelaatikoissa kasvaa jotain kaunista. Kastelen ja hoidan kasvejani hieman kausiluontoisesti, mistä syystä muutama on heittänyt henkensä joko liiallisen tai liian vähäisen hoidon seurauksena. Parhaiten on menestynyt joulukaktus ja joku Ikeasta ostettu parin euron viherkasvi, jotka eivät ole kastelun epäsäännöllisyydestä moksiskaan. Sain pari kuukautta sitten lahjaksi upean orkidean, ja yritän kovasti pitää sitä hengissä. Olen nyt suunnilleen muistanut kastella sitä oikein, mutta yksi väli venähti vähän pitkäksi, ja lehdistä tuli sen seurauksena vähän omituiset. En tiedä saako niitä takaisin kiiltäviksi millään hoidolla.

Kukkamultien vaihto on yksi rasittavimmista kotitöistä jonka tiedän. Se on työlästä, sotkuista, aikaa vievää ja kaiken kaikkiaan hankalaa. Ensin pitää raahata painava säkki multaa kotiin, sitten etsiä sopivia ruukkuja, ja lopuksi vielä istuttaa kasvit uudelleen, minkä seurauksena joka paikka on mullassa ja kuivuneissa lehdissä. Tähän saakka olen tehnyt työn kylpyhuoneessa, joka on vuorattu sanomalehdillä. Apuna käytän tarkoitukseen valmistettua Hackmannin kukkalapiota, sillä olen kyllästynyt kaivamaan kukkia ruukusta epäsopivilla työkaluilla. (Eräänä vuonna yritin irroittaa juuttunutta kasvia puisella paistinlastalla, joka tietysti katkesi, ja kärki jäi kasvin seuraksi jumiin sinne ruukun pohjalle. Sanoinko jo, etten ole mikään hortonomi.)

Tulilatva ei ole ihan parhaimmillaan

Tulilatva ei ole ihan parhaimmillaan

Nyt olisivat siis hyvät neuvot kalliit! En ole vielä kääntynyt googlen puoleen, vaan ajattelin ensin kysyä teiltä arvoisat lukijat: miten tämä homma hoidetaan niin, ettei hermot mene aivan totaalisesti? Miten selvitään ilman hirveää sotkua? Mikä multa on parasta? Pienimmätkin vinkit otetaan ilolla vastaan. Aikaa on tämä viikko, sillä vaihdan mullat ensi viikon – toisin sanoen huhtikuun ensimmäisen viikon – aikana. Lupaan kokeilla kaikkia annettuja neuvoja, ja teen aiheesta oman postauksen (kuvien kanssa) kun urakka on ohi.

Viikon vinkit 12/2013: Haakana ottaa kantaa, shoppailuvärejä ja kosmetiikkaa

YLEllä oli viime viikon aikana useampi kiinnostava artikkeli, joten kaikki linkit ovat YLEn sivuilta.

Kari Haakana ottaa blogissaan kantaa kauppaketjujen tapaan kerätä tietoja asiakkaistaan.  Näkökulma on oikein virkistävä. Kari ei stressaa, vaikka K-kauppa tietäisi tarkalleen, mitä hän joka viikko ostaa, päinvastoin. Verrattuna esim. Amazoniin, suomalaisten ketjut hyödyntävät tietojaan varsin alkeellisella tavalla.

Värit vaikuttavat kuluttamiseen, ja luovat mielikuvia halvasta tai kalliista. Ei ole sattumaa, että mitä kalliimpaa kosmetiikkaa, sitä eleettömämmäksi pakkaukset muuttuvat. Tummat, hillityt värit kertovat laadusta, kirkkaat ja iloiset värit puolestaan reiluudesta ja edullisuudesta.

YLEltä löytyi myös kattava artikkeli kosmetiikan säilyvyydestä ja oikeanlaisesta säilytyksestä. Yllättäen ruoan ja kosmetiikan säilyvyyteen ja käsittelyyn pätevät pitkälti samat ohjeet. Kuten ruokaa, myös kosmetiikkaa voi hyvin arvioida omien aistiensa avulla. Ei tarvitse olla kemisti – pilaantunut tuote haisee pahalta. Olennaista on myös hygieniasta huolehtiminen. Puhtain käsin ja välinein käytetty tuote säilyy pitempään.

Tunti tälle pallolle

Muistattehan, että tänään vietetään kansainvälistä Maan Tuntia, englanniksi siis Earth Houria. Tempauksen ideana on sammuttaa valot tunniksi, ja siten muistuttaa ihmisiä ilmastomuutoksesta. Valot sammuvat klo 20.30 – 21.30 väliseksi ajaksi, ja kuka tahansa voi osallistua. Olin vaikuttunut suomalaisten yritysten listasta, jotka ovat mukana tempauksessa. Siitä päätellen Helsingissä pimenee mm. Finlandiatalo ja Tuomiokirkko. Tempaus on siitä hauska, että se etenee aikavyöhykkeiden mukaan. Pimeä vyöhyke etenee vuorokauden aikana maapallon ympäri.

Vaikka tunti ilman turhia valoja säästääkin sähköä, se ei ole itsetarkoitus, vaan todelliset muutokset tehdään pitkin vuotta arkisessa toiminnassa. Sellaiseen tempaus haluaa haastaa mukaan. Yrityksillä on merkittävä rooli, mutta jokainen meistä voi pienillä valinnoilla kantaa oman kortensa kekoon. Kierrättää, lajitella roskansa, välttää turhaa kulutusta, harkita miten liikkuu paikasta toiseen ja ylipäätään vähän keskittyä siihen, miten omat valinnat vaikuttavat.

Mietin muuten, miten erilaiselta kaupungit nykyään näyttävät, kun rakennuksia valaistaan niin paljon ulkopuolelta. En tiedä milloin käytäntö on alkanut, mutta sillä on valtava vaikutus kaupunkikuvaan. Ajatelkaa miten pimeää olisi, jos kirkkoja, kaupungintaloja ja muita julkisia rakennuksia ei valaistaisi iltaisin. Samalla alkoi askarruttaa, paljonko tunnissa säästyy sähköä, ja mikä olisi säästö jos valot sammutettaisiin esim. kerran viikossa vartiksi. Se vastaisi 13 Maan Tuntia vuodessa! Hyvä esimerkki siitä, miten pienet asiat kumuloituvat.  Joten sammutetaan tänään turhat valot illalla ja jatketaan lajittelua!

Tarpeellinen takki

Kuten kerroin viime viikolla, löysin kaapista miehelleni kuuluvan takin, jota en koskaan ole nähnyt hänen käyttävän. Otin pari päivää sitten puheeksi kyseisen vaatekappaleen. Tiedustelin, oliko takki edelleen tärkeä, vai voisiko sen mahdollisesti jo laittaa kierrätykseen.

Sain vastaukseksi seikkaperäisen selostuksen takin käyttötarkoituksesta. Se on tarkoitettu käytettäväksi vaellusretkillä. Huomautin, että emme ole koskaan käyneet vaeltamassa. Emme ole myöskään suunnitelleet vaellusretkiä. Takkia on tiettävästi viimeksi käytetty viime vuosituhannen puolella. Tällä ei kuitenkaan ole mitään merkitystä – takkia ei missään nimessä saa laittaa pois, koska on mahdollista, että joskus vielä lähdetään vaellusretkelle, jolla sitä voi käyttää.

Koska avioliitossa on pitkälti kyse kompromisseista, annoin asian olla. Sitä paitsi – yksi takki sinne tai tänne, kokonaisuuden kannalta sillä ei ole juurikaan merkitystä. Episodi kuitenkin havainnollistaa, että toisen ihmisen tavaroita on paha lähteä arvottamaan. Se, mikä minusta näytti täysin tarpeettomalta kaapintäytteeltä, oli puolisolle käyttökelpoinen esine, jonka poisheittämisestä seuraisi pelkkää harmia. Toisaalta koska kyse oli vaatteesta, joka ei ole mitenkään tiellä ja jolle on kaapissa paikka, se ei tuntunut niin tärkeältä. Jos sama keskustelu olisi käyty jostain huonekalusta, en välttämättä olisi luovuttanut niin helpolla.

Keskustelun aikana tuli mieleen myös toinen tapaus noin vuoden takaa, jolloin aloin herätä tähän raivaamiseen. Kerroin silloin, että olen ajatellut ruveta karsimaan kaikkea turhaa tavaraa kodistamme. Mies kommentoi, että saan aivan vapaasti heittää omia tavaroitani pois niin paljon kuin haluan… Heitossa on kuitenkin totuuden siemen. Useimmille meistä on kertynyt henkilökohtaistakin omaisuutta niin paljon, että pelkästään siinä riittää työsarkaa pitkäksi aikaa.

Jatkan siis omien tavaroideni parissa.

Henkilökohtainen neuroosi

Jatkan näköjään eilen aloitetulla henkilökohtaisten paljastusten linjalla. Pidän itseäni täysjärkisenä tyyppinä. Väittäisin olevani aika rationaalinen. En hermostu herkästi, en paisko tavaroita suutuspäissäni enkä stressaa ihan pienistä. Paitsi silloin kun jotain on hukassa. En kestä sitä, etten tiedä missä joku tavara on.

Yleensä löydän etsimäni melko pienellä vaivalla. Esimerkiksi talvellakin tiedän, missä säilytän kesävaatteita ja päinvastoin. Keittiössä löydän kaikki astiat kutakuinkin heti. Tiedän missä on lapsen piirustukset, missä pieneksi käyneet vaatteet ja missä ne, jotka ovat vielä liian isoja. Vaikka arkistointi onkin heikko kohtani, tiedän suunnilleen mistä kansiosta hakea mitäkin paperia (ja nyt tuli muuten mieleen, että tämä asia on taas kerran laitettava kuntoon!). Sanalla sanoen en kovin usein hukkaa mitään.

Hankaluuksia ilmenee, kun jotain ei löydykään heti. Tai oikeastaan ongelmia syntyy silloin, kun tavara ei olekaan oletetusta paikassa. Etsin ja etsin ja jos se ei löydy, hermostun ja ahdistun, ja etsin entistä kuumeisemmin. Hyvin pian alan epäillä, että joku muu on piilottanut tavaran jonnekin, eikä ole maininnut asiasta minulle, ja alan tivata kuka on nähnyt tavaraa viimeksi. Jos joudun lopettamaan etsimisen kesken kaiken, en saa rauhaa ennen kuin voin palata asian pariin uudelleen. Muutun pakkomielteiseksi ja hoen ääneen missä se voi olla, missä se voi olla, kunnes kanssaihmiset hermostuvat myöskin.

Sitten kun esine on lopulta löytynyt (niin kuin lähes aina lopulta käy), pystyn jo nauramaan kaikelle hysterialle. Mutta niin kauan kuin tavara on hukassa, on turha yrittää rauhoitella. En kuitenkaan rauhoitu, ennen kuin löydän. On muuten hassua, että tämä koskee nimenomaan kotiani. Ehkä en hukkaile tavaroita reissussa, mutta näitä paniikkeja syntyy yleensä vain kotona. Sekin on nurinkurista, että periaatteessa tiedän, että kaivattu esine on yli 90% varmuudella jossain omien seinien sisäpuolella, en vain ole varma siitä, mihin se on laitettu. Mitään hätää ei siis oikeastaan olisi, mutta jostain syystä minusta vain on sietämätöntä, jos en tiedä missä kaikki on.

Olenkin mennyt aika pitkälle välttääkseni tavaroiden hukkaamista. Ensinnäkin kaikella on paikkansa, tai oikeastaan alueensa – se on sama millä hyllyllä tavara on, kunhan tiedän mihin kaappiin se on laitettu. Mutta harvoin tarvittavia tavaroita varten minulla on oma muistikirja. Se on oikeasti aakkosellinen osoitekirja, jonka olen ottanut uuteen käyttöön. Aina kun vien jotain vinttiin tai laitan muuten ”hankalaan” paikkaan talteen, kirjoitan oikean kirjaimen kohdalle, minne olen ko. esineen säilönyt. Sitten kun en muista, voin aina tarkistaa muistikirjasta. Esimerkiksi Ä:n kohdalla lukee ”ämpärit: komerossa nurkassa vasemmalla”. Tämä kertoo minulle riittävällä tarkkuudella, mistä lähteä etsimään ämpäreitä.

Käyttääkö kukaan muu samaa keinoa? Tai saako kukaan lukijoista sätkyä, jos tavarat ovat hukassa?