Kevät. Alkoi. Nyt.

Täysin kyllästyneenä ikuiselta tuntuvaan talveen, päätin tänä aamuna aloittaa kevään oli ilmasto mikä hyvänsä. Jossakin muistelen nähneeni uutisen, että terminen kevät olisi todella alkanut, joten siihen vedoten päätin aloittaa kesävalmistelut välittömästi.

Ensi töikseni puhdistin ja lankkasin talvikenkäni. Olen koko talven pitänyt käytännössä yksiä ja samoja kenkiä, joten ne kaipasivat hieman huoltoa ennen kuin laitan ne kesäksi säilöön. Suosittelen kaikkien, mutta etenkin nahkakenkien huoltamista säännöllisin väliajoin. Käyttöikä pitenee ja ulkonäkö paranee. Lankkaamisessa parhaat apuvälineet ovat vanhat hammasharjat sekä vanhat rikkinäiset sukat. Pesen kaikki reikäiset sukat, ja siirrän ne pussiin odottamaan kenkähuoltoa. Niillä on kätevää levittää lankki, sekä lopuksi kiillottaa kengät. Sen jälkeen heitän viimeiseen asti palvelleet sukat energiajätteeseen. Hammasharjoilla on kätevä rapsuttaa pois kuivunutta rapaa, ja ne kelpaavaat myös lankin levitykseen.

Kun kengät on lankattu, tungen ne täyteen sanomalehtipaperia, joka pitää lestin muodossaan ja imee kosteuden itseensä. (On toki olemassa hienoja puisia lestejä myös, mutta sanomalehti kyllä ajaa saman asian.) Sitten pakkaan talvikengät pahvilaatikkoon odottamaan seuraavaa kautta. Kannattaa kuitenkin tarkistaa pohjat, ennen pakkaamista, jottei säilö kaapissaa vahingossa koirankakkaa tai jotain muuta epämiellyttävää. Saappaat olen pakannut pitkittäin, jolloin varsia ei tarvitse erikseen pitää ojossa. Jos säilytät saappaita pystyssä, varret pysyvät muodossaan, kun sisään kääräisee aikakauslehden. Niiden paksumpi paperi toimii tässä tarkoituksessa sanomalehtiä paremmin.

Pesin myös lapsen talvipuvun koneessa, ja päätin että tästä eteenpäin mennään välikausihaalarilla, oli keli mikä tahansa. Tarpeen vaatiessa topataan sitten alle enemmän kerroksia. Viikonlopun aikana käyn läpi talvitakkini, ja siirrän untuvatakit vinttiin ja tuon kevyemmät takin sieltä alas. Untsikka saattaa kaivata pesua, mutta luulisin sen onnistuvan myös kotona oikeanlaista ainetta käyttämällä. Samalla täytyy katsastaa takkivarastot läpi sillä silmällä, mitkä joutavat kiertoon. Ainakin yksi takki on menossa kirpparille. Sitten on vielä huivit, pipot ja hanskat, joista osa tarvitsee pesua ja osa on tullut tiensä päähän muuten vain.

Kausisäilytys on mielestäni vaihtuvan ilmaston maassa järkevä ratkaisu, sillä kaikki vaatteet eivät kuitenkaan ole koko vuotta käytössä. Kauden vaihtuessa on luonteva hetki käydä läpi ja tarvittaessa poistaa turhat vaatteet ja kengät käytöstä. Kausisäilytykseen kannattaa laittaa vain puhtaita ja ehjiä vaatekappaleita. Ensinnäkin tuore tahra lähtee taatusti helpommin kuin puoli vuotta pinttynyt. Toiseksi on paljon mukavampi kaivaa syksyn tullen esiin siistejä kenkiä ja puhtaita neuleita. Siinä vaiheessa kun vaatteita taas oikeasti tarvitsee, ei yleensä ole aikaa ruveta pesemään tai kunnostamaan niitä.

Onko lukijoilla hyviä vinkkejä kenkien tai talvivaatteiden säilytykseen?

Karkkia kaverille

Juttelin äskettäin ystäväni kanssa, joka kertoi seuraavan tapauksen: hän oli menossa tapaamaan erästä kaveriaan. Matkalla hän poikkesi kauppaan ostaakseen itselleen välipalan ja kaverilleen jonkun pienen viemisen. Hän valitsi itselleen terveellisen smoothien ja kaverille suklaapatukoita. Ystäväni tarkoitus oli mitä parhain. Hän ei suinkaan halunnut salakavalasti lihottaa omaa kaveriaan samalla kun itse hörppi terveellistä pirtelöä. Hän vain halusi ilahduttaa viemällä jotain hyvää, vaikka valitsikin itselleen terveellisemmän vaihtoehdon. Käytännössä ystäväni hairahtui ajatusharhaan, joka tutkimusten mukaan vaivaa ihmisiä varsin laajasti.

Törmäsin äskettäin Psychology Today:n nettisivuilla mielenkiintoiseen tutkimukseen, jonka mukaan ystäväni toimi varsin ennakoitavalla tavalla. Mitä tulee ruokaan ja etenkin herkkuihin, arvioimme näköjään omia ja muiden ihmisten valintakriteereitä täysin eri periaatteilla. Kun valitsemme itsellemme ruokia, puntaroimme lukuisia toisilleen vastakkaisia vaihtoehtoja: otanko terveellisen vai herkullisen vaihtoehdon? Panostanko painonhallintaan pitkällä tähtäimellä vai palkitsenko itseni karkilla rankan työpäivän jälkeen? Mutta kun kyse on muista ihmisistä, oletamme heidän laittavan nautinnon automaattisesti etusijalle. Siksi viemme hyvällä omallatunnolla tuliaisiksi ison suklaalevyn, vaikka emme välttämättä ostaisi sellaista itsellemme. Uskomme nimittäin, että muut voivat syödä mitä vain ilman sen kummempia tunnontuskia tai sisäisiä konflikteja.

Ajatusmallissa on kuitenkin vääristymä – toiset ihmiset kärsivät nimittäin samoista ristiriidoista kuin me itsekin. Asiaa ei auta se, että joku antaa houkuttelevan herkun lahjaksi – oikeastaan päinvastoin. Sen lisäksi että sen syömisestä tulee huono omatunto, myös syömättä jättämisestä tulee huono omatunto. Minulle on käynyt joskus niinkin, sama vieras joka on tuonut jotain herkkuja tuliaisiksi, kieltäytyy itse syömästä niitä kahvipöydässä. Aika nurinkurista!

Olen edelleen sitä mieltä, että syötävät ja juotavat ovat oikein hyviä lahjavaihtoehtoja. Mutta artikkelin luettuani harkitsen varmasti jatkossa vielä tarkemmin, mitä vien. Hyvä idea on viedä jotain sellaista, mitä itsekin haluaisi saada. Minä en tosin herkuista yleensä kieltäydy, mutta laatu korvaa määrän. Ja jos haluaa pelata varman päälle, aina voi viedä tuoreita kukkia.

Alkuperäinen englanninkielinen artikkeli löytyy täältä.

Vihdoinkin luomumultaa!

Kukkamultaprojekti on siinä vaiheessa, että yksi pussi multaa on ostettu. Valinnanvaraa ei lähi-Alepassa ollut, joten tällä mennään ensimmäiset pari ruukkua. Pussi on niin pieni, ettei siitä kyllä riitä kuin pienille kukille. Täytyy kääntyä isompien markettien puoleen, ennen kuin homma pääsee todenteolla vauhtiin.

Tämän pussin kyljessä oli kuitenkin mielenkiintoinen yksityiskohta:

Luomumultaa!

Luomumultaa!

Valistakaa nyt minua jos olen täysin väärässä, mutta voiko multa koskaan olla muuta kuin luomua?!? Kun eloperäinen aines maatuu, tuloksena on multaa. Vai onko tämä multa koostettu kenties ainoastaan kompostoimalla luomukasveja ja yhdistämällä sitä luomukanojen kakkaan? Hämmentävää. Mutta myös naurattavaa. Olen hymyillyt tälle leimalle monta päivää. Tulee mieleen amerikkalaiset ruokamerkinnät. Siellä esimerkiksi oliiviöljypullon kyljessä voi lukea isolla ”0% hiilihydraatteja” – ilmeisesti siltä varalta, että  kuluttaja ei sitä itse älyäisi.

Luomu on toki monella tavalla hyvä asia, mutta jotain rajaa sentään silläkin ratsastamiseen. Minä ihmettelen, voiko luomu todella olla valintakriteeri kukkamultaa valitessa… Vaikka tietysti voihan sitä ajatella, että tiedostava kuluttaja haluaa tarjota viherkasveilleenkin vain parasta – siis luomua!

Miksi en pidä muovista

Muovi on herättänyt minussa epämääräisiä negatiivisia tunteita jo pitkään. Monissa asioissa se tuntuu halvalta korvikkeelta, siinä missä aidot materiaalit ovat luonnontuotteita – nahkaa, puuta, lasia tai luonnonkuitua. Muovi näyttää usein jotenkin epälaadukkaalta, yhdistän sen mielessäni krääsään. Mutta viime aikoina olen tajunnut, että muovi on myös epäterveellistä.

Katsoin Prisma-dokumentin Kemikaalitko meitä lihottavat, joka valitettavasti on jo poistunut Ylen Areenasta. Mutta ohjelma antoi paljon ajattelemisen aihetta. Monissa muovituotteissa käytetään kemikaaleja, jotka toimivat ns. hormonihäiritsijöinä. Ne käyttäytyvät elimistössämme siten, että oma hormonitoimintamme menee sekaisin, ja seurauksena on kaikenlaisia ikäviä terveyshaittoja. Näihin asioihin on herätty vasta äskettäin, eikä monista kemikaaleista ole tehty tutkimuksia ollenkaan. Jotain on kuitenkin jo tapahtunut, esimerkiksi bisfenoli-A kiellettiin tuttipulloista. Sen seurauksena teollisuus on alkanut käyttää korvaavia kemikaaleja, esim. bisfenoli-A korvataan usein bisfenoli-S:llä, jota ei ole kielletty. Mutta ohjelman mukaan se ei välttämättä ole yhtään sen turvallisempi kemikaali, sitä vain ei ole tutkittu niin paljon, että haitallisuus olisi voitu osoittaa.

Muovia ja kemikaaleja ei kuitenkaan ole ihan yksinkertaista välttää. Vaatii aikamoista valveutuneisuutta selvittää jokaisen kipon ja kupin alkuperä. Mutta olen entistä vakuuttuneempi siitä, että kannattaa ainakin yrittää. Jälleen kerran filosofiani on, että pienikin yritys parempaan suuntaan on parempi kuin ei yritystä ollenkaan. Meillä muovia löytyy eniten keittiöstä ja lastenhuoneesta. Molempiin voi mitä suurimmassa määrin vaikuttaa itse.

Useimmat muovilelut ovat aina ärsyttäneet minua. Ei-ärsyttävien joukkoon kuuluu lähinnä legot, nukke, hiekkalelut ja Plaston leikkiastiat. Kaikki muut hermostuttavat minua. Ne ovat räikeitä ja menevät rikki parin käyttökerran jälkeen. Nykyisin en voi olla myös miettimättä, millaisia kemikaaleja ja myrkkyjä ne huokuvat ympäristöönsä. Miten ne vaikuttavat pieneen lapseen, joka laittaa kaiken suuhun? Lisäksi muovista tulee jäteongelma. Energiajätteeksi kelpaamaton muovi päätyy täyttämään kaatopaikkoja, eikä maadu ikinä.

Vähitellen muovi on alkanyt ärsyttää myös keittiössä, mutta onneksi siellä se on helppo korvata muulla vaihtoehdolla. Säilytysastioita saa ongelmitta lasisina, kauhoja ja lastoja puisina ja metallisina. Sama koskee leikkuulautoja, mukeja, lautasia ja kaikkia muitakin esineitä. Kokonaan muovista ei pääse eroon, mutta näistä voi ainakin aloittaa.

Uutta muovia ei tarvitse ostaa. Nyt on siis edessä vanhojen esineiden uusiminen. Keittiössä se on helppo toteuttaa, mutta en ole varma, miten leluongelman saisi ratkaistua. Ehkä kaikessa hiljaisuudessa vain poistan pahimman muovikrääsän lelulaatikosta, ja pyydän etteivät hyväntahtoiset sukulaiset ja ystävät ostaisi sitä lisää. Kuten dokumentissa todettiin, monia kemikaaleja ei ole tutkittu sen suhteen, ovatko ne esimerkiksi lapsille turvallisia. Silti niitä saa myydä EU:n alueella vapaasti. Suurimmasta osasta ei vielä tarkalleen tiedetä, millaisia terveysvaikutuksia niillä voi olla. Siksi tuntuu järkevältä mieluummin katsoa kuin katua, etenkin kun varovaisuus ei vaadi ylitsepääsemättömiä ponnistuksia.

Viikon vinkit 14/2013: Kesämökit kuntoon, kauppojen ylijäämävaatteet, munavinkkejä ja ICE

Kun oli puhetta kevätsiivouksesta, myös kesämökkejä voi vähitellen alkaa laittaa kesäkuntoon. Iltasanomissa on 15 kohdan hyödyllinen muistilista, mökin herättelystä talvikauden jälkeen.

Minimalist -blogissa selvitettiin mielenkiintoista asiaa: mitä tapahtuu kaikille niille vaatteille, jotka eivät käy kaupaksi? Bloggari lähetti kyselyn isoille vaateketjuille ja sai monenlaisia vastauksia. Kiinnostavaa luettavaa! (Älkää hämääntykö valtavan kokoisista kuvista, tekstiä löytyy sieltä väleistä.)

Miten kananmunia kuuluisi säilyttää? Voiko munia pakastaa? (makuja.fi)

Lopuksi turvallisuusasiaa: onhan puhelimessasi ICE-merkintä tärkeän ihmisen yhteydessä? Siitä on oikeasti apua pelastushenkilökunnalle hätätilanteissa. ICE tulee sanoista ”in case of emergency” – toisin sanoen nämä ovat ne ihmiset, joille pelastajat soittavat mikäli sinulle sattuu jotain, etkä voi itse soittaa. Tässä on YLEn uutinen aiheesta mutta myös MTV3 on käsitellyt samaa asiaa. Molemmissa on hyviä vinkkejä.

 

Google kysyy, Arkijärki vastaa: vessa-asiaa

Olen pitänyt vähän taukoa tästä sarjasta, mutta nytpä vaihtelun vuoksi  tärkeä kysymys googlelta. Nimittäin joku oli päätynyt blogiin hakusanoilla ”vanupuikko vessa”. Tulkitsen niin, että siellä ihmetellään, voiko vanupuikkoja huuhdella alas vessanpöntöstä. Käsittääkseni se on varsin tyhmää. Puikko jää helposti jumiin johonkin putken mutkaan ja alkaa kerätä ympärilleen kaikkea kuonaa. Pahimmillaan lopuksi poksahtaa koko putki, kun tukoksesta tulee liian iso. Useimmiten tukos tulee jo taloyhtiön omassa putkistossa. Jos vesi ei pääse putkessa eteenpäin, se tulee ulos sieltä mistä voi – lattiakaivoista, lavuaareista ja pöntöistä. Kuvitelkaa itse mikä haju ja hässäkkä siitä seuraa.

Ainakin Helsingin Vesi kampanjoi aika ajoin sen puolesta, että pönttöön ei todella kipattaisi roskia, ruokaa tai tavaraa. Kuulostaa melko itsestään selvältä, paitsi että ei ilmeisesti ole. HSY:n mukaan Helsingin ja Espoon jätevedenpuhdistamoihin kulkeutuu vuodessa MILJOONA KILOA sinne kuulumatonta tavaraa, siis jätettä. Miljoona kiloa! Toisin sanoen se yksi pieni vanupuikko ei viemärissä liukene mihinkään, vaan päätyy muun roinan joukoksi puhdistuslaitokselle, josta se toimitetaan kaatopaikalle. Olisi siis helpompaa ja halvempaa laittaa vessan lattialle roskis, ja heittää vanupuikko pöntön sijasta sinne. Silloin se päätyisi oikeaan osoitteeseen suorinta tietä, ilman kallista seikkailumatkaa viemäriverkossa.

HSY:n sivuilta löytyy erinomainen artikkeli aiheesta. Siinä kerrotaan tarkemmin niistä ongelmista ja kustannuksista, joita erilaiset väärät jätteet aiheuttavat. Olen tähän juttuun referoinut vain osaa asioista. Mutta tärkein asia on helppo tiivistää: älä heitä pönttöön mitään ylimääräistä. Ei vanupuikkoa, aamupuuron tähteitä, lääkkeitä tai tulitikkuja. Ei edes niitä itsestään huuhtoutuvia vessapaperirullia. Niistä seuraa vain ikäviä asioita sekä kustannuksia, jotka näkyvät viime kädessä veden hinnassa. Hanki vessaan roskis, ja päivän ympäristöteko on tehty.

Paljous on pahasta

Näin pääsiäisen jälkimainingeissa sadattelen itsekseni sitä neropattia, joka keksi suklaamunan. Kyseessähän on (yleensä aika huonolaatuinen) karkki, joka on kääritty metalliin ja jonka sisällä on tarpeeton muovikrääsä. Kokonaisuus on tietysti lasten ja isovanhempien mielestä vastustamaton. Ja mitä siitä seuraa? Suklaaseen addiktoitunut napero, foliosilppua lattialla ja runsaasti tarpeettomia muovileluja, jotka päätyvät ensimmäisen viikon sisällä roskiin.

Älkää käsittäkö väärin. Muutama suklaamuna kerran vuodessa ei ole mikään katastrofi. Ongelma syntyy silloin, kun pääsiäinen tuntuu jatkuvan vielä monta viikkoa palmusunnuntain jälkeenkin. Sama pätee mihin tahansa hauskuuteen – vähän on tarpeeksi. Mitä enemmän jotain erityistä on tarjolla, sitä vähemmän erityiseksi se muuttuu. Olen kuullut hurjia tarinoita perheistä, joissa lahjoja on niin paljon, etteivät lapset jaksa edes avata kaikkia. Sama koskee varmaan kaikkia muitakin lahjoja. Inflaatio iskee todella nopeasti.

Eikä ilmiö ole vieras aikuisillekaan. Jos jotain ostosta varten on säästänyt, tehnyt suunnitelmia ja harkinnut ostamista pitkään, tavara pysyy erityislaatuisena pidempään. Mutta kuvittele, että olet juuri hankkinut vaikkapa upouuden älypuhelimen. Sitten saisit kuulla, että olet voittanut arpajaisissa kolme samanlaista lisää. Ensimmäisen puhelimen erityisyys haihtuu nopeasti siinä kolmen vastaavan rinnalla. Eikä kukaan ehdi käyttää neljää puhelinta, vaikka ne olisivat miten hienoja. Sama koskee lasten lahjoja, ja varmaan myös aikuistenkin.

Olen siis sitä (tylsää) koulukuntaa, jonka mielestä kohtuus kannattaa kaikessa. Ja jos vetää överiksi missä tahansa lajissa, kerran kymmenessä vuodessa riittää. Olen jatkuvasti väittänyt, että en kannata äärimmäistä karsimista missään. Mutta ehkä minussa sittenkin asuu pieni minimalisti?

Elektroniikasta eroon

HSY:n kierrätysautot lähtivät liikkeelle eilen, ja minä olin romuineni paikalla. Niin oli monta muutakin. En tiedä kuinka paljon ihmisiä lopulta oli, mutta sekä ongelmajätteen että elektroniikan keräyspisteille syntyi äkkiä pitkät jonot. Kullekin romutyypille on siis kuorma-auton lava, jonne tavara kerätään. Metallit ja elektroniikat lähinnä heitetään sinne HSY:n työntekijöiden valvovien silmien alla, mutta ongelmajätteet lajitellaan heidän toimestaan jo paikan päällä.

WP_000731

Vein autoille kassillisen romua. Kaksi pilalle mennyttä paistinpannua, loisteputkia ja energiansäästölamppuja. Suurin osa oli kuitenkin erilaista käytöstä poistettua tai rikkinäistä elektroniikkaa: latureita, johtoja, vanhoja laitteita ja sen sellaista. Olin säilyttänyt kaikkea tällaista yhdessä työpöydän laatikossa, ja jäljelle jäi enää puolet alkuperäisestä määrästä. Samanlaisia löytöjä olivat muutkin tehneet, sillä lava täyttyi puolessa tunnissa lähes kokonaan. Lavalle kannettiin vanhoja tietokoneita, televisioita, latureita ja ties mitä. Ongelmajäteautolle puolestaan kannettiin näköjään eniten paristoja, maaleja ja lamppuja. Mutta näin kuinka joku toi auton akunkin.

WP_000735

Autot kävivät tiistaina viidessä eri osoitteessa, eikä yksi lava riitä alkuunkaan. Työntekijät kertoivat, että pelkkää elektroniikkaromua kertyy yhden päivän aikana 2-3 kuorma-auton lavaa. Kun miettii miten monessa paikassa autot seuraavan kahden kuukauden aikana kiertävät määrä alkaa huimata. Puhumattakaan siitä, miten moni jättää autolle edes tulematta! Toisaalta kaikki puretaan ja kierrätetään, joten siinä mielessä tästä tuli hyvä mieli. Mutta jälleen alkoi hieman hirvittää, miten käsittämätön määrä materiaa maailmassa on.

Olen kuitenkin iloinen, että sain hyödynnettyä tämän mahtavan ilmaisen palvelun! Oli mukavaa saada nurkista raivattua jätettä ja turhia tavaroita pois, varsinkin kun tietää että ne kierrätetään ja tuhotaan asianmukaisesti. Suosittelen lämpimästi!

Stockmann-saagan jatko-osa & valitusta

Tänä aamuna kellon lyödessä yhdeksän soitin Stockan asiakaspalveluun. Kerroin, että alennukset olivat jääneet saamatta. Ystävällinen asiakaspalvelija pahoitteli asiaa välittömästi. Syy oli kuulemma siinä, että verkkokaupassa oli ongelma, jonka vuoksi ”joihinkin tuotteisiin ei ale-prosentti ollut tarttunut mukaan”. Virhe luvattiin hyvittää välittömästi, mutta ei kuitenkaan luottokortin tilille, vaan pankkitililleni. Siihen puolestaan menee ainakin viikko. Aha.

Sain vielä myöhemmin aamupäivällä sähköpostin, jossa pyydettiin ilmoittamaan mikäli palautan tuotteita. Hyvitys maksetaan niistä tuotteista, jotka pidän. Pitäisikö tästä päätellä, että hyvitystä saan odottaa ties mihin saakka? Eli odottaako Stockmann ensiksi, että saan tilauksen ja ehdin tutustua siihen muutaman päivän ajan nähdäkseen palautanko mitään, ja vasta sitten maksaa hyvityksen? Tätä ei viestissä kerrota.

Mitä tähän nyt pitäisi todeta? Hyvää on, että virhe tunnustettiin välittömästi, ja se halutaan korjata. (Hyvä minua palvellut henkilö, älä ota tätä kirjoitusta henkilökohtaisesti. Sinä hoidit hommasi niin hyvin kuin pystyit. Ei ole sinun vikasi, että firmalla on pallo hukassa.) Huonoa on kaikki muu. On käsittämätöntä, että verkkokauppa toimii niin onnettomalla tavalla, että tällaista joutuu reklamoimaan. Ja miksi hyvitystä ei voi saada sille kortille, jolla rahat on maksettu? Tämä menee yli ymmärrykseni. Kyse on kuitenkin Stockan omasta kanta-asiakaskortista – miten voi olla mahdollista, että liike ei voi hyvittää ostoksia omalle kortilleen? En tajua.

Lisäksi ihmettelen sähköpostissakin käytettyä sanamuotoa ”alennus ei tarttunut tilaukseen”. Ihan kuin se olisi sattuman varassa, tarttuuko alennus vai ei. Vähän niin kuin ongella olisi. Joskus tarttuu, joskus ei. Vai olikohan kyse sittenkin siitä, että valitsin vääränlaiset tuotteet? Ehkä johonkin muuhun alennus olisi tarttunut paremmin. Ilmeisesti alennukset kelluvat siellä jossain verkkokaupan bittimaailmassa, ja hyvällä tuurilla ne tarttuvat ostoksiin ja asiakas saa tavaran halvemmalla. Tai sitten ei. Tämä on pieni yksityiskohta, joka nyt vain sattuu ärsyttämään lisää jo muutenkin ärsyyntynyttä asiakasta. Sanokaa suoraan, jos vika on teissä, älkääkä piiloutuko tuollaisten kiertoilmaisujen taakse.

Todetaan nyt vielä kerran tähän, että Stockmannin verkkokauppa on järkyttävän huono. Älkää ostako sieltä, ellette ole varautuneet vahtimaan tarkasti, että tililtänne veloitetaan oikea summa. Todennäköisyys sille, että kaikki menee hyvin on pieni. Ja koska olen nyt päässyt hyvään vauhtiin, luettelen tässä lopuksi kaikki muutkin asiat, jotka kyseisessä verkkokaupassa ovat minusta päin pyllyä:

  • Verkkokaupan valikoima on suppea. Tavaratalosta saa paljon tuotteita, joita ei verkkokaupasta löydy. Tämä koskee useita tuotekategorioita.
  • Kaikkia tuotekategorioita ei myydä ollenkaan, esim. kosmetiikkaa.
  • Kirjat pitää ymmärtää etsiä akateeminen.com osoitteesta. Tämä vaatii oivallusta, sillä stockman.comin sivuilta ei ole linkkiä akateemiseen. Tai jos on, niin sitä ei kuluttaja löydä. Näköjään kanta-asiakkaat saisivat kirjoista verkkokaupan kautta alennusta, mutta arvatkaa, viitsinkö näiden kokemusten jälkeen edes aloittaa selaamista? No en.
  • Tuotteita on hankala etsiä, koska suodattimet eivät toimi kunnolla. Esimerkiksi vaatteita voi valita katseluun värin perusteella, mutta sitten kokosuodatin ei enää toimi. Testasin niin päin, että valitsin ensin koon ja sitten vasta värin, ja tälläkertaa haku toimi. Tosin tulos oli  surkea. Stockan nettikauppa löytää kokonaista kolme erilaista mustaa neuletta koossa m/38-40. Eihän tuosta voi todeta muuta kuin että säälittävää. Vertailun vuoksi: Nordstrom.com tarjoaa samalla haulla 135 erilaista neuletta, ja asos.com puolestaan tarjoaa 91 vaihtoehtoa.
  • Tämän jälkeen ei liene yllätys, että hakusuodattimet ovat Stockalla ns. karvalakkimallia. On turha etsiä mitään leikkaukseen tai tyyliin liittyviä suodattimia, tyyliin A-linjainen, empirevyötärö, iltapuku, lyhythihainen, pitkähihainen jne.

Siinäpä se. Onko muita samassa veneessä?

Muistutus: kierrätysautot liikkeelle tänään

Pikapäivitys: HSY:n keräysautot lähtevät liikkeelle tänään Helsingissä ja Espoossa! Vantaa, Kauniainen ja Kirkkonummi seuraavat perässä. Tarkistakaa aikataulut täältä. Autot pysähtyvät yhdellä pysälillä vain puoli tuntia kerrallaan. Meillä odottaa iso kassillinen erinäköistä romua ovensuussa. Raportoin sisällöstä ja tarkemmin kun olen käynyt autolla itse.