Irti turhasta!

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Minulla on uutisia! Tästä viikosta alkaen Jennin Arkijärkeä voi kuunnella nettiradio-ohjelmana eli podcastina joka keskiviikko. Teen tätä ohjelmaa yhdessä Kutri.netin Katri Mannisen kanssa. Olemme tehneet pari vastaavaa podcastia ennenkin, mutta nyt homma muuttuu säännölliseksi. Uusi ohjelma julkaistaan joka keskiviikko meidän molempien blogeissa sekä ohjelman omilla sivuilla, jotka löytyvät osoitteesta irtiturhasta.net. Podcastin voi tilata myös iTunesin kautta, josta ensimmäinen jakso jo löytyykin. Kerran viikossa siis noin puolen tunnin ajan puhetta mielen, kodin ja arjen keventämisestä.

Tarvitseeko sanoa, että olen tästä aivan innoissani? Huomasimme Katrin kanssa jo kauan sitten, että meidän jutut täydentävät toisiaan hyvin. Me molemmat puhumme viime kädessä elämän keventämisestä ja helpottamisesta – minulla on aiheeseen varsin konkreettinen näkökulma, kun taas Katri lähestyy aihetta mielen toiminnan ja ajatusten kautta. Uusimmassa jaksossa keskustelemme siitä, mitä yhteistä on liiallisella shoppailulla ja liiallisella syömisellä – ne ovat yllättäen varsin lähellä toisiaan. Kuten huomaatte, pohdin edelleen aktiivisesti, onko tavara tosiaan uusi läski, vai ei.

Tämä projekti tarkoittaa minulle myös uuden oppimista. Maneerit kuuluvat omiin korviin piinallisen selkeästi, mutta hei – tämä oli vasta ensimmäinen jakso! Kirjoittamisessa ja puhumisessa on hirveän iso ero, sillä kirjoittaessa sanavalintoja voi hioa loputtomiin mutta puhuessa sanojen korjaaminen aiheuttaa tankkaamista ja änkytystä. Saatan kirjoittaa yhtä blogikirjoitusta monena päivänä, ja korjailla tekstiä eri kohdista pitkin matkaa. Huomasin, että puhuessa täydellisen ilmaisun etsiminen ei käy – pitää luottaa siihen, että ensimmäisenä mieleen tuleva sanavalinta on riittävän hyvä ja selittää sitä tarvittaessa jälkikäteen. Jos yritän ilmaista itseäni puhuen äärimäisen täsmällisesti, oikeiden sanojen hakemiseen menee aivan liikaa aikaa. Mutta on motivoivaa opetella uutta!

Ensimmäisen jakson voi kuunnella tästä:

Podcast: Play in new window | Download

Subscribe: RSS

Pyytämättä ja yllätyksenä

Julkaistu , kirjoittanut
2

Menin eilen kirjakauppaan, tarkemmin sanottuna Akateemiseen, koska minulla sattui olemaan puoli tuntia ylimääräistä aikaa. Vaikka Stockmann on viime aikoina herättänyt lähinnä ärsytystä, Akateemisesta ei voi olla tykkäämättä. Siellä on kirjastomainen tunnelma ja hyvä valikoima englanninkielisiä pokkareita. Siellä voi myös vaellella vain lueskelemassa, mikä oli tälläkin kertaa tarkoitukseni.

Löysin kuitenkin kirjan, jonka lukemista olin viime aikoina suunnitellut. Aloin lueskella sitä, ja päätin ostaa sen silläkin uhalla, etten nykyisin ehdi lukea loppuun saakka juuri mitään. Kassalla tajusin, että olikin Kirjan ja ruusun päivä, ja että kaikki kirjan ostaneet saivat kaupan päälle Jari Tervon uuden kirjan. Lueskeluretken seurauksena kävelinkin kaupasta ulos kahden uuden kirjan omistajana.

Selvisi, että Tervon kirjaa sai ainoastaan tänä yhtenä päivänä, ja ei enää mistään sen jälkeen (paitsi varmaan myöhemmin käytettynä). Viime vuonna oli kuulemma noussut haloo, kun kirjastot eivät olleet saaneet ostaa vastaavaa kirjaa kokoelmiinsa. Ymmärsin niin, että tämä on Kirjan ja ruusun päivän erikoisuus.

Tervon kirja oli ilmiselvä kylkiäinen, ilmainen tavara josta en olisi edes älynnyt kieltäytyä. Toisaalta kirjat ovat jossain määrin heikko kohtani, omistan niitä paljon ja pidän kirjoista esineinä. Tämä ilmainen tavara oli myös houkutteleva – ei mikään tarpeeton halpiskrääsä. Oikeastaan kylkiäinen oli tällä kertaa relevantti, mielenkiintoinen ja laadukas. En ole vielä päättänyt mihin se lopulta päätyy. Ehkä tapahtuu ihme, ja löydän jostain aikaa peräti lukea sen. Mahdollisesti annan sen lahjaksi. Tai sitten se jää kirjahyllyyn odottamaan sopivaa lukuhetkeä. Joka tapauksessa olen edelleen jotenkin hämmästynyt siitä, että sain odottamatta uuden, oikean kirjan.

Mullat vaihtoon

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Tilanne on se, että lähes kaikki kukat on saatu uusiin, isompiin ruukkuihin ja kunnolliseen multaan. Yritin noudattaa teiltä saamiani ohjeita parhaani mukaan. Hiekkaista multaa en saanut, mutta luomumulta-keskustelun jälkeen hankin siis sellaista lisää. Sain ohjeen vaihtaa mullat muovipussin sisällä, ja se kyllä vähensi sotkua merkittävästi. Otin siis lattialle ison muovikassin, laitoin ruukun sen keskelle, ja kaivoin kasvin ylös. Vaihdoin tilalle isomman ruukun, tyrkkäsin kasvin takaisin ja täytin reunat uudella mullalla. Väistämättä ohi kariseva multa päätyi etupäässä pussiin eikä lattialle. Apuna oli Fiskarsin kukkalapio, joka on kieltämättä oikein hyvä tähän tarkoitukseen.

Kukkanen pesulla.

Kukkanen pesulla.

Minulla on tapana pestä kasvit mullanvaihdon yhteydessä. Oma niksini on laittaa joko juuripaakku tai koko ruukku muovipussiin ja sulkea se tiiviisti juuren ympäriltä. Sitten vain koko kukka suihkuun tai hanan alle. Hedelmäpussit toimivat tässä parhaiten, koska ne ovat ohuita ja helpot solmia. Pesen siis kirjaimellisesti kaikki pölyt pois, ja kasvitkin tuntuvat tästä tykkäävän. Mullanvaihdon jälkeen jätän ne hetkeksi kuivumaan kylppäriin, ennen kuin tuon takaisin ikkunalaudalle. Samassa yhteydessä olen pessyt myös aluslautaset ja pyyhkinyt ruukut puhtaiksi ulkopuolelta. Pinttyneisiinkin aluslautasiin tehoaa kokemukseni mukaan taikasieni.

En tänä vuonna hankkinut yhtään uutta ruukkua tai purkkia. Siirsin vain kasveja toistensa ruukkuihin, siis aina pienemmän isompaan, ja hyödynsin komerosta löytyneitä vanhoja ruukkuja. Anopinkielen jaoin kahtia, ja istutin vehreimmät varret takaisin vanhaan ruukkuun mutta uuteen multaan. Kellastuneet lehdet heitin pois. Nyt jäljellä olisi enää yksi iso posliinikukka, joka kaipaa uutta multaa muttei välttämättä uutta ruukkua. Täytyy siis jostain kehittää todella iso muovipussi, jonka sisällä mullanvaihto saataisiin tehtyä siististi, sillä tätä kasvia ei voi siirtää pois omalta paikaltaan vaihdon ajaksi.

Kaiken kaikkiaan urakka on siis lähes ohi. Multaa on riittää vielä parvekeruukkuihin, joissa tällä hetkellä retkottaa joukko äärimmäisen kulahtaneita kanervia. Tosin sitä joulumäntyäkään ei ole vielä saatu heivattua, joten parveke odottaa vielä kevätsiivousta. Meillä on parvekkeen lattialla puurallit, jotka ovat olleet talvella lumen ja jään alla, ja tällä hetkellä varsin likaiset. Sain naapurilta vinkin, että ne kannattaa pestä silloin kun sataa oikein kunnolla. Ovat nimittäin valmiiksi märät, eikä tarvitse erikseen kastella, ja huuhtelukin hoituu osittain itsestään. Odottelenkin kunnon kaatosadetta, jolloin voisin jynssätä parvekkeen lattian kuntoon.

Unohdettu vuosipäivä

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Arkijärki-blogin 1-vuotissynttärit vilahtivat ohi ennen kuin huomasinkaan. Tarkoitus oli blogata merkkipäivänä, mutta siitä ei tullut mitään, koska luulin aloittaneeni blogin vasta huhtikuussa. Äsken tehty tarkistus osoitti, että tosiasiassa vuosi tuli täyteen jo 12.3., jolloin julkaisin ihka ensimmäisen Arkijärki-postauksen. Reilu vuosi yli 700 postausta myöhemmin voisi sanoa, että blogi on muuttanut ajatusmaailmaani varsin pysyvästi.

Kun vuosi sitten aloitin, olin muutama kuukausi aiemmin yhtäkkiä tajunnut, että organisointi on intohimoni. Sitten pureskelin tätä oivallusta aikani, ja melko pian aloin harkita blogin perustamista. Pari-kolme kuukautta myöhemmin olin jo niin vakuuttunut siitä, että minulla riittäisi aiheesta kirjoitettavaa, että aloitin blogin pitämisen. Ihan aluksi taisi ajatuksena olla jonkinlainen neuvonta-palsta, mutta 3-5 ensimmäisen postauksen jälkeen tajusin, että sormi pystyssä paasaaminen on tylsää sekä minun että lukijoiden mielestä. Totesin, että itsekin luen mieluiten sellaisia blogeja, joissa kirjoittaja pistää persoonaansa peliin. Niinpä luovuin itsekritiikistä, ja aloin jakaa onnistumisten lisäksi myös niitä ei-niin-putkeen-menneitä tilanteita – kuten keittiönkaappin levinneet hunajapurkit ja ällöt liesituulettimet. Jos joku on saanut vertaistukea, niin hyvä. Toivon myös, ettei sitä sormi pystyssä -fiilistä täältä enää välity.

Blogin kirjoittaminen on kuitenkin johtanut siihen, että ajatusmaailmani on muuttunut. Pohdin nykyisin paljon kuluttamista, shoppailua, kierrätystä ja ekologisia valintoja. Epäilen, että blogin myötä olen saattanut kadottaa kyvyn impulssiostoksiin… Toisaalta tämä uusi näkökulma on hyvä asia, sillä olen äärimmäisen tietoinen kaikkien hankintojeni seurauksista. Toisaalta tieto lisää tuskaa, ja omien valintojen kyseenalaistaminen aiheuttaa ajoittain jopa lievää ahdistusta. En voi enkä halua viedä kulutustottumuksiani äärimmäiseen minimalismiin, mutta haluan silti olla sinut kaikkien päätösteni kanssa. Haluan kuluttaa vastuullisesti, terveellisesti ja kohtuullisesti. Blogi on todella avannut silmät tarkastelemaan monia asioita uudesta näkökulmasta.

Nautin kirjoittamisesta hurjasti, mutta tämä ei olisi puoliksikaan niin hauskaa, ellei blogiin olisi löytänyt myös hämmästyttävän iso joukko lukijoita. Viime kuussa blogia luettiin melkein 9000 kertaa, mikä hieman ällistyttää minua – onhan kyseessä kuitenkin aika rajatun aihepiirin blogi, jossa ei ole edes kuvia! Mutta samalla se on äärimmäisen ilahduttavaa. Luen innolla kaikki uudet kommentit ja arvostan niistä jokaista. Olen oppinut teiltä lukijoilta vuoden aikana paljon! Kiitos että osallistutte, se tekee bloggaamisessa antoisaa. Ja jos teille joskus tulee mieleen juttuideoita, niin kertokaa se kommenteissa. Olisi kiva kuulla, mitkä aiheet teitä eniten kiinnostavat.

Viikon vinkit 16/2013: Pesuaineen vähennys, lamppujen kierrätystä ja crocseja

Julkaistu , kirjoittanut
5

Iltasanomat uutisoi ruotsalaistutkimuksesta, jossa tiskikoneeseen laitettiin vain puolikas tabletti. Pesutulos pysyi kuulemma samana. Kulutusjuhla.fin sivuilla on myös keskustelua aiheesta. Olen nyt viikon ajan testaillut tätä itse, ja tullut siihen tulokseen että puolikas tabletti pesee käytännössä yhtä hyvin kuin kokonainen. Tabletti on helpointa katkaista ennen kuin sen ottaa ulos pussista. Kulutusjuhlan sivulla joku esitti epäilyksen, että kone alkaa mennä tukkoon jos aineen määrää vähentää. En tiedä meneekö, mutta kuten Mari Koo kirjoitti, sitruunahappo pesee koneen puhtaaksi tarvittaessa. Itse aion jatkossa vähentää pesuaineen määrää. Kaikista likaisimpia kattiloita en ole puolikkaalla vielä pessyt, mutta normaalin tiskin puolikas tabletti hoitelee siinä missä kokonainenkin.

Energiasäästölamppujen kierrätys helpottuu pian, kun kaupat alkavat ottaa niitä vastaan. Tämä on parannus entiseen, sillä tähän saakka niitä on pitänyt kuskata kierrätyspisteisiin. (YLE)

Hauska uutinen kertoo, että crocs-jalkineet tuottavat erinomaisesti energiaa. Yhdellä kenägällä energialamppu palaa viikon. Käytöstä poistetut kengät kannattaakin palauttaa ennemmin merkkiliikkeeseen, jossa ne kierrätetään, kuin heittää roskiin. (YLE)

Paras pussinsulkija (ja moraalinen ongelma)

Julkaistu , kirjoittanut
12

Kaikki tavarat eivät suinkaan ole hyödyttömiä. On ollut pitkään mielessä esitellä pieniä esineitä, jotka helpottavat elämää keittiössä. Hankin näitä noin vuosi sitten sen jälkeen, kun olin nähnyt vastaavia kaverilla käytössä.

WP_000738Eri kokoisia pussinsulkijoita! Nämä ovat muovia, mutta tosi käteviä. Ostin nämä muistaakseni Clas Ohlssonilta, mutta Ikeasta ja muista vastaavista paikoista saanee samanlaisia. Eri värit ovat eri pituisia, kaikenlaisille pusseille löytyy omansa.

WP_000739

 

Käytän näitä jatkuvasti kaikessa: pakastimessa sulkemassa vajaita pusseja (kuten kuvassa), käsilaukussa rusinat eivät leviä, kun pussi on suljettu tällä nipsulla ja kaikki kuivakaapin avatut pakkaukset pysyvät tällä kiinni. Etenkin sellaiset ärsyttävät kovasta muovista tehdyt pussit, joilla on taipumus repeillä avattaessa, saa näillä siististi nippuun. Toimii myös avattujen sipsipussien sulkijana.

Väitin juuri äskettäin, että en pidä muovista keittiössä, mutta tästä näkee ettei maailma ole mustavalkoinen. Nämä ovat ehtaa muovia ja myönnän kyllä tykkääväni. Huomaan, että blogin pitäminen alkaa aiheuttaa minulle sisäisiä ristiriitoja. Olen pitkään suunnitellut tekeväni postauksen näistä, koska ne ovat niin käteviä, mutta samalla kun kirjoitan, kyseenalaistan näiden tarpeellisuuden mielessäni. Ovatko nämä sittenkin turhia? Olenko ostanut jotain, mitä ilmankin olisin tullut ihan hyvin toimeen? Entä jos olisinkin vain säästänyt leipäpussien sulkijoita ja kumilenksuja, ja yrittänyt pärjätä niillä? Toisaalta ostos ei siinä mielessä ole ollut turha, että käytän näitä päivittäin, ja lainailen vielä kavereillekin. Mutta periaatteessa pärjäisin varmasti ilmankin.

Mikä on siis oikein? Maailma on nykyisin monimutkainen. Ehdottomaksi on vaikeaa ruveta.

Huono, huonompi, Stockmann.com

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Tämä on toivottavasti viimeinen Stocka-episodi vähään aikaan. Mutta koska tämä jälkinäytös ei mitenkään parantanut kokemustani, avaudun nyt siitäkin vielä. Sain siis pääsiäisenä tilatun paketin seuraavalla viikolla. Sain kuitenkin peräkkäin kaksi tekstaria: ensimmäinen ilmoitti paketin saapuneen. Toisessa pahoiteltiin, että paketti on myöhässä. Hämäävää, sanoisin. Hain paketin kotiin, ja totesin että sieltä puuttui yksi tuote. Arvasin, myöhästymistekstari koski tätä yhtä tuotetta. Odottelin sitä viikon päivät, kunnes sain uuden ilmoituksen, että tuote on kokonaan loppu, eikä sitä voida toimittaa.

Tässä vaiheessa soitin asiakaspalveluun. Selvitin koko episodin, ja ilmoitin mitkä tuotteet aion palauttaa. Minulle luvattiin vihdoin hyvitys puuttuvasta tuotteesta, sekä se kauan kaivattu alennus niistä muista. Oletan, että jossain vaiheessa saan rahat takaisin myös palauttamistani tuotteista. Kysyin, miksi alennusta ei voinut saada kaikista tuotteista kerralla, vaan minun piti ensin kertoa mitkä aion palauttaa, jotta alennus voitaisiin antaa niistä tuotteista jotka halusin pitää. Selitys oli jokseenkin mielenkiintoinen: Jos alennus annettaisiin myös niistä tuotteista jotka myöhemmin palauttaisin, tililleni maksettaisiin palautetun tuotteen normaalihinta, jonka jälkeen erotus pitäisi karhuta minulta takaisin. Kertomalla itse, mitkä aion palauttaa, selviäisimme kaikki paljon helpommalla. No todellakin! Haluaisin ilmaista tyrmistykseni sen johdosta, että asiakkaalle on mahdotonta palauttaa alennuksella ostetun tuotteen alennettu hinta, mutta sanavarastoni ei enää riitä kuvamaan tunteitani. Sanon siis vain: KÄ-SIT-TÄ-MÄ-TÖN-TÄ!

Tässä vielä kerran kaikki, mikä tämän yhden ostoskerran aikana on mennyt pieleen:

  1. Luvattu kanta-asiakasalennus jäi saamatta.
  2. Hyvitystä ei haluttu maksaa, ennen kuin olin ilmoittanut mitkä tuotteet aion pitää. Syy asiakkaan näkökulmasta käsittämätön (ks. yllä).
  3. Hyvitystä ei voida maksaa Stockan omalle luottokortille, jolla ostokset on maksettu, vaan pankkitilille. (MIKSI? Kukaan ei kertonut. Jälleen käsittämätöntä toimintaa.)
  4. Sekavia tekstareita. Useampia päällekkäisiä sähköpostiviestejä asiakaspalvelusta. Huonoja sanavalintoja asiakaspalvelulta.
  5. Lähetyksestä puuttui tuote.
  6. Vasta viikon päästä ilmeni, että puuttuva tuote oli loppu.
  7. Asiakkaan täytyy itse huolehtia, että puuttuvasta tuotteesta saa hyvityksen.
  8. Kaikki hyvitykset ja alennukset maksetaan eri aikoina, ja vasta sitten kun asiakas on itse huolehtinut että kaikki hoidetaan.
  9. Eikä kukaan tarjoa mitään hyvitystä tästä kaikesta hässäkästä, mitä yksi pahaa-aavistamaton ostoskerta stockmann.comissa on aiheuttanut!

Ottakaa tästä opiksenne, älkääkä erehtykö kyseisen puljun verkkokauppaan, vaikka tarjous olisi millainen. Luin tänään uutisista, että koko henkilöstö aiotaan lomauttaa kahdeksi viikoksi, koska tulosta ei ole tullut toivotulla tavalla. En tämän jälkeen ihmettele yhtään, ettei myynti oikein vedä. Ei kai, kun asiakas ei voi luottaa tippaakaan siihen, että häneltä velotettaisiin oikea summa, mikäli ostettua tuotetta sattuu edes olemaan saatavilla.

Pesuaineet kiertoon ja kukkamultapäivitys

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Muistatteko, kun upouusi pesukone temppuili, ja Miele hyvitteli meitä pesuaineilla? Totesin, että eivät ne tule meillä käytettyä. Siksi kiikutin ne taloyhtiön pesutupaan, ja kirjoitin mukaan lapun että käyttäköön pois ken haluaa. Pesuaineet ovat epäilemättä oikein hyvät, mutta olen niin tottunut käyttämään hajusteettomia tuotteita, että nämä jäivät tarpeettomina hyllyyn.

"Pesutorni"

”Pesutorni”

Tuon pikkuputelin jätin itselle, se on tarkoitettu urheiluvaatteiden pesuun. Ehkä sille löytyy vielä käyttöä. Toivottavasti joku naapuri ilahtuu, ja säästää pitkän pennin noita käytellessä.

Olen luvannut kuvia kukkamultaprojektista. Niitä ei ole näkynyt, koska huomasin ettei ostamani multapussi riitä alkuunkaan. Olen laittanut ulkokukkien siemeniä kasvamaan, ja siinä hommassa meni puolet ostetusta mullasta. Täytyy siis hankkia uusi, isompi säkki ennen kuin pääsen tositoimiin. Kaikki lukijoilta saadut vinkit on kuitenkin tallessa, ja raporttia seuraa!

Mistä kannattaa maksaa

Julkaistu , kirjoittanut
7

Ajattelin vaihteeksi kirjoittaa rahasta ja vaatteista. Aihe tuli mieleen Hulluilla Päivillä (missäpä muualla). Siellä tarjousten seassa tarpoessa pohdiskelin, milloin kannattaa panostaa ja milloin pihistää.

Oma nyrkkisääntöni on, että vaatteen todellinen hinta lasketaan käyttökertojen mukaan. Se taas lasketaan jakamalla ostohinta käyttökertojen määrällä. Kyseessä ei ole mikään tieteellinen menetelmä, mutta aika hyvä arkimittari kuitenkin. Erityisen hyvin se toimii, kun verrataan saman kategorian vaatteita keskenään: esim. kenkiä, housuja tai vaikka takkeja. Tällä logiikalla aika kalliit saappaat, joita pidetään talvella joka viikko, on parempi sijoitus kuin vähän halvemmat juhlaandaalit, jotka otetaan kaapista vain kerran vuodessa. Saappaiden kohdalla on siis saatu rahalle enemmän vastinetta. Käytännössä tätä tulee pohtineeksi silloin, kun kaupassa miettii onko jokin tuote edullinen vai ei.

Tämän systeemi ohjaa siihen, että eniten käytössä olevista vaatteista kannattaa mielestäni maksaa enemmän, mikäli hinta tuo lisää laatua. Laatu tarkoittaa mm. mukavuutta ja pidempää käyttöikää. Esimerkiksi aiemmin ostin mahdollisimman halpoja sukkia, koska ajattelin että niiden käyttöikä on niin lyhyt, etten viitsinyt kuluttaa enempää rahaa kuin on pakko. Sitten havahduin siihen, että inhosin syvästi noita halpoja ja huonolaatuisia vaatekappaleita, joita kuitenkin pidin ylläni joka päivä. Tein täyskäännöksen ja aloin ostaa parhaita mahdollisia sukkia, enkä katsonut hintaa enää ollenkaan. Lopputulos on, että rahaa menee vuodessa ehkä 20€ enemmän, mutta käyttömukavuus ylittää kaiken entisen.

Sukkaepisodi oli opettavainen monella tavalla. Ensinnäkin ymmärsin, että käyttövaatteisiin kannattaa panostaa, koska se lisää elämänlaatua. Toiseksi tulin ajatelleeksi, että hintaero kalliiden ja halpojen sukkien välillä on aika pieni. Vuositasolla rahaa ei mene kovin paljon enempää, vaikka ostaisinkin kalliimpia merkkejä. Sen sijaan jos todella haluaisin säästää vaatemenoissa, se kannattaisi tehdä erityisesti sellaisten vaatteiden kohdalla, jotka eivät ole välttämättömiä, mutta kuitenkin melko hintavia. Minun kohdallani se tarkoittaa esimerkiksi sitä, etten todellakaan tarvitse uusia kenkiä millekään vuodenajalle.

Olen tätä logiikkaa noudattaen investoinut muihinkin arkisiin vaatteisiin – talvikenkiin, alusvaatteisiin, untuvatakkiin – ja ollut tyytyväinen. Mielenkiintoista on myös se, että vaikka ajoittain ostaisi jotain kalliimpaa, näistä arkivaatteisiin käytetyistä rahoista ei tule koskaan huono omatunto. Kun tiedän, että ne kestävät käyttöä ja että ne pidetään loppuun saakka, ostos tuntuu oikeutetulta ja fiksulta.

Viikon vinkit 15/2013: Ikkunanpesua, pellavakankaat ja ammattiraivaajan työtä

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Pian on aika pestä ikkunoita. Tähän artikkeliin on koottu Marttojen vinkkejä ikkunoiden oikeaoppiseen pesuun. Ohjeet ovat mielestäni hyviä, mutta ihmettelen, ettei missään neuvota suihkupullon käyttöä. Mielestäni pesuaineen kuskaaminen ämpärissä on tosi hankalaa verrattuna siihen, että pesuainetta suihkutetaan pullosta suoraan ikkunaan. Vähentää sotkua merkittävästi. (Keski-Uusimaa)

Napakat ohjeet pellavakankaiden pesuun. (Iltalehti)

Tässä jutussa tamperelainen ammattijärjestäjä Sandy Talarmo kertoo työstään. Hyvä pointti jutussa on, että ammattiraivaaja ei oikeastaan siivoa, vaan auttaa asiakasta tekemään päätöksiä ja pääsemään alkuun. Täällä myös Sandyn vinkkejä raivaamiseen. (MTV3)