Pussinsulkijan paluu

Anteeksi nyt vain, mutta aion vielä jatkaa niistä pussinsulkijoista. Tiedostan, että kyseessä on häviävän pieni yksityiskohta maailmankaikkeuden kannalta, ja tuntuu tosi hassulta, että kirjoitan jo toista – aika pitkää – postausta pussinsulkijoista. Mutta ei auta, tässä se nyt tulee.

Blogissa käyty keskustelu jäi vaivaamaan minua. Mietiskelin, olivatko pussinsulkijat sittenkin tarpeettomia. Pärjäisinkö yhtä hyvin pyykkipojilla ja Ekojalanjäljillä -blogissa havainnollistetulla solmimistekniikalla. Totesin, että pyykkipojat eivät meillä toimi: ensinnäkin en luota siihen että ne pitäisivät pussit tiiviisti kiinni myös laukussa tai repussa, ja toiseksi lapsi saa myös pyykkipojat auki turhan helposti. Lapsella on into availla ruokapakkauksia omin luvin aina kun silmä välttää, ja niiden sotkujen siivoilu on aika rasittavaa.

Jäljelle jäi siis solmutekniikka, josta en siis ollut koskaan ennen kuullutkaan. Siinä on ideana se, että pussin pää leikataan auki siten, että siitä jää roikkumaan suikale muovia. Sitten suu sitaistaan suppuun suikaleen avulla. Näytti kuvassa kätevältä, joskin epäilin solmun pitävyyttä. Päätin kuitenkin kokeilla ensimmäisen tilaisuuden tullen – joka tuli vastaan tänään. Kyseessä oli pienehkö pussi kuivattuja hedelmiä. Leikkasin pussin auki, ohjeen mukaan, mutta voi! Lähes täyttä pussia ei saanut suikaleella kiinni. Kaiken lisäksi koko suikale lopulta irtosi yrittäessä ja jäljellä oli vain avonainen, entistä pienempi pussi.

Tässä vaiheessa totesin, että pussinsulkijat ovat kuin ovatkin olleet loistava ostos. Ne ovat käytännöllisiä ja tarpeellisia. Noin puolet niistä on jatkuvasti käytössä. Yksikään ei ole mennyt rikki. Lapsi ei saa niitä itse auki. Ne pitävät myös kaikenlaisesta muovista tehdyt pussit tiukasti kiinni. Ne edustavat toisin sanoen täydellistä muotoilua. Kaikesta tästä johtuen totesin, että haluan ehdottomasti omistaa ne.

 

Miten sievä ja siisti!

Miten sievä ja siisti!

En kanna näistä enää pienintäkään huonoa omaatuntoa. Katri sanoo aina osuvasti, että on hedelmällisintä miettiä, mitä pystyy ja haluaa tehdä niillä resursseilla ja niistä lähtökohdista, jotka juuri sillä hetkellä on käytettävissään. Tässä elämäntilanteessa tämä on paras ratkaisu tähän (äärimmäisen triviaaliin) ongelmaan. Ajatelkaa, että pussinsulkijoista virisi yksi blogin vilkkaimmista keskusteluista viime aikoina! Tosin muovipussit tuntuvat kirivän hyvää vauhtia. Näköjään nämä arjen pienimmät yksityiskohdat herättävät yllättävän isoja ajatuksia.

Miksi maksaa muovipussista?

Tiesitkö, että jokainen suomalainen käyttää vuodessa noin 100 maksettua muovikassia? Eikä lukuun vielä sisälly hedelmäpusseja tai ilmaiskasseja. Se tarkoittaa, että keskimäärin suomalainen käyttää noin parikymppiä vuodessa pelkkiin muovikasseihin. Törmäsin eilen YLEn sivuilla uutiseen, jonka mukaan kestokassien suosio on jatkuvassa kasvussa. Samalla tajusin, että olisin voinut lisätä eiliselle listalle vielä yhden kohdan: käytän kauppakassina kangaskassia, yritän välttää muovipusseja. Syy sille on yksinkertaisesti se, että tuntuu hullulta ostaa jätettä. Sanotaan nyt kuitenkin heti suoraan, että toimintani ei ole sataprosenttista: jos kangaskassi on jäänyt kotiin, pakkaan ostokseni muoviin tai paperiin.

Oletteko huomanneet, miten muovipusseja tyrkytetään joka paikassa? Ostipa mitä tahansa, myyjä laittaa sen yleensa automaattisesti muovipussiin. Etenkin pienten tavaroiden kohdalla se on ärsyttävää, sillä juuri ne pikkupussit ovat kaikista turhimpia. Mikäli käsilaukkuun tai taskuihin suinkin mahtuu, kieltäydyn näistä pikkupusseista kategorisesti. Toinen ärsyttävä tapa on se, miten isoissa kaupoissa pakasteet yritetään aina tunkea hedelmäpussiin. Miksi? Pakasteista voi hiukan tulla kosteutta, mutta mitä haittaa pari pisaraa vettä jugurttipurkin tai maitotölkin kyljessä? Näistäkin kieltäydyn aina. Ainoastaan silloin, jos näyttää että esim. liha- tai kalapakkauksesta suorastaan vuotaa jotain, pyydän sille erillisen pussin.

Käytän kauppakasseina sellaisia kangaskasseja, jotka saa tungettua pieneen koteloon. Minulla on niitä kolme kappaletta, joista yksi on aina siinä käsilaukussa, jota eniten kulloinkin käytän. Kaksi muuta on eteisen hyllyllä, josta ne on helppo napata mukaan tarvittaessa. Kassi on kevyt ja vie hyvin vähän tilaa. Se on pestävä ja kestävä. Minulla on myös kankainen hedelmäpussi, joka on kuitenkin ollut hävettävän vähällä käytöllä. En nimittäin koskaan muista ottaa sitä mukaan, kun lähden kauppaan. Tätä kirjoittaessa keksin juuri ratkaisun: Pussi pitää säilyttää kassin sisällä! Silloin se tulee automaattisesti mukaan.

Toivoisin silti, että kaupat tarjoaisivat hedelmäpusseiksi myös paperipusseja. Stokkalla niitä on, ja otan aina sellaisen, koska ne voi myöhemmin käyttää biojätepusseina. Mietin myös, miksi kaupat tarjoavat yleensä sekä tavallisia hedelmäpusseja, että biojäteversioita – miksei anneta vain yksi, ainakin osittain maatuva vaihtoehto? Etenkin kun kuluttaja ei edes maksa niistä mitään.

On hämmästyttävää, miten paljon muovipusseja kertyy, vaikka niitä erikseen yrittäisi vältellä. Meillä ei edelleenkään ole pulaa roskapusseista – ehkä siksi, että ajoittain niitä muovikasseja kuitenkin tulee ostettua. Kuitenkin muovipussien säilytystilan puute on toinen merkittävä kannuste kangaskassien käyttöön. Toivoisin, että muovipussivarastoni vajoaisi vähitellen kohtuullisiin mittasuhteisiin.

Pieniä tekoja arjessa

Mitä ekologista minä teen joka päivä? Nämä tulivat ensimmäisenä mieleen:

  1. Kierrätän kaiken energiajätteen, lasin, paperin, pahvin, biojätteet ja lähes kaiken metallin. Metallien suhteen tosin voisin olla vielä tarkempi. Lajittelen välillä muidenkin roskia, jos huomaan roskakatoksessa roinaa väärässä pöntössä. 
  2. Käytän tiskirättejä, jotka pestään käytön jälkeen. Tiskikäytöstä poistetut kulutetaan loppuun siivousrätteinä, ja poistetaan maailmasta energiajätteen mukana.
  3. Kulutan kaikki tekstiilit loppuun: tyynynliinat, pyyhkeet jne. käytetään siivouksessa riekaleiksi, ennen kuin ne pannaan energiajätteen sekaan.
  4. En osta turhaa. Ostan itselleni äärimmäisen vähän muutenkin. Yritän hillitä myös lapsen tavaroiden määrää, ja toivon mieluummin puisia kuin muovisia leluja, jos nyt leluja pitää ostaa.
  5. Jos meiltä puuttuu jokin tavara, selvitän yleensä ensin, sattuisiko jollain sukulaisella tai ystävällä lojumaan nurkissaan tarpeettomana sellainen, ennen kuin menen kauppaan. Meille ei esimerkiksi ole ostettu varmaan ainoatakaan patalappua tai keittiöpyyhettä.
  6. Kierrätän vaatteita: lapsella on paljon käytettyä, myyn omiani kirppiksellä ja vien esim. Fidalle.
  7. Puolitan nykyisin konetiskiainetabletit.
  8. En heitä mitään ongelmajätettä roskiin, vaan kierrätän kaiken kiltisti niin kuin pitää.
  9. Autoilen äärimmäisen vähän. Ehkä kerran tai pari kuussa. Etupäässä käytän julkisia tai kävelen.
  10. Ostan mieluiten suomalaista ruokaa, ja senkin luomuna jos sattuu kohdalle. Suosin reilun kaupan tuotteita, mikäli ne vastaavat laadultaa ”tavallista”.
  11. Säilön ja pakastan itse. Teen melkein kaiken ruoan alusta asti itse.
  12. Olen havahtunut siihen, että lähes kaikki kodin pesuaineet saa ekologisina vaihtoehtoina. Olen siirtymässä niiden käyttäjäksi, mutta käytän ensin kaapeista löytyvät perinteiset aineet loppuun. Ja onko ekologisempaa uuninputsausainetta kuin sokeripala? 🙂
  13. Käytän innokkaasti kirjastoa.
  14. Sammuttelen valoja ja yritän säästää vettä. Pyrin täysiin koneellisiin pyykätessä ja tiskatessa, ja jos se ei aina onnistu, käytän silloin lyhennettyä ohjelmaa.
  15. Käytän kaiken loppuun. Minulla on tästä pakkomielle. En voi ottaa käyttöön uutta tuotetta, ennen kuin entinen on loppu. Leikkaan kaikki purtilot vielä auki, ja kaavin viimeisetkin rippeet pohjalta. Samppoopulloihin lirutan vettä, jotta saan huuhdeltua varmasti kaiken käyttöön.
  16. Annan mieluummin lahjaksi palveluita tai elämyksiä kuin tavaroita.

Huomaan, että ekologisuus on vähän hankalasti määriteltävissä. Tähän on listattu kaikenlaista, joka mielestäni jollain tavalla säästää energiaa, luonnonvaroja, vähentää kemikaalikuormaa tai pidentää tavaran käyttöikää. Listaan ei siis pidä suhtautua tieteellisellä tarkkuudella.

Viikon vinkit 18/2013: sähköromun kierrätystä, auton takapenkki ja arjen pieniä tekoja

Jatkoa edelliseen kirjoitukseen: eteinen ei enää haise roskikselle, mutta kylläkin tolulle. Ojasta allikkoon… mutta ainakin on puhdasta. Ja sitten viikon vinkkeihin.

Pääkaupunkiseutulaiset, Kaapelitehtaalla on vielä tänään kierrätystapahtuma Kierrätystehdas. Tarkempi ohjelma täällä.

Sähköromujen kierrätys muuttui juuri helpommaksi. Isot kaupat ottavat nykyisin vastaan pienikokoista sähkö- ja elektroniikkajätettä, kuten rikkimenneitä keittiökapineita, vanhoja latureita ja sen sellaista. Isot koneet, kuten jääkaapit ja pakastimet täytyy edelleen kuskata asianmukaiselle kaatopaikalle, ellei sitten sovi uutta ostettaessa, että liike hoitaa vanhan poiskuljetuksen. (MTV3)

YLE uutisoi, että takapenkki on auton likaisin paikka. Jos meinaa tehdä kevätsiivouksen, voisi auton putsaaminen sisältä olla yksi hyvä idea. Imuroin auton lattiat ja penkit muutaman kerran vuodessa, ja hiekan lisäksi sieltä löytyy yleensä aina rusinoita….

Sininen keskitie -blogissa on pohdittu arjen ekotekoja. Paljon hyviä esimerkkejä siitä, miten  jokainen voi tehdä pieniä asioita joka päivä, jotka kuitenkin vuositasolla alkavat jo tuntua. Blogin kirjoittaja haastoi lukijansa listaamaan omia tapojaan, ja sen voisin tosiaankin tehdä.

Eteinen haisee

Meillä paistettiin viikonloppuna kalaa ruoaksi (tuoreita turskafileitä leivitettynä, paistettiin pannulla, oli hyvää). Valitettavasti tehottoman liesituulettimen takia koko asunto tuoksahti vahvasti kalalta pari seuraavaa päivää. Todella ahkeran tuulettamisen jälkeen kalasta päästiin. Mutta eteisessä haisee edelleen. Pahalta.

Haju tuntuu heti kun astuu ulko-ovesta sisään. Siitä tulee mieleen lähinnä liian kauan seisonut roskis. Senpä takia kävinkin ensimmäisenä roskiskaapin kimppuun. Tyhjensin ämpärit ja pesin ne Fairyllä ja harjalla yltä ja päältä. Pesin kaapin pohjan ja seinät. Samalla noukin tiskikaapin alle ja seinän väliin pudonneet roskat ja tavarat, joita löytyi aikamoinen joukko: syömäpuikko, muovipusseja, muutamia ruokapakkauksia, tyhjä orkidearavinnepullo sekä tunnistamaton paperiperäinen mytty. Positiivista on, että roskiskaappi on nyt edustuskunnossa ja varmasti puhdas. Negatiivista on se, että eteinen haisee edelleen.

Tästä päättelen, että hajun täytyy tulla jostain eteisestä. Ovenpielessä on ollut roskiksia odottamassa ulos viemistä, joten on mahdollista, että joku pussi on huomaamatta vuotanut lattialle. Seuraava askel on siis eteisen jynssääminen tolulla, koska se on edelleen tehokkain taloudesta löytyvä siivousaine, enkä ole vielä ehtinyt hankkia niitä uusia luonnonmukaisempia tuotteita. Pesen ovet, karmit ja lattian. Tarkistan kenkätelineen ja kurkistan maton alle. Sitten tarkkaillaan taas tilannetta.

Uusi Irti turhasta -podcast

Uudessa Irti turhasta -podcastissa on tällä kertaa aiheena on kevätraivaus – miksi se on hyvä idea, ja mitä muuta sillä voisi tarkoittaa, paitsi raivopäistä siivoamista. Keväällä voi raivata myös ruokailutottumuksia tai muita tapoja.

Saimme palautetta, että puoli tuntia on ehkä hiukan liian pitkä aika, joten kokeilimme tällä kertaa myös tiivistää sanomistamme noin 20 minuuttiin. Podcast myöhästyi yhdellä päivällä teknisten haasteiden vuoksi. Äänitys oli kyllä valmiina jo tiistaina, mutta sitten ilmeni yllättäviä vaikeuksia. Kiitos Katrille kärsivällisyydestä editointipöydän ääressä!

Kiero äiti

Olen täällä valittanut sekä muovista että liiallisista leluista. Eniten tietysti inhoan niiden yhdistelmää, eli muovisia leluja. Lelujen karsiminen lapsen läsnäollessa on kuitenkin tuhoon tuomittu yritys, joten se on tehtävä kierosti päiväuniaikaan.

Leluja vai roskia?

Leluja vai roskia?

Tässä ensimmäinen pieni läjä, joka löysi tiensä roskiin. Se koostui lähinnä mäkkärin ilmaislahjoista ja pääsiäismunien sisällöistä. Toistaiseksi näitä ei ole kaivattu. Ärsyttävästi missään näissä ei sanottu, minkä koodin muovista oli kyse. Piti siis arvata miten nämä lajitellaan. Sama ongelma on muovileluissa yleisesti. Niissä ei tavallisesti ole mitään merkintöjä.

Kiero äiti on siis tyytyväinen karsittuaan lapsen lelukoppaa harvemmaksi. Luulen että seuraava satsi on vuorossa ensi viikolla, kunhan jälleen sopiva tilaisuus ilmaantuu.

Pariisilainen vaatekaappi

Muistatteko, kun vuodenvaihteessa autoin ystävääni karsimaan vaatekaappinsa lähes minimiin? Syy oli siinä, että hän oli muuttamassa Pariisiin, eikä aikonut ottaa mukaan kuin yhden matkalaukun. Kaiken mukaan otettavan piti mahtua siihen. Matkalaukku oli kieltämättä suurin koskaan näkemäni – tiedän, koska se on oikeasti minun mutta lainasin sen mieluusti pois tilaa viemästä. Raivattava vaatemäärä ei ollut massiivinen, mutta urakka vei kuitenkin useamman tunnin. Tuloksena oli yksi iso matkalaukku jossa oli kaikki talvivaatteet, ja yksi pienempi matkalaukku täynnä kesämekkoja. Jälkimmäinen toimitettiin perille kevän kynnyksellä. Kaikki muu laitettiin kirppikselle.

Haastattelin kaveriani, koska minua kiinnosti, miten elämä on sujunut minimalistisen vaatevaraston kanssa. Tässä kysymykset ja vastaukset:

EDIT: blogipohja oikuttelee, enkä saa noita rivivälejä siisteiksi. Pahoittelen!

Kysymys: Millainen fiilis jäi Suuren Karsinnan jälkeen?

Vastaus: Suuren karsinnan jälkeen oli heti välittömästi todella tyhjä olo. Tuli sellainen olo että tässäkö tämä elämäni on, muutamassa matkalaukussa? Vaikka kyse on pelkistä vaatteista, asia ei ole niin yksinkertainen. Vaatteisiin liittyy aika paljon tunteita. Niistä tulee mieleen paljon muistoja. Siinä ja siinä tilanteessa olin tämä vaate päällä. Kun alkushokista oli toipunut, tuli ihan mielettömän hyvä ja puhdistunut fiilis. Järjestäytynyt olo ja hyvä mieli.

K: Oletko kaivannut yhtään vaatetta, joka meni kirpputorille? Tai muistatko enää edes, mitä sinne laitettiin?

V: En edes muista mitä vaatteita meni kirpparille ja mitkä meni roskiin. Enpä ole juuri mitään kaivannut. Yksi valkoinen paita on käynyt mielessä. Sen olisin kuitenkin voinut säästää ja ottaa mukaan. Se olisi ollut täällä käyttökelpoinen vaikka ei siltä kotona tuntunutkaan. (Toim. Huom: YKSI vaate on käynyt mielessä! Sanoisin, että karsinta oli onnistunut.)

K: Millaista on ollut elää matkalaukkuun mahtuvan vaatevaraston kanssa? Hyvät ja huonot puolet?

V: Onhan se vaatevarasto väistämättä melko pieni, tiettyissä tilanteissa tulee olo että olenko mä aina näissä samoissa vaatteissa, vaikkapa lähdössä ulos. Toisaalta ulkomailla tapaa niin paljon uusia ihmisiä, että ne vaatteet ovat tuttuja ja samoja vain itselle.
Hyvä puoli on että ei joudu suurten vaatevalintojen äärelle, kun ei ole niin montaa mistä valita.
K: Oletko käyttänyt jokaista vaatetta, joka pakattiin mukaan? Vai tuliko mukaan jotain turhaakin?
V: Vaikka vaatteita on mukana vähän, siltikään jokaista vaatetta en ole käyttänyt. Lähinnä tosin joitakin juhlamekkoja. Arkivaatteista lähes kaikki on ollut käytössä.
K: Miten valittu vaatevarasto on toiminut? Ts. osasitko pakata sopivanlaisia vaatteita, vai tuntuuko että jotain puuttuu tai oli liikaa?
V: Vaatevalikoimani oli melkoisen suppea lähtökohtaisestikin, ennen karsintaa. En ole ollut koskaan erityinen  shoppailija tai seurannut kummemmin muotia. Mukaanotetut vaatteet ovat toimineet hyvin. Täällä tosin on tullut tarve pukeutua lähtökohtaisestikin siistimmin. Monet perusvaatteeni Suomessa tuntuu täällä Pariisissa liian ”arkisilta”. Tullut tarve pukeutua yleisesti paremmin/tyylikkäämmin.
K: Oletko shoppaillut paikan päällä vaatteita/asusteita? Miksi?
V: Paikanpäältä olen shoppailut äärimmäisen vähän johtuen minimalistisesta budjetistani. Houkutus on ollut kuitenkin suuri. Tosin täällähän on paljon myös kivoja Vintage-liikkeitä joihin täytynee tutustua.
K: Millaisia vinkkejä antaisit ihmiselle, joka haluaisi ruveta karsimaan omaa kaappiaan?
V:  Karsiessa kannattaa surutta heittää kaikki pois mikä yhtään on jäänyt pitämättä. Myös ne vatteet mistä tykkää, mutta mihin liittyy huonoja muistoja. Ei niitä kaipaa myöhemmin. Ja tosiaan kaikki mitkä edes mietityttää tyyliin ”pidänköhän tätä”. Pois vaan! Siivouksen jälkeen olo on todell vapautunut ja kevyt.
K: Mitä luulet että jatkossa tapahtuu? Jatkatko minimalistisella linjalla, vai luuletko että vaatteita kertyy jatkossa lisää?
V: Luulen että ostelen jonkin verran Pariisi-käyttöön vaatteita täältä. Mutta olen huomannut että varsin pienellä valikoimassa toimivia vaatteita pääsee varsin pitkälle. Joten minimalistinen yleisvire jatkuu!

Viikon vinkit 17/2013: ammattiapua, mullanvaihtoa ja partavaahtoa

Tässä mielenkiintoisessa uutisessa kerrotaan, että Tampereella kaupunki saattaa palkata sosiaalitoimen asiakkaille avuksi ammattiraivaajan. Ammattilainen auttaa raivaamaan sellaisia koteja, joiden roinamäärät alkavat uhata terveytta tai turvallisuutta. Jutussa käy hyvin ilmi, mikä on raivaamisen vaikein ja raskain osa: päätöksenteko. (YLE)

Nyt kun mullanvaihto on saatu loppuun, tässä vielä kootut ohjeet. Mikäli jollain on vielä homma hoitamatta. (MTV3)

MTV3:n sivuilla väitetään, että partavaahto puhdistaa matolle kaatuneen punaviinin. Voiko tämä pitää paikkansa? En ole kuullut tällaista niksiä koskaan ennen. Tähän saakka olen luullut, että suola auttaa, tai valkoviini. Mutta partavaahto?

Ja hei – jos sinulla on kokemuksia hyvistä (tai huonoista) myrkyttömistä pesuaineista, jätä kommentti edellisen postauksen loppuun! Aion ruveta testailemaan miten ympäristöystävälliset aineet pärjäävät Tolulle ja Andylle, mutta kaipaisin myös teidän vinkkejänne! Kiitos.

Kokemuksia kaivataan

Olen ollut vakiintunut Tolun käyttäjä vuosikaudet, mutta viime vuoden aikana herännyt siihen, että myrkyttömämpiäkin vaihtoehtoja varmasti löytyy. Olen kuitenkin varsin ennakkoluuloinen ja epäilen aina, että myrkyttömämmät tuotteet ovat jotenkin tehottomampia. Käännyn siis teidän lukijoiden puoleen: millaisia kokemuksia teillä on mm. Method- tai Maison Belle -tuotteista? Tai mitä muita vastaavia on markkinoilla, ja etenkin toimivatko ne? Ja mistä tiedän, ovatko ne todella luontoystävällisiä? Kaikki vinkit ja tiedot kiinnostavat, sekä hyvät että huonot kokemukset!

Tällä hetkellä pysyvässä siivousarsenaalissa on Ecover-puhdistusaine sekä Taikasieni, jotka käsittääkseni molemmat menevät myrkyttömien pesuaineiden sarjaan. Kummankin tehosta olen vakuuttunut, joten siinä mielessä ei ehkä olisi syytä epäillä muitakaan vastaavia. Mutta mielikuvat istuvat tiukassa, joten tarvitsen vähän vinkkejä sen suhteen, mistä päästä uusien tuotteiden testaaminen kannattaisi aloittaa. Vanhoja toluja sun muita on vielä varastossa. Käytän ne loppuun ensin, mutta seuraavaksi haluan kokeilla jotain muuta.