Kuinka monta takkia ihminen tarvitsee?

Päätin tehdä yhden asian pois listalta roikkumasta, ja siirsin talvivaatteet ja -kengät odottamaan syksyä. Siirtäessäni kevyempiä takkeja naulakkoon, aloin ihmetellä kuinka monta niitä oikein omistinkaan. Haluatteko tietää?

  1. pinkki trenssi, klassinen leikkaus
  2. kirkkaanpunainen lyhyt kesätrenssi
  3. punainen kuoritakki
  4. nahkatakki
  5. valkoinen ohuehko urheilutakki
  6. musta urheilutakki (softcell)
  7. lyhyt, harmaa rock-henkinen pusakka (kangasta)
  8. villakangasviitta

Näiden lisäksi omistan vielä ainakin kolme hupparia, joita myös pidän kesäisin, sekä yhden vakosamettibleiserin, joka myös laskettaneen ulkovaatteeksi. Samoin sadeviitan, jota tosin käytän hyvin harvoin. Eikä tässä kaikki. Talvitakkeja en edes laskenut, mutta äkkiseltään ulkomuistista laskettuna niitä on viisi kuusi.

Jälleen tulee mieleen, kuinka anoppini kertoi lapsuudenkodistaan, jossa 6-henkisen perheen kaikki takit mahtuivat normaaliin naulakkosyvennykseen tangolle roikkumaan. Pitäisi kysyä, montako takkia kukin heistä omisti kesää ja talvea kohti, mutta arvelen että varmaan yhden. Minä omistan siis yksin enemmän takkeja, kuin kokonainen perhe yhteensä joskus 60-luvulla.

Periaatteessa voisin luopua jommasta kummasta (tai jopa molemmista) urheilutakeista, mutta sen vuoksi nähtävä vaiva on suurempi kuin saatava hyöty. Päätin siis elää tämän takkimäärän kanssa sopuisasti, kunnes joku takeista kuluu loppuun. Siinä vaiheessa voi sitten vähentää.

Pientä puuhaa

Muistatteko vielä joulumännyn? Se poistui parvekkeeltamme eilen. Tästä voi päätellä, että kevätvalmistelut eivät ole ainakaan etuajassa. Erinäistä hommaa olisi tehtävälistalla, mutta koska olen ollut sekä pahan saamattomuuden että optimismiharhan vallassa, aloittaminen on jäänyt ajatuksen asteelle. (Optimismiharha = virheellinen kuvitelma siitä, että huomenna olemme aina reippaampia, aktiiivisempia ja aikaansaavampia kuin tänään.)

Eilen kuitenkin ryhdistäydyin ja aloitin parvekkeen raivaamisen. Mänty heivattiin menemään, samoin viimeiset kanervat (!), tyhjensin vanhat mullat kukkalaatikoista ja lakaisin lattian. Meillä on lasittamaton parveke vilkkaan kadun varrella, joten noen määrä on melkoinen. Lattialla on puurallit, jotka pitäisi aivan ehdottomasti nostaa ylös, jotta lattian voisi lakaista sieltä alta. Sen jälkeen rallit pitäisi kuurata, jotta parvekkeelle voisi mennä ilman kenkiä. Sain naapurilta hyvän vinkin, että parvekkeen pesu kannattaa ajoittaa kunnon sateen aikaan. Silloin ei haittaa, että lattianraoista tippuu vettä maahan, ja huuhtelu hoituu puoliksi itsestään. Sopivaa sadetta ei ole näkynyt, joten täytynee hoitaa homma jonain iltana, jottei kovin moni ohikulkija saa päällensä saippuavettä. Sitä ennen haluan kuitenkin istuttaa kukat laatikoihin – pitäisi vain ensin saada hankituksi ne…

Parvekkeen lisäksi olisi muitakin siivous- ja raivaustöitä listalla odottamassa. Ikkunat ovat harmaat, lattiat samaten. Työhuoneen ikuisuusprojekti odottaa tekijäänsä, ja tiedän että arkistointi on pahasti päässyt taas lapasesta. Yksi iso viherkasvi pitäisi vielä vaihtaa multaan, mutta se on niin hankala projekti, että olen vain lykännyt ja lykännyt sitä. Ja lisäksi on vielä runsas määrä pienempiä juttuja, jotka olisi kiva saada tehtyä.

Nyt on kuitenkin niin, että useimmille töille on selkeä takaraja. Meillä on isot juhlat kesäkuun puolessa välissä. Eilisen kirjoituksen hengessä tiedossa on siis vieraskoreaa puunaamista. Haluan, että kun vieraat tulevat, täällä kiiltää. Joten tässä on nyt  reilut kolme viikkoa aikaa, ja kyllähän siinä ajassa pitäisi selvitä mistä vaan. Rehellisyyden nimissä on sanottava, että olen oikeastaan lykännyt muutamia juttuja siksi, ettei minun tarvitsisi tehdä niitä kahteen kertaan. Esimerkiksi lattiat olisi voinut pestä jo aika päivää sitten, mutta koska joka tapauksessa pesisin ne juhlia varten, olen lykännyt moppiin tarttumista.

Asiat eivät tapahdu kuin tekemällä, joten sen sijaan että valittelen täällä töiden paljoutta, olisi fiksumpaa vain kääriä hihat ja aloittaa. Mutta koska elämä on täynnä valintoja, päivitän mieluummin blogia, sillä se on hauskempaa kuin arkistointi. Seuraavaksi äänitetään tämän viikon podcast, ja jälleen aloitus lykkääntyy… Mutta ei hätää. Pakko on paras muusa, joten kyllä nämä kaikki tehdyksi tulevat.

Ketä varten siivoat?

Kuulutko niihin ihmisiin, jotka siivoavat aina ennen kuin tulee vieraita? Vai annatko kaiken olla entisellään, ilman mitään siisteyspaineita? Taidan itse kuulua jonnekin välimaastoon, mutta kallistun kyllä enemmän siivoojien puolelle. Tosin tunnen ihmisiä myös rennommasta päästä, ja olen kuullut, että jotkut eivät ikinä stressaa kodin järjestyksestä.

Olen miettinyt, miksi yleensä haluan, että kotona on siistiä kun tulee vieraita. Syitä on oikeastaan aika monta. Yksi niistä on se, että mielestäni meillä on kaunista, ja koti on eniten edukseen siivottuna. Lähinnä tämä tarkoittaa sitä, ettei lattialla ole rojua eikä tuolien päälle ole kasattu vaatteita. Toisaalta eteinen ei ole kovin hieno, mutta jos kaikki vaatteet ovat naulakoissa ja lattia tyhjä, sekin näyttää ihan mukiinmenevältä.

Toisaalta pidän siistiä kotia myös kohteliaisuutena vieraita kohtaan. Ajattelen niin, että on mukavampaa käydä vessassa, kun naulassa roikkuu puhdas käsipyyhe, ja että on kiva tarjota syötävää kun keittiössä ei ole röykkiöittäin likaisia astioita. Minusta siivoamiseen käytetty aika ja vaiva on osoitus siitä, että arvostan vieraitani.

Sitten on tietenkin vielä se kolmas syy, että sotkuisen kodin esittely kyllä nolottaa hieman. Ajattelen niin, että jos kutsun vieraita kovin sekaiseen huusholliin, he pitävät minua laiskana, tai ei kovin hyvänä emäntänä. Tai pelkään, että he ajattelevat, että minä en arvosta heitä (koska en ole nähnyt siivoamisen vaivaa). Ja jos ihan raatorehellisiä ollaan, niin ei minua haittaisi, jos vieraat kuvittelisivat meillä aina näyttävän yhtä siistiltä. Kun oikein kaivelen, huomaan myös että jos meillä on sotkuista, pelkään vieraiden ajattelevan, että olen sotkuinen ihminen. Toisaalta vieraissa on eroja. Mitä läheisempi ihminen, sitä vähemmän siivoan, mutta mitä etäisempi vieras, sitä tarkempi olen. Näköjään käsitykseni vaihtelevat joustavasti tilanteen ja ihmisten mukaan.

Toisaalta kun mietin itse, en ole kovin tarkka muiden kodeista. Sellainen ”tavallinen” sotku ei häiritse mitenkään. Eikä isompikaan, jos tiedän ystävän olleen erityisen kiireinen tai sairaana tai jotenkin muuten poikkeustilassa. Sen sijaan huomaan kyllä jossain määrin soveltavani omia standardeja myös muihin: jos minut on erikseen kutsuttu kylään, mutta vastassa on kauhea kaaos, ihmettelen kyllä hieman.

Ketä varten te siivoatte? Ja mistä aloitatte, jos on tulossa yllätysvieraita?

Viikon vinkit 20/2013: raikastusta, siivousmotivaatiota ja bakteeripesäke

Jos vaatekaapissa on talven jäljiltä ummehtunut haju, näillä ohjeilla siitä saa raikkaamman.  (Kodin Kuvalehti) En itse ole kovin ihastunut huonetuoksuihin tai tuoksukynttilöihin, mutta kausivaatteita vaihtaessa voisi piirongin laatikot kieltämättä pyyhkäistä puhtaaksi.

Jos siivous- ja raivausmotivaatio tuntuu olevan kateissa, voi inspiraatiota ja vinkkejä etsiä täältä. Vaikka juttu onkin kieli poskessa kirjoitettu, sisällössä on paljon hauskoja ideoita. Tai miten olisi siivousskumppa? (Voice)

Jonkun tutkimuksen mukaan naisten käsilaukut ovat varsinaisia bakteeripesiä. Bakteereja on kuulemma niin sisä- kuin ulkopuolellakin. Epäilen, että tässä jutussa on mukana hiukan turhaa kauhistelua. Useimmista arkiesineistä löytynee runsaasti pöpöjä jos niitä alettaisiin mikroskoopin kanssa tutkia. Käsilaukun ajoittainen putsaaminen ei silti ole huono ajatus, sillä niihin tuppaa kertymään erinäistä roskaa, jota on turha kanniskella mukana. (Ilta-Sanomat)

Irti perfektionismista

Uusimmassa Irti turhasta -podcastissa pureudumme Katrin kanssa arjen ekotekoihin ja niihin liittyviin hassuihin ajatusvirheisiin. Tämä äänitys on jatkoa keskustelulle, jota blogeissa on käyty viime aikoina. Itsekin listasin omia valintojani, mutta tällä kertaa näkökulma on uusi. Keskustelemme siitä, miksi ekokeskusteluun hiipii usein negatiivisia sävyjä; syyllistämistä ja syyllistymistä, turhautumista ja selittelyä. Jos aihe kiinnostaa, suosittelen kuuntelemaan. Podcast kestää 20 minuuttia. Olisi myös kiva kuulla kommenteissa, mitä ajatuksia tästä heräsi.

Mitä tiedän pakkaamisesta

Vaatteet: Jos on mahdollista käyttää henkarilaatikoita, ne nopeuttavat prosessia merkittävästi sekä pakatessa että purkaessa. Muuten henkarilla roikkuvat vaatteet kannattaa pujottaa jätesäkkiin niiden vielä roikkuessa tangolla. Säkin suu suljetaan tiukasti siten, että koukut jäävät ulkopuolelle nippuun. Tällaista pakettia on helppo siirrellä ja kaikki pysyy mukana. Purkaessa koukut nostetaan tangolle, ja sitten vasta avataan pussi.

Hyllyillä olevat vaatteet voi pakata joko matkalaukkuihin tai laatikoihin. Mitä siistimmin viikattu, sen vähemmän vaate vie tilaa ja sitä enemmän niitä mahtuu yhteen laatikkoon.

Astiat: Särkyviä esineitä voi suojata monella tavalla. Yksi vaihtoehto on kääriä niitä pyyhkeisiin. Hyvä puoli tässä on se, että pyyhkeet (ja mahdolliset muut liinavaatteet) tulee muutettua hyötykäytössä. Huonoja puolia on kaksi: ensinnäkin pyyhkeet vievät laatikosta paljon tilaa, ja toiseksi ne täytyy purkamisen jälkeen vähintäänkin viikata uudelleen kaappiin, joskus jopa pestä.

Sanomalehti on perinteinen menetelmä, joka on muuten toimiva, mutta valitettavasti painomuste sotkee hyvin herkästi. Olen käyttänyt myös varsinaista pakkauspaperia, joka on vähän silkkipaperia paksumpaa mutta tavallista paperia ohuempaa ruskeaa paperia, joka on valmiiksi leikattu isoihin arkkeihin. Paperi oli erittäin kätevä ja riittoisa pakkausmateriaali, ja harkitsisin kyllä sen käyttöä uudelleenkin, jos olisi oma muutto edessä.

Kirjat: suunnilleen yksi hyllymetri kirjoja menee yhteen laatikkoon. Varmista, että laatikko kestää kirjojen painon. Jos laatikko tulee liian täyteen, siitä voi tulla liian painava liikutella.

Taulut ja peilit: mitä arvokkaampi ja painavampi, sitä enemmän kuplamuovia, teippiä ja kulmasuojia käyttöön. Suunnilleen samankokoiset taulut voi pakata yhdessä, kuvapuolet vastakkain, kuplamuoviin teipattuna.

Huonekalut: Suojaa herkät huonekalut muovilla. Sohvatyynyt yms. kannattaa pakata erikseen omiin pusseihin, sillä huonekaluja joudutaan usein esim. kääntämään pystyyn, jotta ne mahtuisivat hissiin.

Lamput kannattaa huputtaa jätesäkillä tai vanhoilla pesulan pukupusseilla. Keri jalkalampun johto nippuun ja teippaa valaisimeen kiinni.  Pöytälaatikot, kaappien ovet yms. kannattaa teipata kunnolla kiinni, etteivät ne aukeile ja putoile siirrettäessä. Pakkauskelmu on erittäin kätevä suojauksessa, se on kuin elmukelmua, mutta leveämpää ja isossa rullassa. Sillä voi suojata vaikka mitä.

Rullaa matot ja laita ne mattopusseihin tai muuhun suojamuoviin. Jos muovia ei ole, teippaa rulla tiukasti kiinni, jottei se aukea kannettaessa.

Jätä pianon siirtely suosiolla ammattilaisille.

Muuta: Pakkaa laatikot niin, että ne voi pinota päällekäin. Nokkakärryihin menee ainakin neljä laatikkoa yhtä aikaa. Pakkaa kaikki ulopäin törröttävät tavarat samaan laatikkoon, joka pinotaan päällimmäiseksi, esim. sateenvarjot yms.

Mieti kauanko pakkaamiseen menee aikaa, ja lisää siihen 50% lisää, jolloin lähestyt todellisuutta. Tämä perustuu omiin optimistisiin kuvitelmiin ja karuun todellisuuteen, mutta epäilisin, että ihmisillä on samanlainen taipumus yliarvioida omat voivat ja ajankäyttö.

Tässä parhaat vinkkini – unohtuiko jotain? Lisätkää kommentteihin!

Mitä tiedän muuttamisesta

Kun ensimmäisen kerran muutin siten, että olin itse yksin vastuussa tavaroiden pakkaamisesta, lähestymistapa oli aika suoraviivainen. Ajattelin esimerkiksi, että vaatteet voi pakata jätesäkkeihin niin, että hylly kerrallaan vain pyyhkäistään vaatteet pussinpohjalle… Niin teinkin, mutta ei se onnistunut ihan niin kätevästi kuin olin kuvitellut. Lisäksi muistan sen hämmästyksen, kun tavaraa riitti aina vaan senkin jälkeen, kun ”kaikki” oli muka jo pakattu. Silloin en vielä osannut ottaa huomioon, että myös sellaiset paikat pitää tyhjentää, kuten vaikka tiskipöydän alla oleva kaappi tai hattuhylly. Tämä tietysti sai aikataulut venähtämään aika pahasti ja laatikot loppumaan kesken.

Tuosta muutosta on nyt kymmenisen vuotta, ja matkan varrella kokemus on karttunut aika lailla. Viikonloppuna vastasin ensimmäisen kerran yksin toisen ihmisen muutosta – mummini muutti uuteen kotiin. Tätä muuttoa helpotti se, että vanhaa asuntoa oli voitu tyhjentää vähitellen parin viime viikon aikana, joten esimerkiksi suurin osa käyttöastioista oli jo siirretty. Tavaroita oli myös karsittu etukäteen kierrätykseen, mm. vaatteita ja muutama huonekalu. Pääasiallinen pakkaaminen oli kuitenkin minun vastuullani ja Niemen pojat hoitivat sitten tavaroiden kantamisen ja siirtämisen asunnosta toiseen.

Aiemmin inhosin muuttoja sydämeni pohjasta. Se johtui siitä, etten ymmärtänyt panostaa kunnollisiin välineisiin. Jos tavarat pakataan pusseihin, nyssäköihin, eri kokoisiin pahvilaatikoihin ja kaikenkarvaisiin kasseihin, niiden siirtely on todella rasittavaa. Jos taas kaikki on siisteissä pinottavissa laatikoissa, muuttaminen on paljon helpompaa ja nopeampaa, samoin purkaminen.

Seuraavassa tärkeimmät asiat, jotka olen muuttamisesta vuosien aikana oppinut. Tämä lista edustaa henkilökohtaista näkemystäni, joka perustuu lähinnä kantapään kautta opittuihin juttuihin.

  1. Kunnon muuttolaatikot. Suosittelen sellaisten vuokraamista, jos budjetti antaa periksi. Kakkosena tulevat pahviset muuttolaatikot, mutta niiden laaduissa on eroja. Esim. Niemeltä ostettavat ovat superhyviä, Bauhausin vastaavat taas aivan höttöjä. Epämääräiset laatikot hankaloittavat muuttamista, koska niitä ei voi pinota kunnolla ja pahimmillaan ne hajoavat ennen uutta määränpäätä.
  2. Tarpeeksi monta laatikkoa. Laatikko per neliö on minimi. Ellet siis ole minimalisti, jolla ei ole mitään ylimääräistä.
  3. Runsaasti kuplamuovia, leveää maalarinteippiä, jätesäkkejä, ja vähintään yksi kunnollinen, leveä musta tussi. Suosittelen tutustumista muuttofirmojen valikoimaan. Esimerkiksi pahvilaatikot, joihin vaatteet voidaan nostaa suoraan henkareissa, ovat äärimmäisen käteviä ja lisäksi ne toimivat kausivaatteiden säilytyksessä muuton jälkeen. Tavaroiden suojaaminen kunnon materiaaleilla on todistetusti helpompaa. Olen kokeillut.
  4. Kun miettii kauanko pakkaamiseen menee, pitää muistaa myös kaikki muutkin tavarat, paitsi ne jotka ovat kaapeissa: lamput, taulut, peilit ynnä muut, jotka täytyy irroittaa ja lisäksi suojata.
  5. Ota huomioon, että myös vintti tai kellari pitää tyhjentää. Samoin parveke. Nekin tavarat on laitettava johonkin.
  6. Suljettujen laatikoiden päälle kannattaa kirjoittaa mahdollisimman isolla ja selkeästi mitä siellä on.
  7. Selkeä työnjako. Yksi ihminen vastaa yhden alueen pakkaamisesta. Tämä lisää selkeyttä ja tavarat löytyvät helpommin. Mitä useampi kokki, sen sekavampi soppa.
  8. Jos on taloudellisesti mahdollista, palkkaa ammattilaiset kantamaan. Kantaminen on rasittavaa, työlästä ja tavaroita menee helposti rikki. Itse jätän nykyisin homman suosiolla muuttofirman reippaille pojille, mutta muistan kyllä monta muuttoa, jotka tehtiin kaverivoimin. Jos pyydät kavereita apuun, pyydä mahdollisimman monta, ja tarjoa päälle kunnon juomat ja ruoat. Sillä lailla kukaan ei joudu rehkimään liikaa ja kaikille jää toivottavasti hyvä mieli.
  9. Karsi etukäteen mahdollisimman tehokkaasti. Älä muuta sellaista, mitä et käytä tai tarvitse tai halua omistaa.

Tätä kirjoittaessa huomasin, että onhan minulla vielä sanottavaa itse pakkaamisesta. Se tulee kuitenkin seuraavassa postauksessa, koska tämä venyy muuten liian pitkäksi.

Millaisia vinkkejä lukijakunnalla on muuttamiseen liittyen?

Viikon vinkit 19/2013: ensiapua, muovituskaa ja verovähennyksiä

Kesän kynnyksellä on hyvä hetki tarkistaa, onko ensiapulaukussasi tarpeelliset tarvikkeet. Ensiapulaukku on hyvä olla autossa, veneellä, mökillä ja kaikissa muissa kodin ulkopuolisissa paikoissa, joissa helposti sattuu ja tapahtuu. (MTV3)

En tiedä onko tämä taidetta? Ainakin se on ahdistavaa: Tamperelaisessa TR1 Taidehallissa on esillä sveitsiläismuseon kiertonäyttely mereen päätyvästä muovista. Sinne on siis kasattu kaikkea sitä roinaa, jota merestä on löydetty. Ainakin omalla kohdallani tieto todellakin lisää tuskaa. (YLE)

Iltasanomat kirjoittaa perusteellisesti kotitalousvähennyksiin tulleista muutoksista, jotka astuivat voimaan 2012 alussa. Toisin sanoen viime vuoden veroilmoituksessa pätee jo alempi raja, joka on nykyisin 2000€ aiemman 3000€ sijasta. Olen tainnut ennenkin todeta, että tämä ei mielestäni ollut oikea kohta säästää, mutta näin se nyt kuitenkin menee.

Muuttohommia

Pari päivää blogihiljaisuutta johtuu siitä, että olen torstaista lähtien pakannut, siirtänyt, kantanut ja purkanut tavaroita. Toisin sanoen olen ollut päävastuussa eräästä muutosta. En ole itse muuttamassa, vaan muutan lähisukulaiseni puolesta. Aiheesta on tulossa pitempi postaus kaikkien olennaisten ohessa opittujen vinkkien kera, mutta kerronpa tässä sen tärkeimmän:

Muuttolaatikoita ei voi koskaan olla liikaa.

Ellet ole todellinen minimalisti, joka omistaa tasan yhden lautasen, haarukan ja veitsen, muuttolaatikoita menee vähintään yksi per asuinneliö. Se kuulostaa isolta määrältä, mutta uskokaa minua ja muuttofirmoja, vähemmällä ei pärjää. Tai siis pärjää tietenkin siinä tapauksessa, että tavarat pakataan miljoonaan pussiin ja nyssäkkään. Joiden kanniskelu ja siirtely on tuskaa.

Sen sijaan jos tavoitteena on, että omaisuus mahtuu laatikoihin, oikea määrä on laatikko per neliö. Ja lisäksi reilusti mustia jätesäkkejä. Mutta palaan aiheeseen maanantaina. Nyt painun takaisin purkuhommiin.

Miksi teet sitä mitä teet?

Irti turhasta -podcast on jälleen julkaistu! Tällä kertaa keskustelemme siitä, miten tärkeää on pitää suuri kokonaisuus mielessä, eikä sotkeutua liikaa pieniin yksityiskohtiin. Sivuamme myös sitä, miten joskus hyväksi aiottu tarkoitus voikin ruveta ahdistamaan, mikäli alkuperäinen tavoite pääsee unohtumaan. Katri kertoo, miten laihduttaminen on muuttunut kymmenessä vuodessa, ja minä puolestani kerron, kuinka sain viime viikolla raivausvalaistumisen. Hauskoja kuunteluhetkiä!