Omistaminen ei ole ilmaista

Tavaroilla on monta hintaa. Rahallinen on se itsestäänselvin; useimmiten hankinnat maksavat jotain. Mutta ilmaisetkin tavarat vaativat investointeja.

Tavarasta kertyy aina ylläpitokuluja. Jotta ne pysyisivät kunnossa, niitä täytyy hoitaa ja huoltaa. Vaatteita on pestävä, kenkiä lankattava, lattioita imuroitava, astioita tiskattava ja niin edelleen. Kaikki nämä arkiset toimet maksavat jotain. Lisäksi esineitä on säilytettävä jossain, mikä on myös kustannus. Siinä missä on jotain, ei voi pitää mitään muuta. Kaikki pitää säilyttää jossain, ja äärimmilleen vietynä sitä varten ostetaan tai vuokrataan lisää tilaa.

Yleensä on vielä niin, että mitä kalliimpi ostos, sen kalliimpaa myös ylläpito on. Ajatellaan vaikka autoa, johon on aina hankittava vakuutus, polttoainetta, huoltoa, varaosia, Suomessa kahdet renkaat ynnä muuta – puhumattakaan autotallista tai pysäköintimaksuista. Todellinen hinta on siis jotain muuta kuin se rahamäärä, jolla tavaran omistus on alunperin hankittu.

Puhdistaminen, suojaaminen, säilytys ja ylläpitäminen vie rahan lisäksi aikaa. Olisi oikeastaan mielenkiintoista tutkia, kuinka paljon käytämme joka päivä aikaa omaisuuden huoltamiseen. Monesti arkielämä on niin saumattomasti yhdistynyt omaisuuden kanssa, että kaikissa tilanteissa niiden erottaminen ei välttämättä ole mielekästä. Mutta silti tämä kiinnostaa minua, sillä luulen ettei sitä yleensä tulla edes ajatelleeksi. Kuinka paljon käytän päivässä aikaa siihen, että huolehdin jostain tavarasta? Entä kuinka paljon käytetään aikaa siihen, että opetellaan käyttämään jotain uutta esinettä?

Omaisuuttaan haluaa myös suojella, sekä vaurioilta että varkauksilta. On hankittava vakuutuksia ja asianmukaisia säilytyspaikkoja. Tarvitaan materiaaleja, joilla tavarat suojataan esimerkiksi ilmastolta, onnettomuuksilta ja kulumiselta. Eikä kaikkea edes pysty tai osaa tehdä itse. Tämä kaikki onkin johtanut siihen, että maailma on pullollaan ihmisiä, jotka huolehtivat työkseen jonkun muun tavaroista!

Konkreettisten ja mitattavien kulujen lisäksi jokaisella tavaralla on ”henkinen hinta”, siis se, miten kiintyneitä tiettyyn esineeseen olemme. Mitä rakkaampi tavara, sitä tarkemmin sitä varjelee – ja sitä enemmän sen omistaminen vie resursseja. Näiden tavaroiden omistaminen sitoo myös henkisiä voimavaroja: niistä luopuminen on vaikeaa, koska muistot  ovat kiinnittyneet esineisiin ja tuntuu siltä, että tavaran mukana häviäisi myös osa elämää. Eivätkä kaikki esineet sido itseensä vain hyviä muistoja, vaan säilytämme myös kaikenlaisia kapineita, joihon liittyy lähinnä negatiivisia tunteita; lahjoja, perintöjä, virheostoksia.

Tämä kaikki kirkastui minulle äskettäin, kun törmäsin tähän ajatukseen netissä. En ole asiaa aiemmin tältä kannalta miettinyt, mutta nyt katselen tätäkin huonetta miettien miten paljon resursseja mihinkin tavaraan ja huonekaluun sitoutuu. Lähtökohta on, että kaikilla esineillä on hintansa, jopa sillä pyöreällä pikkukivellä, joka on poimittu vieraasta maasta matkamuistoksi. Toisaalta omistaminen on myös miellyttävää, minäkin haluan omistaa monenlaisia esineitä monista eri syistä. Mutta aina ostaessani uutta sitoudun samalla käyttämään tietyn verran rahaa, työtä ja aikaa senkin jälkeen, kun myyjä on ojentanut kuitin.

Ensimmäiset askeleet

Sally kehottaa aloittamaan vaatekaapin mullistamisen perusteellisella raivaamisella. Varsin looginen lähtöpiste, joka olisi hyvä tehdä muutaman vuoden välein muutenkin. Tällä kertaa ei kuitenkaan saa oikoa, vaan joka ikinen vaatekappale, kenkäpari ja asuste pitäisi käydä läpi, ja sovittaa kaikki ne, joista ei heti näe pidetäänkö vai poistetaanko. Tämän jälkeen vuorossa on täydellisesti istuvien alusvaatteiden hankkiminen, mikäli ei sellaisia vielä omista. Kolmantena vuorossa on varsin syvällinen nykytyylin, -tottumusten ja toiveiden analyysi.

Lähestymistapa on minusta hyvä, mutta muokkasin heti järjestystä itselleni sopivammaksi. Kakkoskohdan voin ensinnäkin hypätä yli – alusvaatevarastoni on nimittäin priima, vaikka muut vaatteet eivät lähempää tarkastelua aina sietäisikään. Sen sijaan perusteellinen karsiminen tuntuu tällä hetkellä hirveän työläältä aloittaa. Sellainen vaatii ensinnäkin paljon aikaa – Sally käskee varaamaan muutaman tunnin mutta tiedän että monen tunnin yhtäjaksoista aikaa on tällä hetkellä hankala järjestää, joten projekti tulee venymään useammalle päivälle. Toisaalta karsiminen vaatii myös runsaasti päätösten tekemistä, ja juuri nyt se tuntuu ajatuksena uuvuttavalta. Etenkin kun se pitäisi tehdä aika pitkälti yksin. On tosi kivaa olla kaverille apuna samassa tilanteessa, mutta kun pitäisi kriittisesti arvioida omia vaatteitaan… Päätin siis siirtää tämän vaiheen odottamaan hieman myöhempää hetkeä.

Sen sijaan aloitin nykytilanteen analyysistä. Sally tarjoaa pitkän listan (lähes parikymmentä) kysymyksiä, joihin hän  käskee kirjoittamaan vastaukset itse. Ei siis vain miettimään yleisellä tasolla, vaan todella ottamaan kynän käteen ja kirjoittamaan. Kysymykset käsittelevät pukeutumista ja vaatemieltymyksiä laajasti: mistä pitää nyt, mitä inhoaa, mitä haluaisi oppia pitämään, kenen tyyliä ihailee ja niin edelleen. Sally vakuuttaa harjoituksen olevan hyödyllinen, ja niin se taitaa olla. En ole koskaan pysähtynyt miettimään, miksi pidän tietyistä vaatteistani enemmän kuin toisista, mutta asian tutkiminen tulee takuulla helpottamaan shoppailua. Koska myös haluan muuttaa nykyistä tyyliäni, on perusteltua analysoida mikä nykyisessä toimii ja mikä ei. Kysymyksiä on kuitenkin lähes parikymmentä, joten tähänkin saa varata reilusti aikaa.

Olen siis aloittanut muodonmuutoksen tekemisen kirjoittamalla ja miettimällä. Kun saan pohdintani valmiiksi, on vuorossa kuitenkin se karsiminen, sillä neljäs askel edellyttää, että kaapista on jo poistettu väärän kokoiset ja muuten toimimattomat vaatekappaleet. Toisaalta luulen, että analyysillä aloittaminen voi olla myös karsimisen kannalta järkevää, sillä silloin on jo tiedossa, mihin suuntaan vaatevarastoa haluaa muokata.

Tällä hetkellä Sallyn ohjeet tuntuvat toimivilta. Palaan aiheeseen viimeistään sitten, kun karsiminen alkaa.

Muodonmuutos ja kuinka se tehdään

Hankin siis apua. Latasin 5-sivuisen dokumentin, jossa on 11 askeleen ohjelma vaatevaraston ja pukeutumistyylin uudistamiseksi. Tämä on kompromissi henkilökohtaisen konsultoinnin ja täysin itsenäisesti toteutetun muodonmuutoksen välillä.

Ostamani ohjelman on tehnyt Sally McGraw, joka pitää Already Pretty -blogia. Olen seurannut Sallyn blogia vuodesta 2008 lähtien. Already Pretty on oikeastaan ainoa vaateblogi jota seuraan. En kutsuisi sitä muotiblogiksi, sillä sisältö on monipuolisempi kuin päivän asu -kokoelma, mutta toisaalta aihepiirit rajautuvat vaatteisiin, pukeutumiseen, kehonkuvaan, shoppailuun, tyyliin jne. Tämä blogi poikkeaa varsin radikaalisti suomalaisista muotiblogeista, ja se lieneekin syy miksi sitä seuraan: Sallylla on erittäin omaperäinen tyyli, hän kirjoittaa asiaa eikä jaarittele aamupalavalinnoistaan ja muusta yhdentekevästä, ja lisäksi hän on reilusti yli 30-vuotias.

Vuosien varrella Already Pretty on muuttunut harrastuksesta kirjoittajansa päätyöksi. Olen saanut blogista niin paljon hyötyä ja inspiraatiota, että ilomielin tuen kirjoittajaa muutamalla eurolla. Mikäli Sally asuisi hieman lähempänä, olisin varmaan vakavasti harkinnut hänen palkkaamistaan ihan henkilökohtaisesti. (Sivumennen sanoen Already Prettyssä on todella selkeä linjaus kaupallisten yhteistyökuvioiden suhteen. Kaikki on läpinäkyvää ja käytännöt on yksiselitteisesti avattu omassa disclosure-osiossaan, ja lisäksi yksittäisten postausten perässä on vielä huomautus, mikäli ne sisältävät hyperlinkkejä. Lahjaksi saadut tuotteet ja arvonnat Sally on erottanut ihan omalle nettisivulleen, joten lukijan ei tarvitse koskaan arvailla, onko tuote saatu lahjaksi jostain vai ei.)

Valitsin Sallyn auttamaan minua, sillä minusta tuntuu kuin ”tuntisin” hänet jo valmiiksi. Olen seurannut blogia niin kauan, että minulla oli etukäteen aika selkeä käsitys siitä, mitä voisin odottaa. Halusin jonkun kokeneen ihmisen auttamaan. Toisaalta yksi tärkeä valintakriteeri oli se, että Sally ei kehota shoppailemaan suin päin, vaan tekemään ensin huolellisen arvion olemassa olevista vaatteista ja resursseista, ja täydentämään vaatekaappia vasta tarkan harkinnan jälkeen. En havittele Sallyn omaa tyyliä, joka tosiaan on välillä minun makuuni liiankin erikoinen. Ihailen kuitenkin sitä, kuinka hän on luonut itselleen persoonallisen ja omaperäisen tyylin, etenkin kun lähtökohtana oli aina farkkuihin ja t-paitaan pukeutuva ihminen. Järkeilin, että eniten asiasta tietää ihminen, joka on itse kokeillut miten muodonmuutos tapahtuu.

Aion toteuttaa Sallyn suunnitteleman ohjelman kokonaisuudessaan, mutta muokkaan sitä hieman omiin tarkoituksiini sopivammaksi. Voisin täällä päivittää, miten ohjelma edistyy, mikäli teitä kiinnostaa? Mitä enemmän asiaa pohdin, sitä varmempi olen siitä, että vaatekaappini todella tarvitsee uudistumista. Kävin pienen keskustelun puolison kanssa, joka oli ehdottomasti samaa mieltä (!), joten aika on siis enemmän kuin kypsä.

Jutussa mainitut linkit:

Already Pretty -blogi

Mini Makeover PDF ladattavissa täältä.

Mikäli jotakuta kiinnostaa, Already Prettyn kaupalliset linjaukset löytyvät täällä.

Viikon vinkit 29/2013: Pyykkiä, kierrätystä ja tiskiharjan viimeinen tehtävä

Kommenteissa vinkattiinkin jo tästä jutusta, jonka itsekin olin pannut merkille: YLEn mukaan suomalaisilla on tapana pestä pyykkiään ihan liikaa. Artikkelissa oli monia mielenkiintoisia seikkoja. Ilmeisesti ihmiset eivät enää osaa lajitella pyykkiä, mitä kyllä hieman ihmettelen. Kaikkihan tietävät, että vaaleat vaatteet vähintään menevät pilalle, jos niitä pestään tummien kanssa. Juttu myös tukee omia viime aikaisia pyykkikokeilujani. Pesulappuja läiskitään vaatteisiin tehtailla vähän fiilispohjalta, ja kuluttaja joutuu itse arvioimaan sopivan lämpötilan, jos haluaa olla varma että vaate puhdistuu muttei mene pilalle.

Suomalaiset kierrättävät entistä enemmän, ja entistä laadukkaampaa tavaraa. Tämä kertoo siitä, mistä itsellänikin on näppituntuma: tavaroita (etenkin vaatteita) ei enää kuluteta loppuun, vaan uutta hankitaan varsin huolettomasti. Eikä kirpputoreilla ole enää köyhyysleimaa. (MTV3)

Tiskiharjan viimeinen tehtävä on viemärin pesu. (MTV3)

Tavoitteena täydellinen vaatekaappi

Minulla on keskinkertainen vaatekaappi. Se palvelee ihan hyvin, mutta koska olen jonkinasteinen perfektionisti, haluaisin sen olevan täydellinen. Tässä kunnianhimoiset tavoitteeni:

  1. Haluan vaatevaraston, joka on sopivan kokoinen (ei valtava, mutta ei liian suppeakaan), toimiva, käytännöllinen ja riittävän monipuolinen, jotta selviän sillä sekä arjesta että juhlasta.
  2. Tavoitteena on, että suurin osa vaatteista olisi yhdisteltävissä keskenään.
  3. Haluaisin myös viilata henkilökohtaista tyyliäni. Tämä on vähän epämääräinen tavoite, koska en varsinaisesti ole tyytymätön nykyiseen tyyliin, mutta olen jotenkin kyllästynyt  pukeutumisrutiineihini, ja haluaisin pukeutumiseeni lisää persoonallisuutta, hauskuutta ja värejä.
  4. Olen karsinut kaappia jo aika paljon, mutta en ole päässyt poistetuista vaatteista eroon. Haluan, että ne vaatteet joita en pidä poistuvat tästä rakennuksesta jonnekin.
  5. Haluan myös uudistaa vaatteiden säilytyssysteemin. Uusi vaatekaappi ja eteisen naulakko ovat olleet perheen hankintalistalla pitkään, koska inhoamme nykyisiä. Mutta edelleen on epäselvää, millaisia niiden uusien pitäisi olla.

Ei siis mikään ihan pieni projekti. Jos tätä listaa katsoo, on selvää että omat kykyni eivät yksin riitä. Niinpä tulin äskettäin siihen tulokseen, että tarvitsen ulkopuolista apua. Toisaalta haluan tehdä asiat rauhassa omaan tahtiini, joten päädyin itselleni uudenlaiseen ratkaisuun ja ostin nettikonsultointia. Vajaan neljän euron hinnalla latasin 5-sivuisen PDF-dokumentin, joka on suunniteltu ja tehty aika pitkälle juuri minua varten. Tai siis kaltaisilleni ihmisille, jotka eivät ole täysin hukassa tyylinsä kanssa, mutta jotka haluavat silti pientä muutosta asiaan.

Tässä ”itseohjatussa mini-tyylinmuutoksessa” on linjattu selkeä prosessi, jonka avulla vaatevarasto mullistetaan. Ensin karsitaan, sitten tehdään syväluotausta omien mieltymysten, inspiraationlähteiden ynnä muiden tyyliin vaikuttavien seikkojen suhteen. Sen jälkeen inventoidaan perusteellisesti jäljelle jääneet vaatteet, muodostetaan niistä toimivia asukokonaisuuksia ja lopuksi tehdään järkevä ostoslista, jonka avulla täytetään mahdolliset puutteet. Tässä prosessi pähkinänkuoressa, oikeasti tuon kaiken tekemiseen menee varmaan monta kuukautta, koska minun ei ole mahdollista omistaa viikkoa pelkästään vaatekaappini tutkailuun.

Latasin PDF:n eilen, joten en ole vielä päässyt kunnolla vauhtiin. Ajattelin, että voisin kuitenkin raportoida täällä miten homma etenee, ja toimiiko tällainen ”itsekonsultointi” ollenkaan. Periaatteessa kykenisin varmaan itsekin keksimään samantyyppiset suuntaviivat, mutta tuntuu ihan hauskalta kokeilla, mitä tapahtuu kun antaa jonkun kokeneemman hoitaa suunnittelun puolestani. Neljän euron panostus on sen verran kohtuullinen, ettei se harmita vaikka koko homma menisi ihan pyllylleen. Teen ostamastani konsultoinnista laajemman postauksen maanantaina, kunhan ensin viikonloppuna tutustun siihen kunnolla.

Onko kukaan muu käyttänyt ammattiapua vaatehankinnoissa? Millaisia kokemuksia siitä syntyi?

Pakattu, reissattu, purettu

Blogin hiljaiselo johtuu siitä, että olemme olleet reissussa. Havaitsin matkan aikana kaksi asiaa: 1) olen jokseenkin koukussa Arkijärjen päivittämiseen ja 2) en osaa pakata minimalistisesti. Kohta 1 on ihan ok, mutta kohta 2 oli ärsyttävää. Kyseessä oli matkustuspäivät mukaan lukien kahdeksan päivän matka Italiaan. Tarvittiin siis hellevaatteita itselle ja lapselle, samoin uikkareita, hattuja ja sandaaleja. Periaatteessa siis kevyttä varustusta, mutta siitä huolimatta onnistuin ylipakkaamaan aivan liikaa.

Lapsen vaatteissa se ei hirveästi haitannut, sillä pikkulapsi sotkee vaatteitaan uskomatonta tahtia, ja lisäksi lapsen garderoobi vei matkalaukusta varsin vähän tilaa. Sen sijaan itse roudasin edestakaisin aivan turhaa tavaraa. Purin matkalaukusta yhden täysin käyttämättömät housut, neuletakin, mekon, vyön, topin ja puseron sekä puhtaita alusvaatteita ja puhtaan uimapuvun. Mukana oli myös asusteita, joita en käyttänyt kertaakaan tai vain kerran. Näiden kaikkien lisäksi kannoin kotiin hyvin vähällä käytöllä olleita puolipitoisia, jotka olisi hyvin voinut ”käyttää loppuun”, ja siten vähentää kokonaismäärää reilusti.

Olen lukenut juttuja minimalistisesta pakkaamisesta, ja ne ovat aina ällistyttäneet minua. Miten niin vähällä voi tulla toimeen? Toisaalta mitä vähemmän kuskattavaa, sitä helpompi siirtyä paikasta toiseen. Ihaillen  ja hieman kateellisena katselin, kuinka anoppi ja käly kaivoivat matkalaukuistaan toimivan vaatevaraston lisäksi keveitä matkapyyhkeitä ynnä muita tarvikkeita, jotka tulivat reissussa hyvin tarpeeseen. Minun ongelmana oli, että olin yrittänyt varautua kaikkeen, ja vielä viime hetken paniikissa heittelin matkalaukkuun sitä sun tätä – tavaroita joita ei todellakaa tarvittu. Toisin sanoen olisin itsekin tullut paljon vähemmällä toimeen.

Tiedostin jo matkan aikana, että yksi tärkeä syy ylipakkaamiseen on harhainen käsitys siitä, mitä kaikkea matkalla viitsii ja haluaa tehdä. Sitä kuvittelee käyvänsä paljon usemmilla retkillä, syövänsä joka ilta ulkona ja kaikkea muuta hienoa, kun todellisuudessa haluaa keskittyä nimenomaan lomailuun, eli siihen että otetaan mahdollisimman rennosti. Sitten tulee pakattua kaikenlaista tätä kuvitteellista lomaa varten, kun tosiasiassa haluaa vain päästä mahdollisimman helpolla.

Nyt on tavarat kuitenkin purettu, pyykit lähestulkoon pesty ja matkalaukut palautettu paikoilleen. Tämän reissun sivutuotteena tuli myllättyä vaatekaappia varsin perusteellisesti. Muutama turhautunut hetki pakkausvaiheessa (miksei mikään sovi yhteen??) sekä laatikoiden kaivelu sopivia vaatteita etsiessä sai aikaan sen, että vaatevarastoni joutuu pikapuoliin syvällisen tarkastelun kohteeksi. Koska aina pitää olla joku projekti, alkaa seuraavaksi vaateprojekti. Pysykäähän kuulolla!

Viikon vinkit: vuosipäivä

Tajusin, että viikon vinkit on vuoden vanha keksintö. Viime heinäkuussa aloin systemaattisesti kerätä blogin aihepiiriin liittyviä linkkejä ja julkaista niitä kerran viikossa saatesanojen kera. Kehitin systeemin, koska törmäsin jatkuvasti mielenkiintoisiin juttuihin jotka halusin jakaa mutta joista olisi ollut liian työlästä kirjoittaa yksittäin. Toisaalta halusin julkaista jotain myös viikonloppuisin, mutta kunnon postauksen kirjoittaminen ei käy ihan käden käänteessä. Linkkilista tuntui hyvältä ratkaisulta.

Vuoden aikana konsepti on osoittautunut toimivaksi. Niihin tilastoista näen, että linkkejä avataan ja luetaan. Sen sijaan en edelleenkään osaa ennustaa mikä herättää lukijoiden mielenkiinnon; joskus omasta mielestä kiinnostava artikkeli saa vain pari klikkausta, kun taas ”täytejutuksi” tarkoitettu pikku-uutinen onkin yllättäen kaikkien suosiossa. Senpä tähden julkaisen edelleen kaikenlaisia linkkejä, jotka syystä tai toisesta herättävät oman mielenkiintoni.

Olisi kiva kuulla kommentteja ja ehdotuksia viikon vinkkien suhteen! Määrää en aio lisätä, sillä usein viikon aikana ei löydy kuin pari kolme sopivaa vinkkiä. Pitäisikö aihepiiriä laajentaa? Selostusta lisätä tai vähentää? Millaiset uutiset teitä eniten kiinnostavat?

Etikkaa tiskikoneeseen

Blogiin on viime aikoina tultu runsaasti erilaisilla hakusanoilla, jotka liittyvät tiskikoneen puhdistukseen. Taannoisen suuren tiskikonekeskustelun yhteenveto löytyy täältä. Itse sain vihdoin kokeiltua vinkkiä, jonka sain tuon keskustelun yhteydessä – korvasin tiskikoneen huuhtelukirkasteen etikalla. Laimensin etikan noin 5% vahvuiseksi, ja kaadoin kirkasteen tilalle koneeseen. Etikka on pyörinyt koneessa nyt pari viikkoa, ja olen kokeiluun tyytyväinen.

Vastoin odotuksiani se ei haise miltään. Laseihin ei jää pisaran jälkiä, ja kaikki kirkastuu ja kuivuu hyvin. En ole käyttänyt minkäänlaista kirkastetta koneessa pitkiin aikoihin, mutta olen ollut huomaavinani, että muutamat hieman samentuneet lasit olisivat muuttuneet viime aikoina hiukan kirkkaammiksi. En tosin takaa havainnon todenperäisyyttä, sillä en kiinnittänyt laseihin erityistä huomiota kokeilua ennen, mutta tällainen fiilis kuitenkin on.

Tämä ekokokeilu jää siis pysyvään käyttöön. En välitä ostaa kallista ja kemikaalipitoista kirkastetta, kun näköjään etikka ajaa saman asian. En ole hirveän perehtynyt etikan käyttöön, mutta Rajamäen omilta nettisivuilta löytyy paljon vinkkejä etikan käytöstä muutenkin kuin ruoanlaittotarkoituksessa. Tässä näkyy muuten blogin kirjoittamisen hauskuus – opin jatkuvasti uusia asioita lukijoiden ansiosta! En varmaan olisi tätä tullut kokeilleeksi, ellei joku olisi kehunut keinoa kommenteissa.

Puoliksi pakattu, läpi vuoden

Tajusin vastikään, että tapani tyhjentä matkalaukut heti palattuani ja säilyttää ne tyhjinä ei välttämättä olekaan fiksuinta. Lueskelin unclutterer.com -sivustoa (joka on oikein mielenkiintoinen mikäli englanti sujuu), ja siellä neuvottiin säilyttämään matkalaukussa valikoima sellaisia tavaroita, jotka joka tapauksessa ottaisi mukaan. Tämä vinkki ei varmaan tule yllätyksenä kaikille lukijoille, mutta minä sain ahaa-elämyksen.

Pakkaaminen on mielestäni aika stressaavaa. On koko joukko tavaroita, joita ilman en halua matkustaa lyhyttäkään matkaa, ja kaiken muistaminen vaatii keskittymistä ja jos jotain unohtuu niin sitten harmittaa. Asiaa yksinkertaistaisi kovasti, jos matkalaukussani olisi valmiina mm. hammasharja ja -tahna, deodorantti, käsidesiä jne. Samoin puhelimen laturi on asia, jonka unohtaminen aiheuttaa yleensä runsaasti stressiä, mutta varalaturi valmiina laukussa takaisi sen, että puhelin ei tilttaa väärällä hetkellä. Muita jatkuvasti laukussa asuvia tavaroita voisi olla esim. muutama tyhjä muovipussi (pyykkipussiksi yms.), särkylääkettä (ja laastareita yms.) ja mitä nyt kukakin pitää itselleen tärkeänä.

Olennaista tässä systeemissä on, että näitä tavaroita ei koskaan oteta pois laukusta, vaan niiden paikka on siellä ympäri vuoden. Tämä vaatisi tuplakappaleita muutamista tavaroista, mikä taas puolestaan on ainakin minimalismin ja monien tavaranraivaajien periaatteiden vastaista, mutta koska minun ohjenuorani on helppous, voisin hyvin kuvitella noudattavani tällaista systeemiä. Ahaa-elämykseni liittyi siihen, että matkalaukkuja ei olekaan tarkoitus säilyttää tyhjänä, vaan niissä on erittäin tarkoituksenmukaista pitää nimenomaan matkailuun liittyviä tavaroita.

Luulisin, että tästä systeemistä on paljon etua ainakin paljon reissaaville, hajamielisille tai kiireisille ihmisille. Oletteko te kaikki muut tajunneet tämän jo kauan sitten, ja olenko minä vain tällä kertaa jotenkin jälkijunassa?

Kiinteytys-podcast, osa 2

Kiinteytysteeman toisessa osassa mennään käytäntöön: millainen ruoka kiinteyttää, kuinka paljon liikuntaa pitäisi harrastaa ja niin edelleen. Katri tietää mistä puhuu, sen sijaan minä koin podcastin aikana ahaa-elämyksiä. Olin mm. sellaisen harhakäsityksen vallassa, että syömisillä ei ole mitään vaikutusta kiinteytymiseen… Naurakaa vaan 🙂 Puhumme myös liikunnan ja liikkumisen erosta, näkökulma jota en myöskään ollut tullut ajatelleeksi aiemmin. Tässä siis tehopaketti kiinteytyksestä kaikille kiinnostuneille!