Poistoja ja pohdintaa keittiössä

Julkaistu , kirjoittanut
20

Se keittiön ongelmalaatikko on edelleen ratkaisematta, mutta sain onneksi tavaraa vähennettyä. Tyhjentyneet mehupullot kuskattiin mökille odottamaan  seuraavaa syksyä. Sinne päätyi myös kaksi valurauta-astiaa, joita ei ole tullut käytettyä. Valurauta ja perinteinen leivinuuni sopivat hyvin yhteen, valurauta ja keraaminen liesi eivät. Kolmas, jo aika huonokuntoinen pata siirrettiiin odottamaan kevättä ja kierrätysautojen kierrosta. Isokokoisia tavaroita siis poistui, mutta jostain syystä tilaa ei vielä tuntunut tulevan lisää. Mystistä… Ehkä tämä kertoo jotain siitä tungoksesta, joka laatikossa on vallinnut.

Laatikossa säilytetään myös kahta vanhaa kakkuvuokaa, teflon-pinnoitteista. Toinen on pitkulainen, toinen pyöreä ja aika iso. Kummassakin voisi tehdä myös esim. jäädykkeitä tai pateita. Totuuden nimessä on kuitenkin todettava, että kumpaakaan en ole käyttänyt kertaakaan. En tykkää kuivakakuista, joten niitä ei ole tullut leivottua. Jäädykkeet ja pateet ovat hyviä, mutta enpä ole niitäkään ikinä itse tehnyt. Kuulostavat työläiltä molemmat.

Loogista olisi laittaa vuoat kierrätykseen. Mutta tässä kohdassa alkaa päässä kuulua sisäisen säästelijän ääni. Niitähän voi vielä tarvita! Nimittäin heti sillä hetkellä, kun saan päähäni alkaa valmistaa niitä jäädykkeitä ja pateita.

Tämä on hyvä esimerkki siitä, että tavaroiden pois heittäminen ei ole yhtään yksinkertaista. Hyviä syitä olisi: ei ole löytynyt käyttöä vuosikausiin. Kahta erimuotoista isohkoa vuokaa on hankala säilyttää niin etteivät ne veisi isoa tilaa, niitä ei voi oikein pinota minkään kanssa. Toisaalta säilyttämistäkin puoltaa moni asia: näille ei ole kaksoiskappaleita, joten sillä hetkellä kun tarve tulisi, sopivaa astiaa ei löytyisikään. Molemmat ovat ehjiä ja käyttökelpoisia. En tiedä ketään, joka haluaisi itselleen vanhan vuoan, joten lähipiiriin kierrätys ei onnistu. En ole myöskään menossa myymään kirppikselle lähiaikoina, ja lisäksi näiden käyttöarvo on kuitenkin suurempi kuin rahallinen arvo, joka lienee lähellä nollaa. Eikä hyvää tavaraa viitsisi laittaa roskiin.

Tämän voi lukea yhdentekevänä jaaritteluna, mutta oikeasti esimerkki havainnollistaa, miksi  tavaroiden raivaaminen on vaikeaa. Useimmat tavarat eivät ole yksiselitteisesti joko tarpeettomia tai tarpeellisia vaan jotain siltä väliltä. Isompaa raivausta tehdessä tätä pohdintaa joutuu käymään jatkuvasti. Ei ihme että se käy voimille, ja ammattilaisillekin on kysyntää. Näiden vuokien kohtalo on vielä auki. Voi olla että kaikesta huolimatta säästän ne.

Maksuaikakortti ja luottokortti

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Tarkka lukija huomautti, että monilla suomalaisilla on luottokortin sijasta maksuaikakortti, vaikka puhekielessä käytetäänkin yleisesti termiä luottokortti. Näiden ero on siinä, että maksuaikakortin saldo maksetaan kerralla pois eräpäivänä, kun taas luottokorteilla voi valita, kuinka ison osuuden velastaan haluaa lyhentää. Joillakin maksuaikakorteilla on yläraja käytölle, mutta kaikissa ei ole. Jos maksuaikakortin maksu viivästyy, siitä peritään viivästyskuluja, ei korkoa.

Käytännössä kyseessä on siis lähes sama asia, paitsi että maksuaikakortilla saa yleensä maksimissaan kaksi kuukautta korotonta maksuaikaa. Luottokortilta toisaalta ei mene korkoa, jos saldo maksetaan kerralla pois. Useimmiten ihmisillä on käytössään maksuaikakortti, johon saa luotto-ominaisuuden. Kyse on siis loppujen lopuksi hyvin pienestä erosta, enkä tiedä onko tällä käytännössä hirveästi merkitystä. Jos kuitenkin haluaa välttää nimenomaan luottokorttivelkaa, kannattaa valita maksuaikakortti. Molempia voi kuitenkin käyttää ulkomailla ja nettikaupoissa ihan normaalisti, mutta maksuaikakortilla rahan on ehkä helpompi suhtautua kuin käteiseen.

Taloustaitoja teineille

Julkaistu , kirjoittanut
13

Alkuun selityksen sana. Aina välillä pohdiskelen, mitä asioita koulussa pitäisi opettaa. Mielestäni jonkinlainen kansalaistaito olisi hyvä aine. Se olisi jonkinlainen yhdistelmä kotitaloutta, yhteiskuntaoppia ja arkijärkeä. Teemoina olisi sellaisia asioita, kuten Kelan kanssa asiointi, yhteiskunnallinen vaikuttaminen ja talousasioiden perusteet. Se, mitä seuraavaksi kirjoitan, voisi olla oppitunti tuossa itse keksimässäni aineessa. Tiedän, että nyt tulee niin rautalangasta väännettyä asiaa, että lukijakunta varmaan pyörittelee silmiään kyllästyneenä. Jos aihepiiri ei kosketa, hypätkää suosiolla ylitse! Mutta jos olisin opettajana ysiluokalla, jotain tällaista paasaisin.

Asiakastiedon uusimmat luvut kertovat, että Suomessa on satojatuhansia maksuhäiriöisiä ihmisiä. Mistä voi päätellä, että niitä joiden tilanne on kiikun kaakun, on vähintään yhtä paljon. Niinpä olen järkeillyt, että jokin tällainen rahankäytön peruskurssi ei välttämättä olisi koulussa pahitteeksi. Yksi luennoista käsittelisi luottokortteja.

Luottokortti on klassinen esimerkki välineestä, joka voi olla erittäin hyödyllinen ja jopa pelastaa pahoista tilanteista, jos sitä käyttää oikein, mutta toisaalta erittäin turmiollinen jos käyttö ei ole hallinnassa. Mielestäni luottokorttia käyttäessä pitäisi aina pitää mielessä, että kyse on omista rahoista, joihin joko ei sillä hetkellä ole pääsyä, tai joita ei ole vielä ehtinyt tienata.

On tilanteita, joissa luottokortti on järkevä ja kätevä ratkaisu:

  • Ulkomaan matkat: ei tarvitse kuljettaa hirveää määrää käteistä mukana.
  • Nettikaupat: mahdollistaa ostokset ulkomailta, ja toisaalta riski siirtyy ainakin osittain luottokorttiyhtiölle, jos esim. lento peruutetaan.
  • Rahansa hallitseville luottokortti voi mahdollistaa isomman hankinnan tekemisen silloin, kun käteisvarat ovat tilapäisesti lopussa. Mutta tämä vaihtoehto toimii mielestäni vain, kun ostos on jollain tavalla välttämätön, palkkapäivä pian tulossa ja etukäteen on tiedossa, että varat riittävät ostokseen JA muuhun elämään sitten kun palkka tulee. Luottokortin tarkoitus ei ole mahdollistaa shoppailua milloin vain ja missä tilanteessa tahansa.

Järkevä ihminen maksaa luottokorttivelkansa eräpäivän tullessa kokonaan pois. En näe mitään järkeä maksaa pankille siitä, että on käyttänyt omia rahojaan. Jos tilille jää maksettavaa, siitä alkaa juosta korkoa. Tässä tapauksessa korko on ylimääräinen kulu, jota on mielestäni turha maksaa. (Isommissa lainoissa tilanne on toinen, joten tämä koskee vain arkisia käyttökortteja.) Jos luottokortille on kertynyt niin paljon maksettavaa, ettei siitä selviä yhdellä kertaa eräpäivän tullessa, elää käytännössä yli varojensa. Toisin sanoen on tehnyt hankintoja, joihin oikeasti ei ole rahaa. Ratkaisu on siirtyä pelkän käteisen käyttöön siihen asti, kunnes korttivelat on kokonaisuudessaan maksettu pois.

Yksinkertaisinta on, että suhtautuu luottokorttiin kuin käteiseen. Sitä tulisi siis käyttää vain sellaisissa tilanteissa, joissa ostoksen voisi hankkia käteiselläkin, mutta jolloin syystä tai toisesta ei pysty tilillä olevia rahojaan käyttämään. Luottokorttia EI kuulu käyttää silloin, kun käteistä ei ole (paitsi tarkkaan harkiten tuossa yllämainitussa erikoistilanteessa). Jos tilillä ei ole rahaa, ei voi shoppailla. Äärimmäisen yksinkertaista.

Mitäs muita aiheita pitäisi rahankäytöstä koulussa opettaa?

Seuraava haaste!

Julkaistu , kirjoittanut
16

Tämän viikonlopun haaste vie vähän enemmän aikaa ja vaatii enemmän etukäteisvalmisteluja kuin lompakon siivous. Tällä kertaa haastan teidät

puhdistamaan pyykkikoneen.

Ensimmäisenä kannattaa puhdistaa pesuainelokero esimerkiksi vanhalla tiskiharjalla. Useimmissa pesukoineissa lokero lähtee irti, joten pesu kannattaa tehdä lavuaarin ja juoksevan veden ääressä. Pyyhi puhtaaksi myös kaikki näkyvät tiivisteet ja putsaa välikannesta sinne takertunut nukka yms. Sen jälkeen tarvitaan 100g sitruunahappoa, jota saa apteekeista parilla eurolla. Laita jauhe pesuainelokeroon ja pese kone tyhjänä korkeimmassa lämpötilassa ilman esipesua. Itse jätän kuitenkin linkouksen pois 🙂

Sitruunahappopesun jälkeen pestään toisen kerran normaalin pesuaineen kanssa vähintään 60-asteinen ohjelma. Tässä vaiheessa pesukone voi olla tyhjä tai mukaan voi laittaa esim. valkopyykkiä (tai siis itse olen jo tässä vaiheessa pistänyt pyykkiä mukaan – tietääkö joku ihan faktana, mikä olisi oikea käytäntö?). Toisen pesun tarkoituksena on, että sen mukana koneesta poistuu kaikki mahdolliset sakat, jotka sitruunahappo on irrottanut. Jos sitruunahappoa ei ole mistään saatavilla, 90 asteen pesu tyhjänä normaalilla pesuaineella toimii korvikkeena. Olen tosin sitä mieltä, että sitruunahappo on todella halpa ja hyvä aine, ja sitä saa käsitykseni mukaan mistä tahansa apteekista, tosin voi joutua erikseen kysymään.

Ihan lopuksi kannattaa vielä tyhjentää nukkasihti, ja oikein reippaat pyyhkivät vielä pölyt ja tahrat ulkopinnoilta. Jätä lopuksi kansi auki, jotta kone kuivuu. Tämä käsittely poistaa koneesta sekä lian että hajut.

Tämä on minulla ohjelmassa viikonlopun aikana. Kuka lähtee mukaan?

Muumimukien ihmeellisyydestä

Julkaistu , kirjoittanut
10

Oletteko seuranneet viime päivien uutisointia muumimukeista? Olen lukenut juttuja lievän hämmästyksen vallassa. Olen kyllä tiennyt, että mukit ovat suosittuja keräilykohteita, mutta en todellakaan tiennyt, mitä jotkut ovat valmiita tietyistä malleista maksamaan.

Mieleeni on erityisesti jäänyt juttu naisesta, jonka kokoelma taisi olla täydellinen, tai olisiko yksi tai kaksi enää joukosta puuttunut. Hänellä oli samoista mukeista tuplakappaleet: yksi käytössä, toinen alkuperäispakkauksessa jossain tallessa. Ajatus oli, että jos käyttöesine menee rikki, kokoelma ei silti muutu vajaaksi. Tavallaan äärimmäisen rationaalista, mutta samalla jotenkin hämmentävää. Tällä keräilijällä esineillä oli tavallaan kaksi arvoa, käyttöarvo ja omistusarvo, mutta ne oli erotettu toisistaan. Kumpikohan oli tärkeämpi? Jos käyttökappale menisi rikki, yrittäisikö hän etsiä tilalle vastaavan uuden?

Olen arvellut, että keräilyssä hauskinta on löytäminen ja etsiminen. Että sitten kun kaikki osat on löydetty, keräilykohde muuttuu jotenkin tylsäksi. Vähän kuin saisi palapelin valmiiksi. Hetken aikaa on hieno onnistumisen tunne, mutta valmiista palapelistä ei ole kovin pitkäksi aikaa iloa. Näitä muumimukitarinoita lukiessa tuntui kuitenkin siltä, että täydellisen kokoelman omistaminen toi jotain sellaista tyydytystä, jota en ole osannut ottaa huomioon. Koska itse en varsinaisesti keräile mitään, en oikein osaa eläytyä keräilijän ajatusmaailmaan.

Eniten jäi kuitenkin askarrauttamaan käytännön kysymys: missä kokoelmaa säilytetään? Mukeja on käsittääkseni kymmeniä erilaisia, ja vielä erisorttisia kippoja muita astioita niiden lisäksi. Pidetäänkö niitä esillä? Säilötäänkö kaappiin? Onko kodissa jossain esillä vaihtuva muumimukinäyttely? Tiedättekö te?

Karsimista karsimisen vuoksi?

Julkaistu , kirjoittanut
16

Lueskelen välillä minimalismiin kallellaan olevia blogeja ja nettisivuja, joissa tavaraa karsitaan surutta. Viimeksi eilen löysin Minimalismin Ilo -blogin kautta tälle nettisivulle (englanniksi), jossa annetaan vinkkejä, mistä kaikista tavaroista on helppo luopua, ja mitä ilman voi hyvin tulla toimeen.

Vinkeissä ei varsinaisesti ole mitään väärää, mutta aihe aiheutti pohdintaa karsimisen tarpeellisuudesta. Itselläni ei koskaan ole ollut tarkoitus vähentää omaisuuttani mahdollisimman pieneen määrään. Pidän monista tavaroistani kovasti, enkä missään nimessä halua luopua niistä, päinvastoin! Esimerkiksi kaikki taulut jotka seinillä riippuvat, ovat sinänsä tietysti tarpeettomia, koska ilmankin pärjää ihan helposti. Mutta haluan ehdottomasti katsella niitä ympärilläni joka päivä, ja aion hankkia lisääkin jos hieno taideteos sattuu tulemaan vastaan. Sain juuri joululahjaksi pienen akvarellin, ja ilahduin siitä kovasti.

Oma karsimisfilosofiani perustuu tietoiseen omistamiseen. Karsin vain sellaisia tavaroita, jotka ovat menettäneet merkityksensä joko käytännöllisessä tai henkisessä mielessä. Haluan, että jokainen esine on tietoisen valinnan tulos: tämän tavaran minä haluan omistaa. Näitä minimalistisia sivuja selaillessa tulee usein mieleen, että joskus karsimisesta on tullut itse tarkoitus. Luovutaan jostain, koska ilmankin pärjää – luovutaan koska se on mahdollista. Jos tavoitteena on mahtua mahdollisimman pieneen asuintilaan minimaalisilla säilytystiloilla, karsiminen on perusteltua.

Mutta jos tila ei ole täysin kortilla, ei omistamisesta ole aina mitään haittaakaan. Tuossa linkissä mainittiin esimerkiksi urheiluvälineet: jos säilyttää suksia siksi, että on joskus elämässään hiihtänyt, ne kannattaa ennemmin heittää pois ja vuokrata uudet sen kerran, kun oikeasti lähtee hiihtämään. (Tässä muuten huomaa, ettei kirjoittaja ollut Suomesta. Lasketteluvälineitä on helppo vuokrata, mutta jos käyt kerran vuodessa yleisellä hiihtoladulla, mistä ne sukset vuokrattaisiin?) Olenkin tällaisesta karsimisesta eri mieltä. Jos on vintti tai varasto, jonne sukset ongelmitta mahtuvat, mitä haittaa nistä siellä on? Niiden vaatima tila on pieni. Ne ovat tarpeen tullen helposti saatavilla. Ne on kerran jo hankittu, joten pois laittaminen tarkoittaisi kaksinkertaista rahanmenoa – ensin se alkuperäisten hankintakulu ja sitten vielä vuokrakulut päälle.

Tiedän, että kun vauhtiin pääsee karsimiseen tulee helposti into, ja pian silmäilee kaikkea omaisuuttaan sillä silmällä. Mutta joskus voi olla kaiken tohinan keskellä rauhoittua, ja miettiä mitä on heittämässä pois. Se ei tarkoita sitä, että kaikenlaista pitäisi säästää varmuuden vuoksi. Mutta välillä on hyvä huomata, että kaikkea ei ole välttämätöntä karsia, vaikka se olisikin mahdollista.

 

Järjestystä lisää

Julkaistu , kirjoittanut
2

Tutkaillessani keittiön syvää ja leveää laatikkoa, huomasin että sen yläpuolella oleva matala mutta yhtä leveä laatikko kaipasi samantyyppistä muodonmuutosta. Harvemmin käytettävät laatikot pysyvät pitkään siisteinä, mutta sitten kun erehtyy jotain laittamaan väärään paikkaan, sekasorto alkaa salakavalasti kasvaa. Muotonsa puolesta tämäkin on ollut vähän hankala laatikko, ja siksi olen säilyttänyt siellä hienompia kahvilusikoita, piparkakkumuotteja ja sen sellaista tavaraa.

Aloitin tyhjentämällä koko laatikon ja pyyhkimällä pohjan. Sen jälkeen reippauden puuskassa kiillotin muutaman tummuneen hopealusikan. Katsoin myös, että kaikki olivat siististi omissa laatikoissaan ja muovipusseissa, jotteivät heti pääse tummumaan uudelleen. Sen jälkeen aloin oikeastaan ensimmäistä kertaa miettiä missä järjestyksessä tavarat kannattaisi laatikkoon laittaa.

Lopputulos oli, että järjestys muuttui aikalailla. Samalla tuli lisää tilaa, kun oli aikaa hieman sovitella ja asetella tavaroita tehokkaimpaan järjestykseen. Sain laatikkoon mahtumaan mm. yhden ison ja laakean mutta matalan vuoan, jota on ollut aiemmin tosi hanaka saada fiksusti muiden vuokien joukkoon toiseen laatikkoon. Lisäksi jatkossa löydän kaiken huomattavasti helpommin. Karsiminen jäi varsin vähäiseksi, kiertoon lähti ainoastaan yksi kauha ja yksi pariton pikkulusikka. Tilaa tuli lisää siis ainoastaan järkevämmällä järjestelyllä.

Viikon vinkit: lastenvaatteita, tiskirättejä ja pakkausmerkintöjä

Julkaistu , kirjoittanut
2

Helsingin Uutiset kirjoitti jo marraskuussa lastenvaatteita hamstraavista äideistä. Ilmeisesti on ihmisiä, joille tietty merkki on niin tärkeä, että käytetystäkin ollaan valmiita maksamaan aika isoja summia. Ottamatta kantaa asiaan sen kummemmin, tämä on ihan mielenkiintoinen näkökulma taannoiseen lastenvaatekeskusteluun. Kiinnostava havainto tulee Terhi Wilskalta jutun faktalaatikossa, jossa todetaan lapsen olevan sijaiskuluttaja. Kaikki äidit eivät koe oikeaksi hyväksytyksi ostaa itselleen, joten sitten ostetaan lapselle, koska kukaan ei voi kritisoida äitiä joka haluaa pukea lapsensa hyvin.

Kestorätit ovat periaatteessa hyvä idea tiskirätteinä, mutta vain jos niitä pesee tarpeeksi usein ja silloinkin kuumassa vedessä. Kestorätti – samoin kuin kertakäyttöinenkin – muuttuu nopeasti bakteeripesäksi. Itselläni on käytössä vajaat kymmenkunta kestorättiä (ei mitään itse virkattuja vaan normaaleja kaupasta ostettuja), joista yksi on käytössä viikon tai enintään kaksi kerrallaan. Pesuun heitän ne lakanapyykin mukana, eli 60-90°C. (YLE)

Melko kattava lista erilaisista elintarvikkeiden pakkausmerkinnöistä ja niiden selityksistä. (Makuja.fi)

 

Ensimmäinen haaste!

Julkaistu , kirjoittanut
15

Yleisön pyynnöstä toteutan vuoden (ja blogin) ensimmäisen raivaushaasteen. Aloitetaan maltillisesti: ensimmäinen raivauskohde on – – –

LOMPAKKO

Lompakko kulkee mukana lähes joka paikassa, ja usein se on täynnä kaikenlaista silppua. Haastankin teidät kurkkaamaan omaan lompakkoonne ja karsimaan sieltä turhat pois.

  • Käy läpi kuitit, heitä roskiin tarpeettomat.
  • Jos mukana on takuukuitteja, siirrä ne oikeaan paikkaan, jos säilytät niitä erikseen jossakin.
  • Poista ja hävitä vanhentuneet luottokortit
  • Käy läpi lompakkoon kertyneet muut sälä: käyntikortit, muistilaput, etukortit, kupongit jne. Heitä roskiin tarpeettomat, ja säilytä lompakossa vain ne, joita haluat kuljettaa mukana kaikkialle.

Järjestyksessä oleva rahapussi vaatii joko jatkuvaa ylläpitoa tai isomman raivauksen säännöllisin väliajoin. Itse kallistun jälkimmäiseen joukkoon. Siivosin omani aivan äskettäin, joten siitä sain idean tähän haasteeseen. Haluan tehdä vain sellaisia haasteita, jotka itsekin pystyn toteuttamaan. Tällä hetkellä lompakko tuntui sopivan kokoiselta kohteelta. Toisaalta joskus pienikin raivaus voi tehdä elämästä heti mukavamman. Aikaa tähän menee muutama minuutti. Kynnys on matala, joten ottakaahan haaste vastaan 🙂

Vuosi alkaa karsimisella

Julkaistu , kirjoittanut
7

Huusholli kaipaa taas karsimista. Olen havahtunut siihen, että ylimääräistä tavaraa on taas kasautunut eri puolille asuntoa. Koska muiden tavaroista on helpompi luopua kuin omista, aloitin lastenhuoneesta.

Leluosastolla oli paljon pieneksi jääneitä leluja ja ihan silkkaa roskaa. Lapsella on taipumus hamstrata käyttöönsä kaiken maailman sälää, joka unohtuu parissa viikossa. Nauhanpätkiä, paperilappuja, rikki menneitä lelujen osia ja sen semmoista. Näitä aarteita karsin suruttomasti. Se ei ole mikään ongelma, kun vain tekee sen salaa. Aarteiden omistaja ei nimittäin muista niiden olemassa oloa, ellei erikseen muistuteta. Lisäksi otin talteen niitä oikeita leluja, jotka eivät enää tunnu kiinnostavan. Nyt on parempi tilanne, vaikka jonkinlainen pelihylly tai -laatikko täytynee jatkossa hankkia. Roskiin meni siis muutama kourallinen outoa sälää, ja vinttiin talteen yksi kassillinen leluja.

Omissa vaatteissa on myös jälleen karsittavaa. Se on suorastaan ihmeellistä, sillä vastahan kesällä kävin kaikki läpi. Siitä huolimatta olen taas tunnistanut joukon sellaisia vaatteita, joita rehellisyyden nimissä en varmaan enää koskaan tule käyttämään. Esimerkiksi on sellaisia käyttöikänsä päähän tulleita vaatteita, joita en vain ole saanut heitetyksi roskiin. Ne eivät ole enää kierrätettäviä vaan loppuun käytettyjä. Paremmista vaatteista olen saanut  osan lahjoitettua eteenpäin, mutta osa menee kierrätykseen. Sitten on vielä pari vaatetta, esim. vähän käytettyjä talvitakkeja, jotka ajattelin myydä. Tästä puheenollen nurkissa pyörii muutama täysi kierrätyskassi, jotka pitäisi vain raahata oikeaan osoitteeseen. Niistä eroon hankkiutuminen voisi olla hyvä tavoite tammikuulle.

Sitten on yksi keittiön laatikko, leveä ja syvä. Se on täynnä sekalaista keittiötavaraa, joista suurimman osan epäilen oikeastaan olevan tarpeettomia. Laatikon sisältöön pitäisi perehtyä huolellisesti, sillä sieltä varmasti vapautuisi lisää tilaa jollekin tarpeellisemmalle. Yksi karsinta on siis tehty, kaksi vielä jäljellä. On se kyllä kummallista, miten jatkuvasti omaisuuttaan pitää karsia, jos ei halua säilytellä turhaa ja tarpeetonta.