Lahjapohdintoja: opettajien muistaminen

Julkaistu , kirjoittanut
21

YLEn nettisivuilla oli tänään kiintoisa juttu lahjoista, joita annetaan opettajille keväisin (ja miksei jouluisinkin). Jutussa oli monta näkökulmaa, jotka pohdituttavat sekä lahjan antajia että saajia.

Jutussa opettaja totesi, että kiusaantuu liian hienosta tai arvokkaasta lahjasta. Jos lahjasta paistaa kauas, että se on vanhempien kilpavarustelua eikä lapsesta lähtöisin, koko idea menee opettajan mielestä pieleen. Lahjojen antaminen onkin antajan näkökulmasta taiteilua sopivan arvon kanssa. Liian halpa voi nolostuttaa antajan ja ehkä saajankin, liian kallis taas voi tuntua saajasta epäkorrektilta, ja ehkä aiheuttaa epämiellyttävää vertailua muiden antajien kesken. Toisaalta halvalla hinnalla ei ole merkitystä, jos ajatus lahjan takana on vilpitön ja onnistunut. Lapsen askartelema kortti ei maksa mitään, mutta on silti arvokas siihen laitetun ajan ja vaivan vuoksi. Divarista ostettu läjä lukemista kesäksi ei sekään maksane maltaita, mutta osoittaa lahjan antajan miettineen lahjan saajaa ja hänen mieltymyksiään. Liian kallis lahja voi saajasta tuntua pikemminkin lahjonnalta kuin kiitollisuudenosoitukselta.

Kenen kuuluu lahja antaa? Sain jutusta sen kuvan, että opettajat eivät varsinaisesti odota lahjaa keltään, mutta lasten itse valitsemat tai tekemät lahjat ilahduttavat eniten. Toisaalta voin vanhempana eläytyä siihen ajatukseen, että haluaa itse osoittaa arvostavansa opettajan tekemää työtä ja siksi muistaa lahjalla. Jutussa mainittiin yhtenä vaihtoehtona yhteislahja koko luokan puolesta. Se kuulostaa minusta hyvältä ajatukselta: kaikki maksavat yhtä paljon ja summa pysyy maltillisena, voidaan toteuttaa jokin yhteinen ajatus ja parhaimmillaan opettaja saa jotain tosi kivaa, jota kukaan ei yksin olisi voinut hankkia.

Toisaalta jutussa mainittiin äiti, joka ei halunnut viedä opettajalle kukkia vaan jotain pysyvämpää muistoa lapsistaan. Siksi lahja on yleensä ollut koriste-esine. On peräti inhimillistä ajatella, että juuri omasta lapsesta olisi kiva jäädä opettajalle pysyvä muisto, mutta pahoin pelkään että tämäntyyppiset koriste-esineet päätyvät useimmiten kirpputorille tai kaapin perälle pölyttymään. Halu jättää pysyvä muisto on enemmän antajasta kuin saajasta lähtöisin, vaikka mielestäni lahjaa pitäisi aina ajatella saajasta käsin. Ehkä voisi myös kyseenalaistaa ajatuksen, miksi juuri minun lapsestani pitäisi jäädä jokin erityinen muistikuva…  Omassa lähipiirissä sattuu olemaan runsaasti opettajia, ja olen huomannut että ikimuistoisimmat oppilaat jäävät mieleen ihan muista syistä kuin kevätjuhlalahjoista. Sen sijaan useampi vaasi on kierrätetty vuosien saatossa eteenpäin.

Oma lapsi ei ole vielä kouluiässä, mutta erinäisiä kerhotätejä ja päiväkodin työntekijöitä on tietysti muistettu. Olen noudattanut omia ohjeitani, ja pitäytynyt suklaassa ja kukkakimpuissa. Viime keväänä kirjoitin korttiin lorun, jonka lapsi oli kerhossa opettanut muille, sillä se sattui olemaan hoitajillekin uusi. Siinä tuli vähän persoonallista otetta mukana. En missään nimessä halua kuormittaa ketään kynttilöillä, lasitavaralla tai vastaavilla. Kukat ilahduttavat aikansa ja sen jälkeen ne voi heittää hyvällä omallatunnolla roskiin. Kerhotädin ei tarvitse muistaa lastani sen jälkeen, kun kerhotie on päättynyt.

Näkökulman muutos

Julkaistu , kirjoittanut
2

Oletteko huomanneet, miten oman kodin järjestykseen tottuu niin, ettei aina edes huomaa miten asiat voisi organisoida fiksumminkin? Ilmeisesti siinä käy niin, että kun päivästä toiseen katselee jotain omaa systeemiään, sokeutuu täysin sille, että joku järkevämpikin ratkaisu voisi olla olemassa.

Minulle kävi vastikään niin. Siivooja oli kääntänyt työhuoneen pöydältä kolmea paperikoteloa 90 astetta päästäkseen pesemään ikkunan, ja unohtanut kääntää kotelot takaisin alkuperäiseen asentoon. Kun näin uuden järjestyksen, tajusin välittömästi että uusi paikka oli fiksumpi kuin vanha. Pöydälle tuli nimittäin paljon enemmän tilaa, eikä papereiden tavoittelu ole silti yhtään sen hankalampaa kuin ennenkään.

Luulen että usein erilaiset väliaikaisiksi tarkoitetut ratkaisut jäävät pysyviksi juuri tottumuksesta. En minäkään ollut noita koteloita sen tarkemmin miettinyt, kunhan laitoin ne pöydälle kun paperit tarvitsivat jonkun säilytyspaikan. Muuton yhteydessä jää usein jotain pientä hieman kesken, ja lopulta keskeneräinen muuttuu normaaliksi. Välillä pitäisi varmaan katsella kaappeja ja komeroita ”vierailla silmillä”, jotta bongaisi hukkatilaa ja epätehokkaita ratkaisuja.

Taannoin luin vinkin, että hyvä keino on ottaa ongelmapaikasta valokuva, koska kuvassa paikka näyttää omiinkin silmiin jotenkin neutraalimmalta. Olen tätä hieman testannut, ja kieltämättä kuvasta on helpompi hahmottaa, miten joku kannattaisi järjestää tai missä on tyhjää tilaa. Myös uudesta järjestyksestä kannattaa ottaa kuva, koska sekin hahmottuu paremmin sitä kautta.

Onko kukaan muu onnistunut vahingossa parantamaan järjestystä kotona? Tai kokeillut kuvien ottamista?

Kaikenlaisia kehuja

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Huomasitteko, että myös Uusioaines osallistui lasinkierrätyskeskusteluun? Jos ette, käykää lukemassa heidänkin kommenttinsa. Lainaan sitä tähän osittain, käykää lukemassa koko kommentti keskustelun lopusta:

”Kuumuutta kestävä lasi tunnetaan myös nimillä: boorisilikaattilasi, Heat resistant glass, visionware, keraaminen lasi, lasikeramiikka sekä tuotemerkeillä Pyrex, Jena, Duralex. Jos lasi sietää nopeita lämpötilan vaihdoksia rikkoutumatta, se on booripitoista kierrätyskelvotonta lasia kuten esim. glögilasit ja kahvilasit. Mutta tosiaan juomalaseja on lukuisia kuten valmistajiakin, on selkeiden ohjeiden antaminen mahdotonta, jolloin on päädytty rajaamaan ne pois kierrätyksen parista. Sulamisongelmat tuntuvat lasinsulattajan uunissa ja kierrätys menettää merkitystään.”

Kehuja siis HSY:lle ja Uusioainekselle aktiivisesta osallistumisesta ja asioiden selventämisestä. Tällaista dialogin pitäisi ollakin julkisen tahon ja asiakkaiden välillä.

Haluaisin kehua myös suomalaista kaappivalmistajaa nimeltä Lakeus. Päädyin tähän valmistajaan Helsingin Liukuovi Centerin suosituksesta, ja olen ollut todella tyytyväinen. Lakeuden kaapistot valmistetaan Suomessa Kauhajoella, tähän asti en ole huomannut mitään laatuongelmia, ja heidän asiakaspalvelunsa oli todellakin erittäin hyvää. Lisäksi hinta oli mielestäni varsin kohtuullinen ja toimitusaika lyhyempi kuin kilpailijoilla. Tietyissä asioissa vaihtoehtoja oli vähemmän kuin kilpailijoilla, mutta löysin itseäni miellyttävät vaihtoehdot helposti. Voin suositella. Myöskään Liukuovi Centerin toiminnasta ei ole mitään huomautettavaa.

Reiluuden nimissä on myös mainittava, että aiemmin haukkumani Stockan nettikauppa toimi Hullujen päivien yhteydessä ensimmäistä kertaa niin kuin pitää. Tämä oli kolmas kerta, kun kauppaa käytin, ja vihdoinkin kaikki meni ns. kerralla oikein. Postissa tuli kaikki mitä oli tilattu ja oikealla hinnalla. Testasin tänä keväänä myös Sokoksen verkkokauppaa 3+1 -päivien yhteydessä. Täytyy sanoa, että Sokoksen verkkosovellus on edelleen merkittävästi parempi kuin Stockan, mutta molemmat onnistuivat lähettämään tilatut tuotteet oikein. Tämä kai lienee minimivaatimus ylipäätään, mutta Stockan kanssa asioidessa olin tottunut siihen, että tilaukset täytyy tarkistaa itse huolellisesti.

Viime viikon poisto ja vinkki: kylpyankka

Julkaistu , kirjoittanut
2

Pienetkin poistot lasketaan, eikö niin? Heitin roskiin lapsen kylpyankan, joka oli sisäpuolelta kauttaaltaan homeessa. Melko ällöttävää. Satuin sopivasti törmäämään YLEn sivuilla kylpyankkojen pesemiseen liittyvään uutiseen, joten linkkaan senkin tähän. Marttojen asiantuntija kehottaa kokeilemaan mm. piimää, soodaa ja kloriittia homeen irrottamiseen. Valitttavasti kylpyankka olisi pitänyt halkaista, jotta sen olisi voinut pestä, joten Marttojen vinkkien kokeilu jää johonkin toiseen kertaan.

 

Vinkkejä valmistujaisten järjestämiseen

Julkaistu , kirjoittanut
2

Toukokuussa alkaa kesäjuhlien aikakausi. Ensin on valmistujaisia, lakkiaisia ja muita koulujen päättäjäisiä, sen jälkeen alkaa hää- ja rippijuhlavaihe. Seuraavat vinkit ja ideat on kirjoitettu lähinnä valmistujaiset ja rippijuhlat mielessä, sillä ne ovat juhlina varsin samantyyppisiä. Molemmat järjestetään usein kotona, vieraita tulee ja menee pitkin päivää ja vieraiden määrästä ei välttämättä ole tarkkaa tietoa etukäteen.

Koska tällaisissa juhlissa ei yleensä ole vakiintuneita ohjelmanumeroita eikä selkeää kaavaa, se asettaa tarjoilulle omat vaatimuksensa. Yleensä sekä suolaiset että makeat ovat  esillä koko ajan, ja ihmiset ruokailevat omaan tahtiinsa. Ruoan pitää siis soveltua seisovaan pöytään, mutta sen on myös oltava sellaista, että sitä voi syödä vaikka seisaallaan tai sohvapöydän ääressä. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että ruokaa pitää voida syödä käsin tai korkeintaan haarukkaa apuna käyttäen. Ota myös huomioon että ruuat ja juomat joutuvat olemaan esillä pitkiä aikoja, joten niiden säilyvyyteen ja kylmänä pysymiseen kannattaa etukäteen uhrata pari ajatusta, etenkin jos juhlat pidetään kuumana kesäpäivänä.

Mitä isommat juhlat, sen suurempi työ ruokien valmistelussa on. Itse suosin isoissa juhlissa sitä, että joku muu tekee ainakin osan tarjoiluista – saatan vaikka ostaa kakun valmiina, enkä edes harkitse karjalanpiirakoiden leipomista itse. Mitä enemmän tekee itse, sitä aikaisemmin kannattaa aloittaa, ja laittaa ruoat pakkaseen odottamaan. Vieras ei tiedä, onko pullat leivottu samana päivänä vai kolme viikkoa aiemmin ja vain sulatettu aamulla. Ennakoimalla ja tekemällä mahdollisimman paljon etukäteen vähentää stressiä, jolla on taipumusta kohota mitä lähemmäksi juhlapäivä tulee. Hyvissä ajoin kannattaa ennakoida myös juomapuoli, ja hankkia niin kahvit, teet kuin kuohuvatkin. Laske etukäteen riittävätkö astiat ja lainaa tai vuokraa lisää jos on tarvis.

Juhlien käytännön sujumiseen vaikuttaa moni pikkuseikka, jotka voi ratkaista etukäteen. Valmistujaisissa lahjaksi tuodaan usein kukkia, etenkin pitkävartisia ruusuja, ja sama koskee myös rippijuhlia ja vastaavia. Etukäteen on hyvä varmistaa, että maljakoita on riittävästi. Yksi isokin voi toimia. Lahjat puolestaan ovat yleensä pienikokoisia, mutta ihmisiä kiinnostaa katsella, mitä päivänsankari on saanut, lueskella kortteja ja tutkailla todistuksia. Näille kaikille kannattaa siksi miettiä etukäteen jokin tyhjä piironginpäällinen, jonne lahjat ja muut kerätään esille. Säästä riippuen naulakkoon tarvitaan yleensä lisää tilaa, joten omat takit ja kengät kannattaa siivota edellisenä päivänä jonnekin muualle piiloon.

Onnistuneissa juhlissa on aika paljon ns. ylläpitotyötä. Tiskikonetta kannattaa pyörittää jatkuvasti, jotta astiat eivät lopu ja toisaalta seuraavan päivän tiskivuori pysyy aisoissa. Jonkun pitää huolehtia sellofaanitulvasta, joka kukkien mukana taloon kantautuu, ja todennäköisesti roskiskin alkaa pursuilla yli laitojen jossain vaiheessa iltaa. On mukavaa, jos joku huolehtii siitä, että tarjoilupöytä pysyy siistinä, uutta ruokaa tuodaan kun edelliset loppuvat ja kahvia kaadellaan valmiiksi vieraita varten. Jotta päivänsankarti itse sekä hänen lähimmäisensä voisivat nauttia juhlista kaikessa rauhassa, kannattaa harkita avun hankkimista. Mitään ammattitarjoilijaa ei tarvita, vaan joku reipas nuori sukulainen, naapuri tai kaveri selviytyy hommasta yhtä hyvin. Jos ulkopuoliseen apuun ei ole mahdollisuutta, kannattaa työnjako sopia ennakkoon, jotta kaikki sujuu jouhevasti.

Tässä on pieni pintaraapaisu juhlien järjestämisestä. Kaiken a ja o on mielestäni hyvä suunnittelu, ja se on sitä tärkeämpää mitä isommista juhlista on kyse. Kannattaakin istua rauhassa alas hyvissä ajoin, ja tehdä muutama lista: ruokalista, hankittavat tavarat, siivottavat kohteet, muistettavat asiat ja aikataulu. Juhlapäivä on aina kiireinen, joten kaikki mahdollinen kannattaa tehdä viimeistään edellisenä päivänä. Samoin on selkeää, jos on yhdessä sovittu kuka hoitaa mitäkin – silloin ei vahingossa jää mitään olennaista tekemättä.

Netti on pullollaan ohjeita juhlien järjestämiseksi, joten tarjoilu- ja koristeluideoita löytyy helposti googlaamalla. Esimerkiksi Kotiliedellä on kattava kokoelma selväjärkisiä ohjeita aiheeseen liittyen. Aina yhtä luotettavat Martat ovat myös luonnollisesti kirjoittaneet omat ohjeensa nettisivuilleen. Tämän postauksen alta puolestaa löytyy muutamia Arkijärjen kirjoituksia samaan aiheeseen liittyen, kaikki tekstit löytää klikkaamalla kategoriaa Juhlat ja merkkipäivät. Tätä postausta oli toivottu kommenteissa, mutta jos tästä kirjoituksesta jäi pois jotain, mikä olisi kiinnostanut, niin kommenteissa saa esittää lisätoiveita! Vastailen parhaani mukaan.

Selvyys lasinkeräykseen

Julkaistu , kirjoittanut
13

HSY:llä on kuulkaa hyvä asiakaspalvelu. Soitin sinne eilen, kun juomalasien kierrätys jäi vaivaamaan mieltä. Asiakaspalvelu lupasi selvittää vastauksia kysymyksiini tarkemmin ja palata asiaan. Tänään minulle soitettiin ja sain perusteellisen selvityksen lasinkeräyksestä pääkaupunkiseudulla.

HSY:n keräämä lasi toimitetaan eteenpäin Forssaan yritykselle nimeltä Uusioaines. Uusioaines käsittelee kerätyn materiaalin niin, että se kelpaa raaka-aineeksi esim. lasivillan ja uusien pakkausten valmistamiseen. HSY:n ohjeet kierrätyksestä tulevat suoraan Uusioainekselta, ja ne perustuvat siihen miten lasi jatkokäsitellään.

Ja nyt tulee olennainen pointti: juomalaseja ei saa laittaa lasinkeräykseen. Lasinkeräykseen saa HSY:n alueella laittaa vain pakkauksia (pulloja ja purkkeja), jotka on tarkoitettu elintarvikkeiden säilytykseen. Esimerkiksi hillopurkit, mehupullot, soijapullot, pilttipurkit ja lasiset säilykepurkit (esim. oliivit, suolakurkut jne.) voi laittaa lasinkeräykseen. Kaikki muu lasi kuuluu sekajätteeseen!

Syy tähän on se, että lasista ei näe päältäpäin, miten se on valmistettu. Kun lasi sulatetaan uudelleenkäsittelylaitoksella, väärää ainesta olevat sirpaleet eivät sulakaan samassa lämpötilassa, ja prosessi menee sekaisin. Kun keräyslasi vielä rikkoontuu jo matkalla, ei yksittäisestä sirpaleesta voi mitenkään päätellä, onko se keräyskelpoista vai ei.

HSY:stä todettiin, että tässä esimerkkitapauksessa joka koski Iittalan kartiolasia, poikkeuksen ehkä voisi tehdä, koska valmistaja on suomalainen ja asiakaspalvelulla on mahdollisuus varmistaa suoraan tehtaalta, millaisesta lasista on kyse. Mutta juomalaseja on tuhansittain, eikä varmaa mahdollisuutta selvittää asiaa usein ole, joten riskiä ei kannata ottaa.  En laittaisi esim. Ikean laseja kierrätyslasin joukkoon, sen verran epämääräisiä vastauksia Ikealta sain. Se, että esim. ulkomainen valmistaja sanoo lasin olevan kierrätyskelpoista ei vielä tarkoita sitä, että lasin voi kierrättää Suomessa. Lasia voidaan käsitellä eri tavoin, ja eri alueilla vaatimukset voivat olla erilaisia. Tämä koskee myös Suomea. Asia pitää siis todella aina selvittää oman alueen jätehuollosta, jos laseja haluaa lasinkeräykseen laittaa.

Selvisi myös, mitä kuuman kestävä tarkoittaa. Termi ei ole paras mahdollinen, sillä siinä viitataan lasin sulamislämpötilaan. Myös elintarvikelasi kestää kuumaa tiettyyn pisteeseen saakka, mutta kuuman kestävä eli ns. keraaminen lasi vielä paljon enemmän. Tämä käy käytännössä ilmi vasta siellä uudelleenkäsittelylaitoksessa, kotioloissa sitä ei päältäpäin näe. Arkijärjellä voi tosin päätellä, että uuninkestävät astiat ja ne kahvipannut kuuluvat tähän sarjaan, mutta monet juomalasit tosiaan ovat samaa materiaalia myös. Siksi toinenkin nyrkkisääntö on paikallaan: älä laita ruokailu- tai ruoanvalmistusastioita lasinkeräykseen.

Ydinasiat ovat siis tässä:

  • Lasinkeräykseen vain elintarvikekäyttöön tehdyt pullot ja purkit
  • Astiat sekajätteeseen, samoin kaikki muukin lasi.
  • Jos haluat varmistua, voiko yksittäisen juomalasin kierrättää, selvitä todellinen materiaali valmistajalta, ja tarkista oman alueesi jätehuollosta, miten lasi jatkokäsitellään.
  • Jos yhtään epäilyttää, laita lasi sekajätteeseen. Et ainakaan aiheuta mitään ongelmia.
  • Toisaalta kaikki keräykseen kelpaava lasi kannattaa ehdottomasti kierrättää. Lasin laatu ei kierrätettäessä heikkene, vaan sitä voidaan käyttää ja kierrättää uudelleen käytännössä ikuisesti.

Uusioaineksen nettisivuilla on hyvää selkokielistä asiaa tästä aiheesta, mikäli jotakuta kiinnostaa. Uskoisin, että yritys käsittelee myös muualta kuin pääkaupunkiseudulta tulevaa lasia, joten sikäli ohjeet lienevät osuvia myös muilla paikkakunnilla. Kiitos myös HSY:n nopealle ja asiantuntevalle asiakaspalvelulle! HSY:ssä kiinnostuttiin Iittalan vastauksesta siinä määrin, että he rupesivat itse selvittämään, oliko asia tosiaan tarkistettu tehtaalta saakka. Minä taas olen oppinut parin päivän aikana runsaasti uutta, toivottavasti tästä selvityksestä on ollut iloa myös teille lukijoille.

Juomalasien kierrätys hämmentää

Julkaistu , kirjoittanut
17

Koska olen nykyisin aktiivinen kuluttaja, joka ottaa reippaasti yhteyttä kaikkii firmoihin aina kun mieltä askarruttaa, lähestyin Iittalaa juomalasien kierrätyskysymyksessä. Minulla oli siis Iittalan Kartio-sarjan juomalasi (kirkas), joka piti särön takia heittää pois. Vanhasta muistista arvelin, että juomalasit menevät sekajätteeseen, ja sinne sen laitoinkin. Mutta sitten kommenteissa joku huomautti, että tavalliset juomalasit saakin laittaa lasinkeräykseen.

Aloin selvittää asiaa ja löysin erittäin ristiriitaista informaatiota. Toisaalla väitettiin, että vain kuuman kestävät lasit pitää laittaa sekajätteeseen, muut lasinkeräykseen. Mutta toisaalta törmäsin myös ohjeisiin laittaa kaikki juomalasit sekajätteeseen, ja tämä ohje oli samaisen kommenttiosaston perusteella jaettu myös Kierrätystehtaalla vastikään. Jotta saisin asiaan selvyyttä, lähetin kysymyksen Iittalan asiakaspalveluun. Vastaus tuli kahden päivän päästä: kirkkaat kartiolasit saa laittaa normaaliin lasinkeräykseen. Valmistajan tieto on siis vastakkaista muualla jaettavan tiedon kanssa!

Iittalan asiakaspalvelu toimi moitteettomasti ja oli kiva että he vastasivat nopeasti. Ehdotin, että firma laittaisi nettisivuilleen ohjeet, miten heidän tuotteensa kierrätetään oikeaoppisesti. Siihen en saanut mitään kommenttia, mutta luulen että moni kuluttaja olisi nykyään kiinnostunut hoitamaan myös tavaroiden loppusijoituksen asianmukaisesti. Silloin olisi kätevää, jos yritys tarjoaisi itse ohjeet kierrätyksestä. Toivottavasti Iittala ja muutkin yritykset kiinnittäisivät tähän asiaan huomiota.

 

Testasin äsken huvikseni Ikean chatti-palvelun, ja sieltä tuli sama vastaus: juomalasit lasinkeräykseen. Kun varmistin miten muiden astioiden kanssa toimitaan, ohje oli katsoa kuuluuko astia värillisten vai värittömien laatikkoon. Huomautin, että kuuman kestävää lasia ei ainakaan saa laittaa, ja usein kielletään myös juomalasien laittaminen. Tähän Ikean asiakaspalvelu ei enää osannutkaan vastata mitään, vaan totesi vain, että tuotetiedoissa sanotaan materiaalin olevan kierrätyskelpoista, mutta että asiakkaan pitää tutustua kotipaikkansa kierrätysmääräyksiin. Ikean asiakaspalvelu yritti vastata kysymyksiini, mutta mitään todellista tietoa hänellä ei asiasta ollut. Lisäksi jotkut vastaukset osoittivat, että tieto oli varsin hataralla pohjalla, esimerkiksi kuuman kestävyydestä ei mainittu mitään, vaan kaikki lasiastiat niputettiin yhteen (kysyin siis muistakin astioista kuin laseista). Ikealla kierrätysasiat tuntuvatkin olevan vielä varsin toissijaisia, eikä asiakas saa sieltä selkeitä vastauksia.

Yhteenvetona kuitenkin: Valmistajien mukaan siis ainakin kirkkaat kartiolasit sekä kaikki Ikean juomalasit saa laittaa lasinkeräykseen. Samoin keräykseen voi varmuudella laittaa kaikki lasipurkit ja -pullot, jotka on ostettu ruokakaupasta. Kiellettyjen listalla ovat puolestaan kristalli, sekä sellaiset lasiastiat, jotka voi laittaa uuniin, ne kuuluvat aina sekajätteeseen. Myös ikkunalasi ja peililasi kuuluvat sekajätteeseen, eivät lasinkeräykseen.

Siihen selkeys loppuukin. Esimerkiksi Jätelaitosyhdistyksen sivuilla sanotaan, että ”Juomalasit ja muu kuumuutta kestävä lasi eivät kuulu kaikilla alueilla keräyslasin joukkoon.” Siis jossain kuuluu ja jossain ei? Mistä sen sitten voi tietää, missä kuuluu? Ja mistä ihmeestä tämänkin asian saisi selville? Myös HSY ohjeistaa yksiselitteisesti, että juomalasit eivät koskaan kuulu lasinkeräykseen, sillä niiden materiaali ei sovi hyödynnettäväksi samassa prosessissa pullojen ja purkkien kanssa. Ketä tässä nyt pitäisi uskoa? Valmistajaa vai tahoa, joka vastaa lasinkeräyksestä? Saatu tieto on aivan ristiriidassa keskenään.

Oikeastaan rupesi vähän ärsyttämään koko juttu. Jos yhteiskunta haluaa, että kansalaiset tekevät kestäviä valintoja, se pitäisi tehdä meille helpoksi. Eikä kaikkea voi jättää vain yhteiskunnalle, vaan jos yritykset haluavat toimia vastuullisesti, niidenkin pitäisi vähän tsempata, ja jakaa tarpeeksi tietoa tuotteistaan. Sitten olisi olennaista, että julkinen ja yksityinen taho selvittäisivät keskenään, mikä on oikea tapa toimia ja ohjeistaisivat samalla tavalla. Tiedon pitää olla yksiselitteistä ja helposti saatavilla. Jos oikea roskis pitää selvittää sähköpostilla, asia on tehty liian vaikeaksi. Etenkin jos saatu tieto on kuitenkin ristiriidassa keräystahon kanssa.

Miten tämä voi olla näin vaikeaa?

Karsimisen ilo, raivaamisen riemu

Julkaistu , kirjoittanut
11

Kun poistaa tarpeetonta tavaraa kotoa, siitä tulee hyvä ja kevyt olo. Mistähän se johtuu? Nyt kun olen alkanut noudattaa omaa ideologiaani tiedostavan omistamisen suhteen, tavaran poistuminen tuo jotenkin erityistä tyydytystä. Teen tietoisen valinnan – ”tuota en halua” – ja iloitsen siitä että pääsen hyödyttömästä eroon.

Joskus luin ajatuksen, että kodissa pitäisi noudattaa ”punaisen samettiköyden sääntöä”. On nimittäin olemassa erittäin hienoja tilaisuuksia, jonne pääsevät vain ne harvat ja valitut vieraat, joille samettiköysi avataan. Samalla tavalla voisimme toimia oman kotimme portinvartijoina, ja kohottaa köyttä vain erittäin tärkeille tai merkityksellisille tavaroille. Todennäköisesti raivaamisesta tulee siksi niin hyvä fiilis, että joka kerran kun poistan jotain, koti lähestyy sitä täydellistä tilaa, jossa jokainen meiltä löytyvä tavara on tietoisesti valittu, haluttu ja tärkeä.

Välillä karsiminen on hieman ristiriidassa ekologisuuden kanssa, mutta jos ollaan rehellisiä, karsiminen menee viime kädessä edelle. Kierrätän aina kun se on järkevästi mahdollista, mutta kohtuus kaikessa. Etenkin silloin, kun kyse on rikkinäisestä esineestä, roskis voi olla ainoa oikea paikka. Samoin koen, että minulla on pienempi vastuu tavaroista, joita en ole itse hankkinut vaan jotka ovat tavalla tai toisella vain päätyneet meille. Siis livahtaneet huomaamatta takaoven kautta niihin hienoihin juhliin, sen sijaan että olisivat odottaneet vuoroaan samettiköyden takana.

Sain inspiraation tähän tekstiin, kun tein lopullisen päätöksen heivata vanha petauspatja roskikseen. Se on peräisin 80-luvulta, ja tullut meille varasängyn mukana. Patja on niin liukas, ettei se millään pysy kunnolla paikallaan, eikä se loppuun käytettynä oikeastaan pehmennä sänkyäkään enää. Varmistin äidiltäni (jolta sänky & patjat olivat alunperin peräisin), saako heittää roskiin – saa heittää, patjalle ei ole mitään käyttöä. En jäänyt pohtimaan, olisiko tämänkin tavaran voinut jossain kierrättää. Epäilemättä joku kodittomien koirien yhdistys jossakin olisi sen saattanut ottaa vastaan, mutta tällä kertaa asia saa olla. Eikä edes omatunto kolkuta! Sen sijaan olen aivan fiiliksissä siitä, että kaapista vapautuu iso hylly muuhun käyttöön eikä minun enää tarvitse säilytellä jotain, mitä en halua omistaa.

Maaliskuun aikana vauhtiin päässyt karsiminen jatkuu hyvällä energialla. Nyt meiltä poistuu tavara, joka kuuluu juuri tuohon kutsumattomien vieraiden joukkoon. Toimimaton, iso ja ruma esine, jota en ole edes itse hankkinut. Tämä on raivaamista parhaimmillaan.

Paaston jälkeiset poistot

Julkaistu , kirjoittanut
8

Tavaraa virtaa kodista ulos tasaiseen tahtiin. Isoimpana eränä pääsin eroon siitä vanhasta vaatekaapista, jonka lahjoihin eteenpäin. Tilalle tosin tuli kaksi uutta, mutta niin oli tarkoituskin. Hyödynsin taloyhtiön roskalavaa, ja sinne kannettiin kaksi isoa liukuovea eräästä toisesta kaapista. Tätä jälkimmäistä tuunataan toukokuun aikana uudenlaiseksi, ja ovet jäävät siinä yhteydessä tarpeettomiksi. Tällä viikolla kierrätyskeskuksen pitäisi noutaa vielä viimeinen kaappi eteisestä, ja nyt on sormet ja varpaat ristissä, jotta siitä todella pääsisin eroon. Uutta ei tilalle hankita, vaan kaappi korvataan jo olemassa olevalla naulakolla.

Pienempiä tavaroita olen poistanut myös. Lastenhuoneesta keräsin ison kourallisen krääsää suoraan roskikseen. Suurin osa oli peräisin pääsiäismunista. Noiden ”lelujen” käyttöikä on pari tuntia, eikä niiden poistumista huomaa kukaan muu kuin minä, ja sekin pelkästään positiivisessa mielessä.

Jouduin heittämään roskiin myös vesilasin, johon oli tullut särö. Valitettavasti niitä ei tietääkseni pysty sennkummemmin kierrättämään, vaan lasi oli pakko panna sekajätteeseen. Heitin menemään myös kotihousut, joiden vyötärökuminauha oli täysin kuolettunut. Olin säilytellyt housuja silti ainakin vuoden – jotenkin kai ajattelin että voihan niitä silti pitää. No, ei oikeasti voi. Viime viikolla meni hermot turhapuro-lookiin, ja housut lensivät energiajätteeseen.

Keittiöstä annoin eteenpäin terästarjottimen, jolle ei ollut käyttöä. Lisäksi vein mökille tyhjiä mehupulloja. Jälkimmäistä ei ehkä voi kutsua varsinaiseksi poistoksi, mutta koska marjapensaat ovat mökillä, on tyhjien pullojenkin loogisin säilytyspaikka siellä. Kaiken päälle kulutin vielä pari näytepakkausta pois.

Talkoot taloyhtiömme tapaan

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Muuttaessamme nykyiseen asuntoon, en vielä tiennyt miten mielettömän hyvä tuuri oli sattunut käymään. Meillä on nimittäin mahtava taloyhtiö. Vaikka kyse on isosta talosta, asukkaiden kesken vallitsee hämmästyttävä yhteishenki. Täällä naapurit tuntevat toisensa nimeltä (no, ainakin sukunimeltä), tervehtivät rapussa ja pysähtyvät vaihtamaan kuulumisia pihalla. Tästä talosta ja sen fiiliksestä tykätään niin paljon, että yhtiössä on lukuisia asukkaita, jotka ovat muuttaneet taloyhtiön sisällä asunnosta toiseen, joko suuremmasta pienempään tai päinvastoin, riippuen perhetilanteen muutoksista.

Tiistaina saatiin taas uusi todiste harvinaisesta yhteisöllisyydestä, kun yhtiössä järjestettiin siivoustalkoon. Tarkoituksena oli tehdä yhteisistä tiloista toimivammat ja turvallisemmat raivaamalla niistä ylimääräiset roinat roskalavalle. Etukäteen hallitus hieman epäröi, näinköhän paikalle tulee ketään, mutta pelko oli turha. Ihmisiä osallistui niin paljon, että parin tunnin päästä ei enää ollut mitään siivottavaa, mutta roskalava oli ääriään myöten täynnä. Vinttien käytävät oli tyhjennetty irtotavarasta. Pyörävarasto oli raivattu ylimääräisestä roinasta ja järjestetty siistiksi. Ulkoiluväline- ja vaunuvarastosta oli kannettu kuutioittain rojua lavalle, ja koko tila organisoitu hienoksi ja toimivaksi. Yhteisistä kellaritiloista kannettiin samoin kuormatolkulla vanhoja huonekaluja ja muuta roinaa, jota sinne oli vuosien saatossa kertynyt. Lopuksi talkooporukka jäi vielä hyväksi toviksi pihalle jutustelemaan ja nauttimaan hyvin ansaittuja virvokkeita. Kaikilla oli kivaa.

Sen lisäksi, että oli hienoa että asukkaat osallistuivat niin aktiivisesti, oli uskomattoman palkitsevaa katsella siistejä ja järjestyksessä olevia tiloja. Uskon yhteisten tilojen ylläpidossa porttiteoriaan. Aiemmin kukaan ei ole ilmeisesti ottanut asiakseen huolehtia tilojen toimivuudesta, mutta nyt kun kaikki on porukalla raivattu, tuskin ainakaan samat ihmiset kantavat uutta tilalle. Isoon taloon mahtuu tietysti monenlaista asukasta, mutta enemmistö ratkaisee. Sitä paitsi vuoden päästä voidaan pitää uudet talkoot.