Aihearkisto: Vaatteet ja kengät

Viime vuoden uudet vaatteet

Julkaistu , kirjoittanut
4

Nyt on jälleen vuoden ostoraportin aika. Pidin vuonna 2018 kirjaa kaikista vaateostoksista, sekä myös niistä vaatteista, jotka sain vuoden aikana. Tämä oli kolmas vuosi, jolloin kirjanpitoa tein.

Toukokuun vaatteet
Toukokuun ostokset

Yleisiä havaintoja: Vuonna 2018 oli 5 kuukautta, jolloin en ostanut lainkaan vaatteita. Vaatteiden lisäksi ostin vuoden aikana kahdet kengät: talvikengät ja tennarit. Laskin jälleen jokaisen sukkaparinkin yhdeksi vaatteeksi, mistä seurasi se, että vaateostoja tuli lukumääräisesti paljon, siis kymmeniä. Toisaalta tekstiilijätekirjanpitoni kertoo, että iso osa ostetuista perusvaatteista, kuten sukista, alusvaatteista ja sukkahousuista, oli sellaisia, jotka korvasivat poistettuja vaatteita. Heitin esim. vuoden aikana suunnilleen yhtä monet sukat roskikseen kuin ostin uudet. Vuoden aikana ostin seuraavat perusvaatteet:

  • 4 sukkahousut (heitin roskiin yhtä monet)
  • 10 paria sukkia (sain niitä myös lahjaksi)
  • 3 alustoppia
  • 6 rintaliivit (heitin roskiin kahdet ja kierrätin epäsopivina kolmet tai neljät)
  • 7 alushousut (heitin pois viidet)

Tästä ensimmäisestä listasta näkee, että pelkästään sukista ja alusvaatteista tulee yhteensä jo 30 vaatetta. Kuulostaa heti paljolta. Mutta tässä minusta havainnollistuu se, miten täydellinen ostamattomuus olisi lähes mahdotonta. Sukat ja alushousut ovat välttämättömiä, ja kieltäydyn kulkemasta risoissa vaatteissa. Niitä ostin siis lisää tarpeen mukaan.

Tänä vuonna tosi moni ostettu vaate oli sellainen, että se korvasi jonkun vanhan vaatteen. Korvasin vanhan uimapuvun uudella. Pidin sitä vanhaa ihan tyytyväisenä, kunnes katsoin kesän valokuvia ja totesin, että koko puku oli virahtanut kauhean näköiseksi. Onneksi en huomannut asiaa silloin kesällä, ei tarvinnut nolostella ennen kuin jälkeenpäin 🙂 Ostin myös uuden pipon viime vuonna hukkaamani tilalle. Hankin uusia neuleita, sillä vanhat ”edustusneuleet” eivät enää näyttäneet kovin siisteiltä. Esimerkiksi parhaaseen villapaitaani ilmeisesti koi oli syönyt reijän, eikä paikkaus onnistunut kovin hyvin.

Viime vuoden isoimmat ostokset (noita ns. välttämättömyyksiä lukuunottamatta) tapahtuivat kolmessa isossa erässä. Helmikuussa olin New Yorkissa, josta ostin useamman käyttövaatteen. Olen niihin kaikkiin erittäin tyytyväinen. Toukokuussa olin pikavisiitillä Lontoossa, ja sieltä taas hankin kaikki uudet neuleet sekä Uniqlosta alustoppeja useamman kappaleen. Matkat isoihin kaupunkeihin edistävät shoppailuani, koska tarjolla on sellaisia liikkeitä ja merkkejä, joita kotimaasta ei saa.

vaatteet
New Yorkin ostokset

Kolmas iso ostoskuukausi oli heinäkuu, jolloin hankin koko joukon uusia urheiluvaatteita, sekä alennusmyynnistä alusvaatteita. Nuo urheiluvaatteet olivat tarpeen, sillä niiden suhteen ei valinnanvaraa kaapista juuri löytynyt. Esimerkiksi urheilusukkani olivat kaikki peräisin vähintään 10 vuoden takaa, ja kunto sen mukainen. Urheiluvaatteet, joita olen jo ahkerasti käyttänyt:

  • 2 juoksuhousut
  • 4 paria urheilusukkia
  • 3 urheilupaitaa
Näissä kelpaa urheilla.

Kokonaisuudessaan viime vuoden ostoksia leimaa suunnitelmallisuus. Vuoden aikana tuli vain muutama sellainen ostos, jota ei ollut millään ostoslistalla. Esimerkiksi etelänmatkalla ostettu uimapaita ja huivi olivat siellä hyödyllisiä, mutta muuten käyttöä ei ole tänä vuonna tullut. Lontoossa taas oli huomattavasti kylmempi kuin luulin, joten ostin Uniqlosta myös kevyen untuvatakin. Sitä olen kyllä pitänyt tosi paljon koko vuoden, joten ostos oli hyvä vaikkei ollutkaan ennalta suunniteltu.

Tämän vuoden ostokset ovat olleet tosi onnistuneita siinä mielessä, että kaikki ovat käytössä ja mieluisia. Jokaisesta ostoksesta on hyvä mieli, mikään ei kaduta eikä harmita. Olen selvästi löytänyt harmonian ja tasapainon vaateostosten suhteen. En enää juokse alennusten perässä, vaan ostan harkitusti sellaista mitä tarvitsen. En kitkuttele, mutta en myöskään osta enempää kuin tarvitsen. Minulla on jatkuvasti mielessä ne vaatteet, joita kaapista puuttuu. Tällä hetkellä tilanne on niin hyvä, että oikeastaan listalla ei lue muuta kuin paksuja sukkahousuja ja mukavat olohousut kotiin.

Tällainen oli minun harkitun ostamisen vuoteni. Miten teillä meni?

Arkijärki-podcast 54: Vuoden 2019 projektit

Julkaistu , kirjoittanut
2

Tämä on oikeastaan suoraan jatkoa edelliselle podcastille. Tässä vuoden viimeisessä podcastissa kerron, mihin projektiin ensi vuonna keskityn. Ensi vuonna aion ottaa tarkasteluun sen osan vaatteistani, johon en vielä ole erityistä huomiota kiinnittänyt, nimittäin ne omat vanhat vaatteet, jotka joko lahjoitan tai myyn pois. Tiedän paljonko ostan uusia vaatteita, tiedän paljonko heitän tekstiilejä roskikseen. Mutta käytettyjen vaatteiden kierrosta en osaa sanoa muuta kuin arvauksia. Tässä podcastissa pohdin asiaa enemmän, ja kerron, mihin asioihin haluan ensi vuonna keskittyä muutenkin.

Podcastin kesto noin 18 minuuttia.

Podcastin voi kuunnella suoraan tästä alta, taikka tilata puhelimeensa iTunesin tai Acastin kautta. Jos omistat iPhonen, yksinkertaisinta on klikata violettia podcast-appia, ja kirjoittaa hakuun Arkijärki. Sen jälkeen valitse tilaa, ja jatkossa kaikki jaksot ilmestyvät puhelimeesi automaattisesti! Helppoa kuin mikä. Jos haluat, että muutkin löytävät Arkijärki-podastin, jätä arvio tai tähtiä käyttämässäsi aplikaatiossa, niin se nousee ranking-listoilla helpommin löydettäväksi.

Kaikki aiemmat podcast-jaksot löytyvät myös blogin podcastien omalta sivulta, linkki myös sivun ylälaidassa. Sivulla uusin jakso on aina ylimpänä.

Arkijärki: blogi ja podcast

Podcast: Play in new window | Download

Subscribe: RSS

Marraskuun vaateraportti

Julkaistu , kirjoittanut
5

Marraskuu meni hienosti, en ostanut yhtään uutta vaatetta. Se tasapainotti mukavasti lokakuuta, jolloin tein ostoksia alennusmyynnistä. Tosin nämä asiat liittyvät kyllä toisiinsa: koska olin tehnyt ostoksia edellisessä kuussa, tässä kuussa ei ollut mitään tarpeita. Vaateostokseni ovat nyt päätyneet siihen pisteeseen, että kotimaassa ei houkutuksia eikä heräteostoksia juuri synny. Ostan lähinnä lisää käyttövaatteita, kuten sukkia ja alusvaatteita, mutta enpä paljon muuta. Toisaalta vaatevarastonikin on nykyisin aika hyvällä mallilla, eikä siellä hirveästi puutteita olekaan.

Sain tässä kuussa kolme vaatetta lahjaksi. Kaveri antoi tuulitakin, jota en ole vielä käyttänyt, mutta joka ehdottomasti tulee aktiiviseen käyttöön. Minulta on puuttunut siisti juoksutakki, joten otin tämän ilolla vastaan. Puoliso taas oli pidemmällä työmatkalla, ja sain häneltä tuliasia, ihania nekin.

punainen urheilutakki

Näin pirteän takin sain! Tässä näkyy hämärässäkin.

Olen nyt lopettanut tekstiilijätteen punnitsemisen, mutta marraskuussa on ollut sama trendi kuin ennenkin: roskiin menee rikkinäisiä sukkia, rättejä ja sen sellaista. Muuten, huomenna kannattaa kuunnella uusi podcast! Haastattelen siinä Outi Pyytä, joka tietää tekstiileistä, niiden kierrätyksestä ja tekstiilijätteestä kaiken. Aivan mahtava, pitkä podcast tiedossa, vaikka itse sanonkin! Outi pistää asiat halki, poikki ja siististi pinoon, eikä tuon tietopaketin jälkeen pitäisi olla mitään epäselvyyksiä sen suhteen, miten tekstiileistä päästään vastuullisesti ja oikein eroon. Huominen podcast onkin mitä parhain lopetus tälle tekstiilijäteseurannalle!

Mistä päästäänkin seuraavaan aiheeseen: mikä voisi olla seuraava seurannan kohde? Outin kanssa jutellessani alkoi tuntua siltä, että seuraavaksi olisi varmasti aika syventyä tarkemmin niihin vaatteisiin, joita en heitä roskikseen, mutta jotka kuitenkin poistuvat taloudesta. Tarkoitan etupäässä omia vaatteitani, sillä lastenvaatteiden kierrätys toimii varsin hyvin; käly ottaa lähes kaiken ja loput joko myyn tai lahjoitan Fidalle. Tosin tiedättekö mitä – tuon keskustelun jälkeen aloin epäillä, että lahjoitusseulani tulisi olla vieläkin tiukempi, siis nimenomaan lastenvaatteiden suhteen.

Joka tapauksessa aloin miettiä, että ensi vuoden kirjanpito voisi kohdistua nimenomaan omiin vaatteisiin, joista hankkiudun vuoden aikana eroon. Tämä onkin oikeastaan se viimeinen pala, jota en ole vaatekaapissani vielä tutkaillut. Ostot ja jätteen tiedän ja tunnen nyt jo tarkalleen, mutta tämä second hand -osasto on toistaiseksi arvailujen ja oletusten varassa.

Miten teidän marraskuu meni? Ja kiinnostaisiko tällainen vaateseuranta?

Kaipaan syyskapselia

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Affiliate-yhteistyö Arkijarki.net ja Caps Look

Juuri kun pääsin sanomasta, että nyt en kyllä turhia kotona järjestele, on pakko tehdä poikkeus. Vaatekaappi on nimittäin sellaisessa kaaoksessa, että se alkaa haitata arkea. Ongelmana on se, että kausivaatevaihto on jäänyt vähän kesken. Olen ottanut paksut villapaidat ja neuleet esille. Olen myös laittanut selkeimmät kesävaatteet pois, mutta en kaikkia. Se oli virhe, sillä nyt kaapissa on sekaisin kesä- ja talvivaatteita. Jotenkin ajattelin, että osalle kesävaatteista olisi vielä nyt syksyllä käyttöä, mutta erehdyin. Ei tuo kylmä ja sateinen ulkoilma houkuttele yhtään pukeutumaan mihinkään ohuisiin kukkapaitoihin!

En kutsuisi tätä erityisen hyvin järjestetyksi kaapiksi.

Oikeastaan tiedän, mitä nyt pitäisi tehdä. Oikea ratkaisu on tyhjentää vaatekaapin hyllyt, levittää kaikki vaatteet sängyn päälle ja henkareille, ja tehdä kunnon katselmus. Pakata viimeisetkin kesähepenet laatikkoon odottamaan kevättä, ja sitten miettiä, mitkä niistä lopuista oikein tulee käyttöön. Toisin sanoen nyt olisi juuri oikea hetki koostaa syyskapseli.

Olen tätä kapselipukeutumista opetellut vähitellen vuosien aikana. Rinna Saramäen Hyvän mielen vaatekaappi on hyvä käsikirja, ja lisää oppia olen saanut Caps Lookin Iina Lappalaiselta. Aluksi vastustin ajatusta kapselipuvustosta kovastikin, sillä ajattelin etten todellakaan halua rajoittaa vaihtoehtojani keinotekoisesti. Mutta sitten kun tutustuin menetelmään, ymmärsin että rajoitteet olivat lähinnä omassa päässäni. Nykyisin sovellan kapselipuvustoa omaan tyyliini, eikä mikään estä sinuakaan tekemästä samoin. Kapselipuvuston suurin hyöty on minulle ollut siinä, että hahmotan sen kautta mitä vaatteita minulla on käytössä, ja millaisia asukokonaisuuksia voin niistä koostaa. Kapselin koostaminen hyödyttää myös siksi, että silloin tulee käytyä kauden mukaiset vaatteet läpi, eikä vahingossa unohda mitään.

Jos haluat tutustua kapselipukeutumiseen enemmän, suosittelen lämpimästi Iinan ilmaista workshoppia. Hän on tänä vuonna uudistanut koko workshopin täysin, eli kaikki videot ovat uusia. Workshopin ensimmäinen osa julkaistaan 12.11., toinen osa 14.11. ja kolmas osa lähetetään livenä sunnuntaina 18.11. klo 18.00. (Jos et ehdi livelähetykseen mukaan, rekisteröitymällä tästä linkistä pääset katsomaan sen myöhemmin omalla ajalla.) Iina kertoo, että sisältöä on uudistettu juuri osallistujien toiveiden mukaisesti, joten aion itsekin klikata katsomaan ne. Workshop johdattaa kapselipuvuston perusteisiin Caps Lookin metodiin.

12 kuukautta tekstiilijätettä: mitä, miksi ja miten meni?

Julkaistu , kirjoittanut
25

Tasan vuosi sitten päätin selvittää paljonko meidän perheessä tulee tekstiilijätettä vuodessa. Sitouduin vuoden ajan punnitsemaan grammalleen kaikki roskiin heittämäni vaatteet ja tekstiilit. Käytin tähän tarkoituksen keittiövaakaa. Lyhykäisyydessään säännöt olivat tällaiset:

  • Punnitsen kaiken tekstiilin, mikä menee kirjaimellisesti roskikseen.
  • Jätteeksi ei lasketa sellaista tekstiiliä, jonka toimitan esim. Fidalle tai Finlaysonin keräykseen.
  • Mukana on kaikki mahdolliset tekstiilit, eli vaatteet, kodin tekstiilit ja matot.
  • Mukaan ei lasketa kenkiä, vaikka niissä olisi tekstiiliä.
  • Mukana laskuissa on minun, kahden lapseni sekä kodin yhteiset tekstiilit. Puoliso heitti tietysti myös vuoden aikana vaatteita roskiin, mutta hänen vaatteensa eivät ole mukana tässä projektissa.

Projekti sujui hämmästyttävän hyvin. Olen jokseenkin varma siitä, että kirjanpitoni on lähes aukoton. On mahdollista, että siellä on joku yksittäinen rätti jäänyt punnitsematta, mutta kokonaisuudessaan sanoisin että tilastoni kertoo perheeni tuottaman tekstiilijätemäärän todella täsmällisesti.

Paljonko tekstiilijätettä siis näillä säännöillä tuli? Vastaus on tässä: 4,383 kiloa. Siis neljä kiloa, 383 grammaa.

Mitä meni roskiin?

Ylivoimaisesti eniten heitin pois rikkinäisiä vaatteita. Puhki menneistä sukkia, sukkahousuja ja legginssejä, kulahtaneita alusvaatteita, moneen kertaan revenneitä toppahousuja. Monet näistä vaatteista oli myös kertaalleen korjattu, kuten paikattu polvet, ja sitten kun vaate lopulta jäi liian pieneksi, se päätyi roskikseen loppuun käytettynä. Pari yksittäistä vaatetta meni roskikseen matkoilla ollessa, koska niille tapahtui jotain peruuttamatonta, esim. joku oksensi päälle. Kotona ne olisi tietysti pesty, mutta noissa tilanteissa puhdistus ei ollut järkevästi ajatellen mahdollista.

Vaatteiden lisäksi heitin vuoden aikana pois muutamia sekalaisia tekstiileitä, kuten yhden rikkinäisen pesupussin, yhden vanhan nilkkatuen josta elastaani oli kuolettunut sekä sykemittarin vyön samasta syystä. Kodin tekstiilejä en koskaan heitä suoraa päätä, vaan kierrätän ne ensin räteiksi. Osan räteistä pesen käytön jälkeen, mutta sellaiset millä on siivottu jotain oikein likaista, heitän käytön jälkeen pois. Roskiin meni vuoden aikana kolme tiskirättiä ja monta siivousrättiä, mutta niiden yhteispaino oli vain parisataa grammaa. Ei siis mikään iso osa kokonaisuudesta. Sen sijaan kaksi poistettua kylppärinmattoa painoi yhteensä 1,3kg.

Ehkä suurin kysymysmerkki on vanha eteisen kuramatto, joka meni roskiin remontin yhteydessä. Se oli kooltaan monta neliötä, mutta en tiedä onko se varsinaisesti tekstiiliä, eikä se siksi ole tässä tilastossa mukana. Matossa oli paksu, vettä läpäisemätön kumipohja, sekä keinokuituinen pinta. Se ei ole mielestäni tekstiili siinä mielessä, että sitä ei esimerkiksi voinut pestä koneessa, eikä se myöskään käyttäytynyt kuten tekstiili, eli sitä ei esim. voinut taitella. Minusta tämä matto oli enemmän samantyyppinen rajatapaus kuin kengät, jotka jätin myös tästä projektista pois juuri siksi, että iso osa kenkien materiaalista on jotain muuta kuin tekstiiliä, ja pelkän kankaan määrää olisi ollut hyvin vaikea arvioida purkamatta koko kenkää osiin. Tuo eteisen matto oli kuitenkin iso ja painava, ja jos se laskettaisiin mukaan, se painaisi monta kiloa. En pysty painoa kovin hyvin arvioimaan, mutta arvelisin, että sen paino olisi ollut noin 8-10 kg, josta kuitenkin vain noin puolet varsinaista tekstiilimateriaalia. Matto palveli melkein viisi vuotta jokapäiväisessä käytössä eteisen lattialla, missä sen tehtävä oli siepata kaikki kura ja kuona itseensä. Pesetin sen kerran, mutta neljän vuoden jälkeen oli selvää, että matosta oli tullut kestolikainen. Remontin myötä se muuttui muutenkin tarpeettomaksi ja lopulta se hyödynnettiin vielä lattian suojauksessa, kun seiniä piikattiin ja maalattiin. Matosta otettiin siis kaikki mahdollinen hyöty irti, joten sen päätyminen sekajätteeseen ei ole ongelma. Mutta on tietenkin eri asia, onko vuoden kokonaismäärä jätettä reilut 4kg vai 14kg.

Entäs kierrätys?

Tuo reilut 4kg jätettä oli kaikkineen sellaista, että sitä ei olisi voinut kierrättää. Ensinnäkin suurin osa vaatteista oli sukkia, legginssejä ja alusvaatteita, joissa on mukana elastaania. Ymmärrykseni mukaan elastaania sisältäviä tekstiileitä ei voi hyödyntää oikein millään tavalla. Niinpä näiden vaatteiden kuskaaminen johonkin erilliseen tekstiilikeräykseen olisi ollut ajanhukkaa. Puhdasta puuvillaa oli tuosta määrästä taas niin vähän, että en usko ekologiselta kannalta olevan mitään eroa sille, kuskataanko vajaa kilo puuvilla jonnekin eroteltavaksi muista materiaaleista, vai laitetaanko se palamaan energiaksi. Etenkin kun kyse on hyvin likaisista tekstiileistä (rätit).

Mikään näistä poistetuista tekstiileistä ei myöskään ollut enää kierrätyskelpoista jollenkin toiselle käyttöön. Vuotava kurahanska on oikeasti käyttökelvoton vaate. Mikään vaatteista ei ollut sellainen, että sitä kukaan haluaisi tai edes voisi enää uudestaan käyttää. Niinpä on selvää, että yritän aina käyttää kaikki tekstiilit niin loppuun kuin mahdollista. Esimerkiksi ne pari kylppärin mattoa olivat vielä rikkinäisinäkin käyttökelpoiset avoimella parvekkeella. Siellä ne sitten kastuivat ja likaantuivat puolen vuoden aikana niin huonoon kuntoon, ettei niistä ollut enää hyötyä missään muualla.

Reilut 4kg tekstiilijätettä vuodessa. Miten siis meni?

Aloitin punnitusprojektin siksi, että taannoisessa YLEn uutisessa kerrottiin suomalaisten tuottavan noin 13kg tekstiilijätettä vuodessa. En voinut uskoa, että se pitäisi omalla kohdallani paikkaansa. Tämä 12 kuukauden seuranta todistaa, että olin oikeassa. Vaikka mukaan laskettaisiin tuo mattokin, ei henkilökohtaisen tekstiilijätteen määrä ylitä 13 kiloa, sillä tässähän oli mukana myös kahden lapsen roskiin menneet vaatteet, sekä koko perheen käyttämät tekstiilit. Lisäksi isoja mattoja laitetaan roskiin hyvin harvoin. Muistelen, että tätä ennen olen saattanut laittaa roskikseen yhden isomman maton koko elämäni aikana. Nuo aiemmin mainitut kylppärinmatot ovat niin pieniä, että ne voi huoleti pestä pyykkikoneessa.

Johtopäätökseni on, että edelleen ihmettelen, miten kummassa tuota jätettä voi ihmisiltä tulla niin paljon! Laitetaanko roskikseen siis ehjiä ja käyttökelpoisia vaatteita? Tai sellaisia kodintekstiilejä, jotka voisi hyvin hyödyntää vielä siivousrätteinä ynnä muussa käytössä. En tiedä, vähentääkö omaa tekstiilijätemäärääni tämä vimma käyttää kaikki kirjaimellisesti käyttökelvottomiksi. Teen sen kuitenkin siksi, että silloin tekstiilien heittäminen poltettavaksi tuntuu perustellulta ja oikealta ratkaisulta.

Olen toki vuoden aikana luopunut isosta määrästä vaatteita, mutta ne olen myynyt, antanut ystäville tai sukulaisille tai vienyt Fidalle. Esimerkiksi lastenvaatteita on lähtenyt huushollista kirjaimellisesti kassikaupalla, mutta vastaanottaja on seulonut ne kaikki läpi, ja valinnut mieluisensa omaan käyttöön. Fidalle en ole lahjoittanut mitään, mitä en olisi voinut pukea päälleni itse, jos vain koko, väri tai käyttötarkoitus olisi ollut sopiva. On myös merkillepantavaa, että vuoden aikana ei ole mennyt roskiin ainuttakaan neuletta, hametta, mekkoa, housuja tai muuta päällysvaatetta. Sellaisia vaatteita on lähes mahdoton käyttää loppuun. Tämä kokeilu vahvistaa siis entisestään sitä ajatusta, että vaatteita pitäisi ostaa paljon vähemmän kuin nykyisin, sillä vanhat eivät kulu. Samoin käytetyn vaatteen ostaminen tai vaatteiden vuokraaminen tuntuu tämän kokeilun valossa erittäin järkevältä.

Lopetan tekstiilijätteraporttini tähän, mutta kirjoitan varmasti aiheesta jatkossakin. En kuitenkaan viitsi enää punnita jokaista rikkinäistä sukkaa, koska nyt tiedän, millä tasolla tekstiilijätemäärät vuodessa meillä ovat. Vanhat raportit löytyvät tekstiilijäte -tunnisteella.

Miten paljon arveletta teillä tulevan tekstiilijätettä vuodessa? Mitä te sille teette?

Lokakuun (alennusmyynti)ostokset

Julkaistu , kirjoittanut
10

Kuukausi on taas lopuillaan, joten on aika tehdä vaateostoksista tiliä. Nythän kävi aivan klassisesti, eli alennusmyynneissä on taas pyöritty. Mutta tämä on vain yksi puoli asiasta. Toinen puoli on se, että suurin osa ostoksista korvaa vastaavan, loppuun kuluneen vaatteen. Ostokseni ovat tässä:

  • uimapuku
  • rintaliivit
  • pipo
  • pitkähihainen urheilupaita
  • t-paita
  • 2 alushousut
  • 3 sukkahousut

Yhteensä 10 vaatetta.

Sitten selitykset. Heitin kesän jälkeen uimapukuni roskiin, koska se oli täysin virahtanut sekä haalistunut. Uusi uimapuku on mahdollisimman perusmallia, yksivärinen ja ilman kaaritukia tai muita härpäkkeitä, niin että sen voi heittää pesukoneeseen käytön jälkeen ilman sen kummempaa ajattelua. Ostin sen Patrician alennusmyynnistä puoleen hintaan. Tunnustan olevani erittäin tyytyväinen tähän hankintaan. Ostin samasta alesta myös rintaliivit, jotka korvasivat vastaavat kotona. Heitin ne vanhat ja kulahtaneet roskiin.

Voisiko nämä ostokset olla enää tylsempiä?

Pipolle oli myös tarvetta. Hukkasin viime syksynä piponi, ja olen siitä asti kaivannut uutta. Hullujen päivien tarjouksesta löytyi täsmälleen kadonnutta vastaava päähine kohtuullisella hinnalla. Kaikki loputkin ostokset olivat Hulluilta päiviltä. T-paita oli tummansininen peruspaita Filippa K -merkiltä. Ne ovat normaalisti melko kalliita, mutta olen käytössä todennut tuon merkin t-paidat todella napakoiksi. Ne pitävät värin ja muodon pesusta toiseen. Olen ostanut edelliset t-paidat toukokuussa 2017 Uniqlolta, eikä niiden laatu kyllä vastaa Filippa K:ta. T-paidat ovat vaatevarastoni peruskiviä, joten tälle oli tarve.

Sitten listalta löytyy vielä alushousuja, joille oli tarve, sekä sukkahousuja, joiden tarve ei ehkä ollut ihan ilmiselvä. Säät ovat muuttuneet sellaisiksi, että hameiden alle tarvitsee paksut sukkikset, joten niitä on hyvä olla varastossa, mutta aivan välttämättömiä hankintoja nuo eivät olleet. Ennakoin, että seuraavien kuukausien aikana vanhoja menee rikki, joten varauduin jo valmiiksi. Ostin yhdet tiilenpunaiset ja kahdet mustat. Täytyy sanoa, että näissä motiivi ostaa liittyi myös vahvasti siihen, että sukkiksia oli siinä runsaasti tarjolla. Niitä on viheliäistä lähteä hankkimaan juuri silloin kuin tarvitsisi, ja kun vielä oli alennusmyynti, annoin markkinoinnin vaikuttaa päätöksentekooni.

Lopuksi ostin pitkähihaisen urheilupaidan, joka oli tämän kuun ostoksista se kyseenalaisin. Periaatteessa vaate on hyvin perusteltu. Nyt on olen jo puoli vuotta harrastanut juoksemista säännöllisesti ja tavoitteellisesti, on ihan järkevää, että siihen on myös asianmukaiset varusteet. Omistin tätä ennen vain yhden pitkähihaisen urheilupaidan, ja on vähän hankalaa olla pesemässä sitä jokaisen käytön jälkeen, siis pahimmillaan monta kertaa viikossa. Toisaalta juuri tämä paita valikoitui ostoskoriin siksi, että se sattui tulemaan vastaan, olin ostamisfiiliksissä ja siinä oli ale. Eli paita oli samanlainen ”ostetaan nyt kun tässä kerran alessa on” hankinta kuin sukkiksetkin.

Oikeastaan mikään näistä ostoksista ei ole ongelma. Se, mikä minua näissä ärsyttää on se, että edelleen joku sisäinen laihialainen juhlii, kun ostan jotain alennusmyynnistä. On tietenkin järkevää ostaa halvemmalla kuin kalliimmalla, mutta annan edelleen tarjousten ohjata liikaa päätöksentekoani. En tarkoita sitä, ettei ikinä pitäisi ostaa alesta mitään, mutta nyt kun tiedän miten ihmisen mieli noiden alennusten suhteen toimii, minua ärsyttää, että  lankean kerta toisensa jälkeen samaan ansaan. En verrannut urheilupaidan tai sukkahousujen hintaa yhtään mihinkään. En miettinyt mitä en maksaisivat muualla, tai mitä muuta sillä rahalla olisin saanut. Sen sijaan olin mahdottoman tyytyväinen itseeni, kun tein niin hyvän hankinnan alesta. Pakkohan sen oli olla hyvä ostos, kun se kerran oli tarjouksessa. Tämä, arvoisat lukijat, on itsepetosta.

Olisi parempi olla itselleen rehellinen, ja todeta että ostan tämän paidan siksi, että se on tässä nyt sopivasti nenän edessä, ja sellaiselle on tarve. Hinta vaikuttaa mielestäni järkevältä, joten ostan tämän nyt, jottei myöhemmin tarvitse harmitella että kaapista puuttuu paita. Tämä olisi älyllistä rehellisyyttä. Jatkan siis edelleen harjoittelua.

Miten teillä meni?

PS. Tekstiilijäteraportti seuraa parin päivän päästä! Kuun vaihteessa tulee kokonainen vuosi punnittuja roskia, joten teen siitä aiheesta ihan oman postauksensa.

Syyskuun vaateraportti: nollakuu mutta paljon jätettä

Julkaistu , kirjoittanut
12

Kuun ensimmäinen päivä on käsillä, joten on jälleen aika raportoida tekstiilitilanne myös tänne blogiin. Ostojen suhteen raportti on lyhyt: en ostanut syyskuussa yhtään vaatetta. En myöskään saanut yhtään vaatetta, joten saldo näyttää sen suhteen pyöreää nollaa. Syyskuussa remontti ja monet muut jutut työllistivät niin paljon, että ei minulla oikeastaan ollut aikaakaan kulkea kaupungilla. Kuten toissaviikolla podcastissa kerroin, kävin kenkäkaupan loppuunmyynnissä, mutta en löytänyt sieltä mitään sopivaa. Syyskuusta tuli tämän vuoden neljäs nollakuukausi. Ostoja sisältäneitä kuukausia on tähän saakka viisi, eli toistaiseksi ollaan suurinpiirtein 50/50 tilanteessa.

Sen sijaan tekstiilijätettä tuli viime kuussa poikkeuksellisen paljon. Kokonaismäärä oli vähän yli 1,2 kiloa. Viime kuussa määrä jäi alle sadan gramman, joten nousua on. Syynä oli ensisijaisesti vanha kylpyhuoneen matto, joka painoi yksinään jo melkein kilon. Matto oli vanha, muistelen että se olisi ostettu vuonna 2010. Käytin sitä kylppärissä niin kauan, kunnes reunat alkoivat rispaantua pahasti. Sitten siirsin sen vielä parvekkeelle kesäksi, mutta meidän avoimella parvekkeella kaikki on täysin ilmojen armoilla. Niinpä totesin tänä syksynä, että nyt on matto tullut tiensä päähän. Hassua on, että kirjanpitoni kertoo sen olleen jo toinen kylpyhuoneenmatto, jonka tänä vuonna heitän roskiin.

Esimerkki tämän kuun tekstiilijätteestä. Lasten housut siis molemmista polvista puhki, ja takasauma on ratkeamaisillaan (ei näy kuvassa). Omat sukat näytti yhtenä iltana tältä, kun otin ne pois jalasta.

Muutenkin vaatteita kului käyttökelvottomiksi. Roskiin meni vuotavia kurarukkasia, rikkinäisiä sukkia, legginssejä ja sormikkaita. Määrään taitaa vaikuttaa se, että kausivaatevaihto on käynnissä myös lasten vaatekaapeissa, ja olen sieltä perannut pois kaikkea rikkinäistä ja korjauskelvotonta. (Tekstiilijätteeseen lasketaan siis kaikki omat, lasten ja perheen yhteiset poistot, kuten matot jne. Puolison tekstiilijäte ei ole mukana näissä laskuissa.) Huomasin muuten juuri, että ensi kuun jälkeen olen pitänyt tekstiilijäteseurantaa yhteensä 12 kuukauden ajan! Se tarkoittaa sitä, että sitten on suuren loppuraportin aika.

Olen siis käynyt vaatekaappeja läpi, ja löytänyt paljon myös sellaista poistettavaa, mikä ei kuulu roskiin. Päätin luopua yhdestä kenkäparista, huivista ja takista. Nämä kaikki ovat olleet käyttämättä jo monta vuotta. Kuten viimeksi kirjoitin, välillä on pakko tarkastella omia vaatteitaan kriittisesti, ja uskaltaa vain luopua, vaikka teorissa käyttöä ehkä vielä voisi löytyä. Lasten pieneksi jääneitä vaatteita löytyi kokonainen ikeakassillinen, jonka olen luvannut toimittaa eteenpäin sukulaislapselle. Aion myös varata kirppisjakson kaikille niille vaatteille, joita en onnistu jakamaan eteenpäin suoraan jollekin kaverille tai sukulaiselle. Kaappeihin on tullut tilaa, osittain juuri siitä syystä, ettei uutta ole tullut tilalle.

Miten teillä syyskuu on sujunut?

Aika luopua

Julkaistu , kirjoittanut
13

Kiitos kaikille, jotka kommentoitte taannoin sen ikuisen puseron kohtaloa. Yksimielisyys oli vavahduttava: näytän puserossa kamalalta. Tämä vakuutti minut siitä, että kyseinen vaate on aika laittaa kiertoon. Ei roskiin, vaan joko kirppikselle myyntiin tai sitten lahjoitan sen Fidalle. Saitte minut vakuuttuneeksi siitä, että voin luopua paidasta, vaikka periaatteessa voisin myös pitää sitä. Mutta joku muu on siinä enemmän edukseen kuin minä.

Olen nauttinut siitä, että syksy tuntuu vihdoin saapuneen. Viime kesän helteiden jälkeen tuntuu aika mukavalta ottaa esille kaikki neuleet ja muut lämpimämmät vaatteet, joita olen viimeksi pitänyt puoli vuotta sitten. Samalla olen kerännyt kesäisimmät vaatteet kaapista, ja aion laittaa ne laatikoihin odottamaan ensi kevättä. Tällä hetkellä tuo vaatepino tosin majailee olohuoneen tuolin päällä, sillä en ehtinyt viime viikolla tehdä asialle enempää. Mutta ensimmäinen askel kohti kausivaatevaihtoa on otettu. Samalla olen huomannut, että kaikki vaatteet eivät suinkaan ole pidossa yhtä paljon.

Tuon keltaisen puseron myötä olen rohkaistunut tarkastelemaan vaatteitani tarkemmin. Tajusin, että kesävaatteiden joukossa, tai oikeastaan sen kesävaatekapselin ulkopuolella, on sellaisia vaatteita, joita en ole pitänyt aikapäiviin. Siis esimerkiksi kahteen tai kolmeen vuoteen. Tai ehkä neljään. Otetaan vaikka kuvassa näkyvä turkoosi neule. Se on silkkisekoitetta, lempimerkkiäni, ja siinä on väriä. Olen ostanut sen alennusmyynnistä kenties viitisen vuotta sitten. En ole pitänyt sitä moneen vuoteen. Ensinnäkin siksi, että olen odottanut sitä hetkeä, jolloin hoikennun niin paljon, että pusero muuttuu vähän liian sopivasta väljemmäksi, ja toiseksi siksi, että väri on vähän samanlainen kuin siinä aiemmin mainitussa puserossa. Hankin tämän silloin, kun olin kyllästynyt vaatevarastoni ruskeaan yleissävyyn, mutta tämä väri ei toimi. Näytän tässäkin sairaalta. En tiedä, miksi olen tätä vuodesta toiseen kaapissa säilyttänyt. Nyt tuon keltaisen saaman tuomion myötä päätin, että siirrän myös tämän turkoosin samaan kirppiskassiin odottamaan myymistä. Jos omastakin mielestäni näytän siinä vähän kalpealta, voin nyt olla varma, että suuri yleisö on samaa mieltä.

Näille pitäisi tehdä …jotain. Kun vain tietäisi mitä.

Sitten on vielä pellavainen housupuku – en enää elä elämää, jossa tarvitsisin sellaista. On myös tuo ruskea hame, jota en myöskään ole pitänyt vuosikausiin. Mutta jotenkin en ole raatsinut siitäkään luopua. Pakkaan sen kesä toisensa jälkeen takaisin laatikkoon odottamaan, josko ensi kesänä haluaisin pitää sitä. Ei siinäkään ole paljoa järkeä, mutta luopumispäätös tuntuu vaikealta. Ja onhan siellä kaapissa paljon muutakin, mistä olisi varmasti aika jo päästää irti. Minulla on laatikollinen t-paitoja, mutta aktiivisessa käytössä niistä on noin 20%. Tämäkin asia on jollain tasolla tiedossa, mutta en ole ryhtynyt minkäänlaisiin toimenpiteisiin tilannetta parantaakseni. Nyt saattaisi olla aika?

Vedän tästä omasta kirjoituksestani nyt sen johtopäätöksen, että karsittavaa löytyisi! Mutta vanhoista vaatteista luopuminen tuntuu yllättävän vaikealta. Siitä voisi kirjoittaa ihan oman postauksensa, mutta lyhyesti sanottuna minulla on kyse siitä, että tykkään omista vaatteistani. Niistäkin, joita en aktiivisesti pidä. Näen niissä potentiaalia, ihan kuin siinä keltaisessa puserossakin. Sekään ei ollut kovin hyvä päälläni, mutta kuitenkin keksin sille käyttöä. Toisaalta ymmärrän hyvin, että on hölmöä, jos kaapissa vie tilaa jokin sellainen vaate, jota ei koskaan pidetä. Nyt kun alan tuota kesävaatekasaa tuosta tuolin päältä selvitellä, päätin olla tarkkana, ja siirtää talvisäilytykseen vain ne, mitä todella aion ensi kesänä pitää. Muut lähtevät suoraan odottamaan kierrätystä.

Onko siellä ketään muuta samoissa hommissa, siirtelemässä vaatteita paikasta toiseen? Tai onko kenelläkään samoja havaintoja, että joskus on vain aika luopua?

Tarina ikuisesta puserosta

Julkaistu , kirjoittanut
25

Moni on toivonut tarinoita omasta vaatekaapistani, ja ensimmäinen postaus herätti vilkasta keskustelua. Tässä tulee seuraava osa: tarina puserosta, joka on luultavasti ikuinen.

Sen jälkeen kun esikoinen oli syntynyt, jouduin akuuttiin vaatekriisiin. Mitkään vanhat vaatteet eivät nimittäin mahtuneet sillä hetkellä päälle. Tilanne saattaa olla tuttu myös sellaisille, jotka eivät ole äskettäin synnyttäneet. Yhtäkkiä vain huomaa, että vaatekaapissa ei ole juuri mitään, mitä voisi laittaa ylleen. Tilanne oli sellainen, että minun oli kirjaimellisesti pakko ostaa uusia vaatteita. Päädyin ratkaisemaan tilanteen niin, että varasin ajan Stockmannin pukeutumisneuvojalle. Annoin varsin väljät ohjeet. Tarkoitus oli hankkia monenlaisia vaatteita, joilla pärjäisin ainakin puoli vuotta kaikissa tilanteissa. Ainoa kriteeri mekkojen ja yläosien suhteen oli se, että niissä piti pystyä imettämään vauvaa.

Näin sivumennen sanoen tämä oli yksi parhaista päätöksistä ikinä, sillä ostin tuon tapaamisen seurauksena läjän vaatteita, jotka oikeastaan muodostivat kapselipuvuston, jota käytin ainakin seuraavat puoli vuotta. Tuolloin en ollut kapselipuvustosta kuullutkaan, mutta käytännössä se oli kuitenkin lopputulos: neljät housut, muutama pusero, kaksi mekkoa, kolme alustoppia. Yhteensä vaatteita oli kymmenkunta, ja yksi niistä on edelleen jäljellä. Se on tämä:

Pusero on kokoa 44, mutta koska se on malliltaan pussimainen ja väljä, se menisi varmaankin sujuvasti kenelle tahansa välillä 36–46. Kangas on hyvin läpikuultava, olen aina pitänyt toppia tämän alla. Pääntie ja helma ovat joustavat ja hihat ylettyvät kyynärpäihin saakka. Kaula-aukko on laaja, sen voi vetää olkapäiden alle jos haluaa. Yhdistin tämän yleensä leveälahkeisiin housuihin jotka myös ostin samalla kertaa, jolloin kokonaisuus sopi mukavasti kaikenlaisiin vähän siistimpää vaatetusta vaativiin tilaisuuksiin. Pidin tätä vauvavuonna runsaasti, mutta sitten pusero jäi kaappiin.

Syynä on se, että keltainen ei sovi minulle erityisen hyvin. Sen huomaa vaikkapa tästä kuvasta, jossa pusero on päälläni. Olen luonnostani varsinainen kalpeanaama, eikä keltainen paranna asiaa. Printit eivät varsinaisesti ole minun juttuni, joten tämä kuosi on aina tuntunut vähän liian kukkaiselta ja kirjavalta. Lisäksi selässä on kolme pientä nappia, ja vaikka niitä ei yleensä näe eikä niihin tarvitse koskea, en tykkää niistä yhtään. (En ylipäätään tykkää napeista missään muodossa, mutta se on toinen tarina.)

Aika kirjava.

Olin laittamassa tätä puseroa kierrätyskassiin jo vuosi sitten, mutta sitten ajattelin, että tämä on juuri sitä kertakäyttökulttuuria, josta haluan irtisanoutua. Päätin haastaa itseni ja poistamisen sijasta yrittää ottaa pusero aktiiviseen käyttöön uudelleen. Onnistuinkin siinä kohtuullisesti, ja löysin useampia tapoja yhdistellä tätä erilaisiin hameisiin ja housuihin. Olen pitänyt tätä ainakin tummien pillifarkkujen, valkoisten pellavahousujen ja pinkin A-linjaisen hameen kanssa.

Tässä topissa on vain yksi ongelma: se on ikuinen. Materiaali on 100% polyesteriä, mikä tarkoittaa, että tämä kestää varmaankin kaikkea muuta paitsi polttamista. Se ei rypisty, nyppyynny, haalistu, kutistu eikä kulahda. Tämän voi tunkea kassin pohjalle, ja se ilmestyy sieltä aivan samanlaisena kuin ennenkin. Sen voi pestä koneessa eikä sitä tarvitse ikinä silittää. Tätä on mahdotonta pitää niin paljon, että vaate kuluisi loppuun.

En tietenkään enää ostaisi  tällaista. Mutta silloin kun tämän ostin, en ollut läheskään näin tietoinen vaatteiden ominaisuuksista. Minulla ei ollut ostotilanteessa halua eikä mahdollisuuksia lähteä etsimään täydellistä vaatetta, ja pusero täytti tarkoituksensa riittävän hyvin. Nyt olen kuitenkin jälleen kahden vaiheilla, luopuako vai ei. Luopumisen puolesta puhuu se, että väri ja kuosi eivät hirveästi miellytä, ja paita saa minut vähän sairaan näköiseksi. Samoin se, että pusero on priimakunnossa, sen voisi lahjoittaa hyvällä mielellä eteenpäin. Mutta säilyttämisen puolesta puhuu taas se, että malli sopii minulle hyvin, vaatteelle on tilaa kaapissa, ja jos haluan, voin käyttää sitä väriongelmasta huolimatta. En rakasta tätä vaatetta, mutta en varsinaisesti vihaakaan. Mutta ei tämä mikään lempivaate ole. Jos nyt törmäisin tähän kaupassa, en ostaisi, en edes harkitsisi ostavani.  Käyttökertoja tälle on tullut vuosien aikana 20–30. En tiedä olisiko 30 kertaa vielä aivan täynnä, mutta on tätä pidetty.

Olen pian pakkaamassa kesävaatteita säilytykseen. Pitäisikö tämä pakata mukaan, vai siirtää kierrätyskassiin? Mitä te tekisitte?

Mikä on tarpeellista?

Julkaistu , kirjoittanut
11

Olen ostolakon myötä pohdiskellut paljon sitä, mikä on tarpeellista. Tämä ajatus on varmasti tuttu monille, jotka ovat omaa kulutustaan ylipäätään miettineen. Mitkä hankinnat ovat aidosti tarpeellisia? Tämä on hankala kysymys, sillä oikeastaan minkä tahansa hankinnan voi perustella tarpeella. Esimerkiksi: kumisaappaani vuotavat vettä, joten on hyvin selkeää todeta, että tarvitsen uudet. Mutta entä tämä: kaikki villapaitani ovat mustia, joten tarvitsen kevääksi jotain vähän värikkäämpää. Mutta tarvitsenko kumpaakaan? Voihan kumisaappaatkin (ehkä) paikata, ja mustia paitoja voisi pitää myös keväällä.

Etenkin kun puhutaan vaatteista, todellista tarvetta voi olla vaikea määritellä. Ongelma on tässä: aina voi kyseenalaistaa sen, tarvitaanko jotain todella. Voidaan sanoa, että Suomessa tarvitsee useammat kengät, koska meillä on neljä vuodenaikaa. Mutta eihän se viime kädessä ole totta. Ei tarvitse mennä kuin pari sataa vuotta taaksepäin historiassa, kun tulee vastaan ihmisiä, jotka tuskin omistivat yksiäkään kenkiä koko elämänsä aikana. Joten millä perusteella nykyihminen muka tarvitsee sekä kumpparit että talvikengät että sandaalit että lenkkarit, puhumattakaan korkokengistä? Jos 1600-luvulla pärjättiin ilman, miksei nyt?

Tarpeita on erilaisia

Tässä kohdassa on hyvä vähän laajentaa ajattelua. On nimittäin muitakin tarpeita, kuin se aivan välttämätön henkiinjäämisen tarve. Amerikkalainen psykologi Abraham Maslow esitteli kuuluisan tarvehierarkiansa jo 1940-luvulla. Sen ytimessä on ajatus siitä, että ihmisellä on erilaisia tarpeita, jotka ovat tietyllä tavalla suhteessa toisiinsa. Usein näitä tarpeita kuvataan kolmiona, jossa alempi kerros on saavutettava, jotta ihmisellä riittäisi energiaa ja kiinnostusta toteuttaa seuraavan tason tarpeita. Maslowin mukaan ensimmäisenä on fysiologiset tarpeet, kuten nälkä ja jano, siis toisin sanoen juuri ne perimmäiset henkiinjäämisen kannalta olennaiset asiat. Sen jälkeen tulee turvallisuuteen liittyvät tarpeet, siis että tuntee olonsa turvatuksi esimerkiksi taloudellisesti tai emotionaalisesti. Kolmantena on sosiaaliset tarpeet, kuten perhe ja ystävät, neljäntenä tarve tuntea itsensä arvostetuksi ja viimeisenä esteettiset tarpeet ja itseilmaisun tarve. Menemättä Maslowin teoriaan sen syvemmälle, hänen ajatuksensa kuitenkin havainnollistaa hyvin sen, että tarve voi olla aito ja perusteltu, vaikka se ei olisikaan välttämätön henkiinjäämisen kannalta.

No, mitä tämä sitten tarkoittaa siinä tilanteessa, kun pähkäilemme vaatekaupassa ja mietimme, tarvitsemmeko uutta paitaa vai emme? Jos lähdetään siitä, että kotoa löytyy jo muutama vaatekappale, paita ei ole tarpeellinen. Mutta sen sijaan sosiaalisten tarpeiden näkökulmasta uusi paita voi oikeasti olla välttämätön. On esimerkiksi runsaasti työpaikkoja, joissa ihmisten odotetaan olevan tietyllä tavalla pukeutuneita. Ilman asianmukaista vaatetusta työn voi pahimmillaan menettää kokonaan, mutta vaikkei niin kävisikään, ryhmästä kovasti poikkeava pukeutuminen voi saada työkaverit karttelemaan sitä yhtä oudosti pukeutuvaa tyyppiä. Uusi paita voi siis olla täysin perusteltu taloudellisen turvallisuuden ja sosiaalisen hyväksynnän takia.

Pyramidin huipulla

Elämme niin kehittyneessä yhteiskunnassa, ettei meidän tarvitse miettiä, palellunko ilman tätä puseroa kuoliaaksi vai en. Sen sijaan vaatteen tarpeellisuus sosiaalisesta näkökulmasta on täysin relevantti pohdinta. Mielestäni on täysin perusteltua omistaa myös hienompia vaatteita, joissa voi esimerkiksi osallistua juhliin tai mennä vaikka konserttiin. On hyvinvoinnin kannalta välttämätöntä, että voi tuntea yhteenkuuluvuutta muiden kanssa, ja jos ei omista sosiaalisiin tilaisuuksiin sopivia vaatteita, tästä voi tulla oikea ongelma. Olen myös seurannut blogeja, joissa pukeutuminen on selvästi ihmiselle tärkeä itseilmaisun muoto. Jos asia on näin, eikö silloin voi hyvin todeta tarvitsevansa tiettyä vaatetta vain sen ulkonäön takia? Eikö elämässä saisi olla kauneutta ihan vain kauneuden vuoksi?

Tarve-keskustelun takana on yritys erotella todelliset tarpeet mielihaluista. Jos on tarkoitus ostaa ainoastaan tarpeellista, ei voi ostaa uutta vain siksi, että tekee jotain mieli. Tässä kohdassa ajatus helposti harhautuu sivuraiteelle, sillä emmehän me henkiinjäämisen kannalta todella tarvitse juuri mitään uutta. Mutta kuten tuossa ylempänä tuli perusteltua, tarpeita on muitakin kuin niitä aivan välttämättömiä. Tämä tekee mielihalujen ja tarpeiden erottelusta hankalampaa. Luulenkin, että olemme siirtyneet siihen tilanteeseen, että on hyödyllisempää miettiä, kuinka monta vastaavaan tarkoitukseen soveltuvaa vaatetta kotoa löytyy jo ennestään. Tuo lukumäärä kertoo paremmin, onko kyseessä tarve vai mielihalu. Esimerkiksi jos työkäyttöön on jo olemassa viidet siistit housut, voi miettiä, tarvitseeko niitä kuudensia oikeasti.

Vain mieliteko – ostanko?

Tarve on kuitenkin sekin vain yksi näkökulma. Koska en ole minimalisti, minusta on ihan ok ostaa muistakin syistä – tietyt reunaehdot huomioiden. Joku voi varmasti pärjätä kaksilla sukkahousuilla, mutta jos tekee mieli ostaa niitä kaikissa sateenkaaren väreissä, en näe sitä ongelmana, jos ostoksiin on varaa ja jos niille on kotona paikka minne ne mahtuvat. Olennaista on tietenkin myös se, tuleeko vaate tai tavara todella käyttöön. Pelkästä mielihalusta ostaminen muuttuu ongelmaksi, jos kaapit täyttyvät vaatteilla, joita on käytetty kerran, kunnes niihin on kyllästytty. Yksi tapa miettiä tarpeellisuutta onkin arvioida, miten ahkeraan käyttöön tavara tai vaate tulisi.

Kun siis puntaroi kaupassa, ostaisiko jotain vai ei, on turha ahdistua siitä, ettei oikeasti tarvitse mitään. Tarpeellisuus on laajempi käsite, kuin mitä ensivilkaisulla voisi ajatella, eikä senkään tarvitse olla ainoa kriteeri. Tämän ei kuitenkaan tarvitse johtaa siihen, että rupeaa ostelemaan holtittomasti kaikenlaista sillä perusteella, että jokaiselle ostokselle voi kyllä keksiä jonkun ”tarpeen”. Oikeastaan näkökulman laajentaminen tarpeellisuuden suhteen tekee ostamisesta entistä tietoisempaa. Jos en tarvitse tätä jäädäkseni henkiin, miksi sitten? Muitakin hyviä syitä on. Ja jos lopulta ainoa syy on se, että tämä vain näyttää kauniilta tai ilmentäisi persoonallisuuttani, voi kysyä itseltään, haluaako siitä huolimatta ostaa. Minä olen ostanut edellä mainituista syistä, eikä kaduta. Esimerkiksi taide menee tähän kategoriaan automaattisesti. Vaatteetkin voivat mennä, mutta niiden kohdalla ainakin oma seulani on tiheämpi. Jokin mekko voi olla ihana, mutta päätän silti etten tarvitse sitä, sillä ihania mekkoja on jo ennestäänkin. Joskus tunsin huonoa omaatuntoa ostoksista, joita en näennäisesti ”tarvinnut”, sillä olihan minulla jo kaikkea, mitä henkiinjäämiseen tarvittiin. Mutta sitten onneksi älysin, että asiaa voi katsoa vähän laajemminkin.

Mitä mieltä te olette? Mikä on tarpeellista?