Aihearkisto: Shoppailu

Lasketaanko sukat mukaan?

Julkaistu , kirjoittanut
21

Voi olla että ei ole viisasta kirjoittaa tästä aiheesta. Kun viimeksi kerroin mitä olen vuoden ensimmäisen kvartaalin aikana ostanut, siellä jo joku pyöritteli silmiä kommenttiosastolla, ja päivitteli hirvittävää shoppailutahtiani. Noooh, otan riskin ja kirjoitan kuitenkin.

Menin aamulla Stockalle ostamaan uusia sukkahousuja viikonlopun juhlia varten. Minusta tuntuu, että sellaiset ohuet juhlasukkikset ovat käytännössä kertakäyttöisiä. Melkein aina onnistun nirhaisemaan itseni johonkin ovenpieleen niin, että illan päätteeksi sukissa on silmäpako tai sellaisia lankaviiruja. Päättelin siis, että kannattaa suosiolla ostaa uudet hyvissä ajoin, sillä jos paneudun asiaan juhlapäivän aamuna, ei ole sanottu että korista löytyy kunnon sukkiksia, eikä siinä vaiheessa enää ole aikaa hankkia uusia. Jos ihminen käyttää sukkahousuja ja hameita, niin yhdet taatusti priimat juhlasukkikset kaapissa pelastaa päänsäryltä silloin, kun niitä tarvitaan.

Löysin sopivat yllättäen jopa kantistarjouksesta, mutta sitten paikalle pelmahtanut myyjä vinkkasi, että tuolla olisi alekori myös. Jos on mahdollista saada käyttötavaraa alesta, niin minähän olen aina sellaisesta kiinnostunut. Ja löytyihän sitä, yhdet bambukuituiset sukat omassa koossani (en käytä muuta kuin bambuisia nilkkasukkia), yhdet merinovilla-puuvillaiset legginssit hameen kanssa talvikäyttöön sekä vielä yhdet siistit paksut sukkahousut myös syksyä ajatellen. Kaikkineen päivineen onnistuin saamaan näistä viidenkympin laskun.

En kadu näistä ostoksista ainoatakaan. Juuri nyt ei ole villalegginssien käyttöaika, mutta kelataanpa puoli vuotta eteenpäin ja aivan taatusti niille on käyttöä. Pidän siitä, että kaapista löytyy sopivat vaatteet silloin kun niitä tarvitaan, joten ei haittaa että ne ovat muutaman kuukauden kaapissa ilman käyttöä. Näissä ostoksissa ei siis ole mitään ongelmaa sinänsä, mutta kun avasin excelin johon vaatteeni merkitsen, aloin tarkastella kokonaisuutta. Näistä tuli kerralla neljä vaatekappaletta lisää. Olen huomannut, että kun ihmiset keskustelevat vaatteista ja niiden ostamisesta, näkyy usein termi ”sukat ja alusvaatteet poislukien” – ihan kuin ne eivät olisi oikeita vaatteita ollenkaan. Mutta itse en ajattele noin, koska alusvaatteita käytä joka ikinen päivä, ja niin myös sukkia ainakin 9 kk vuodessa. Minusta ne pitää mitä suurimmassa määrin laskea kokonaisuuteen mukaan.

Nyt ollaan siis tilanteessa, että tänä vuonna ostettujen vaatteiden kokonaislukumäärä hipoo jo kolmeakymmentä, sukat ja alusvaatteet mukaanluettuina. Mutta – tarkalleen ottaen yli kolmasosa kappalemääräisistä vaateostoksista on juuri sukkia, alusvaatteita tai sukkahousuja. Hmm… ehkä tässä on se syy, miksi noita vaatteita ei yleensä lasketa mukaan? Kokonaismäärä nousee äkkiä ihan uusiin lukemiin, kun tosiaan laskee kaikki vaatteet mukaan. Sukat ovat käyttövaatetteita, jotka kuluvat ajan mittaan puhki. En pysty tuntemaan minkäänlaista huonoa omaatuntoa niiden ostamisesta. Niin kauan kuin varasto mahtuu sille varattuun vetolaatikkoon vaatekaapissani, sukkien määrä on ihan hyvä.

PS. Tunnustan että kun kirjasin sukkia sinne taulukkoon, muistin äkkiä yhdet kengät, jotka puuttuivat sieltä. Pitää olla tarkkana, edes taulukko ei auta jos ei muista listata sinne kaikkea.

Aleja odotellessa

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Olen edelleen pohdiskellut ostokäyttäytymistäni, nyt kosmetiikan osalta. Sen suhteen harhaudun harvoin impulssiostoksille, niin että ostaisin jotain, mitä en ollenkaan tarvitse tai ole suunnitellut ostavani. Tarkoitan, että noihin kenkiin verrattavia kosmetiikkaostoksia sattuu harvoin. Tosin tuon excelin perusteella pitäisi varmaan kyseenalaistaa tämäkin käsitys, ehkä olen tässä yhtä väärässä kuin vaatteiden suhteen. Minulla on vähän sellainen fiilis, että etenkin alennusmyynneissä saatan kuitenkin harhautua kaidalta tieltä.

Jostain syystä erityisesti alekosmetiikka vetoaa minuun. Tarkoitan nyt kosmetiikalla kaikkea henkilökohtaiseen hygieniaan ja ulkonäköön liittyviä tuotteita hammastahnasta ripsiväriin. Siihen on ainakin kaksi syytä. Koska tietyt tuotteet ovat välttämättömiä, tuntuu fiksulta ostaa niitä nimenomaan alesta. Aliostajan pistämätön logiikka menee niin, että jos kerran ostaa joka tapauksessa, kannattaa tietenkin odottaa hetki, jolloin saman tuotteen saa halvemmalla. Jos ostaa sitten useamman kerralla, välttää alennuksen lisäksi monta muuta ostoskertaa. Toisaalta kosmetiikka jos mikä on sellaista vähän ”turhaa”, josta ainakin minulla on aina vähän sellainen olo, että tarvitseeko tätä nyt välttämättä.

Toisaalta jos tuote on alessa, sen ostaminen tuntuu oikeutetummalta, kuin ”turhuuden” ostaminen täydellä hinnalla. Tuo aiempi syy liittyy etenkin niihin välttämättömyyksiin, mutta kun kyse on jostain vähemmän välttämättömästä, alennusprosentti tekee tuotteista heti houkuttelevampia.

Huomasin, että jokakeväiset alennuspäivät tekevät tuloaan, joten nyt tietysti vetkuttelen kaikenlaisten ostosten kanssa. Kaivelen purkkien pohjilta viimeisiä rippeitä, sillä kaikista eniten kirpaisisi, jos ostaisi vahingossa täydellä hinnalla jotain, jonka saisi seuraavalla viikolla selvästi halvemmalla… Toivottavasti hahmotatte itseironian tässä tekstissä. Tiedostan itsekin, että olen tämän asian suhteen vähän hassu.

Nyt siis nähdään miten luoviin ratkaisuihin päädyn ennen kuin aleviikot alkavat. En siis tiedä milloin ne olisivat mutta kai nyt jotkut ennen pääsiäistä kuitenkin. Niitä odotellessa teen listaa loppuvista tuotteista.

Onko siellä ketään muuta, joka jo odottelee että pääsisi alennusmyynteihin santsaamaan tarpeellisia varastoja?

 

Silmiä avaava taulukko

Julkaistu , kirjoittanut
18

Taisin aiemmin mainita, että päätin pitää kirjaa tämän vuoden ajan vaateostoksistani. On kuulkaa valaisevaa toimintaa. Ei olla vielä päästy edes ensimmäisen vuosineljänneksen loppuun, kun summa alkaa olla jo sillä tasolla, minkä kuvittelin käyttäväni vuodessa. Olen hieman järkyttynyt. Tänä mennessä olen ostanut

  • farkut
  • 3 neuletta
  • 3 sukkahousut
  • korkeakorkoiset sandaalit
  • huopahatun
  • 2 alusvaatesettiä
  • lyhythihaisen topin.

Nuo vaatteet täyttävät monelaisia tarpeita, toiset kriittisempiä kuin toiset. Esimerkiksi farkut ja alusvaatteet täyttivät konkreettisia toiminnallisia puutteita kaapissa. Nyt minulla on pitkästä aikaa ehjiä ja siistejä farkkuja kaapissa (ostin toiset uudet viime vuoden puolella, joten ne eivät ole tässä laskussa mukana). Oikean kokoiset ja istuvat t-paitaliivit taas ovat käytännön välttämättömyys todella monen vaatteen alle, ja sellaisia puuttui kaapista. Sukkahousut taas ovat jatkuvasti kuluvaa käyttötavaraa, nuo kolme paria tulee käytettyä loppuun ennemmin tai myöhemmin.

Neuleet vastasivat ennemminkin mielihaluihin. Ostin punaisen, vihreän ja beigen villapaidan täydentämään ennestään kovin neutraalia värivalikoimaani. Parikymppisenä pukeuduin iloisesti mustaan melkein joka päivä. Mutta mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän kaipaan värejä. Musta sopii minulle edelleen mutta useimpina päivinä se tuntuu tylsältä vaihtoehdolta. Paradoksaalista kyllä, tuo ostamani toppi oli tarkoituksella musta, sillä siisti musta toppi sopii melkein mihin vaatteeseen ja tilaisuuteen tahansa, ja kaapista puuttui sellainen.

Sitten on nuo ihanat hömpötykset: huopahattu ja kesäiset korkkarit. Kummatkin menevät sarjaan ”ihana – ja vielä alessa!” Molemmat olivat myös impulssiostoksia, mikä on hyvä havainto siksi, että luulin etten koskaan tee sellaisia. Hattua olen pitänyt jo monta kertaa, joten aivan turhuus se ei kuitenkaan ollut. Entäs ne kengät sitten? ihanat kengät

Nahkaa, tanskalainen merkki, 75% alennus. Hinta alle 25€. Juuri minun jalkaan sopivat. Mallipari, eli ainoat laatuaan. Voiko tällaista yhdistelmää jättää kauppaan? Minä en voi. Olen ajatellut kipsuttaa näillä koko kesän. Vaatevarastoni olisi ehdottomasti pärjännyt ilman näitäkin, mutta nämä kyllä aidosti ilahduttavat minua.

Johtopäätös tästä kaikesta on, että olen ollut aika vahvasti harhojen vallassa, mitä tulee vaateostoksiini. Olen saanut itseni uskomaan, etten juurikaan osta vaatteita, ja jos ostan niin vain tarpeeseen. Molemmat väitteet on tullut kumottua parissa kuukaudessa. Tällä hetkellä tilanne on se, että aion ihan harkiten ja tarkoituksella ostaa vielä ainakin kahdet kengät kevään aikana. Tarvitsen uudet tennarit (vanhat ovat hajalla) sekä sellaiset nilkkurit jotka ovat lämpimämmät kuin tennarit mutta kevyemmät kuin talvikengät, sellaisia en omista. Tai omistan mutta ne ovat vähän liian pienet. Lista tulee siis kasvamaan edelleen ja niin kasvaa myös ymmärrys siitä miten oikeastaan vaatekaupoilla käyttäydyn.

Vaatekirjanpito vuodelle 2016

Julkaistu , kirjoittanut
19

Nykyisin tuntuu olevan muotia pitää excel-taulukkoa vaateostoksistaan. Tämä kai jollain tavalla liittyy kohtuullistamiseen, project 333:een, säästäväisyyteen ja sen sellaiseen. Seuranta-aika on vuosi, ja joulu-tammikuussa blogiin kirjoitetaan raportti siitä, miten meni. Tämä on vähän hassua mielestäni, joskin on erittäin kiinnostavaa lukea niitä raportteja. Ja nyt minullakin on sellainen taulukko.

Viime vuonna meinasin jo aloittaa, mutta kun eri tahoilta ihmiset sanoivat että mitä hullua, miksi niin tekisit, jätin sitten aloittamatta. Tänä vuonna ei aio kertoa projektista kenellekään, joten saan listata ostoksiani kaikessa rauhassa. Olen kyllä samaa mieltä siitä, että vähän hassua ja tavallaan tarpeetonta se on. Minulla ei ole taloudellista motiivia siinä mielessä, että en shoppaile yli varojeni, en ostele luottokortilla nettikaupoista yön pimeinä tunteina vaatteita joita en koskaan pidä, eikä ostaminen muutenkaan ole mikään ongelma (paitsi ehkä siinä mielessä että aliostajana voisin usein ostaa enemmänkin). Vaatekaappini ei ole ylitsepursuava. En aio asettaa itselleni budjettia, koska se ei ole tarpeen. Enkä ole mikään muotibloggaajakaan. Miksi siis vaivautua?

Siksi, että minua kiinnostaa. Oma mielikuvani on, että en ostele vaatteita juuri lainkaan. Oletan, että käytän vuodessa paljon vähemmän rahaa vaatteisiin kuin ihmiset keskimäärin. Minulla ei rehellisesti sanottua ole mitään mielikuvaa siitä, että olisin viime vuonna ostanut mitään vaatteita, paitsi pari urheiluvaatetta ja parit alusvaatteet. Järkeni kuitenkin sanoo, ettei se voi olla totta. Epäilen, että olen aika pahasti harhateillä näiden kuvitelmieni kanssa. Minua kiinnostaa selvittää, mikä on tilanne todellisuudessa.

Ja – kuinka ollakaan – kirjanpito on jo reilun kuukauden perusteella osoittanut, että olen sekä oikeassa että väärässä. Oikeassa siinä, että minulla on harhakuvitelmia. Väärässä siinä, että en muka osta paljon mitään enkä käytä yhtään rahaa. Lahjomaton kirjanpitoni nimittäin osoittaa, että olen vuoden 2016 aikana ostanut yhteensä kymmenen vaatekappaletta. Mukana on mm. korkeakorkoiset kesäsandaalit. Kymmenen vaatetta, ja nyt eletään viikolla 6! Tässä sen näkee, miten sujuvasti sitä unohtaa kaikenlaisia faktoja. Jos joku olisi kysynyt, kuinka paljon vaatteita olen tämän vuoden aikana ostanut, olisin sanonut että pari-kolme neuletta ja yhdet farkut. Kesäkengät eivät olisi sillä hetkellä käyneet muistin laitamillakaan.

Kirjanpidosta tulee mielenkiintoista ainakin itselleni. Merkitsen sinne vain vaatteen ja hinnan,  koska minua kiinnostaa eniten se, kuinka monta uutta vaatetta kaappiin vuoden aikana kertyy ja kuinka monta euroa niihin kului. Päätin samalla vaivalla pitää kirjaa siitä, kuinka paljon rahaa menee korjauksiin ja pesulaan, sekä kirjata ylös jos satun myymään jotain. Voisi ehkä olla järkevää listata myös ne vaatteet, jotka muuten vain poistuvat käytöstä ja koko kaapista. Sillä lailla saisi aika kattavan kuvan siitä, miten vaatteet liikkuvat vuoden aikana. En nyt mene vannomaan, mutta eiköhän tästä projektista kuulla täällä blogissakin pitkin vuotta.

Pidättekö te kirjaa vaatteista tai ostoksista? Onko teillä budjettia?

Miten sille imurille kävi

Julkaistu , kirjoittanut
7

Ensinnäkin iso kiitos kaikille, jotka jättivät kommentteja ja kertoivat kokemuksistaan eri pölynimureiden suhteen. Vaikuttaa siltä, että ainakin tämän blogin lukijat jakautuvat suunnilleen kolmeen ryhmään: On niitä, jotka tykkäävät eniten Mielestä, niitä jotka vannovat Elekroluxin nimeen ja niitä, joiden mielestä pölypussiton Dyson on ehdottomasti paras. Aika usein Mielen omistajat ovat aiemmin pettyneet Elektroluxiin ja päinvastoin. Kokemuksista oli erittäin mielenkiintoista lukea.

Yksiselitteistä johtopäätöstä niiden pohjalta oli kuitenkin mahdoton tehdä. Paras vinkki olikin mennä Giganttiin ja testata imureita käytännössä. Minulla oli se Kuluttaja-lehden tuore vertailu myös taustatietona, ja sen pohjalta samankin merkin eri malleissa saattoi olla selvästi eroa. Tämän tiedon pohjalta epäilen, että ne jotka kehuvat ja ne jotka moittivat tiettyä merkkiä, saattoivat tietämättään vertailla eri hintaluokan koneita keskenään. Varmasti myös henkilökohtaisilla mieltymyksillä on merkitystä, eri ominaisuudet voivat olla joko hyviä tai huonoja käyttäjästä riippuen.

Mihin lopputulokseen itse sitten tulin? Itse asiassa nyt tuli käytettyä jokerikortti. En ostanut uutta imuria ollenkaan, vaan ostin vanhaan uuden osan. Siinä vaiheessa kun kirjoitin blogiin, en tajunnut, että korjaaminenkin voisi olla mahdollista. En ollut koskaan kuullut kenenkään hankkivan varaosia pölynimuriin. Kuvittenkin, että 15 vuotta vanha kone on jo niin vanha, ettei sitä kannata ruveta korjaamaan. Onneksi joku mainitsi tästäkin siellä kommenteissa, ja puoliso ehdotti myös sen vaihtoehdon selvittämistä. Kävi ilmi, että Elekroluxin laitteisiin voi tilata varaosia netistä. Se toimitettiin lähimmälle R-kioskille neljässä päivässä.

Olen oikeastaan todella tyytyväinen ratkaisuun. Ensinnäkään vanhaa, sinänsä toimivaa konetta ei tarvinnut heittää pois. Yksi iso ongelma uuden ostamisessa olisi ollut, mihin se vanha sitten laitetaan. Nyt tätä ongelmaa ei tarvitse ratkaista. Toiseksi tämä oli hyvin edullinen vaihtoehto. Putki rahteineen maksoi noin 40€. Sillä hinnalla ei olisi saanut halvintakaan pölynimuria, ja taustaselvitykseni kertoo, että halvalla ei pölkkäreiden kohdalla saa kovin hyvää. Kolmanneksi säästin hirveästi vaivaa – sekä fyysistä vaivaa että säästyin päätöksenteolta. Aliostaja riemuitsee, kun ei tarvinnutkaan yrittää valita kymmenien hyvien joukosta sitä optimaalisinta. Neljänneksi tykkään siitä, että jotain voi todella korjata, eikä sittenkään tarvitse ostaa heti uutta. Se tuntuu mukavalta, on jotenkin sellainen olo että olen toiminut oikein.

Samaan aikaan minulla on vähän huono omatunto, kun ensin vaivasin teitä ja sitten en kuitenkaan hyödyntänyt saamiani vinkkejä odotetulla tavalla. Anteeksi! Toisaalta nuo saamani kommentit auttavat varmasti muita ostajia myös. Myös minua ne auttavat myöhemmin, sillä vaikka uusi osa teki pölynimuristamme nyt käyttökelpoisen, se toi kuitenkin vain jatkoaikaa ennen väistämätöntä lopullista hajoamista. Ainakin se vahvisti käsitystäni siitä, että parhaat koneet löytyvät joka tapauksessa Mielen ja Elektroluxin valikoimista. Pölypussiton vaihtoehto ei vaikuta omalta jutultani.

Aliostajan ongelmia

Julkaistu , kirjoittanut
28

Onhan siitä ollut puhetta, että olen aliostaja. En osta, ellei ole pakko. Tämä johtuu jostain kummallisesta ajatusvirheestä, joka saa minut ajattelemaan seuraavia:

  • ”Äääh, en jaksa nyt kantaa tätä kotiin/ei mahdu kassiin/on jotenkin muuten hankalaa. Ostan ensi kerralla.”
  • ”Periaatteessa pärjään kyllä ilmankin.”
  • ”Nyt voisi olla hyvä tilaisuus ostaa tuote x varastoon, mutta toisaalta minulla on vielä entisiäkin jäljellä, joten en taida sittenkään ostaa, säästyy rahatkin.”
  • ”Melko kallista…”
  • ”Tavallaan tämä olisi kiva, mutta oikeastaan en välttämättä tarvitse sitä, joten en osta.”
  • ”En tiedä mikä näistä olisi paras, joten en ota mitään.”

En ymmärrä mikä siinä on niin vaikeaa. Sitten kun en osta, saan tuntea seuraukset nahoissani. Tai kuten nyt, tukassani. Olen nyt viikon suihkinut hoitoaineeksi lasten muumi-suihketta, kun en ajoissa ole täydentänyt hoitoanetta. Siihen oli erinomainen tilaisuus esimerkiksi hullujen päivien aikaan. Selasin tarjouksessa olevia hiustuotteita edestakaisin, enkä osannut päättää. Valikoimaa oli liikaa, hermostuin kun en osannut päättää millä kriteerillä ostopäätös olisi kannattanut tehdä (hinta/merkki/luvatut ominaisuudet) ja jätin lopulta ostamatta kokonaan. Perustelin itselleni, että onhan minulla niitä vanhoja vielä puoli pulloa jäljellä, ehkä niillä pärjää jopa seuraaville alepäiville asti. Älkää kysykö, en itsekään tiedä missä mielenhäiriössä oikein olin.

Nyt on sitten kaikki loppu. Enkä ole päässyt kauppaan. Päässyt tarkoittaa tässä ”viitsinyt mennä”. Tällä viikolla alkaa olla pakko viitsiä. Voisin yrittää välttää tämänkaltaista tilannetta jatkossa ja määrätä itseni ostamaan saman tien kaksi purkkia kaikkea. Yhdet käyttöön ja toiset säästöön odottamaan ensimmäisten loppumista. Sillä lailla säästyn yhdeltä ostoskierrokselta kokonaan, mikä taas sopii aliostajalle erinomaisesti.

Kärsiikö joku muu samasta ongelmasta?

Kylkiäinen kohdallaan

Julkaistu , kirjoittanut
1

Kerrankin sattui niin, että kaupassa tarjottiin kylkiäistä, ja otin sen ilahtuneena mukaani. Olin Kodin1-liikkeessä ostamassa lahjoja lasten kaverisynttäreille. (Tiesittekö, että ko. liikkeestä saa nykyisin vaikka mitä? Esimerkiksi leluja ja kosmetiikkaa. Olen ostanut sieltä viime kuukausina runsaasti sellaista, mitä varten aiemmin olisin suunnannut esimerkiksi Tarjoustaloon.) Joka tapauksessa kassalla tarjottiin ilmaista liukuria. Eipä olisi parempaa päivää tuolle kylkiäiselle löytyä, kun lunta pöllysi taivaalta täyttä päätä.

Nappasin liukurin oikein mielelläni, sillä meiltä puuttui sellainen. Eikä ollut mikään rimpula, vaan kunnollinen, tukeva, perinteinen liukuri. Epäselväksi jäi, tarjoiltiinko niitä kaikille, vai jonkun tietyn summan ylittäneille (ostokset maksoivat noin 30€) vai siksi, että käytin kassalla etukuponkeja. En myöskään ole ihan varma, olisiko liukurilla suurta merkitystä sen suhteen, miten usein kaupassa jatkossa asioin. Mutta ainakin ilmainen tavara sopi minulle tällä kertaa erinomaisesti!

Alennusmyynneissä ilman ahdistusta

Julkaistu , kirjoittanut
10

Minä sitten tykkään alennusmyynneistä. On jotenkin hirveän palkitsevaa tehdä ostoksia puoleen hintaan, jos kyseessä on vaate, joka pitäisi ostaa joka tapauksessa. En siis tykkää shoppailusta alennusmyynneissä huvituksena sinänsä, mutta saan suurta tyydytystä siitä, että pystyn ostamaan tarpeellista tavaraa merkittävästi halvemmalla kuin yleensä.

Olin viikonloppuna shoppailmassa täydennystä vaatekaappiini, jossa on jo pidempään ollut selkeitä puutteita. Ostoslistalla oli siisti musta toppi, farkut sekä lämpimiä neuleita, jotka eivät olisi tylsän värisiä. Onnistuin ostamaan nämä kaikki yhdellä retkellä, ja ainoastaan toppi oli normaalihintainen. Mutta toisaalta silloin, kun sopiva tulee kohdalle, se kannattaa minun tapauksessani ostaa. Seuraavaan shoppailukertaan saattaa nimittäin mennä kuukausia, joten jos ei toimi silloin kun aika on, voi sopivan löytyminen siirtyä jopa vuodella.

Farkut olivat uskomaton löytö, sillä löysin heti sopivat. Asiaa saattoi auttaa se, että olin ostanut saman merkin farkut juuri ennen joulua normaalilla hinnalla, ja sen peruja oikea koko oli selvillä. Nyt noukin alepinosta kaikki eri mallit siinä samassa koossa ja sovitin ne. Kaikki olivat enemmän tai vähemmän ”ok”, niin että jos ne olisivat olleet valmiiksi kaapissani, olisin voinut käyttää niitä kaikkia. Mutta en tietenkään maksa muusta kuin täydellisestä, joten vain yhdet läpäisivät kaikki kriteerit. Kiikutin ne tyytyväisenä kassalle maksaakseni vain 60% normaalihinnasta.

Sitten ostin alennuksella yhden kirkkaanpunaisen puuvillaneuleen sekä kaksi täyttä kashmiria olevaa villapaitaa. Toinen oli vihreä ja raidallinen, toinen superelegantti beige. Villapaitavarastoni kehittyi kertaheitolla toivottuun suuntaan. Kun pari vuotta sitten paneuduin tähän muodonmuutokseen, tajusin että kaipaan elämääni enemmän väriä. Neuleet olivat kuitenkin kaikki tylsän ruskeita/tyylikkään neutraaleja väritykseltään, miten asian nyt haluaa ilmaista. Vihreä ja punainen tuovat toivottua vaihtelua, ja se vaalea beige – noh, se nyt vaan näytti muuten niin hyvältä että ostin senkin. Ei minulla sellaista klassista kamelinsävyä aiemmin ollutkaan.

Rahaa tähän kaikkeen meni aika reippaasti. Mutta kuten sanoin, seuraavan kerran shoppailen kenties huhtikuussa, joten summa pitää oikeastaan jakaa tasaisesti vuoden ajalle. En tehnyt yhtäkään sellaista ostosta, jota en voisi käyttää vaikka joka viikko, enkä ostanut mitään, minkä ostamista en olisi suunnitellut jo aiemmin. Minun kaltaiseni aliostajan kannattaa käyttää otollinen hetki hyödyksi ja antaa mennä silloin kun sopivia vaatteita sattuu kohdalle, sillä luontainen taipumukseni on jättää kokonaan ostamatta. Juuri siksi  alennusmyynneissä shoppailu on niin ihanaa. Saan kiksit siitä, että onnistun ostamaan normaalia halvemmalla jotain, minkä joutuisin ostamaan täydellä hinnalla joka tapauksessa.

Mitä olisi ihana ostella?

Julkaistu , kirjoittanut
31

Kävelin teekaupan ohi, ja mietin että olisipa ihana poiketa tuonne sisälle, tuoksutella erilaisia teelaatuja, jutella myyjän kanssa ja lopulta ostaa muutama pussillinen erilaisia teelaatuja. Mielikuva jatkuu niin, että sitten kirpeinä syysaamuina keittelen itselleni makoisaa teetä, katselen ikkunasta kuinka vaahteranlehdet punertuvat ja silmäilen Hesarin otsikoita.

En mennyt kappan enkä ostanut mitään. Koska meillä on useampaa teelaatua kotona jo valmiiksi, enkä edes juo teetä aamuisin, paitsi silloin tällöin. Ostosreissu olisi vain tukkinut kaapihyllyä entisestään, ja vienyt rahaa turhaan. Mutta ajatus teen ostelemisesta oli ihana.

Haikailin viime viikolla Hulluille Päiville, olisin halunnut kuljeskella siellä kaikessa rauhassa ja ostella kaikenlaista. Ei mitä tahansa, sillä esimerkiksi vaatteiden ostaminen on minusta ikävää melkein aina. Mutta tiedän että jos olisin päässyt esimerkiksi ruokaosastolle, olisin löytänyt vaikka mitä tarpeellista. Ruoan ostamisesta tulee hyvä olo, siinä on jotain niin rauhoittavaa kun täyttää ruokakaappeja ja tietää että kaikkea on.

Tykkään myös kosmetiikan ostelusta, mikä on hassua koska käytän sitä lopulta aika vähän. Mutta etenkin halpa kosmetiikka vetoaa minuun – sampoot, hoitoaineet, suihkusaippuat, joita käytetään koko ajan. En suinkaan osta aina halvinta mitä on tarjolla, vaan juuri se, että löytää halvalla jotain yleensä vähän kalliimpaa, on ihanaa. Toisaalta aina kun haluan kokeilla jotain uutta tuotetta, odotan yleensä että saan sen reilulla alennuksella, tai ostan halvimman minkä löydän. Näin olen tehnyt esimerkiksi kuivasampoon, hiuspuuterin ja luonnonkosmetiikan kanssa. Yritän minimoida riskin, jos en tykkääkään tuotteesta. Tällä kertaa ostin 3+1 -päiviltä vihdoin sen miselliveden, jollaista olen harkinnut ostavani jo varmaan vuoden verran. Nyt oli silmämeikinpoistoaine vihdoin lopussa, ja Sokoksen tarjous oli todella halpa. Tuote on osoittautunut loistavaksi siinä tarkoituksessa jossa sitä käytän, siis poistamaan ripsiväriä ja luomiväriä.

En päässyt toteuttamaan näitä ostosteluimpulsseja, mikä oli hyvä asia sikäli, että tavaramäärämme ei paisunut sen enempää. Mutta ajatuksena ostelu tuntuu välillä houkuttelevalta, vaikka tiedänkin etten tarvitse niitä tavaroita. Oletteko koskaan huomanneet samaa? Mitä teistä olisi ihana shoppailla?

Kosmetiikkapäivitys ja uusia suosikkeja

Julkaistu , kirjoittanut
7

En ole pitkiin aikoihin kertoillut mitään kosmetiikkajuttuja, joten laitetaan aiheesta nyt vaihteeksi lyhyt päivitys vaatejuttujen perään. Taannoisen jämäprojektin jäljiltä erinäiset pullonpohjat ovat hyvin pysyneet aisoissa. Käytäntöni on se, että en aloita uutta ennen kuin vanha loppuu. En myöskään jemmaile ylimääräisiä houkutuksia missään, vaan pääsääntöisesti ostan esimerkiksi uuden sampoon tai suihkusaippuan vasta sitten, kun edellistä on selvästi alle neljäsosa jäljellä. Näytepussukoista olen myös pysytellyt erossa parhaani mukaan. Joskus olen saanut näytteitä, ja yritän muistaa käyttää niitä, enkä säästellä turhaan.

Olen myös ostanut uutta kosmetiikkaa. Sokoksen alessa innostuin, ja ostin elämäni ensimmäiset kuivasampoot. Tavoilleni uskollisena ostin tietenkin halvinta mitä vastaan tuli, eli Herbinaa. Mutta sitten ostin ymmärtääkseni vähän ”hienompaa” merkkiä (Batiste) matkakoon samasta tuotteesta. Molemmat maksoivat pari-kolme euroa, mikä on mielestäni käypä hinta kokeiluun tulevasta tuotteesta. Jos en noista tykkääkään, niin taloudellinen menetys ei ole suuri.

Muistatteko, kun laiton kallista kasvovettä suihkepulloon? No, nyt siellä on halpaa kasvovettä. Samaisesta alesta bongasin Herbinan ruusukasvoveden, joka vaikutti incin perusteella olevan käypää kamaa. Ostin tuon 4,5€ maksaneen putelin ja tyhjensin siitä heti osan vanhaan sumutepulloon. Tykkäilen tästä tuotteesta tällä tavalla käytettynä kovasti, ja hinta-laatusuhde on todellakin kohdillaan.

Kun viimeksi kirjoitin luonnonkosmetiikasta, tykkäilin EkoPharmasta ja Dr.Hauschkasta. Nyt olen päässyt kokeilemaan Estelle & Thildiä, ja kuinka ollakaan, lähes kaikki kasvojenhoitoon tarkoitetut tuotteet ovat nykyisin ko. merkkiä. Erityisen ihastunut olen sarjan seerumeihin, jota käytän säännöllisesti aamuin illoin. En ole tehnyt mitään radikaaleja muutoksia elämäntapoihin, mutta iho on paremmassa kunnossa kuin aikoihin. Olen siis tehnyt sen johtopäätöksen, että nämä tuotteet todella sopivat iholleni. EkoPharmassa ei ole mitään vikaa ja olisi kiva tukea suomalaista merkkiä, mutta koska sarjaa myydään vain kauneushoitoloissa (tai ainakaan en ole törmännyt niihin muualla), niiden hankkiminen on turhan hankalaa. Dr. Hauschkaan verrattuna Estelle & Thild on miellyttävämmän tuoksuinen  ja jotenkin helpommin lähestyttävä. Vierastin aina Dr. Hauschkan ideologiaa biodynaamisine viljelyineen.

Kosmetiikkaosastolla tilanne on siis varsin hyvällä mallilla. Tuotteita on sopivasti ja olen löytänyt itselleni hyvät vahtoehdot. On muuten hirveän tyydyttävää huomata, että on löytänyt itselleen sopivan sarjan tai rutiinin. Siitä tulee sellainen mukavan rauhallinen olo, että nyt on homma hanskassa. Se vähentää päätöksentekoa ja valintoja merkittävästi, ja se taas helpottaa elämää, kun tietää mitä esimerkiksi kaupasta haluaa, eikä tarvitse ihmetellä satojen vaihtoehtojen keskellä.