Kosmetiikan alikäyttäjä

Jämäprojektin ohessa olen vähän analysoinut sitä, millainen kosmetiikankäyttäjä olen. Yksi syy jämäpurkkeihin on se, että käytän kosmetiikkaa niin laiskasti. En viitsi enkä ehdi rasvata ja puunata kovin monenlaisilla aineilla. En ensinnäkään usko puoliakaan siitä, mitä kosmetiikkateollisuus väittää tuotteiden tehosta, saati sitten tarpeellisuudesta.

Naisillehan myydään oma rasvapurkki jokaiselle ruumiinosalle erikseen. Silmänympärysvoide on hyvä esimerkki tällaistesta mielestäni turhasta tuotteesta. Minusta on aivan turhaa tupsutella silmien ympärille eri voidetta, kuin kaksi milliä alemmas poskipäille. En ole tässäkään minimalisti, vaan tietysti minulla on eri rasva jalkapohjille, kasvoille ja vartalolle. Mutta en halua omistaa useaa samaa tekevää tuotetta. Esimerkiksi yksi punainen kynsilakka riittää, en todellakaan tarvitse viittä eri sävyä jotka eroavat vain asteen tai pari toisistaan.

En kuitenkaan pärjää ilman kosmetiikkaa, sillä minulla on erittäin kuiva ja sään vaihteluille altis iho. Kosmetiikan käyttö on siksi välttämättömyys, sillä hirveän kuiva iho on suorastaan epämukava, eivätkä hilseilevän kuivat läiskät kasvoissa varsinaisesti kaunista. Jos mitään ei käytä, huulet rohtuvat, kasvojen iho ahavoituu, ohuet sukat menevät rikki ennen kuin ne saa kunnolla jalkaan ja koko kroppa kutiaa ja kiristää kuivuuttaan. En myöskään rusketu ollenkaan vaan palan todella herkästi ja aurinkoihottumaa, joten aurinkosuoja on kesäisin välttämättömyys. Sekä kylmä että kuuma saa ihon reagoimaan.

Käytän siis kosmetiikkaa päivittäin, mutta käyttöä säätelee ensisijaisesti se, että haluan päästä mahdollisimman vähällä. Tuotteiden pitää tehdä sitä mitä ne lupaavat, ja vaikutusten on oltava silminnähtäviä. En kuulu siihen joukkoon, joka hirveästi hemmottelisi itseään kosmetiikalla. Haluan laatua, mutta en jaksa läträtä monien eri tuotteiden kanssa. Niinpä useimmiten teen vain välttämättömimmän, mistä seuraa se, että esim. vartalovoiteet eivät kulu kummoista tahtia. Voin tunnustaa, että usein havahdun aktiivisesti käyttämään kosmetiikkaa vasta siinä vaiheessa, kun tilanne alkaa muuttua sietämättömäksi.

Jämäprojektilla on ollut seurauksena se, että olen aktivoitunut kosmetiikan käytössä. Weledan kropparasva loppui jo. Käsirasvoja olen sirotellut eri puolille asuntoa, sillä niille on todellakin tarvetta, mutta laiskuuttani en läheskään aina jaksa lähteä rasvaa kylppäristä hakemaan. Seuraavaksi loppuun kuluu toinen hoitoaineista (sitäkin voisi kerralla hölvätä kenties hieman normaalia enemmän…) ja Erisanin rasva on otettu aktiivikäyttöön.

Tavoite tässä projektissa on yksinkertainen. Haluan, että minulla on yksi toimiva tuote kutakin, ja mahdollisesti avaamaton varakappale odottamassa ensimmäisen loppumista.

Jämäprojektin tuloksia

Inventaario on nyt suoritettu, ja tulokset ovat tässä:

jämäprojekti2

Ylemmässä kuvassa on kaikki näytteet, jotka onnistuin löytämään, yhteensä yhdeksän kappaletta. Chanelin meikkivoidenäyte joutaa roskikseen, koska sille ei ole mitään käyttöä.   Loput voinen käyttää kropparasvana. Pitempiä matkojakaan ei ole tiedossa, joten näitä on turha säästellä enää yhtään pidempään.

Tässä alemmassa kuvassa on kaikki normaalikokoiset pakkaukset.
jämäprojekti1

Korissa on:

  • 1 deodorantti, joka on saatu lahjaksi. Ongelmana on liian voimakas tuoksu.
  • 3 aurinkosuojavoidetta. Vichyn ja Clarinsin tuotteissa on SPF +50, molemmat kasvoille tarkoitettuja, ja yksi SPF 15. En itse käytä tuota jälkimmäistä alhaisen suojakertoimen takia. On epäselvää miksi minulla on kaksi identtistä aurinkosuojaa, molemmat noin puolessa välissä. Nämä käytän keväällä ja kesällä loppuun. Tuo SPF 15 voi mahdollisesti mennä roskikseen, se on jo niin vanha. Näiden lisäksi kaapissa on vielä lasten SPF +50, jota itse asiassa olen tainnut itsekin käyttää eniten. Mutta se on selvästi erilainen tuote, joten en laskenut sitä tähän mukaan.
  • 2 meikinpoistoainetta: Laveran 2-in-1 Cleansing Milk, jota on onneksi enää aika vähän jäljellä, sillä inhoan ko. tuotetta. On myös puolikas Cliniquen meikinpoistovaahtoa pienessä tuubissa. Se on liian kuivattavaa.
  • 2 puolikasta käsivoidetta: Emännän käsivoide ja Lemon&Glycerine. Lisäksi käsilaukussa on se haiseva Weleda ja aktiivikäytössä Body Shopin hamppuvoide.
  • 3 hoitoainetta: LV, MiniRisk, ja hyvin pieni määrä  L’orealin tehohoitoa
  • 1 sampoo, merkki on Sante, jälleen yksi virheostos luonnonkosmetiikan puolelta. Ei sovi hiuspohjalleni.
  • 3 vartalovoidetta: Weledan ruusuvoide, Guccin Envy-tuoksuinen ja Erisanin perusvoide, sekä 1 vartaloöljy, joka on oikeasti vauvaöljyn jämä joka on vain pantu suihkepulloon.
  • 1 suihkugeeli: Santen Lemon Fresh -geeli, jonka tuoksusta en pidä. Ostin geelin hyvin toivein, mutta käytössä tuoksu osoittautui liian pistäväksi. Ostin tilalle Body Shopin suihkugeelin, joka puolestaan tuoksuu ihanalta. Tämä on jäänyt vähälle käytölle sen jälkeen.
  • 1 epämääräinen kampausneste, jolle ei ole käyttöä tällä hetkellä. Ei kovin hyvä tuote.
  • 1 Clarinsin kuorintavoide, joka on ehkä sillä ja rajalla, onko kyse jämätuotteesta. Minulla on toinen erityyppinen kuorinta nyt aktiivikäytössä, tämä on talvi-iholle liian tujua. On ehkä rajamailla, kuuluuko tämä jämäkategoriaa.

Yhteensä löysin siis 19 jämäpurkkia. Näiden lisäksi heitin suoraan roskikseen yhden rasvan ja yhden hoitotuotteen, jotka olivat selvästi menneet pilalle.

Analysoin tuota listaa ja näyttää siltä, että luonnonkosmetiikkaan siirtyminen vaatii veronsa virheostosten muodossa. Usein on näköjään käynyt niin, että olen ostanut uuden tuotteen, mutta en olekaan pitänyt siitä käytössä ja hankkinut jotain muuta tilalle. Sen sijaan on epäselvää, miksi käsirasvoja ja hoitoaineita on niin paljon. Ilmeisesti olen hamstrannut alennusmyynneistä, ja jättänyt vanhat käyttämättä loppuun.

Minkälaisia varastoja teiltä muilta on löytynyt?

Jämähaaste!

Viime viikon haasteen seurauksena aloin katsastella, minkä verran kaapeista löytyy erilaista jämäkosmetiikkaa. Ja löytyyhän sitä! Mutta koska tämä on porukalla hauskempaa, haastan teidät mukaan

jämäpurkkiprojektiin.

Itse aion selvittää, minkä verran kaapeista löytyy vajaita kosmetiikkaputeleita, kuten rasvoja, puhdistusaineita, meikkejä, ym. ja koota ne kaikki yhteen. Aion ottaa mukaan myös kaikki ilmaiset tuotenäytteet, joita laatikoiden pohjille on kertynyt. Ensimmäinen vaihe on siis selvittää, mitä kaikkea on kesken, ja toisessa vaiheessa joko käyttää ne systemaattisesti loppuun tai keksiä joku jatkosijoituspaikka, jos käyttöä ei ole näköpiirissä.

Tämä vaatii muutaman selvennyksen sanan. Ensinnäkin omat jämäpurkkikriteerit ovat seuraavat:

  • Tuotetta on jäljellä selvästi alle puolet alkuperäisestä.
  • Tuotteelle on olemassa kaksoiskappale, joka on myös avattu. Kaksoiskappaleen ei tarvitse olla samaa merkkiä, mutta käyttötarkoituksen on oltava sama.

Olennaista on siis se, että kaapista löytyy kaksi samaan tarkoitukseen tehtyä tuotetta, jotka molemmat ovat käytössä, mutta joista se jämäpurnukka on jäänyt ns. hyllylle pyörimään. Projektin tavoitteena on lopulta päästä näistä eroon. Sääntöjä saa tietysti jokainen venyttää niin kuin parhaaksi katsoo.

Kaikki kaksoiskappaleet eivät haittaa. On ihan järkevää, ettei isoa pakkausta tarvitse kuskata matkalle mukaan, vaan mukaan pakataan jokin loppumassa oleva tuote. Tiettyjen tuotteiden kohdalla voi olla kätevää, jos kaapissa odottaa avaamaton pakkaus. Mutta kokonaisuudessaan tämä haaste vastaa erinomaisesti filosofiaani tavaroiden karsimisesta. Tässä on tarkoitus päästä eroon tavaroista, joita säilyttelen ilman tietoista päätöstä tai vain vanhasta tottumuksesta. En pyri minimaaliseen vaan itselleni toimivaan määrään kosmetiikkaa.

Rupean hommiin tässä viikonlopun aikana. Saatte kuvamateriaalia, kun varastot on inventoitu. Kuka muu lähtee mukaan?

Muumimukien ihmeellisyydestä

Oletteko seuranneet viime päivien uutisointia muumimukeista? Olen lukenut juttuja lievän hämmästyksen vallassa. Olen kyllä tiennyt, että mukit ovat suosittuja keräilykohteita, mutta en todellakaan tiennyt, mitä jotkut ovat valmiita tietyistä malleista maksamaan.

Mieleeni on erityisesti jäänyt juttu naisesta, jonka kokoelma taisi olla täydellinen, tai olisiko yksi tai kaksi enää joukosta puuttunut. Hänellä oli samoista mukeista tuplakappaleet: yksi käytössä, toinen alkuperäispakkauksessa jossain tallessa. Ajatus oli, että jos käyttöesine menee rikki, kokoelma ei silti muutu vajaaksi. Tavallaan äärimmäisen rationaalista, mutta samalla jotenkin hämmentävää. Tällä keräilijällä esineillä oli tavallaan kaksi arvoa, käyttöarvo ja omistusarvo, mutta ne oli erotettu toisistaan. Kumpikohan oli tärkeämpi? Jos käyttökappale menisi rikki, yrittäisikö hän etsiä tilalle vastaavan uuden?

Olen arvellut, että keräilyssä hauskinta on löytäminen ja etsiminen. Että sitten kun kaikki osat on löydetty, keräilykohde muuttuu jotenkin tylsäksi. Vähän kuin saisi palapelin valmiiksi. Hetken aikaa on hieno onnistumisen tunne, mutta valmiista palapelistä ei ole kovin pitkäksi aikaa iloa. Näitä muumimukitarinoita lukiessa tuntui kuitenkin siltä, että täydellisen kokoelman omistaminen toi jotain sellaista tyydytystä, jota en ole osannut ottaa huomioon. Koska itse en varsinaisesti keräile mitään, en oikein osaa eläytyä keräilijän ajatusmaailmaan.

Eniten jäi kuitenkin askarrauttamaan käytännön kysymys: missä kokoelmaa säilytetään? Mukeja on käsittääkseni kymmeniä erilaisia, ja vielä erisorttisia kippoja muita astioita niiden lisäksi. Pidetäänkö niitä esillä? Säilötäänkö kaappiin? Onko kodissa jossain esillä vaihtuva muumimukinäyttely? Tiedättekö te?

Järjestystä lisää

Tutkaillessani keittiön syvää ja leveää laatikkoa, huomasin että sen yläpuolella oleva matala mutta yhtä leveä laatikko kaipasi samantyyppistä muodonmuutosta. Harvemmin käytettävät laatikot pysyvät pitkään siisteinä, mutta sitten kun erehtyy jotain laittamaan väärään paikkaan, sekasorto alkaa salakavalasti kasvaa. Muotonsa puolesta tämäkin on ollut vähän hankala laatikko, ja siksi olen säilyttänyt siellä hienompia kahvilusikoita, piparkakkumuotteja ja sen sellaista tavaraa.

Aloitin tyhjentämällä koko laatikon ja pyyhkimällä pohjan. Sen jälkeen reippauden puuskassa kiillotin muutaman tummuneen hopealusikan. Katsoin myös, että kaikki olivat siististi omissa laatikoissaan ja muovipusseissa, jotteivät heti pääse tummumaan uudelleen. Sen jälkeen aloin oikeastaan ensimmäistä kertaa miettiä missä järjestyksessä tavarat kannattaisi laatikkoon laittaa.

Lopputulos oli, että järjestys muuttui aikalailla. Samalla tuli lisää tilaa, kun oli aikaa hieman sovitella ja asetella tavaroita tehokkaimpaan järjestykseen. Sain laatikkoon mahtumaan mm. yhden ison ja laakean mutta matalan vuoan, jota on ollut aiemmin tosi hanaka saada fiksusti muiden vuokien joukkoon toiseen laatikkoon. Lisäksi jatkossa löydän kaiken huomattavasti helpommin. Karsiminen jäi varsin vähäiseksi, kiertoon lähti ainoastaan yksi kauha ja yksi pariton pikkulusikka. Tilaa tuli lisää siis ainoastaan järkevämmällä järjestelyllä.

Joulu ja jätteet

Kertauksena vielä:

  • Lahjapaperit ja muut kääreet kuuluvat energiajätteeseen, ei paperinkeräykseen.
  • Kinkun paistorasva sekajätteeseen tai biojätteeseen. Tästä on hieman vaihtelevia ohjeistuksia liikkeellä, mutta en usko että menee pahasti pieleen kummassakaan. Kunhan ei kaadeta viemäriin, se menee tukkoon.
  • Pahvit pahvikeräykseen.

Minä säästän uusiokäyttöön seuraavat

  • Isot ja ehjät kappaleet kuplamuovia ja aaltopahvia, mikäli niitä on ollut lahjojen pakkauksissa
  • Kaikki lahjakassit ja -laatikot, siis sellaiset kauniit, joihin voi hyvin pakata vielä monta uutta lahjaa.
  • Siistit lahjapaperit, rullaan ja vien vinttiin odottamaan ensi joulua. Näiden määrä tosin vähenee vuosi vuodelta, kun monet pakkaavat lahjansa usein noihin edellämainittuihin pusseihin.
  • Silkkinauhat ja pakettikoristeet, kuten kangaskukat yms.

Tällä kierrätyssysteemillä olen selvinnyt todella vähillä investoinneilla pakkausmateriaaleihin jo monta vuotta. Tänä vuonna ostin yhden rullan lahjapaperia. Nauhoja ja koristeita en ole ostanut vuosikausiin. Lahjakasseistakaan ei ole tullut puutetta, satunnaisesti olen napannut Alkosta mukaan lahjapullolle myös lahjapussin, muuten nämä varastot tuntuvat uusiutuvan itsestään.

Säilytyskään ei ole mahdotonta. Kaikki kassit säilyvät siisteinä litistettyinä kahdessa paperikassissa: toisessa selvästi jouluaiheiset, toisessa ympäri vuoden käytettävät. Silkkinauhat ovat vyyhdeissä yhdessä muovisessa rasiassa, joka sekin on alunperin ollut jonkin irtomyynnistä ostetun ruuan pakkaus. Kaikki muut paperit ja koristeet ovat omassa paperikassissaan. Jouluhommia pidän vintillä, muita komerossa, josta ne vievät varsin maltillisen tilan.

Joulukorttidilemma on edelleen jossain määrin olemassa, mutta alan kallistua sille kannalle, että viimeistään Nuutin päivänä laitan ne roskiin. Ei niitä tule kuitenkaan koskaan uudelleen luettua. Tänä vuonna kun en itse lähettänyt niitä, pois laittaminen tuntuu yllättäen helpommalta kuin ennen. Säästän ehkä yhden, joka oli poikkeuksellisen hieno, itse tehty ja suunniteltu.

Suuret joulukuusisäännöt

Suhtaudun harvoihin asioihin yhtä fanaattisesti kuin joulukuusen koristeluun. Siis oman joulukuusen koristeluun. Heti alussa on todettava, että koska itselläni on niin vahvat näkemykset millainen kuusen on oltava, ymmärrän erittäin hyvin, jos joku muu on ihan eri mieltä. Tämä intomielisyys aiheuttaa lähipiirissä lievää huvittuneisuutta, ja ihan syystäkin. Ajattelin jakaa samaa hupia teillekin. Tässä siis kattavat patenttiohjeeni, joita ei tarvitse noudattaa muuten, paitsi jos asuu meillä 🙂

Suuret joulukuusenkoristelusäännöt:

  1. Pallojen väri saa olla punainen, hopea tai kulta. Poikkeuksen tekevät isot, käsinmaalatut erikoispallot. Enemmän palloja on aina parempi kuin vähemmän palloja. Tosi paljon palloja on kaikista paras.
  2. Pallojen lisäksi kuuseen voi laittaa lasienkeleitä, kristallikoristeita ja lasilintuja, mutta vähemmän kuin palloja.
  3. Pallot ripustetaan kultalangalla. Muovikiinnikkeet ovat ehdottomasti kiellettyjä.
  4. Kynttilöitä on oltava minimissään kaksi sarjaa. Olen tosin harkinnut vielä kolmannen sarjen hankkimista. Eläviä kynttilöitä en uskaltaisi polttaa, vaikka monet sanovat niitä hyvin kauniiksi. Mutta haluan että kuusi säkenöi vuorokauden ympäri, joten elävä tuli ei käy. Kynttilät pitää yrittää saada kuuseen mahdollisimman tasaisesti ja pystyyn.
  5. Latvatähti on hopeinen tai kultainen. Elävä ruusu sallitaan myös.
  6. Pallot asetellaan mahdollisimman tasaisesti ympäri kuusta. Pitää olla tarkkana, ettei kaksi samanlaista palloa roiku samalla korkeudella vierekkäin. Pallot eivät saa nojata oksiin vaan niiden pitää riippua mahdollisimman vapaasti.
  7. Samaan oksaan vain yksi pallo, paitsi jos on kaksi eri pituista lankaa. Mitkään pallot eivät saa osua toisiinsa.
  8. Viimeisenä asetellaan pörheää hopealankaa, mutta se ei saa olla liian paksua. Lanka alkaa tähden juuresta latvasta, ja kiertää kuusta aaltoilevana spiraalina.
  9. Hopealanka ei saa mennä itsensä kanssa ristiin. Se asetellaan niin, ettei kahden langan saumakohtaa erota.
  10. Jos käytetään lisäksi helminauhaa, se laitetaan samoin kuin hopealanka.

Kun kuusi on koristeltu, alkaa hienosäätö. Yksittäisiä palloja siirrellään pitkin joulupyhiä paremmille paikoille, niin että viimeistään uuteen vuoteen mennessä kuusi on saavuttanut täydellisyyden. Lapsena, kun tarjolla ei ollut vielä viljeltyjä kuusia, pallojen asettelu oli äärimmäisen tarkkaa puuhaa, koska niillä naamioitiin kuusessa olevia tyhjiä koloja ja muita epäsymmetrisyyksiä. Nykyisin ainakin pääkaupunkiseudulla myydään etupäässä viljeltyjä kuusia, jotka ovat aina tuuheita ja tasaisia. Nykyisin naamioin hopealangalla niitä oksantynkiä, joita on jäänyt näkyviin kun kuusta on leikattu kasvattaessa.

Tämän vuoden kuusesta tuli varsin hyvä. Se on perinteitä noudattaen myös varmuuden vuoksi kiinnitetty seinään… saisikohan alennusmyynneistä uusia kuusenjalkoja?

Tämän vuoden kuusi

Tämän vuoden kuusi

Iloista ja rauhallista joulua kaikille lukijoille! Kiitos kaikista vuoden aikana tulleista kommenteista, ja etenkin lämpimistä ajatuksista nyt syksyn aikana. En pidä varsinaista joululomaa blogista, vaan postailen sitä mukaan kun aikaa ja ideoita ilmenee. Voikaa hyvin!

Niistä katastrofeista

Kommenteissa moni arveli, ettei meillä mene systeemit kovin pahasti sekaisin vaikka tulisikin poikkeuksia. Tuota noin… totta on, että mitään järkyttävää kaaosräjähdystä ei ole päässyt syntymään, mutta pari pienempää tapausta kyllä.

Ensimmäinen ilmeni viime viikonloppuna. Tai ehkä edellisenä, en ole ihan varma. Joka tapauksessa kävi ilmi, että jääkaapin vihanneslaatikossa oli tapahtunut pahanhajuisia muodonmuutoksia. Oli käynyt niin, että olin täyttänyt kaappia juuri ennen romahdusta. Mielessä oli useampia ruokalajeja, joita oli tarkoitus laittaa. Sitten kävi huonosti, ja suunnitelmat pyyhkiytyivät mielestä täysin. Totuus paljastui noin kymmenen päivää myöhemmin, ja sanotaan nyt näin, että ruokahävikkimme kasvoi välittömästi reilunpuoleisesti. Hyvä puoli oli se, että jääkaappi siistiytyi taas kerralla. Nyt pohdiskelen, pitäisikö sitä tattikeittoa yrittää uudelleen ensi viikonloppuna. Tällä kertaa tuoreista vihanneksista.

Toinen vastaava tilanne paljastui tänä aamuna. Olin jo jonkin aikaa ihmetellyt, mikä roskiskaapissa haisee. Epäilin biojätteitä, joita on sattuneesta syystä tullut vietyä vähän harvemmin. Kun tänään sitten vietiin roskikseen pussit kaikista kolmesta astiasta (energia-, bio- ja sekajäte), paljastui ettei syynä olleetkaan biojätteet. Sen sijaan sekajäteastian pohjalla oli kolme senttiä ruskehtavaa nestettä. Siis useampi desi. Yh. Kaadoin litkut viemäriin ja nyt jäteastia likoaa tiskiainevedessä kylpyhuoneen puolella. No, ainakin haju tuntuu häipyneen. (Ei muuten ole aavistustakaan, mistä tuo neste oli peräisin, enkä todella halua tietääkään.)

Eli ihan täydellisesti ei ole arki rullannut. Silitettävien ja mankeloitavien kasa kasvaa korkeutta jatkuvasti, mutta niistä en ota paineita. Hoidetaan kun jaksetaan. Lapsi on ollut melko mielenkiintoisella ruokavaliolla viime viikot myös, mutta tuskin se siitä rikki menee. Tiedän että monissa perheissä syödään varmaan ympäri vuoden etupäässä pastaa ja nakkeja, joten en ota tästä parin viikon kuurista stressiä. Kunhan tokenen niin otetaan vahinko takaisin kala- ja kasvisteemalla. Tänään tulee vielä ihana siivoojamme, joten kotikin muuttuu pian taas kirjaimellisesti kiiltäväksi. Kyllä tämä tästä taas.

Katastrofikausien ylläpitoa

Välillä tulee kausia, jolloin järjestyksen pitäminen kotona ei todellakaan ole ykkösenä mielessä. Joku sairastuu, kasaantuu hirveästi töitä tai tulee jotain muuta poikkeavaa. Itse ihmettelen aina noissa tilanteissa, miten saisin kodin pysymään siedettävässä kunnossa kaikesta huolimatta. Yleensä en onnistu kovinkaan täydellisesti. Kodinhoidon yksityiskohdat ovat niitä juttuja, joista kyllä ensimmäisenä tingin silloin kun kunnon oksutauti iskee päälle.

Mietiskelin kuitenkin, että olennaisinta varmaankin on hyvä perustaso. Nimittäin jos yleissiisteys ynnä muut rutiinit ovat kunnossa, ei tilanne yleensä ehdi muutamassa päivässä liukua täysin pois lapasesta. Kun olosuhteet taas normalisoituvat, pystyy kaiken palauttamaan tavalliselle tasolle kohtuullisella vaivalla. Jos taas valmiiksi on sotkuista, niin kaikki menee vain pahempaan suuntaan. Siinä mielessä kodin järjestykseen, raivaamiseen ja rutiineihin kannattaa panostaa silloin, kun on sitä niin sanottua tavallista arkea.

Minulle hyvä perustaso tarkoittaa esimerkiksi sitä, että pakastimessa on ruokaa. Olen nyt juuri tällaisessa erikoistilanteessa, ja niin kiitollinen siitä, että olen opetellut huolehtimaan pakastimeen ”pahan päivän varaa”. Se, ettei tarvitse ensimmäisenä miettiä kauppaan menemistä on hirveän helpottavaa. Nyt ne varastot tulee aika pitkälti syötyä, mutta kunhan tästä tokenemme, täytän pakastimen uudelleen.

Toinen tärkeä juttu on yrittää pitää kiinni tavallisimmista rutiineista, siinä määrin kuin se on mahdollista. Niinpä yritän laittaa aika ajoin pyykkikoneen pyörimään, ja täyttää tiskikonetta vaikka pari astiaa kerrallaan. Pienikin ponnistus vaikuttaa, kun mennään monta päivää muuten kuin pellossa. En piittaa silittämisestä, pölyjen pyyhkimisestä, kukkien kastelusta tai muusta epäolennaisesta, mutta nämä perusasiat yritän hoitaa vaikka jotenkuten.

Lopuksi täytyy kiittää vielä siivoojaa, sekä itseäni siitä että älysin sellaisen palkata. Meillä on nyt niin hyvä perussiisteys, että kestää kauemmin saada täysi kaaos aikaan kuin ennen. Ja lisäksi on varsin helpottavaa ajatella, että joku tulee parin viikon päästä ja jynssää pois kaikki ne sotkut, joita en tässä kaikessa hässäkässä itse huomaa tai jaksa perusteellisemmin siivota. Meidän elämäntilanteessa siivooja on ollut oikea ratkaisu, ja olen iloinen siitä että olen löytänyt hyvän ja luotettavan ammattilaisen.

Onko lukijoilla hyviä kikkakolmosia katastrofipäiviin?

Onko vieraista vaivaa?

Edellisen postauksen perään kertyi hirveän mielenkiintonen lakanakeskustelu! Koska kaikilla vastaajilla oli niin hyviä huomioita, päätin kirjoittaa aiheesta ihan oman postauksen, enkä vastata jokaiselle kommentoijalle erikseen.

Mielestäni koko omien lakanoiden kysymys kiteytyy siihen, onko vieraista vaivaa. Se tuntui olevan ylivoimaisesti suurin syy kuljettaa omia lakanoita mukana. Ei haluta olla vaivaksi. Suurperheiden tapauksessa ymmärrän tämän, sillä todellakin voi olla työlästä majoitaa vaikkapa kuusi henkeä kerralla. Mutta onko yhden tai kahden tai edes kolmen ihmisen majoittamisesta vaivaa? Minä en osaa niin ajatella. Jos olen kutsunut jonkun kylään, haluan että vieras viihtyy, eikä siinä omia vaivoja lasketa. En edes koe, että pyykistä olisi erikseen vaivaa, ei sen enempää kuin ruoanlaitosta tai seurustelustakaan. Omiakin lakanoita pitää pestä, joten siellä ne vieraiden lakanat menevät koneen täytteenä. Jos yövieraita käy kerran tai pari vuodessa, en osaa pitää ylimääräistä lakanapyykkiä edes erityisen epäekologisena.

Itse ottaisin lakanat mukaan silloin, jos joutuisin syystä tai toisesta puolipakolla jonkun vieraamman kotiin yöksi. Siis sellaiseen tilanteeseen, että yöpyminen tapahtuu ennemminkin olosuhteiden pakosta kuin toisen vilpittömästä kutsusta. Silloin minäkin ajattelen, että en halua tuottaa enempää vaivaa kuin on pakko. Mutta jos minut on kutsuttu kylään, oletan että vastapuolui suhtautuu vierailuun samalla ilolla kuin minäkin suhtautuisin, ja odotan saavani lakanat talon puolesta. Puhumattakaan omista sukulaisista – johan se olisi kumma, ellei edes omilla vanhemmillaan voisi olettaa saavansa puhtaita lakanoita yöksi. Mökkiolosuhteet ovat asia erikseen, sinne voisi olla kohteliasta viedä omat, jos varustetaso on muutenkin yksinkertaisempi. Tai sellainen tapaus, että emäntä tai isäntä olisi hyvin vanha tai sairas, jolloin lakanoiden laittamisesta ja pesemisestä voisi oikeasti kuvitella olevan poikkeuksellista vaivaa.

Itse ajattelen myös, millaista vaivaa matkustaminen vieraille tuottaa. Jos liikutaan omalla autolla, omat lakanat vielä jotenkin voisi ymmärtää. Mutta jos liikutaan junalla tai lentäen, omien lakanoiden raahaaminen on minusta käsittämätöntä vaivannäköä. Samaan sarjaan menee minusta inttäminen, että ei tarvita lakanoita ollenkaan ja sitten kärvistellään viltin alla jossain sohvalla. Tai ne tarinat, joissa on vieraille on pedattu vieraslakanat, jotka vieraat ovat vaihtaneet omiinsa. Minusta tuollainen on epäkohteliasta ja huonoa käytöstä. Itse loukkaantuisin moisesta.

Minusta tuntuu, että kursailussa on kyse kyvyttömyydestä ottaa palveluksia tai vieraanvaraisuutta vastaan. Sisäinen kyökkipsykologini arvioi sellaisen johtuvan jostakin kummallisesta oman arvon puutteesta. Sellaisesta ärsyttävästä itsensä vähättelystä, että ”ei minua varten tarvitse vaivautua”. Miksi ei? Jos on kylään kutsuttu, niin silloin on ansainnut myös vieraslakanat. Niitä, joille sellaisia ei haluta tarjota, ei myöskään kutsuta kylään.

Tässä on lopulta vastakkain kaksi eri mentaliteettiä: (läntinen) itsekseen pärjäämisen mentaliteetti, ja (itäinen) vieraanvaraisuus on kunnia-asia -mentaliteetti. Koska itse edustan jo monennessa polvessa tuota jälkimmäistä, on kursailu minulle todella vierasta. Ehkä siksi nämä omien lakanoiden tuojat (noita poikkeuksia lukuunottamatta) tuntuvat minusta epäkohteliailta ja tylyiltä. Tilanne on aika paradoksaalinen – siinä missä toinen yrittää olla mahdollisimman vähän vaivaksi, toinen tulkitsee sen tahalliseksi konstailuksi. Pahimmillaan sitä voisi ajatella, että pitääkö tuo omia lakanoitaan niin paljon parempina, että meidän eivät kelpaa? Vieraillehan valitaan aina parhaat liinavaatteet, pyyhkeet ja ruoat. Ei niille mitään jämiä jaella.

Yhteenvetona voisi todeta, että yökyläily ei ole yksinkertaista 🙂 Voihan tietenkin olla, että minuakin katsottaisiin jossain pitkään, jos tulisin kylään ilman omia lakanoita. Olisi mielenkiintoista kuulla mitä ajatuksia tämä jatkopohdinta teissä edelliseen kommentoineissa herätti!