Jämäprojektin ohessa olen vähän analysoinut sitä, millainen kosmetiikankäyttäjä olen. Yksi syy jämäpurkkeihin on se, että käytän kosmetiikkaa niin laiskasti. En viitsi enkä ehdi rasvata ja puunata kovin monenlaisilla aineilla. En ensinnäkään usko puoliakaan siitä, mitä kosmetiikkateollisuus väittää tuotteiden tehosta, saati sitten tarpeellisuudesta.
Naisillehan myydään oma rasvapurkki jokaiselle ruumiinosalle erikseen. Silmänympärysvoide on hyvä esimerkki tällaistesta mielestäni turhasta tuotteesta. Minusta on aivan turhaa tupsutella silmien ympärille eri voidetta, kuin kaksi milliä alemmas poskipäille. En ole tässäkään minimalisti, vaan tietysti minulla on eri rasva jalkapohjille, kasvoille ja vartalolle. Mutta en halua omistaa useaa samaa tekevää tuotetta. Esimerkiksi yksi punainen kynsilakka riittää, en todellakaan tarvitse viittä eri sävyä jotka eroavat vain asteen tai pari toisistaan.
En kuitenkaan pärjää ilman kosmetiikkaa, sillä minulla on erittäin kuiva ja sään vaihteluille altis iho. Kosmetiikan käyttö on siksi välttämättömyys, sillä hirveän kuiva iho on suorastaan epämukava, eivätkä hilseilevän kuivat läiskät kasvoissa varsinaisesti kaunista. Jos mitään ei käytä, huulet rohtuvat, kasvojen iho ahavoituu, ohuet sukat menevät rikki ennen kuin ne saa kunnolla jalkaan ja koko kroppa kutiaa ja kiristää kuivuuttaan. En myöskään rusketu ollenkaan vaan palan todella herkästi ja aurinkoihottumaa, joten aurinkosuoja on kesäisin välttämättömyys. Sekä kylmä että kuuma saa ihon reagoimaan.
Käytän siis kosmetiikkaa päivittäin, mutta käyttöä säätelee ensisijaisesti se, että haluan päästä mahdollisimman vähällä. Tuotteiden pitää tehdä sitä mitä ne lupaavat, ja vaikutusten on oltava silminnähtäviä. En kuulu siihen joukkoon, joka hirveästi hemmottelisi itseään kosmetiikalla. Haluan laatua, mutta en jaksa läträtä monien eri tuotteiden kanssa. Niinpä useimmiten teen vain välttämättömimmän, mistä seuraa se, että esim. vartalovoiteet eivät kulu kummoista tahtia. Voin tunnustaa, että usein havahdun aktiivisesti käyttämään kosmetiikkaa vasta siinä vaiheessa, kun tilanne alkaa muuttua sietämättömäksi.
Jämäprojektilla on ollut seurauksena se, että olen aktivoitunut kosmetiikan käytössä. Weledan kropparasva loppui jo. Käsirasvoja olen sirotellut eri puolille asuntoa, sillä niille on todellakin tarvetta, mutta laiskuuttani en läheskään aina jaksa lähteä rasvaa kylppäristä hakemaan. Seuraavaksi loppuun kuluu toinen hoitoaineista (sitäkin voisi kerralla hölvätä kenties hieman normaalia enemmän…) ja Erisanin rasva on otettu aktiivikäyttöön.
Tavoite tässä projektissa on yksinkertainen. Haluan, että minulla on yksi toimiva tuote kutakin, ja mahdollisesti avaamaton varakappale odottamassa ensimmäisen loppumista.
