Aihearkisto: Järjestystä

Kenen lakanoissa nukut?

Julkaistu , kirjoittanut
14

”Jos länsisuomalainen joutuu olosuhteiden pakottamana yökylään, hän minimoi aiheuttamansa vaivan. Hän huutaa jo ovelta: ”Minulla on omat lakanat!” 

Kun menet jonkun kotiin yöksi, otatko omat lakanat mukaan? Vai lähdetkö siitä oletuksesta, että jokaisella perheellä on vieraslakanat tällaisia tilanteita varten? Jos olet omien lakanoiden kanssa liikkeellä, kuulut todennäköisesti länsisuomalaiseen kulttuuriperimään. Jos taas otat luontevasti vastaan vieraanvaraisuutta, voi olettaa että juuresi ovat itä-Suomessa. Ainakin, jos uskoo Sinikka Nopolaa, jonka riemastuttavasta pakinasta Minulla on omat lakanat tuo alun lainaus on peräisin.

Nopola kuvailee, kuinka länsisuomalaiset kursailevat, kiemurtelevat ja yrittävät kaikin tavoin olla olematta vaivaksi. Tämä kulminoituu siihen, ettei yökylään lähdetä ilman omia lakanoita. Muuten oltaisiin hirvittävällä tavalla isäntäperheelle vaivaksi. Olen tehnyt epävirallista kyselytutkimusta lähipiirissä, ja ei tämä ihan tuulesta temmattua ole. Itse edustan itäistä kulttuurihaaraa, ja tuollainen kursailu on minulle aivan vierasta. Minulla on kaapissa vieraslakanoita sitä varten, että vieraani saavat nukkua niissä. Vieraille jaetaan myös niin monta pyyhettä kuin tarvitsee, ja heitä kehotetaan olemaan kuin kotonaan. Miten muuten vieraanvarainen emäntä voisi toimia? Jos joku tästä kieltäytyy, olen kyllä todella ihmeissäni.

Tuota länsi-ihmisten kursailua on välillä vaikea ymmärtää. Kerran olin juhlissa, joissa kukaan ei meinannut saada ruokaa, kun suvun ikivanha isoäiti ei suostunut aloittamaan, eikä kukaan muu tietenkään voinut ottaa ruokaa ennen häntä. Siinä sitten pälyiltiin pitkin seiniä ja kielleltiin ja kursailtiin. Kauheaa ajanhukkaa, sanon minä! Kuulin vastikään naapurilta, että kun perhe lähtee länsi-Suomeen mummolaan, niin omat lakanat otetaan tietenkin mukaan. Olin aivan kummissani – pitääkö mummolassakin olla omat lakanat? Oman perheen kesken? Hämmästyttävää. Voin karsia tavaroitani, mutta vieraslakanoista en luovu.

Kenen lakanoissa sinä nukut?

Lue myös asiaan syvemmin paneutuva jatko-osa Onko vieraista vaivaa?

Sitruunanraikas voi

Julkaistu , kirjoittanut
4

Lueskelen mielelläni kaikenlaisia kodinhoitoon liittyviä oppaita. Eräästä sellaisesta huomaisn vinkin, että jos jääkaapissa säilyttää sitruunaa, se raikastaa koko kaapin ja imee mahdolliset muut hajut itseensä. Olennaista on, että sitruuna on leikattu esim. puoliksi, pelkän kokonaisen hedelmän säilyttely ei todennäköisesti vaikuta mitenkään.

Testasin tätä omassa jääkaapissa. Olin puristanut sitruunasta mehua ja jätin sen lautaselle poikkeuksellisesti leikkauspinta ylöspäin. Sitten lähdin pariksi päiväksi reissuun, ja jääkaappi jäi oman onnensa nojaan.

Kotiin tullessa totesin, että vinkki toimi oikein hyvin. Kaappi oli oikein raikas, korkeintaan vieno sitruunan tuoksu oli havaittavissa. Ei siellä mitään erityisen haisevaa kyllä ollutkaan, mutta sitruuna ei ainakaan pahentanut tilannetta mitenkään. Yllätys tapahtui siinä vaiheessa, kun aloin voidella leipää. Oivariinipurkin kansi oli ollut hiukan raollaan, ja kun haukkasin leipää, kävi ilmi että voi oli imenyt itseensä vahvasti sitruunaisen sivumaun. Vähän kuin olisi syönyt sitruunankuorella maustettua leipää… Totesin, että voi on edelleen syötävää, mutta hiukan erikoisen makuista.

Sitruunavinkki on siis kaksisuuntainen. Se sekä raikastaa, mutta myös tartuttaa oman makunsa kaikkeen sellaiseen, joka on kaapissa ilman pakkausta tai tiivistä käärettä. Jos haluat kyllästää jonkin ruoka-aineen sitruunalla, senkun jätät jääkaappiin pariksi päiväksi puolikkaan hedelmän kanssa. Maku tarttuu ihan itsestään. Aika jännä muuten tuo jääkaapin ekosysteemi. Olisi kiinnostavaa tietää, miten maku tarttuu ilman kosketusta…? Epäilemättä tällekin asialle on jokin kemiallinen selitys olemassa. Sitruunakokeilut jäivät tämän osalta tähän, mutta voisin käyttää keinoa uudelleen silloin, kun jääkaapissa täytyy säilytellä jotain hankalasti pakattavaa ja voimakastuoksuista ruokaa.

Hammastahnalla paikattu seinä

Julkaistu , kirjoittanut
6

Vessan seinästä irrotettiin kaappi. Se oli neljällä ruuvilla kiinni, ja ruuvit oli propattu seinään. Kaappi lähti siististi irti, mutta reiät jäivät. Pakkelia ei ollut tähän hätään saatavilla, joten mitä tehdä?

Sain vinkin, että valkoinen hammastahna saattaisi toimia. Sattui hyvä tuuri, ja meiltä löytyikin sellaista – ja ei muuta kuin paikkaamaan reikiä. Homma toimii kaikessa yksinkertaisuudessaan niin, että pursotetaan tahnaa sormelle, ja sitten taiteillaan se seinään. Annetaan kuivua yön yli, ja toistetaan tarvittaessa seuraavana päivänä. Kuivuessaan tahna saattaa hiukan halkeilla, joten kaksi paikkauskierrosta on ihan paikallaan. Lopuksi kostealla rätillä pyyhitään ympäristö siistiksi.

Tämä lienee jokin niksi-Pirkan kuningasvinkki, jota en vain ollut aiemmin tiennyt. Seinässä ei enää ole reikiä, siinä on neljä valkoista ympyrää, jotka kieltämättä pistävät silmään hyvin vähän. Totta kai tarkoitus on paikata kolot jossain vaiheessa ihan oikeasti, mutta kyllä se välttää näinkin. Ei siitä oikeasti päälle päin erota, millä aineella reiät on paikattu.

Onko kukaan muu paikkaillut seiniä pakkelin puutteessa hammastahnalla?

Miten mankeloidaan

Julkaistu , kirjoittanut
1

Eilen joku oli päätynyt lukemaan Arkijärkeä kysymyksellä miten mankeloidaan. Olen kirjoittanut mankeloinnista kerran aiemminkin, mutta tuolloin tyydyin luettelemaan mankeloinnista saadut hyödyt, enkä lainkaan siitä, miten homma käytännössä tapahtuu. Joten korjataan tilanne välittömästi:

Mankelointi ei onnistu, ellei pyykki ole sopivasti kosteaa. Sopiva kosteus tulee esimerkiksi suihkuttelemalla kankaat yltä päältä sumutepullolla. Toinen vaihtoehto on mankeloida pyykkejä, jotka eivät ole ehtineet kuivua rutikuiviksi.

Lakanat ja pöytäliinat taitellaan sen levyisiksi kuin mankeliin sopii. Meidän mankelissa se tarkoittaa taittelua joko kolmeen tai neljään. Lakanat kannattaa ensin vetää, jos mahdollista, jotta saumat oikenevat. Huomaa, että jos kankaassa on paksuja saumoja, ne voivat jäädä jumiin. Mankeli tykkää mahdollisimman littanoista kankaista. Pellavaisia laudeliinoja en taittele mitenkään, ne mahtuvat mankeliin sellaisenaan. (Pellava muuten rakastaa mankelointia! Pesusta tullessa pellava voi olla karheaa, mutta mankeloinnin jälkeen se on niin sileää että suorastaan kiiltää.)

Aloita asettelemalla kankaan pää siististi liinalle. Alkukohta tulee sinne mankeliliinan läpän alle, jotta se pysyy paikallaan kun telat alkavat pyöriä. Tässä vaiheessa on olennaista, että kangas on suorassa. Jos alku on vinossa, koko homma lähtee rullaamaan väärin ja lopulta kangas voi sotkeutua mankeliin.

Kun alku on hyvin, käynnistä mankeli. Minulla on käytössä aika iso taloyhtiön mankeli, jossa kangas kulkee pöytätasoa pitkin telojen väliin. Minulla on tapana tasoitella kangasta pöydän päällä samalla kun mankeli pyörii. Silitän siis vauhdissa vielä ryppyjä pois, jos niitä näkyy. Samoin voi olla hyvä idea kiristää kangasta kevyesti reunoista, vetämällä sitä itseesi päin samalla, kun telat pyörivät. Sillä lailla saa kankaan menemään mankeliin mahdollisimman tasaisesti, ja lakanan reunatkin suoristuvat. Eikä sitten laiteta niitä sormia lähellekään suojusta! Jos näyttää siltä, että kangas rupeaa menemään vinoon tai tulee ryppyjä, kone vain vapaalle ja odotellaan että pyöriminen loppuu. Sitten vedetään kangasta sen verran ulospäin, että saadaan kaikki oikaistua ja laitetaan mankeli uudelleen pyörimään. Kotimankeleissa voi olla vähän eri systeemi, en tiedä onko kaikissa sellaista pöytää vai meneekö kangas suoraan telojen väliin?

Meidän mankeliin mahtuu siististi yksi täysikokoinen lakana kerrallaan, tai pari-kolme laudeliinaa. Kun kaikki on sisällä, annetaan pyöriä pari minuuttia, jonka jälkeen vaihdetaan vapaalle ja vedetään kangas ulos. Mitä kauemmin pyörii, sitä sileämpää tulee. Jos on pienempiä kankaita, niitä voi laittaa samaan satsiin peräjälkeen niin pitkälti kuin mankeliliinaa riittää. Itse en tosin viitsi tyynynliinoja mankeloida, silittämällä tulee mielestäni parempaa jälkeä.

Pesen lakanapyykkiä pari kertaa kuussa, joten mankeloitavaa tulee suunnilleen yhtä usein. Aikaa yhden kassillisen mankeloimiseen menee kerrallaan 20-30 minuuttia. Käytän siis kuukaudessa enintään tunnin mankeloimiseen, yleensä vähemmän. Se on mielestäni todella pieni vaiva siitä ihanuudesta, että saa nukkua sileissä lakanoissa. Mutta minä olenkin hurahtanut mankelointiin. Jos jäi kysyttävää, niin koetan vastailla kommenttiosastolla.

Rikkinäisten loota

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Tässäpä raivausvinkki, jota olen kokeillut käytännössä: rikkinäisten loota. Lueskelin erästä raivausopasta, ja siinä neuvottiin ottamaan käyttöön yksi paikka, jonne laitetaan kaikki rikkinäiset tavarat. Siivosin kesällä komeroa, ja havahduin siihen että vähän joka hyllyllä oli korjausta odottavia tavaroita. Suurin osa niistä kaipasi liimaa. Ajan ja inspiraation puutteessa rikki mennyt tavara oli sijoitettu jollekin hyllylle pois tieltä odottamaan sitä  hetkeä, jolloin sen ehtisi korjata. Useampi tavara on odotellut jo monta kuukautta.

Noudatin vanhaa kunnon samanlaiset yhteen -raivausohjetta. Otin korin ja ladoin sinne kaikki korjaamista vailla olevat tavarat. Parannus oli huomattava: hyllyillä ei enää ollut sälää.  Nyt tiedän tarkalleen, mistä etsiä seuraavan kerran kun korjausinto iskee. Ja samanlaiset tavarat ovat loogisesti yhdessä. Tämä rikkinäisten laatikko ratkaisi kertaheitolla yhden niistä ärsyttävistä ”Mihin tämän laittaisin” -ongelmista. Olen nimittäin täydentänyt sitä myöhemmin uusilla rikkinäisillä tavaroilla. Nyt vain pitäisi saada jokin tsemppipuuska, jolloin saisin kaiken sälän korjattua.

Inventaario

Julkaistu , kirjoittanut
4

Vaatekaapin muodonmuutos etenee edelleen. Tein äsken inventaarion kaikista vaatteistani. Jätin pois iltapuvut, kengät, ulkovaatteet, urheiluvaatteet ja alusvaatteet. Avasin tyhjän excelin ja aloin kirjoittaa ulkomuistista vaatteita. Loin seuraavat kategoriat:

  • neuleet
  • neuletakit
  • mekot
  • topit ja tunikat
  • paidat
  • hameet
  • housut
  • huivit
  • farkut
  • jakut
  • t-paidat
  • vyöt

Sallyn ohjeiden mukaan invetaarioon olisi pitänyt sisällyttää kengät ja korut, mutta koen että molemmista on niin selkeä käsitys, ettei niitä tarvinnut lisätä. Sitä paitsi olen reilu vuosi sitten käynyt kaikki kengät läpi ja todennut niiden riittävän vielä vuosiksi sekä määrässä että laadussa.

Kuten etukäteen arvelinkin, vaatteita on paljon. Minulla on esimerkiksi viisi neuletakkia, joista neljä mustaa. Ne ovat tosin kaikki malleiltaan ja materiaaleiltaan erilaisia keskenään, mutta listaa tehdessä tajusin, että yksi niistä joutaa silti pois. Mekkoja on parikymmentä, mikä kuulostaa paljolta. Mutta kun osa on kesämekkoja, osa villamekkoja, osa selvästi juhlaan ja osa arkeen, ei kaksoiskappaleita ja samaan aikaan vuodesta pidettäviä ole lopulta kovin montaa. Tilanne oli sama muidenkin kategorioiden kanssa.

Tein inventaarion ulkomuistista, toisin sanoen kirjoitin ensin kaikki vaatteet jotka muistin, ja vasta sitten katsoin kaappeihin ja täydensin puuttuvat. Muistin ulkoa noin 90% vaatteistani, mikä on minusta hyvä suoritus. Tietysti olen viime aikoina niitä käynyt tavallista ahkerammin läpi karsiessani huonoja, mutta siitä huolimatta olin tyytyväinen. Tämä nimittäin kertoo siitä, että lähestyn tavoitettani tiedostaa jokainen esine ja asia jonka omistan. Myönnän että pari kuukautta sitten en olisi muistanut esim. kaikki huiveja, mutta nyt inventoituani nekin (ja pestyä samassa yhteydessä kaikki tunkkaiset) muistin sellaisetkin, joita en ole käyttänyt pitkiin aikoihin.

Etukäteen tuskailin tämän(kin) vaiheen kanssa, ja mietiskelin, mitä ihmettä varten kaikki vaatteet pitäisi listata paperille. Nyt kun se on tehty, toimenpide tuntuu ihan järkevältä. On valaisevaa tarkastella vaatevarastoaan siten, että näkee kaiken yhtä aikaa. Siitä näkee esimerkiksi kuinka monta kappaletta jotain on, missä on vajausta ja missä on liikaa. Olen värikoodannut sinne ne, jotka ovat harkinta-ajalla tai jotka kuntonsa puolesta pitäisi oikeastaan uusia. Listaa voi konsultoida kun tekee mieli ostaa jotain uutta, ja tarkistaa siitä helposti onko kaapissa jo jotain vastaavaa. Luulisin, että tämä helpottaa myös asujen suunnittelua ja pakkaamista pidemmille matkoille.

Aikaa inventaarion tekemiseen ei mennyt puolta tuntia kauempaa. Parasta on, että kun se on nyt tehty, sitä on helppo päivittää sitä mukaa kun vaatteita tulee ja menee. Koska rakastan listoja ylipäätään, taidan lisätä sinne vielä takit, hatut ja kengätkin, ja ehkä osan sukkiksista. Olen täysin yllättynyt, miten hyödylliseksi inventaario osoittautui. Etukäteen nimittäin harkitsin tämän kohdan ohittamista kokonaan Sallyn ohjeissa. Mutta nyt kun se on tehty, voin suositella sitä kaikille, jotka eivät ole ihan varmoja mitä vaatekaapista löytyy.

Ruokajärkeä tarvitaan taas

Julkaistu , kirjoittanut
4

Pesin sen jääkaapin enkä hetkeäkään liian aikaisin. Koko kesän kestänyt huolettomuus (tai jos rehellisiä ollaan niin piittaamattomuus voisi olla parempi sana) oli kostautunut lukuisina pilaantuneina elintarvikkeina. Varsin noloa ja herättävää. Näköjään ruokajärkiprojekti on auttanut sen verran, että pystyin helposti sanomaan miksi mikäkin oli mennyt pilalle, mutta selvästi ollaan vielä kaukana siitä pisteestä, että jääkaapin valvonta olisi  mennyt selkäytimeen asti.

Suurin syy pilaantumiselle oli se, että tuote oli häipynyt näkyvistä. Jäänyt jonkun taakse tai alle, ja sen seurauksea unohtunut. Tärkeä syy syksyllä kehittämälleni järjestykselle oli juuri se, että näkisin heti mitä kaapissa on. Siitä huolimatta ja asian tiedostaen en ollut jaksanut kiinnittää järjestykseen loman aikana huomiota, ja lopputulos on pilaantunutta ruokaa. Olen vihainen itselleni, sillä toimin toisin kuin tiesin järkeväksi. Ehkä tässä kohtaa voisi tehdä klassisen lupauksen ”ei koskaan enää”?

Toinen iso syy kaaokselle oli suunnittelemattomuus. Kukaan ei ole ollut erityisemmin vastuussa siitä, mitä kaupasta ostetaan eikä varsinkaan siitä, mitä ostoksista valmistetaan. Ruokahuolto on ollut jokseenkin satunnaista. Tämänkin opin jo syksyllä. Pitää miettiä etukäteen mitä niistä ruoista meinaa tehdä, muuten jää omituisia tähteitä, jotka lopulta jäävät syömättä. Mikäli kaapissa pidetään vain minimivarastoa, tätä ei ehkä pääse tapahtumaan. Sen sijaan perheessä, jossa harrastetaan ruokafiilistelyä suunnittelu on arkena välttämättömyys, ja niin on näköjään lomallakin. Ja jonkun pitää olla vastuussa, muuten kukaan ei tiedä mitä siellä kaapissa on.

Lopuksi löysin jääkaapista pari hillopurkkia, jotka olivat säästyneet viime syksyn raivauksessa. Totesin kaikista päivämäärien menneen jo ajat sitten. Totesin myös, ettei niihin oltu koskettu  sen jälkeen, kun edellisen kerran laitoin ne takaisin kaappiin. Johtopäätös tästä on se, ettei kannata ostaa jääkaappiin mitään uutta ja erikoista, ellei jo ostotilanteessa ole selkeää käsitystä siitä, minkä kanssa mikäkin hillo ja hyytelö syödään. Sen lisäksi uusia tuotteita kannattaa ostaa pienin mahdollinen purkki, ja testata ensin tuleeko uutuutta syötyä vai ei. Tällä logiikalla hävikki pienenee, mikäli tuote ei olekaan mieluisa.

Tämän aika masentavan yhteenvedon jälkeen voi onneksi ikuisena optimistina todeta, että tästähän ei ole suunta muuta kuin ylöspäin. Jääkaappi on nyt puhdas, siellä ei ole pilaantumaisillaan olevaa ruokaa, ja lisäksi tiedän ihan täsmälleen mitä kaappi sisältää. Erinomainen pohja ruokasuunnittelulle siis. Parempaa kohti ollaan menossa!

Ylläpitoa ja edistystä

Julkaistu , kirjoittanut
2

Paluu pellosta normaaliin olotilaan tapahtuu pikkuhiljaa. On sanottava, että kodin perusteellinen siivous (jonkun muun kuin itseni toimesta) on toiminut erinomaisena motivaattorina. Kun on niin ihanan siistiä, sitä siisteyttä ja järjestystä yrittää vaalia kaikin keinoin, jotta olotila pysyisi. Olen siis ollut tavallista tarkempi tavaroiden kanssa, ja palautellut sälää paikalle normaalia paremmin motivoituneena. Toistaiseksi tilanne on pysynyt hyvin hanskassa, ja tänään tehty imurointi palautti asunnon lähes samaan kiiltävään tilaan, missä se oli alkuviikosta.

Pyykkivuori on saatu selätettyä, ja tänään vihdoin myös silitettävien vuori. Se olikin paisunut varsin korkeaksi kesäkuukausien aikana, eikä taittunut yhdellä istumalla. Parin päivän uurastuksen jälkeen silitettävien kori on vihdoinkin tyhjä, huh! Muodonmuutos puolestaan on edennyt siten, että olen nyt käynyt kaikki paidat, topit, mekot, hameet ja housut läpi. Ehdin jo iloita saaneeni raivauksen valmiiksi, kunnes luin Sallyn ohjeet uudelleen ja totesin unohtaneeni huivit, laukut, vyöt ja muut asusteet. Arvelisin, ettei niiden läpikäymiseen lopulta kulu hirveästi aikaa. Olen myös saanut kirjallisen analyysini päätökseen, ja kuten ohjeissa ennakoitiin, harjoitus oli varsin hyödyllinen. Tästä aiheesta lisää alkuviikosta.

Seuraavaksi on vielä jääkaapin ja pakastin pesu ja järjestäminen, sekä syksyn ruokasuunnittelun tekeminen. Tässäpä onkin varsinainen urakka, jonka tiedän olevan pelkästään hyödyllinen. Jos nyt jaksan tsempata tässä asiassa, saan kiittää itseäni syksymmällä. Tiedän, että ruokajärjen tuominen takaisin arkeen olisi fiksuinta mitä voi tehdä tässä vaiheessa, kun työkiireet, pimeät illat ja yleinen stressi ei vielä kaadu päälle. Siivoan jääkaapin huomenna. Lupaan!

Tavoitteena täydellinen vaatekaappi

Julkaistu , kirjoittanut
6

Minulla on keskinkertainen vaatekaappi. Se palvelee ihan hyvin, mutta koska olen jonkinasteinen perfektionisti, haluaisin sen olevan täydellinen. Tässä kunnianhimoiset tavoitteeni:

  1. Haluan vaatevaraston, joka on sopivan kokoinen (ei valtava, mutta ei liian suppeakaan), toimiva, käytännöllinen ja riittävän monipuolinen, jotta selviän sillä sekä arjesta että juhlasta.
  2. Tavoitteena on, että suurin osa vaatteista olisi yhdisteltävissä keskenään.
  3. Haluaisin myös viilata henkilökohtaista tyyliäni. Tämä on vähän epämääräinen tavoite, koska en varsinaisesti ole tyytymätön nykyiseen tyyliin, mutta olen jotenkin kyllästynyt  pukeutumisrutiineihini, ja haluaisin pukeutumiseeni lisää persoonallisuutta, hauskuutta ja värejä.
  4. Olen karsinut kaappia jo aika paljon, mutta en ole päässyt poistetuista vaatteista eroon. Haluan, että ne vaatteet joita en pidä poistuvat tästä rakennuksesta jonnekin.
  5. Haluan myös uudistaa vaatteiden säilytyssysteemin. Uusi vaatekaappi ja eteisen naulakko ovat olleet perheen hankintalistalla pitkään, koska inhoamme nykyisiä. Mutta edelleen on epäselvää, millaisia niiden uusien pitäisi olla.

Ei siis mikään ihan pieni projekti. Jos tätä listaa katsoo, on selvää että omat kykyni eivät yksin riitä. Niinpä tulin äskettäin siihen tulokseen, että tarvitsen ulkopuolista apua. Toisaalta haluan tehdä asiat rauhassa omaan tahtiini, joten päädyin itselleni uudenlaiseen ratkaisuun ja ostin nettikonsultointia. Vajaan neljän euron hinnalla latasin 5-sivuisen PDF-dokumentin, joka on suunniteltu ja tehty aika pitkälle juuri minua varten. Tai siis kaltaisilleni ihmisille, jotka eivät ole täysin hukassa tyylinsä kanssa, mutta jotka haluavat silti pientä muutosta asiaan.

Tässä ”itseohjatussa mini-tyylinmuutoksessa” on linjattu selkeä prosessi, jonka avulla vaatevarasto mullistetaan. Ensin karsitaan, sitten tehdään syväluotausta omien mieltymysten, inspiraationlähteiden ynnä muiden tyyliin vaikuttavien seikkojen suhteen. Sen jälkeen inventoidaan perusteellisesti jäljelle jääneet vaatteet, muodostetaan niistä toimivia asukokonaisuuksia ja lopuksi tehdään järkevä ostoslista, jonka avulla täytetään mahdolliset puutteet. Tässä prosessi pähkinänkuoressa, oikeasti tuon kaiken tekemiseen menee varmaan monta kuukautta, koska minun ei ole mahdollista omistaa viikkoa pelkästään vaatekaappini tutkailuun.

Latasin PDF:n eilen, joten en ole vielä päässyt kunnolla vauhtiin. Ajattelin, että voisin kuitenkin raportoida täällä miten homma etenee, ja toimiiko tällainen ”itsekonsultointi” ollenkaan. Periaatteessa kykenisin varmaan itsekin keksimään samantyyppiset suuntaviivat, mutta tuntuu ihan hauskalta kokeilla, mitä tapahtuu kun antaa jonkun kokeneemman hoitaa suunnittelun puolestani. Neljän euron panostus on sen verran kohtuullinen, ettei se harmita vaikka koko homma menisi ihan pyllylleen. Teen ostamastani konsultoinnista laajemman postauksen maanantaina, kunhan ensin viikonloppuna tutustun siihen kunnolla.

Onko kukaan muu käyttänyt ammattiapua vaatehankinnoissa? Millaisia kokemuksia siitä syntyi?

Puoliksi pakattu, läpi vuoden

Julkaistu , kirjoittanut
11

Tajusin vastikään, että tapani tyhjentä matkalaukut heti palattuani ja säilyttää ne tyhjinä ei välttämättä olekaan fiksuinta. Lueskelin unclutterer.com -sivustoa (joka on oikein mielenkiintoinen mikäli englanti sujuu), ja siellä neuvottiin säilyttämään matkalaukussa valikoima sellaisia tavaroita, jotka joka tapauksessa ottaisi mukaan. Tämä vinkki ei varmaan tule yllätyksenä kaikille lukijoille, mutta minä sain ahaa-elämyksen.

Pakkaaminen on mielestäni aika stressaavaa. On koko joukko tavaroita, joita ilman en halua matkustaa lyhyttäkään matkaa, ja kaiken muistaminen vaatii keskittymistä ja jos jotain unohtuu niin sitten harmittaa. Asiaa yksinkertaistaisi kovasti, jos matkalaukussani olisi valmiina mm. hammasharja ja -tahna, deodorantti, käsidesiä jne. Samoin puhelimen laturi on asia, jonka unohtaminen aiheuttaa yleensä runsaasti stressiä, mutta varalaturi valmiina laukussa takaisi sen, että puhelin ei tilttaa väärällä hetkellä. Muita jatkuvasti laukussa asuvia tavaroita voisi olla esim. muutama tyhjä muovipussi (pyykkipussiksi yms.), särkylääkettä (ja laastareita yms.) ja mitä nyt kukakin pitää itselleen tärkeänä.

Olennaista tässä systeemissä on, että näitä tavaroita ei koskaan oteta pois laukusta, vaan niiden paikka on siellä ympäri vuoden. Tämä vaatisi tuplakappaleita muutamista tavaroista, mikä taas puolestaan on ainakin minimalismin ja monien tavaranraivaajien periaatteiden vastaista, mutta koska minun ohjenuorani on helppous, voisin hyvin kuvitella noudattavani tällaista systeemiä. Ahaa-elämykseni liittyi siihen, että matkalaukkuja ei olekaan tarkoitus säilyttää tyhjänä, vaan niissä on erittäin tarkoituksenmukaista pitää nimenomaan matkailuun liittyviä tavaroita.

Luulisin, että tästä systeemistä on paljon etua ainakin paljon reissaaville, hajamielisille tai kiireisille ihmisille. Oletteko te kaikki muut tajunneet tämän jo kauan sitten, ja olenko minä vain tällä kertaa jotenkin jälkijunassa?