Muodonmuutos käytännössä (sisältää kuvia)

Nyt alkaa muodonmuutosprojektissa sellainen vaihe, että uutta tyyliä pitäisi ruveta todenteolla toteuttamaan. Sally neuvoo suunnittelemaan 2-3 viikon asut kenkiä ja asusteita myöten käyttäen vain niitä vaatteita, joita kaapissa jo on. Shoppailu on kielletty. Kehotus on kuvata kaikki asut, ja vielä kirjoittaa päivän päätteeksi fiilikset siitä, miten asukokonaisuus toimi. Tämä kaikki kuulostaa jälleen hiukan raskaalta toteuttaa, joten olen päättänyt noudattaa ohjeita mutta vähän muokattuina

Testijakso alkaa huomenna ja päättyy 30.9. Sen säännöt ovat:

  1. En osta tuona aikana yhtään uutta vaatetta.
  2. Valitsen kolme sellaista vaatetta, joita en ole juurikaan käyttänyt. Keksin ainakin kolme eri tapaa käyttää kutakin vaatetta. Pidän noista yhdeksästä kokonaisuudesta ainakin viittä testijakson aikana.
  3. Suunnittelen noiden lisäksi muutaman muun asukokonaisuuden, jotka saavat koostua ns. lemppareista.
  4. Otan joka päivä valokuvan, mutta en lupaa kirjoittaa mitään.
  5. Hiekkalaatikolle saa edelleen vaihtaa farkut, jos on hamepäivä.

Oletan, että teitä kiinnostaa mitkä ovat ne kolme vaatetta, joille aion keksiä uutta käyttöä?

WP_000967

Ensimmäinen on ohut, läpikuultava puuvillainen yläosa. Se on tuollainen liehuva, väljä toppi, jossa on minulle aika radikaali väriyhdistelmä. Värit toistuvat kuvassa jokseenkin aitoina. Leikkaus on sellainen, että toppi on identtinen etu- ja takapuolelta. Tätä olen pitänyt lähinnä kesäisin, mutta haluan haastaa itseni miettimään, miten tätä voisi pitää myös viileämmällä säällä. Kuvassa se on vähän ryppyinen.  Helma jää aika ylös, noin navan korkeudelle.

WP_000965-1

Toinen on tummansininen paksua, jäykkää puuvillaa oleva hame. Siinä on leveät laskokset ja päälle puettuna tässä on vahva 50-luvun fiilis. Sivuissa on taskut ja hame on vuoritettu. Tässä kuvassa hame vaikuttaa hiukan muodottamalta, mutta todellisuudessa se on hyvin ryhdikäs. Hame asettuu melko korkealle, ja helma ulottuu nipin napin polveen. Olen käyttänyt hametta läpi vuoden, mutta kankaan ja vuorin yhdistelmä tekee siitä niin paksun, ettei tätä helteillä tule laitettua päälle.

WP_000962

 

Viimeisenä on A-linjainen huopakangashame. Tämäkin on vuoritettu, mutta ilman taskuja. Hame asettuu vyötäröllä matalammalle kuin edellinen, ja helma ulottuu juuri polven alapuolelle. Kangas on aika paksua, minusta tämä on selvästi syys- ja talvihame, en voi kuvitella pitäväni huopaa kesällä. Pidän hameesta kovasti, mutta jostain syystä se on jäänyt todella vähälle käytölle. Viime talvena taisin käyttää sitä kerran, jos muistan oikein.

Näille vaatteille on yhteistä se, että ne kaikki ovat useamman vuoden vanhoja. Pidän niistä kaikista yksittäin, ne ovat sekä väreiltään että malleiltaan minulle sopivia. Siitä huolimatta kaikki ovat jääneet turhan vähälle käytölle. Nyt olen siis antanut itselleni tehtäväksi miettiä, miten näitä voisi hyödyntää arkipukeutumisessa, ja minkä kanssa niitä voisi yhdistellä. En lupaa lopputuloksista valokuvia, mutta jonkinlaista raporttia joka tapauksessa.

Löytyykö teidän kaapeista syrjään jääneitä vaatteita, joissa ei ole mitään vikaa?

Vaatekaappi uudistuu

Täydellinen vaatekaappi on jälleen askeleen lähempänä. Tähän asti on tapahtunut seuraavaa:

  • Hankin Sally McGraw’n kirjoittaman oppaan tyylin ja vaatevaraston uudistamiseksi.
  • Analysoin ja arvioin omaa tyyliäni, mietin mitä siinä haluaisin muuttaa ja mitä säilyttää. vastasin Sallyn ohjeiden mukaan pitkään listaan kysymyksiä, joiden avulla konkretisoin itselleni mistä pidän, mistä en ja miten haluaisin vaatevarastoani kehittää. Kysyin myös muutamilta läheisiltä, miltä tyylini näyttää ulospäin. Kuulin erittäin kiinnostavia kommentteja. 
  • Raivasin kaapista pois kaikki epäsopivat ja rumat vaatteet. Osa niistä on jopa jo kierrätetty edelleen.
  • Tein jäljelle jääneistä vaatteista täyden inventaarion excel-taulukkoon. Listasin siihen kaikki omistamani vaatteet. Mitä hyödyllisin harjoitus, jota voin suositella muillekin.
  • Kokosin muutamia erilaisia asuja, jotka valokuvasin. En tehnyt tätä ihan täsmälleen ohjeiden mukaan, mutta yritin noudattaa omia uusia suuntaviivojani. Annoin puolison valita yhden asukokonaisuuden.
  • Jätin kaikki hautumaan pariksi viikoksi ja palasin asiaan eilen.

Seuraavaksi oli vuorossa palata inventaarion, omien kirjoitusten sekä valokuvien ääreen, ja vastata uusiin kysymyksiin niiden pohjalta. Pohjautuen vastauksiin, mitä haluan tyylissäni korostaa? Millaiset vaatteet muodostavat vaatekaappini rungon? Onko kaapissa vielä jotain poistettavaa? Vastaako valokuvien tyyli sitä, mitä olen visioinut?

Olen prosessin myötä tajunnut, että avainsanat ovat laatu, käytännöllisyys ja persoonallisuus. Arkivaatetuksessa en ole valmis tinkimään laadusta enkä käytännöllisyydestä, mutta haluan vaatteiden silti näyttävän mielenkiintoisilta ja persoonallisilta. Huomasin, että tehokas tylsyyden karkottaja on värikkyys. Musta höystettynä harmaalla on (minun mielestäni) pidemmän päälle puuduttavan näköistä, eikä kovin persoonallista. Valokuvista puolestaan huomasin, että olen nyt oikealla tiellä, mutta paneutumalla asusteiden käyttöön saisin helposti monista asuista vielä parempia.

Sallyn menetelmä ei toden totta ole kevyt toteuttaa, mutta se on jo tähän mennessä antanut todella paljon ideoita ja ymmärrystä. Minulla on nyt selkeä käsitys siitä, mikä vanhassa tyylissä on ollut pielessä, ja miten jatkossa haluan vaatevarastoani muokata. Pukeutumiseni on viime aikoina muuttunut selvästi, koska olen projektin myötä selvittänyt itselleni miltä oikeastaan haluan näyttää. Muutos jatkuu edelleen, seuraavat askeleen seuraavassa postauksessa.

Viikon vinkit 46/2013: luonnonkosmetiikkaa, jätteitä ja tehoneliötä

Jos ette vielä huomannut, Kemikaalikimaran Anja Nysten kirjoitti viime viikolla todella kiinnostavan artikkelin Mitä et halunnut tietää luonnonkosmetiikasta. Se käsittelee luonnonkosmetiikkaan ja sen markkinointiin liittyviä ongelmia. Jos olet kiinnostunut luonnonkosmetiikasta, suosittelen tämän lukemista lämpimästi!

YLE kertoo, minne roskat matkaavat, sen jälkeen kun jäteauto on ne hakenut. Joskus jopa ulkomaille asti.

Länsiväylä puolestaan esittelee tehoyksiön, jonka 31 neliössä asuu pariskunta, joka työskentelee ja opiskelee asunnossaan. Kuvat ovat todella kiinnostavia: niissä havainnollistuu runsaasti hyviä säilytysideoita. Asukkaat ovat haluavat selvästi säilyttää ison osan tavaroistaan näkyvillä, mikä on mielestäni mielenkiintoinen ratkaisu noin pienessä tilassa.

Viikon roskat

Pikapäivitys poistuneista tavaroista. Heitin roskikseen kourallisen epämääräistä muovisälää, joka oli peräisin lapsen lelulaatikosta. Lähinnä rikkoutunutta krääsää, rikkimenneiden lelujen osia ja pari muoviukkelia, jotka olivat peräisin pääsiäismunasta tai vastaavasta. En usko, että tuota kourallista tullaan kaipaamaan.

Heitin roskikseen myös yhden hihattoman topin, joka on palvellut yövaatteena. Se oli monta vuotta vanha, kulahtanut ja muodottomaksi venähtänyt. Energiajätteeksi se joutui, koska nyt saumakin alkoi purkaantua. Kokonaisvaatemäärä pysyi kuitenkin samana, sillä sain lahjaksi t-paidan, joka oli ollut antajallensa virheostos koon puolesta. Sain siis laadukkaan, uutta vastaavan vaatteen, paitaa oli ehditty pestä kerran. Hyvä vaihto vaatekaapin sisällössä.

Himoshoppaaja Hesarissa

Jos saatte käsiinne tämän päivän Hesaria ja Nyt-liitettä, lukekaapa juttu Himoshoppaajan päiväkirja. Se pysäytti. Yritän edelleen ymmärtää, mitä jutun päähenkilö niillä kaikilla vaatteillaan tekee. Mistä kohdasta tarkalleen ottaen se hyvä olo syntyy – ostohetkestä, siitä kun hakee paketin kotiin, laittaa uudet vaatteet päälle vai siitä kun löytää kaapistaan jotain, mitä ei edes muista omistavansa? Tämä nuori nainen vaikutti aivan järkevältä ihmiseltä, hän vain shoppaili (omasta vinkkelistäni) aivan järkyttävän paljon. Luulin, että minulla on paljon vaatteita, mutta tähän artikkeliin verrattuna vaatevarastoni on minimaalinen.

Toisaalta jutussa kävi ilmi, että runsaus ei ratkaise ongelmia. Tämä ihminen oli kerran jättänyt kokonaan menemättä jonnekin, koska ei keksinyt mieleistään päällepantavaa. Täällä täti jälleen ällistelee – jättääkö joku todella bileet väliin sopivien vaatteiden puutteessa? Tai ehkä ne bileet (muistaakseni Emma-gaala) eivät olleet kovin kiinnostavat, jos vaatekriisi on riittävä syy jäädä kotiin. Toisaalta jos on vähemmän valinnanvaraa, päätöksenteko on helpompaa.

Hesarin artikkeli oli minusta hyvin kiinnostava, sillä sain sen kautta hiukan valoa sellaiseen elämäntyyliin, jota en osaa edes kuvitella. Tavoitteita on niin monenlaisia, en vain ole tullut sitä niin tarkasti ajatelleeksi. Toiset tavoittelevat muodinmukaisuutta, minä taas ajattomuutta. Jotkut ostavat heti nähdessään jotain ihanaa, minä mietin aina pärjäisinkö ilmankin. Toiset tavoittelevat loputonta valinnanvaraa, minä tavoittelen toimivuutta. Joku ei pidä samaa vaatetta kahdesti, minusta ostos on sitä onnistuneempi, mitä useammin sitä pitää.

Tämäkin toisaalta vahvisti sitä visiota, mikä muodonmuutosprojekti on saanut aikaan. En pyri minimaalisuuteen, mutta en myöskään halua liikaa vaatteita. Tavoitteena on toimivuus. Haluan vaatevaraston, joka palvelee kaikissa tilanteissa. Haluan että löydän sieltä sopivat vaatteet vaikka tulisi mikä tilaisuus vastaan. Toisaalta haluan myös, että samat vaatekappaleet voivat palvella monipuolisesti. Olen antanut projektin ”muhitella” Sallyn ohjeiden mukaan, ja ensi viikolla on aika päivittää tännekin, missä mennään. Aika pitkällä jo!

Irti turhasta pitkästä aikaa

Podcastimme on pitänyt hiljaiseloa kesän ajan, mutta alkaa nyt syksyn tullen jälleen pyöriä. Tässä uusimmassa jaksossa keskustelemme Katrin kanssa siitä, onko itse tehty aina paremmin tehty. Miksi Suomessa arvostetaan omin käsin tekemistä niin kovasti? Miksi itse tehty lanttulaatikko peittoaa aina kaupasta ostetun? Miksi on ihan normaalia, että tuleva morsian valvoo ilta toisensa jälkeen askartelemassa paikkakortteja häihin?

Huomatkaa, että en tuomitse itse tekemistä mitenkään! Mutta haluaisin kyseenalaistaa sen, onko itse tekeminen niin arvokasta, että sitä varten kannattaa stressata ja kasata itselleen ylimääräisiä paineita, etenkin silloin kun vaihtehtoinen kustannus ei ole merkittävän suuri.

Tuossa podcastin aikana unohtui mainita sellainen seikka, että eräs syy tähän lienee erilaiset kulttuuriset arvostukset. Meillä arvostetaan käsin tekemisen taitoa, amerikassa arvostetaan rahaa, sitä ettei joudu tekemään itse. Tässä on ainakin yksi merkittävä ero. En tiedä voiko saksalaisten ystävieni mielipiteitä yleistää koskemaan koko yhteiskuntaa vai oliko kyse vain yksilöiden mielipiteestä, mutta he puolestaan arvostivat monissa asioissa tehdasvalmisteisuutta sen vuoksi, että se takasi tasaisen korkean laadun verrattuna itse tehtyyn, joka saattaa joko onnistua tai sitten epäonnistua.

Mitä mieltä olette? Arvostetaanko meillä itse tehtyä enemmän kuin muualla? Miksi?

Todellinen löytö roskakatoksesta

Dyykkasin tänään, ekan kerran pitkiin, pitkiin aikoihin. Eikä löytö ollut ihan mikä tahansa, vaan kokonainen kylpyhuoneen kaapisto! Siellä se nökötti biojätteiden ja energiajakeen välissä hyllyllään lappu, jossa luki SAA OTTAA. Pikatarkistus osoitti, että kaapisto oli erittäin hyvässä kunnossa. Ei kolhuja eikä naarmuja. Ei lohjenneita paloja, ei silmiinpistävää likaa. Näytti olevan Ikeasta peräisin. Vähän vanhempaa mallistoa, koska netistä ei enää vastaavaa löytynyt. Kuusi metallista jalkaa ja valkoiset vetimettömät ovet. Erittäin siisti ja hyväkuntoinen kaapisto.

Kaarsin takaisin kotiin, tein pikaisen mittauksen vessassa, nappasin mittanauhan taskuun ja palasin ulos mittaamaan kaappia. Se osoittautui juuri sopivan kokoiseksi, joten mitäpä siinä sen enempää miettimään. Naapurin ystävällisellä avulla sain kaapin kannettua kotiin. Siellä kävi ilmi, että mittaukseni oli ollut hiukan ylimalkainen, sillä peilikaapin sivussa ollut hylly jouduttiin irrottamaan seinästä, jotta uusi kaapisto mahtui paikalleen. Se ei kuitenkaan ollut menetys, sillä kaapiston mukana tuli hyllytilaa moninkertaisesti lisää. Samalla koko vessan olemus muuttui jotenkin järkevämmäksi. En ole tähän asti ajatellut, että vessoja voisi sen kummemmin sisustaa, mutta näköjään kalusteiden vaihto ja uudelleen sijoittelu voi parantaa myös vessan ulkonäköä ja toimivuutta.

Tarkemmin löytööni tutustuessa huomasin, että ovissa on vähän sormenjälkiä. Muovisista lokerikoista yksi oli hiukan kärsinyt, ihan kuin lokerikon pohja olisi joskus altistunut kuumuudelle tai jollekin syövyttävälle aineelle pieneltä alueelta. En osaa kuvitella mikä sen on voinut aiheuttaa, mutta kyse on pintavauriosta, joka ei vaikuta käyttöön mitenkään. Lisäksi kaapissa on vielä toistaiseksi erilaisia hajuja. Yhdessä osassa on selvästi pidetty pesuaineita, ja toisessa osassa jotain, mikä haisee ehkä suitsukkeilta? Mikä on hiukan erikoista, koska kyseessä on selvästi kylppärin kaappi. Olen nyt ripotellut hyllyt täyteen soodaa, joten katsotaan mitä hajuille on tapahtunut 24 tunnin päästä.

Joka tapauksessa olen mahdottoman tyytyväinen, että satuin tuon kaapiston löytämään. Kierrätettyä säilytystilaa ilmaiseksi! Voiko parempaa löytöä olla 🙂

Ystävämyynnin houkutus

Meidän lähellä on eräs naistenvaatteiden maahantuontiliike, joka järjestää muutaman kerran vuodessa ns. ystävämyyntejä. Se tarkoittaa, että silloin myydään mallikappaleet pois normaalia edullisemmalla hinnalla. Olen nyt kaksi päivää taistellut kyseisen ystävämyynnin houkutusta vastaan.

Syitä olla menemättä on runsaasti: en ensinnäkään tarvitse akuutisti mitään vaatetta. Vaatekaapin muodonmuutosprosessi on edelleen kesken, enkä halua tehdä mitään satunnaisostoksia. Sitä paitsi inventaario osoitti, että vaatteita todellakin riittää jo ennestään. Mutta vielä suurempi syy on se, että tuolla myytävät vaatteet eivät yleensä ole yhtään minun tyylisiäni. Olen silloin tällöin ostanut sieltä kyllä ihan onnistuneestikin, mutta useimmiten värit ovat minulle liian murrettuja ja mallit liian koristeellisia. Vaatteet eivät ole laadultaan huippuluokkaa – ihan ok kyllä mutta ei mitään superia. Hintataso on kohtuullinen, muttei  poikkeuksellisen halpa.

On ihan hullua, että hyviä syitä jättää tämä kerta väliin on noin paljon, ja silti epäröin. Entä jos siellä tällä kertaa olisikin joku mahtava löytö hirveän halvalla? Entä jos en nyt mene, sittenhän jään sitä vaatetta ilman?! Ja se on sentään ystävämyynti, eikä seuraavaa kertaa tule ennen kuin monen kuukauden päästä. Tämä on ikäänkuin ainoa mahdollisuus. Järjellä ajatellen mikään edellä mainituista asioista ei tietenkään ole totta, vaan ainoastaan mieleni kehittelemiä ajatuksia. Toisin sanoen tiedän että liikkeeseen meneminen olisi ajanhukkaa, ja vaikka jotain löytäisinkin en tarvitse sitä, joten tuolloin tulisi myös rahanhukka. Silti tuntuu siltä, että ehkä kuitekin pitäisi.

Luulen, että ystävämyyntien suosio perustuu juuri tuohon ainutkertaisuuden tunteeseen. Jos et osta nyt, tilaisuus ei toistu. Tuo potentiaalinen menetyksen pelko on näköjään niin vahva, että vaikka etukäteen tiedän, etten luultavasti löytäisi liikkeestä mitään, en silti meinaa uskoa järkeäni. Tavaratalojen puolivuosittain toistuvissa alekampanjoissa on vähän sama logiikka: jos et nyt mene, seuraava kerta tulee vasta kuuden kuukauden päästä, ja ei ole takeita mitä silloin on myynnissä. Näköjään minun on turha yrittää taistella tätä vastaan millään järkiargumenteilla. Helpompaa on tehdä päätös että en vain mene sinne, piste.

Mitä mieltä olette ystävämyynneistä?

Patykaa väärässä pullossa

Jatketaan aiheesta kosmetiikan ”väärinkäyttö”. Tykkään käyttää kasvovesiä mutta minusta on aina tuntunut suurelta tuhlaukselta kaataa ainetta ensin vanuun ja vasta sitten pyyhkiä kasvoja vanulla. Suurin osa tuotteestahan päätyy silloin pumpulin mukana roskikseen! Mitä kalliimpi tuote, sitä suurempi harmi. Sitten löysin Dr. Hauschkan kasvoveden, joka oli pumppupullossa. Sitä sumuteltiin suoraan kasvoille, ja ihmetteilin vain miksei kukaan ole keksinyt tätä aiemmin.

Käytin (ihan miellyttävän) tuotteen loppuun, ja siirryin sitten kokeilemaan Joliesta ostamaani kasvovettä. Patykaa mainostettiin liikkeessä todelliseksi luksusmerkiksi, ja olin innokas kokeilemaan. Sarjan kosteusvoide oli naurettavan kallis, mutta kasvovesi mahtui budjettiin. Tein ensin niin kuin pakkauksessa neuvottiin, eli perinteiseen tyyliin tuote siirrettiin kasvoille vanun kautta. Mutta pian kyllästyin kalliin aineen hukkaamiseen ja vanujen kanssa sähläämiseen ja täytin Dr. Hauschkalta tyhjentyneen pullon uudella sisällöllä. Nyt suihkuttelen kasvovettä tyytyväisenä aamuin illoin. Käyttö on erittäin helppoa, ja jokainen pisara jää kasvoille eikä päädy roskikseen. Koska pullo on ennestäänkin ollut kasvovedelle tarkoitettu, se on tiivis ja neste tulee sieltä ihanan tasaisena sumuna ulos.

WP_000953

Edellisen postauksen kommenttiin vastatessani tajusin, että tätähän pitää soveltaa muuallakin. Tämä on sitä paitsi aivan mahtavaa kierrätystä, voin kierrättää pakkauksia itse itselleni. Aion seuraavaksi täyttää loppumaisillaan olevan apteekin öljypullon sillä aiemmin mainitulla vauvaöljyllä. Samalla mietin, mitä muuta voisi uudelleenkäyttää tällä tavoin.

Onko teillä kokemusta pakkausten uusiokäytöstä omassa kodissa?

Viikon vinkit 45/2013: likaista pyykkiä ja ammattiraivaajan ohjeita

Pesetkö vaatteesi likaiseksi? Tässä artikkelissa väitetään, että niinkin voi käydä. Yhtenä syynä on uudet pesukoneet, jotka käyttävät entistä vähemmän vettä ja matalampia lämpötiloja. (MTV3) Tämä pyykinpesuaihe on ollut niin paljon uutisissa viime aikoina, että tästä voisi tehdä oikeastaan ihan oman postauksenkin.

Mitkä ovat ammattijärjestäjän työkalut? Onko ammattijärjestäjä siivoaja? Milloin on aihetta kutsua järjestäjä paikalle? YLE kertoo ammattijärjestäjän työstä ja kodista melko jutustelevaan tyyliin.

Iltasanomien jutussa ammattiraivaaja antaa vinkkejä kodin tavarakaaoksen kesyttämiseksi. Ohjeet ovat varsin käytännönläheisiä, mutta jälleen kerran käy ilmi, mistä roinanhallinnassa on lopulta kyse: päätöksenteosta. Pitää osata sanoa ei. Jutussa ei siis ole mitään mullistavaa uutta tietoa, mutta ihan hyviä muistutuksia muuten.