Arkistot kuukauden mukaan: syyskuu 2013

Kirjasta opittua

Julkaistu , kirjoittanut
3

Listasin tähän asioita, joita opin Kemikaalikimara lapsiperheille -kirjasta:

  • Jos jokin haisee, siitä haihtuu kemikaaleja.
  • Palonestoaineet ja muut vastaavat sitoutuvat pölyyn. Siksi siivoaminen kannattaa.
  • Elektroniset laitteet kirjaimellisesti puhaltavat palonestoaineita ilmaan. Ruotsissa suositellaan koneiden tyhjäkäyttöä tuuletetussa tilassa, ennen kuin ne otetaan käyttöön!
  • Kemikaalien yhteisvaikutukset ovat arvaamattomia. Ne voivat kumuloitua, mutta myös neutraloida toisiaan.
  • Ruoanlaitoissa muoviastiat ovat turvallisia, jos niitä käytetään siten kuin ne on suunniteltu. Kylmäastioihin ei pidä säilöä kuumaa.
  • Ruoka pitäisi aina lämmittää mikrossa lasisessa tai keraamisessa astiassa.
  • Myös keramiikka voi olla vaarallista, jos lasite on rikkoutunut.
  • Kirpputorilta ostetut lelut ovat yleensä vanhoja, niiden kemikaalikuorma voi olla mikä tahansa. Toisaalta kirpputorilta ostetut vaatteet ovat puolestaan tästä näkökulmasta turvallinen vaihtoehto, ja tietysti paljon ekologisempi.
  • Hormonihäiritsijöitä on myös luonnontuotteissa, kuten esimerkiksi laventelissa.
  • Antibakteerisista aineista ei ole todellista hyötyä, mutta paljon haittaa.

Anja Nysten puhui viime viikolla YLEllä kirjastaan, ja hänellä on haastattelussa hyviä pointteja jälleen. Esimerkiksi raskaana olevien meikkauskielto – on eri juttu laittaa ripsiväriä kuin rasvata koko kroppa kiireestä kantapäähän. Tuotteiden määrässä on aivan valtava ero, ja onkin ihan järkevää miettiä mikä on iso riski ja mikä ei.

Hämärämpi kosmetiikkakokeilu

Julkaistu , kirjoittanut
4

Olenko jo maininnut, että minulla on pakkomielle siitä, että kaikki pitää käyttää loppuun? Ei ole puhettakaan, että heittäisin pois kosmetiikkaa, jota voisi vielä käyttää. Ainoastaan silloin, kun tuote on selvästi mennyt pilalle tai vanhentunut niin, ettei sen tehosta enää ole takeita, pystyn luopumaan puolitäydestä purnukasta. Muuten kaavin pohjalta viimeisetkin rippeet, ennen kuin avaan uuden pakkauksen.

Tämän lievän neuroosin vuoksi päädyin tekemään kosmetiikkakokeilun, jonka lopputuloksesta ei ollut takeita. Kylppärin kaapissa on pyörinyt monta vuotta pieni pullo vauvaöljyä. Siis sitä sellaista, jota on kai tarkoitus laittaa vauvan kylpyveteen. Pullo taisi tulla näytteenä jonkun vaippapaketin mukana taannoin, mutta sitä ei oltu käytetty kertaakaan. Koska en siis voi heittää mitään käyttökelpoista pois, puteli oli jäänyt pyörimään kylppärin kaappiin vailla tarkoitusta.

Olen tässä luonnonkosmetiikkaan tutustumisen yhteydessä alkanut haaveilla jojobaöljystä, jota voisi käyttää hiusten- ja ihonhoitoon. En vain ole vielä saanut aikaiseksi hankkia sellaista. Eräänä iltana silmäni osuivat taas tuohon vauvaöljyyn, ja lamppu syttyi päässäni. Voisikohan tuota käyttää samaan tarkoitukseen…? Pullon sisältö oli harvinaisen suoraviivainen: Olus oil, canola oil, tocopherol. Suomeksi kasviöljyä, rapsiöljyä ja e-vitamiinia (säilöntaineena). Tämä oli ilahduttavaa, sillä saman firman toisessa tuotteessa sisällysluettelo oli vähintäänkin arveluttava. Tuolle olus oilille en löytänyt sen tarkempaa selitystä, paitsi että se on siis kasveista puristettua öljyä. Parempaa selitystä ei internet osannut kertoa – jos joku lukijoista tietää onko kyseessä tietty kasvi, yleisnimi vai sekoitus, olisi kiva kuulla. Ilmeisesti kyseessä on kasviöljyjen sekoite? No, joka tapauksessa pullon sisältö ei vaikuttanut vaaralliselta. Tuote ei myöskään vaikuttanut millään tavalla pilaantuneelta.

Niinpä totesin, että jojobaöljy saa edelleenkin odottaa. Googlasin ”öljyhoito hiuksille”, ja luin erilaisia ohjeita, joissa käytettiin mm. oliiviöljyä. Päättelin että vauvaöljyn sisältö oli riittävän lähellä mitä tahansa hoitoöljyä, joten ei muuta kuin tuumasta toimeen. Levittelin noin teelusikallisen öljyä kuviin latvoihin, kampasin sen tasaisesti kaikkialle latvoihin ja pituuksiin, kietaisin hiukset sykerölle ja lähdin lapsen kanssa puistoon. (Kertooko tämä jotain taipumuksistani kassialmailuun? Hmm… ehkä ymmärrätte, että muodonmuutos on tosiaan ollut paikallaan. Välillä tulee edelleen näitä repsahduksia.) Illalla pesin öljyt pois, mutta keksin sille myös toisen käyttötarkoituksen: rasvasin kuivat jalkapohjat öljyllä ja vedin yöksi sukat päälle. Aamulla sekä jalkapohjat että hiukset tuntuivat pehmeiltä.

Nyt olen äärimmäisen tyytyväinen. Saan vauvaöljyn käytettyä järkevästi, jolloin saan vähitellen yhden turhan tavaran karsittua tarvitsematta kuitenkaan heittää mitään roskiin. Eikä tarvitse edelleenkään perehtyä jojobaöljyihin tai lähteä etsimään sellaista mistään. Öljypullo on kooltaan 50ml, mutta se taitaa riittää koko talveksi, sillä teelusikallinen riittää kerta-annokseksi mihin vain. Sitä paitsi tunnen oloni vähintäänkin luovaksi käyttäessäni tuotetta näin kekseliäästi ”väärin”.

Palautetaan

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Meiltä poistui äskettäin kaksi keskikokoista esinettä vähän eri systeemillä kuin normaalin karsimisen kautta, ja kolmas lähtee huomenna. Palautimme nimittäin muutamia vauvatarvikkeita niiden alkuperäisille omistajille. Nämä tavarat ovat olleet niin monta vuotta lainassa, että ne olivat muuttuneet vähän kuin vakituiseksi kalustoksi. Ennen lapsen syntymää lainasimme sitterin, ammeen ja vaipanvaihtoalustan työkaverilta. Niistä amme on ollut käytössä edelleen, ainakin kylpylelujen säilytyspaikkana. Muut ovat olleet tarpeettomina jo pitkään. Oli mukavaa päästä niistä eroon. Tuli taas konkreettisesti lisää tilaa, joten kaipa tämäkin pitää laskea raivaamiseksi.

Lainaaminen on mielestäni hyvä keino välttää isompia hankintoja. Monilla on tarpeettomana kaikenlaista tavaraa, joille löytyisi hyvin käyttöä jonkun muun kotona. Olen itse lainannut  muille esimerkiksi tuoleja, matkalaukkuja, kahvinkeitintä, höyrypesuria, vaatteita ja lastentarvikkeita. Meillä on ollut lainassa mm. mattoja ja huonekaluja ja leluja. Olen naapureiden kanssa jutellut, että on itse asiassa paljon tavaroita, jotka voisi hankkia yhdessä ja kierrättää taloudesta toiseen. Harva tarvitsisi esimerkiksi monia keittiökoneita päivittäin, mutta olisi kätevää kun sellainen olisi välillä käytettävissä.

Lainaamista tai yhteisomistamista voisi harrastaa enemmänkin. Tulisi säästöä sekä rahassa että säilytystilassa. Hyvä esimerkki yhteisomistuksesta on taloyhtiömme pihagrilli. Sitä käytettiin kesän aikana melkein päivittäin eri asukkaiden toimesta, ja sen lisäksi vielä pari kertaa yhteistapahtumissa. Taloyhtiölle muutaman satasen maksava grilli on melko pieni investointi, mutta se lisää asukkaiden viihtyvyyttä ja talon yhteisöllisyyttä merkittävästi. Grilli on pidetty puhtaana ja toimivana, ja talkkari vastaa uusien kaasupullojen hankinnasta. Kaikki ovat järjestelyyn erittäin tyytyväisiä.

Onko teillä kokemusta lainaamisesta tai yhteisomistamisesta?

Miltä tuoksuu puhdas?

Julkaistu , kirjoittanut
9

Amerikkalaisten hajuintoilu ei lakkaa hämmästyttämästä. Tämä tuli jälleen mieleen lukiessani Power of Habit -kirjaa. Siinä oli hämmästyttävä tarina siitä kuinka P&G keksi tuotteen, joka poisti kaikkia hajuja. Ainetta suihkautettiin mihin tahansa materiaaliin, ja se neutraloi välittömästi pahat hajut kissanpissasta hienhajuun ja niin edelleen. Firmalla oli kuitenkin valtavia ongelmia tuotteen myynnissä ja markkinoinnissa. Välittömäksi hitiksi arvioitu tuote ei käynytkään kaupaksi. Ihmiset saivat näytteen, käyttivät sitä muutaman kerran ja sitten unohtivat sen jonnekin.

Tätä ongelmaa alkoi sitten selvittää joukku tiedemiehiä, jotka analysoivat tuntikausia ihmisten siivoustottumuksia, haastatteluja ja elintapoja. Lopuksi päästiin ongelman ytimeen: tuote ei tuoksunut miltään. Mutta kun tähän hajuja eliminoivaan tuotteeseen lisättiin hajua, se alkoi yhtäkkiä käydä kaupaksi. Tuote positioitiin uudelleen siten, että sitä ei markkinoitu enää pahojen hajujen eliminojana, vaan tuotteena, joka saa siistin huoneen tuoksumaan yhtä siistiltä kuin se näyttää. Vasta jonkin ajan kuluttua, kun ihmiset olivat jääneet koukkuun puhtauden tuoksuun, yritys alkoi mainita, että tuote myös poistaa pahat hajut.

Tuotteen nimi on Febreze, enkä ollut koskaan aiemmin kuullut siitä. USAssa asuessa en koskaan törmännyt tähän, koska en kiinnittänyt juurikaan huomiota kaupassa niihin hyllymetreittäin jatkuviin spraypullorivistöihin, jotka oli suunnattu ties mitä tarkoitusta varten. Ajatus siisteyden tuoksusta tuntuu minusta aivan nurinkuriselta. Ensin siivotaan, sitten suihkutellaan kemikaaleja ilmaan, jotta tuoksuisi joltain muulta kuin vastasiivotulta, jotta tuntuisi siltä että todellakin on siivottu? Eli puhtaus tuntuu puhtaalta vasta, kun huoneessa leijailee Alaskan kevään tai Hiljaisen jasmiinin tuoksu? Olen aivan pihalla.

Uteliaisuudesta kävin kurkkaamassa noita Febrezen nettisivuja. Ja yllättäen sieltä löytyi vielä yksi, hajuton vaihtoehto. Aloin mietiskellä, mahtaisiko se todella toimia hajunpoistajana? Joskus tulee tilanteita, että johonkin tekstiiliin on tarttunut itsepintaisesti jokin haju, josta haluaisi päästä eroon. Jos joku sanoo että tuote todella toimii, ja jos jostain kävisi ilmi ettei kyse ole hirveästä myrkystä, voisin jopa harkita käyttäväni sitä tarpeen tullen. Mutta ei tulisi mieleenkään suihkutella petivaatteita joka aamu hajunpoistajalla, kuten joku käyttäjä sivustolla ilmoitti tekevänsä.

Viikon vinkit 44/2013: hamstrausta, perintökoruja ja hyvä tietopankki

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

En ole koskaan tavannut oikeata hamstraajaa, toisin sanoen ihmistä joka ei kykene heittämään mitään pois. Olen kyllä tavannut ihmisiä, joiden on vaikea luopua omaisuudestaan, mutta en sellaista sairauteen asti menevää. Niitä löytyy silti Suomestakin, ei vai tositv-ohjelmista. Siinä vaiheessa, kun omaisuus alkaa käydä asukkaalle ja ympäristölle vaaraksi, yhteiskunta puuttuu asiaan. (YLE) Jos omassa kodissasi alkaa olla aineksia terveysriskiksi, voi osallistua Iltalehden katastrofikämppä-kilpailuun. Ihmettelen tosin, miksi palkintona on sisustussuunnitelma, kun ammattiraivaaja olisi paljon tarpeellisempi.

Mitä tehdä perintökoruille? YLEn uutisen mukaan saattaa olla kannattavampaa uudistaa koru itseä miellyttäväksi, kuin myydä se romukullaksi. Korun arvo voi olla suurempi koruna kuin pelkästään raaka-aineena. Minulla ei ole aavistustakaan romukullan hinnoista, mutta  uudistamisesta on kokemusta. Edesmenneen isoäitini parittomasta korvakorusta tehtiin minulle aikoinaan kaunis kaulariipus. Se on edelleen yksi lempikoruistani. Muotoilu miellyttää silmää ja lisäksi mukana on iso tunnearvo.

Mainitsin aiemmin tallentaneeni myrkytystietokeskuksen numeron puhelimeeni. Kyseisen organisaation nettisivut ovat myös todella kattava tietopankki. Sieltä löytyy mm. selkeät toimintaohjeet myrkytystilanteessa, sekä kasvien ja sienien luettelot, joista voi tarkistaa minkä tahansa kasvin myrkyllisyyden. Liitin linkin omiin suosikkeihini.