Blogiini tullaan usein googlen kautta. Tavaroiden karsiminen on yksi suosituimmista hakusanoista. Olen mietiskellyt tätä aihetta ja mitä siitä haluaisin sanoa. Karsiminen viittaa siihen, että jotakin on liikaa. Koska hakusanana on aina tavarat (tai joskus roina), veikkaan että kyse on jonkinlaisesta yleisfiiliksestä, ei jostain tietystä tavararyhmästä. Ilmeisesti monia vaivaa tunne, että kaikkea on liikaa.
Kokemukseni mukaan tavaroiden karsiminen sillä perusteella, onko jokin esine tarpeellinen, voi olla vaikeaa. Tarpeellisuus on hyvin rationaalinen lähtökohta, ja usein tuntuisi luontevalta lähteä siitä liikkeelle. Mutta tarpeellisuus ei aina anna selkeitä vastauksia. Ensinnäkin voi olla vaikeaa päättää, onko jokin tarpeellinen vai ei. Mistä tietää, kuinka monta paitaa, kulhoa tai vanhaa postikorttia ihminen tarvitsee? Toiseksi tarpeettomistakin esineistä voi olla iloa – esimerkiksi monet koriste-esineet eivät ole elämisen kannalta tarpeellisia, mutta ne ilahduttavat mieltä. Toisaalta voi olla vaikea luopua jostain esineestä, koska periaatteessa sitä saattaisi tarvita vielä, mutta samaan aikaan härveli vie tilaa ja harmittaa.
Siksi toinen, mielestäni yhtä hyvä lähestymistapa on kysyä itseltään, pidänkö tästä esineestä? Jos tavaroita pitää karsia, se kertoo siitä ettei niistä ainakaan ole puutetta. Silloin on ihan relevanttia miettiä, tuottaako joku esine iloa ja mielihyvää, vai ei. Autoin viikonloppuna ystävääni organisoimaan lastenhuonetta uuteen järjestykseen. Vaatekaappeja täyttäessä oli luontevaa samalla karsia niiden sisältöä. Ystäväni jäi pyörittelemään erästä paitaa kädessään – pitäisikö se säästää vai laittaa pois? Periaatteessa ihan sopiva ja ehjä, ehkä se pitäisi säästää… mutta hetken mietittyään ystäväni totesi, ettei ollut koskaan pitänyt paidasta ja nakkasi sen saman tien kierrätyspussiin. Minusta se oli juuri oikea valinta. Lapsilla oli vaatteita yllin kyllin, joten olisi ollut turhaa säästää paitaa, josta ei pidä ja jota ei tarvita. Ystäväni karsi vaatteita myös sillä perusteella, olivatko ne tarkoituksenmukaisia: liian pienet ja resuiset pantiin pois.
Kaappeja järjestäessämme pohdin, että samoja periaatteita voi noudattaa minkä tahansa tavaroiden karsimisessa. Oikeastaan koko homman voi kiteyttää kahteen kysymykseen:
- Pidänkö tästä?
- Toimiiko se?
Jos vastaus kumpaan tahansa kysymykseen on ei, on kyseessä todennäköisesti esine, josta voi luopua hyvällä omallatunnolla. Tietysti on yksittäistapauksia, jolloin ei-vastaus ei vielä suoraan johda roskakoriin. En esimerkiksi liiemmin pidä sadetakistani, mutta se toimii ja on ainoa kappale, joten en aio luopua siitä vielä hetkeen. Sen sijaan kenkäprojekti nosti esiin kenkiä jotka periaatteessa toimivat mutta joista en pitänyt, sekä kenkiä joista kyllä pidän mutta jotka eivät enää toimi. Tässä tapauksessa molemmat saavat mennä, sillä kenkiä minulla riittää.
Tämä on niin hyvä aihe, että taidanpa kirjoittaa siitä vielä lisääkin. Mutta tässä muutama ajatus näin alkuun sille joukolle, joka on halunnut lukea nimenomaan tavaroiden karsimisesta.