Alkuun selityksen sana. Aina välillä pohdiskelen, mitä asioita koulussa pitäisi opettaa. Mielestäni jonkinlainen kansalaistaito olisi hyvä aine. Se olisi jonkinlainen yhdistelmä kotitaloutta, yhteiskuntaoppia ja arkijärkeä. Teemoina olisi sellaisia asioita, kuten Kelan kanssa asiointi, yhteiskunnallinen vaikuttaminen ja talousasioiden perusteet. Se, mitä seuraavaksi kirjoitan, voisi olla oppitunti tuossa itse keksimässäni aineessa. Tiedän, että nyt tulee niin rautalangasta väännettyä asiaa, että lukijakunta varmaan pyörittelee silmiään kyllästyneenä. Jos aihepiiri ei kosketa, hypätkää suosiolla ylitse! Mutta jos olisin opettajana ysiluokalla, jotain tällaista paasaisin.
Asiakastiedon uusimmat luvut kertovat, että Suomessa on satojatuhansia maksuhäiriöisiä ihmisiä. Mistä voi päätellä, että niitä joiden tilanne on kiikun kaakun, on vähintään yhtä paljon. Niinpä olen järkeillyt, että jokin tällainen rahankäytön peruskurssi ei välttämättä olisi koulussa pahitteeksi. Yksi luennoista käsittelisi luottokortteja.
Luottokortti on klassinen esimerkki välineestä, joka voi olla erittäin hyödyllinen ja jopa pelastaa pahoista tilanteista, jos sitä käyttää oikein, mutta toisaalta erittäin turmiollinen jos käyttö ei ole hallinnassa. Mielestäni luottokorttia käyttäessä pitäisi aina pitää mielessä, että kyse on omista rahoista, joihin joko ei sillä hetkellä ole pääsyä, tai joita ei ole vielä ehtinyt tienata.
On tilanteita, joissa luottokortti on järkevä ja kätevä ratkaisu:
- Ulkomaan matkat: ei tarvitse kuljettaa hirveää määrää käteistä mukana.
- Nettikaupat: mahdollistaa ostokset ulkomailta, ja toisaalta riski siirtyy ainakin osittain luottokorttiyhtiölle, jos esim. lento peruutetaan.
- Rahansa hallitseville luottokortti voi mahdollistaa isomman hankinnan tekemisen silloin, kun käteisvarat ovat tilapäisesti lopussa. Mutta tämä vaihtoehto toimii mielestäni vain, kun ostos on jollain tavalla välttämätön, palkkapäivä pian tulossa ja etukäteen on tiedossa, että varat riittävät ostokseen JA muuhun elämään sitten kun palkka tulee. Luottokortin tarkoitus ei ole mahdollistaa shoppailua milloin vain ja missä tilanteessa tahansa.
Järkevä ihminen maksaa luottokorttivelkansa eräpäivän tullessa kokonaan pois. En näe mitään järkeä maksaa pankille siitä, että on käyttänyt omia rahojaan. Jos tilille jää maksettavaa, siitä alkaa juosta korkoa. Tässä tapauksessa korko on ylimääräinen kulu, jota on mielestäni turha maksaa. (Isommissa lainoissa tilanne on toinen, joten tämä koskee vain arkisia käyttökortteja.) Jos luottokortille on kertynyt niin paljon maksettavaa, ettei siitä selviä yhdellä kertaa eräpäivän tullessa, elää käytännössä yli varojensa. Toisin sanoen on tehnyt hankintoja, joihin oikeasti ei ole rahaa. Ratkaisu on siirtyä pelkän käteisen käyttöön siihen asti, kunnes korttivelat on kokonaisuudessaan maksettu pois.
Yksinkertaisinta on, että suhtautuu luottokorttiin kuin käteiseen. Sitä tulisi siis käyttää vain sellaisissa tilanteissa, joissa ostoksen voisi hankkia käteiselläkin, mutta jolloin syystä tai toisesta ei pysty tilillä olevia rahojaan käyttämään. Luottokorttia EI kuulu käyttää silloin, kun käteistä ei ole (paitsi tarkkaan harkiten tuossa yllämainitussa erikoistilanteessa). Jos tilillä ei ole rahaa, ei voi shoppailla. Äärimmäisen yksinkertaista.
Mitäs muita aiheita pitäisi rahankäytöstä koulussa opettaa?
Aika hyvää asiaa! Muutama vuosi sitten kun sain ensimmäisen vakituisen työpaikkani, mietin, että jokohan hankkisi luottokortin, kun ”sehän on sellainen aikuisuuden mitta”. Onneksi en hankkinut, enkä hankikaan, ellei ulkomaanmatkailusta tule toistuva osa elämääni. Mietinpä vaan, että moni nuori saattaa nykyään hankkia luottokortin vain, koska se on jotenkin aikuista tai coolia. Esiinottamasi asiat tulisi ehdottomasti opettaa heille.
Ylipäätään kaikille nuorille pitäisi rahankäytöstä opettaa klassinen sääntö, että vähintään puolet tuloista tulisi laittaa säästöön. Kun sitä itse laskeskelee paljonko vuodessa säästää tällä tavoin, haluaa laittaa vielä enemmänkin säästöön!
Puolet säästöön on melko kova tavoite itsenäistyvälle, usein vielä pienituloiselle nuorelle. Miten esimerkiksi opintotuesta ja satunnaisista töistä tai pienestä palkasta saa puolikasta säästöön, varsinkin jos asuu yksin suuressa kaupungissa eli asumiskulut ovat melkoiset? Sinänsä on fiksua säästää ja pitää tilillä jonkinlaista puskuria ja opetella rahoittamaan suuret hankinnat säästämällä niihin etukäteen.
Luottokortti on erittäin hyvä väline, jos sitä osaa käyttää. Jos ei ymmärrä, että ne kortilta käytetyt rahat on maksettava pois ennemmin tai myöhemmin, joutuu vaikeuksiin. Voisin paasata samalla tavalla osamaksuista…
Sen sijaan tuo puolet säästöön -periaate on aika kova tavoite monille. Jos on pienipalkkaisella alalla mutta asuu isossa kaupungissa, puolet säästöön voi olla mahdottomuus. Tai jos on muitakin elätettäviä kuin vain oma itse. Mutta sitä kannatan kyllä että pikkuisen säästäisi joka tilistä, jos vain suinkin mahdollista.
EDIT: Olimme näköjään Johannan kanssa kommentoineet yhtä aikaa. Mutta samaa mieltä olen siis.
Joku tämmöinen kansalaistaidot+arkijärki olisi oppiaineena niin hyvä kyllä saada kouluun! Itse olen nyt asunut puolisentoista vuotta itsenäisesti ja kyllä sitä meinaa välillä mennä sormi suuhun kaikkien näiden juttujen kanssa. Mutta onneksi tietoa löytyy aika hyvin kunhan vain jaksaa hakea.
Ja täytyy tähän kommentoida, että puolet säästöön -periaate on kyllä aika mahdoton tavoite näin opiskelijana 😀 Kun kuukausitulot ovat opintotuki eli 469,80 euroa ja pitäisi maksaa vuokraa ja syödäkin, on todella hyvä saavutus jos pääsee edes plusmiinusnolla-tilanteeseen. Sitä yritän tässä juuri parhaillaan toteuttaa, saas nähdä! Kesätyöpalkoista toki sitten jää säästöön enemmänkin kuin puolet.
Tarkoitin tuloilla lähinnä palkkatuloa (tai vaikka teinien viikkorahaa), en tukia, jotka menee vuokraan helposti. Tiedän itsekin opiskelijana, että vaikka tavoite säästää puolet on kova, niin se on täysin saavutettavissa vaikka tekisikin vain yhden työvuoron viikossa. Tietenkään kaikkea uutta ei ole silloin mahdollista hankkia.
Eikä tietenkään ”puolet säästöön” ole realistinen useamman kuin yhden suun ruokkijalle tmv, mutta nimenomaan nuorille on, eikös tässä nuorten rahankäytöstä puhuttu. Useimmat nuoret alkavat saada rahaa kuitenkin jo ennen omilleen muuttoa ja myös sitä voi säästää 🙂
Joo, jos kyse on nuoresta joka esim. asuu kotona ja saa sen lisäksi taskurahaa jostakin, tuo säästötavoite on ihan realistinen. Mutta jos puhutaan parikymppisestä toisen- tai kolmannen asteen opiskelijasta, joka rahoittaa toimeentulonsa itsenäisesti opintotuella ja työssäkäynnillä, tuo puolet säästöön kuulostaa mahdottomalta. Ainakaan itselleni se ei olisi tuossa elämänvaiheessa ollut realistinen tavoite. Opintotuki rajoittaa työssäkäymistä niin paljon, että taloudenhallinta on aikamoista optimointia, etenkin jos asuu vaikkapa pääkaupunkiseudulla, jossa asumiskustannukset ovat jo yksinään tosi korkeat. Opiskeluaikana omat rahat menivät lähes kokonaisuudessaan asumiseen, ruokaan, joukkoliikenteeseen ja elämän perustarpeisiin yleisesti.
Useiden instanssien kanssa toimimisessa sitkeys on avainsana. Pitää vain jaksaa selvittää, soitella, jonottaa ja selittää, niin sitten asiat järjestyvät. Mitenköhän sitä sitten opetettaisiin, en tiedä!
Tämä täti on kanssasi samaa mieltä, että elämän hallinta ja kansalaistaito olisivat ehdottoman tärkeitä aineita koulussa opiskeltaviksi. Rautalangasta kannattaa vääntää, sillä joskus tietämättömyys on taustalla ja toimimattomia opetusmetodeja tulee arvioida uudestaan.
Meinasin laittaa tekstin loppuun että ”ugh, täti on puhunut”, mutta en sitten laittanut 🙂 Noita Asiakastiedon lukuja katsellessa tulee väistämättä sellainen fiilis, että talouden perustaidot ovat pahasti hakusessa yllättävän monilta.
Tällä hetkellähän noita raha- asioita käsitellään yläasteella kotitaloustunneilla. Luonnollisesti ei kovin kattavasti, kun on paljon muitakin asioita käytävänä, mutta ihan hyviä perusjuttuja.
Kotitalous on pakollisena vain seiskalla, ja sen jälkeen valinnainen. On hyvä että asioita käsitellään, mutta seiskan ja ysin välillä tapahtuu aika paljon kehitystä nuorten elämässä. Siksi minusta tällainen aine pitäisi olla yhdeksännellä, koska sen jälkeen nuorten odotetaan ekan kerran tekevän jossain määrin itsenäisiä päätöksiä elämässään. En tiedä miten vastaanottavaisessa mielentilassa sen ikäiset on, menisikö aiheet ihan harakoille. Mutta näin täti-näkökulmasta se olisi hyvä ajankohta.
Mä olen miettinyt sitä, että pitäisi kirjoittaa 17 v tyttärelle (kesällä 18v) aikuistumislahjaksi opas, jossa on kerrottu, mitä kaikkea byrokratiaa pitää elämässä hoitaa. Esim. verokortin hakeminen, työsopimuksen solmiminen, TE-toimiston,<kelan jne viranomaisten kanssa asioiminen, pankkiasioiden hoitaminen, säästäminen, budjetointi jne.
Asioita on aika paljon, joita aikuinen pitää itsestään selvänä ja osaa ne hoitaa, mutta ensikertalainen ei osaa välttämättä edes asiasta keneltäkään kysyä.
Toki olemme asioita äyneet läpi aina kun niitä on eteen tullut, mutta kyllä tyttärellä on vielä aika pitkä matka siihen, että osaisi kaikki asiansa viimesen päälle hoitaa. Ja väitän, että hän ei oikeasti ole avuttomimmasta päästä nuoria.
Taidanpa alkaa tuota tässä pikkuhiljaa kirjoittelemaan, niin saan sen heinäkuuksi valmiiksi tyttären synttäreille. =)
Tästä ideasta tykkäsin tosi paljon! Älä unohda vakuutuksia 🙂