Menin eilen kirjakauppaan, tarkemmin sanottuna Akateemiseen, koska minulla sattui olemaan puoli tuntia ylimääräistä aikaa. Vaikka Stockmann on viime aikoina herättänyt lähinnä ärsytystä, Akateemisesta ei voi olla tykkäämättä. Siellä on kirjastomainen tunnelma ja hyvä valikoima englanninkielisiä pokkareita. Siellä voi myös vaellella vain lueskelemassa, mikä oli tälläkin kertaa tarkoitukseni.

Löysin kuitenkin kirjan, jonka lukemista olin viime aikoina suunnitellut. Aloin lueskella sitä, ja päätin ostaa sen silläkin uhalla, etten nykyisin ehdi lukea loppuun saakka juuri mitään. Kassalla tajusin, että olikin Kirjan ja ruusun päivä, ja että kaikki kirjan ostaneet saivat kaupan päälle Jari Tervon uuden kirjan. Lueskeluretken seurauksena kävelinkin kaupasta ulos kahden uuden kirjan omistajana.

Selvisi, että Tervon kirjaa sai ainoastaan tänä yhtenä päivänä, ja ei enää mistään sen jälkeen (paitsi varmaan myöhemmin käytettynä). Viime vuonna oli kuulemma noussut haloo, kun kirjastot eivät olleet saaneet ostaa vastaavaa kirjaa kokoelmiinsa. Ymmärsin niin, että tämä on Kirjan ja ruusun päivän erikoisuus.

Tervon kirja oli ilmiselvä kylkiäinen, ilmainen tavara josta en olisi edes älynnyt kieltäytyä. Toisaalta kirjat ovat jossain määrin heikko kohtani, omistan niitä paljon ja pidän kirjoista esineinä. Tämä ilmainen tavara oli myös houkutteleva – ei mikään tarpeeton halpiskrääsä. Oikeastaan kylkiäinen oli tällä kertaa relevantti, mielenkiintoinen ja laadukas. En ole vielä päättänyt mihin se lopulta päätyy. Ehkä tapahtuu ihme, ja löydän jostain aikaa peräti lukea sen. Mahdollisesti annan sen lahjaksi. Tai sitten se jää kirjahyllyyn odottamaan sopivaa lukuhetkeä. Joka tapauksessa olen edelleen jotenkin hämmästynyt siitä, että sain odottamatta uuden, oikean kirjan.